Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RIGAVW-18 EEV-17 EEVV-17 RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE BY MVA EE MVA LV MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tyttären Myrrin (RIGAJW-18 Magicfox`s Amarone) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2017-05-29

Hämeenkyrö rn upeat sijoitukset! MEJÄ:ssa "leikkaus onnistui mutta potilas kuoli". Tapahtumarikas loppuviikko jälleen....!


ROP- Rouva ja ROP- neito :)

Loppuviikon koiratapahtumat alkoivat Helatorstaina Hämeenkyrön ryhmänäyttelyn merkeissä. Osallistumista ei edes mietitty, kun kyseessä kerran oli kotinäyttely reilun 10 min matkan päässä meiltä ja arvostelemassa yksi eniten arvostamiani tuomareita, Pia Itkonen.

Paikan päälle saavuttuamme havaitsimme, että kevythäkkimme (suuri kehämallinen häkki) ei sitten pärjäilekään kovin hyvin puuskaisessa tuulessa. Onneksi meillä oli teltta matkassa ja sehän sitten kasattiin. Kunnes huomattiin. että telttakepit olivat jääneet kotiin..... Onneksi koiranäyttelyissäKIN voi tavata mukavia ihmisiä ja saimmekin naapuriteltan väeltä lainaksi telttakiiloja sen verran, että teltta saatiin maahan kiinni. Kiitos vielä tätä kautta teille pelastavat enkelit, jos blogia satutte lukemaan!

Odotteluaika ennen kehämme alkua sujui leppoisasti ISKK:n tutun noutajaporukan kanssa rupatellessa ja kohta paikalle saapuikin yksi minun päivän esitettävistä, komea poika Foxi omistajansa Terhin kanssa. Olin luvannut viedä pojan kehiin ja tottahan toki sitä vähän treenailtiin ennen virallista debyyttiä. Treenit sujuivat hyvin ja sitten vain odoteltiin koska h- hetki koittaa.

Näyttelyyn oli ilmoitettu 11 tolleria joista kaksi oli poissa. Uroksia oli kisassa kaikkiaan kolme. Kaksi junioria saivat eh:t ja sitten minä Foxin kanssa kehään. Poika oli aika vauhdikas esiintyjä mutta hyvin meillä sujui, kun kerran tuloksena oli eri sa kera sertin :D Onnea Terhi!

Nartuissa ei sa:ta jaettu ennen avoluokkaa. missä taipparitreenikaverillemme Noomille se annettiin. Onnea Liisa! Sitten olikin meidän valioiden vuoro. Lumo esiintyi kivasti Jarnon kanssa ja sai erin. Minkulla oli melkoinen venyttelypäivä, Pialle esitettiin venyt useampaan kertaan ja ainahan se naurua irroittaa :) Kaikki sujui hienosti ja eri saatiin. Kilpailuluokassa Minku ykköseksi ja molemmille sa. Sitten hakemaan Rouva häkistä. Rouvan esittämisessä ei mennyt mikään pieleen, mitä nyt välillä sai kaivella ruttuun kerjätessä meneviä huulia oikeaan asentoon :D Loistavalla arvostelulla Rouvalle sa ja ROP- vet ruusuke! Se olikin Suomesta jo 13. ja kaikkiaan 21. ROP-vet Rouvalle! On se vaan melkoinen.

Pn- kehään saimme esitysavuksi Liisan, joka sai vietäväkseen Lumon. Kiitos vielä Liisa avusta!
Juostiin yhdessä ympäri ja yksitellen edes takas. Sitten järjestys: Minku nostettiin kärkeen, Taika kakkoseksi, Noomi kolmanneksi ja Lumo oli pn4. On se vaan upeaa, kun kaikki omat tytöt on pn- sijoilla tiukalla tuomarilla!

ROP- kehään Minku pääsikin ensimmäistä kertaa Jarnon kanssa, sillä minähän toki vein Foxin loppuun saakka kun olin luvannut pojan esittää. Minku oli vähän ihmeissään alkuun että mitäs se iskä nyt hihnan päässä on, mutta hyvin Jarno sai Minkun esiintymään. Juostiin ympäri ja yhdessä edes takas. Minku oli ROP ja Foxi VSP. Aika huikeat sijoitukset siis, tälle nuorelle parille ;-)

Ryhmissäkin käytiin vielä kun ne lähes heti tollerikehän jälkeen alkoivat. Pia ei ryhmiä tuomaroinut (harmi!) ja menestystä ei tullut. Kivasti Minkukin kuitenkin jaksoi ryhmäkehissä esiintyä häntä heiluen. Ja Rouva nyt syttyy aina kun kehään pääsee :)

Tässä vielä Minkun kaunis arvostelu: "Tyypiltään erinomainen, hyvin laadukas kokonaisuus. Kaunisilmeinen, erinomainen pää. Hyvä selkä. Hienosti edukseen kannettu häntä. Kauniit tasapainoiset kulmaukset. Hyvä rintakehä. Vahva lanne. Erinomainen raajaluusto ja käpälät. Hyvälaatuinen karvapeite joka ei tänään parhaimmillaan. Liikkuu kehän omistaen. Kaunis, hillitty käytös".


ROP Minku, VSP Foxi. Tuomarina Pia Itkonen

Perjantai pidettiin Jarnon kanssa lomaa, jotta ehdittiin tehdä valmistelut ja viimeiset hankinnat viikonloppuna järjestämäämme ISKK:n MEJÄ- koetta varten. Voin kertoa että kyllä siinä kokeen järjestämisessä on melkoisesti hommaa! Jarno kertoilee näistä enemmän omassa blogissaan. Minä hoidin kokeen emännän työt ja kiva oli kuulla (ja nähdä) että ruoasta pidettiin :)

Lauantaina tehtiin jälkiä sadekelissä. Sain parikseni Johannan, jonka kanssa meillä yhteistyö sujui oikein hyvin! Ensin tehtiin yksi voi-jälki ja sitten avo- jälki. Lauantaina  sateli vettä lähes koko päivän ja oli koleaa, no koleus ei kyllä haitannut kun siellä metsässä muutama tunti rämmittiin- pikemminkin päin vastoin!

Sunnuntaina oli sitten suoritusten vuoro. Minku pääsi jäljelle iltapäivästä kahden maissa. Sää oli tehnyt täydellisen muutoksen, reippaasti puhalteleva tuuli ajoi pilvet pois taivaalta ja helleaallon Ikaalisiin. Lämpöä oli +25 tai ylikin ja edellispäivän sateessa lionnut metsä nosti kosteutta ilmaan kuin saunassa ikään. Oli KUUMA!

Minkun suorituksesta muutama sana. No, ensinnäkään Minkun ei pitänyt edes osallistua, kun on tuhdisti valeraskaana ja käytös ihan muuta kuin normaalisti. Lisäksi neito vietti koepaikalla sekä lauantain että sunnuntaina "kisamaskottina", ainoana koirana joka hengaili keskuspaikalla Särkipirtillä. Eipä siinä paljon nukkumaan ehtinyt, joten väsymyskin painoi. Kokeeseen aiottu koira Lumo aloitti juoksut, joten siksi Minku otettiin matkaan.

Ensimmäisen osuuden Minku teki hyvää työtä. Katkokulma joka oli suolla, selvisi myös laajoin rengastuksin. Toisella osuudella alkoivatkin sitten ongelmat. Minku tehdessään riistajälkien tarkistusta jäljen sivuun, sattui linnunpesälle. Ehdin nähdä, että pysähtyy, jotain höyheniä on suupielissä ja sitten kierähtää pesälle! Minku ei ole koskaan käyttäytynyt noin. No, siinä sitten mentiin tuomarin kanssa katsomaan että mitä kävi, oliko pesässä kenties entiset munat/poikaset... Jotain Minku nieleskeli, luulin poikaseksi ja tottakai otin koiran pois pesältä. Tuomarin kanssa juteltiin jälkeen päin, että oli hänen mielestään vanha pesä ja se Minkun syömä vain höyheniä. Mene ja tiedä, toivottavasti. Tämän jälkeen Minku alkoikin sitten "jäljestää" lisää pientä syötävää. Useampi hyöhenpaikka löydettiin, välillä käytiin pitkässä suo-ojassa vilvoittelemassa ja lähes makoilemassa... Matka kuitenkin verkkaisesti jatkui ja hukkia ei oltu vielä tuomittu. Nyt minulle kuitenkin selvisi se, mitä tarkoittaa koiran puurtava työskentely. Tehtiin lenkkiä jäljen molemmin puolin, välillä pongattiin riistapaikkoa, yhdelläkin Minku viipyi varmaan usemman minuutin peurankarvaa syöden ja maata kaivellen... Odottelin vain koska tuomari kertoo ajan ylittyneen. Puurtavasta ja tökkivästä menosta huolimatta päästiin neljännelle osuudelle. Sieltä sitten löytyi se "viimeinen niitti". Rusakonjääneet ja Minkun matka jatkui jäniksenkäpälä suussa :D No tällä kertaa se jäniksenkäpälä ei ollut onnen amuletti, vaan yhdessä tuomarin kanssa todettiin että kyllä se käpälä nyt lähtee suupielestä ja aikakin näyttää sen verran, että sorkalle mennään ripeästi yhdessä. Sorkka sitten löytyikin n 100 m päästä, eli kauas ei jääty ennen ajan loppua, mutta olihan tuo nyt melkoista tuskaa koko reissu! Olisi pitänyt keskeyttää jo siihen ekaan linnunpesään. Kun koirasta näkee että se etsii ihan muuta kuin verijälkeä (vaikkakin koko ajan jatkoi myös jäljellä ja mm. kaikki makuut merkattiin), niin tyhmää oli jatkaa. Oppia ikä kaikki ja opin ainakin sen, että jatkossa väsynyttä ja hormonihuuruissa olevaa koiraa ei laiteta kokeeseen!

Minku pääsi jälkensä jälkeen kokeen keskuspaikalle jäljellä mukana olleen seuramme puheenjohtajan autossa. Kiitos Jorma kuljetuksesta! Minä jatkoin opastamaan päivän viimeisen jäljen. Onneksi siellä oli suorittamassa Teddy, joten paljon ei tarvinnut opastusta stressata kokeneen konkarin perässä! Harmittavasti Teddylle sattui yksi hukka viimeisellä osuudella, joka kyllä olikin kuin hirvien olohuone. Sorkkaa, makuupaikkoja ja jätöstä joka puolella laajaa sammalista metsää. Muutenkin kokeessa oli, ehkä sitten kelistä ja toisekseen runsaasta riistasta johtuen monia epäonnistumisia. Yksi ykköstulos kuitenkin saavutettiin, onnea mäyräkoiralle Maisalle!

Koe järjestelyineen oli antoisa kokemus ja hienosti siitä Jarnon kanssa selvittiin. Tuomarimme Katri Laaja (kiitos!) koekertomukessaan mainitsi koetoimikunnan tehneen erinomaista työtä. Mutta kylläpä oli kaikkensa antanut olo tämän viikonlopun jälkeen. Seuraavaa koetta mietitään sitten vuoden päähän, ehkä tästä on siihen mennessä toivuttu :D Ja otsikkoni viittaus "leikkaus onnistui mutta potilas kuoli" kuvasi hyvin onnistutta ja hyvän yhteishengen täyteistä mejäviikonloppua, tulokset sitten vaan jäivät laihoiksi.

2017-05-22

Kesäinen viikonloppu Päijälässä

Menneelle viikonlopulle oli paljon koiratapahtumia tarjolla. Päätimme sitten valita osallistumisen Pirkan nuuskujen mejäkokeeseen Päijälän maastoihin. Viime vuonna majoituimme läheisessä Lehdesmäen Lomakodissa, joka oli koirien kanssa matkaavalle kelpo paikka. Varasimme tälläkin kertaa majoituksen sieltä ja pääsimme paritalon rannan puoleiseen päätyyn. Mikäs sen kivempi paikka vesipedoille tytöille!

Lauantaina Jarno lähti tekemään koejälkiä ja minä vietin päivän tyttöjä uittaen, lenkittäen ja Lehdesmäellä järjestettävän Pop up- ravintolapäivän tarjontaan tutustuen ja takakonttikirppiksellä tytöille pehmoleluja ostellen. Mukava päivä meillä kaikilla!

Sunnuntaina lähdetiin aamusella kera Lumon kokeen keskuspaikalle, missä meille arvottiin tuomariryhmämme kolmas jälki. Laukauksensietotestin (minkä aikana Lumo söi heinää, niin paljon jännitti :D) jälkeen lähdimme majoitukseen ja käytettiin tyttöjä uimassa ja ulkona ennen omaa suoritusta. Taika ja Minku jäivät sitten majoitukseen odottelemaan Lumon suorituksen ajaksi.

Keli helli ja maastossa oli melkoisen lämpöistä. Myös kuivaa oli, paikoitellen jälkemme kulki hakkuulla ja maa suorastaan ritisi. Lumo teki oikein mallikasta ja maavainuista työtä. Harmittavasti katkokulmassa kulman selvittely unohtui, kun Lumo näki/haistoi riistan. Lähdettiin vauhdilla ja määrätietoisesti päinvastaiseen suuntaan. Minä näin kyllä minne jälki jatkuu mutta kun koiran perässä on mentävä, niin mentiin sitten. Noin määrätietoista riistan perään lähtöä ei ole Lumo aiemmin tehnyt. Vauhtia olisi ollut paljon ellen olisi jarruttanut. Kun risukkoisessa rinteessä vauhtini hidastui, kuului liinan päästä turhautunut "ViuViu!!!" että mennään! No eipä sitten menty, tuomarin kanssa yhteistuumin todettiin että sinne rinteeseen ei tarpomaan lähdetä vaan Suuri Metsästäjä palautettiin jäljelle. Palautuksen jälkeen kaunista ja tarkkaa jäljestystä sorkalle. Lumon vauhtiin ja tyyliin oli todella tyytyväinen, vain tuo mystinen "sekoaminen" riistalle tietysti hieman harmitti. No, näitä tulee ja kun käsissä on Suuri Metsästyskoira, niin näinkin voi sitten näemmä käydä.

Meidän suorituksen jälkeen Jarno opasti tekemänsä jäljen, jolla olikin konkari Teddy tekemässä töitä. Siellä ei turhia pyöritty eikä tunattu, kaikki sujui loistavasti ja tulipa Teddystä tuolta jäljeltä koko kokeen paras koira, Nuuskujen Mejämestari! Onnittelut Kati ja Ville-Pekka :)

Meillä oli oikein hauska viikonloppu, tuloksesta huolimatta. Tulevana viikonloppuna päätin tämän suorituksen jälkeen ottaa Lumon Ikaalisten kokeeseen, vaikka paikkaa olin alunperin ajatellut Minkulle. Minku kun on edelleen "erittäin valeraskaana", niin annetaan hänen huuruilla hormonit pois ennen koesuorituksia :) Ja toivotaan, että Lumppari unohtaa riistan metsästelyn ensi viikonloppuna!


Kaikkensa antanut Suuri Metsästäjä koesuorituksensa jälkeen :)

2017-05-15

Kolmoisvoitto!

Taas on yksi koiraharrastusten täyteinen viikonloppu vietetty. Lauantaina Jarno lähti tekemään mejäjälkiä Eurajoelle, jonne saimme yhden koepaikan. Minä puolestani pakkasin tytöt volvon kyytiin ja ajeltiin "kotinäyttelyyn", ISKK:n järjestämään Ikaalisten ryhmänäyttelyyn.

Näyttelyyn oli ilmoitettu 10 tolleria ja kuten trendinä on, narttuja oli jälleen enemmistö. Tuomarina toimi mukava ja asiantunteva Elena Ruskovaara. Olemme Elenalla käyneet aiemmin hakemassa arvioita aina h:sta ROP:iin, joten ihan ei tiedetty mitä odottaa. Tuo h tuli Minkulle junnuna, hienolla arvostelulla muuten, mutta ylipainosta rangaistiin paljon. Mikä on tietenkin hyvä asia ja avasi minun silmät tilanteen suhteen. Sen jälkeen onkin Minku ollut timmissä kunnossa.

Kehän aloitti junioriuros saaden sileän erin. Sitten kaksi junnunarttua, eh molemmille. Nuortenluokan nartulle eri sa. Avoimeen luokkaan sileä eri ja eh. Sitten meidän valiot. Noora esitti Lumon (kiitos!) ja minä Minkun. Kivasti Lumppari Nooran kanssa esiintyi ja saikin maininnan kauniista esiintymisestä. Eri tuli arvioksi. Minkun tullessa arvosteluvuoroon veti neiti isot venytykset Elenalle ja hurmasi tuomarin puolelleen :) Arvostelu oli yksi Minkun kauneimmista:

"Viehättävästi käyttäytyvä, hyvin narttumainen, erinomaisessa kunnossa. Erinomainen häntä, vahva kaula. Hyvä runko ja luusto. Miellyttävä raajarakenne ja kulmaukset. Erinomainen ilme. Voimakas tasapainoinen nartun pää. Erinomainen sävykäs karva. Erinomaisen terveet, rytmikkäät liikkeet".

Kun Elena oli sanellut arvostelun, hän totesi nauraen minulle että taidatkin tietää mikä tuli arvosanaksi :) Erihän se, kun arvostelu oli pelkkää erinomaista erinomaisen perään! Kilpailuluokassa Minku osoitettiin heti ykköseksi ja molemmille sa. Myös Lumon arvostelu oli kaunis, vain turkista todettiin että ei ole tänään täydessä karvassa, kuten ei olekaan.

Veteraaninarttuja oli kaksi, Taika aloitti luokan. Rouva veti tuttuun tyyliin asenteella häntä heiluen ja sai erin. Myös toiselle veteraanilla eri. Kilpailuluokassa Rouva kärkeen ja molemmille sa, Taikalle ojennettiin myös ROP-vet ruusuke joka olikin jo Rouvan 12. Suomesta! Siitä jatkettiinkin sitten suoraan pn- kehään. Minä vein Minkun, Noora Lumon ja Taikalle sain esitysavuksi meidän tokokurssiohjaajan siskon (kiitos!). Pari kierrosta juostiin ja sitten käteltiin ulos nuortenluokan narttu ja veteraani osoitettiin sijalle neljä. Tämähän tiesi meille kolmoisvoittoa! Taika nostettiin Minkun ja Lumon väliin, sijoitukset siis Minku ROP, Taika pn2 ROP-vet ja Lumo pn3. Eipä olisi paljon paremmin voinut mennä! Kehän jälkeen juttelin Elenan kanssa arvosteluja hakiessa ja hän vielä siinäkin kehui meidän tytöjen tyyppiä ja käytöstä. Kylläpä tuli hyvä mieli!

Ryhmäkehiinkin jäätiin mutta siellä ei menestystä herunut. Harmi kun Elena ei meidän ryhmiä (vet ja 8) ottanut... Mutta eipä se mitään, tytöillä oli hauskaa!


Kaunein kolmikko kera palkintojen :)

Sunnuntaina lähdettiin anivarhain kohti Eurajokea, vieden Taika ja Lumo matkalla hoitoon minun vanhemmille (kiitos!). Minku sai kokeessa jäljen nro 2 ja pian laukauksensietotestin jälkeen lähdettiinkin maastoon. Minku oli hieman levoton jäljelle lähtöä odotellessa, ei ihan normaali oma itsensä. En tiedä vaikuttaako neidillä nyt päällä oleva valeraskaus ja hormonit käytökseen, hyvinkin mahdollista.

Jälkemme kulki todella ikävässä maastossa niin ensimmäisen kun etenkin viimeisen osuuden. Maasto oli sellaista ryteikköä, että suuren osan matkaa kuljin näkemättä koiraa ollenkaan. Omat käteni ja kasvot olivat täynnä verinaarmuja rämpiessäni Minkun (liinan) perässä ryteikössä. Sorkka olikin sitten sijoitettu sinne pahan ryteikön keskelle ja melkoinen "jäljellä kuin juna"- etenevä koira olisi pitänyt olla, että sen olisi löytänyt. Minku ilmavainuisena aaltoillen kulki ohi sorkasta ja pitkin poistumisjälkiä tielle. Siinä kohtaa tiesin että tässäpä tämä, siihen saakka hukaton, suoritus oli, mahdoton tehtävä koiralle siinä ryteikössä löytää kaatoa. Itseäni jäi todella paljon harmittamaan se, että jälki ei tehnyt koiralle oikeutta kuten mejän periaatteiden mukaan pitäsi aina tehdä. Minku teki niin kovasti töitä että eniten harmitti koiran puolesta, tulokseton lähes läpipääsemättömässä risukossa rämpiminen. Tuomarikaan ei siellä enää perässä pysynyt ja opas huuteli jostain kaukaa että tänne päin.... Jos olisin ollut fiksu, olisin keskettänyt kokeen. No, en siinä kohtaa osannut ajatella riittävän selkeästi ja mentiin sitten jälki loppuun. Sorkka tietenkin kiinnosti ja Minku sai minulta valtavat kehut. Tuloksena kokeen huonoin VOI- luokan tulos, voi 2 ja 30 pistettä. Upeaa työtä Minkulta, mutta tehtävä oli mahdoton.

Ensi viikonloppuna pääseekin Lumo vuorostaan Päijälän maastoihin kokeisiin. Siellä ollaan jokusen kerran oltukin ja enpä usko sieltä moista maastoa löytyvän missä meidän Eurajoen jälki kulki. Jarnon tekemä Eurajoen jälki oli ihanaa ja helppokulkuista kangasmetsää, eipä mennyt ihan tasan "onnenlahjat" jälkien jaossa. Eipä voi kun todeta, että onneksi ei valioituminen ollut tuosta jäljestä kiinni! Minku kun on lahjansa jo FI JVA:n arvoisesti osoittanut :)

2017-05-08

Valiokuvat FI JVA- kaunottarista


FI JVA- siskoksemme Minku ja Lumo  



FI JVA CIE EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BY MVA EE JMVA LVJMVA TLNJW-15 TLNW-15 BALTJV-15 BYV-15 BALTV-16 Magicfox`s Nebbiolo "MINKU"




FI JVA CIE EE MVA LV MVA BY MVA BYV-13 PMV-13 LVV_15 TLNW-16
Magicfox`s Malvira "LUMO"

FI JVA Magicfox`s Malvira! Kaunein Rouva Tampere KV:ssa! Melkoinen viikonloppu :)

Olipa melkoinen viikonloppu, ei voi muuta sanoa!

Loppuviikolla huomasimme fb:n MEJÄ- harrastajat ryhmästä, että Sastamalan mejäkokeessa olisi vielä tilaa. Pohdimme asiaa n 2 sekuntia ja Jarno laittoi Lumolle ilmoittautumisen kokeeseen. Pian saatiinkin tieto, että koepaikka oli meidän. Minä olin ilmoittanut koko porukan sunnuntaina pidettävään Tampereen kansainväliseen koiranäyttelyyn. Noh, kuten olen aiemminkin monasti todennut, mejä menee aina ohi ja niinpä laumamme jakaantui sunnuntaina kahtia, Jarnon viedessä Lumo mejäkokeeseen ja minun viedessä Minku ja Taika Tampere KV:yyn.

Lauantaipäivän Jarno vietti Sastamalan metsissä jäljenteossa. Emme meinanneet uskoa todeksi, että meille sattui tuollainen mejäkeli- aurinko paisteli ja oli todella kauniin keväistä. Yleensä kun meidän mejäkokeet vietetään joko kaatosateessa, myrskytuulessa tai muuten vain vähemmän miellyttävässä kelissä. Tällä kertaa säiden haltija suosi, eipä ollut valittamista!

Sunnuntaina minä lenkitin aamusella koirat ja Lumo saikin treeniä tulevaan koitokseen, kun neidot huomasivat kookkaan naarashirven hakkuuaukean laidassa. Koirat huomasivat hirven ennen minua. joten turhapa siinä oli huudella. Katselin vain kun punaiset ohjukset kiisivät kohti valtavaa hirvilehmää. Hirvi lähti hölköttelemään hakkuulta metsän suojiin ja taisivat likat tuumata että turhan iso saalis ja palasivat pian kielet roikkuen luokseni. Mukava oli huomata se, että hirven sorkanjäljet eivät kiinnostaneet sen enenpää, kun näköyhteys katkesi niin mielenkiinto lopahti. Hyvä homma :)

Lenkin jälkeen laiteltiin tavarat kasaan, Jarno mejäreissulle ja minä näyttelyreissulle. Samoihin aikoihin sitten lähdettiin, kahdella eri autolla kohti päivän koitoksia.

Tampereelle oli ilmoittautunut 36 tolleria, romanialaisen Cristain Vantun kehään. Kyseisestä miehestä minulla ei ennakkotietoa ollut, joten lähdettiin matkaan ajatuksella että mitä vaan voi tulla. Uroksia oli kisassa 15 ja ilokseni Taikan poika Wilkku voitti ensin 5 uroksen valioluokan ja oli lopulta pu2 kera cacibin. Tuomari kehui kovasti Wilkun päätä ja ilmettä, no, Wilkkuhan on ilmetty äitinsä joten Taikan suhteen aloin odotella mahdollisesti ihan mukavaa menestystä.

Valionarttuja oli neljä ja Minku oli luokan selvästi matalin tyttö. Nyt kun Lumoa ei ollut edessä, niin kolmen kookkaan nartun rinnalla Minkun pieni koko korostui. Tuomari antoi Minkulle ihan mukavan arvostelun, mutta Minku oli "little low on legs". Siitä jo tiesin, että nyt ei kummempaa menestystä tule. Hienosti neiti kuitenkin esiintyi, johon olin oikein tyytyväinen. Lopulta Minkun sijoitus oli valioluokan kolmas, sileällä erillä.

Sitten Rouva kehiin. Veteraaneja oli neljä ja Taika esiintyi luokan ensimmäisenä. Heti kun mentiin arvosteluun, tuumasi tuomari että no nyt tuli sellaiset koirat kehiin joita hän oli koko päivän odottanut näkevänsä! Kuulemma veteraaniluokka näytti tasokkaammalta kuin muut luokat yhteensä- olihan se mukava kuulla kuinka Rouvaa ylistettiin :) Kolme veteraania, Taika mukaan lukien saivat erit. Kilpailuluokassa tuomari selosti valintaansa Taikan ja Dinan välillä, hän piti Taikan päästä kovasti ja muutenkin rouva oli timmissä kunnossa. Niinpä luokkavoitto kera sa:n! jes! Siitä jatkettiin suoraan pn- kehään. Tuomari juoksutti koirat parissa erässä, nuoremmat keskenään ja veteraanit Taika ja Dina ja valiot Peppi ja Maire yhdessä. Siitä sitten järjestys: Taika ykköseksi, Dina kakkoseksi ja sitten valiot sijoille 3 ja 4. TAIKA VOITTI TAMPERE KV:n nartut! Käsittämättömän upeaa! ROP- kehässä Taika ja Paavo kuuntelivat tuomarin ylistystä ja sitten sijoitukset, Taikasta VSP ja VSP- veteraani. Tuomari jatkoi vielä sijoitukset annettuaan jutellen, kuinka nämä koirat ovat niin hänen mieleensä, nuoremmissa koirissa ei kuulemma tällaista upeaa tyyppiä ollut. Noh, kyllähän siinä vähän rinta röyhistyi niin minulla kuin Taikallakin kun niin ylistettiin :)


Tampere KV:n kaunein narttu Taika kera palkintojensa. Pieni Minkukin halusi kuvaan mukaan :)

Kehän jälkeen soitin heti Jarnolle uutiset ja kysyin, mikä on tilanne Lumon suhteen, koska olisi aika lähteä jäljelle. Lumo oli saanut päivän viimeisen jäljen ja Jarnon opastettavaksi tuli edeltävä jälki. Odottelua siis vielä oli ja koska koe oli niin lähellä meitä, olivat Jarno ja Lumo ajelleet kotiin odottelemaan. Emme kuitenkaan ihan ehtineet nähdä, kun minä ajoin kotitielle ajoivat Jarno ja Lumo minua vastaan.

Täytyy sanoa, että on se vaan tuskaista odotella kotona tuloksia kun toinen on mejähommissa. Aika mateli ja koko ajan tuli katsottua puhelinta, joko viestiä ja uutisia kuuluisi. Noin kolmen tunnin odottelun jälkeen puhelin piippasi, viestissä luki "kannattaa suunnata Häijääseen :) " Siinä kohtaa sydän löi muutaman ylimääräisen pompun ja soitin heti Jarnolle. Kuulemma Lumo oli tehnyt todella hienoa työtä ja hukaton suoritus oli johtanut parivaljakon sorkalle. Tämähän tiesi melko varmaksi sitä, että meillä olisi uusi JÄLKIVALIO!!!! Hyppäsin niiltä sijoita autoon ja ajoin kokeen keskuspaikalle Häijään nesteelle odottelemaan Jarno ja Lumpparia. Hetkinen siinä odotellessa menikin ja odotteluaikana juteltiin mukavia muun mejäporukan kanssa. Kun kaikki olivat koolla, siirryttiin sisälle tulosten julkistukseen. Ensin luettiin pari voi- luokan kertomusta ja molemmat olivat 1- tuloksia. Sitten Lumon vuoro. Ja sieltähän se tuli! Hieno koekertomus, 46 pistettä ja uusi FI JVA!!
Hieno ruusuke ja pokaali palkinnoksi sekä säkki ruokaa. Siitä sitten ajeltiin kotiin peräkanaa ja kotosalla Lumo varmasti kertoi Minkulle ja Taikalle missä hän oli ollut, sen verran kateellisen oloista porukkaa oli vastaanottamassa uutta Jälkivaliota :D



Uusi FI JVA ylpeänä palkintojensa kera :)

Täytyy sanoa, että harvoin saa kokea näin tunteiden täyteisiä koiraharrastuspäiviä. Taikan voitto Tampere KV:ssa veteraaniluokasta ja Lumon jälkivalioituminen samana päivänä. Isoja tunteita! On meillä vaan UPEAT KOIRAT!!!

2017-05-04

Misseilyt vaihtuu MEJÄ:än

Meidän MEJÄ- kausi on alkanut oikein rytinällä. Ensin Seinäjoen näyttely vaihtui kahdeksi MEJÄ- paikaksi Mynämäelle, mistä loistava tulokset ja Minkusta FI JVA :) Tänään huomasimme, että Sastamalan MEJÄ- kokeessa oli vielä tilaa ja Lumon Tampere KV- visiitti vaihtui lennosta jälkitöihin tulevana sunnuntaina. Minä sitten esitän Minkun ja Taikan missikisoissa ja Jarno pääsee Lumon ohjaimiin Hornion maastoihin. Seuraavan viikonlopun Ikaalisten näyttelyn ohjelma muuttui myös, kun MEJÄ- paikka saatiin Eurajoelta. Jarno tekee jälkiä kun minä sompailen tyttölauman kanssa kehissä lauantaina, sunnuntaina sitten jompi kumpi likoista pääsee hommiin minun ohjaimissa ja Jarno oppaaksi. Aikamoinen kauden aloitus, eipä voi muuta sanoa! :D

2017-05-02

ROP-ROP- Rouva Hankasalmella ja MEJÄ- kurssilaiset Kajaanissa


Perjantaina läksimme ajelemaan kohti Kajaania, missä järjestettiin MEJÄ:n koetoimitsija 2- kurssi. Kurssi oli antoisa ja sen päätteeksi sekä Jarno että minä läpäisimme tentin. Olemme nyt siis pätevöityneet MEJÄ:n koetoimitsijoiksi ja toukokuun viimeisen viikonlopun kokeessa Jarno toimii ensimmäistä kertaa vastaavana koetoimitsijana, Kiva laajentaa lajintuntemusta vielä syvemmälle kuin koiran ohjaamiseen ja oppaana toimimiseen :)

Palatessamme Kajaanista ajoimme Hankasalmen kautta, siellä nimittäin pidettiin ryhmänäyttely. Tuomarina toimi uusi tollerituomari Vesa Lehtonen. Tollereita oli ilmoitettu kuusi ja kaikki olivat narttuja. Juniorille eh, samoin toiselle avo- luokkalaiselle. Toinen avo sai eri sa:n, kuten myös kaikki meidän tyttömme. Minku voitti tällä kertaa Lumpparin, vaikka esiintyikin Lumoa huonommin (toko- moodissa, peppu maahan...). Lumolla on niin huono turkki tällä hetkellä, että sa:n saaminen oli suorastaan ihme. No, hän oli muuten tuomarin makuun joten.. :)

Taika oli yksin veteraaneissa ja veti taas hienolla draivilla kehän läpi. Arvostelussa luki "kepeät liikkeet" ja niinhän ne ovat. Ei vielä Rouvan askelta ikä paina! Pn- kehään minä vein Minkun, Jarno Taikan ja Lumolle saimme tolleri- kokemusta omaavan esittäjän avuksi, kiitoksia vielä täältäkin! Niinhän siinä sitten kävi, että Rouva korjasi koko potin ollen sekä ROP- että ROP- veteraani. Upeaa! Minku hienosti pn2 ja Lumppari pn4.  Saapas nähdä minne asti sitä tuon Rouvan kanssa vielä päädytäänkään, hän kun napsii nyt voittoja tyttäristään mennen tullen. Kenties kisaamme Show Tolleri 2017- tittelistä, sehän olisikin makeaa kun edellisen kerran Rouva sen tittelin nappasi 2010. Paluu 7 vuoden jälkeen, siinäpä olisikin sellainen temppu, mihin ei moni koira kykene!