Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 EEV-17 EEVV-17 RIGAVW-18 HeVW-18 LTVV-19 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE BY MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 HeV-18 BY GR MVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tytärten Myrrin (BY MVA EE JMVA LV JMVA LT JMVA BALT JMVA RIGAJW-18 JV-18 LTJV-19 RTK1 RTK2 Magicfox`s Amarone) ja Hertan (Magicfox`s Queen of Hearts) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2020-01-28

Liikkuu kuin omistaisi koko maailman!


Turun kaunottaret!

Pentujen kanssa on tapahtumia riittänyt, ja blogin päivittäminen muun lauman osalta on jäänyt vähemmälle. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö koirarintamalla tapahtuisi muuallakin kuin pentulassa. Kuten viime päivityksessä mainitsin, ovat Myrrin ja Lumon treenit käynnistyneet sekä aksan että rallyn parissa ja niissä kuluu kolme iltaa viikossa. Myös näyttelykausi aloitettiin kuluneena viikonloppuna, kun lähdin kaksikon kera Turun KV- näyttelyyn. Alunperin Taikankin piti tulla matkaan, ja pennunostajamme Venlan tulla hoitamaan Minkua sekä pikkuisia täksi ajaksi. No, aikataulutoivetta en tajunnut Turkuun esittää, ja niinhän ne tollerit alkoivat heti klo 9.00 aamulla. Siinä syy, miksi Jarno jäi kotiin kera Taikan, Minkun ja pentujen ja Turun reissuun lähdin minä yksin.

Turkuun oli ilmoitettu 41 tolleria ja tuomaroimassa oli Pia Itkonen. Pia on tykännyt Lumosta aina, välillä kyllä Minku on vienyt kaksikosta voiton ja Taikakin on Pialla pärjännyt mukavasti. Myrriä Pia ei ollut aiemmin arvostellut, joten vähän jännityksellä odotimme, mitä tästä meidän tyttösten kookkaimmasta kaverista tykätään. Sekä Lumo että Myrri kisasivat valioluokassa ja yhteensä luokassa kilpaili kuusi koiraa.

Luca kisaili käyttöluokassa saaden eh:n. Olihan hän vähän pikkupoika siellä vanhempien urosten seassa, mutta upealla draivilla esiintyi. Se viimeinen FI MVA serti antaa siis vielä odottaa itseään....
Kaikkien urosten kauneimmaksi valittiin veteraani Paavo, Toton ollessa PU2. Ja sitten nartut kehään.
Pia piti tiukkaa linjaa kuten hänellä tapana on. Ennen valioluokkaa oltiin jaettu vain yksi SA, tämä Kitimat käy (valio) nartulle. Valioissa kisasivat meidän lisäksi Harmi, Kerttu, Birdie ja Penny. Jonna auttoi minua Lumon esittämisessä, kiitokset avusta! Esitin itse kummankin yksilöarvostelussa ja kyllähän Lumon arvostelua kuunnellessa osasin odottaa, että ihan mukavaa menestystä voisi olla toiveissa :)

Kaikki valiot saivat erin. Kilpailuokassa vein Myrriä ja Jonna Lumoa. Kaikki saatiin juosta yksin ja yhdessä useampaan kertaan ja sitten järjestys: Lumo ykköseksi, Penny kakkoseksi, Myrri kolmoseksi ja Kerttu neloseksi. Kolmelle ensimmäiselle myös SA. Veteraanikisan voiton vei Nuppu (onnea!) ja Vilma lupautui viemään Myrrin pn- kehään (kiitokset!). Loppukisassa oli kaikkiaan kuusi narttua, käyttö, kolme valiota ja kaksi veraania. Taas juostiin useamman kerran. Sitten Lumo osoitettiin kärkeen ja loput järjestykseen, Myrri ei sijoittunut. Lumolle cacib ja Myrrille serti! Myrrihän täytti 2 vuotta 16.01 ja näin se viimeinen serti tuli heti ensimmäisessä mahdollisessa näyttelyssä. Kaikkiaan 29 niitä Suomesta ehti kertyä, melkoinen suoritus!

ROP- kehään mentiin Paavon kanssa ja juostuamme yhdessä ja erikseen Lumolle ojennettiin punakeltainen ruusuke- hän oli koko suuren näyttelyn voittaja! Aivan mahtava näyttelyvuoden alku! Ja se arvostelu jonka Pia Lumosta kirjoitti, se oli omaa luokkaansa:
"Hyvin kaunislinjainen ja tyypiltään erinomainen narttu. Kaunisilmeinen pää. Hyvä kaula. Tasapainoiset kulmaukset. Täyteläinen runko jossa erinomainen rintakehä ja vahva lanne. Kokonaisuuteen sopiva raajaluusto. Hyvät käpälät. Liikkuu kuin omistaisi koko maailman. Hyvälaatuinen karvapeite. Kertakaikkisen puhutteleva kokonaisuus".

Pentulassa on taas tapahtunut. Pentujen elintila laajennettiin ja "Hop-lop" avattiin noin viikko sitten. Tästä enemmän Jarnon blogissa. Vauhti on kiihtynyt ja leikit alkavat olla melkoisia. Kiinteää ruokaa syödään hyvällä ruokahalulla ja muun lauman osalta alkaa vaikuttaa siltä, että kohta kaikki pääsevät pieniin tutustumaan. Myrri on viihtynyt kovin hyvin pentulan portin takana, häntä heiluen ja vähän vinkuen pentujen perään. Minku ei ole enää tästä Myrriä komentanut, joten vihreää valoa alkaa olla näkyvissä sille, että kohta pääsee Myrri tapaamaan pikkusisaruksensa!


Leikkejä Hop-Lopissa :)

Eilen pennuille tuli 5 viikkoa ikää täyteen ja sen kunniaksi otettiin vähän naamakuvia. Ovat ne kyllä syötävän suloisia lapsia jokainen! Aivan ihanat päät ja ilmeet, eikä muutenkaan moitteen sijaa. Tässä lapsoset, ensin tytöt ja sitten pojat. Ja se meidän oma valinta, sitä ei olla vieläkään pystytty tekemään... Liian tasapainoista porukkaa, ehkä se valinta tehdään sitten kun nähdään kenestä meidän muut tytöt pitävät eniten :)









2020-01-23

Pennut kasvaa kohisten :)

Pennut saavuttivat maanantaina jo huiman 4 viikon iän! Kehitys varsinkin kuluneen viikon aikana on ollut huimaa. Nyt leikitään, nahistellaan, syödään ja juodaan muutakin kun maitoa, heilutetaan häntää meille ihmisille kun mennään pentulaan, kiipeillään syliin ja kisataan huomiosta jne. Aivan hurmaavia pieniä koiran alkuja ovat jokainen! Painoa oli maanantain madotuksella suurimmalla osalla 2350-2450 g, kaksi suurempaa kaverusta 2600 ja 2800 g. Nyt on varmasti jo 3 kg raja rikki kookkaimmalla pojalla. On se uskomatonta, miten nopeaa tuo pentujen kasvu ja kehitys on!

Edellisviikonloppuna olivat ensimmäiset pentuvierailut ja tänä viikonloppuna loput. Yksi pennuista ei tule uusia omistajiansa näkemään, ennen kuin lähtöä edeltävänä päivänä. Hän nimittäin muuttaa kauas muille maille vierahille... Ikävä tulee pieniä jo nyt, joka kerta se luopuminen on yhtä raastavaa vaikka tietääkin pentujen saavan sen oman rakastavan kodin ja itsellä ei millään aika riittäisi tuollaista laumaa riittävästi huomioida ja aktivoida. Onneksi kuten aina tähänkin saakka, kotiin jää yksi tyttönen ikävää lievittämään ja pitämään koko porukan aktiivisena :) Vielä meillä ei ole lainkaan käsitystä, kuka tyttösistä tulee olemaan meidän Hertta. Jokainen on omalla tavallaan niin hurmaava persoona, että valinta tulee olemaan todella vaikea. On tässä vielä onneksi kuukauden päivät aikaa tätä pohtia!








Tässä 3.5 viikkois nassukuvat pikkuisista, ensin tytöt ja sitten pojat :)

Tulevana viikonloppuna käynnistyy myös meidän näyttelyvuosi. Turku kutsuu sunnuntaina. Lähden sinne yksin Lumon ja Myrrin kanssa, Jarnon jäädessä huolehtimaan muusta laumasta. Tämän kaksikon treenikausikin on pyörähtänyt nyt käyntiin, sekä aksan (molemmat) että rallyn (Myrri) merkeissä. Onpas taas mukavaa aktivoitua pentulaatikon ääreltä vähän muihinkin toimiin!

2020-01-13

Lumolle Paatsan Malja 2019!


Taitava ja kaunis Lumo!

Viime viikon lopulla saimme hienoja uutisia. Lumo on toistamiseen (edellisen kerran vuonna 2017) valittu Suomen Noutajakoirayhdistyksen toimesta kaikkien noutajarotujen parhaaksi käyttö- ja näyttelykoiraksi! Palkintona on arvostettu kiertopalkinto, "Paatsan malja". Myrriä emme kisaan ilmoittaneet, jos olisimme, olisi myös hopeasija ollut kirkkaasti meidän.

On meillä vaan upeat, taitavat ja kauniit tytöt!

2020-01-09

Pentujen nimet ja naamakuvia 2.5 vko :)

Pentueen nimien keksiminen on aina hauskaa mutta osin haastavaa puuhaa. Kaikki pentueemme on tähän saakka nimetty punaviinien mukaan ja tästä ei poiketa Druif- pentueenkaan kanssa.

Nimiteemaa miettiessä yritimme ensin hakea Hollantilaisia punaviinejä, mutta se tie oli varsin kivinen- Hollanti ei ole punaviinimaa. Yhdessä Hueyn omistajan kanssa löysimme teeman, hän tykkäsi nimestä "Faithful Hound" ja sen ympärille etsimme muut nimet kuvaten koirien hyviä luonneominaisuuksia. Joten, tässä he ovat, järjestys ei ole vielä päätetty mutta meidän tyttömme tulee olemaan Magicfox`s Queen of Hearts "Hertta". Muut tytöt ovat Magicfox`s Carnival of Love ja Magicfox`s Love You to Pieces.

Kuvat tytöistä:

 

Pojat sekä kuvat heistä: Magicfox`s Faithful Hound, Magicfox`s Lovable Rogue, Magicfox`s Loyal Companion ja Magicfox`s Truly Madly Deeply





2020-01-07

Pennut jo kaksi viikkoa!


MInku kera parin päivän ikäisten Druif- pentujen, 3 tyttöä ja 4 poikaa :)

Aika pentulaatikon äärellä on kulunut siivillä, pennut täyttivät eilen jo kaksi viikkoa! Pienet Joulupaketit syntyivät aaton aattona 23.12. Synnytys käynnistyi lämmönlaskulla sunnuntai-iltana klo 23. Yö meni avautumisvaihetta potien ja aamulla klo 13 Minku aloitti supistukset. Niitä tuli melko harvakseltaan alkuun. Tahti kiihtyi ajan edetessä, kuitenkaan vedet eivät menneet eikä edistymistä näkynyt tapahtuvan. Kun supistusten alusta oli kulunut kaksi tuntia, päätin että nyt lähdetään lääkäriin. Joulun aaton aattona moni paikka oli kiinni, eikä 24/7 päivystävässä Evidenciassakaan vastattu. No, Minku autoon ja koppa peittoineen matkaan, suuntana Evidencia ajatuksella että me tullaan nyt.

Niinhän siinä kävi, että ensimmäinen pentu, tyttö, syntyi autossa noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen, kun eläinlääkäriin oli vielä n. 10 min matkaa. Minku ei asiasta hämmentynyt, vaan putsasi pennun joka alkoi välittömästi vikistä ja etsiä nisää. Perille päästyämme pentu lampaantaljan päälle laatikkoon ja sisälle. Olin matkalta jatkanut soittelua klinikalle ja lopulta puheluun vastattiinkin. Asemalla tiedettiin siis meitä odotella ja meille oli huone valmiina.

Huoneeseen päästyämme lääkäri tuli heti meitä tapaamaan. Kerroin, että yksi syntyikin jo matkalla. Lääkäri sanoi kokeilevansa Minkulta supistusrefleksiä, jotta tiedettäisiin, miten synnytys tulee jatkumaan. Refleksiä ei saatu, ja lääkäri oli tässä kohtaa sitä mieltä että leikkaus voisi olla paras vaihtoehto. Päätettiin kuitenkin katsoa ensin ultralla pentujen sykkeet. Ne olivat normaalin hyvät (nopeat), joten päätin, että odotellaan. Eipä siinä kauaa sitten mennyt kun toinen, tyttö, päätti syntyä maailmaan. Ja tästä kohta kolmas, poika, syntyi. Lääkäri ja hoitajat kävivät aina välillä katsomassa, mikä on tilanne. Kolmen syntyneen jälkeen Minku piti taukoa lähemmäs 2 tuntia. Lääkärin mukaan ihan normaalia, joten odottelu siis jatkui. Lopulta alkoi jälleen tapahtua. Maailmaan saatiin tyttö ja poika, viisi pentua oli syntynyt. Välillä käytettiin Minkua ulkona, pääsi tarpeilleen ja liikunta voimistaa supistuksia.

Taas odoteltiin, ja tässä kohtaa päätettiin että laitetaan Minkulle oksitosiinitippa voimistamaan supistuksia. Eipä siinä mennyt kun muutama minuutti tipan laitosta, kun kuudes pentu, poika, oli maailmassa. Mutta sitten se tiineysröntgenissä näkynyt seitsemäs... Sitäpä ei vaan alkanut kuulua. Lääkäri halusi ottaa röntgenin varmistaakseen, missä kohtaa pentu on ja onko siellä useampi kuin yksi jäljellä. No, yksihän siellä oli ja todella näytti olevan siellä kohdun kauimmaisessa mutkassa. Kuinkas muuten... Ei kun takaisin synnytyshuoneeseen ja odottelemaan mitä seuraavaksi. Tässä vaiheessa siirryttiin jo yötunneille ja vuoro vaihtui. Saimme uuden lääkärin, joka tuli tarkistamaan Minkun tilanteen ja katsoi ultralla viimeisen pennun sykkeen. Se oli edelleen hyvä ja lääkäri päätti laittaa oksitosiinin vaikutusta voimistamaan vielä kalkkia Minkulle suoneen. Pian kalkin laiton jälkeen alkoivat voimakkaat poltot. Niitä kesti puolisen tuntia, ja alkoi jo vaikuttaa toivottamalta tämän viimeisen ulos elävänä /ilman puukkoa saaminen. Tuskallisen odotuksen jälkeen tunsin että nyt osa pennusta / sikiöpussi on ulkona. Otin siitä kiinni ja ponnistusten tahdissa vedin pentua ulos. Oli tiukassa! Ja olikin pentueen suurin poika, peräti 450g, muiden ollessa välillä 350-420 g ja tuli vielä takajalat edellä. Kuin ihmeen kaupalla poika oli elossa ja pienen hieromisen jälkeen rääkäisi itsensä elämään :) Sitä helpotuksen tunnetta, kun kaikki seitsemän olivat syntyneet, ilman leikkausta, sitä ei voi sanoin kuvata. Puolisen tuntia istuskeltiin vielä klinikalla että Minku sai syöttää kaikki pienet, ennen pentujen pakkaamista lampaantaljalle boksiin ja kotiin lähtöä. Kotona oltiin vähän ennen puolta yötä, lopen väsyneitä, mutta niin onnellisina!



Maailma avartuu!

Minku on ollut erinomainen emo ja hoitaa pentujaan todella antaumuksella. Pennut ovat kasvaneet kohisten, suurimmat lähentelevät jo 1.5 kg rajaa ja pienimmätkin ovat reilusti yli kiloisia. Todella tasaisen kokoisia ovat kaikki ja hyvin pontevia kavereita. Pari päivää sitten alkoivat silmät aueta, nyt ne ovat kaikilla jo viirullaan. Samaan aikaan alkoivat myös kävelyharjoitukset, ja taidot kehittyvät päivä päivältä. Jokainen päivä on uusia tapahtumia täynnä, ja kylläpä harmittaa että minun pentuloma loppui :( Jarno saa nyt nauttia pikkuisten seurasta seuraavat 5 viikkoa, ja lopuksi minä vielä kaksi viikkoa. Monia tapahtumia on jo buukattu. Helmiina, Koirahieronta ja -kuntoutus Helmistä tulee helmikuussa tekemään pennuille hieronta/kraniokäsittelyn, Jirka Vierimaa tulee tekemään pennuille pentutestin kun ne täyttävät 7 viikkoa ja onpa ell tarkistus ja sirutuskin jo varattu ja hakupäivät sovittu... Mutta niitä ennen nautitaan pienten kasvun ja kehityksen seuraamisesta! Innolla odotellaan sitä hetkeä, kun muu lauma pääsee pieniin tutustumaan. Myrriä ovat pentujen äänet ja hajut kovasti kiinnostaneet, myös Lumo odottaa jo pienten tapaamista. Mummu varmaankin ajattelee, että taas näitä, evvk ;) No, jokaisella tulee olemaan roolinsa ja ihana nähdä miten lauman elämä muotoutuu pentujen kasvaessa!

Pentujen kasvua ja touhuja voi seurailla kennel Magicfox´s fb- sivuilta, jossa kuvia ja videoita päivitetään tiuhaan. Tervetuloa seuraamaan!