Vuoden loppumetrien mietteitä ja tulevan vuoden tavoitteita

Perinteinen "Tavoitteet tulevalle vuodelle" päivitys aloitetaan tämän päivän eläinlääkärikäynnin jälkeen tärkeimmällä: Terveet koirat. Taikan hammasröntgen oli tänään ja kertoma karua: oikeanpuoleisen p4 (takaposkihammas) juuri on murtunut katki poikki, voimakas tulehdusreaktio leukaluussa juuren kappaleiden ympärillä ja ympäröivissä kudoksissa. Suositellaan kirurgista poistoa. Ja sehän on edessä nyt keskiviikkona, niin pian aika otettiin kuin onnistui lääkärin puolesta. Muistakaa te lukijatkin että tarkkailkaa koirianne, pienikin muutos käytöksessä voi olla merkittävä. Taikalla tämä pieni muutos oli kovien juttujen (luut, purutikut), syöntinopeuden lievä hidastuminen ja välillä tapahtuva suun availu kuin "puolihaukotellen". Pirteä on rouva ollut koko ajan, normiruoka hävinnyt kiposta salamana jne. Varmasti kivut ovat olleet kovat ja kuten koirilla (valitettavasti) on tapana, ne on hyvin peitetty. Nyt on tärkeintä saada Rouva kuntoon nopeasti ja aloittamaan uutta vuotta terveellä ja kivuttomalla suulla!

Sitten niihin muihin tavoitteisiin, joita onkin paljon- mitä niistä sitten toteutuu, se jää nähtäväksi :)

Minkun osalta tavoitteena on kansainvälisen näyttelyvalion arvo (CIE), kun cacibien saannin aikarajan puolesta se tulee mahdolliseksi. Tämähän tapahtuu 27.7 eli sen jälkeen olisi vielä yksi cacib haettava jostakin päin. Minkulla on cacibit jo Suomesta, Latviasta ja kaksi Valko-Venäjältä, eli maasääntö (neljä cacibia kolmesta eri maasta) on täytetty. Parhaiten tämä kävisi elokuussa Liettuan Druskininkaissa, minne teemme reissun. Jos kaikki menisi nappiin, voisi samalla reissulla Minkusta tulla Liettuan muotovalio (tarvitsisi "hattutempun" sieltä eli 3 sertiä), kansainvälinen näyttelyvalio ja vielä Baltian muotovalio, mikäli reissumme Viroon on tuottanut sertin nyt keväällä. Olemme siis menossa Tallinnan voittajaan huhtikuussa ja tästä viikon päästä Narvaan- jos Minku saa jostain näistä kolmesta näyttelystä sertin, hänestä tulee Viron muotovalio. Siinäpä ne Minkun tärkeimmät näyttelytavoitteet ovatkin- ehkä joku(nen) voittajatitteli olisi kiva bonus ja suora cacib Suomesta- katsotaan miten käy :)

Minkun muut harrastustavoitteet ovat jälkivalion arvon saavuttaminen mejässä (vaatii 3 voi 1- tulosta), starttaus agilitykisoissa ja tokon alokasluokassa. Suurin tavoitteista on taipparien läpäisy, joka on ihan mahdollista kunhan treenit etenevät yhtä kivasti kuin ne ovat nyt edenneet. Toki kaikkien näiden tavoitteiden saavutus vaatii kovasti "verta, hikeä ja kyyneleitä", tai ainakin kahta ensimmäistä mikäli meinaa mejässä valioitua ;)

Lumon näyttelytavoitteet ovat Liettuan muotovalion arvo ja tätä myötä Baltian muotovalio. Voittajatittelit jostain olisi kivoja ylläreitä, mutta muita tavoitteita ei Lumon näyttelyvuodelle ole asetettu. Lumon tavoitteet lepäävät enemmän harrastuslajeissa eli agilitystä nollatuloksia ja luokkanousu ja mejässä jälkivalion arvo (vaatii vielä 2 voi 1- tulosta).

Taikalle näyttelylliset tavoitteet ovat joku(nen) vetaraanimuotovalion arvo Baltiasta. Ensin yritämme tätä Liettuasta elokuussa ja sen jälkeen ehkä reissut Viroon ja Latviaan. Myös veteraanikehien korkkaus Suomessa on tavoite, ja tietenkin Suomen voittajien veteraanititteleistä kisaaminen :) Harrastuspuolella jatkamme nose workkiä ja jos homma etenee mallikkaasti, mikä ettemme starttaisi myös kisoissa. Muuten harrastuksellisia tavoitteita ei Rouvalle ole asetettu, tärkein tavoite on pysyä terveenä iän karttuessa ja viettää leppoisaa ja nautittavaa elämää täällä lauman matriarkkana :)

Tähän loppuun vielä yksi tavoite, joka ehkä toteutuu vuoden 2016 lopulla mutta todennäköisesti vasta seuraavan vuoden alussa: Minkun pentue. Siinä on tavoitetta myös koko laumalle- kun oma lauma sitä myötä kasvaa ja Taikasta tulee MUMMO :)

Vuoden 2015 High lightit :)

Vuosi 2015 alkaa lähetä loppuaan ja on kertauksen aika: mitä jäi käteen ja muistoissa päällimmäiseksi. Melkoinen vuosi on ollut! Suurinpana koko laumaa koskevana high lightina ensimmäisenä mieleen tulee muuttomme Jumesniemelle "Koiramäen" tilalle. Aivan mahtava muutos josta me kaikki olemme nauttineet suunnattomasti!




Kasvatustyöstä mieleen ovat tietenkin jääneet Grappolo- pentueen upeat terveystulokset. Kaikilla terveet silmät, 7/9 kuvattu luuston osalta A/A, 0/0- parhain tuloksin siis. Vielä kaksi on kuvaamatta, mutta jo näillä tuloksilla voidaan sanoa yhdistelmän onnistuneen loistavasti. Eikä vain luuston ja silmien osalta, vaan myös muun terveyden. Allergiat ja autoimmuunitaudit eivät ole tähän yhdistelmään osuneet- mikä olikin tavoitteemme kun yhdistelmää mietimme. Jalostaminen on koirien ominaisuuksien parantamista ja eteenpäin viemistä- se on tässä pentueessa onnistunut!

Omien koirien tulosten osalta vuosi on ollut loistava. Aloitetaan kertaus vanhimmasta nuorimpaan.

Taika, joka täytti heinäkuussa 7 vuotta, kävi Suomessa 18 näyttelyssä. Kahden suuren pentueen jäljiltä ruovan vatsalinja ei ole palautunut ennalleen, joten tulosodotukset näyttelyistä on toki täytynyt asettaa sen mukaan. Siihen nähden ei tuloksissa ole moittimista: 16 ERInomaista, näistä 13 SA:n kera, Parasnarttu (PN) sijoituksia 9, 1 ROP, 1 VSP , 1 vara-cacib ja 1 cacib.
Lisäksi ulkomailta on tullut menestystä mukavien näyttelyarvosanojen lisäksi Viron muotovalion arvon verran.

Terveyspuolella vanhenava rouva on voinut hyvin. Mieli on virkeä kuin pennulla konsanaan, Lumon ja Minkun kanssa leikitään ahkerasti ja Jarnolle etenkin tuodaan lelua revittäväksi ja heitettäväksi :) Yksi pieni terveysmurhe tähän vuoden loppuun mahtuu, Taikan p4 poskihammas on murtunut ja sen hoito aloitetaan ensi maanantaina röntgenkuvauksen antamien tulosten mukaisesti.

Harrastusrintamalla Taikan kanssa ei olla kisailtu, mutta uusi laji Nose Work aloitettiin. Se on ollut rouvan mielestä tosi nasta laji- haistelu (joka on lempipuuhaa) tuottaa palkaksi nakkia ja paljon kehuja :) Tätä jatketaan kurssilla uuden vuoden puolella ja kun kurssi loppuu, tarkoitus olisi mennä jatkokurssille. Kuka tietää, kenties joskus vielä startataan kisoissakin :)



Pirteä Rouva ja toimiva nenä
kesäpäivän näyttelyreissulla kerjäämässä lihapullaa :)














Lumon (ja Jarnon) suurin saavutus vuoden osalta oli tulos agikisoissa. Sitä oltiin odotettu pitkään ja hartaasti. Ja sieltähän se vuoden viime metreillä tuli, Midi-1 EH 10 vp. Oli se kyllä makea tunne lukea tuloslistaa ja juhlan paikka kisan jälkeen :)

Näyttelyrintamalla Lumo pärjäsi loistavasti. Suurinpana saavutuksena oli Kansainvälisen Näyttelyvalion CIE- arvon saavutus. Lumo onkin ensimmäinen omista kasvateista joka on tämän hienon arvon saanut. Lisäksi ulkomaan tuomisina kaksi muotovalion arvoa Virosta ja Latviasta sekä Latvian Voittaja- titteli.

Suomen näyttelyihin Lumo osallistui 22 kertaa, joista 19 tuotti tulokseksi ERInomaisen, 16 SA:n, PN- sijoituksia 13 kpl, 2 ROP, 2 VSP, 2 vara-cacib ja 1 cacib.

Harrastusrintamalla agilityn lisäksi mieleen jäävin tulos oli MEJÄn startti voittajaluokassa ja heti VOI 1- tulos! Maasto oli erittäin haastava, paahteinen hakkuuaukea suurimman osan jäljestä. Lumon sinnikkyys ja työskentelymotivaatio oli todella ihailtavaa!



Kaunis Lumo kesän näyttelyreissulla Virossa :)
















Minkun vuosi oli melkoinen. Mieleenpainuvia hetkiä ja high lighteja oli useita.
Harrastuspuolella hienoimpana starttaus MEJÄ:ssa ja huikea 50 pisteen tulos ensimmäiseltä jäljeltä! Myös toinen avoluokan jälki sujui mallikkaasti, tuottaen myös 1- tuloksen.

MH- luonnekuvauksessa käytiin ja sen Minku läpäisi suvereenisti. Tervepäinen tyttö joka on nyt myös dokumentoidusti sitä :)

Aloitimme myös treenauksen agilityn, tokon ja taippareiden osalta. Tokossa Minkun eteneminen on ollut huikeaa- neidillä todellakin on intoa ja lahjoja tähän lajiin! 10 kerran kurssi loppui maanantaina ja heti vuoden alusta liitymme valmennusryhmään. Agilityssä etenemme maltillisesti, sielläkin lahjoja on mutta vielä ei täyttä syttymistä ole tapahtunut. Hiljaa hyvä tulee :) Taipparitreenit etenevät mallikkaasti. Noudot onnistuvat jo kivasti ohjattunakin ja malttia riittää. Sekä varis että kani kelpaavat suuhun ja uiminen on mieluisaa, jopa näin jo talvikylmässä metsälammessa - täysin omasta aloitteestaan!

Näyttelyrintamalla hienoimpia saavutuksia olivat kiistatta Tallinna Winnerin ROP junnuluokasta sekä Baltian voittajan ROP myöskin junnuluokasta. Taakse jäi upeita koiria ja valioitakin. Näiltä reissuilta tuomisina tittelit TLNJW-15, TLNW-15 ja BALTJW-15. Kaksi juniorimuotovalion arvoa saavutettiin ulkomailta, Viron ja Latvian. Kesän lopulla käytiin Minskissä mistä tuloksena titteli BYW-15 sekä Valko-Venäjän muotovalion arvo. Tämän arvon myötä Minku saavutti myös Latvian muotovalion arvon. Näin ollen neidillä on nyt jo alle 2- vuotiaana 8 titteliä :)

Suomen näyttelyissä menestys on ollut myöskin hienoa. 23 näyttelyä joista 19 ERInomaista, 16 SA:ta, 11 sert, 3 VSP, 4 va-sert, 2 va-cacib, 1 cacib. Yhteensä Minkulla on 4 cacibia kolmesta eri maasta. Myös ROP- junioriarvoja on muutama, sekä Suomesta että ulkomailta. Melkoinen tuloslista siihen nähden, että Minku pentueen pahnan pohjimmaisena ei antanut odottaa itsestään kasvan tällaista kaunotarta!

Minkun upeat liikkeet Tallinnassa kuvattuina :)






























Kaiken kaikkiaan tuloksellisesti upea vuosi on siis takana kaikkien kolmen tyttösemme osalta. Ei voi kun olla kiitollinen näistä koirista ja kaikesta siitä hienosta mitä he ovat elämäämme tuoneet!

Nyt rauhoitumme Joulun viettoon ja toivotan kaikille lukijoille ihanaa Joulunaikaa- nautitaan kera Rakkaiden, niin kaksi- kuin nelitassuisten!

Midi- 1 EH. Lumolle TULOS AGISTA!!

Siellä se vihdoin komeilee-  Lumolle ja Jarnolle hyväksytty tulos agilitykisoista :)

Lumon ja Jarnon taival agilityn maailmassa on ollut "pitkä ja kivinen". Jos palataan ihan alkulähteille, olin minä se kuka homman johti harhaan alusta saakka. Ilman kokemusta kouluttamisesta vuokrasimme treenivuoron ja iloisesti rallatellen vedettiin pitkiä ratoja tyylillä mitä kovempi vauhti ja mitä kivempaa sitä parempi. Ilman kouluttajaa siis. No, jokainen joka agilitystä jotain tietää, voi sanoa että metsäänhän se tuolla tyylillä menee. Ja niin menikin, kovaa ja kohisten.

Lumo ilmoitettiin kisaamaan heti kun 18 kk tuli täyteen. Minä vein ja kuten arvata saattaa ylläolevalla "treenityylillä", eihän sieltä tulokseksi tullut kuin kaksi hylsyä. Eka rata tosin oli melkein tulos, mutta koska en tiennyt ohjaamisesta mitään, päätti Lumo loppusuoralla valita väärän esteen. Tokalla radalla ei edes päästy alkuun, kun Lumo karkasi ja rallatteli menemään väärän esteen josta hylsy, Tämähän oli minulle niin suuri pettymys, että kiinnostukseni agissa kisaamiseen loppui siihen. Ja tästä edespäin Jarnosta tuli Lumon virallinen ohjaaja, niin treeneissä kuin kisoissa. Jarno oli aivan yhtä vasta-alkaja kuin minäkin, mutta tässä kohtaa aloimme käydä ohjatuissa treeneissä. Ohjausten taso vaihteli PALJON (kävimme eri kouluttajilla). Lähinnä se oli sitä, että juostaan rataa, rimat lentelee ja kouluttaja vaan hokee että "hyvä hyvä, toi kohta meni hyvin" jne. Mistään syistä ja seurauksista ei saaatu vinkkejä saati oppia. Lumolla oli hauskaa, mutta oppimisen kannalta ei tapahtunut yhtään mitään. Tai ehkä tapahtui, negatiivista. Kun virheitä ei korjata ja suorittaminen virheen jälkeen vaan jatkuu, sehän on palkka koiralle. Kisoja Jarno ja Lumo kävivät noin 10, mistä kaikista tulokseksi hylätty.

Kun muutimme Jumesniemelle kesäkuussa, vaihdoimme treenipaikkaa Mouhijärvelle ProCanikselle, Silloin muuttui kaikki. Agiohjaajamme Maria alkoi opettaa Jarnoa, lähtien perusjutuista. Eipä uskoisi, miten paljon koiran suoritukseen vaikuttaa se, että ohjaajan varpaat osoittavat oikeaan suuntaan. Jos radalla tuli virhe, otettiin suoritus seis ja asia korjattiin heti. Eipä mennyt kauaakaan, kun niitä virheitä ei enää tullutkaan ja meno alkoi näyttää todella hyvältä. Suoritusvarmuus kasvoi ja samalla Jarnolla kypsyi ajatus ilmoittaa Lumo kisoihin vielä tämän vuoden puolella. Viime viikonloppuna sinne sitten mentiinkin, Tampereen Niihamaan kahdelle hyppyradalle.

Lumon asenne touhuun oli alusta saakka kisapaikalla hyvä. Aiemmin ongelmana ollutta ylikierroksille menoa omaa kisavuoroa odotellessa ei tapahtunut. Suorittamaan lähdettiin hyvällä mielentilalla. Valitettavasti ekalla radalla virheitä tuli muutama, joista tuloksena hylky. Ohjauksessa ja Lumon tekemisessä oli silti paljon hyvää ja Jarnon kanssa käytiinkin rata läpi kohta kohdalta, miettien mistä ne muutamat virheet johtuivat. Kaikkiin löytyi syy joten toiselle radalla lähdettiin jälleen oppineenpina.

Tämä toinen hyppyrata oli ensimmäistä haastavampi. Lähdössä mentiin aita, rengas, aita ja siitä kaarroksella 180 astetta kepeille. Lumo otti kepit hienosti laakista oikein (ekalla radalla tuli 2 virhettä, kun ohjaus kepeille ei ollut optimaalinen). Tämän jälkeen seurasi aitoja ja putkia. Yksi rima tippui, mutta sen jälkeen mentiin todella mallikkaasti kolmen putken yhdistelmä ja muuri, Muurin jälkeen tuli viisto ohjaus aidalle ja tämä rima tippui. Se oli tippunut todella monelta koiralta jo ennen Lumoa, eli jokin sille tulokulmassa tms oli haastava. Aidan jälkeen vauhdilla pussiin ja sieltä viimeisen aidan yli. Maalilinjan ylitys ja se oli siinä- Lumon ja Jarnon eka tulos! Jeeeee! Mediluokassa oli 9 kisaajaa ja Lumo oli näistä toiseksi nopein, aliaikaa (radan "ihanneaikaan" nähden) tuli rapiat 13 s, mikä on todella kova suoritus. Virhepisteitä tuli 10, noista kahdesta riman tiputuksesta. Tällä suorituksella viralliseksi tulokseksi saatiin Midi-1 EH ja radan 5. sija. Todella upeaa! Voidaan sanoa, että tie tälle sijoitukselle on ollut pitkä ja kivinen, mutta sitäkin paremmalta tuntuu että tulos nyt vihdoin saatiin. Tästä eteenpäin kaikki tulee olemaan helpompaa, paineet tuloksen saannista ovat kadonneet ja Jarnon luotto itseensä ohjaajana on noussut ansaitusti ja tätä myötä Lumon mielentila ja suoritusvarmuus jatkavat paranemistaan myös kisatilanteissa. Ensi vuodesta odotankin hienoja tuloksia tälle parivaljakolle!

Kisaa seuraavana päivänä lähdettiin koko lauman voimin käymään lenkillä vanhan kotimme maisemissa Siivikkalassa. Meidän piti mennä "omalle" metsäjärvellemme Jumesniemellä, mutta siellä oli hirviporukka passissa sinne ajaessamme, joten turvallisuuden kannalta oli viisainta muuttaa suunnitelmaa. Vanha lenkkimaastomme oli 5 kk aikana kokenut kovia. Metsää oli hakattu ja kulku siellä risukoista ja polulle kaatuneista puun rangoista johtuen oli haastavaa. Todella surku tuli, kun tuo ihana lenkkimetsä oli noin pilattu :( Samaan aikaan olimme tosi iloisia siitä, että emme enää asu ja lenkkeile siellä. Lenkillä tehtiin vähän damitreeniä kaikille tytöille ja käytiin rannassa, missä talven tuulinen ilma oli nostanut melkoisen aallokon. Tästähän Taika innostui ja aaltoja komennettiin haukkumalla tomerasti :) Tytöillä oli hauskaa ja kotosalla oli reissun jälkeen unista porukkaa. Taikan loppuilta ei silti kulunut nukkuessa, vaan läksimme vielä Nose work- treeneihin ProCaniksille. Treenit sujuivat kivasti ja Taika oli tosi innolla mukana. Tähän oli hyvä päättää harrastusten täyteinen viikonloppu!

    Myrskyluodon tytöt :)

    Pikkukettu noutohommissa :)

Parasta A- ryhmää!

Jälleen saimme iloisia uutisia Grappolo- pentueen terveysrintamalta. Nella (Magicfox`s Rondinella) kävi virallisissa luustokuvauksissa. Tulokset olivat mitä parhaimmat: lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Selkäkin oli kuvattu (tosin epävirallisesti) terveeksi.

Nyt on 7/9 pentueesta terveystutkittu kauttaaltaan. Jokaisen tulokset lonkkien osalta parasta A- ryhmää, kyynärät 00. Kaikki 9 ovat myös käyneet silmäpeilauksessa ja saaneet terveen paperit. Seitsemältä on tutkittu myös polvet terveiksi ja neljältä otettu virallinen selkäkuva. joka myös terve.
Kasvattajille tämä on huippu juttu. Terveyttä kun ei koskaan voi liiaksi korostaa. Jotain on siis osattu tehdä oikein! Erityistä aihetta iloon antaa myös se, ettei kenelläkään pennuista ole todettu autoimmuunisairauksia tai allergioita. Jalostusvalinnat menivät tällä kertaa siis kohdalleen ja kiitos vielä Katille ja Ville-Pekalle kun saimme ihanan Felixin pentueen isäksi!

Tästä onkin hyvä siirtyä jo miettimään tulevaa. Minku täyttää maaliskuussa 2 v. Jotkut kasvattajat jo tämän  ikäisilläkin koirilla teettävät pentueen, mutta meidän mielestämme 2- vuotias on vielä turhan nuori siihen. Odottelemme siis vielä noin vuoden ennen pentusuunnitelmien täytäntöön panoa. Kyselyitä on tullut  mukavan paljon jo nyt (kiitoksia niistä!) ja harmittaa kun erittäin hyville kotiehdokkaille joutuu markkinoimaan tuotetta nimeltä "ei- oo". Erityisesti mieltä ovat lämmittäneet ne, jotka ovat todenneet että käytyään tarjontaa läpi, luettuaan kasvattajien kotisivuja ja koiranettiä he haluavat jäädä odottamaan pentua juurikin meiltä. Voiko parempaa kiitosta kasvatustyöstä saada :)

Nellan tulokset sekä kautta aikojen yksi parhaista pentukuvista "Emännästä" eli Nellasta :)

Hullun hommaa ;)

Niinhän siinä kävi, että ilmoittautuminen Kajaanin tamminäyttelyyn lähti äsken näppikseltä. Vaivaiset 500 km ja rapiat suuntaansa, kylmä pallohalli... Mutta Jarno sai ylipuhuttua joten kait se mentävä on :D Yllä fiilistelyä tämän vuoden Kajaanista, missä Minku aloitti näyttelyuransa vara-sertillä ollen pn4 ja ROP- juniori, Lumppari hienosti pn1 cacib :)

Näyttelyvuoden päätös

Meidän näyttelyvuotemme päättyi lauantaina Kangasalan ryhmänäyttelyyn. Hevosmaneesissa pidettyyn näyttelyyn oli ilmoittautunut 30 tolleria, tuomarina toimi Matti Luoso. Taika on joskus ollut (aikana ennen pentueita) ko. tuomarilla ROP ja kerran hävinnyt avo- luokassa kisanneelle siskolleen, ollen pn2. Odotuksia näyttelyn suhteen ei ollut, sillä Taika ja Lumo ovat tällä hetkellä varsin turkittomia. Minku oli ainoa kenen menestystä uskalsi vähän toivoa ja odottaa, tosin kun tiedettiin että paikalle tulee valioluokkaan Kitimat Nicola joka mm voitti SNJ:n päänäyttelyn hiljattain, niin kovin korkealle ei odotuksia uskaltanut asettaa.

Meidän kasvatteja oli paikalla Ruutu, Säde ja Nella. Tämä oli Ruudun eka näyttely ja olin lupautunut pojan esittämään. Ruudulla oli pentuna melko paha alapurenta, jonka korjaantumista en uskaltanut edes toivoa. Vastoin odotuksiani purenta on nyt muuttunut melko hyväksi, lähinnä tasapurennaksi. Kehään mentiin purennasta johtuen odotuksin hyl tai sitten jotain muuta. Pojalla oli virtaa aivan älyttömästi ja ensimmäinen kierros kehässä mentiinkin aikamoista nelivetoa. Urosten nuortenluokassa oli 3 kisaajaa ja Ruutu pääsi yksilöarvosteluun ensimmäisenä. Tuomari oli Ruudun mielestä ihana ja niin teki mieli hyppiä ja pomppia, sain ihan tehdä töitä että tassut pysyivät maassa ja tutkiminen voitiin suorittaa. Aika pian Ruutu onneksi tajusi homman jujun ja loppuaika kehässä seistiinkin oikein mallikkaasti :) Lopulta kehäsihteeri nosti arvostelulätkän ilmaan, jännitin kyllä todella paljon tuleeko harmaa vai mitä... Riemu oli suuri kun sieltä nousi sininen lappu, eli eh! Harvoin on eh niin paljon ilahduttanut kuin nyt ;) Tämä oli kyllä enemmän kuin olin uskaltanut toivoa. Ja mikä hienointa, Ruutu voitti nuorten urosten kilpailuluokan ja näin ollen sijoitus ensimmäisessä näyttelyssään oli nuk 1 eh. Siitä on hyvä jatkaa!

Säde ja Nella kisasisivat kaksin narttujen nuortenluokassa. Molemmat esiintyivät todella nätisti (Nella vasta toista kertaa näyttelyssä). Säde voitti luokan eh:lla ja Nella sai h:n, sillä tuomarin makuun oli liian pieni. Ei kuitenkaan mitattu, mutta no, tämä oli tämän tuomarin mielipide.

Valioluokassa minä vein tuttuun tapaan Minkun, Jarno Lumon ja Jenna esitti Taikan. Meidän lisäksemme valionartuissa kisasivat Kitimat Nicola ja Kitimat Pink Panda. Kaikki nartut saivat erin. Kilpailuluokassa tuomari mietti pitkään, lähinnä Lumon ja Minkun välillä. Ajattelin, että miettii varmaan sijoja 3 ja 4, Taika nimittäin käteltiin ensimmäisenä ulos. Yllätys oli melkoinen, kun Minku osoitettiin luokan ykköseksi ja Lumo kakkoseksi, siis luokan kaksoisvoitto! Enpä olisi ikinä uskonut kun kilpakumppanit olivat todella kovatasoisia. Siinähän alkoi jo odottaa isompaakin menestystä kun tähän mennessä vain yksi käy- narttu oli saanut sa:n. Eipä olisi kannattanut iloita kuitenkaan liian aikasin, sillä tuomari ihastui viimeisenä esitettyyn 11 vuotiaaseen veteraaniin ja teki tästä pn1:sen. Olihan veteraani hyvässä kunnossa ja esiintyi innokkaasti. Minku oli tuomarin mukaan vielä hieman keskeneräinen ja "kokemus voitti". No, näyttelytuloksia kun katsoo niin veteraanilla on ikäänsä mennessä vain 1 serti ennen tätä, näyttelyrintamalla menestys ei ole ollut kummoista. Nyt jäi taakse monta inttivaliota joten koskaanpa ei näistä tiedä, mihin tuomari mieltyy. Minku sitten sai vain vara-sertin kun veteraani otti sertin vastaan. Eli Minkun näyttelyvuosi alkoi ja päättyi vara-sertiin, eihän se nyt huono ole, mutta...Lumo oli pn3, ei huono sekään. Hieman kyllä harmittaa ettei olla menossa voittajiin, Minkulla kun on nyt melkoinen menestysputki päällä. Tai valioluokassa menestysputki, muutenhan on parissa vikassa näyttelyssä otettu ne kakkossijat. En tiedä onko näin vai tuntuuko vain siltä, mutta viimeaikojen trendi vaikuttaa siltä että tuomarit hakevat voittajat muualta kun valioluokasta. Ehkäpä siis ilmoitankin Minkun Turkuun nuoriin, saapas nähdä ;)

Nyt on näyttelyvuosi meidän osalta taputeltu ja keskitytään muihin juttuihin. Sunnuntaina kävimme pitkällä lenkillä järvellä ja siellä tehtiin damitreeniä sekä myös esiteltiin varista ja pupua tytöille. Hienosti kaikki hakivat ja riistoja kannettiin :) Ilmakin oli pitkästä aikaa aurinkoinen ja hieno, kyllä kelpasi nautiskella luonnon rauhasta ja katsella tyttöjen riemua! Minku kävi pienellä uinnillakin paluumatkalla, ilmeisesti treenailussa tuli sen verran lämmin että järvi kutsui puoleensa. Hyvää taipparitreeniä sekin, kun veteenmenopaikka oli melko jyrkkä ja soinen :)

 

Minkun kauniita liikkeitä Kangasalan näyttelyssä, vak 1 eri sa pn2






















Taika-rouva lennossa damitreeneissä :)

Matkasuunnitelmia ensi vuodelle :)

Mikäs sen mukavampaa, kun marraskuun loskan keskellä jo suunnitella tulevia ulkomaan (ja kotimaankin) reissuja :) Näyttelykalenteria ensi vuodelle siis rakennellaan.... Kotimaassa tulemme kiertämään ainakin tämän hetken suunnitelmien mukaan hieman vähemmän, mennään fiiliksellä niihin näytelmiin mitkä hyvältä tuntuvat ja sopivat muiden kisojen ja kokeiden kanssa kalenteriin.

Ulkomaille teemme ainakin kaksi matkaa, huhtikuussa Tallinna Winneriin (onhan Minkun nyt mentävä puolustamaan tämän vuoden ROP:a!) ja viikon päästä tästä Narvan KR-näyttelyihin. Majailemme näyttelyiden välisen viikon Virossa, joten ihan pelkkä näyttelyreissu tästä ei tule :)

Pidempi ulkomaanreissu tehdään sitten elokuussa Liettuan Druskininkaihin, missä on kolmen päivän KV- näyttely. Siellä Taika pääsee ensi kertaa kisaamaan ulkomailla veteraaniluokassa! Lumo kisailee avossa ja Minku valioissa. Maassa kun on luokkasertit käytössä, on kaikilla tytöillä näin ollen mahdollisuus titteleihin :) Lautat ja hotellit on varailtu ja maksettu, joten ainakin nämä parit reissut tulevat toteutumaan!

                                                  Fiilistelykuva Tallinna Winner- näyttelystä huhtikuulta 2015 :)

Jyväskylästä 11. serti ja talven touhuja :)

Pitkä näyttelyhiljaisuus loppui sunnuntaina Jyväskylän KV- näyttelyyn. Olimme ilmoittautuneet myös lauantaille, mutta kelin ollessa surkea (lumipyryä) ja kehän todella aikainen, päätimme nauttia kotipäivästä ja touhuilla noutohommia läheisellä metsälammella. Takuulla koirien mielestä hyvä päätös!

Lauantaina olimme siis koko porukalla lammella, missä teimme hakuruutua kaikille tytöille. Minä ohjasin Taikan ja Lumon, Jarno Minkun. Kaikki suorittivat todella innolla! Kamerasta jäi harmittavasti akku kotiin, joten kuvia treeneistä ei saatu. Kun minä lähdin sunnuntaina Jyväskylän näyttelyyn Lumon ja Minkun kanssa, meni Jarno Taikan kanssa uudelleen lammelle ja sieltä nämä kivat talvitset kuvat :)

Sunnuntaina sain Jyväskylään matkaseuraksi ystäväni Venlan (Jarno jäi kotiin kun Taikaa ei oltu ilmoitettu ja heillä oli Nose Work- kurssi ProCaniksella). Keli oli edelleen varsin luminen, mutta kun sai ajella valoisella ei haitannut. Pääsimme hyvissä ajoin perille ja aikaa tarvittiinkin pysäköintipaikan etsintään. Pienen haeskelun jälkeen löysimmekin hyvän ruudun ihan Paviljongin läheltä.

Tollereita oli näyttelyssä paikalla 27 kpl. Tuomarina toimi portugalilainen vanhempi mies Rui Oliveira. Hän jakoi eriä hyvin avokätisesti, itse asiassa kaikki tollerit sen häneltä saivat. SA:ta jaetiin vähemmän, lähinnä luokkavoittajille.

Nuortenluokassa esiintyi Minkun Sulo- veli. Hienosti meni, viiden koiran joukosta erillä sijalle 3, onnea Johanna! Valioluokassa Magicfoxeista kilpaili Wilkku, päätyen kolmen koiran joukosta sijalle 2 SA:lla.

Narttujen valioluokkassa kisasi neljä. Edellispäivän ROP Tiuku, hienosti menestynyt Esta sekä Lumo ja Minku. Johanna vei Lumon kehään, kiitoksia vielä! Minä esitin sitten Minkun. Minkulla ei ollut yhtään draivia kehässä, ehkäpä tällä hetkellä päällä olevan valeraskauden vuoksi. Esiintyminen ei siis maistunut ollenkaan. Seisoi kuitenkin ihan ok. Kaikki valiot saivat erit. Kilpailuokassa tuomari mietti pitkään järjestystä. Minku ainoana pääsi esittämään liikkeensä vielä kertaalleen. Sitten tuomari siirsi Minkun ykköseksi, jee! Aika huippua, todella kovat kilpakumppanit jäivät taakse, Lumo sisko oli luokan 4. varmaankin turkin melkolailla totaalinen puuttuminen vaikutti asiaan. SA kuitenkin myös Lumolle :)

Parasnarttukehään menin tietenkin suurin odotuksin. Cacib oli melko lähellä... Valitettavasti se jäikin vain lähelle, Minkun sijoittuessa lopulta pn2:ksi. Todella hieno sijoitus etenkin kun voittaja oli erittäin kaunis ja valmis avonarttu Minna. Serti ojennettiin Minkulle ja vara-cacib myös. Eihän siitä voinut pettynyt olla :) Kyllä Minku vaan on melkoinen neito. Ikää 20 kk ja ensin tasokkaan valioluokan voitto isossa KV- näyttelyssä, 11. serti ja vara-cacib.

Näyttelystä ajelimme kotiin ensin Venlalle, missä kierrettiin vanha tuttu Ruutanan matkajärvi. Tytöillä oli virtaa, pitkän autossa ja näyttelyhäkissä vietetyn päivän jälkeen. Lenkille saivat seurakseen Venlan veljen kultsupojan Kelmin ja hauskaa oli! Kotosalla sitten otettiin neidosta asiaankuuluva palkintoposeerauskuva ja pikkuisen juhlistettiin hienoa menestystä :)

Treenikuulumisia

Kuvassa ylpeä tokokoira Minku :) Ollaan nyt käyty kolme kertaa tokon jatkokurssilla ProCaniksella. Täytyy sanoa että olen erittäin tyytyväinen Minkuun! Minkun temperamentti kun on rauhallinen, se sopii tokoiluun erittäin hyvin. Jaksaa keskittyä ja innostuu tekemään säntillisesti asioita. Maria kouluttaa minulle ihan uusin metodein. Kaikki lähtee koiran omasta oivalluksesta. Asioita ei hinkata sotilaallisesti vaan tehdään koiralle yllätysmomentteja esim vaihtamalla yllättäin seuraamisessa käännöksen kautta palkalle, joka lentää eteen. Tokohyppyä opetellaan naksuttimella ja koira saa itse tarjota sitä. Maahanmenoa leikin kautta vauhdista, naks ja palkka lentää ja vauhdista uusiksi. Aikanaan kun Taikan kanssa tokoilin (eri ohjaajilla), asiat tehtiin hyvin kaavamaisesti. Nyt on itselläkin paljon kivempaa kun saa oppia koiran kanssa yhdessä ja samalla oppia kouluttajana.

Kurssilla ollaan nyt käyty läpi sivulletuloa, seuraamista, maahanmenoa, kaukokäskyjen alkeita, ruutuun menoa, hypyn tarjoamista, tasapainoilua tyynyillä ja tempuilla, noutoa on alettu opiskella käsikosketuksen kautta. Joka kerta tehdään jotain uutta ja me molemmat, Minku sekä minä, odotetaan tunteja innolla :)

Eilen käytiin molempien tyttöjen kanssa agissa. Maria ei ollut paikalla vaan ohjaamassa oli meille uusi ohjaaja Marko. Erittäin hyviä ohjaajia molemmat! Minä vein Minkua nyt toista kertaa. Kun päästiin sisään halliin, Minku kiskoi hihnassa kuin Lumo konsanaan. Oltiinkin Jarnon kanssa ihan että mitä tälle koiralle on tapahtunut?!? Eka veto, 5 esteen sarja, meni erinomaisesti. Seuraavalla vedolla vire sitten jo laski ja käsissä oli tuttu vanha Minku. Mutta kivasti meni kaikkineen treeni, paljon oli uutta (etenkin minulle kun en noita ohjauksia valsseineen ja persjättöineen osaa) ja hiki tuli, huh! Jarnolla ja Lumolla meni alun ylikierrosten jälkeen erinomaisesti, sillä parivaljakolla on vauhti ja tyyli hallussa! Pujottelu meni kolme kertaa tehden joka kerran nappiin, samoin vaikeatkin ohjaukset hypyille ja putkeen. Tosi hienoa katseltavaa ja Markokin kehui heitä moneen kertaan, todella ansaitusti :)

Sunnuntaina alkaa Taikan nosework kurssi ProCaniksilla, sitä odotan innolla! Teoriatunnilla jo kävinkin toissa sunnuntaina, mutta siellä oltiin ilman koiria. Nyt sitten pääsee Rouva tositoimiin, saapas nähdä miten se nenä toimii :)

Minku tokon väliajoilla: neito osaa ottaa rennosti :)

Treenejä ja terveystuloksia

Vihdoinkin saimme Minkun JADD- ja CP1- geenitestien tulokset Amerikasta OFA:lta. Posti oli hukannut näytteet ja ne seilasivat ties missä, sen vuoksi sana vihdoinkin. Mutta hyvää kannatti odottaa, kuten sanotaan: Minku on terve kummankin suhteen :) Kelle lyhenteet eivät mitään sano, niin JADD tulee sanoista Juvenile Addisons disease. Autoimmuunisairaus ilmenee nuorilla koirilla, aiheuttaen oksentelua, ripulointia, ruokahaluttomuutta, väsymystä jne. Tauti aikaansaa lisämunuaisten kuorikerroksen vajaatoiminnan mikä voi johtaa nk. Addisonin kriisiin, tehohoitoa vaativaan tilaan joka usein johtaa kuolemaan. Minkulla molemmat geenialleelit (sekä isältä että äidiltä perityt) ovat terveet, Tämä tarkoittaa sitä, että Minku itse ei tähän Addisonin taudin muotoon sairastu eikä se myöskään tule saamaan ko. geenin suhteen sairaita jälkeläisiä.

CP1 puolestaan on Cleft Palate eli kitalakihalkio. Tässä geenitestissä tutkittiin yleisimmän kitalakihalkiota aiheuttavan geenin muoto. Minkulla molemmat geenialleelit ovat terveet, joten Minkun pennuilla kitalakihalkio on erittäin epätodennäköinen.

Kun Minkusta on lisäksi tutkittu DE eli degenaratiivinen enkefalopatia (mistä kirjoittelin jo aiemmin) tuloksin terve, voidaan olla varsin tyytyväisiä siihen, miten Grappolo- pentueessamme geenit ovat kohdillaan :)

Lisää hienoja terveystuloksia saimme Minkun sisaruksista Sulosta ja Ruudusta. Kummankin lonkat kuvattiin AA:ksi, kyynärät 00:ksi ja lisäksi Sulolta kuvattiin vielä selka virallisesti tuloksin VA0 LTV0 eli terve. Kaiken kaikkiaan tällä hetkellä kun pennut ovat 19 kk ikäisiä, on lonkiltaan ja kyynäriltään kuvattu 6/9 tuloksin AA 00, selät 4/9 tuloksin terve, polvet 7/9 00 (terve) ja kaikilta on tutkittu silmät tuloksin ei perinnöllisiä silmäsairauksia. Erittäin hienot tulokset siis koko pentueella ja näiden(kin) puolesta voimme hyvillä mielin suunnitella Minkun tulevaa pentuetta :)

Sitten sitä treeniosuutta :) Kuten kuvista näkyy, taipparitreenit ovat mukavalla mallilla. Eilen otimme kameran matkaan treeneihin. Kaikki tytöt pääsivät tekemään ensin hakuruutua siipidameilla (sujui hienosti kaikilta) ja sitten vähän noutoharjoittelua pupulla ja variksella. Erityisesti pupu oli Minkulle mieluinen ja yllättävästi Taika oli se, joka oli variksesta eniten innossaan :D Kuten olemme Jarnon kanssa huomanneet, muutto Jumesniemelle on ollut Taikalle erittäin mieluisa juttu. Tiedä sitten johtuuko siitä, että me Jarnon kanssa nautitaan muutoksesta ja Taika heijastaa käytöstään meistä, mutta rouva on nuortunut silmissä :) On paljon leikkisämpi ja seurallisempi kuin ennen, eli erittäin hyvä muutos, johtui sitten mistä tahansa!

Eilen meillä alkoi Minkun kanssa toko- kurssi Pro Caniksella. Ryhmässämme on vain kaksi koirakkoa, joten saimme erittäin intensiivistä ohjausta. Tunnin aiheena oli sivulletulo ja seuraaminen. Molemmat Minku osaa, mutta se tällä kertaa ohjattava olinkin lähinnä minä ;) Vartaloapujen karsinta, koiran innostaminen, hulluttelu... Paljon on minulla opittavaa! Tunnin lopuksi tutustuimme naksutinkoulutukseen, mitä en ole kenenkään koiramme kanssa harrastanut. Minku kun on fiksu tyttö, tajusi hyvinkin pian mistä sen naksun ja namin saa. Itsellenikin oli kiva päästä opettelemaan ihan uutta juttua ja tätä aion treenailla kaikkien tyttöjen kanssa aktivointimielessä kotosalla :)

Erinomaista, erinomaista vain ja polskis :)

Viikonlopun mukavin koiramaisuus oli uimakauden korkkaus Tampereen Koirauinnissa Nokialla :) Lumo oli aivan kierroksilla jo uimalan pihassa eikä meno hyytynyt koko tunnin uintivuoron aikana. Matkassa oli kassillinen dameja ja niitä tytöille veteen heiteltiin, molskis altaaseen ja palautus ja uutta noutoa tekemään. Mukavan viihdyttävää ja rankkaa hommaa koirille, kyllä kotona uni maistui jokaiselle :) Varmasti mieluisampi vaihtoehto tytöille kuin Kouvolan näyttely, minne meidän piti sunnuntaina mennä. Sinne tuli kuitenkin tuomarinmuutos ja päätimme jättää ne kekkerit väliin, kyseinen tuomari kun oli Minkun "arvostanut" h:n arvoiseksi junnuluokasta ja Taikan ja Lumon eh:n arvoisiksi valioluokasta. Minkun veli Roni kävi kyseiseltä tädiltä Kouvolasta h;n hakemassa, joten näemmä linja piti...

Lauantaina kävimme SNJ:n päänäyttelyssä Hyvinkäällä. Tollereita oli paikalla 58 kipaletta joten mitään kummempia tulosodotuksia meillä ei ollut. Tuomarina toimi Eeva Rautala, jolla Taika voitti 2010 Suomen Voittajatittelin. Toki tämä oli aikana ennen pentuja, Taikan parhaina vuosina.

                                  Ai minäkö en enää ole huippukunnossa?!? kyseleepi Taika ;)

Uroksissa kisasi Viksu nuortenluokassa, saaden erin ja luokkavoiton. Säde kisaili myös nuortenluokassa, kovin turkittomana. Eri sieltä tuli kuitenkin ja luokan 3. sija.

Valionarttuja oli 6 ja Minku luokan nuorin. Tuomari kovin ihmetteli Minkun ikää ja päivitteli että eihän Suomessa vielä tuossa iässä (18 kk) voi valioitua? No joo, on niitä muitakin maita kuin Suomi missä voi .... Siihen nähden saamamme eri oli ihan ok, toki Minku esiintyikin upeasti. Jenna vei Taikan (kiitos!) ja Jarno Lumon, kumpikin esiintyi tosi hienosti. Kaikki 6 valiota saivat erin ja kilpailuluokassa Taika ja Lumo käteltiin ekana pois, sitten odotettu järjestys: Cola, Tiuku ja mukavana yllärina Minku 3. sijalle vielä sa:n kera :)

Minku pääsi kisaamaan myös sertistä mutta se meni korkeammalle mallille, kuten vara-sertikin. Minkun liikkeet olivat yllättäen muuttuneet arvostelussa lukevista hyvistä sertikehässä laiskoiksi, tällä tuomari perusteli sijoitusta. Yhtä hienosti Minku liikkui läpi koko kisan, mutta mitäpä siihen sitten sanomaan.

Hyvistä liikkeistä todisteeksi  Minkun saama arvostelu: "Erittäin hyvän tyyppinen ja kokoinen narttu. Miellyttävä pää ja ilme. Hyvin kehittynyt runko Vankka luusto. Sopusuhtaisesti kulmautunut. Hyvä karva ja väri. Liikkuu hyvin. Erinomainen luonne ja esiintyminen".

Ihan hienoa, että kaikki koiramme ja kasvattimme olivat erinomaisen arvoisia. Hieman kyllä tätä himmentää se, että vain 6 koiraa ei eriä saanut, tuosta koiramäärästä.. Ja mikä eniten harmittaa ko tuomarin toiminnassa oli se, että aggressiivisesti käyttäytyviä koiria laitettiin sijoituksille. Jos kehässä urokset huutavat toisilleen niin ettei niitä saada hiljenemään, ei luokkasijoituksia ja erejä tulisi mielestäni antaa, sama nartuilla- jos koira kehässä ollessaan räyhähtää toista kohden ilman mitään provosointia, ei sitä tulisi sijoittaa.

Esitimme vielä kasvattajaluokankin, kun 4 Magicfoxia oli paikalla. Sen kyllä tiesinkin että mitään sijoitusta oli turha odottaa, sillä luokkamme oli erittäin epätasainen (alla kuvaa todisteeksi). Mutta kiitoksia kuitenkin Susanna ja Jenna osallistumisesta! Ja Viksun isännälle Antille kiitoksia kuvasta :)

                        Magicfox`s kasvattajaryhmä: Minku, Lumo, Säde, Viksu

Nyt pidämmekin mukavasti näyttelytaukoa aina marraskuun lopulle saakka, jolloin käväistään Jyväskylän KV- näyttelyissä ja Kangasalan ryhmänäyttelyssä. Seuraavat näytelmät ovatkin sitten ensi vuoden puolella, koska ja missä, saapa nähdä. Nyt keskitytään muuhun kuin näytelmiin: harrastetaan agia, tokoa ja nose workkia ja varmasti piipahdellaan myös uimalassa koiria viihdyttämässä :)

Minkun MH- luonnekuvaus, suoritettu hyväksytysti :)

Nyt se on virallisesti todistettu: Minku on tervepäinen nuori koira :)

Sunnuntaina lähdimme isän kanssa ajelemaan Mäntsälään, minne saimme Minkun kanssa paikan Pumit ry:n järjestämään MH- luonnekuvaukseen. Jarno ei harmittavasti päässyt mukaan ilmavoimien sotaharjoituksen vuoksi, mutta toivottavasti näkee edes osia kuvauksesta isän kuvaamalta videolta.

Kuka ei tiedä, MH tulee sanoista Mentalbeskrivning Hund. Kuvaus on alunperin Ruotsista kotoisin ja sillä mitataan koiran reaktioita erilaisiin yllättäviin ja arkielämästä poikkeaviin asioihin. Testi on erityisesti räätälöity nuorille koirille, alaikäraja on 18 kk. Ideana se, että koiralla olisi mahdollisimman vähän opittua käyttäytymistä ja sen reaktiot testissä kohdattaviin asioihin olisivat "autenttiset", ilman ihmisen vaikutusta. Testissä koiralle ei puhuta osoiden aikana, sitä ei edes katsota, vaan koira selvittää testin osiot itsenäisesti ilman ohjaajan apua. Osioiden välissä saa koiraa kehua ja rapsutella, makupaloja ei saa kuitenkaan antaa. Koiran toiminta osioissa kuvataan numeroin 1-5 ja testin selitteessä kirjoitetaan auki mitä mikäkin numero tarkoittaa. Kuvaajat valitsevat koiran reaktioita katsomalla mielestään koiraa kussakin osiossa parhaiten kuvaavan numeron.

Paikan päälle saavuttuamme käytimme Minkun pienellä lenkillä ja sitten odottelimme autossa kunnes edeltävä koira palasi testipaikalta. Kun kuvausvuoromme koitti, vaihdoin Minkulle kaulaan järjestäjien soljellisen nahkapannan ja kuvauksessa käytettävän liinamaisen hihnan.

Ensimmäinen osio testissä oli kontakti. Siinä testiohjaaja (to) otti Minkun matkaansa, käveli sen kanssa pienen lenkin, jututti Minkua ja rapsutteli, kopeloi vähän kroppaa ja tsekkasi hampaat. Tässä siis katsottiin sitä, miten kiinnostunut Minku on vieraasta ihmisestä, lähteekö vieraan mukaan ja antaako vieraan käsitellä itseään. Minkun arvio osiosta:

Kontakti, tervehtiminen: 3 Hyväksyy kontaktin vastaamatta siihen, ei väistä
Kontakti, yhteistyö: 3 Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta
Kontakti, käsittely: 3 Hyväksyy käsittelyn

Minku toimi tässä ihan kuten oletinkin. Ei ollut järin kiinnostunut vieraasta ihmisestä, ei hyppinyt eikä mennyt "pähkinöiksi", ei väistänyt vaan tyynesti lähti matkaan ja antoi kopeloida itseään.

Seuraava osio oli leikki. Siinä testiohjaaja otti esiin kankaisen purupatukan ja heitti sen minulle. Minä pidin Minkua pannasta kiinni, heilutin patukkaa pari kertaa maata pitkin, sitten viskasin patukan to:lle ja heittelimme sitä pari kertaa ilmassa toisillemme, sitten to viskasi patukan parin metrin päähän. Tässä katsottin lähteekö Minku patukan perään ja innostuuko leikkimään patukalla. Arviot:

Leikki, leikkihalu: 3 Leikkii, aktiivisuus lisääntyy / vähenee
Leikki, tarttuminen: 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
Leikki, puruote ja taisteluhalu: 1 Ei tartu esineeseen

Tässäkin osiossa Minku toimi kuten oletin. Patukalla leikkiminen ei juurikaan kiinnostanut, esine kiinnosti alkuun hieman ja sitä vähän närpittiin etuhampailla, sitten kiinnostus lopahti. Esimerkiksi agilityssä Minku ei palkkaudu lelulla. Kun lelun heittää, saattaa mennä perään muttei yleensä ota suuhunsa eikä leiki vetoleikkejä. Joskus kotona Minku vetoleikkiin innostuu, etenkin Lumon ja Taikan kanssa, mutta ihmisen kanssa todella harvoin.

Seuraavana vuorossa oli takaa-ajo. Siinä maahan oli merkitty viiva, minne siirryin Minkun kanssa seisomaan. Edessä n 10 m päässä oli maassa karvainen "rätti", joka oli sidottu naruun. Piilossa oleva apuhenkilö laittoi to:n merkistä rätin liikkeeseen, vetäen sitä vauhdilla maata pitkin. Minä pidin Minkua pantaan kiinnitetystä lyhyestä liinasta ja to:n käskystä astuin askelen eespäin ja vapautin Minkun. Tässä katsottiin stä, lähteekö Minku "pakenevan saaliin "perään ja jos lähtee, ottaako sen kiinni. Takaa-ajo toistettiin kahdesti. Minkun arviot:

Takaa-ajo 1. kerta: 2 Aloittaa, mutta keskeyttää
Takaa-ajo 1. kerta, tarttuminen: 1 Ei kiinnostu saaliista
Takaa-ajo 2. kerta: 2 Aloittaa, mutta keskeyttää
Takaa-ajo 2. kerta, tarttuminen: 1 Ei kiinnostu saaliista

Molemmilla kerroilla Minku singahti vauhdilla saaliin perään, mutta muutama metri ennen saalista pysähtyi häntä ylhäällä, puhahteli pari kertaa eikä mennyt katsomaan saalista. Minun kanssani kun otin Minkun hihnaan, tsekkasi saaliin eikä se kiinnostanut.

Tämän jälkeen tehtiin aktiivisuustasoa mittaava osio. Minä siirryin Minku hihnassa metsän reunaan osoitetulle paikalle. To aloitti ajan ottamisen (3 min), minä seisoin liikkumatta paikallani ja katselin puiden latvoja. Tässä tarkkailtiin sitä, mitä Minku tekee kun mitään ei tapahdu. Arvio:

Aktiviteettitaso: 2 Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata

Taaskaan ei ylläreitä tullut. Minkuhan on kotona, reissussa, näyttelyissä, missä vain, erittäin lunki tyyppi. Kun mitään ei tapahdu, pannaan pötkölleen. Ei vinguta, hyöritä eikä pyöritä vaan sillon levätään kun ohjaajakin on passiivinen. Eli ihan Minkun näköinen arvio tämäkin :)

Seuraavaksi tuli etäleikin vuoro. Siinä minä siirryin Minkun kanssa merkitylle paikalle ja pidin Minkua pantaan kiinnitetystä lyhyestä liinasta. Edessäpäin n 20 m päässä oli piilo, jonka takana oli kaapuun pukeutunut ihminen. Ihminen alkoi hiippailla esiin piilosta, lauleskella, hyppelehtiä kumarassa ja heitellä patukka- lelua ilmaan. Yritti näin houkutella koiraa luokseen ja leikkimään. Minkun arvio:

Etäleikki, kiinnostus: 3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
Etäleikki, uhka/aggressio: 1 Ei osoita uhkauseleitä
Etäleikki. uteliaisuus: 1 Ei saavu avustajan luo
Etäleikki, leikkihalu: 1 Ei osoita kiinnostusta
Etäleikki, yhteistyö: 1 Ei osoita kiinnostusta

Minku katseli hiipparoivaa etäleikkijää tarkkana vierelläni. Kun sain luvan päästää Minkun irti, neiti ei lähtenyt leikkijän luo vaan istui ja katsoi vaan, vähän puhahteli. Sanoinkin to:lle ennen osiota että Minku ei leikkimään lähde ja niin kävi. Kyllä minä koirani tunnen ;) Hetken aikaa siinä leikkijää seurasimme ja sitten sain luvan ottaa Minkun hihnaan ja käytiin tsekkaamassa leikkijä. Minku meni ystävällisesti tädin luo, nuuhkaisi ja siinäpä se mielenkiinto oli, eli ei mielenkiintoa.  Kunpa neiti metsässäkin suhtautuisi yhtä välinpitämättömästi kaikkiin marjastajiin ja muihin, ne pitää kyllä mennä tsekkaamaan ja hyppimään vasten...

Sitten oli leikit leikitty ja aloitettiin pelko-osio. Siinä minä kuljin reipasta vauhtia Minku hihnassa eteenpäin, osoitettua paikkaa kohti. Paikalla oli teline mihin oli ripustettu tumma miesten kokoa oleva haalari, haalari lepäsi mytyssä maassa. Kun pääsimme noin metrin päähän telineestä, kiskaistiin haalari ylös meidän eteemme. Samalla hetkellä pysähdyin, päästin hihnasta irti ja jäin passiivisena seisomaan haalarista n metrin päähän. To:n käskystä siirryin lähemmäs haalaria ja vielä toisen kerran, ihan haalarin eteen. Tässä katsottiin sitä pelästyykö Minku, lähteekö kenties paakoon ja tuleeko katsomaan haalaria. Tämän jälkeen otin Minkun hihnaan ja tehtiin ohitukset, eli kierrettiin haalarin vieritse kaksi lenkkiä ympäri Minku löysällä hihnalla, katsottiin väistääkö Minku haalaria ohituksissa ja onko yleensäkään kiinnostunut haalarista. Arvio:

Yllätys, pelko: 1 Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti
Yllätys, puolustus/aggressio: 1 Ei osoita uhkauseleitä
Yllätys, jäljelle jäävä uteliaisuus: 2 Menee haalarin luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
Yllätys, jäljelle jäävä pelko: 1 Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden muutosta tai väistämistä
Yllätys, jäljelle jäävä kiinnostus: 1 Ei osoita kiinnostusta haalariin

Minkua ei siis haalari kiinnostanut lainkaan. Kun haalari kiskaistiin ylös ja minä pysähdyin, pysähtyi myös Minku niille sijoilleen, ei pelästynyt, pakittanut eikä muutenkaan reagoinut. Kun siirryin lähemmäs haalaria, ei Minkua kiinnostanut. Lopulta minun käskettiin mennä haalarin eteen ja kutsua Minkua, silloin neiti tuli viereeni ja nuuhkaisi haalaria asenteella evvk. Ohituksissa Minku meni löysällä hihnalla haalarin ohi mennen tullen, eikä noteerannut haalaria lainkaan. Tätä koiraa ei siis ihan pienellä pelotella ;)

Seuraavassa osoissa testattiin ääniherkkyys. Kävelin Minku hihnassa eespäin kohti räminälaitetta. Kun pääsimme laitteen kohdalle, vedettiin laitteen rullia pitkin metallisia ketjuja ja kattilankansia. Kyllä siitä masiinasta lähtikin melkoinen meteli! Samalla hetkellä kun meteli alkoi, pysähdyin, päästin hihnasta irti ja käännyin laitetta kohti. Sitten to:n käskystä menin lähemmäs laitetta ja taas lähemmäs, lopulta sain kutsua Minkua, katsoen edelleen vain laitetta päin. Tämän jälkeen otin Minkun hihnaan ja tehtiin ohitukset laitteesta löysällä hihnalla kahdesti (samaan tyyliin kuin haalarilla). Arvio:

Ääniherkkyys, pelko: 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan
Ääniherkkyys, uteliaisuus: 2 Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
Ääniherkkyys, jäljelle jäävä pelko: 1 Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden muutosta tai väistämistä
Ääniherkkyys, jäljelle jäävä kiinnostus: 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

Kun räminä alkoi, Minku hypähti noin puoli metriä sivuun tuijottaen laitetta ja jäi siihen katsomaan. Päästin hihnasta irti ja Minku jäi siihen. Kun siirryin lähemmäs laitetta Minku oli edelleen aloillaan. Kun kutsuin Minkua edelleen laitetta katsoen, tuli Minku viereeni ja nuuhkaisi laitetta tyyliin mikäs se tämä on. Ohituksilla Minku ei edes katsellut laitetta vaan reipasta tahtia löysällä hihnalla mentiin ohi mennen tullen. Eli ole ääniherkkä meidän Minku, eipä ole kyllä ikinä ennenkään mihinkään ääniin pelolla reagoinut :)

Sitten pääsimmekin hauskaan osioon, aaveisiin. Olimme Jarnon kanssa miettineet, mitenköhän Minku näihin reagoi, ainakin puhina oli varma :) Tässä osiossa menin Minku hihnassa seisomaan merkitylle paikalle. Edessämme oikealla ja vasemmalla noin 5 m päässä oli kaksi piiloa. Pian piilojen takaa ilmestyi esiin hiljaa lipuen kaksi valkoisiin kaapuihin pukeutunutta, huppupäistä aavetta. Aaveet liikkuivat pikkuhiljaa lähemmäs ja lähemmäs. Lopuksi katsottiin miten Minku uskaltaa tulla aaveiden luo. Arvio:

Aaveet, puolustus/aggressio: 1 Ei osoita uhkauseleitä
Aaveet, tarkkaavaisuus: 3 Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista
Aaveet, pelko: 5 Peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta
Aaveet, uteliaisuus: 1 Menee katsomaan kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois
Aaveet. kontaktinotto aaveeseen: 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan

Tässä osoissa Minku yllätti minut hieman olemalla nössömpi kuin luulin :) Kun aaveet ilmestyivät piiloistaan, oli Minku edessäni häntä ylhäällä ja alkoi vahtipuhista ja puhinan välissä murista. Kun aaveet lähestyivät, laski häntä alas ja kun aaveet tulivat vielä lähemmäs, otti neiti ritolat hihnan mitan yli taakseni ja jäi sinne haukkumaan ja murisemaan. Kun sain luvan lähestyä aaveita Minku jatkoi haukahtelua ja murahtelua, ei tullut lähemmäs. Lopulta seisoin ihan toisen aaveen edessä ja kutsuin Minkua. Ei tullut vieläkään, sitten tuli kun otin aaveelta hupun pois ja Minku näki että sehän on ihminen! Sitten tultiin häntä vispaten tervehtimään. Sama toisen aaveen kanssa, senkin luo tultiin moikkaamaan kun olin ottanut hupun pois. Kotosalla Minku on aina se laumasta, joka ensimmäisenä menee häntä ylhäällä puhisemaan jos jotain epäilyttävää näkyy. Eli hälyttää laumalle. Kun lauman tuki (Lumo ja Taika) puuttui, eipä neidin rohkeus riittänytkään. Ihan hyvä sinänsä että ei ole hullunrohkea vaan omaa tervettä järkeä epäilyttävien asioiden kanssa. Ja kun asiat paljastuivat normaaleiksi (ihmisiksi), tuli moikkaamaan ja oli kuin että eipä tässä mittään.

Toiseksi viimeinen osio oli jälleen leikki, samaan tyyliin kuin kuvauksen alussa. Eli to:n kanssa heiteltiin patukkaa ja sitten patukan viskaus Minkulle. Arviot:

Leikki, leikkihalu: 2 Ei leiki, ei osoita kiinnostusta
Leikki, tarttuminen: 1 Ei tartu esineeseen

Minkuahan ei patukka enää kiinnostanut yhtään kun se oli jo nähty. Meni kyllä katsomaan kun patukka heitettiin, muttei koskenut vaan alkoi katsella muualle ja tuli sitten luokseni.

Viimeiseksi testattiin ampuminen, joka tehtiin 9 mm starttipistoolilla. Ampuja oli piilossa n 20 m päässä. Ensin yritin leikittää Minkua patukalla ja ammuttiin 2 laukausta. Sitten otin Minkun hihnaan ja ammuttiin toiset 2 laukausta. Arvio:

Ampuminen: 2 Häiritsevyys lisääntyy leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön

Minku lähinnä hämääntyi siitä, kun yritin to:n neuvon mukaan saada sen kiinnostumaan patukasta, heiluttelemalla sitä Minkun edessä ja ympärillä. Kun laukaukset tulivat, jäi Minku vain katsomaan laukausten suuntaan. Lelu ei (tietenkään, edelleenkään) kiinnostanut. Sama toisen laukauksen aikana. Kun testattiin laukaukset passiivisuuden aikana, katseli Minku vain rauhassa sinne missä ammuttiin. Sitten käveltiin Minkun kanssa kohti ampujaa (ampuja piilossa). Minku kulki rennosti häntä ylhäällä ja sitten meille kerrottiin että kiitos, testi ohi.

Lopuksi kuvaaja kävi kanssamme testin osioittain läpi, kertoi miten he olivat Minkun reaktiot nähneet ja vähän arvioitaan Minkusta. Lopputulema oli se, että minulla on oikein  mukava ja  rauhallinen koira, joka ei osoita aggressiota, on pehmeäsuinen, ei ääniherkkä ja palautuu kokemastaan nopeasti. Sellainenhan se meidän Minku on, kuvaus tutusta kaverista!

Kotimatkalla oli auton takapenkillä väsynyt koira, varmasti oli paljon prosessoitavaa hauskasta päivästä "huvipuistossa" :)

Minku korkkasi valioluokan: VSP!

Tänään lauantaina kävimme Tuuloksen ryhmänäyttelyssä. Minku oli ilmoitettu ensimmäistä kertaa valioluokkaan, kisaamaan yhdessä Lumon kanssa. Taika lähti mukaan turistina, syömään osansa lihapullista :)

Tuomarina toimi springerspanieleita kasvattava ja melko tiukaksi tiedetty Tarja Hovila. Tollereita oli ilmoitettu 10 kpl, uroksia 3 ja narttuja 7. Näyttely järjestettiin kauppakeskus Tuulosen parkkihallissa, joka oli tiloiltaan yllättävän avara (kehät olivat kivan kokoiset), mutta toki hämärä, kaikuva ja tunkkainen. Koirat kun räksyttivät ja joissain autoissa varashälyttimet huusivat, oli äänimaailma melko mielenkiintoinen... Aremmalle koiralle siis kamala paikka, meidän tytöt laittoivat tottuneesti nukkumaan kun häkkiin pääsivät.

Parin tunnin odottelun jälkeen kehä alkoi. Urokset voitti Zaraja Remington (Koda), joka on ennenkin ko. tuomarilla pärjännyt. Nartuissa oli kisaamassa 1 avoluokassa (eh), 1 käyttöluokassa (eri) ja sitten meidän tytöt valioissa. Jarno vei ensimmäistä kertaa Lumon kehään, ja täytyypä sanoa että se meni todella hienosti! Lumo esiintyi kuin olisi aina Jarnon kanssa kehässä ollut, ei mitään moitteen sijaa. Eri tuli ja sitten Minkun vuoro. Minkunkin esiintyminen meni ihan putkeen, seisoi kuin patsas ja liikkui tuttuun tyyliinsä hienosti. Erin saimme mekin ja kilpailuluokassa Minku voitti Lumpparin, molemmat saivat sa:n. Veteraaneja oli 2 ja toiselle eri sa, toiselle eri.

Pn- kehässä kisasi siis 3 narttua. Veteraani siirrettiin Minkun taakse ja niinpä järjestys oli: Minku pn1, veteraani pn2 ja Lumo pn3. Mahtava valioluokan korkkaus Minkulta, tiukalta tuomarilta VSP ja 10. serti! Roppikehässä Koda vei voiton ja Minku sai jo kolmannen Suomen VSP- ruusukkeensa. Melkoisen hieno päivä!

Tässä vielä tyttöjemme hienot arvostelut:

Minku VSP: "Feminiininen narttu, erinomaista tyyppiä. Feminiininen hyvänmallinen pää, kaunis kaula ja ylälinja, eturinta saa vielä kehittyä. Oikean mallinen runko, hyvä luusto, hieman lyhyt ja pysty olkavarsi, sopivat takakulmaukset. Erinomainen turkki, hyvä häntä, vapaat liikkeet. Esiintyy kauniisti"

Lumo pn3: "Feminiininen narttu, erinomaista tyyppiä. Kaunismuotoinen nartun pää, purenta voisi olla tiiviimpi. Riittävä kaula, hyvä ylälinja , oikeanmallinen runko. Hyvä eturinta, sopiva luusto, hieman lyhyt ja pysty olkavarsi. Sopivat takakulmaukset. Hyvä häntä, erinomainen turkki, vapaat, ryhdikkäät liikkeet"

Tavoitteita ja saavutuksia Minkun kanssa

Perjantaina posti toi vihdoin mieluisan kirjeen Latviasta- Minkun juniorimuotovalio- ja muotovaliovahvistukset! Joten nyt on neidin kaikki kahdeksan titteliä vahvistettu- saapas nähdä mistä ja milloin lähdetään keräämään seuraavia ;)

Minku on ikäänsä nähden (18 kk) saavuttanut melko paljon näyttelyrintamalla. Tulevaa pentuetta ajatellen näyttelytulokset ovat varsin riittävät, mutta toki niitä tavoitteitakin vielä on. Ensi vuonna tärkein näyttelyllinen tavoite on saavuttaa CIE- arvo. Se on mahdollista aikaisintaan 26.7 kun Minkun ensimmäisestä cacibista tulee kuluneeksi vuosi. Toinen näyttelytavoite ensi vuodelle on tulla Viron sekä Liettuan muotovalioksi, ja tätä myötä Baltian muotovalioksi. Sama tavoite on Lumolla Liettuan ja Baltian suhteen ja Taikalla tavoitteena on saavuttaa joku(nen) veteraanimuotovalion arvo :)

Mejässä Minku on osoittanut hienot kykynsä, suoraan kahdella avo 1- tuloksella voittajaluokkaan. Tavoite ensi vuodelle onkin "vaatimattomasti" kolme voi 1- tulosta ja sitä myötä Suomen JVA- arvo. Lumolle olen asettanut saman tavoitteen, toki se on yhtä ykköstä lähempänä kun plakkarissa on jo yksi voi 1- tulos :)

Tokossa meillä ei oikeastaan ole vielä tavoitteita, sillä aloitamme tokoharjoittelun ohjatusti vasta kolmen viikon kuluttua Pro Caniksella. Toki olemme jotain pentu- ja alkeiskursseja käyneet, mutta tavoitteellista treenimme ei ole ollut. Tietenkin pienenä toiveena siintelee ainakin TK1- tunnuksen saavutus ennen mahdollisia pentuja...

Agilityssä tavoitteena Jarnolla on tehdä tulos Minkulle ensi vuonna. Koska Minku nyt mitattiin maxiksi, voi tämä tavoite jäädä täyttymättä. Toki, kun tekniikka on kunnossa, pääsee pienikin koira maxi- hypyistä yli. Kovimpien aikojen tavoittelu kyllä jää vain haaveeksi, eikä Minkulla ainakaan toistaiseksi ole sellaista paloa lajiin kuin Lumolla. Mutta ehkä se palo sieltä vielä syttyy ja viime treeneissä tekemisessä on jo ollut enemmän iloa ja meinikiä- jopa pientä vinkumista on havaittu siinä omaa treenivuoroa odotellessa :)

Yksi tärkeä tavoite täyttyy ensi sunnuntaina kun Minku osallistuu MH- luonnekuvaukseen. Sieltä toivomme hyviä ja Minkun näköisiä tuloksia.

Tavoitteita ennen pentuja on toki myös se, että kaikki Minkun sisarukset olisivat PEVISA- tutkitut. Nyt pentueesta on luustokuvattu 4 (viimeisin, Viksu, kävi kuvilla viime viikolla ja lääkärin mukaan hyvälle näytti), ensi kuussa kuvataan viides ja toivottavasti loppuvuonna muutama muukin. Silmätarkastuksessa on käynyt jokainen, puhtain paperein.

Taipumuskokeen läpäisy on myös tavoitteena, ehkäpä Minku on tytöistämme se, joka tuon kokeen suorittaa- ainakin siihen on rahkeita olemassa.

Loppuun kuva taannoiselta iltalenkiltämme, maaseudun pimeydessä, otsalampun ja kuutamon valossa - tunnelmaa! Kuva välittää sen, mikä oikeasti on se tärkein tavoite: Onnelliset koirat. Ja se tavoite meillä kyllä on toteutunut, 100 % :sti :)

Minku DE- CLEAR sekä kuulumisia "Koirankasvatus tänään"- kurssilta

Saimme mukavia uutisia OFA:ta (Orthopedic Foundation of Animals) rapakon takaa: Minku on DE- sairauden suhteen CLEAR eli ei voi kyseiseen sairauteen sairastua eikä myöskään saada DE- sairaita jälkeläisiä. DE tulee sanoista Degenerative Encephalopathy. Kyseinen aivosairaus löydettiin hiljattain tollereilta. Se puhkeaa tavallisesti n 3-5 vuotiaalle koiralle, aiheuttaen neurologisia ongelmia, kipuja ja johtaa melko nopeasti koiran lopetukseen. Tollerien jalostustoimikunta suosittelee kaikkien jalostuskoirien testauttamista kyseisen sairauden osalta. Koska Minku on terve, olemme tältä osin hyvillä vesillä mahdollisten tulevien pentujen suhteen :)

Viime viikonlopun vietimme Jarnon ja tyttöjen kera Riihimäellä, Kennelliiton järjestämässä "Koirankasvatus tänään" seminaarissa. Kyseinen koulutus on suunnattu kasvattajille ja kasvattajiksi aikoville. Kaksipäiväisessä seminaarissa oli paljon asiaa laidasta laitaan, lähtien genetiikasta, edeten pennun kehitysvaiheisiin, kodin valintaan, sopimuskiemuroihin, verotukseen, kennelneuvontaan, koiran luonteen jalostamiseen ym. Päivät olivat pitkiä, aamu klo 9 aina tuonne klo 18 saakka. Luennot olivat pääsääntöisesti mielenkiintoisia ja jotain uuttakin asiaa ja vinkkejä sieltä saatiin. Pienenä huomiona kyllä se, että monet kasvattajat tuntuvat olevan melko "kevyellä" pohjalla liikenteessä, mutta toki hienoa että kursseille tullaan ja sitä pohjaa näin rakennetaan. Tytöt viihtyivät sen ajan kun me olimme luennoilla tilavassa hotellihuoneessamme ja aina kahvi- ja ruokatauoilla pääsivät ulkoilemaan. Joten tyttösille vähän erilainen viikonloppu, reissussa muttei näyttelyreissussa :) Mukavaa oli!

Kolmoisvoitto Porvoossa!

Kuva kertoo sen minkä otsikkokin- on meillä vaan loistavat tytöt!

Lauantaiaamuna läksimme ajelemaan kohti Porvoota, missä järjestettiin kaikkien rotujen koiranäyttely. Tuomarina toimi Riitta-Liisa Lehtonen, joka antoi aikanaan (noin kuusi vuotta sitten) Taikalle ensimmäisen sertin junnuluokasta. Joten mukava oli päästä näkemään ja kuulemaan, vieläkö rouva (ja rouvan tyttäret) olisi tuomarin makuun.

Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Laitoimme leirin kehän laidalle ja siinä odotellessa oli hyvä tehdä vähän ostoksiakin. Tytöille tietenkin asiaankuuluvat näyttelyherkut (possunkorvia, kuivattuja kanafileitä ja -maksaa), itselle kiva koira-aiheinen kännykkäkotelo ja tytöille vielä hienot pantaan laitettavat nimilaatat puhelinnumeroilla varustettuna. Kohta saimmekin kehän laidalle seuraksemme Mirkan, joka omistaa Minkun veljen Ronin. Mukava oli vaihtaa kuulumisia!

Tollereita oli näyttelyyn ilmoitettu 17 kpl. Roni aloitti urokset kisaten nuortenluokassa. Tulokseksi tuli eri ja luokan 2. sija. Hienosti meni siis, tuomari ei antanut kummallekkaan nuortenluokan urokselle sa:ta. Avoluokassa sa:ta jaettiin 2/3 ja veteraaneissa 1/2. Urokset voitti veteraaniuros Reetu.

Narttuja oli kisaamassa 1 junnu, jolle eh. Nuortenluokassa oli 2 narttua ja Minku aloitti. Neitonen vetäisi heti bravuurinsa- piiiitkät venytykset- tuomarille kun tuomari tuli tutkimaan. Hymyillen tuomari totesi että oi kun olet ihana :) Eli kivasti alkoi! Saimme juosta ympäri ja sitten seisottiin. Kohta sieltä kuului "erinomainen" ja siirryimme kehän ulkopuolelle odottelemaan kilpakumppanimme (Ruotsin tuontinarttu) arvostelua. Tämä sai eh:n joten kilpailuluokassa Minku meni ykköseksi. Neiti seisoi vähän huonosti ja tuomari sanoi että korjaapas vähän, korjattiin ja sitten meille ojennettiin sa- ruusuke :)

Avoluokan narttu sai eh:n ja käyttöluokan narttu eri sa:n. Valioissa kisasivat Taika ja Lumo. Molemmille sa:t ja Lumo ykköseksi. Vielä yksi veteraani kelle sa, joten parasnarttukehässä kisaajia oli viisi. Minä Minkun, Jarno Lumon ja Mirka Taikan kanssa (kiitos!). Juoksimme kierroksen ja sitten seistiinkin piiitkään. Tuomari mietti ja pohti, kävi katsomassa koiria, ilmeitä ja harkitsi kauan. Lopuksi tuli vielä katsomaan Minkua ja Minkun takana olevaa käyttöluokan narttua. Tämän jälkeen käyttönarttu siirrettiin neljänneksi. Siinä mietin että tuleekohan Lumo meidän eteen vai veteraani kenties. Ei tarvinnut kauaa miettiä, kun tuomari totesi hymyillen että kyllä tämä sijoitus on nyt tässä. Eli Minku voitti! Lumo pn2 ja Taika pn3. Eipä olisi voinut hienommin sujua! Minkulle serti nro 9! Tämähän oli Minkun viimeinen kisa nuortenluokassa, seuraavat näyttelyt ollaan jo valioissa. Mutta eipä näemmä luokka ole mikään este menestykselle, kun käsissä on Minku ;) Lopulta Minku oli VSP ja tuomarille kerroin, että olet tämän nartun äidin palkinnut aikanaan ensimmäisellä sertillä ja että pn1, pn2 ja pn3 ovat tyttäret ja äiti. Tuomari oli varsin ilahtunut!

Että on meillä vaan hienot tytöt :) Tuossa laskeskelin, että tämä oli jo meidän kolmas kolmoisvoittomme Suomessa ja jos Minku olisi kisannut ainoana meidän tytöistä, olisi (jos muuten sijoitukset olisivat menneet kuten ovat menneet), Minkulla jo viisi VSP/ROP sijaa Suomesta. Nythän me ollaan vähän "sahattu omaa oksaamme" tai siis Minkun oksaa,  kun kaikki tytöt ovat kisaamassa olleet. Mutta toisaalta, ovathan nämä kolmoisvoitot aika makeita ;)

Grappolojen puolitoistavuotiskuulumisia :)

Minku sisaruksineen täyttää huomenna 18 kk eli siirtyvät virallisesti junnuiästä nuorten koirien ikään. Onnea jokaiselle! On kyllä ollut hienoa seurata niin Minkun kuin sisarustensa ansioitumista näyttelyissä, kokeissa ja terveystarkastuksissa. Kaikilta osin priimaa porukkaa! Syksyn mittaan toivottavasti saamme lisää tuloksia tälle terveysrintamalle, kun ainakin Viksu on menossa terveystarkkeihin tässä kuussa ja Minkusta saadaan geenitestien (DE, JADD, CP1) tulokset. Mielenkiintoista odotettavaa! Näyttelyissä tulevat vielä pyörähtämään ainakin Minku, Säde, Sulo, Viksu ja toivon mukaan Ruutukin tekee debyyttinsä. Sulo vielä mejäkokeileekin, saapas nähdä olisiko valiojuhlia vielä tälle vuotta odotettavissa ;)

BY MVA LV MVA BYW-15 BALTJW-15 EE JMVA LV JMVA TNLJW-15 TLNW-15 Magicfox`s Nebbiolo "Minku", 17 kk :)

Melkoinen on saavutusten rivistö vain 17 kk ikäisellä Minkulla. Kun tämä pentueen "rääpäle" syntyi, en olisi kuuna päivänä osannut kuvitella millainen Prinsessa rääpäleestä kehittyy. Mutta näinpä vaan kävi, Minku meni tänä viikonloppuna titteleissä jo isosiskonsa Lumon ohi :)

Viime torstaina lähdimme Minkun kanssa matkaan kohti Minskiä, Miliam travelin kyydissä. Minskissä järjestettiin kaksipäiväinen KV- näyttely, ja ensimmäisenä päivänä oli jaossa myös voittajatitteli. Hieman oli outoa olla pitkästä aikaa matkassa yksin, ilman muita tyttösiä ja Jarnoa. Auto täynnä matkatavaraa ja Minku takapenkillä ajelin Helsinkiin, missä alkoi bussin lastaus. Tämä oli sinänsä minulle jo tuttua hommaa, olenhan tehnyt saman reissun aikanaan Taikan ja kaksi vuotta sitten Lumon kanssa. Tiesin siis jo hieman millaista matkaa odottaa, raskasta, pitkää mutta toivottavasti antoisaa.

Jo satamassa bussia lastatessa tapasin samanhenkistä matkaseuraa, lapinkoirakasvattaja Petran ja englanninspringerspanielikasvattaja Riikan. Siinä kaverustuttiin ja kun tavarat oli lastattu bussiin (ja koirat Minkua lukuunottamatta), lähdimme porukalla terminaaliin ja laivalle. Laivalla olin ottanut jälleen lemmikkihytin, minne Minkun ja uusien ystäviemme kanssa matkan ajaksi majoituimme.

Tallinnassa siirryimme bussiin minne olin "sisustanut" Minkun matkahäkin, pehmeällä peitolla ja toki siellä oli Minkun lempilelu apina, jota neiti tykkää lypsää ja nutuuttaa. Hyvin Minku häkkiin meni ja hetken kuluttua sinne jo rauhoittuikin. Itse istuin vieressä omalla penkkirivillä, joten näköyhteys neitiin oli koko ajan olemassa. Yö vietettiin bussissa ja parilla pysähdyksellä siitä selvittiin. Valko-Venäjän rajalla kesti aikaa reilu tunti, ja siitä eespäin vielä vajaat kaksi tuntia niin saavuimme hotelliimme, Belarus- hotel, joka sijaitsi aivan näyttelypaikan läheisyydessä.

Hotellissa olin ottanut yhden hengen huoneen ja ensimmäinen tehtävä oli vaihtaa huoneen lakanat omiin, sillä Minkulla oli juoksut ja sotkua tiedossa. Näissä maissa kun sotkusta sakotetaan niin tiesin varautua. Huone oli tosi siisti, ilmastointi pelasi ja 20- kerroksesta oli hienot näkymät kaupungin ylle ja hotellin suureen puistoon. Iltasella kävimme Petran ja Riikan kanssa syömässä hotellin ravintolassa, hieman oli hidas palvelu ja ketsupista laskutettiin erikseen (!!), ei mikään gourmet- paikka mutta kyllä siellä pahimman nälän sai tapettua.

Aamulla oli sitten ensimmäisen näyttelyn, Valko-Venäjän Voittajanäyttelyn vuoro. Menin aamulla bussin mukana viemään häkin kehän laidalle ja sitten kävellen takaisin hotelliin lepäilemään Minkun kanssa. Kehät kun alkoivat vasta iltapäivällä oli järkevää olla viihtyisässä omassa huoneessa, eikä siellä ahtaan ja kuuman ja meluisan näyttelyhallin uumenissa. Kun kello löi 12, käveltiin Minkun kanssa paikan päälle. Tuomarinamme toimi italialainen vanhempi mies, Alberto Cuccilato. Minku oli ainoa tolleri paikalla joten yhtään ei saanut osviittaa siitä, millaisista tollereista tuomari pitäisi. Kehään mentiin kun tuomarin tauko loppui. Ensimmäiseksi tuomari sanoi "teeth" ja sain (muuten ensimmäistä kertaa) näyttää itse Minkun hampaat. Sitten osoitettiin "round" eli juostiin ympäri. Minkulla oli vähän laimea fiilis eikä häntä oikein noussut, joten juoksin vielä toisen kierroksen ja silloin häntäkin nousi sopivaan asentoon. Sitten seisottiin hetki ja tuomari kätteli, ei sanonut mitään. Ilmeeni oli varmaan aika kysyvä tyyliin "mitä tuli", jolloin kehäsihteeri sanoin "everything". Eli kaikki :) Tuomari kaivoi kamaransa esiin ja otti meistä kuvan, oli kuvaillut joitain muitakin voittajia. Myös Petralla ja Riikalla sujui hienosti ja porukalla odoteltiin (pullo kuohuviiniä nauttien) ryhmäkehien alkua. Siellä ei "yllättäin" tolleri menestynyt, mutta saimme pokaalin joten kannatti käydä. Mahtava päivä kaikkiaan, Minkulle sert, cacib ja Valko-Venäjän Voittaja BYW-15 titteli!

Illalla lähdettiin etsimään jotain muuta ravintolaa kuin hotellin ravintola, kun se ei oikein vakuuttanut ja itse asiassa oli myöskin kiinni (hotellilla oli häät). Löysimmekin pienen haeskelun jälkeen oikein miellyttävän ja edullisen slaavilaisen ravintolan, jossa ruoka oli suussa sulavaa ja miljöö viihtyisä. Mukava ilta, joka päättyi hotellille palattuamme hääväelle järjestettyyn vaikuttavaan tulishowhun ja ilotulituksetkin leiskuivat kaupungin yllä- kaunista :)

Seuraavana aamuna oli sitten toisen KV- näyttelyn vuoro. Jälleen kävelin Minkun kanssa paikalle vasta puolen päivän maissa. Tuomarina tällä kertaa toimi liettualainen mies Viktoras Avtusko. Jonkin verran ehdin kehää seurata ennen meidän vuoroamme. Tämä mies ei ollut mikään eriautomaatti, eh:ta tuli aika paljon eikä edes jokaiselle rodun ainoalle koiralle eriä. Joten vähän alkoi jännittää miten käy, Minkun valioituminen kun olisi tästä kiinni....

Minku oli melko väsähtäneen oloinen (juoksut, matkaväsy) mutta sain neitiä innostettua sen verran että ihan hyvällä asenteella kehään mentiin. Tuomari kopeloi rungon läpi ja katsoi hampaat. Sitten juostiin edes-takaisin ja ympäri. Hetki seisomista ja kättely. Taaskaan en tiennyt mitä tuli, mutta jälleen kehäsihteeri pelasti sanomalla "all" eli kaikki :) Jee! Siinä kohtaa tiesin että reissun tavoite täyttyi. Minku sai toisen Valko-Venäjän sertin ja tätä myötä tuli Valko-Venäjän valioksi! Sai myös cacibin joka onkin jo neidin neljäs. Sitten tarvittaisiin enää 1 cacib 25.7.2016 jälkeen, että Minkusta tulisi Taikan ja Lumon tavoin kansainvälinen näyttelyvalio :)

Jälleen oli kuohuviinin paikka, sillä myös Petralla ja Riikalla oli mennyt hienosti. Sitä nautimme ja odottelimme ryhmäkehien alkua. Eipä tullut menestystä tälläkään kertaa, mutta käytiin se pokaali hakemassa ja tuomassa tolleri- rotua vähän tutuksi yleisölle.

Kotimatka alkoi sitten ryhmäkehien jälkeen. Piiiitkä matka, mutta hyvissä fiiliksissä se sujui tuskattomasti. Bussiimme oli sattunut kivaa niin koira- kuin ihmisporukkaakin, koirat eivät turhia räkyttäneet ja juttua riitti. Aamulla saavuimme Tallinnaan josta sitten hetken odottelun jälkeen lautalle. Jälleen Minku oli ainoa koira joka tuli hyttiin, toki Riikka ja Petra tulivat seuraksemme :) Hytissä käytiin onnistunut reissu vielä läpi ja juhlittiin menestystä! Oli kyllä huippumatka, saatiin uusia ystäviä ja lukuisia titteleitä :) Kuten otsikko sanoo, niitä on Minkulla nyt 8, sillä Valko-Venäjän valion myötä Minkusta tuli myös Latvian muotovalio. Taitaa olla tällä tytöllä vain taivas rajana menestykselle- ei voi kun olla onnellinen!!

Minku ROP Baltian voittajassa! Lumo VSP noutajien erikoisnäyttelyssä. Melkoinen viikonloppu :)

Helteinen viikonloppu Tallinassa oli kesän huippuhetkiä. Lauantaiaamuna starttasi tollerimobiili jo klo 4.30 kohteena Helsingin satama. Tytöt lemmikkihyttiin, ihmiset aamiaiselle, pienet unoset ja sitten Tallinnaan, hotelli Tatariin ja valmistautumaan noutajien erikoisnäyttelyyn Kalev- stadionille.

Noutajaerkkariin oli ilmoittautunut 3 tolleria, Minku junnuluokkaan, Lumo valiohin ja Kitimat Big Leaf Maple (Toto) avouroksiin. Keli oli helteinen ja upea, saatiin tyttöjen häkki kivasti Toton teltan varjoon. Kohta kehä jo alkoikin, Toto esiintyi ensimmäisenä ja tuloksena serti ja pu1. Sitten Minkun vuoro. Minku esiintyi kivasti, mutta tuomari kaivoi mittakepin esiin. Tässä kohtaa jo tiesin että mitään huikeaa menestystä tuskin on tiedossa. Mittaanhan Minku menee, mutta tuomari sanoi toivovansa lisää raajakorkeutta ja "substanssia". No, junnuhan tämä vielä... Monta kierrosta juostiin ja sitten tulokseksi sileä eri. Ei oikein edes harmittanut, sillä syy siihen että sa:ta ei tältä tuomarilta tullut oli perusteltu. Liian pieni ja kapoinen tuomarin makuun, muuten hieno arvostelu. Lumo esiintyi totuttuun tapaan myös hienosti, häntä ei mitattu vaikka korkeus sama kuin Minkulla. Arviot olivat ylistävät ja tulokseksi pn1. Lopulta Lumo oli VSP ja Toto ROP, onnea Marja vielä tätäkin kautta Toton menestyksestä :)

Hotellilla hetki lepäiltiin ja sitten lähdettiin syömään jo edellisellä reissulla löytämäämme tosi hyvään ravintolaan ihan hotellin lähellä. Jälleen kerran ruoka oli mahtavaa ja mahat saatiin täyteen, niin täyteen että tytöillekin sisäfilettä oli kotiin tuomisina :)

Sunnuntai oli reissumme pääpäivä, eli Baltian voittajanäyttely. Jälleen keli helli meitä, ihanassa auringonpaisteessa ja mukavassa tuulen henkäyksessä odoteltiin kehän alkua. Tuomari, tanskalainen Sverre Sand, arvosteli ensin flätit. Paljon jaettiin eriä, sa:t olivat tiukemmassa. Voittajiksi 2 valiota ja sitten muista luokista. Tollereita oli ilmoittautunut tähän näyttelyyn 6. Yksi valionarttu Suomesta Lumon lisäksi, yksi junnunarttu Minkun kilpakumppaniksi (virolainen), Toto ja valiouros Suomesta (Jedi).

Toto aloitti urokset saadeen eri sa. Sitten Jedi myös eri sa. Pu- luokassa Jedi vei voiton saaden Baltian voittajatittelin ja cacibin, Totolle vara-cacib mikä muuttuu cacibiksi- onnea!

Junnuluokassa virolainen meni ensin ja Minku perään. Ihan kivan näköinen narttu oli tämä kilpakumppanimme, mutta täytyy sanoa että esiintyä se ei osannut ollenkaan. Handleri ei ollut kyllä lainkaan tehtäviensä tasalla ja kehäsihteeri yritti parhaansa mukaan neuvoa. Tuomari ei tällaista juuri arvostanut ja tulokseksi eh. Sitten Minku kehään. Neito tykkäsi tuomarista (vanhempi herrasmies) kovasti ja vetäisi heti bravuurinsa, iiiiisot venytykset ja pusun yritys, kun tuomari tuli tutkimaan :) Tästä tuomari ilahtui ja siinä vähän naureskeltiin ja juteltiin :) Liikkuminen meni upeasti ja muukin esitys, tuloksena ROP- juniori ja Baltian juniorivoittajatitteli! Siis reissumme tavoite täyttyi, Minkulle 5. titteli!

Valioluokassa Lumo esiintyi hienosti mutta veikkaan olleen vähän matala (ja ehkä valeraskaana vähän pullea) tuomarin makuun, sillä tulokseksi luokka 2. eri sa:lla. Eli tässä meni titteli sivu suun. Kauaa siinä ei harmitella ehtinyt kun piti hakea Minku kehään, Lumo Jarnolle ja sitten pn- kisaa käymään. Juostiin pari kierrosta ja tuomari osoitti Lumon pn3. Olin aivan varma, että seuraavaksi valio osoitetaan nro 1. ja meidät 2. sijalle. Mutta! Valiolle näytettiin 2. ja Minkulle tuomari näytti hymyillen leveästi 1! Siis Minku, junnuluokasta, voitti kansainvälisessä tittelinäyttelyssä kaksi kovatasoista valiota. USKOMATONTA! Mutta totta :) Siinä kohtaa en edes tajunnut harmitella, että jos Minku olisi kisannut nuorten luokassa, olisi tulokseksi tullut myös cacib ja Baltian voittajatitteli. Nyt kun oli junnuissa, ei cacibia saanut vastaanottaa ja "iso" titteli meni pn2 tulleelle valiolle. No, Minkulla on jo 2 cacibia eri maista ja ikää vasta 17 kk, joten ehtiihän niitä ;) Ja saatiin kuitenkin Baltian junnuvoittajatitteli, joten.... Ei nyt ihan huonosti ;)

Sitten oli vielä ROP- kehän vuoro. Upea valiouros Jedi juoksi edellä ja Minku perässä. Kierros mentiin ja tuomari, edelleen leveästi hymyillen, ojensi ROP- ruusukkeen Minkulle! Pikkuneito veti siis "kaiken", mitä saada voi, ensin luokkavoitto, sitten parasnarttukisan voitto ja lopulta Rotunsa Paras. Eipä olisi tällaisesta menestyksestä uskaltanut haaveillakaan, mutta no, onhan se Minku ihana. Ja onneksi jotkut tuomarit sen ymmärtävät :)

Muutenkin reissumme oli hieno. Hyvää ruokaa, parasta seuraa, mukavia kilpakumppaneita kehän laidalla, upea keli.... Ainoa "miinus" oli Minkun reissulla alkaneet juoksut nro 2, jotka hieman neitoa hämmensivät. Onneksi ei kuitenkaan siinä määrin, että tuloksiin olisi tällä ollut vaikutusta. Eipä voi kun sanoa että HUIPPU matka!

Akateemisesta mielenkiinnosta :-)

Olen työkseni sairaalamikrobiologi eli työskentelen bakteerien, virusten, vasta-aineiden, parasiittien ja muun ihmiskehosta löytyvän parissa. Akateemisesta mielenkiinnosta halusin testata, mitä koiriemme syljessä kasvaa. Otin töistä näytteenottovälineet ja jokaiselta tyttöseltä pyöräytin näytteenottotikulla näytteen ikenistä ja suun limakalvon sisäpinnalta. Sitten tikut matkaan ja labrahoitajalle viljelyyn.

Näytteet viljeltiin sekä veri-, suklaa- että anaerobimaljoille. Asiaan vihkiytymättömille, ko.maljat ovat muovisia petrimaljoja joille on valettu erilaisia bakteerien kasvua tukevia elatusaineita (agaria, jossa esim. hevosenverta). Hoitaja levitti näytteenottotikussa olevan näytteen kullekin maljalle ja sitten ne laitettiin kasvamaan +35 C:seen. Veri- ja suklaamaljat kasvatettiin aerobisessa, eli happea sisältävässä, ympäristössä. Anaerobimalja kasvatettiin hapettomassa ympäristössä, kaikki bakteerit kun eivät siedä happea. Näytteet luettiin kahden vuorokauden kasvatuksen jälkeen ja niistä tehtiin, erilaisista bakteeripesäkkeistä, lajintunnistus massaspektrometrillä (Vitek Maldi-TOF MS).

Tulokset olivat melkolailla odotetunlaiset. Jokaisen tyttösen suussa kasvoi samanmoisia bakteereja. Ja veikkaampa, kun suukkoja tyttöjen kanssa vaihdellaan tiuhaan, että ko. bakteereja löytyy myös omasta suustani ;-) Lajit ovat koiraeläimille tyypillisiä, osa vasta hiljattain löydettyjä ja ihmiselle mahdollisia infektion aiheuttajia. Joten jos joskus vaikka leikeissä käy vahinko ja hampaasta tulee haava ihmiseen ja haava tulehtuu, voidaan antibioottihoito suunnata kattamaan myös nämä harvinaisemmat bakteerit.

Tässä listaa löydetyistä bakteerilajeista:
Neisseria zoodegmatis
Neisseria animaloris
Bacteroides caccae
Lactobacillus fermentum
Aggregatibacter segnis
Haemophilus parainfluenzae
Kylococcus sedentarius
Pasteurella canis
Pasteurella multocida
Viridans- ryhmän streptokokkeja

Mikäli näytteitä olisi kasvatettu kaeummin (osa lajeista löytyy vasta 7-10 vrk kasvatuksen jälkeen), olisi löydettyjen lajien lista ollut pidempi. Ehkäpä joku kerta, kun aikaa ja mielenkiintoa riittää, voin tehdä tarkemman tutkimuksen ja pitää aiheesta työpaikalla vaikkapa luennon :-) Aihe varmasti kiinnostaa monia!