Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RIGAVW-18 EEV-17 EEVV-17 RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE BY MVA EE MVA LV MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tyttären Myrrin (RIGAJW-18 Magicfox`s Amarone) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2016-06-29

Pentukysyntää, palkintoja, suunnitelmia :-)



Pentukysyntä käy aktiivisena edelleen, mikä on todella hienoa. Tällä viikolla kalenteriin on mahtunut kaksikin vierailua ja viikonloppuna saamme Minkun veljen omistajat kyläilemään, heille kun muuttaa Minkun pentu Ronin kaveriksi. Myös ensi viikolle on jo vierailuja sovittu. Todella hienoa huomata, että pennunostajissa on näin aktiivista porukkaa, liikkeellä ollaan hyvissä ajoin ja suunnitelmia on tehty ajatuksen kanssa, tulevia yhdistelmiä vertaillen ja omiin toiveisiin sovittaen. Tervetuloa edelleen uudet kysyjät ja tutustujat, vaikkemme voi kaikille pentua luvata (ellei Minku päätä tehdä 100 + 1 tolleria ;-) niin aina esittelemme mieluusti rotua ja ohjaamme tarpeen mukaan kysyjiä eteenpäin. Tässä kohtaa muistutus myös tulevasta Kennelpäivästämme lauantaina 20.8! Tilaisuus on avoin ja toivotamme kaikki tollereista ja meidän kasvatustyöstämme kiinnostuneet tervetulleiksi!

Juhannuksen aikaan vietimme pitkästä aikaa vapaan viikonlopun ja olipas se ihanaa :-) Pitkät järvilenkit joka päivä, noutotreenejä ja helteestä nauttimista. Metsäjärven joutsenpari pääsi taas seurailemaan tollaavien tyttöjemme touhuja, kovasti tuntui kiinnostavan, tyttöjä taas joutsenet eivät kiinnostaneet lainkaan, mahtoivat olla vähän turhan suuria lintuja heidän makuunsa :-)



Kesän näyttelysuunnitelmiin tuli pieni lisäys. kun päätimme viime metreillä lähteä myös Sotkamon ryhmänäyttelyyn 30.7. Hullun hommaa jälleen, mutta kun on matkustelusta nauttiva perhe ja hyvä auto alla, mikäs siinä mennessä! Seuraavana päivänä ollaan Pori KV:ssa, joten viikonlopulle tulee kilsoja kertymään. Toiveissa toki, että saataisiin edes joku ruusuke tuohon ylinnä kuvassa olevaan Minkun palkintotauluun lisää.... On siinä kyllä aikamoiset saavutukset, kun neidillä on ikää vain 2 v 3 kk!

2016-06-20

Laihat tulokset, loistavat fiilikset :-)

Otsikko kuvaa hyvin fiiliksiä menneen mejäviikonlopun jälkeen. Loistavasti järjestetty koe, mukavaa seuraa, kaikki hoitui järjestelyjen puolesta kuten kuuluukin, kiva majoitus + ruokailu, lauman yhteistä laatuaikaa mutta laihat tulokset.

Reissumme Keuruun seudun kennelkerhon järjestämään mejäkokeeseen Keuruulle alkoi lauantaiaamuna, kun ajelimme kokeen keskuspaikalle liikuntapuistossa sijaitsevaan rakennukseen. Paikalla nautimme maittavan aamiaisen ja sitten jaettiin jäljet. Olimme ensimmäistä kertaa yhdessä Jarnon kanssa tekemässä mejäjälkiä parina. Saimme kartat, mihin kaksi meille tehtäväksi ja opastettavaksi annettua voittajaluokan jälkeä oli merkitty. Kun käytännön asiat oli selvitetty, ajelimme n. kilometrin päähän hotelli Keurusselkään viemään tytöt majoittumaan viikonlopuksi varaamaamme huoneeseen. Tämä oli loistava järjestely, kun koepaikka oli aivan vieressä niin koirien luona pystyi piipahtamaan myös jälkien teon välillä.

Ilmat eivät meitä suosineet, sadetta ja kovaa tuulta oli luvattu koko viikonlopuksi. ja se lupaus valitetttavasti piti... Matkassa oli siis asiaan kuuluvasti monta eri ulkoiluvaatekertaa, kumisaappaita, vaihtosukkia, hattuja ja monta pulloa hyttysmyrkkyä. Niitä hyttysiä meinaan Keuruun metsissä riitti!

Aloitimme jälkien teon Jarnolle opastettavaksi tulevasta jäljestä, joka maastokartan mukaan oli hieman haasteellisempi kuin toinen meidän jälkemme, jonka oppaaksi minä pääsin. Olemme ostaneet GPS- laitteen hyvillä maastokartoilla, mikä toimikin aivan loistavasti, yhdessä Jarnon suunnistustaidon (kartta + kompassi) kanssa olimme koko ajan aivan kartalla, missä jälki kulkee. Molemmat jäljet onnistuivat mielestämme loistavasti. Ensin suunnitus tehden avomerkit ja tämän jälkeen veretys siirtäen osa merkeistä piilomerkeiksi. Itse jätin melko paljon avomerkkejä omalle jäljelleni, sillä olen sen verran epävarma suunnitustaidoistani, niin en halunnut ottaa mitään riskiä siitä, että opastamani koirakko eksyisikin jäljeltä.

Jälkien teossa meillä kesti kaikkineen 5 tuntia ja aivan litimärkinä, hyttysten syöminä ja kieltämättä jonnin verran väsyneinä palailimme hotellille. Kuuma suihku teki todellakin terää ja sen jälkeen olikin aika viedä tytöt lenkille. Keli kun oli mitä oli, hotellin uimaranta oli täysin autio ja sinne tytöt pääsivät uimaan ja keppiä noutamaan- hauskaa oli! Illalla kävimme syömässä hotellin ravintolassa missä olikin hyvät tarjoilut. Ruokailun jälkeen vielä iltalenkki ja sitten nukkumaan, keräämään voimia seuraavan päivän suoritusta varten.

Sunnuntaiaamu valkeni tihkusateisana ja tuuli oli yöllä yltynyt kovaksi. Ajelimme kokeen keskuspaikalle Lumon ja Minkun kanssa, Taikan jäädessä hotellille (huone oli meillä jatkettu klo 18 saakka). Hyvä aamiainen nautittiin ja sitten arvottiin jäljet. Lumo sai meidän ryhmämme ekan jäljen ja Minku kolmannen. Jarnon opastettavaksi tuli päivän 2. jälki ja minulle 5. jälki.

Koe alkoi tuttuun tapaan laukauksensietotestillä, minkä tytöt suvereenisti läpäisivät. Siitä sitten autoon ja ajelemaan kohti Lumon jäljen alkupaikkaa. Eipä aikaakaan, kun paikalle tulivat myös oppaana toimiva Ville-Pekka (Minkun isän Felixin omistaja) vaimonsa Katin ja tuomarin kanssa. Jarno pääsi nyt ensimmäistä kertaa ohjaamaan Lumoa, itse jäin autoon pureskelemaan kynsiä jännityksestä.... Noin tunnin kuluttua seurue metsästä palasi ja kuulin sorkan löytyneen, mutta matkalla oli tullut myös kaksi hukkaa. Siinä kelissä loistava suoritus, että ajan puitteissa päästiin loppuun saakka. Sai olla tyytyväinen!

Seuraavaksi Jarno lähti opastamaan jälkeä Katille ja Teddylle. Teddy on melkoinen konkari jäljestyksen saralla ja niin sieltä vajaan tunnin päästä autoille saapuivat Jarno, Kati, tuomari ja Teddy sorkka suussa. Kaikki oli kuulemma sujunut hienosti ja Jarno selvisi oppaan hommasta loistavasti!

Hetken odoteltuamme olikin minun vuoroni lähteä metsään Minkun kanssa. Minku vaikutti tuttuun tapaansa innokkaalta, vähän tärisikin  siinä odotuksesta valjaita puettaessa. Alkumakaus tutkittiin hyvin ja ohjasin Minkun sallitun 10 m matkan jälkeä. Ensimmäinen osuus meni todella kivasti jäljellä, parit tarkistukset tehtiin. Sitten jälki kaartoikin hakkuuaukealle. Sade ja kova tuuli avoimella hakkuulla olivat Minkulle ylivoimaiset. Kovasti haettiin ja yritettiin, mutta lopulta tuomittiin hukka. Uudelle jäljelle ja taas matka jatkui hyvin, vaihtelevassa maastossa. Päästiin kulmalle saakka missä metsäautotien uralta lähti 90 asteen kulma vasemmalle. Minku lähti rengastamaan oikealle ja sitkeästä yrittämisestä huolimatta ei löytänyt veretykselle metsäautotieuran toiselle puolelle. Tästä toinen hukka. Jälleen puhtaalle jäljelle mitä edettiin todella hyvin pitkän matkaa. Tultiin sammaleiseen rinteeseen, joka oli todella märkää ja avointa maastoa. Siellä lähdettiin pyörimään jäljen alapuolelle, minne sade oli ilmesesti hajun kuljettanut. Hakeminen jatkui aikansa, kunnes tuomari totesi ajan tulleen täyteen ja koe meidän osalta keskeytyi. Sorkalle ei ollut enää pitkä matka ja sinne Minku meidät johdattikin hienosti. Harmittava yliaika, ehkä olisi kolmostulokseen ollut mahdollisuus, mutta kieltämättä täytyy todeta maaston siinä kelissä olleen niin haastavan, että olen iloinen siitä, että Minku jaksoi yrittää. Kyllä oli väsynyt koira kun autolle päästiin, nukkui melkein istualleen.

Tässä välissä läksimme viemään jäljestäjämme hotellille ja vaihtamaan kuivat vaatteet, olimme täysin litimärkiä. Hotellilta otimme mukaamme Taikan ja sitten mentiin jäljelle jonka minä opastin. Suorittamaan tuli Kati heidän nuoremman koiransa Ginin kanssa. Johdatin koirakon ja tuomarin alkumakuulle ja siitä alkoi minun eka voi- luokan opastukseni. Kerroin tuomarille hyvissä ajoin ennen tapahtumia (makuut, kulmat), mitä on edessä ja tarvittaessa osoitin suuntia tuomarin minuun katsoessa. Gini jäljesti vähän Minkun tapaan (myös nuori koira) ja lopulta Kati päätti keskeyttää kokeen, kun aikaa oli jo kulunut ja pari hukkaa tullut. Mentiin siis harjoitellen maaliin.

Tällä välin Jarno oli käynyt purkamassa oman jälkensä. Lähdimme purkamaan minun opastamani jäljen porukalla, Taika pääsi jäljestämään ja upeasti rouva rauhalliseen tyyliinsä häntä heiluen jäljen selvitti! Ehkäpä joskus Taikakin pääsee vielä kisoihin saakka, kuka tietää :-)

Kun jäljet saatiin purettua mentiin hotellille vaihtamaan taas kuivat vaatteet, sitten vähän lenkkiä tytöille ja kuulemaan tulosten julkistaminen keskuspaikalle sekä nauttimaan maittava ruoka. Kokeessa oli kaikkineen 18 koirakkoa, joista 5 avoa ja 13 voi- luokan koiraa. Kelistä johtuen tulostaso jäi heikoksi. Avo- koirista vain 2 sai tuloksen ja voi- koirista 5. Iloksemme Lumo oli yksi tuloksen saaneista :-) Hienosti 27 pistettä ja voi 3! Minku sai odotetun nollan mutta mikä upeinta, vain kaksi voi- koiraa sai ykkösen ja Minkun Sulo- veli oli toinen näistä! Upealla suorituksella 45 pistettä, onnea Johanna! Enää yksi ykkönen tarvitaan ennen valiojuhlia... Huikeaa :-)

Kokeessa palkittiin myös päivän paras jälki ja se oli Jarnon opastama Teddyn jälki. Saimme palkinnoksi pokaalit ja koiranherkkuja. Palkittiin myös päivän paras opastus ja en meinannut korviani uskoa, se oli minun jälki ja eka voi- luokan opastukseni! Aivan mahtavaa!

Tämä viikonloppu osoitti sen, että tulokset eivät harrastamisessa oli ainoa mikä merkkaa. Meidän tuloksemme olivat laihat, mutta viikonloppu kaikesta rankkuudestaan huolimatta oli aivan loistava. Se tunnelma, onnistumisen riemu (kun opastat jäljen ja se sujuu hyvin), koira tekee työtä ja silmin nähden nauttii siitä mitä tekee, yhteishenki ja tsemppaus on jotain mitä näyttelymaailmassa ei koe. Näitä viikonloppuja lisää! Ja toivotaan, että jos näitä viikonloppuja lisää saadaan, saataisiin edes kerran mejäillä vähän paremmassa kelissä :-)


Meidän voi 3- koira pokaalinsa kanssa, mukana myös Jarnon ja minun pokaalit :-)

2016-06-13

Tupla VSP ja parasnarttusijoituksia :-)

Viime kirjoituksessa spekuloin Minkun SA- putken jatkoa. No, jatkuihan se kuluneena viikonloppuna, eli saldo on nyt 23 SA:ta peräkkäin- huikeaa!

Lauantaiaamuna heräsimme aikaisin ja lähdimme ajelemaan kohti Tammelaa, missä järjestettiin kaikkien rotujen näyttely. Keli on puoliaurinkoinen, mutta kylmä. Onneksi saimme hyvän paikan kehän laidalta, mihin aurinko paistoi. Näyttelyseuraksi saimme. mm. Minkun tulevan sulhasen omistajan Susannen, Pyryn pojan Milon kanssa. Näimme myös Milon siskoja ja täytyy sanoa, että komeita ja kauniita jälkeläisiä on Pyry saanut, toivottavasti linja jatkuu myös Minkun pentueessa :-)

Tollereita oli ilmoitettu näyttelyyn 16 (uroksia 5, narttuja 11)  ja yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat paikalla. Tuomarina toimi serbialainen hiljaisen oloinen mies, Nemanja Jovanovic. Ei ollut mikään eriautomaatti, melko monta eh:ta ja sileää eriä ilman sa:ta jaettiin. Urokset voitti upea valiouros Paavo, Milon ollessa hienosti pu2 ja saaden jo neljännen sertinsä, onnea!

Nartuissa oli jaettu yksi sa ennen valioluokkaa. Meillä vientijärjestys oli tuttu- Jarno ja Lumo, minä ja Minku. Lumo aloitti esiintymisen ja tavoistaan poiketen, liikkeet eivät sujuneet kovin hyvin. Yleensä me vähän treenaillaan ennen kehään menoa, nyt se jäi väliin kun siinä rupateltiin (köh köh, ennen omaa suoritusta pitäisi keskittyä siihen..) ja yksi edeltävä koira olikin poissa. Seisominen meni kuitenkin hienosti ja eri tuli. Minku esiintyi kanssani aivan loistavasti, liikkui todella hyvin ja saatiin myöskin eri. Kilpailuluokan järjestys oli mielestämme oikea. Minku nro. 1 ja Lumo nro 2 ja iloksemme molemmille sa! Yksi hienossa kunnossa ollut veteraani oli vielä jälkeemme, saaden sa:n. Näin ollen pn- kehässä kisasi kaikkiaan 4 narttua: 1 avo, 2 val ja 1 vet. Minku jatkoi hienoa esiintymistään ja nostettiin porukan kärkeen! Lumppari sai sijan 4, joka sillä turkilla ja esiintymisellä oli aivan oikein. ROP- kehässä Paavo vei voiton ja Minkuli oli VSP. Tämä sopi meille loistavasti, päästiin ajoissa kotiin :-) Sain vielä osallistua kasvattajaluokkaankin Sienna-Red kennelissä, kun yksi Pyryn pennuista tarvitsi esittäjää. Oli oikein mukava kokemus ja sievä neitokainen vietäväkseni annettiin. Onnea Benitalle ROP- kasvattajasta ja KP:sta! Näyttelyssä tulosten lisäksi parhainta olivat antoisat keskustelut kehän laidalla tolleriväen kesken ja mukava oli myös tavata mahdollisia tulevia tolleristeja :-)



Kaunottaret kera palkintojen, Minku VSP ja Lumo pn4

Sunnuntaiaamu starttasi vielä vähän aikaisemmin, sillä tollerit olivat aivan ensimmäisenä rotuna Tuurin kaikkien rotujen näyttelyssä. Kuuden aikaan läksimme siis matkaan ja parin tunnin ajon jälkeen oltiin perillä aurinkoisessa mutta viileässä Tuurissa. Häkki pystyyn kehän laidalle ja taas saimme mukavaa näyttelyseuraa, paljon tuttuja oli paikalla :-)

Tollereita oli ilmoitettu 13, 5 urosta ja 8 narttua, kaikki olivat paikalla. Tuomarina toimi Marjatta Pylvänäinen- Suorsa, melko tiukkana tunnettu vanhempi rouva. Uroksille jaettiin 2 eri sa:ta ja eilisen tapaan Paavo voitti urokset. Nartuissa ei paljoa sa:ta jaettu myöskään. Ennen meitä vain 1 junnunarttu oli sen saanut. Valioita oli paikalla kolme. Jarno aloitti Lumon kanssa. Tänään esiintyminen sujui kaikin puolin loistavasti, pieni treeni ja keskittyminen ennen kehää auttoivat. Eri sieltä tuli ja sitten minä Minkun kanssa kehiin. Liikkeet ja seisominen sujuivat tänäänkin mainiosti ja eri saatiin. Myös kolmas valionarttu sai erin. Kilpailuluokassa meitä juoksutettiin pari kertaa ympäri ja sitten Minku nostettiin kärkeen, Lumon ollessa 2. Jes! Parasnarttukehä jatkuikin siitä suoraan. Juniori osoitettiin yhden juoksukierroksen jälkeen sijalle 4. ja sitten valiot järjestyksessä 1,2 ja 3. Mahtavaa, meille kaksoivoitto! ROP- kehässä kävi samoin kuin eilen, Paavo oli ROP ja Minku VSP. Ei me huonolle hävitty, sillä Paavo sai molemmista näyttelyistä myös ryhmäsijoitukset. Onnea vielä tätäkin kautta!

Myös Tuurissa oli paikalla mahdollisia tulevia tolleristeja ja saimmekin kertoilla rodusta, tulevasta yhdistelmästä ja jakaa käyntikortteja muutamankin kappaleen. Erityisen ilahduttavaa oli tolleriharrastajan kiinnostus pentuettamme kohtaan, ehkäpä se johtaa yhteistyöhän jatkossa :-)

Loistava näyttelyviikonloppu siis kaiken kaikkiaan! Tästä jäämmekin pienelle kehäilytauolle keskittyen mejään. Ensi viikonloppuna sekä Lumo että Minku jäljestävät Keuruulla, muutama muukin ilmo on laitettu ja toivotaan että kisapaikkoja saadaan :-) Näyttelykehiin palaillaan sitten heinäkuussa Oulussa. Pieni tauko on paikallaan ja tällaisen menestyksen jälkeen tauolle jääkin ihan mieluusti!


Tuurin ylpeä VSP :-)

2016-06-08

Viime hetken näyttelyilmoja....

Tulipa tänään ilmoitettua tytöt viime hetkellä Oulun ja Kokkolan KV- näyttelyihin. Mistä lie moinen hullu ajatus iskenyt, jollain se yksi tyhjä kesäviikonloppu piti täyttää :D

Minkulla laskeskelin olevan kiva 21 x SA- putki nyt takana, toivottavasti se ei tuolla reissulla katkea... Tai jo ennen sitä, onhan tässä tulevan viikonlopun Tammela-Alavus- turnee vielä ennen pohjoisen reissua.

Viikonlopun näyttelyistä saatu kuva, missä olimme yhdessä valiokehessä Lumon ja Minkun kanssa, innoitti punnitsemaan tyttöset. Ei meinattu silmiämme uskoa, kun Lumolle vaaka näytti 18 kg ja kaikin tavoin isomman näköiselle ja vahvemmalle Minkulle 17.2 kg! Kyllä se turkki todellakin hämää, ei voi muuta sanoa!


 Muhkea Minku
Kuikelo Lumo

2016-06-07

Tuplasti hopeaa ja pronssia, poreita ja lumipalloja

Vietettiin pitkä viikonloppu Himoksella mökkeillen. Himos oli tyystin autio, joten rinteet olivat vain meidän käytössämme. Sinne tehtiinkin pitkiä lenkkejä tyttöjen kera, rinteessä oli vielä paikoin lunta ja päästiin heittelemään lumipalloja, mikä olikin tyttöjen mielestä hyvin hauskaa :-) Mökillä oli myös poreamme, missä ihmiset viettivät paljon aikaa, rentoutuen ja lämmitellen, sillä säätila muuttui viikonlopun aikana hyvin kylmäksi.


Lauantaina järjestetiin Jämsän raviradalla näyttely, jonne oli ilmoitettu 9 tolleria. Tuomaroimassa oli belgialainen vanhahko mies,Theo Leenen. Ennen oman rotumme alkua katselimme edeltävän rodun (coccerspanielit) arvostelun. Siellä oli 6 narttua valioluokassa joista 5 sai erin. Pn- kehässä tuomari ei sijoittanut näistä yhtäkään, vaan kaikki sijoitukset menijät junnuille, nuorille ja olikohan yksi avo. Lupasi siis tosi hyvää meidän valionarttujen suhteen....

Saimme näyttelyseuraksi Minkun pennun mahdollisen ostajan Marin, kiitoksia vielä tätäkin kautta seurasta ja kuvista! Alla kuva meidän valioistamme kehässä, Jarno Lumon ja minä Minkun kanssa.


Kuten kuvasta näkyy, on tyttöjen turkeissa melkoinen ero. Minkulla on karvaa triplaten Lumoon verrattuna. Myös korkeus on nähtävillä, Minku on selvästi korkeampi (kuten virallisestikin on mitattu, agissa Minku on maxi ja Lumo medi). Tuomari oli eri mieltä....

Jokainen tolleri ennen meitä sai eri sa:n, tyyppejä oli monia ja taisipa siellä olla joku meidän tyttöjämme matalempikin koira. Mikä oli mielenkiintoisinta tässä kehävisiitissä oli se, että ainoana koirana rodussa Minku mitattiin! Tuomarin mittakeppi oli vielä asetettu edellisen rodun asennolle 38 cm, taisi mitta täyttyä ;-) Mutta hei kamoon- sokeakin näkee sen kuten kuvakin kertoo, kumpi on korkeampi. No, sijoitukset sitten menivät niin että Lumo kaljuna voitti valiot ja "pieni" Minku oli kakkonen, kokonaiskisan voiton vei juniori, Lumo pn2 ja Minku pn3. Näyttelen parasta antia oli kehää katselleen coccerinomistajan kehut meille kehän jälkeen. Hän tuli ihan varta vasten kertomaan, miten kauniisti me esitämme koiria ja miten tätä iloista ja vapaata esiintymistä on ilo katsella. Kiitos sinulle palautteen antaja, kuka olitkin, pelastit meidän päivän!

Näyttelyn jälkeen palailtiin mökille edelleen sijoitusta (meidän keskinäinen järjestys) hämmästellen ja tyttöset pääsivät uimaan autiolle hiekkarannelle. Turkit kuntoon siis seuraavan päivän kehiä varten!






Seuraavana aamuna oli mikäli mahdollista, vieläkin kylmempi kuin lauantaina, lisättynä todella kovalla ja puuskaisella tuulella. Himoksen hiekkakentällä pidettiin ryhmänäyttely, missä ilmoittautuneita tollereita oli 16. Iloksemme saimme paikalle myös Minkun siskon Nellan omistajiensa Annaliinan ja Nikon kanssa. Kiitos vielä mukavasta näyttelyseurasta!

Tollerituomarina toimi puolalainen Malgorzata Wieremiejczyk-Wierzchowsa. Nella kisasi avoimessa luokassa ja sai eh:n, sijoittuen luokan neljänneksi. Onnittelut! Todella nätisti neiti esiintyi, vaikkei näyttelykokemusta vielä liiemmälti ole.

Meillä ei mitään uutta auringon alla. Tuomari juoksutti Lumoa ja Minkua todella monta kertaa yhdessä ja erikseen. Lopulta edellispäivän sijoitus toistui, Lumo meni jälleen ykköseksi. Arvostelu oli Lumolla hyvin ylistävä, elegantti sitä ja tätä, Minkulla taaseen toivottiin mm. kehittyvää eturintaa ja lisää takakulmauksia. Arvosteluista näki kyllä täysin, kumpi koira oli tuomarin makuun, silti hän juoksutti ja juoksutti, sanoen että ei osaa päättää, kun ovat niin erilaiset. No joo, onhan nuo varsinkin nyt aika erilaiset, kun toinen kalju ja toinen ei ;-) Pn- kehässä todella hienossa kunnossa ollut veteraani vei voiton, Lumon sijoittuessa pn2 ja Minkun pn3. Eli molempina päivinä saatiin hopeaa ja pronssia, sekä yllätyssijoitukset "jäsentenvälisissä", eipä olisi uskonut että omien tyttöjen sijat kääntyvät näin päin, muutama edellinen näyttely kun oli juurikin toisin päin, Minkun viedessä voitot Lumosta. Mutta onhan se hienoa, että kaksi omaa kasvattia eri pentueista kisaavat tasavahvasti keskenään, siihen ei voi kun olla tyytyväinen!

Autiolle Himokselle sanottiin heipat maanantaina, pienen rinnelenkin jälkeen. Taika näyttää, mitä hän oli reissusta mieltä ja vähän tuollainen fiilis jäi kyllä itsellekkin.