Charmille RTK2 ja luokkavoitto!

Eilen starttasimme Charmin kanssa Tamskin rallytokokisoissa Niihamassa, tavoitteena AVO- luokasta hyväksytty tulos ja tätä myötä koulutustunnus RTK2. Kisat tuomaroi Kirsi Petäjä ja AVO- luokka oli melkoisen suuri, peräti 19 osallistujaa. Me saimme kunnian aloittaa luokka, eli olimme starttilistalla ensimmäisinä.

Kun saavuin kisapaikalle, niin kävin ilmoittautumassa ja viemässä häkin halliin. Sitten tsekkasin ratapiirroksen, joka näytti melko tekniseltä. Mukana ei ollut meille hyviä seuraamistehtäviä (pujottelu, spiraali), hyppy radalta löytyi sekä paljon pysäyttäviä liikkeitä ja takapään käyttöä. Charmilla on hyvä takapään hallinta, joten siinä mielessä rata näytti meille ihan sopivalta, kunhan se hyppy ja sitä seuraava 270 käännös vasempaan vaan onnistuisi.

Pieni lenkki tehtiin Charmin kanssa ja sitten odottelemaan ja hallille ja tekemään vähän lämppäritreeniä. Charmilla vaikutti olevan hyvä vire ja harjoitustehtävät sujuivat ihan mukavasti. Rataan tutustumisen jälkeen vielä pari innostavaa tehtävää odotellessa ja sitten suorittamaan. 

Radan tehtävät alkoivat istu-seiso- kierrä koira, joka on väliin ollut meille haastava. Nyt se onnistui hyvin, joten siitä kelpasi jatkaa. Käännös vasempaan, juoksua, normivauhtiin, liikkeestä askel oikealle, istu-vasen täyskäännös istu, eteen istu, oikealta sivulle istu, ohjaajan ympäri myötäpäivään, istu-askel oikealle-istu, hyppy, 270 vasempaan, liikkeestä eteen istu- oikealta sivulle, pyörähdys, saksalainen täyskäännös, 360 vasempaan, seiso-istu-maahan ja maali. Radalla meillä oli hyvä yhteistyö ja kontakti ja vire säilyi läpi 16 tehtävän radan hyvänä. 

Sitten hetken odottelu, millaiset pisteet ilmestyisi tulostauluun. Aika hienot pisteet sinne kirjattiin, 99 ja RTK2! Nyt oli mukava odotella pitkä luokka loppuun, vähän lenkittää Charmia ja seurata muiden suorittamista. Niinhän siinä lopulta kävi, että kukaan ei yhtä hyviin pisteisiin yltänyt ja me voitimme suuren 19 koiran luokan! Olipas hienoa päättää AVO- luokka tällaiseen onnistumiseen, tiesin kyllä että Charmi osaa, ja nyt se päästiin lähes täydellisesti näyttämäänkin 😊

Nyt alkavat treenit  kohti voittajaluokkaa sekä Hertan että Charmin kanssa, ja Myrri treenailee mestaria edelleen. Kiitos käsionnettomuuteni, ovat Myrrin treenit olleet tauolla (paljon tehtäviä oikealla puolella, ja murtuneella kädellä ei paljon ohjailla), tällä viikolla olisi tarkoitus niitäkin jatkaa. Saapa nähdä, vieläkö startataan tämän vuoden puolella, vai jääkö mestariluokan korkkaus ensi vuoteen. Kiirettä meillä ei ole, harrastetaan omaksi ja koirien iloksi! 

Näyttelyssä pitkästä aikaa

ROP- koira Hertta 💖

Eilen oli Seinäjoki KV, näyttely mihin vihdoin pääsimme, kun SNJ meni förbii kiitos samana aamuna murtuneen käteni. Koirien näyttelyvalmistelut jäivät lähes tekemättä, vasemmalla kädellä kun ei paljon nypitä eikä oikein kammatakaan. No, tavoite oli yrittää Somalle MEJÄ:n VOI- luokkaan tarvittavaa tulosta (vähintään T), ja siinä nyt ei karvojen asennolla juuri olisi väliä 😅

Tollereita oli näyttelyyn ilmoitettu 35 ja tuomarina toimi Markku Kipinä. Myrri on saanut junnuna Markulta eh:n, Hertasta ja myös Minkusta nuorempana Markku on pitänyt. Charmi sai Markulta nuortenluokassa Palangassa erin ja oli pn2, joten ihan hyvillä mielin matkaan lähdettiin. 

Saavuimme paikalle n. tuntia ennen kuin arvostelu alkoi. Vähän jännitti, miten Soma hallissa liikkuisi, ahdas ja meluisa paikka ja täysin uusi kokemus pahinta mörköikää elävälle neidille. Halli ei yllättäin ollut yhtään hankala paikka, Soma kulki reippaasi häntä ylhäällä eikä ollut moksiskaan hallista ja metelistä. Hyvä niin! 

Uroksia oli ilmottu 12 ja siellä kisasi kasvattimme Luca valioluokassa, ollen luokan 2. sileällä erillä. Junnunarttuja olikin sitten huimat 9, ja Soma oli luokassa neljäntenä. Yhdessä kehän kierto meni hyvin. Mutta sitten yksilöarvostelussa tulikin ongelma, kun Soma ei halunnut että tuomari kopeloi. Asia tuli yllätyksenä itselleni, neiti kun on tähän saakka ollut varsin reipas tapaus ihmisten kanssa. Yhdellä kädellä operoiden en oikein pystynyt asiaa auttamaan, mutta sen verran tuomari sai kokeiltua ja hampaat venkoilusta huolimatta katsottua, että pystyi neidin arvostelemaan. Liikkeet menivät hyvin ja häntä iloisesti heiluen, vain tutkiminen oli no-no. Oli kyllä iso (ja positiivinen!) yllätys että tuolla showlla saatiin EH! Neljä junnua sai erin, neljä eh:n ja yksi evan. Meidän virallinen kehädebyytti tuotti siis tulokseksi jun eh ja tiedoksi nyt paljon treeniä ennen seuraavaa kehäilyä. 

Charmi kisasi käyttöluokassa saaden kivan arvostelun ja eri sa:n sekä luokkavoiton, kilpakumppanin saadessa h:n. 

Valioissa sain Myrriä esittämään Oonan- iso KIITOS tätäkin kautta! Myrri esiintyi Oonan kanssa todella hyvin ja sai erin. Minä vein melko karvatonta Herttaa, ja eri saatiin mekin. Eri tuli myös Kertulle ja luokan 4. valio sain eh:n. Kilpailuluokassa Hertta nostettiin kärkeen ja Myrri toiseksi, meille kahdelle vielä SA:t! Olipas hienoa!

Parasnarttukehässä tuomari otti jatkoon junnuluokan, avon, valioiden ja veteraanien voittajat. Minä vein Herttaa ja niinhän meidät ykköseksi nostettiin! Hertta oli siis PN1 saaden cacibin. ROP- kisassa valiourosta vastaan Hertta voitti, eli kotiin tuomisina oli vielä ROP 💖 Esitimme myös kasvattajaluokan, missä olivat Luca, Myrri, Charmi ja Hertta. Hienolla arvostelulla saatiin KP ja  olimme ROP-kasvattaja. Kiitokset meidän esitysavuille Oonalle ja Millalle vielä tätäkin kautta sekä toki myös Lucan esittäjälle kasvattajaryhmän osalta😊 Ryhmiin emme jääneet, kun veteraanit odottelivat kotosalla. Mutta olipas hieno reissu! Soman osalta tavoitteet täyttyivät ja ylittyivät, ja muu lauma kisasi tasollaan, Hertan ROP oli kirsikka kakun päälle 😍

Soma korkkasi MEJÄ-uransa

MEJÄ- kausi julistettiin meidän osalta jo päättyneeksi Charmin upean SM- pronssin jälkeen. Kuinkas ollakaan, koekalenteriin ilmestyi valmisjälkikoe Nakkilassa Soman juuri täytettyä 9 kk. Jarno laittoi ilmon matkaan ja onnistuimme saamaan koepaikan! Treenijälkiä on Soman kanssa tehty muutama, ja kyllä siellä on ihan hyviä nenänkäyttökykyjä osoitettu. Tarkoitus ei kyllä vielä tänä vuonna ollut startata, mutta mahdollisuus ja uteliaisuus vei voiton 😅

Tänä aamuna Jarno ja Soma lähtivät matkaan. Keli oli vähän pakkasen puolella, miten se vaikuttaisi verijälkeen, oli kysymysmerkki. Koska lunta ei ollut, niin koe kuitenkin voitiin pitää. 

Soma sai päivän kolmannen jäljen. Vähän klo 12 jälkeen sain kuulumisia. Ykkönen oli tullut, mukavin pistein 45! Hieno alku Soman MEJÄ- uralle, iässä  9 kk 10 vrk 😍 Nyt toivotaan pitkään lumetonta syksyä, jotta saadaan jatkaa treenejä. Huomenna lähdetään Seinäjoelle yrittämään näyttelytulosta junnuluokasta, sellainen (vähintään t) kun vaaditaan MEJÄ:n voittajaluokkaan pääsyyn... Vielä siellä ei olla, mutta tämän päivän suoritus antoi uskoa siihen, että ensi vuonna jossain kohtaa sinne luokkaan saatettaisiin päästä..😊

Yksikätisenä kisaamassa

Rallytreeneistä on ollut lähes kuukauden tauko onnettomuuteni vuoksi. Olin ilmoittautunut YLÖKK:n kisaan Hertan ja Charmin kanssa, ja pitkään pohdin pystynkö yksikätisenä kisaamaan. Koska rallyn suhteen meillä ei muita tavoitteita tälle vuodelle ollut, kuin koulutustunnukset, niin päätin lähteä kokeilemaan. Kylmiltään vain, lahjattomat treenaa vai miten se meni 😉

Kisarata oli Pia Kivimäen ja Hertta starttasi heti luokan ekana. Isoin haaste oli hihnan poisotto ja taskuun laitto vasemmalla kädellä, sekä radan jälkeen hihnan kiinnitys. Itse suoritus meni hyvin, yhden liikkeen uusin ja se onnistuikin toisella yrittämällä, siitä siis -3. Muutamia muita pistevähennyksiä matkalle osui, erityisen iloinen olen pyörähdyksen onnistumisesta heti ekalla yrityksellä ensi kertaa kisoissa ja siitä siis ei vähennyksiä.

Charmin kanssa startattiin luokan viimeisenä, ja samat haasteet oli hihnan kanssa. Mutta niistä selvittiin. Radalla oli hyppyeste, josta Charmin edellisissä kisoissa tuli -10. Niin tuli nytkin, Charmi vaan kiihtyy siitä niin paljon etten saa hallintaa kuntoon ajoissa. Tyhmänä vielä kokeilin uusintaa, eikä se sen paremmin onnistunut. Tästä siis kaikkiaan -13 p. Ne olikin meidän radan ainoat vähennykset, joten aika hienoa! Itsestäni olen ylpeä, että uusinnankin epäonnistuttua keräsin itseni ja loppurata, 8 kylttiä meni virheettä (kaikkiaan radalla oli 14 tehtäväkylttiä).

Tuloksissa siis Hertalle hieno AVO HYV 92 p ja koulutustunnus RTK2! Vuoden tavoite täynnä 💖 Charmille myös hieno tulos AVO HYV 87 p. Seuraava kisa Charmilla on parin viikon päästä Tamskilla, jos käsi ei pahemmaksi mene. Sieltä yritetään viimeistä AVO- luokan hyväksyttyä ja toivotaan, ettei radalle osu hyppyä 😅

Kipsissä

2.5 viikkoa sitten oli sateinen ja pimeä aamu. Koirien kanssa tehtiin aamulenkit varhain, koska päivän ohjelmassa oli lähtö SNJ:n päänäyttelyä kohti jo ennen kahdeksaa. Viimeisellä lenkkikierroksella fleksit käsissä, mutaisessa rinteessä n. 500 m ennen kotia lähti jalat alta ja kaaduin suoraan oikean käteni päälle. Sekunnin murto-osassa kuulin kun luut rusahtivat ja pian iski järkyttävä kipu tajuntaan. Tiesin heti että nyt kävi huonosti, ranne oli murtunut. Tajunnan rajamailla sain itseni ylös ja fleksit kerättyä vasempaan käteen. Myrri ja Hertta olivat selvästi hädissään, ja kulkivat hiljaa vierellä kun sateessa mentiin kotia kohti. Sisälle päästyä huusin Jarnoa apuun ja kerroin mitä kävi. Sadevaatteet pois oksennusta pidellen kylmän hien valuessa pitkin kroppaa ja tärinän vallassa. SNJ:n sijasta Volvo suuntasi vauhdilla kohti Acutaa, missä kuluikin seuraavat 9 tuntia kuvauksissa, kipsauksessa, murtuman reponoinnissa, CT- kuvissa, verikokeissa jne. Lopulta neljän maissa päästiin kohti kotia, käsi kipsissä ja hoitosuunnitelmana leikkaus neljän päivän kuluttua. Käsi oli murtunut niin pahasti, sekä kyyner- että värttinäluu, että pelkällä kipsauksella sitä ei saatu riittävän hyvin kohdalleen.

Leikkaus meni ilmeisen hyvin, se tehtiin puuduttamalla käsivarsi kainalon kautta UÄ- ohjauksessa. Leikkaamassa oli kaksi ortopedia ja operaatio kesti n. kaksi tuntia. Leikkauksen jälkeiset kivut, kun puudutus aamuyöllä poistui, olivat kauheat. Onneksi kunnon lääkityksellä ne sai jotenkin hallintaan ja paraneminen saattoi alkaa.

Jarnolle tämä aika on tiennyt hoitovastuuta koirista. Lenkeillä askelia on kertynyt yli 30 000 päivässä. Itse olen nyt muutamana päivänä päässyt mukaan parille lenkille / päivä, vieden yhtä koiraa vasemmalla kädellä. Kaikki toimet on tosi haastavia ihan pukemisesta alkaen, kun murtunut käsi on oikea käsi. Tänään, kaksi viikkoa leikkauksesta, kipsi poistettiin ja nyt kättä pitää alkaa kuntouttaa. Haastavaa on, ranne on todella jäykkä (sisällä kaksi titaanilevyä sekä lukuisia nauloja), käsi on voimaton ja kipujakin vielä on. Toiveissa kuitenkin on saada kädestä toimintakuntoinen, ja sitä kohti pyritään.

Pentukyselijöille tiedoksi ja pahoittelut että vastaaminen vähän kestää, ja Jarno vastailee kyselyihin kun  ehtii. Jarnolle tätäkin kautta iso kiitos kaikesta avusta tuesta, se on ollut korvaamatonta 💗