Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 EEV-17 EEVV-17 RIGAVW-18 HeVW-18 LTVV-19 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE BY MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 EE VMVA Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 HeV-18 BY GR MVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tytärten Myrrin (FI JVA BY MVA EE MVA EE JMVA LV JMVA LT JMVA BALT JMVA RIGAJW-18 JV-18 LTJV-19 RTK1 RTK2 Magicfox`s Amarone) ja Hertan (EE JMVA Magicfox`s Queen of Hearts) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2020-10-06

Valgan valloitus!

 

EE MVA ROP RYP- 4 Myrri, EE JMVA 2 x ROP- juniori Hertta ja EE VMVA ROP 2 x ROP- veteraani Lumo kera palkintojensa :)

Tässä maailmantilanteessa mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Niinpä pitkään suunnittelemamme reissu Viron Valgaan, 2 x KR- näyttelyyn, varmistui vasta loppumetreillä. Viimeisen viikon aikana ehti Suomi asettaa omaehtoisen karanteenin (tai alle 72 h matkalla negatiiviset koronatestit paluun jälkeen) Viron "huvimatkailijoille". Valga sijaitsee eteläisessä Virossa aivan Latvian rajalla, ja maakunnan koronatilanne oli reissuun lähtiessämme Suomea parempi. Hyvillä mielin siis matkaan lähdimme, ja onneksi Jarnon etätyöt jatkuvat ja minä sain 2 vko vuosilomaa töistä.

Torstai- iltana veimme Minkun ja Taikan hoitoon vanhemmilleni- isot kiitokset vielä tätäkin kautta! Perjantaina starttasi matkamme kohti Valgaa, 10.30 lautalla. Tuttuun tapaan matkustimme omalla autolla ja laivalla majoituimme hyttiin. Tämä oli Hertalle ensimmäinen kerta laivalla. Tervepäisten tyttöjen kanssa on ilo matkustaa, eikä Herttaa hetkauttanut laivalle meno ja laivalla olo lainkaan :) Matka sujui hyvässä säässä mukavasti, ja Tallinnan satamasta suuntasimme suoraan kohti Valgaa n. 250 km päähän. Tyttöset nukkuivat koko matkan tyytyväisinä, joten mitään välipysähdyksiä ei tarvinnut tehdä.

Valgassa majoituimme meille jo tuttuun hotelli Metsikseen, joka sijaitsee aivan näyttelypaikan, Valgan urheiluhallin, läheisyydessä. Hotellin ja urheiluhallin välillä aukeaa suuri puisto, jossa tyttösiä oli mukava lenkitellä koko majoittumisen ajan. Perjantaina näytti siltä, että olemme ainoat asukkaat hotellissa. Kävimme illallisella täysin tyhjässä ravintolassa, ja ruoka oli tuttuun tapaan erinomaista! Iltasella muutama auto aapui hotellin parkkipaikalle, mutta siihen aikaan me suuntasimme jo yöunille iltalenkin jälkeen.

Aamulla saimme nauttia aamiaista jälleen tyhjässä ravintolassa. Sitten kävimme ilmoittautumassa ja maksamassa osallistumisen näyttelypaikalla, takaisin hotellille ja odottelemaan tyttösten lenkityksen, aamusaunan (majoituimme saunallisessa tilavassa sviitissä)  ja pienten päiväunien merkeissä kehien alkua. Näyttelypaikalla oli hienoa huomata, miten hyvin koronatilanne oli huomioitu. Lähes kaikilla oli joko maski tai visiiri, kuten myös meillä. Kehät olivat tilavat, sillä osallistujamäärä oli rajoitettu 500 koiraan / päivä. Käsidesiä oli saatavana useissa pisteissä, ja turvaväleistä huolehditiin.

Tollerit olivat päivän toiseksi viimeinen rotu tuomarinne virolaisen Dina Kornan kehässä. Lumo ja Minku ovat kerran Dinan kehässä käyneet (Tallinna Winnerissä vuonna 2016), tällöin Lumo oli VSP ja Minku pn2. Osasimme siis odottaa mahdollista mukavaa menestystä Lumolle, muista tytöistä emme osanneet odottaa mitään. 

Näyttelyyn oli lauantaina ilmoitettu 5 tolleria, ja tietenkin kaikki narttuja. Tästä porukasta yksi oli pentu, ja toinen tottakai junnunarttu. Hertalla oli siis itseään lähes 6 kk vanhempi kilpailija, venäläiskasvattajan Virossa asuva narttu. Tuottihan tämä pikkasen lisäjännitystä reissuun, Hertta kun tarvitsisi molempina päivinä voiton kera junnu-sertin, että olisi mahdollista saavuttaa Viron juniorimuotovalion arvo. 

Kahden maissa iltapäivällä oli vihdoin meidän vuoro mennä kehään. Kilpailijamme kisasi luokassa ykkösenä ja sai erinomaisen. Hertta esiintyi tuttuun tapaansa todella hienosti, häntä heiluen ja tuomari saneli hienon arvostelun. Meillekin erinomainen ja kilpailuluokassa meidät nostettiin yhden juoksukierroksen jälkeen ykköseksi, ja tulihan se SA ja junnuserti sieltä! Jes! Puolet tavoitteesta oli Hertan osalta saavutettu. Myrri oli yksin valioissa ja upealla arvostelulla sai ERI SA:n, ja samalla kertaa tuli Viron muotovalioksi, sillä siihen tarvittiin vain yksi serti kun Myrri on Valko-Venäjän valio. Reissun toinen tavoite saavutettiin. Samoin kävi Lumolle, ainoana veteraanina ROP- veteraani kera veteraani-sertin ja koska Lumo on Viron valio, riitti yksi veteraaniserti Viron Veteraanivalion arvoon. 

Parasnarttukehään meillä ei ollut kolmatta esittäjää, ja tuomari määräsi kehän laidalla istuneen miespuolisen handlerin tulemaan apuihin. Ei kun Hertan hihna pojalle kouraan ja menoksi! Hienosti Herttuli vieraan handlerin kanssa esiintyi, nimittäin neiti kiri sijalle PN2 voittaen Lumon, joka oli PN3. Myrri liiteli voittoon ollen samalla ROP. Esitimme myös kasvattajaryhmän, joka hienolla arvostelulla sai KP:n ja olimme ROP- kasvattaja. Saimme siis kaiken mitä saatavissa oli, aika huikeaa! Eikä se päivän tulosputki vielä siihen katkennut. Jäimme ryhmäkehiin, jotka alkoivat hetikohta meidän rotukehän jälkeen. Kasvattaja-, veteraani-, ja juniori -(joista vet ja jun kehissä oli todella paljon kisaajia) kehissä emme sijoittuneet, mutta suuressa 8- ryhmässä rotutuomarimme sijoitti Myrrin sijalle RYP-4! Olipas melkoinen päätös huikealle näyttelypäivälle :) Iltasella kävimme nauttimassa taas erinomaisen herkkuruoan hotellin ravintolassa ja hyvillä mielin nukkumaan, odottaen pienellä jännityksellä Hertan osalta seuraavaa näyttelypäivää. Lumon ja Myrrin osalta ei enää jännitettävää ollut, kun tavoitteet tuli saavutettua jo.

Sunnuntaina tollereita oli ilmoitettu yksi enemmän, kisaamassa oli eilisten koirien lisäksi Virolainen valiouros Irwlend- kennelistä. Tuomaroimassa oli virolainen Juta Haranen. Kehämme oli mukavasti heti aamusta, tunnin verran odoteltiin ja juteltiin siinä odotellessa Irwlend- kasvattajan kanssa, jolla oli tolleripentu sekä kasvattinsa kehissä. Pentu sai KP:n ja valiourokselle handlerin ohjaimissa ERI SA.
Sitten olikin meidän vuoro kisata jälleen eilisen kilpakumppanimme kanssa. Tämä aloitti, saaden EH:n. Hertta jaksoi esiintyi hienosti edelleen, ei vielä matkaväsymys pahemmin painanut. Tuomari tykkäsi neidistä kovin, ja jutteli siinä arvostellessaan (suomeksi) mistä erityisesti piti ja mitkä olivat pieniä moitteita. Takaliike oli hieman ahdas (kuten onkin), muuten Hertta oli niin hieno että ansaitsi ERInomaisen kera SA:n ja junnu- sertin sekä tuli näin ollen Viron juniorimuotovalioksi! Jihuu, reissumme kolmaskin tavoite oli saavutettu!

Myrri sai myös ERI SA:n kuten myös Lumo. Parasnarttukehään Irwlend- kasvattaja tuli avuiksi. Annoimme hänelle sen helpoimman esitettävän eli Lumon. Tuomari oli jo arvostellessaan kertonut minulle, että tekee Lumosta narttujen ykkösen ja niin tekikin. Hertta oli jälleen hienosti PN2 ja Myrri tällä kertaa PN3. ROP- kehään Irwlend- kasvattaja vei Lumon, eli kisaamaan omaa kasvattiaan vastaan. Niin se Lumppari ROP:n nappasi, joten täydellinen ROP- suoran päätös reissulle! Kasvattajaluokassa saimme hienolla arvostelulla KP:n. Ryhmiin emme valitettavasti ehtineet jäädä, sillä lauttamme lähti 16.30. Olisihan se ollut mukavaa niissäkin vielä edustaa edellispäivän hienon sijoituksen jälkeen, mutta kun kaikki toivottu (ja vähän enemmänkin) oltiin saavutettu, lähdettiin hyvillä mielin kotimatkalle. Laivalla kävi melkoinen tuuli ja merenkäyntiä oli. Eivätpä koirat tästäkään stressiä ottaneet, vaan pötköttelivät hytissä tyytyväisinä. Saivatpa vielä herkkujakin, kun kävimme hakemassa ruoat hyttiin ja söimme siellä koko porukalla :) Upea reissu josta muisteltavaa riittää vielä pitkäksi aikaa!

2020-09-28

Myrrin MH- luonnekuvaus ja Suomen näyttelyvuoden päätös


Hyvinkään ERInomaiset tytöt :)

Viikonloppuna puuhailtiin niin luonteen kuin misseilyn parissa. Saimme lauantaille paikan Myrrille Irlanninsetterien järjestämään MH- luonnekuvaukseen Jämsässä ja sunnuntaina päätettiin (mitä todennäköisimmin) Suomen näyttelyvuosi Hyvinkään "Toukonäyttelyssä". 

MH- kuvaukseen lähdimme avoimin mielin, tietäen Myrrin luonteen jo melko hyvin- ainahan sieltä voisi kuitenkin jotain ylläreitäkin tulla. Meillä sekä Lumo että Minku on MH- kuvattu aiemmin, ja kumpikin oli aika omannäköisensä arvioiden mukaan. Myrri on elänyt ikänsä laumassa, ollen se porukan "kakara" aina Hertan tuloon saakka. Vahvan laumanjohtaja Minkun alaisuudessa neiti ei ole joutunut kohtaamaan jänniä asioita oikeastaan koskaan yksin, joten oli hyvin mielenkiintoista nähdä Myrrin toiminta ilman lauman tukea.

Perille saavuttuamme, noin tunti ennen omaa kuvausvuoroamme, vähän lenkitettiin Myrriä ja pääsipä neiti uimaankin läheisellä rauhallisella hiekkarannalla. Kun edellisen koiran suoritus oli lopuillaan, meidät käytiin hakeamassa paikan päälle, Ensin tarkastettiin siru ja juoksut (juoksuinen ei saa osallistua). Tämän jälkeen aloitettiin itse kuvaus. Tuomareina toimivat Marina Bast ja Jorma Kerkkä, testiohaaja joka meidät luotsasi läpi testin oli miespuolinen. Alkuun testiohjaaja (TO) otti Myrrin ja käytti neidin pienellä lenkillä- tarkoituksena katsoa miten koira lähtee vieraan mukaan. Tämän jälkeen tehtiin käsittely, koko kropan painelu / sively ja hampaiden katsominen. Myrri se vain häntää heilutteli tuttuun tapaansa joten tästä mukavat arviot.

Seuraavaksi leikittiin patukalla, eli TO ja minä heiteltiin patukkaa ja katsottiin lähteekö Myrri leikkimään. Ei lähtenyt. Alkuun vähän kiinnostui, mutta kiinnostus lopahti nopeasti. Tämäkin oli ihan odotettavissa- tuon kaltainen leikkityyli  "ei iske". Patukka oli sellainen köysilelu, jotka eivät meillä ole mitenkään suosittuja leikkivälineitä. Dami/ pehmolelu olisi ehkä kiinnostanutkin.

Sitten kokeiltiin miten Myrri suhtautuu maassa vedettävään vieheeseen. Myrrin sai päästää irti, kun viehe oli jo lähes pysähdyksissä. Myrriä kiinnosti viehe varsin vähän, jonkin matkaa hölkättiin lähemmäs katsomaan, muttei loppuun saakka. Sama reaktio, kun homma toistettiin. 

Etäleikissä piilosta saapuva huputettu leikkijä hyppeli ja heitteli patukkaa ilmaan, samalla kutsuen Myrriä "tule leikkimään!" luokseen. Tässä hieman yllätyin Myrrin käytöksestä, sillä Myrri lähti leikkijän luo. Kävi häntää heiluttaen paikalla, tuli takaisin ja meni uudelleen :) Leikkimään ei kuitenkaan lähtenyt. 

Seuraavaksi tehtiin aktiviteettiosio, jossa seisoin 3 min paikallaan mitään tekemättä, Myrri pitkässä liinassa. Hetken Myrri siinä istuskeli, kunnes laittoi maaten. Eli rauhallisesti otettiin tämä osio, kuten tiesin tapahtuvaksi.


Aktiviteettitaso: 2 " Tarkkailevainen, rauhallinen. Voi istua, seistä tai maata".

Haalari sai aikaan pakoreaktion. Myrri singahti muutaman metrin taaksepäin, kun haalari kiskaistiin ylös. Videolta näkyy (kaikki videot löytyvät Youtubesta), kuinka Myrri kävi kiertelmässä yleisön, ja lopulta meni kuvaamassa olleen Jarnon luokse. Sieltä ei itse palannut, vaan kävin neidin hakemassa. Ohituksissa ei enää kummempaa reaktiota tullut, eikä jäljelle jäävää kiinnostusta ollut. Lähes samoin kävi räminälaitteella. Pakoreaktio, tällä kertaa suoremmin Jarnon luokse. Ohituksissa oli enemmän jäljelle jäänyttä "kuormaa" kuin haalarilla, mutta kiinnostusta laitteeseen ei jäänyt. 

Sitten olikin jo vuorossa Aaveet. Myrri suhtautui aaveisiin todella rauhallisesti. Kun aaveet alkoivat vuoron perään lähestyä, sanoi vierelläni istuva Myrri kerran "wuh" molemmille, sitten vain jatkoi istumista ja aaveiden tarkkailua, hännän päätä vispaten.  Mitään puolustusta ei ilmennyt, eikä Myrri myöskään lähtenyt pakittamaan. Kun aaveiden luokse sai mennä, kävi Myrri pyörähtämässä toisen luona, ja poistui paikalta jälleen Jarnon luo.

Lopun ampuminen meni kuten oletettua oli, ei minkäänlaista reaktiota ja tuloksena 1: " Ei osoita häiriintymistä. Kontrolloi nopeasti ja on sen jälkeen täysin välinpitämätön".

Lopussa tuomarit kävivät testin läpi sanallisesti, kertoen havaintojaan Myrristä. Kyllä sieltä neidin ihan täysin tunnisti, eikä suuria (eikä oikein pieniäkään) yllätyksiä ilmi tullut. Tuomarit kehuivat sitä, miten hienosti Myrri, pehmeänä koirana, tukeutuu meihin molempiin ja kuinka näkee miten hyvä suhde meillä Myrrin kanssa on, sekä Jarnolla että minulla :) Minkäänlaista aggressiota ei tule esiin missään kohtaa, kuten ei aiemmin tästä pentueesta kuvatulla Lucallakaan. Tervepäistä porukkaa! Olipas kaikkiaan mukava kokemus, kiitokset kun väärän rotuisina mahduttiin mukaan!  

Sunnuntaina oli sitten vuorossa toukokuulta siirtynyt Hyvinkään Nord- näyttely. Tuomariksi tollereille vaihtui, alkuperäisen norjalaistuomarin sijalle, Paavo Mattila. Lumo, Minku ja Taika ovat Paavolla vuosien mittaan jonkun kerran käyneet, joten vähän tiesin millaisia arvioita saattaisi tulla. Nyt mukana oli myös nuoriso eli Hertta ja Myrri, sekä kasvateista Hertan sisarukset Voima ja Buma. Jännää siis, kun lapsoset korkkasivat virallisen näyttelyuransa!

Voima aloitti kisaten itseään vanhemman junnu- uroksen kanssa. Tuloksena luokkavoitto kera ERInomaisen, hienolla arvostelulla. Urosten voiton vei veteraaneissa kisannut Toto, onnittelut!

Junnunarttuja oli viisi. Hertta kisasi luokan viimeisenä. Ennen Herttaa kolme oli saaneet ERIn, yksi EH:n. Buma esiintyi hienosti ja oli erinomainen. Hertta käyttäytyi tuttuun tapaansa kauniisti. Arvostelu oli hyvin Hertan näköinen,ja tulokseksi tuli meillekin ERInomainen! Tässä kohtaa täyttyivät minun tavoitteeni, Hertalle ja kasvateille ERI, upea alku näyttelyille! Kilpailuluokassa sievä Buma laitettiin kärkeen, ollen ainut SA:n saanut. Hertta oli luokassa kolmas. 

Avoluokassa ei SA:ta jaettu, käyttöluokassa jaettiin yksi. Valioissa kisasi Myrri, Kerttu ja Lila. Kaikki saivat ERIn. Kilpailuluokassa Kerttu voitti, Myrrin ollessa luokan toinen. Kaikki saivat SA:t. Myrrin arvostelu oli hieno, eikä sieltä oikein moitteita löytynyt paitsi hieman selvempää polvikulmaa toivottiin (tämä sama oli Hertalla). Luoteet ja käytös saivat erityiskehut, meidän kaikkien omien tyttöjen ja kasvattien osalta :)

Veteraaneissa kisasi yksin Lumo, ja arvostelusta jo tiesin odottaa, että voitaisiin aika korkealla tänään olla. Paavo tykkäsi Lumosta todella paljon, ja kehui useaan otteeseen Lumon kuntoa, esiintymistä ja liikkeitä. SA saatiin. PN- kehässä Voiman omistaja Anna vei Lumoa (kiitokset!) ja minä Myrriä. Luokka järjesteltiin ensin alkupäästä, kunnes viimeiseksi Lumo nostettiin kärkeen! Mikä näyttelyvuoden lopetus Lumolle! Aivan mieletön ensimmäinen veteraanivuosi... :) Lumo oli siis PN1 kera nord sertin, Myrri PN3 ja mikä upeinta, Buma PN4 kera sertin! Onnea Venla! Bumasta "kuullaan vielä", hän on niin kaunis ja tasapainoinen tyttö. Ihanaa että tämä neiti pääsi kotiin, jossa häntä esille tuodaan niin näyttelyiden kun muun harrastamisen parissa! 


Sertivoittaja Buma! Kuva Venla Roos

ROP- kisa käytiin samalla ROP- veteraanikisana, ja tässä upea Toto vei voiton- onnea! Paavo kehui molempia koiria vuolaasti. Niin paljon tuli hyvää palautetta kautta koko näyttelyn, että alkoi jo vähän posket punoittaa kaikesta kehun määrästä! 

Toto ROP ja ROP-vet, Lumo VSP ja VSP- vet. Kuva Vilma Saarinen

Kasvattajaluokkia oli ilmoitettu kaksi, Kitimat ja me. Nopeasti luokka kasaan, siihen osallistuivat Buma, Voima, Myrri ja Lumo. Herttakin olisi päässyt, mutta koska poikkeaa hieman muista vähemmän valkoisensa vuoksi, luokan yhtenäisen ilmeen eduksi oli tämä kokoonpano. Paavo tykkäsi ryhmästä todella paljon, ja saatiin aivan upea arvostelu! Tällä arvioilla kasvattaryhmien ykkössija kera KP:n ja oltiin ROP- kasvattajia:

 "Kaunis tasalaatuinen ryhmä kolmesta yhdistelmästä. Erittäin hyvin rakentuneita koiria. Hyvän malliset, kaunisilmeiset päät. Hyvälaatuiset karvapeitteet. Koirat liikkuvat hyvin, erittäin miellyttäväluonteisia. Erinomaista kasvatustyötä, josta lämpimät onnittelut!".

Melkein tuli tippa linssiin kun tuon arvion luin. On tässä aika pitkälle päästy kasvattajana, ja isot kiitokset asiasta meidän ihanille kasvatinomistajille myös! Eipä olisi tätäkään arviota ilman teitä tullut. Aivan upeaa! Ja upeita uutisia saatiin myös Hollannista, jossa Dasher osallistui ensimmäiseen näyttelyynsä Maastrichin KV:ssa. Eipä se aloitus hassummin sujunut: poika oli ROP- juniori ja lopulta VSP kera sertin! Huikeaa! Juuri 9 kk täyttäneet Druifit ovat melkoisen lupaavaa porukkaa, joista veikkaan että "kuullaan vielä"! 


Dasher VSP sert, kuva Jennifer

2020-09-21

Seitsemän oikein lotossa! Eiku... tai no melkein- 7 ROP:n viikonloppu Magicfox`s tiimille!

Tyttöstemme palkintosaldo viikonlopulta :)

Kun lasketaan mukaan myös kasvatit, oli kulunut viikonloppu Magicfox`s:lle lähes lottovoitto- yhteensä meidän kennelnimen alle kerättiin peräti seitsemän ROP- sijoitusta!

Lauantaina lähdimme Hertan, Myrrin ja Lumon kanssa Lahden "Vappunäyttelyyn". Näyttely piti olla 1.5, mutta kiitos koronan, se siirtyi muutamalla kuukaudella eespäin. Ihan hyvä sinänsä että siirtyi, nyt Herttakin pääsi osallistumaan kehiin. Minkun oli tarkoitus tehdä paluu näyttelykehiin ko. näyttelyssä, mutta kohtalo (kyy...) päätti toisin. Minku on toipunut hienosti viikon takaisesta kauhukokemuksesta, joten ei se paljon harmittanut että nyt ei kehiin päästykään. First things firts. Myös Mummo oli ilmoitettu näyttelyyn, toukokuussa oltaisiin menty, mutta nyt kesän parturoinnin jälkeen sai Mummo jäädä Minkun kaverina kotiin.

Lahdessa tollerit tuomaroi Pia Itkonen. Koiria oli ilmoitettu 10, ja meidän lauman parin poissaolon myötä osallistujia oli kahdeksan. Hertta aloitti kehän, ainoana pentuna. Saatiin kiva ja täysin Hertan näköinen arvostelu, joka päättyi sanoihin "kaikella tapaa lupaava pentu" :) Pian arvostelun "painoarvon" nostan korkealle, ja hienoa oli kuulla että hän Hertassa näki potentiaalia. Monenlaista arviota kun meidän vahva tyttö on saanut, koskaan ei tiedä mitä kukakin tuomari tuumaa. Nyt tuloksena KP ja ROP- pentu. Ja tuli tyttö syynättyä huolella, sillä mukana oli myös harjoitusarvostelija. 

Hertan KP:n arvoista liikettä Lahdessa

Uroksille jaettiin yksi SA valiouros Velholle. Narttuja ennen meitä oli kisaamassa yksi nuori ja yksi käyttö, toiselle H ja toiselle ERI ilman SA. Myrri oli yksin valioissa, ja esiintyi hienosti. Harjoitusarvostelijan läsnäollessa kaikki yksityiskohdat käytiin tarkasti läpi. Kiva oli kuunnella tuomarien keskustelua ja arvioita omista tytöistä :) Myrri sai paljon kehuja, ja hienolla arvostelulla ERI SA:n. 


Kaunis Myrri :)

Lumo oli yksin veteraaneissa. Kun tultiin kehään, niin Pia antoi ymmärtää tämän koiran ennenkin arvostelleensa :) Harjoitusarvostelija sai kuulla Lumon olevan "klassinen rotutyypin edustaja", ja olipa ihana kuunnella tarkkaa ja seikkaperäistä arviota. Pia on Lumon arvostellut vuosien mittaan muutamankin kerran, ja arviot ovat aina pitäneet lähes sanasta sanaan linjansa. Kun arvosana (ERI SA ja ROP- vet) oltiin saatu, tämän myös Pialle kerroin ja sain kiitokset- tuomarin on varmasti hieno kuulla se, että hänen linjansa on pitänyt (Lumon tapauksessa aina sieltä pentukehistä alkaen) ja se mitä hän rodulta hakee, ei ole vuosien mittaan muuttunut. 


Klassinen ja ohittamaton Lumo :)

Parasnarttukehässä Myrrin liike oli parempaa, kun Lumolla oli kiire Myrrin perään, mutta järjestys oli Pian sanoin "tätä koiraa en vain voi ohittaa". Lumo voittoon, Myrrin ollessa pn2. ROP- kehässä Lumppari liiteli vielä rodun kauneimmaksi. Olipa upea näyttelyreissu, kaikin tavoin! Kotiin tuomisina siis 3 x ROP :)

Sunnuntaina lähdettiin heti aamusella ajelemaan Hyvinkäälle, missä ryhmänäyttelyssä tuomaroi meille uusi tuomarituttavuus Jetta Tschokkinen. Tollereita oli ilmoitettu ja paikalla 15. Meidän kasvatteja kisaamassa olivat Myrrin veli Luca, Hertan sisko Buma sekä Lumon sisko Coco. Pentukisan voiton vei Buma hienolla arvostelulla, saaden KP:n ja ollen ROP.- pentu (onnea!). Hertta oli tuomarin makuun turhan voimakas ja pitkälinjainen, mutta saimme kuitenkin KP:n. Tähän oli hyvä lopettaa pentukehät. eikä ne hassummin sujuneet. Hertta ehti käydä kaikkiaan kahdeksan pentuesiintymistä. Jokaisesta tuli KP. Kuudesti oltiin ROP- pentu ja kahdesti PEK 2- pentu kera KP:n, molemmilla kerroilla häviten siskoille ;) No, Ariel ja Buma ovat hyvin sieviä ja tyttömäisiä, Hertta on hieman eri maata... Mielenkiintoista nähtä arvioita tulevissa "aikuisten" kehissä, heti alkaen Hyvinkäältä viikon päästä, missä jälleen kisaillaan ainakin Buma-siskon kanssa, ehkäpä joku/nen muukin juniori on paikalla.

Sievä Buma!

Hyvinkää oli siitä "harvinainen" näyttely, että uroksia oli enemmän kuin narttuja- yleensä kun suhteet on toisin päin. Luca kisasi käyttöluokasta, napaten ensin luokkavoiton ja ollen lopulta urosten paras! Onnea!

Lucan hienoa liikettä Jonnan ohjaksissa

Nartuissa oli vain yksi käyttöluokan narttu saaden EH:n, ennen valioita. Valioissa tuttu kilpapari, Kerttu  ja Myrri. Kerttu aloitti saaden ERI:n. Myrrin esiintyminen sujui hyvin, ja tuomari tuntui neidistä tykkäävän. Onhan näissä todella paljon samaa Lucan kanssa. ERI tuli meillekin ja kipailuluokassa Myrri kärkeen saaden myös SA:n. Veteraaneissa kisasivat Lumo ja siskonsa Coco. Molemmille ERI, ja kilpailuluokassa Lumo voittoon kera SA:n.  Parasnarttukisaan tulivatkin vain meidän tytöt Myrri ja Lumo. Tällä kertaa voitto Myrrille, ihan kivaa vaihtelua kun muutaman edellisen näyttelyn ykkössijan on vienyt Lumo :)

ROP- veteraanikehässä Lumo kisasi Myrrin isän Caron kanssa, ja Lumosta tuli ROP- veteraani. ROP- kehän voiton puolestaan vei Luca, Myrrin ollessa VSP. Esitimme myös kasvattajaluokan (Luca, Myrri, Coco ja Lumo) joka kivalla arvostelulla nappasi KP:n ja olimme ROP- kasvattaja myös.

Melkoinen viikonloppu, kun ynnätään kaikki Magicfox´s:n ROP- sijat: Hertta ROP- pentu, Lumo ROP ja 2 x ROP- vet, Buma ROP- pentu, Luca ROP ja Magicfox`s ROP- kasvattaja. Kiitokset aktiivisille kasvatinomistajille, jotka koiria tuovat esille. Näin se menestyminen on mahdollista! Arvostamme suuresti :)

2020-09-16

Kyyn isku

Maanantaina saavuin töistä kotipihaan ja Jarno tuli kiireellä minua vastaan. Kertoi kyyn löytyneen meidän takaterassin matolta, koirien haukkuneen kovasti ja Minkun vaikuttaneen kummalliselta. Koirat Jarno oli ajanut sisälle ja kyy koki kohtalonsa. Harmittavasti liian myöhään, sillä tutkiessani koirat läpi, löytyi Minkun huulesta puramajäljet. Saman tien Minku autoon, ja kaasua säästelemättä kohti eläinlääkäriä jonne meiltä on vajaan 30 min ajomatka. Soitin matkalla asemalle, että voitteko ottaa vastaan, ollaan jo tulossa. Onneksi voivat, ja pääsimme perille noin puoli tuntia tapahtumasta.

Eläinystäväsi lääkärillä Minku vietiin heti hoitohuoneeseen ja tiputus aloitettiin. Meiltä kysyttiin, halutaanko että vastamyrkky annetaan, se on kallista. Vaikka olisi maksanut 6000 € 600 €:n sijasta, ei olisi tarvinnut kahta kertaa miettiä! Onneksi asemalla oli annos vastamyrkkyä saatavilla, sitä kun ei läheskään aina ja kaikilla asemilla ole. 

Hoidon aloitus ja teho olivat parasta mahdollista. Kolmisen tuntia Minku oli nesteytyksessä saaden myös tehokkaat suonen sisäiset kipulääkkeet. Verikokeet tutkittiin myös, eikä arvoissa onneksi näkynyt poikkeavaa. Kontrollikokeet otetaan ensi viikolla. Se puoli naamasta, mihin kyy iski, turposi melko tavalla jo tapahtumapäivänä. Seuraavana päivänä turvotus oli molemmin puolinen, vastamyrkyn ansiosta onneksi pehmeä eikä haitannut hengitystä. Posket olivat kuon hamsterilla ja suu ei auennut kunnolla. Tiistai- iltaa kohti turvotus alkoi poistua, ja tänään sitä ei enää oikeastaan havaitse. Kamala tapahtuma, joka olisi voinut päättyä paljon pahemmin. Nyt todennäköisesti päästiin "vähällä", jos niin voi sanoa. Kiitokset Eläinystäväsi lääkärille hienosta hoidosta!  Tänä aamuna saimme Minkulta jo tutut naamapesut, se jos mikä kertoi potilaan paljon paremmasta voinnista :)

Minku tapahtumapäivänä klinikalla

Hamsteri tapahtumaa seuranneena päivänä kotosalla

2020-09-14

Viiden ROP:n viikonloppu!


Sievin menestyjät kera kolmen ROP:n :)

Melkoinen näyttelyviikonloppu on takana, hienoin- joskaan ei täysin odotetuin- tuloksin.
Viime metreille saakka kävimme "koiranhännänvetoa" siitä, lähdetäänkö lauantaina kauas Sievin ryhmänäyttelyyn, jossa tuomaroi Myrrista Tollershown parhaan nartun tehnyt Pekka Teini. Vaiko lähdemmekö Helsingin KV- näyttelyyn, jossa ensimmäisen tuomarin muutoksen myötä piti tuomaroida niin Lumosta kuin Myrristä pitänyt Irina Poletaeva. Hulluimmissa skenaarioissa pohdimme jakautumista: minä Myrrin ja Hertan kanssa Sieviin ja Jarno Lumon kanssa Helsinkiin. Kun aikataulut reilu viikko ennen näyttelyitä ilmestyivät, selvisi että Irina ei tuomaroikaan Helsingissä. Tämä helpotti päätöksentekoa, saisimme Helsingistä rahat takaisin ja näin päätimme suunnata koko lauman kera "syysretkelle" Sieviin.

Varasimme Sievin läheltä, Ylivieskasta, mukavan paritalon puolikkaan yhdeksi yöksi. Majoitukseen saavuimme jo hyvissä ajoin perjantaina. Koirille oli mukavaa vaihtelua päästä nuuskuttelemaan uusien kulmien hajuja, ja hyvän kokoiseen asuntoon mahtui koko lauma väljästi majoittumaan. Sääennusteet olivat melkoisen karut lauantain näyttelypäivälle. Perjantaina oli vielä hieno ilma, mutta perjantain ja lauantain välisenä yönä alkoi kaatosade. Onneksi sää näyttelyn ajalle muuttui ennustettua paremmaksi, eikä kolmen pisaran skenaario onneksi toteutunut. Kehämme oli heti aamusta, ja vain pientä pisartelua saatiin siinä odotellessa ja kehässä ollessa.

Tollerituomarina tosiaan toimi Pekka Teini, ja odotukset Myrrin menestykselle olivat ymmärrettävästi suuret. Paras narttu 174 tollerin joukosta olisi järjellä ajatellen vaikea ohittaa, mutta kuten näyttelyissä paljon käyneinä tiedämme, edellispäivän voitto voi muuttua hyvinkin pian tappioksi..... 
Hertta aloitti kehän ja käyttäytyi jo tuttuun tapaansa hienosti. Tuomari kehui etenkin päätä ja ilmettä, sekä esitti toiveen että runko ei enää vahvistuisi. No, tämä ei ollut uusi tieto. Hertta on VAHVA narttu, ja tulee varmasti näyttelyissä jakamaan mielipiteitä kovasti. Hieno arvostelu saatiin ja KP- ruusuke kera ROP- pennun, sillä muita pentuja ei ollut.

Myrri kisasi yksin valioluokassa, ja heti kun päästiin kehään tutkittavaksi tuli kommentti "tällä on hieman ylimääräistä". Siinä kohtaa tiesin että jahas, tämä oli tässä. Ei tulla pärjäämään. Eri sa saatiin kuitenkin ja vähän jo tappiomielialalla hakemaan Lumo kehään. Pekka ei ole Lumoa ikinä nostanut ylös palkintosijoissa, sa:ta on antanut kyllä, mutta muuten voitot ovat menneet muille. Lumon kanssa kisasi 10 vuotias veteraaninarttu Kiira, ja vastus oli kova. Molemmat saivat sa:t, ja yllätykseksemme Lumo voittoon ollen samalla myös ROP- veteraani, kun uroksissa ei vetaraania ollut. Pekka kehui Lumon etuliikkeet maasta taivaaseen, sanoen niitä "harvinaisen tasapainoisiksi". Ovathan ne hienot, ja Lumo muutenkin kaunis ja soma tyttönen- ja hoikassa kunnossa. Parasnarttukehässä Myrrin sijoitus pn4:ksi oli kieltämättä pettymys, mutta Lumon sijoitus pn1:ksi todella iloinen yllätys! Kun Lumo vielä ROP- kisassa nappasi voiton, oli reissumme saldo varsin upea: Tripla- ROP! Menestys ei tullut koiralle jolle sitä odotimme, mutta kuten ollaan usein todettu, ei ole väliä kuka omista sen voiton nappaa :)

"Hieman tuhti" Myrri

Sunnuntaina oli vuorossa Porvoon KR- näyttely. Sielläkin oli tapahtunut tuomarin muutos, ja tollerit arvosteli Marja Talvitie. Yhden kerran olin hänellä aiemmin käynyt Taikan voitokkaina nuoruusvuosina, saaden "vikalistan" ja tuloksena eh. Jos olisi ollut tiedossa Marjan ottavan rodun, en olisi koiria tuonne ilmoittanut. Näin koronavuonna kun näyttelyt ovat hyvin vähissä muutenkin, päätettiin kuitenkin että lähdetään. Matkassa ei ollut minkäänlaisia odotuksia, jos jotain saataisiin, se olisi hyvin suuri iloinen yllätys.

Pentuja oli ilmoitettu huimat 4 kpl, joista uroksissa Hertan veli Voima, nartuissa Hertta ja siskonsa Ariel sekä yksi Hedera`s- kennelin pentu. Voima aloitti rodun, saaden KP:n. Sitten tytöt kehiin. Hertta esiintyi viimeisenä, ja liikkuminen sujui hienosti. Pieni ongelma syntyi, kun piti tutkia hampaat ja runko. Tässähän ei ole Hertalla koskaan ongelmaa ollut. No, kun olin tavalliseen tapaan ottanut Hertan seisomaan ja tarkoitus oli pitää hieman tukea tutkimisen aikana, kivahti tuomari että "et kumarru, hän tutkii koiran ja koira pitää olla vapaasti pitkällä hihnalla". Semmosta! Eihän siitä meinannut mitään tulla ja Hertta oli ihan hämmentynyt että mit..vit?!? Lopulta homma onneksi onnistui, ja päästiin jatkamaan esiintymistä normaaliin tapaan. Hieman jäi kyllä p..ska maku suuhun tuosta, onneksi Hertta ei ole herkkis joten tuskin tulee ongelmaa tästä jatkossa. 


Komea Voima :)


Sievä Ariel :)

Kilpaluluokassa juostiin vielä kerran ympäri kolmisin, ja tuomari osoitti sijoitukset: Hedera`s kolmas, Ariel toinen ja Hertta voittoon. Hieman oli ylläri kyllä! Vain Hertalle KP. ROP- pennun valinnassa taas yksi juoksukierros, ja Hertta oli ROP, Voiman ollessa VSP. En kyllä osannut tällaista tulosta odottaa, positiivinen yllätys oli kaiken kaikkiaan :)


Hertan lennokasta liikettä

Hertta arvosteltavana


Voima VSP- pentu, Hertta ROP- pentu

Siihen ne positiiviset sitten loppuivatkin.... Urosten arvostelussa kukaan ei saanut sa:ta, ei edes Toto. Sama linja jatkui nartuissa, vain yksi käyttönarttu oli saanut sa:n ennen valioita. Valioissa kisasivat Kerttu ja Myrri. Kerttu aloitti, saaden eh:n. Myrrin kanssa kun mentiin tutkittavaksi, oli tuomarin kommentti "no on sullakin vähän ylimääräistä"! Kumma kyllä saatiin silti eri, ja siihen se sitten jäikin. Ei sa:ta.

Lumo oli ainoa veteraaninarttu, ja ihme kumma Lumolle sa suotiin. Parasnarttukehässä käyttönarttu voittoon ja Lumo oli pn2. Ainoat sa:n saaneet tollerit koko 18 ilmoitetun koiran joukosta.... Lumo pääsi vielä Toton kanssa ROP- veteraanikehään, jonka Lumo voitti. 

VSP- veteraani Toto, ROP- veteraani Lumo. 

Kehän jälkeen oli hauska vertailla arvosteluja niin oman porukan kuin muun tutun tolleriporukan kesken. Oli meinaan niin "hienot arvostelut" kaikilla ettei tosikaan... Ehkä on tuomarin tyyli, että kirjataan pääsosin negatiiviset asiat, mutta ei siitä kyllä kovin hyvä maku jää. Viat oltiin siis lueteltu hyvinkin tarkasti, positiivisia sai etsiä suurennuslasilla. Yhteisesti todetiin, että on meillä vaan paska rotu! No, huumorilla tämä kyllä otettiin, ja kun ei asia tullut yllätyksenä niin mikäs siinä. Saatiin me sentään kaksi ROP:ia tältäkin reissulta, joten oltiin erittäin tyytyväisiä! Lumon pn2.- sija ei jäänyt harmittamaan senkään puolesta, että edellisviikolla SNJ ilmoitti ettei jaa Paatsan Maljaa. Lumohan on maljan voittanut kahdesti. Tuloksiin käyvät KV/KR/Nord- näyttelyiden voitot ja tulokset mejästä / nomesta. MEJÄ:n ykkösiä Lumolla on nyt kolme, ja KV- voitto Turusta. Jos Porvoosta olisi tullut voitto, olisi malja ollut jälleen hyvin lähellä. Nytpä sitä ei tarvinnut murehtia, ja voitiin iloita tästä kakkossijastakin hyvillä mielin :)

Kasvattirintamalla Myrrin Luca- veli tokoili lauantaina itselleen kolmannen AVO 1- tuloksen, saaden nimeensä yhden etuliitteen lisää (TK2). Onnea Heidi! Lucalla on kyllä upea tulosrivi, ja ilolla seuraamme pojan ansioitumista lajissa kuin lajissa :)

2020-09-07

Tripla- ROP ja upeaa menestystä kasvatille!


Tripla-ROP:t!

Lauantaina pakattiin koko lauma Volvon kyytiin ja suunnattiin kohti Seinäjoen ryhmänäyttelyä. Matkalla oli tavoitteena kotiuttaa Myrrin viime vuoden  KSKK:n "Paras Näyttelykoira"- pokaali, jonka ystävällinen kennelkerhon jäsen lupasi paikalle toimittaa. Kiitokset avusta! Matkan toinen tavoite oli tietenkin näyttelymenestys ja molemmat toteutuivat :)

Seinäjoella tollerit tuomaroi Harto Stcokmari, joka on aina pitänyt Lumosta, Myrri ei Hartolla ollutkaan aiemmin käynyt. Tollerien osallistujamäärä oli varsin maltillinen, meidän kolmen tytön lisäksi kisaamassa oli yksi käyttöluokan narttu. Hertta aloitti pentuluokanssa ja esiintyi jo tuttuun tapaansa hyvin. Harton makuun Hertta oli hieman "urosmainen", joka kyllä tavallaan onkin totta. Hertasta on kasvanut isokokoinen (odotettavissa oli, pentueen isoin narttu ja toiseksi isoin pentu) ja rungoltaan varsin jykevä. Meille ei siis näyttelyprinsessaa suotu, mutta kyllä se yksi prinssikin laumaan mahtuu :D No, arvostelu oli muuten hyvä ja KP saatiin kuitenkin ja ainoana pentuna myös ROP- pennun ruusuke.

Hertan hienoa liikettä!

Käyttöluokan narttu sai eri SA:n ja sitten oli Myrrin vuoro esiintyä. Hienosti sujui kehäilyt eikä arvostelussa mitään moitteita ollut, ei tosin "ylisanojakaan". Erinomaisia oltiin kera SA:n ja sitten Lumo kehiin. Arvostelua kuunnellessani meidän tyttöjen välinen kisa oli selvä. Lumon feminiinisyys oli (edelleen) Harton makuun ja SA:n kera oltiin ROP- veteraaneja. Pn- kehässä Lumo voittoon, Myrri sijalle kaksi. Lumolla oli siis tuplaropin päivä ja kun vielä Hertta lasketaan mukaan, reissumme tuotti hienon saldon, Tripla- ROP! Ryhmissäkin käytiin vielä pyörähtämässä, Lumolla oli hauskaa kun sai lihapullaa ihan kahden ryhmäkisan verran, mutta sijoituksille asti ei ylletty.


Lumo- vetaraanin liikkeessä ei vielä ikä näy!

Sunnuntaina mietin aamulla, jaksaako lähteä Vantaalle pentunäyttelyyn. No, lähdettiin me sitten kuitenkin, kun muutakaan suunnitelmaa ei päivälle ollut. Paikalle päästyämme oli iloinen yllätys, Hertan sisko Ariel oli myös ilmoitettu näyttelyyn ja starttasi näyttelyuransa. Sisarukset ovat melko tavalla "eri puusta". Ariel on todella feminiininen, rungoltaan korkeamman mallinen, suoraraajainen ja nimensä mukainen prinsessa, Hertta sitten taas... No, ei niin feminiinen ja rungoltaan leveä, ja malliltaan matala. Kehän alkua odotellessa seurattiin, kuinka mustat pilvet saavuttivat näyttelykentän, ja pian se taivas aukeni. Kun tuli aika mennä kehään, satoi aivan kaatamalla. Siis kirjaimellisesti kaatamalla. Aivan litimärkinä juostiin kehässä, tukka ja turkki liiskassa. Tuomarina toiminut Perttu Ståhlberg toivoi Hertalle vahvempaa selkää, muuten arvostelu oli hyvä. Ariel sai hienon arvostelun ja selvästi oli tuomarin makuun. Ariel voittoon ja Hertalle 2. sija, kera KP:n kuitenkin. Ryhmäkisaa ei jääty seuraamaan, sen verran kamala oli keli. Kotiin päästyämme saimme lukea pentueen ryhmästä upeat uutiset- Ariel sijoittui RYP 2- pennuksi! Tuomari siis todellakin piti neidistä :) Isot onnittelut vielä tätäkin kautta!


Vantaan pentukehä: Ariel ROP- pentu, Hertta PEK 2 KP. Hertalla silmät kiinni kaatosateessa... 

Viikonlopulle olisi ollut tarjolla myös mejää Lumolle, pisteet olisivat riittäneet jälleen osallistumiseen Satakunnan piirinmestaruuteen. Harmittavasti juoksut tulivat pilaamaan tämän suunnitelman, kun kolme neitoa päättivät juosta samaan syssyyn. No, onpa sitten ohi! Nähtäväksi jää, päästäänkö enää tänä kesänä mejäilemään. Yhteen kokeeseen on vielä ilmo sisässä, jos paikka tulee, niin se on Lumolle. Myrrin osalta kesän mejätavoite saatiin täytettyä kolmella kokeella, kun neiti valioitui Tollerimejässä :) Lyhyydestään huolimatta meillä oli varsin onnistunut mejäkausi siis, eipä voi muuta todeta! 

2020-08-31

Omille hopeasijoja, kasvateille hienoa menestystä


Perheryhmä Taika, Minku ja Hertta lauantaiaamun syksyisen sumuisella lenkillä

Kasvattirintamalla on tahkottu hienoja tuloksia viikonlopun kuluessa. Myrrin veli Luca korkkasi rally- tokon mestararuusluokan ja hienosti korkkasikin! Tulokset MES 80  ja MES 97 pistettä - aivan huikeaa! Se on sitten yhtä vaille RTK4 ja kahta vaille FI RTVA. On siinä melkoinen koira, ohjaajaa unohtamatta. Valtavasti onnea! Luca kävi samana viikonloppuna myös tokoilemassa, tulos sieltäkin AVO 3. Upea esimerkki siitä, mitä tolleri on parhaimmillaan. Tuloksia löytyy NOU1, MEJÄ 2 x AVO 1, Rally- toko MES 97, TOKO AVO 1, VEPE ALO 1, näyttelyt CIE CIB FI MVA.... Vain taivas rajana!

Eilen kisailtiin myös näyttelyrintamalla Riihimäki KV:ssa. Harvinainen näyttely meidän laumalle, sillä itse en osallistunut. Veljen tyttöni pääsi ripille ja päivä kului Haminassa viettäen tunnelmallista konfirmaatiojuhlaa. Kiitokset ihanista juhlista Aada ja perhe! Koska rippijuhlat olivat tiedossa jo ennen kuin näyttelyilmot loppuivat, ilmoitin kehiin vain Myrrin ja Lumon. Jarno sai päättää lähteekö, vai jättääkö väliin. Ilokseni Jarno päätti lähteä, isot pisteet siitä! Molemmat koirat olivat erinomaisia, Myrrin esiintyminen ei mennyt ihan putkeen (halusi vain istua, liikkeet kuitenkin upeat) ja tuloksena kolmen koiran valioluokan 2. sija SA:lla ja hienolla arvostelulla ja loppukisassa hienosti pn2 vara-cacib. Lumppari oli kolmen veteraanin luokassa myös hopeasijalla, sileällä erillä. Kasvattiemme Buman ja Cocon omistaja Venla oli esittänyt Lumon todella hienosti, kiitokset siitä!  Mikä upeinta, kasvatit Buma ja Voima edustivat jälleen upeasti, Buman ollessa VSP- pentu ja Voiman ROP- pentu, onnittelut molemmille! Enemmän näyttelystä Jarnon blogissa, minä kun ei paikalla ollut, olen vähän jäävi kirjoittelemaan ;)

Lauantaina otettiin aamulenkille kamera matkaan, kun metsässä oli mahtava sumu. Lenkin aikana aurinko nousi, ja sumu pikkuhiljaa hälveni. Saatiin ihania kuvia laumasta, on meillä vaan kuvauksellinen ja upea tyttöviisikko! Enemmän kuvia löytyy kennelin fb- sivulta. 


Rakas tyttöviisikkomme!

2020-08-24

Lumon kauden 3. MEJÄ- koe ja pentunäyttelymenestystä kasvateille

Jälkikoira Lumppari palkintojensa (osa oli jo palkintojen ansaitsijan ja muun lauman toimesta syöty) kera :)

Pitkin kulunutta viikkoa seurailimme huolestuneina viikonlopun sääennusteita. Luvassa oli OSKK:n MEJÄ- mestaruuskoe Orivedellä ja luvattu sää vaikutti... no, aika pahalta. Starttaamassa meiltä oli Lumo, joka konkarina selviää huonommassakin kelissä kyllä, toki pisteisiin kaatosateella ja kovalla tuulella mitä todennäköisimmin olisi vaikutusta. MEJÄ kaikessa monipuolisuudessaan on laji, jossa liikutaan sään armoilla, ja kyllähän ne todelliset jälkikoirat jäljen selvittävät satoi sieltä taivaalta vaikka pieniä kiviä!

Launtaina lähdimme matkaan kohti koemaastoja Hirsilään, jossa kokoonnuttiin samaan ohjeet jälkien tekoon. Saimme tehdä yhden korvaavan jäljen parina, eli tiedossa oli tavanomaista (yleensä tehdään kaksi jälkeä) lyhyempi urakka. Sää koepaikalla oli tuulinen, mutta ei satanut. Saimme tehtäväksi VOI 1- jäljen, joka tiesi siis sunnuntaina Jarnolle päivän ensimmäistä opastusta. Jälki kulki mukavassa maastossa, ei ojia, eikä ryteiköitä. Jonkin verran oli rinnettä, jota saatiin kivuta kakkososuudella ylös ja kolmososuudella alas. Kaikki tapahtumat saatiin oikein hyville paikoille ja jäljestä tuli varsin hyvä. Sää pysyi ok:na koko jäljen teon ajan, ainoa harmi olivat hirvikärpäset joita metsässä jonkin verran oli. Itse olen allergisoitunut noille ötököille melko pahasti, ja siitä syystä pidinkin hirvikärpäshattua päässä koko jäljen teon ajan. Yksi ötökkä siitä huolimatta päähän tiensä löysi, Jarnolla niitä oli huomattavasti enemmän. Kun ajeltiin kotiin maastosta, alkoi se sadekin sitten. Iltasella kotona sadetta tuli aivan kaatamalla, ja sama oli ennuste koepaikalle. 

Sunnuntaina Jarno otti Lumon matkaan ja lähti viettimään koepäivää, minun jäädessä kotiin muun lauman kanssa. Arvonnasta napsahti jälleen päivän viimeinen jälki, näihin ollaan jo totuttu :P Eipä siinä muuten mitään, mutta kuten tuulella tapana on, se jälleen yltyi iltapäivän edetessä. Päivän mittaan vaihdeltiin kuulumisia kokeen etenemisestä. Jarnon opastus oli sujunut hyvin, harmillisesti koira ei ollut ollut jäljestysmoodissa ja tekemältämme jäljeltä tehtiin 0- tulos. Lumon jäljestys sen sijaan oli mennyt hienosti :) Tuulisessa säässä ja osin avoimessa maastossa pari makuuta oli mennyt ohi, mutta muuten työskentely oli ollut Lumomaisen varmaa. Tuomarina toiminut Sari Kangaslampi kirjoitti hienon koekertomuksen (löytyy kotisivuilta), antoi pisteitä 46 ja tällä suorituksella Lumo oli mestaruuskokeen jaetulla 2. sijalla! Peräti kolme koiraa saalistivat tuon pistemäärän, mestarin viedessä voiton 49 pisteellä. Onnea kaikille!

Sunnuntaina saatiin uutisia myös näyttelyrintamalta, Buman ja Bonon edustaessa Magicfoxeja Helsingin pentunäyttelyssä Harto Stockmarin tuomaroimana. Molemmat saivat näköisensä arvostelut ja KP:t, Buman ollessa ROP- pentu ja Bonon VSP- pentu. Onnea molemmille!

2020-08-17

Huikea menestys jatkuu!

Kaunis ja taitava kolmikkomme!

Takana on kolmas peräkkäinen harrastusviikonloppu, jonka tuloksiin voidaan olla enemmän kuin tyytyväisiä!

Koska tarjolla oli sekä näyttelyä että MEJÄ:ä, päätimme että lauma jakautuu harrasteisiin. Jarno lähti Mynämäelle MEJÄ- kokeeseen, ensin lauantaina jälkiä tekemään ja sunnuntaina kokeeseen Lumon kanssa. Me lähdimme Myrrin ja Hertan kanssa sunnuntaina Kauhavan ryhmänäyttelyyn, ja Minku ja Taika olivat kotijoukkoina vanhempieni hyvässä hoivassa- kiitokset vielä tätäkin kautta!

Kauhavalle lähtöä pohdin jonkin aikaa, kun matka sinne on pitkä ja tullut tuomarin muutos meille tuntemattomaan tuomariin, Katja Korhoseen, olisi taannut rahojen takaisin saannin. Kuitenkin kiinnosti lähteä uudelle tuomarille, ja kun nämä näyttelyt ovat sattuneesta syystä "vähän" vähissä olleet, päätin että matkaan lähdetään. Sain vanhempieni Golfin lainaan, ja siellä oli Myrrin ja Hertan mukava pötkötellä avaraksi tehdyssä takatilassa matkat 2.5 tuntia suuntiinsa. Saavuttin perille hyvissä ajoin reilu tunti ennen rodun arvioitua alkamisaikaa. Odottelu sujui mukavasti Heidin ja Jonnan kanssa rupatellen (Myrrin isän ja veljen perhe) ja tuomarin labbiskehän arvostelua seuraten. Tiukalta vaikutti tuomarin linja, joka on aina hyvä asia- eriautomaatteja kun me ei arvosteta.

Tollerit alkoivat Hertan arvostelulla. Hienosti neiti esiintyi, liikkui iloisesti ja seisominenkin sujui lihapullaa syötellen ihan mukavasti. Tuomariin suhtauduttiin avoimen ystävällisesti ja tutkiminen sujui rennosti. Kiva arvostelu saatiin, josta allekirjoitan kaikki kohdat: "7.5 kk, tasapainoisesti kehittynyt narttupentu. Hyvä pää, rodunomainen ilme. Purenta ok. Hyvin asettuneet korvat. Erinomainen kaula. Viisto lapa, hieman pysty olkavarsi. Hyvät takakulmaukset. Ikäisekseen hyvä eturinta ja rintakehän pituus. Hyvät käpälät. Oikealaatuinen turkki. Hyvä häntä. Liikkuu hieman kinnerahtaasti takaa, tasapainoisesti sivusta. Esiintyy ja esitetään hyvin". Tällä arvostelulla Herttuli sai KP:n ja oli ROP- pentu :)

Hertta kehässä, Jonnan kuvaamana

Sitten vuorossa urokset. Avoluokan urokselle eh. Luca kisasi käyttöluokassa saaden sileän erin, Caro veteraaneissa saaden myös sileän erin ja ollen samalla ROP- veteraani. Uroksissa ei siis ollut pu- kehää, koska yhtään SA:ta ei jaettu. Nartuissa oli kisaamassa kaksi nuortenluokassa, joista molemmat saivat eh:t. Valioissa kohtasivat jälleen Kerttu ja Myrri. Pari kertaa juostiin yhdessä kehä ympäri, sitten tuomari kysyi iät molemmilta ja jatkoi Kertun arvosteluun. Tulokseksi eh. Myrrillä oli hyvä draivi kehässä ja tuomari tuntui tykkäävän neidistä kovin. Vähän vitsailtiinkin siinä pitkää arvostelua sanellessa ja tunnelma oli mukavan rento :) Hienon arvostelun Myrri sai: "Erinomainen tyyppi ja mittasuhteet. Oikealinjainen, miellyttäväilmeinen pää. Purenta ok. Hyvät korvat. Erinomainen kaula joka liittyy kauniisti selkälinjaan. Hyvä eturinta ja rintakehän muoto. Tasapainoiset kulmaukset. Vankka raajaluusto. Hyvät käpälät. Oikea turkin laatu. Hyvä häntä. Liikkuu tasapainoisesti ja hyvällä asenteella". Tällä arviolla saatiin eri, ja kilpailuluokassa SA. Pn- kehää ei tarvinnut käydä, kun Myrri oli ainoa SA:n saanut narttu ja suoraan ROP. Mahtava menestys siis jatkui! Melkoinen Myrri, kaksi viikkoa sitten Porissa ROP, viime viikonloppuna Keuruulla valioituminen FI JVA:ksi ja nyt ROP- jälleen! On se vaan upea tyttö :)

Myrri ROP, tuomarina Katja Korhonen. Kuva Jonna Rajala

Näyttelyn aikana pidettiin tulospalvelua Jarnon kanssa viesteitse puolin ja toisin. Lumo oli tehnyt hienon jäljestyksen tuulisessa säässä, ja hyviä pisteitä saatettiin odotella. Kuten MEJÄ- kokeissa aina, päivät ovat pitkiä. Oltiin saavuttu juuri kotiin Myrrin ja Hertan kanssa, kun Jarno soitti. Uutiset olivat upeita- Lumo oli tehnyt uransa toiseksi parhaan jälkityön, saanut huimat 49 pistettä ja valittu koko suuren, 30 koiran kokeen, parhaaksi koiraksi! Tästä palkintona hieno peuran/kauriin sarvi"pokaali". Upea koekertomus tulee varmaan Jarnonkin blogiin (kuten muutenkin kertomus koeviikonlopusta), mutta se on niin hieno että laitan sen myös tähän :)

"Lumo ohjataan jäljelle ja alkaa sopivavauhtinen, maa- ja ilmavainuinen jäljestys. Lumo jäljestää varmasti ja tarvittavat tarkastukset tehden. Se merkkaa kaikki makaukset. Yhden meinaa ohittaa, mutta palaa senkin merkkaamaan. Katkokulmalla melkein suoraan uudelle osuudelle jäljentekijöiden jälkiin tukeutuen. 2. kulma takalenkillä, 3. kulma jäljen mukaan. Hiukan ennen kaatoa löytää vielä vanhat linnun luut, rouskii pari ja jatkaa sitten kaadolle, jolle jää. Lumo, hieno jäljestäjäkonkari". Etenkin tuo viimeinen lause sai kyllä silmäkulman kostumaan... Sellainenhan Lumo on :)

Taitava Lumo Kokeen Paras- palkintonsa kera!

Viikonloppuna saatiin hienoja tuloksia myös kasvattirintamalta, Buman ja Voiman korkatessa pentukehät Helsingin pentunäyttelyssä Hilkka Salahallan tuomaroimina. Molemmat olivat esiintyneet hienosti ja saivat hyvät arvostelut sekä KP:t.  ROP- kisassa Buma oli VSP- pentu ja Voima valittiin ROP- pennuksi ja lopulta vielä ryhmäkilpailussa sijalle RYP 4! Melkoinen näyttelyuran korkkaus, ei voi muuta sanoa :) Ja melkoinen viikonloppu Magicfox´ille kokonaisuudessaan- on meillä vaan hienot tytöt ja kasvatit!

2020-08-12

FI JVA Magicfox`s Amarone!

FI JVA Myrri!

Perjantaina starttasi Tollerimobiili, koko lauma kyydissä, kohti Keuruuta ja TolleriMEJÄ- viikonloppua. Olimme varanneet majoittumiseen huoneistohotellin keskustan ulkopuolelta, missä oli mukavasti tilaa ja tarvittavat mukavuudet (keittiö, sauna ym). Tämä oli Hertan ensimmäinen hotellireissu, joten hieman jännitettiin miten neiti uudessa ympäristössä mahtaa pärjäillä. Turhaa oli jännitys, hienosti sujui kaikki ja koko porukka viihtyi mainiosti!

Lauantaina jätettiin koirat majoitukseen ja suunnattiin kokeen keskuspaikalle n. 15 min ajomatkan päähän jälkientekopäivään. Ohjeet oltiin saatu sähköpostitse jo aiemmin, joten keskuspaikalla jaettiin vain kartat ja tarvikkeet, sitten matkaan. Meidän ryhmällämme oli uudet jälkimaastot, hieman kauempana keskuspaikasta. Hyvin metsään löydettiin ja päästiin aloittamaan ensimmäisen jäljen tekoa. Maasto oli mukavaa kulkea, ja hieno jälki saatiin aikaan. Toinen jälkemme oli hieman kuivemmassa ja avoimemmassa maastossa, missä oli metsätöiden jäljitä jonkin verran risujätettä. Eipä sekään haastavaa kulkea ollut, ja avoimessa maastossa jälki saatiin tehtyä reippaasti. Molempiin jälkiin oltiin oikein tyytyväisiä ja sitten suunnattiin takaisin majoitukseen, huolehtimaan tyttösten lenkitykset ja pesämään helteisen päivän hiet pois saunassa rentoutuen. Illalla ei unta tarvinnut kauaa odotella, ja aamulla herättiin virkeinä koepäivään ja suunnattiin keskuspaikalle matkassa Myrri, Lumo ja Hertta. Taika ja Minku jäivät majoitukseen, ettei heidän tarvinnut koko päivää kulkea autossa "turhaan" mukana.

Koepaikalla kuultiin alkupuhuttelut koetoimitsijan ja ylituomarin toimesta, sitten arvottiin jäljet. Meillä oli mahdollisuus saada jäljet 1-2 ja 4-5, sillä olimme olleet tekemässä jäljet 3 ja 6. Meidän "arpaonnella" saatiin tietenkin ne jälkimmäiset.... Myrrille nro 4 ja Lumolle nro 5. Hieman harmitti, sillä hellettä oli tiedossa ja tuulenkin ennustettiin nousevan iltapäivää kohden. Arpaonnelle kun ei mitään voi, ei asiaa auttanut enempää harmitella vaan seuraavaksi suunnattiin ammuntaan. Koska minä ohjasin molemmat tytöt, hoidin myös ammuntaan viennin, Jarnon jäädessä kuuntelemaan laukaukset Hertan kanssa. Eipä neiti paukkuja noteerannut mitenkään, kolmesti ammuttiin eikä aiheuttanut Hertassa (kuten ei toki vanhemmissakaan) mitään ahdistuksia. Loistavaa!

Jälkijengimme Lumo, Hertta ja Myrri

Kun ammunnat oli suoritettu, suunnattiin takaisin majoitukseen ja käytettiin Minku ja Taika vielä kunnon lenkillä. Sitten Hertta, Lumo ja Myrri autoon ja kohti koemaastoja. Siellä oli hyvää aikaa kolmikkoa lenkittää, ennen kuin oli aika Jarnon ensimmäisen opastuksen. Jarnon suunnatessa metsään, suuntasin minä autolla muutaman kilometrin päähän odottelemaan Myrrin koejäljen alun tienoille.

Kello oli reilu yksi, kun tuli Myrrin vuoro lähteä suorittamaan. Lämpöä oli +27 ja tuulta hieman puuskittaisesti. Kuumaa oli siis tiedossa, mutta onneksi meidän koirat ovat tottuneet liikkumaan metsissä kelillä kun kelillä, joten itse lämmön en uskonut koituvan isoksikaan ongelmaksi. Eikä se sitä ollutkaan. Metsään siirryttiin tuomarin johdolla ja sain luvan aloittaa suorituksen esittelemällä Myrrille alkumakuun. Tuttuun tapaansa Myrri ei olisi halunnut kauaa makuulla viipyä, nopeat nuuhkaisut ja veto jäljelle oli kova. Pidättelin Myrriä kuitenkin makuulla maata esitellen ja pöyhien, sekä kannustaen. Sitten "Jälki"! sanaa toistellen ohjausmatka ja Myrri liinan päähän suorittamaan. Jäljen ensimmäinen osuus oli mukavaa kulkea, helppoa metsämaastoa. Yksi isohko vesioja osuudella oli, siinä Myrri vilvoitteli hetken ja sitten matka jatkui. Makuu merkattiin hyvin. Ensimmäisen kulman katkon Myrri selvitti nopeasti, tuulisessa maastossa oikaisten suoraan sinne missä jälki jatkui. Toisella osuudella oli pitkähkö pätkä todella tiheää lehtipuutaimikkoa, missä kulkiessa ei Myrriä näkynyt liinan päässä lainkaan. Voin vain seurata koiraa, ja onneksi Myrri meidät tiheiköstä johdatti ilman turhia pyörimisiä. Makuu merkattiin taas hyvin. Seuraavat kulmat Myrri oikoi molemmat jatkaen uusille osuuksille. Uskon oikomisen johtuvat tuulisesta kelistä ja siitä, että jälki oli M- kirjaimen muotoinen. Kolmas makuu merkattiin hyvin, viimeiselle makuulle ei maltettu pysähtyä vaan nopealla nyökkäyksellä makuulta jatkoon kohti maalia. Oli melkoisen hieno tunne kun Myrri pysähtyi, sorkkaa en itse tuossa vaiheessa nähnyt (oli aika piilossa), mutta arvelin että nyt siellä ollaan. Tuomari antoi luvan kiittää, ja kyllä kiitinkin! Mielessäni riemu mitä todennäköisimmin uudesta jälkivaliosta! Metsästä poistuttiin iloisissa tunnelmissa ja Jarnolle, joka odotteli auton luona, näytin merkkinä kädet ilmaan- kertoen siitä että hienosti meni! Hetken aikaa ehdittiin fiilistellä Myrrin upeaa suoritusta ja todennäköistä valioitumista, ennen kuin oli aika lähteä metsään Lumon kanssa. 

Lumonkin jälki oli pääsääntöisesti mukavaa maastoa. Jonkin verran enemmän hakkuun pohjia, sekä kuivempaa (ei ojia vilvotteluun). Siitä kun olen Lumoa edellisen kerran ohjannut, oli pitkälti yli vuosi aikaa. Tämä itse asiassa oli Lumon koko vuoden ensimmäinen koe, kun kahteen edeltävään oli osallistunut Myrri Jarnon kanssa. Eipä tuo tauko ja minä liinan päässä Lumpparia häirinnyt. Tottuneesti matkaan ja mukavaa varmaa tahtia eteenpäin. Makuiden merkkaukset olivat paremmat kun odotin, niissä Lumolla on ollut harjoitusjäljillä vähän turhan kiire. Nyt merkattiin hienosti. Ensimmäinen kulma mentiin tarkasti, samoin kakkoskulman katko selvisi rengastuksella. Ainoa varsinainen haaste oli jostain syystä kolmas kulma. Se oli hyvin avoimessa maastossa, ja tuuli painoi maastoon puuskittain. Ehkä siitä syystä, kulma tuotti haastetta. Tehtiin useita laajenevia rengastuksia, ennen kuin oikea suunta lopulta löytyi. Viimeisen makuun merkkaus oli hätäinen, ehkä kulmassa tehty pitkä haku verotti jo voimia. Sorkalle tultiin suoraan ja oli hieno suoritus Lumpparilta! Mukava oli konkarin liinan päässä kulkea, suorastaan rentouttavaa kun mitään paineita ei ollut :)

Sitten oli vuorossa vielä päivän viimeinen jälki, jonka Jarno opasti. Me huilattiin tyttösten kanssa viileässä autossa ilmastoinnin puhaltessa. Melko pitkään seurue metsässä viipyi, ja tulivat pois eri kohdasta missä kaato oli. Siitä tiesin että koe oli ilmeisesti keskeytynyt / keskeytetty, kuten olikin käynyt. Koiralla ei ollut ollut hyvä työpäivä, vaan kolmannella suoralla oli tehty kolmas hukka ja jatkettu suorinta tietä tielle. Koska melkein puolet jäljestä oli "puhdasta", niin päätimme lähteä purkamaan jäljen Hertan kanssa. Neidille valjaat päälle ja maastoon. Todella hienosti Hertta teki töitä! Toki kannustin paljon ja välillä ohjasin, mutta niin se vaan vajaa 8 kk ikäinen Herttuli VOI- jäljen jäljesti aina sorkalle asti! Monin paikoin oli todella hienoa suorittamista, makuut kiinnostivat hyvin ja sorkka oli ihana :) Jäipäs hyvä mieli, ja kylläpäs oli kolmas tyytyväinen koira autossa tuon jälkeen!

Sitten suunnattiin hakemaan Taika ja Minku majoituksesta, pieni lenkki ja kohti keskuspaikkaa. Siellä oli vielä hommat kesken, joten odotteluaikaa ennen tulosten lukua tuli n 1.5 tuntia. Ehti hyvin lenkitellä koiruuksia, ja nauttia eväitä. Lopulta porukka alkoi kokoontua tulosten julkistukseen. Ensin luettiin AVO- luokan tulokset. Sitten VOI- luokkaan, alkaen nollista, edeten kolmosiin, kakkosiin ja lopulta ykkösiin. Siinä kohtaa tiesimme, että meillä on uusi jälkivalio! Myrrin tuloksena luettiin VOI 1, 42 pistettä. Kulmien oikomisesta tehdyt vähennykset ja ilmavainun käyttö, mistä syystä ajoittain kuljettiin vähän jäljen sivussa, verottivat pisteitä. Mutta sepä ei haitannut yhtään! Myrri on vielä niin nuori ja kokematon, että tulokset varmasti paranevat kun kokemusta tulee lisää. Aivan huikea suoritus, syyskuussa 2019 ensimmäinen VOI- startti ja tänä vuonna kolme starttia ja meillä oli uusi FI JVA! 
Se hieman harmitti, että valioitumisesta ei jaettu mitään muistoa. Aiemmissa kokeissa omien koirien kanssa ja lukuisia valioitumisia nähneenä, aina on ruusuke ja useimmiten myös pokaali valioille annettu. Pienestä asiasta voi tehdä hyvän mielen, tai sitten ei..... 

Lumon tulos luettiin ei- mestaruusluokan toiseksi viimeisenä, hienot 46 pistettä! Kolmannen kulman haku vähensi pisteitä, samoin viimeinen hätäisesti merkattu makaus. Jäimme pisteen päähän kiertopalkinnosta (paras ei- mestaruusluokan tolleri), joka meillä on parina vuonna ollut. Se ei sinänsä juuri harmittanut, itselleni Lumon tulos oli parempi kuin osasin odottaa. Mikä vähän harmitti, oli se, että kokeessa jaettiin yli 8- vuotiaalle tollereille kiertopalkinto. En tiedä millä perustein, sillä Lumo oli vanhin ko. palkinnosta kisaava tolleri ja parhaat pisteet saanut. Kenelle palkinto meni, oli Lumoa puoli vuotta nuorempi ja sai 41 pistettä. Ehkä asiaan vaikutti se, että palkittu koira kisasti mestaruuskokeessa. Onneksi koirat eivät palkintoja osaa kaipailla, he saavat palkkansa ihan muista asioista :)

Lopuksi jouduin sitten ensimmäistä kertaa kastumaan valiokoiran ohjaajana... Minkun ja Lumon kanssa tältä on vältytty, kun valioitumiset ovat sattuneet paikoissa jossa ei tälläistä perinnettä ole harrastettu. Nyt sain sitten saavillisen jääkylmää vettä niskaani, yhdessä Mejä- Mestaruuden vieneen Ginin ohjaaja Katin kanssa. Myrrikin tuli mukaan "kasteeseen", osasi kyllä ottaa vauhdikkaat ritolat kun vettä alkoi roiskua hänen suuntaan :D Onneksi meillä oli vielä majoitus varattuna maanantaihin saakka, joten pääsin vaihtamaan kuivat päälle ennen kotimatkaa. Kotosalla oltiin kympin jälkeen illalla, väsyneinä mutta onnellisina! Olipa viikonloppu, josta muisteltavaa jäi pitkäksi aikaa ja Myrrille ikuisiksi ajoiksi- nimen eteen liite FI JVA!

2020-08-05

Mummojen tapaaminen :)

Eilen tavattiin Taikan paras nuoruuden ystävä, Milli- walesi, yhteisellä lenkillä vanhoissa lenkkimaisemissa Ruutanassa pitkästä aikaa. Olipa liikuttava nähdä, miten molemmat Mummelit innostuivat kun toisensa näkivät! Lenkillä askel nousi kevyesti ja mentiin rinta- rinnan yhteisillä hajuilla hännät huiskien :) Millillä on ikää jo reilu 13- vuotta ja Taikalla 12, eli paljon on aikaa vierähtänyt siitä, kun 9-11- vuotta sitten aktiivisesti yhdessä lenkkeiltiin ja harrastettin. Koskettavaa huomata tuo ajan kuluminen... ja Mummojen vanheneminen. If I could turn back time... 
Ystävykset Ruutanan Matkajärven rannalla, tutuissa maisemissa :)

2020-08-03

Näyttelyvuoden aloitus vol 2


Voitokas kolmikkomme! 

Puolisen vuotta siitä edellisestä näyttelystä ehti vierähtää, kun korona laittoi "pelit seis". Ensimmäinen näyttelyvuoden aloitus Turku KV:ssa tammikuussa oli huikea, Lumon liidellessä ROP:ksi ja Myrrin saadessa viimeisen sertinsä lähes 40 tollerin joukosta Pia Itkosen tuomaroimana. Eilen jatkettiin vuotta Pori KV:ssa Reino Korpelan kehässä, eikä se aloitus vol 2 hassummin sujunut ;)

Tollereita oli ilmoittautunut 20 ja olimme heti ensimmäinen rotu kehässä. Matkassa olivat Hertta, Myrri ja Lumo. Konkareiden suhteen en jännittänyt, mutta Hertan kehädebyytti kieltämättä vähän jänskätti....  Onneksi tytöllä on palikat päässä kohdallaan, ja hetken näyttelypaikalla oltuamme häkissä pötkötteli kolme tyttöstä, Hertta joukossa kuin olisi aina mukana ollut :) 

Hertta sai kunnian aloittaa kehän ollen pentuluokassa nro 1, kisaamassa Hertan kanssa oli lähes 2 kk vanhempi Peikkolinnan kennelin narttu. Herttaa ei häirinnyt kehässä takana tuleva toinen koira, vaan neiti keskittyi hienosti omaan esiintymiseen. Liikkuminen meni loistavasti, samoin tuomarin tutkiminen. Neiti seisoi nätisti paikallaan kun tuomari katsoi hampaat ja kävi rungon läpi. Seisominen sujui myös hienosti, melko pitkään pönötetiin mutta hyvin Hertta jaksoi näyttelyasennossa edustaa. Kuuntelin arvostelua tuomarin sitä sanellessa, ja mukavaltahan se kuulosti! Kun molemmat pennut oli arvosteltu, käytiin kilpailuluokka. Juostiin yhdessä pari kierrosta, ja Hertalle näytettiin 1- paikka. Molemmat saivat KP:t ja Hertta oli ROP- pentu. Tuomari vielä sanallisesti perusteli järjestyksen, mikä on aina mukava kuulla- ei tarvitse spekuloida miksi näin. Kovasti tuomari neitiä kehui ja olipa tuo mahtava alku näyttelylle ja Hertan näyttelyuralle!


Hertta esiintyi kuin "vanha tekijä"!

Urosten kehässä jännitettiin Lucan arvostelua. Pojalta puuttui yksi serti, ja sehän oli tietenkin toiveissa... Luca kisasi käyttöluokassa, ja vei ansaitusti luokan voiton hienolla esiintymisellä. Tuloksena SA ja toiveet sertistä alkoivat nousta.... Lopulta sertistä oli kisaamassa kaksi urosta (avo ja Luca) ja niinhän siinä kävi, että Luca sijoitettiin edelle sijalle pu2! Veteraani Paavon takaa Luca sai myös ensimmäisen Suomen cacibinsa. Pojasta tuli FIN MVA ja CIB- aivan huikean hienoa! Kyllä siinä kasvattajan silmäkulma vähän kostui, ensimmäinen Suomen MVA- kasvatti ja inttivalio... Mielettömän upeaa!


FI MVA CIB Luca!

Valionarttujen kisa käytiin Myrrin ja Kertun välillä. Kontrasti koirilla oli suurehko, Kertun ollessa tuuheassa turkissa ja Myrrin... no hieman "bikinikunnossa". Myrrille on karva kasvamassa, rungossa se on jo hyvä mutta hapsuja vielä puuttuu. Myrrillä oli hyvä draivi kehässä, liikkeet olivat tutun lennokkaat ja seisominenkin sujui hyvin. Tuloksena eri, kuten Kertullekin. Kilpailuluokassa Myrri nostettiin ykköseksi, molemmille SA. Tuomari perusteli tässäkin luokassa valintansa, kehuen molemmat koirat hienoiksi rodun edustajiksi. Valinnassa ratkaisi Myrrin tämän hetken kovempi käyttökunto, eikä turkin niukkuus häirinnyt liikaa. Tuomarikin totesi turkin olevan tulossa ja laadultaan hyvän.


Myrrin upea liike!

Sitten nopea vaihto ja Lumo kehään. Vetereeneja luokassa oli kolme, ja kaikki samaa ikää. Nuoruuden kisakumppanit Peppi, Lumo ja Raili, jolla porukalla junnuikäisenä muutamankin kerran kohdattiin :) Nostalgista! Luokan aloittanut Peppi sai erin. Lumon esiintyminen sujui hienosti, ja eri saatiin mekin. Railille eh eli kisa käytiin Pepin ja Lumon välillä. Saimmekin juosta yksitellen ja kahdestaan pariinkin kertaan, tuomarin pohtiessa sijoituksia. Lopulta Lumo osoitettiin ykköseksi, ja molemmille SA. Jälleen kuulimme perustelut, ja käyttökunto oli tässäkin valinnassa ratkaiseva. Molempien tyyppiä kehuttiin, kuten oli usein nuorenakin. Erityypin koirat, mutta kumpikin hienoja rotunsa edustajia!


Kaunis Lumo :)

Sitten oli vuoro PN- kehän. Minä vein Myrriä ja Jarno esitti Lumoa. Parin juoksukierroksen ja hetken seisottamisen jälkeen tehtiin valinnat. Nuorten luokan narttu käteltiin pois, Myrri osoitettiin ykköseksi, Lumo kakkoseksi, Kerttu kolmanneksi ja Peppi neljänneksi. Loppuun saatiin vielä tuomarin selostus valinnoista ja arviot jokaisesta koirasta. Tykkään paljon että tuomari perustelee valintansa ääneen, näin soisi olevan useamminkin. Myrri sai cacibin ja Lumo jatkoi suoraan parhaan veteraanin valintaan. Siinä kisassa Paavo valittiin ROP- veteraaniksi ja Lumo oli siis VSP- veteraani. Sitten koiran vaihto ja Myrri kisaamaan Paavon kanssa. Tämän kisan voitti Myrri, tuloksena ROP! Huikeaa, mieletöntä ja ihanaa! Ei olisi näyttelyvuoden aloitus vol 2 voinut hienommin sujua!!


Myrri ROP, Paavo VSP, tuomarina Reino Korpela

2020-07-30

Mätsäilyä

Eilen käytiin Hakametsän mätsärissä ajatuksella vähän treenata Hertan kanssa ennen sunnuntain Pori KV- näyttelydebyyttiä. Mukaan otettiin myös Mummo, koska Mummo rakastaa esiintyä, oli kyseessä sitten virallinen tai epävirallinen kehä :)

Mummon kehät olivat ensin, ja hauskaa oli meillä kehää kiertää kuin "vanhaan hyvään aikaan" :)
Pari lahjakorttia saatiin sijoittumisesta (+ pokaali ja nameja), eli ei turha reissu siinäkään mielessä. Rahanarvoiset palkinnot otetaan aina ilolla vastaan! Videota Mummon kehäilystä löytyy kennel Magicfox`s fb-sivulta.

Herttaa vähän jännitti alkuun kaikki touhu ja tohina ympärillä. Maalaiskoiralle jälleen iso steppi, kun mennään paikkaan jossa ihmisiä ja kaiken moisia koiria on kymmenittäin. Vähän juostiin ja touhuiltiin ennen kehään menoa, niin jännitys katosi ja rennosti sujui kehäily :) Käynti kehässä oli harmittavan nopea, vain yksi juoksukierros (tästäkin video fb), ja "tuomarin" nopea kopelointi. Häntä heiluen mentiin, ja se oli se mitä me haettiinkin! Sijoituksia ei saavutettu, mutta niiden takia me ei mätsäreissä käydäkään.

Kuvassa alla Hertta eilen ja yllä Taika vuonna 2010. Ei sitä ole noin ajatellutkaan, kuinka samanlaisia ovat lapsi ja isoäiti. Kyllä tunnistaa sukulaisiksi! Vähän tuli tippa silmään kun tuon Taikan kuvan kaivoin esille, siitäkin on jo 10 vuotta kun se otettiin ja paljon on elämää nähty, niitä huippuhetkiä ja monenlaista arkea, juhlaa, iloja ja suruja Mummon kanssa. Mummo vaan on..... Täydellinen!


2020-07-27

Treenejä ja möllejä

Keskiviikkona mentiin Myrrin ja Hertan kanssa tuttuun tapaan rallytreeneihin Siuroon. Jarno tuli mukaan kuvaamaan, ja olipas siinä Hertalle häiriötä kerrakseen...! Treenipaikkamme oli ihan kävelytien, autotien ja leikkipuiston kupeessa. Ohi kulkevat lapset, pyöräilijät, vieraat koirat ja muut elolliset ja elottomat eivät haitanneet yhtään, mutta isäntä kuvaamassa niin ai jai! Ei meinannut tulla keskittymisestä mitään. Toinen treeniosuus mentiinkin sitten ilman kuvaajaa, ja treeni sujuikin aika mukavasti :)


Hertta tarkkana, siellä se isäntä on!

Myrriä ei kuvailut häirinneet, hieno vire ja keskittyminen kantoi läpi treenin. Kouluttajamme Tiian mukaan Myrri olisi jo kisavalmis voittajaan, mutta ohjaajan täytyy tehdä itsensä kanssa (paljon) töitä jos tuloksille mielii :D


Myrri lähdössä radalle

Torstaina Jarno starttasi Myrrin kanssa Tamskin agilityn möllikisoissa ensimmäistä kertaa. Eka rata oli putkirata, jossa oli hyppyjä ja putkia. Myrrillä oli tosi kiva vire läpi koko radan, ja ainoa virhe joka radalla tuli, oli Jarnon ohjausvirhe minkä ansiosta Myrri valitsi putken hypyn sijaan. Myrrin vauhti oli oikein sopiva, tuloksena lähes ihanneaika ja ilman tuota yhtä kömmähdystä olisi menty hyvin ihanneaikaan :) Toinen rata oli hyppyrata 21 esteellä. Ajoittain Myrri meni kivasti, muutama "ajastuskatkos" radalle mahtui, mm. toimihenkilön moikkaaminen... :P No, treeninä hyvä oli tämäkin ja hauskaa oli niin koiralla, ohjaajalla, kuvaajalla kuin yleisölläkin. Hyvä mieli jäi reissusta, ja kun aksatreenit taas reilun viikon päästä käynnistyvät, tietää mitä erityisesti tulee harjoitella.

Viikonloppuna tehtiin mejäjäljet sekä Myrrille että Minkulle. Hienosti menivät suoritukset, molemmilla hyvin oman näköisensä. Myrrillä sai vähän jarruttaa paikka paikoin, Minkua taas ilmavainu vei ajoittain jälken sivuille (meidän "spinneri"). Katkon selvitys sujui kummallakin hyvin ja makuiden merkkaus erityisesti Minkulla. Minku onkin meidän koirista paras merkkaaja. Myrrin kanssa asiaa treenattiin, ja ihan lupaavalta vaikuttaa. Saapa nähdä miten sitten seuraavissa kokeissa.
Eilen tehtiin vielä treenijälki Lumolle, joka tänään käydään suorittamassa. Hertan jälkeä on suunniteltu viikolle jollekin illalle, ja sinne pääsee myös Mummo jälkeä purkamaan.

  Myrri alkumakuulla


Minku ja edessä siintävä sorkka

Keskiviikkona mennään treenailemaan kehäkäytöstä mätsäriin Hertan kera, kun näyttelydebyytti siintää jo vajaan viikon päässä Porissa...! Mummokin ilmoitettiin mätsäriin fiilistelemään, kun virallisiin kehiin ei kesäturkilla oli asiaa. Kivaa tulee varmasti olemaan, molemmilla :)

2020-07-20

Yhtä vaille!


Tyytyväinen jäljestäjä kera palkintoherkkujen :)

Viikonloppu kului Jarnolla lauantaina jälkiä Jämsän helteisiin metsiin tehden, ja sunnuntaina Myrrin kanssa siellä helteessä jäljestäen, Mäntän seudun nuuskujen mejäkokeessa. Itse olin kotosalla pitämässä muusta laumasta huolta, tätä porukkaa kun ei enää viitsi "turistiksi" mukaan raahata vaikka autossa tilaa onkin.

Myrri sai päivän viimeisen jäljen, eli odotusaikaa oli paljon. Odottelu kotosalla oli tuskaista, melkoinen kisajännitys vaivaisi mieltä kun ei voinut olla mukana näkemässä ja kokemassa suoritusta. Puhelinta tuli vahdattua muutaman minuutin välein, joko olisi uutisia. Ja kolmen jälkeen niitä sitten sainkin kun Jarno soitti jäljeltä päästyään.  Myrri oli tehnyt hukattoman jäljestyksen, mutta maastollisia haasteita oli matkalle mahtunut (hakkuualuetta, paljon muta/vesiojia) ja makuiden merkkaaminen oli ollut olematonta / hätäistä. Joten varmoja ei ykköstuloksesta voitu vielä olla, toiveikkaita kyllä. Parin tunnin päästä sain iloisia uutisia, ykkönen sieltä tuli, pisteillä 41. Makuiden osoittaminen laski pisteet, muuten suoritus oli ollut hyvää ja varmaa. Katko oli selvitetty kahdella rengastuksella ja kaato oli kiinnostanut kovin :) Hienoa! Se olisi sitten yhtä vaille valioituminen.... Jännitystä tiedossa siis seuraaviin kokeisiin, saapa nähdä koska ja missä ja kumpi ohjaa (ja kastuu) siinä kokeessa, missä valioituminen tulee tapahtumaan ;)

2020-07-15

Lauman touhuja


Lauma lauantaisissa studiokuvissa

Monen moista on jälleen touhuttu kuluneen viikon aikana. Lauantaina olivat lauman studiokuvaukset Hunsvottilassa. Edellisen viikon pentutreffeillä Hertan kuvaus jäi tyngäksi, kun keskityttiin kuvaamaan kasvatteja. Siitä se ajatus sitten lähti, että vuokrataan tila omaan käyttöön ja kuvataan koko lauma, kun vielä oli Mummun 12- vuotissynttäritkin sopivasti tulossa (näistä kuvia edellisessä päivityksessä). Niin tehtiin. Olihan siinä säätöä ja vääntöä, toisten kanssa (Hertta...) enemmän kun toisten. Tunti oltiin kuvaukseen varattu, ja kyllä se tunti siinä vierähti nopeasti. Hyviä kuvia saatiin jokaisesta yhdessä ja laumana, tyytyväisiä ollaan! Ja tullaan käymään toistekin, Hertan varttuessa ja kyllähän tuo muukin lauma vanhenee ja muuttuu... Ihana kun on vielä viisi tyttöstä joita ikuistaa :)
Tässä muutama kuva tyttösistä, lisää tulossa myöhemmin.


Herttuli

Ylväs Myrri

Minkuli

Lumo söpöilee


Mummeli kesätrimmissä :)

Viikon varrelle on mahtunut mejätreeniä Lumolle, Myrrille ja Hertalle. Lumon jäljen teki ja siellä kävi Jarno yksin Lumon kanssa, siitä tarkemmin Jarnon blogissa. Myrrin ja Hertan jäljet teki Jarno ja minä ohjasin. Myrrin työskentelyssä keskityttiin erityisesti polkujen ja metsäkoneurien ylityksiin, jotka viime kokeessa tuottivat ongelmia hukkaan saakka. Nyt Myrri käytti nenäänsä hyvin, ja selvitti ongelmakohdat ilman apuja. Myös katko selvitettiin sujuvasti. Sää jäljestykseen oli kostea, mutta tyyni. Olosuhteet selvästi Myrrille sopivat. Hertan jäljellä seuraavana päivänä keli oli saman moinen, sadetta oltiin saatu vielä vähän enemmän. Ensimmäistä kertaa Hertta sai jälkivaljaat päälleen, ovatkin tytölle jo ihan sopivat! Jälki oli mitaltaan n. 400 m kahdella kulmalla. Hienosti Hertta käytti nenäänsä, ja selvitti jäljen täysin itsenäisesti aina kaadolle saakka, joka suuhun napattiin :) Kyllä Hertasta hyvä mejäkoira tulee, sen ovat nämä pentuiän treenit jo osoittaneet. Koestartti jäänee ensi kesälle, kun koeikä täyttyy mejäkauden vedellessä viimeisiään. Mutta eipä haittaa, aikaa on jos vain elonpäiviä riittää.

Sunnuntaina kävin Myrrin ja Hertan kanssa rallytreeneissä Siurossa. Treenin alkuun Tiia veti Hertalle ja paikalla olleelle saman ikäiselle Domi- collielle pienen näyttelytreenin. Olipas mukava päästä tätäkin asiaa treenaamaan, kun se pentukehän korkkaus siintää jo parin viikon päästä Porissa. Hyvin Hertta osasi "kehässä" toimia, ja huomenna treenataan lisää Dog It Lifen järjestämässä näyttelykoulutuksessa Pirkkahallilla. Rallytreenit sujuivat Hertalta ihan kivasti, ajoittain oli ajatus mukana ja ajoittain ei... Mutta kehitystä kyllä tapahtuu tunti tunnilta. Myrrin osalta meni tosi kivasti, aiemmissa ongelmakohdissa on menty eteenpäin ja into tekemiseen on hyvä. Katsellaan, josko voi- luokan starttia alkaisi jossain kohtaa suunnitella.... Mahdollisesti loppuvuonna.

Myrri pääsi käymään myös aksatreenissä Jarnon kanssa, kun ottivat Taidokkaalta irtotunnin. Siellä oli ollut ratatreeni ja kivasti oli sujunut! Tästäkin lisää Jarnon blogissa. Elokuun alussa jatkuvat Myrrin ja Hertan aksat Pro Caniksella, eli vain pari viikkoa enää senkin kauden alkuun. Kyllä kesä menee nopeaan!

Tulevana viikonloppuna on edessä mejäkoe Jämsässä. Myrri ei ole vieläkään aloittanut juoksujaan, ja todennäköisesti pääsee starttaamaan. Seuraavat kokeet ovat tollerimejä elokuun alussa, sinne toivotaan kahta paikkaa, jos ei saada kuin yksi, mietitään sitten kumpi lähtee. Mynämäen kokeeseen elokuun puolivälissä starttaa Lumo, sillä ilmoitin Myrrin näyttelyyn samalle viikonlopulle. Sitten on vielä jokunen mahdollinen koe ennen kauden loppua. Lyhyeksi jää mejäkausi, kuten jäi näyttelykausikin. Tänään laitoin muutaman näyttelyilmon menemään, ja heti kun olin ne tehnyt, tuli tieto että SNJ:n päänäyttely perutaan. Se harmittaa todella, sillä Hertta olisi korkannut siellä junioriluokan :( Voi itkun korona, ei voi muuta sanoa. Huoh. Joten saapa nähdä, missä ja koska junnuihin päästään, vai startataanko suoraan nuorissa/avossa sitten joskus.... Pentukehiin nyt ainakin ollaan menossa, jos ei viime hetken perumisia tule niihinkin.

Kasvateista Dasher on päässyt Hollannissa ihan tositoimiin, kyyhkysjahtiin isänsä Hueyn kanssa. Hienosti oli poika osannut tehtävänsä suorittaa, rauhallisesti odotella omaa vuoroa ja tehnyt muutaman onnistuneen noudonkin! Ollaan kyllä niin onnellisia siitä, että Dasher pääsi isänsä laumaan! Siellä panostetaan koiriin, jos mahdollista, vielä meitäkin enemmän. Ja se on paljon se!


Kuvaterveiset Hollannista, Dasher ja Huey metsällä :)