Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RIGAVW-18 EEV-17 EEVV-17 RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE BY MVA EE MVA LV MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tyttären Myrrin (RIGAJW-18 Magicfox`s Amarone) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2015-08-24

Minku ROP Baltian voittajassa! Lumo VSP noutajien erikoisnäyttelyssä. Melkoinen viikonloppu :)



Helteinen viikonloppu Tallinassa oli kesän huippuhetkiä. Lauantaiaamuna starttasi tollerimobiili jo klo 4.30 kohteena Helsingin satama. Tytöt lemmikkihyttiin, ihmiset aamiaiselle, pienet unoset ja sitten Tallinnaan, hotelli Tatariin ja valmistautumaan noutajien erikoisnäyttelyyn Kalev- stadionille.

Noutajaerkkariin oli ilmoittautunut 3 tolleria, Minku junnuluokkaan, Lumo valiohin ja Kitimat Big Leaf Maple (Toto) avouroksiin. Keli oli helteinen ja upea, saatiin tyttöjen häkki kivasti Toton teltan varjoon. Kohta kehä jo alkoikin, Toto esiintyi ensimmäisenä ja tuloksena serti ja pu1. Sitten Minkun vuoro. Minku esiintyi kivasti, mutta tuomari kaivoi mittakepin esiin. Tässä kohtaa jo tiesin että mitään huikeaa menestystä tuskin on tiedossa. Mittaanhan Minku menee, mutta tuomari sanoi toivovansa lisää raajakorkeutta ja "substanssia". No, junnuhan tämä vielä... Monta kierrosta juostiin ja sitten tulokseksi sileä eri. Ei oikein edes harmittanut, sillä syy siihen että sa:ta ei tältä tuomarilta tullut oli perusteltu. Liian pieni ja kapoinen tuomarin makuun, muuten hieno arvostelu. Lumo esiintyi totuttuun tapaan myös hienosti, häntä ei mitattu vaikka korkeus sama kuin Minkulla. Arviot olivat ylistävät ja tulokseksi pn1. Lopulta Lumo oli VSP ja Toto ROP, onnea Marja vielä tätäkin kautta Toton menestyksestä :)

Hotellilla hetki lepäiltiin ja sitten lähdettiin syömään jo edellisellä reissulla löytämäämme tosi hyvään ravintolaan ihan hotellin lähellä. Jälleen kerran ruoka oli mahtavaa ja mahat saatiin täyteen, niin täyteen että tytöillekin sisäfilettä oli kotiin tuomisina :)

Sunnuntai oli reissumme pääpäivä, eli Baltian voittajanäyttely. Jälleen keli helli meitä, ihanassa auringonpaisteessa ja mukavassa tuulen henkäyksessä odoteltiin kehän alkua. Tuomari, tanskalainen Sverre Sand, arvosteli ensin flätit. Paljon jaettiin eriä, sa:t olivat tiukemmassa. Voittajiksi 2 valiota ja sitten muista luokista. Tollereita oli ilmoittautunut tähän näyttelyyn 6. Yksi valionarttu Suomesta Lumon lisäksi, yksi junnunarttu Minkun kilpakumppaniksi (virolainen), Toto ja valiouros Suomesta (Jedi).

Toto aloitti urokset saadeen eri sa. Sitten Jedi myös eri sa. Pu- luokassa Jedi vei voiton saaden Baltian voittajatittelin ja cacibin, Totolle vara-cacib mikä muuttuu cacibiksi- onnea!

Junnuluokassa virolainen meni ensin ja Minku perään. Ihan kivan näköinen narttu oli tämä kilpakumppanimme, mutta täytyy sanoa että esiintyä se ei osannut ollenkaan. Handleri ei ollut kyllä lainkaan tehtäviensä tasalla ja kehäsihteeri yritti parhaansa mukaan neuvoa. Tuomari ei tällaista juuri arvostanut ja tulokseksi eh. Sitten Minku kehään. Neito tykkäsi tuomarista (vanhempi herrasmies) kovasti ja vetäisi heti bravuurinsa, iiiiisot venytykset ja pusun yritys, kun tuomari tuli tutkimaan :) Tästä tuomari ilahtui ja siinä vähän naureskeltiin ja juteltiin :) Liikkuminen meni upeasti ja muukin esitys, tuloksena ROP- juniori ja Baltian juniorivoittajatitteli! Siis reissumme tavoite täyttyi, Minkulle 5. titteli!

Valioluokassa Lumo esiintyi hienosti mutta veikkaan olleen vähän matala (ja ehkä valeraskaana vähän pullea) tuomarin makuun, sillä tulokseksi luokka 2. eri sa:lla. Eli tässä meni titteli sivu suun. Kauaa siinä ei harmitella ehtinyt kun piti hakea Minku kehään, Lumo Jarnolle ja sitten pn- kisaa käymään. Juostiin pari kierrosta ja tuomari osoitti Lumon pn3. Olin aivan varma, että seuraavaksi valio osoitetaan nro 1. ja meidät 2. sijalle. Mutta! Valiolle näytettiin 2. ja Minkulle tuomari näytti hymyillen leveästi 1! Siis Minku, junnuluokasta, voitti kansainvälisessä tittelinäyttelyssä kaksi kovatasoista valiota. USKOMATONTA! Mutta totta :) Siinä kohtaa en edes tajunnut harmitella, että jos Minku olisi kisannut nuorten luokassa, olisi tulokseksi tullut myös cacib ja Baltian voittajatitteli. Nyt kun oli junnuissa, ei cacibia saanut vastaanottaa ja "iso" titteli meni pn2 tulleelle valiolle. No, Minkulla on jo 2 cacibia eri maista ja ikää vasta 17 kk, joten ehtiihän niitä ;) Ja saatiin kuitenkin Baltian junnuvoittajatitteli, joten.... Ei nyt ihan huonosti ;)

Sitten oli vielä ROP- kehän vuoro. Upea valiouros Jedi juoksi edellä ja Minku perässä. Kierros mentiin ja tuomari, edelleen leveästi hymyillen, ojensi ROP- ruusukkeen Minkulle! Pikkuneito veti siis "kaiken", mitä saada voi, ensin luokkavoitto, sitten parasnarttukisan voitto ja lopulta Rotunsa Paras. Eipä olisi tällaisesta menestyksestä uskaltanut haaveillakaan, mutta no, onhan se Minku ihana. Ja onneksi jotkut tuomarit sen ymmärtävät :)

Muutenkin reissumme oli hieno. Hyvää ruokaa, parasta seuraa, mukavia kilpakumppaneita kehän laidalla, upea keli.... Ainoa "miinus" oli Minkun reissulla alkaneet juoksut nro 2, jotka hieman neitoa hämmensivät. Onneksi ei kuitenkaan siinä määrin, että tuloksiin olisi tällä ollut vaikutusta. Eipä voi kun sanoa että HUIPPU matka!

2015-08-19

Akateemisesta mielenkiinnosta :-)

Olen työkseni sairaalamikrobiologi eli työskentelen bakteerien, virusten, vasta-aineiden, parasiittien ja muun ihmiskehosta löytyvän parissa. Akateemisesta mielenkiinnosta halusin testata, mitä koiriemme syljessä kasvaa. Otin töistä näytteenottovälineet ja jokaiselta tyttöseltä pyöräytin näytteenottotikulla näytteen ikenistä ja suun limakalvon sisäpinnalta. Sitten tikut matkaan ja labrahoitajalle viljelyyn.

Näytteet viljeltiin sekä veri-, suklaa- että anaerobimaljoille. Asiaan vihkiytymättömille, ko.maljat ovat muovisia petrimaljoja joille on valettu erilaisia bakteerien kasvua tukevia elatusaineita (agaria, jossa esim. hevosenverta). Hoitaja levitti näytteenottotikussa olevan näytteen kullekin maljalle ja sitten ne laitettiin kasvamaan +35 C:seen. Veri- ja suklaamaljat kasvatettiin aerobisessa, eli happea sisältävässä, ympäristössä. Anaerobimalja kasvatettiin hapettomassa ympäristössä, kaikki bakteerit kun eivät siedä happea. Näytteet luettiin kahden vuorokauden kasvatuksen jälkeen ja niistä tehtiin, erilaisista bakteeripesäkkeistä, lajintunnistus massaspektrometrillä (Vitek Maldi-TOF MS).

Tulokset olivat melkolailla odotetunlaiset. Jokaisen tyttösen suussa kasvoi samanmoisia bakteereja. Ja veikkaampa, kun suukkoja tyttöjen kanssa vaihdellaan tiuhaan, että ko. bakteereja löytyy myös omasta suustani ;-) Lajit ovat koiraeläimille tyypillisiä, osa vasta hiljattain löydettyjä ja ihmiselle mahdollisia infektion aiheuttajia. Joten jos joskus vaikka leikeissä käy vahinko ja hampaasta tulee haava ihmiseen ja haava tulehtuu, voidaan antibioottihoito suunnata kattamaan myös nämä harvinaisemmat bakteerit.

Tässä listaa löydetyistä bakteerilajeista:
Neisseria zoodegmatis
Neisseria animaloris
Bacteroides caccae

Lactobacillus fermentum
Aggregatibacter segnis
Haemophilus parainfluenzae
Kylococcus sedentarius
Pasteurella canis
Pasteurella multocida

Viridans- ryhmän streptokokkeja

Mikäli näytteitä olisi kasvatettu kaeummin (osa lajeista löytyy vasta 7-10 vrk kasvatuksen jälkeen), olisi löydettyjen lajien lista ollut pidempi. Ehkäpä joku kerta, kun aikaa ja mielenkiintoa riittää, voin tehdä tarkemman tutkimuksen ja pitää aiheesta työpaikalla vaikkapa luennon :-) Aihe varmasti kiinnostaa monia!

2015-08-17

Tollerimejästä hienoja tuloksia :-)



Sunnuntaina aamuvarhaisella starttasimme matkaan kohti Virtojen lomakeskus Marttista, missä järjestettiin Tollerimejä 2015. Kaikki tytöt olivat matkassa mukana, vaikka vain Minku ja Lumo oli ilmoitettu kokeeseen. Koe oli mittava, osallistujia 31 koiraa ja tuomareita 5.

Perinteinen jälkien arvonta tuotti meille vähän huonon tuloksen, sekä Minku että Lumo saivat ryhmiensä viimeisen jäljen. Koska minä ohjasin kummankin, täytyi vähän sumplia. Saimmekin lopulta Lumon kanssa olla ryhmämme ensimmäisiä, joten ongelma oli ratkaistu.

Koe alkoi tutuun tapaan laukauksensietotestillä. Ensin paukkua meni kuuntelemaan Lumo, joka ei paukusta ollut moksiskaan. Sitten oli Minkun vuoro ja samanlaiset reaktiot, laukaus kuunneltiin ja sitten iloisena kohti seuraavaa etappia.

Koska Lumon jälki oli ryhmän ensimmäinen, hyppäsimme heti autoon ja läksimme ajamaan kohti jäljen alkua noin 8 km päähän. Kaikki tytöt olivat tässä vaiheessa kyydissä ja Jarno jäi sitten autolle heitä kaitsemaan ja vähän lenkittämään, kun me Lumon kanssa lähdimme suorittamaan. Ilma oli kirkas ja aurinko paistoi, lämmittäen maastoa aika tehokkaasti. Lumo jäljesti ensimmäistä kertaa voittajaluokan jälkeä ja edellisestä jäljestyksestä oli aikaa jo reilu vuosi. Odotukset eivät siis olleet korkealla, etenkään kun tiesin matkalle osuvan katkokulman ja useita makauksia jäljen pitkillä sivuilla. Näitä kun olisi pitänyt harjoitella.

Jälki alkoi metsämaastosta ja Lumo aloitti työn reippaasti. Kohta maasto muuttuikin radikaalisti, saavuimme laajalle, paahteiselle ja ryteikköiselle hakkuuaukealle. Sielläpä sitten kulkikin suurin osa jäljestä. Lumo jäi kiinni valjaistaan risuihin ja minä kompuroin useaan otteeseen. Kuiva ja kuuma hakkuuaukea on äärimmäisen vaikea jäljestysmaasto, joten eipä olisi Lumolle voinut pahempaa jälkeä sattua. Sinnikkäästi Lumppari siellä kuitenkin jälkeä nuuhkutti, välillä teki isoja tarkistuslenkkejä ja pulahtipa vähän uimaankin hakkuuaukean yhdellä reunalla kulkevaan ojaan. Hyvä vain, sai edes pikkuisen viilennystä. Matka jatkui aukeaa pitkin ja siihen se katkokulmakin ilmeisesti osui, kun Lumo teki isohkon rengastuksen. Helpotus oli melkoinen kun vihdoin aukealta pois pääsimme, viilempään metsän siimekseen. Lumon vauhti kiihtyi heti ja matka alkoi taittua määrätietoisemmin. Voittajaluokan jälki on noin 1,3 km pitkä ja kyllä se pitkältä tuntuikin. Makuita Lumo ei juuri merkkaillut, yhdellä hieman pysähtyi ja kahden yli kulki, eli siinä on treenin paikka. Lopulta sitten suuri helpotus, kun viimeiseltä makuulta löytyi sorkka jota Lumo jäi kiinnostuneena nuuhkimaan. Tuomari kehoitti "saa kiittää koiraa" ja kyllä kiitinkin :) Mieletön työ todella raskaassa maastossa. Tuomari sanoikin oppaalle että tälle kohdalle ei jatkossa jälkeä tehdä, joten ei voi kun ihmetellä miten Lumo tehtävästä selvityi.

Lumon jäljen jälkeen palaitiin keskuspaikalle ja pantiin teltta pystyyn, lepäiltiin, uitettiin koiria ja odoteltiin Minkun jäljestysvuoroa. Siihen menikin aikaa, kun neidillä oli päivän viimeinen jälki. Ilma sen kuin lämpesi vaan joka tiesi sitä, että raskas jälkityö olisi pikkuneidillä edessä.

Vihdoin koitti aika siirtyä jäljelle. Otin oppaamme ja tuomarin kyytiin, Jarnon jäädessä odottelemaan teltalle isojen tyttöjen kanssa. Ajoimme noin 2 km päähän mistä Minkun jälki alkoi. Minku oli aika täpinöissään, hieman tärisikin innosta kun valjaita puettiin. Toki neiti oli myös väsynyt, odoteltuaan pitkän päivän omaa vuoroaan.

Alkumakauksen Minku nuuhki reippaasti ja lähti sitten etenemään jälkeä pääosin ilmavainulla. Eka osuus mentiinkin suoraviivaisesti jälkeä pitkin makuulle, joka nuuskittiin. Seuraavalla pätkällä oli metsäautoteiden ylityksiä ja ne vähän hämäsivät Minkua. Useita tarkistuslenkkejä kierreltiin pitkin metsää, jouduimpa vähän kehottamaankin kun matka eteni niin kauas jäljestä. Hukkaa ei kuitenkaan tuomittu ja oikea suunta löytyi, samoin toinen makaus joka myös nuuhkittin. Kolmas osuus oli vaikein. Minku kulki pitkään jäljen sivussa, mutta lopulta löysi taas tien jäljen tuntumaan. Sorkasta mentiinkin sitten ohi, kun ilmavainu vei jäljen sivuun jälleen. Tuomari antoi luvan kehoittaa ja minähän kehoitin, onneksi Minku kääntyi takaisin ja sitten sorkka löytyikin, huh! Hetken nuuskinnan jälkeen tuli taas lupa kiittää koiraa ja Minku oli kiitoksensa ansainnut :) Minkun jäljen maasto oli aika vaihteleva, osin mukavaa metsää, osin melkoista risukkoa ja sitten ne metsäautoteiden ylitykset. Muutama ojakin matkalle osui, missä käytiin vähän vilvoittelemassa.

Jäljen jälkeen palailtiin teltalle odottelemaan tulosten julkistamista. Minkun veli Sulo, joka myös kisasi voittaluokassa, oli kanssamme teltalla hengailemassa. Hyvin tulivat koirat juttuun keskenään ja Sulon emännälle Johannalle kiitokset mukavasta juttuseurasta päivän mittaan :)

Lopulta ilta seitsemän aikoihin alkoi tulosten julkistaminen. Tuttuun tapaan kaikki koeselostukset luettiin ääneen, aloittaen avoluokasta. Jännitys oli melkoinen, sillä en tiennyt tulisiko tulokseksi hyvä kakkonen vai huono ykkönen, sen verran pyöritystä, kehoituksia ja se sorkan ohi kulku, kun oli jäljellä tapahtumia ollut. Helpotus oli melkoinen, kun selostuksen luettuaan tuomari sanoi, avo 1, 40 pistettä! Eli juuri se pistemäärä joka ykköseen riittää :) Tämähän tiesi sitä, että jatkossa myös Minku mejäilee voittajaluokassa!

Lumon koeselostuksen vuoro tuli sitten usean voittajaluokan kolmostuloksen saaneen ja parin kakkostuloksen saaneen koiran jälkeen. Tässäkin jännitin, tuleeko hukaton kakkonen vai riittäisikö pisteet ykköseen. Makuiden merkkaamattomuus, parit kehoitukset ja pyörintä siellä kamalalla hakkuuaukealla kun pisteisiin varmasti vaikuttaisivat paljon. Voittajaluokassa kun odotetaan jo enemmän koiralta kuin avoluokassa. Jälleen saimme huokaista helpotuksesta, voi 1 ja 40 pistettä! Eli se olisi sitten kahta ykköstä vaille Suomen jälkivalion arvo... Pikkuisen paineita ensi kesään :)
Sulo oli suorittanut jälkensä upeasti saaden ensimmäisen voi ykkösensä peräti 47 pisteellä, onnea! Myös Lumon jo jälkivalioveli Wilkku mejäili hienosti 48 pistettä. Joten aika makeat oli Magicfoxien tulokset. Kyllä kelpasi kasvattajana olla ylpeä :-)

2015-08-09

Tuplasertit, ensimmäinen Suomen cacib, ROP....

Melkoinen näyttelyviikonloppu on takanapäin. Kuten otsikosta voi päätellä, menestystä saavutettiin :)

Alunperin kun näyttelykalenteria suunnittelimme, päätimme lähteä Joensuun KV- ja KR- näyttelyihin. Tämän jälkeen tulikin tieto, että yksi lempituomareistamme, Helin Tenson, arvostelisi samana viikonloppuna sekä Mäntyharjun että Hyvinkään ryhmänäyttelyissä. Joten suunnitelma muuttui, päätimme lähteä Tensonille. Mutta kuinkas ollakkaan, päivää ennen Mäntyharjun näyttelyä tuli tieto, että Helin ei pääsekään arvostelemaan Mäntyharjulle. Joten kaikki suunnitelmat uusiksi pika pikaa. Hetki siinä mietittiin mitä tehdään. Mäntyharjulle vaihtunut tuomari oli pitänyt Lumoa pienenä ja isokorvaisena, palkinnut sileällä erillä. Minkun suhteen ei ollut tietoa, mitä tykkäisi mutta koon suhteen varmaankin samaa kuin Lumosta aikanaan. Joensuun KV:ssa arvosteli tuomari, jolla Lumo oli aikanaan saanut sileän erin junnuna ja valioluokassa eri sa ilman pn- sijoitusta. Vaikea päätös siis, etenkin kun Joensuun näyttelypäivän aamuna ostimme sähköisen luettelon ja näimme kilpakumppanimme. Tussatollarens Fia av Besco (Tiuku), joka Joensuun tuomarilla oli voittanut Jyväskylä KV.ssa, Lumon jäädessä ilman sijoitusta. Lähteäkö siis hakamaan Minkulle mahdollista sertiä ja toivoa vara-cacibia Joensuusta ja ajella sellainen tuhannen kilometriä, vaiko mennä Mäntyharjulle kokeilemaan sertiä. Joensuusta kun oli enemmän mahdollista saatavaa, päätimme lähteä sinne.

Joensuussa narttuja oli paikalla Minku yksin nuorissa, yksi avonarttu ja valionartut Tiuku ja Lumo. Tuomarina toimi Pedro Sanches Delerue. Sää oli "hieno", juuri ennen kehän alkua ukkonen tuli päälle ja melkoinen vesisade putosi taivaalta. Mitäpä siinä sitten, eikun Minku hihnaan ja menoksi. Minku esiintyi todella hyvin ja tuomari neidistä tykkäsi. Tulokseksi saatiin toivottu eri ja sa, jes! Edellisen viikonlopun Pori KV:n jälkeen tuntui hyvältä. Porista en sen enempää ole kirjoitellutkaan, mutta tuomarista totean tähän että hylkäävän virheen omaavalle koiralle eri (pallipuutos) ja meidän tytöille eh:t kun ei turkkia kuulemma ollut. Taikalla oli, pn2 arvoisesti. Mutta ei siitä sen enempää, vaan takaisin Joensuuhun :) Avonarttu sai eh:n ja sitten valiot kehään. Molemmat saivat eri sa:t ja Tiuku odotetusti voitti luokan. Pn- kehässä oli näin ollen kolme kisaajaa. Minä vein Minkua ja Jarno Lumoa. Tiuku osoitettiin ykköseksi ja Minku kakkoseksi- eli saimme sen mitä toivoimme! Vara-cacibin joka inttivalio Tiukun takaa muuttuu cacibiksi, siis Minkun ensimmäinen Suomen cacib :) Toki Minkuli sai myös sertin, joka olikin jo neidin seitsemäs. Lumppari oli pn3 eikä saanut mitään, paitsi lihapullaa ;)

Iloisin mielin läksimme ajelemaan kohti majoituspaikkaamme hotelli Tallukkaa Asikkalaan. Olimme olleet kyseisessä hotellissa kerran aiemminkin, Koirankasvattajien jatkokurssilla. Melko vaatimaton paikka, mutta hyvät ulkoilumaastot koirille. Iltasella nautittiin asiaankuuluvasti vähän parempi ruoka + viini ravintolassa, täytyihän Minkun menestystä hieman juhlistaa. Huoneessa odottavat koirat saivat illalliseltamme tietenkin tuliaisensa, naudan sisäfileepihviä, joten kaikilla oli nautittava ilta :)

Seuraavana aamuna nautittuamme hyvän aamupalan, karavaanimme suuntasi kohti Hyvinkäätä. Oli pienoinen yllätys kun paikalle saavuttiin, että ihan näyttelyn vieressä oli ampumarata jolla todellakin ammuttiin. Koko ajan ja todella kovaan ääneen. Näimme monia pelkääviä koiria, eikä ihme. Itsekin sai melkein korviaan pidellä siinä metelissä. Veikkaan, että monen näyttelypäivä meni pilalle. Todella ajattelematonta toimintaa näyttelyn järjestäjiltä. Asiasta olisi voinut edes näyttelykirjeessä mainita. Onneksi meidän tyttömme eivät paukuttelua pelkää, joten meidän päiväämme asia ei vaikuttanut muuta kuin oman viihtyvyyden osalta.

Tollereita oli paikalla viisi ja tuomaroimassa oli Helin Tenson. Urokset aloitti nuoren luokan poika, jolla esiintyminen ei liikkeiden osalta oikein meinannut sujua. Tuomari ja kehäsihteerit olivat erittäin hyvin koiran ja esittäjän puolella, neuvoja annettiin ja kyllähän se sitten lähti sujumaankin, lopulta ihan sertin arvoisesti. Onnea!

Minku oli yksin junnuissa ja tuttuun tapaan esiintyminen meni hienosti. Helin piti neidistä edelleen ja palkinnoksi saimme erin ja sa.n. Nuorten luokassa oli yksi narttu joka sai eh. Sitten valioissa Lumo, joka totutusti liikkui ja pönötti eri sa:n edestä. Veteraaneissa yksi narttu jolle myös eri ja sa. Joten pn- kehässä kisaajia oli kolme. Minä jälleen Minkun ja Jarno Lumon kanssa. Juoksimme kierroksen ja sitten osoitettiin sijoitukset. Veteraani kolmanneksi, Minku kakkoseksi ja Lumo kärkeen! ROP- kehässä Lumo vei voiton joten näyttelypäivämme ja koko -turneemme päättyi upeasti Lumon ROP- sijaan ja Minkun kahdeksanteen sertiin :)

Taikakin oli ilmoitettu sekä Joensuuhun että Hyvinkäälle, mutta saatuaan lievän silmätulehduksen ja lääkityksen siihen, ei doping- sääntöjen mukaisesti voinut osallistua. Matkassa rouva toki oli, nauttimassa osansa lihapullista ;)

Sellainen reissu meillä siis takanapäin, eipä voi kun todeta että kyllä kannatti ajella! Seuraavat Suomen näyttelyt ovatkin meillä vasta kuukauden päästä Porvoossa, ehtii Taikankin dopingaika mennä umpeen. Nuoriso tosin näyttelee jo ennen sitä, kahden viikon päästä Tallinassa Baltian voittajanäyttelyissä. Ja ensi viikonloppuna tehdään vähän muuta kuin näytellään, kun matkamme suuntaa Virroille tollerimejään. Vähän erilaista koiratoimintaa tiedossa siis silloin!

2015-08-05

Harrastuksia kehien ulkopuolella :)

Saimme tänään ilahduttavan tiedon, että mahduimme mukaan 16.8 järjestettävään Tollerimejään sekä Lumon että Minkun kanssa :) Minku siis pääsee toista kertaa avoluokan jäljelle, tulosodotuksia yritän olla kasaamatta liikaa, sillä ensimmäisestä 50 pisteen suorituksesta ei voi paremmaksi laittaa ;) Lumo korkkaa voittajaluokan, katkokulmaa emme ole treenanneet koskaan, mutta ehtiihän tässä vielä pienet treenit pitää ennen koetta. Minkun veljet Sulo ja Woltti, jotka mejäilevät jo voittajaluokassa, pääsivät samaan kokeeseen, samoin Lumon veli Wilkku. Paikalla on siis varsin mukava Magicfox`s edustus :)

Viime viikolla starttasi pitkän tauon jälkeen Lumon ja Minkun agitreenit. Muuttomme myötä treenipaikka vaihtui Ylöjärveltä Mouhijärvelle, ProCanikselle. Nyt kahden käydyn kerran jälkeen täytyy todeta, että vaihdos vaikuttaa oikein hyvältä. Pidämme kouluttajan tyylistä puuttua etenkin koiran ohjaajan (Jarno) toimintaan. Virheet otetaan heti käsittelyyn ja suoritus uusitaan siten että tulee onnistunut suoritus. Niinkin yksinkertaisella asialla kuin "katso koiraan koko ajan", saatiin Lumon rimojen tiputtelu heti loppumaan.

Agitauon jälkeen olimme vähän kysymysmerkkinä, muistaako Minku mitään käydyistä pentukursseista. Pelko oli turha, sillä hyvin olivat muistissa opitut asiat :) Eilen mm treenattiin kontaktia puomilla. Se meni todella hienosti! Jopa paremmin kuin Lumolla, toki Minkun kanssa pohjatyöt on tehty kuten kuuluu ja Lumon kanssa vaan rallattiin eka vuosi. Mutta hyvä tästä tulee takuulla ja saapas nähdä kumpi koirista aikanaan sen ekan tuloksen kisoissa nappaa ;)

Agin jälkeen veimme koirat vanhemmilleni uimaan, he kun asuvat n 5 km päässä treenihallista ihanalla rantapaikalla (Taika kipattiin uiskentelemaan jo ennen agitreenejä). Jopas oli koirilla kivaa! Dameja haettiin vedestä kilvan ja mekkalakin oli melkoinen... No, eipä ollut vieressä tästä häiriintyviä naapureita :)

Tänään Jarno aloittaa oman agikentän aitaamisen ja pystyttämisen meidän tontille. Ja tarkoituksena on myös käynnistää tauon jälkeen taipparitreenit Minkun kanssa. Joten, tulossa on harrastusten (muidenkin kuin näyttelykehien kiertämisen) täyteinen syksy!

Ai niin, meinasi unohtua. Ilmoittauduimme Jarnon kanssa 20-21.9 Riihimäellä Kennelliiton järjestämään "Koirankasvatus tänään" kaksipäiväiseen seminaariin. Ohjelma vaikuttaa hyvin kattavalta ja asiapitoiselta. Tytöt otamme toki matkaan mukaan hotelliin, joten väliajoilla ja iltaisin saadaan viettää mukavaa hotellielämää koko lauman kera :)