Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RIGAVW-18 EEV-17 EEVV-17 RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE BY MVA EE MVA LV MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tyttären Myrrin (RIGAJW-18 Magicfox`s Amarone) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2017-08-28

VOI 1- tytöt Keuruun mejäkokeessa!


Huippu-Nuuskut Lumo ja Minku, sekä palkintomakkaran lapsiltaan kotiintuomisina saanut Taika :)

Lauantaiaamuna suuntasimme ensin viemään Taikan hoitoon vanhemmilleni Mouhijärvelle ja sitten ajamaan melkoisessa vesisateessa kohti Keuruuta kera Lumon ja Minkun. Matkalla keli vaihteli jatkuvasti kovasta sateesta auringon paisteeseen, eli kuten MEJÄ:ssä usein. kastumaan varauduttiin.

Saavuimme perille kokeen keskuspaikalle ja siellä tutut kuviot sekä jälkien jako. Saimme Jarnon kanssa tehdä jäljet parina ja hienosti meillä yhteistyö sujui, kuten aina. Ensin teimme VOI- jäljen, joka sijaitsi ampumaradan läheisyydessä ja harmittavasti ei päästy luonnon rauhasta noin Luonnon Päivänä paljon nauttimaan, kun koko ajan paukkui ja kovaa. Jäljen teko onnistui hyvin ja sitten tekemään toinen jälki, AVO- jälki (kokeen ainoa). Täytyypä sanoa että kun on tottunut voi- jälkiä tekemään, tuntui avo- jäljen teko niin helpolta että meni ihan suit sait. Jälkien teosta tarkemmin Jarnon blogissa (rapsuttamo.fi).

Hotellissa iltasella tyttöjen lenkitykset mukavissa maastoissa, ja sitten illallista nauttimaan ravintolaan. Olikin mainiot ruoat eikä tarjoilussakaan valittamista, olihan tarjoilija biologi kuten minäkin! Tosin hieman eri alaa, mutta silti hauska sattuma :) Syönnin jälkeen vielä iltalenkki ja sitten unille, sillä koepäivästä tiedettiin tulevan pitkä.

Aamulla klo 7.30 saavuttiin koepaikalle ja siellä tuomarin puhuttelu sekä jälkien arvonta. Meidän ryhmässä oli 7 koiraa ja Lumo sai ryhmän viidennen jäljen ja Minku ryhmän viimeisen. Eli pitkä odottelu tuli koirille ennen hommiin pääsemistä.

Laukauksen sietotestin jälkeen otimme tuomarin matkaan ja ajoimme ryhmämme aloittavalle avo- jäljelle. Jarnon opastus sujui hyvin ja sitten käytiin purkamassa jälki yhdessä. Tämän jälkeen ajeltiin jäljelle mistä haettiin sorkka ja tuomari voi- jäljelle jonka Jarno opasti. Odotellessa ehdittiin hyvin lenkitellä tyttösiä ja vähän lepäilläkin,

Jarnon opastus sujui jälleen hyvin ja hän jäi purkamaan jäljen heti, minun siirtyessä autolla Lumon jäljen alkupaikalle odottelemaan. Hetken siinä odoteltiin, Lumo jo tiesi päivän tehtävän ja innoissaan nuuskutteli ilmaa, eiköhän sieltä tuuli jo veren hajua kuljettanut. Kohta tuomari sai edellisen jäljen koekertomuksen valmiiksi ja oppaan johdolla siirryimme maastoon. Näytin Lumolle alkumakuun ja sitä hetki tutkittiin, sitten matkaan. Lumolla oli reipas vauhti ja jälkeä lähdettiin menemään hyvinkin suoraviivaisesti. Näin merkeistä lähes koko ajan että jäljellä oltiin. Jälki kulki osan matkaa suopursukossa, mutta se ei Lumoa häirinnyt, matka jatkui määrätietoisesti. Jokaisen makuun yli mentiin, mutta vain kahdella pikkuisen pysähdyttiin ja haistettiin. Maasto oli pääsääntöisesti mukavaa kulkea, pari tiheämpää risukkoa reitille sattui ja toinen niistä vähän ennen kaatoa. Pikkusen jo pelkäsin olisiko sorkka laitettu sinne ryteikköön, mutta onneksi ei ja matka jatkui vielä risukon jälkeen n 50 m ennen kaatoa. Lumo tuli kaadolle hyvin suoraviivaisesti ja jäi seisomaan sen viereen. Koiranhan tulisi selvästi osoittaa kaato, esim. nuuskimalla tai nuolemalla. Niin Lumo on ennen tehnytkin, mutta nyt vain seisoi ja katsoi. Siinä sitten hetki odoteltiin ja onneksi Lumo päätti sitten vähän sorkkaa nuuskaista ja sain luvan kiittää. Huh, kylläpäs laittoi miettimään että tippuuko palkintosija tästä kaatokäytöksestä.... Tuomaria ja opasta kiitettyäni kysyi tuomari, että mitä arvellaan menneen aikaa. Minä arvasin 25 min ja tasan sen verran jälkeen oli kulunut! Melkoinen vauhti siis, kun suoritusaikaa on 45 min. Kertoohan tuo sen, että paljon ei ylimääräisiä pyöritty ja koska katkolla mentiin pari isoa lenkkiä ennen jatkon selvitystä, oli muu tahti ollut varsin reipasta. Loistavin mielin metsästä palattiin ja sitten odottelemaan Minkun suoritusvuoroa.

Minku oli innoissaan kun valjaat puettiin ja kävi iloisesti tervehtimässä sekä oppaan että tuomarin. Metsään siirryttiin häntä liehuen ja sitten tutkimaan alkumakuu. Se kiinnosti ja alkoi reipastahtinen eteneminen suoraviivaisesti jälkeä myöten. Minkun jälki kulki melko mukavassa maastossa ja eteneminen oli helppoa. Näin matkalla merkkejä joista tiesin että jäljellä ollaan. Minku ei paljoa miettinyt vaan meni "kuin juna" jälkeä pitkin. Katkolla ei pyöritty vaan tekijän jälkiä pitkin suoraan jatkoon. Kaikki kolme ensimmäistä makuuta Minku merkkasi, neljäs meni harmillisesti ohi kun juuri silloin kuljettiin hieman jäljen sivussa. Minku otti makuusta hajua, mutta ei sitten enää palannut sille. Ja kohta näinkin edessä siintävän sorkan, mille Minku tassutteli ja jäi sitä nuuskimaan. Upea suoritus! Ja vielä minuutin nopeammin kuin Lumo, hyvin määrätietoista menoa!

Sitten olikin parin tunnin odottelu keskuspaikalla ennen tulosten julkistusta. Siinähän se aika kului mukavasti syöden hyviä ruokia ja nauttien kakkukahveja. Kuten aina, Keuruun kokeissa on hieno tunnelma ja niin oli jälleen. Mukava oli myös rupatella Minkun veljen Sulon omistajan kanssa.

Kun kaikki olivat saaneet ruokaa ja saunoneet, alkoi tulosten luku. Kuten aina, luku eteni pienimmistä pisteistä suurimpiin. Sulolle harmittavasti voi 0- tulos, kun kaupungistuneen koiran nenään kävivät metsän houkutukset vähän liikaa. Lumon kertomus luettiin porukan keskipaikkeilla. Hienosti VOI 1- tulos 43 pisteellä. Pari ohitettua makuuta ja kaatoon ei tarpeeksi innostuneesti suhtautuminen laskivat pisteistä, mutta hieno tulos kaikkiaan. Erityismaininta Lumolle annettiin viivasuoraan tehdystä 90 asteen kulmasta :)

Sitten jatkui luku ja kuinkas ollakkaan, kohta oli vain yksi jäljellä. Minku oli siis kokeen paras VOI- luokan koira! Ja olihan se kertomuskin hienoa kuultavaa. Tässä tuomari Kalle Järvisen kertomus Minkun suorituksesta:

"Minkulle näytetään alkumakuu, josta alkaa varsin ripeä jäljestys. Kaikki osuudet jäljellä tai sen tuntumassa. Makauksista merkkaa ensimmäisen, toisen ja kolmannen, neljäs ohi. Ensimmäinen kulma, jolla katko, jäljentekijän jälkiin tukeutuen jatkoon. Toinen kulma pienellä takalenkillä, kolmas kulma tarkasti. Sorkalle viipyillen ja se kiinnosti, Koirakolle lisää jarrua niin saadaan napattua viimeiset roikkuvat pisteet pois".

Tällä suorituksella saatiin 47 pistettä mikä on Minkun paras voi- luokan tulos! Eipä enää paljon väsymys painanut näiden tulosten jälkeen. Iloisin mielin ajeltiin kohti Mouhijärveä, mistä haettiin Taika kotiin. Kiitosta vanhemmille tätäkin kauttaa Rouvan hyvästä hoidosta! Kotona oltiin illalla vasta 21 jälkeen ja täytyypä sanoa, että ei tarvinnut paljon unta odotella :)

2017-08-24

MEJÄ- kauden loppukisat

Kaksi tulevaa viikonloppua kuluvat tiiviisti MEJÄ- metsissä. Ensin tänä viikonloppuna Keuruulla kera Lumon ja Minkun. Seuraavana viikonloppuna osallistumme Satakunnan kennelpiirin Piirinmestaruusmejään Karvialla kera molempian tyttöjen. Huikeaa!

Toivottavasti säiden haltijat suosii ja HUKA:t loistavat poissaolollaan ;)



Tavoitteena ykköset, kuten oli tässä parin vuoden takaisessa Tollerimejässä :)

2017-08-19

Rouva jälleen tyttösten kaunein :)


Rouva kera palkintosaaliinsa :)

Alkukesästä tätä viikonloppua pohdittiin, kun näyttelykalenteria tarkasteltiin, että onko valinta Kouvola KR vai Ruovesi RN. Molemmissa kun olivat suomalaiset miestuomarit, jotka ovat tyttösistä tykänneet. Kouvola vei voiton koska KR ja siten "isompi" näyttely, joten täälläpä sitä ollaan :)

Aamusta lähdettiin ajelemaan kohti pelipaikkaa, Kouvolan ravirataa. Saavuttiin perille ja tyttöset autosta, kävelemään ensin heinikkoisen parkkialueen läpi ja sitten hiekalle, kaviouralle. Siinä jo heinällä kävellessä katsoin, että Minku liikkui omituisesti. Kun päästiin hiekalle, ei enää ollut epäselvää- neito ontui :( Ei kun katsomaan missä vika ja oikean takajalan varvasväli oli vereslihalla! Koska mitään vaivaa ei aamulla kotona ollut, niin ilmeisesti siinä heinikon parkkialueella on ollut terävä kivi/lasinsiru tms mikä nirhaissut anturan reunan ja varvasvälin rikki. Mitä tuuria! Kipeä oli silmin nähden, kun ontuminen oli todella ilmeistä ja kun pysähdyttiin rokotustarkastuspisteelle, alkoi heti jalan nuoleminen. Tässä kohtaa jo oli selvää, että kehä jäisi Minkulta väliin. Harmitti todella paljon, kun tuomarina toiminut Vesa Lehtonen on aiemmin neidosta tykännyt ja toivoin että ainakin eri oltaisiin saatu, parin turkittomuudesta johtuneen eh:n jälkeen. Mutta vielä enemmän harmitti se, että Minkulla oli huono olla ja jalkaan sattui.

Kun päästiin kehän laidalla nurmikkoa pitkin (hiekalla kävely ymmärrettävästi pahempi jalalle), laitoimme leirin pystyyn ja sitten minä lähdin hakemaan näyttelyn eläinlääkäriä paikalle. Saimmekin kolme lääkäriä, tai ilmeisesti yksi oli hoitaja ja yksi lääkäri ja yksi apuna mukana, hoitamaan neidin jalkaa. Tutkimuksen jälkeen lääkäri totesi, että vamma on onneksi pinnallinen, mutta hankalassa paikassa. Eli kävellessä ottaa maakosketuksen ja on kipeä. Sitten lääkäri puhdisti alueen ja laittoi siihen jotain lääkevoidetta sekä antoi kotihoito- ohjeet. Tämän jälkeen Minku pääsi häkkiin lepäilemään.

Sitten odoteltiin kehien alkua. Onneksi oli mukavaa odotteluseuraa, Minkun veljen Viksun omistajat Susanna ja Antti sekä näyttelytuttu Jenni suloisen muksunsa kanssa. Siinä rupatellessa aika kului rattoisasti ja kohta tollerit sitten alkoivatkin.

Viksu oli ensimmäisenä kehässä ja esiintyi hyvin. Loistavasti meni, eri sa tuli! Sitten kolme käy- luokan urosta, joille eri (ja sa), eh ja h. Sitten veteraaniuros Jedi, jolle eri sa. Paras uros- kehässä Jedi voittoon ja Viksu kolmanneksi, kera vara-sertin. Serti oli niin lähellä... No, kyllä se vielä sieltä tulee!

Nartuissa ei sitten ollutkaan kuin meidän tytöt. Tämäkin harmitti erityisesti, kun nyt oli "kolmoisvoitto" tarjottimella. Minkua kun ei vaan voinut viedä, niin ohi meni. Lumo meni Jarnon kanssa todella kivasti ja eri sa tuli. Samoin Rouva minun kanssani. Pn- kehässä Vesa piti edelleen Rouvasta pikkuisen enemmän, joten voitto Taikalle. Perusteluna se, että Lumo oli hänen makuunsa paljon, mutta edes 1 cm olisi toivonut raajakorkeutta lisää. No, sitä ei mistään saada ja tämäkin järjestys passasi meille kyllä!

ROP- kehään Taika pääsi Jedin kanssa (montakohan kertaa tämä parivaljakko on siellä kisannut, aika monta!) ja tällä kertaa Jedi voittoon. Meille siis VSP ja VSP- vet ruusukkeet. Tämä sopi oikein hyvin, päästiin lähtemään apteekin kautta (Minkulle tassun hoitoaineita) hotellille. Täällä sitä nyt ollaan ja tyttöset + Jarno huilaa ja minä päivitän oleellisia, eli näyttelytuloksia :)  Minkukin on täällä ihan ok, kun tassua on hoidettu ja saa pötkötellä puhtailla valkeilla lakanoilla. Illalla lähdemme Jarnon kanssa  kivalta vaikuttavaan pihviravintolaan, täytyyhän sitä Rouvan (ja Lumon) menestystä vähän juhlia! Ja tottakai tyttöset tulevat saamaan herkuista hyvät tuliaiset, näyttelystä ostettujen lelujen ja herkkujen lisäksi :)


Jedi ROP, Taika VSP, tuomarina Vesa Lehtonen.

2017-08-14

Vaihtelevaa missikisamenestystä... Kivoja vepe- treenejä :)



Viime viikolla käytiin taas koko lauman kera vepeilemässä. Sää oli kesäisen lämmin, mikä tälle "kesälle" onkin ollut harvinaista. Treenit sujuivat koko porukalta mukavasti ja etenkin Rouvan hyppytyyli aiheutti ihastusta :) Eipä uskoisi, että kuvassa veneestä hyppää 9 v veteraani!

Meidän piti lähteä perjantaina ajelemaan Joensuuhun, missä lauantaina olisi KV- näyttely. Jarno tuli kuitenkin kipeäksi, joten lähdetiin vasta lauantaiaamuna. Ei ehkä hyvä ajatus sekään, kun kerran kuumetta oli ja itse olisin ollut valmis jättämään koko reissun väliin. Potilas kuitenkaan ei, joten mentiin.

Tollereita oli näyttelyyn ilmoitettu 10 ja tuomarina toimi ranskalainen vanhempi nainen Douma Petroula-Effrossyni Richard. Hän arvosteli ensin villakoirat, joita riitti ja riitti ja riitti.... Tuomari oli todella hidas ja aurinko paahtoi helteisesti suojaiselle raviradalle missä näyttely pidettiin. Melkoista tuskaa oli odotella lähes 4 tuntia omien kehien alkua.

Kun kehät vihdoin alkoivat, voitti valioruos Veke urokset ja veteraaniuros Jedi oli pu2. Juniorinartulle eh. avoluokkaan missä kisasi 3, kaikille erit. Sitten me valiot... Tai täytyykö sanoa avot. Mennessämme kehään ja asetettuamme koirat seisomaan, tuomari nimittäin huonolla englannilla kysyi "open klaaaas, open klaaas". Eli piti meidän avoluokkana. Mitähän luokkaa luuli edellisenä arvostelleensa.... Just. Pikkasen fiilis kyllä lopahti. Ensimmäisenä esiintyneelle Venlalle eri, samoin Lumolle joka tuttuun tapaansa esiintyi hienosti. Minku kun tuli kehään, huomasin kyllä tuomarista ettei oikein perustanut. Minku oli kehän absoluuttisesti karvattomin koira, kaikilla muilla oli tuuheat turkit. Juoksu sujui todella hyvin, taas oli "vanha Minku" takaisin kehissä, vedettiin edellä :) Seisominenkin meni ok. Tuloksena sitten onneton eh. Kylläpä otti päähän! No minkäs teet. Lumo voitti valiot ja sai sa:n. Rouva oli yksin veteraaninartuissa ja tuomari vaikutti hyvin ihastuneelta, Arvosteluun kirjoitti mukava loppulauseen. "Hän rakastaa esiintyä, toivon hänelle pitkää elämää!".

Pn- kehässä nähtiinkin melkoinen farssi. Lumo laitettiin ensin kärkeen, mutta sitten ne muut sijat... Tuomari oli ihan ulapalla miten luokat menee ja mitä koiria oli kehässä. Ensin laitettiin avon kakkonen Lumon taakse, ja sitten kyseltiin kehikseltä taas mikä koira on mikä. Ja tätä vaihtelua ja sumplaamista sitten kestikin KAUAN. Kehisihteeri sanoi että kyllä voit vaihtaa luokkajärjestystä (kuten näemmä halusi), mutta tuomari oli no no, luokkaykköset kärkeen. Taika ja Venla olivat jonon lopussa peräkkäin ja näistä tuomari kysyi, että veteran male and female :D Huh huh mitä sekoilua. No, lopulta se järjestys sitten saatiin arvottua ja Lumppari piti ykkössijan Taikan ollessa pn4. ROP- kehässä Lumosta VSP ja Taikasta ROP- veteraanikisassa ROP-vet.


Veke ROP, Lumo VSP

Vaikka saimme hienot sijoitukset Lumolle (VSP + cacib) ja Taikalle (ROP-vet pn4). jäi kyllä p..ska maku suuhun koko reissusta. Sekoilu luokan kanssa, sekoilu pn- kehässä, Minkun eh... Ei "oikein" kokenut saavansa rahoilleen vastinetta.

Kehä oli ohi vasta neljän jälkeen, kaikkien muiden kehien arvostelut olivat jo loppuneet. Hikisinä ja uupuneina eikun leiri kasaan ja ajamaan vajaa 300 km kohti majoituspaikkaa, Lappeerannan Sokoshotelli Lappeeseen. Tästäkin piti hotelliin soittaa, että tulemme myöhemmin ja siirtää ravintolavaraustakin, tuomarin totaalisen hitauden vuoksi. No, perille kuitenkin päästiin ilta seitsemän jälkeen ja sitten koirat lenkille ja syömään. Ravintolakin oli pettymys, lista oli hieno ja odotettiin maistuvia annoksia. Ruoka oli melko tavallista ja suolaakin sai lisäillä moneen kertaan, joten kyllä tämän reissun saldo jäi miinuksen puolelle. Illalla tuli vielä kova ukkonen jota kestikin läpi yön. Onneksi ei koiria haitannut, vaan nukkuivat tyytyväisinä sängyissä kanssamme.

Aamulla meillä oli aikainen lähtö kohti Orimattilaa (n 200 km päähän), missä pidettiin Tollershow. Emme ehtineet normaaliaamiaselle, vaan saimme melko köyhän varhaisaamiaisen hotellin aulassa. No, parempi sekin kun ei mitään. Ajomatka näyttelypaikalle sujui ok, mitä nyt muutaman 10 km tietyöt vähän alkoivat jurppia... Lisäksi siellä täällä näkyivät myrskyn jäljet, kaatuneita puita oli runsaasti, roskaa ja oksia tiellä. Onneksi ne kuitenkin oli pääosin saatu raivattua, eli isoja hidastuksia ei matkalle tullut.

Orimattilan urheilukentällä laitettiin teltta pystyyn ja sitten odottelemaan kehien alkua. Veteraaninartut olivat heti aamusta vähän kymmenen jälkeen. Ja niitähän riitti, peräti 20 kpl! Koskaan ei ole noin montaa veteraania ollut koolla samaan aikaan, ainakaan minun näyttelyhistoriani aikana. Tuomarina veteraaneilla toimi Reia Leikola-Walden, jolla emme ennen olleet käyneet. Kehää juoksutettiin kahdessa erässä, Taikan esiintymisvuoro oli luokan toisena. Hienosti Rouva esiintyi, kuten aina! Eri saatiin. Kilpailuluokassa taisi olla 9 veteraania. Tuomari poimi kehästä pois koiria ja ilokseni me jäimme kehään. Ja luokan 4. sija sieltä sitten tulikin ja vielä kera sa.n. Eipä tuohon voinut pettynyt olla, tuosta koiramäärästä. Taikan arvostelussa kehuttiin erityisesti liikkeitä ja esiintymistä. Mikä jäi harmittamaan oli se, ettei tuomari laittanut meitä parhaat liikkeet kisaan. Taikahan voitti ko. kisan vuonna 2010 ja olisi se ollut hienoa kisata siellä vielä veteraanina. No, minkäs teet.


Rouvan (sen turkikkaan) upeat liikkeet :)

Sitten tulikin pitkä odottelu ennen valioluokan alkua. Onneksi saimme mukavaa odotteluseuraa, Taikan pojan ja veljen omistajat Susannan ja Antin. Kiitos mukavasta näyttelyseurasta vielä tätäkin kautta! Minkun veli Viksu kävi arvostelussa norjalaisella tuomarilla Jan Roger Saugella, joka tuomaroi myös valionartut. Viksu sai ko herralta eh:n, mikä oli kyllä pettymys- esiintyminen kun meni loistavasti ja turkki ja muukin kunto oli hieno. Kovin suuret odotukset meillä ei sitten valioluokkaan ollutkaan, kun etenkin Minkussa on paljon samaa kuin Viksussa.

Vihdoin valiot sitten alkoivat. Näitä oli kisassa 15 että riitti siinä koiraa. Tuomari jakoi niin eriä, eh:ta kuin h:takin ennen meitä. Kun Lumo meni kehään, kaivoi tuomari mittatikun esiin. Mitä helvettiä, luokassa oli ollut jo matalampi koira arvosteltavana ennen Lumoa ja sitä ei mitattu. Lumon tuomari näemmä halusi mitatata ja saikin siitä liian pienen, 42 cm. Oikea kokohan on 43, sitä kun on aksassa hinkattu moneen kertaan. No aivan sama, siinä kohtaa ei enää paljon kiinnostanut mikä tulee arvioksi. Eri tuli, ihme kyllä. Sitten Minku. Minkulla oli tosi kiva draivi kehässä ja esiintyminen sujui hyvin. Ja Minkukin mitattiin, eli meidän tytöt olivat ainoat mitatut. Minkun mitta on 44 cm joten pitäisi kyllä nähdä että hyvin menee rajoihin. Eipä vaan näemmä nähnyt....Ja Minkustakin tuomari onnistui saamaan oikeaa kokoa pienemmän, 43 cm. Turkittomuus ja "pieni koko" olivat ilmeisesti ne asiat, miksi Minkulle tuli eh. Eli nyt on putki päällä, EH- putki.... Täytyy kyllä myöntää, että pikkusen harmitti.

Lumo osallistui vielä kilpailuluokkaan, "yllättäin" siinä ei sijoittunut joten Lumpparin tulos oli sileä eri.

Taikan kanssa käytiin vielä pn- kehässä samalla norjalaistuomarilla eli oltiin esillä "koko rahan edestä", tuomari kun vielä arvioi nämä hänellä käymättömät koirat että vahvistaako sa:n. Vahvistihan se, Upeasti Rouva jaksoi vielä sielläkin juosta ja pönöttää, hän kun todellakin rakastaa esiintymistä!


Rouva pönöttää lihapullan hypnotisoimana :)

Tollershowsta jäi kaikkiaan vähän haljut fiilikset. Taikan sijoittuminen oli kiva juttu, mutta onhan Rouva nyt siinä kunnossa että hän sijoittua ansaitsee. Lumon mittaus ja sileä eri ei oikein vastannut odotuksia, Lumo kun on mahtavassa turkissa ja esiintyi todella hyvin. Minkun eh sitten.. En sano mitään. Ei sentään saanut h:ta, kun sitäkin tosiaan valioille jaettiin.

Nyt olisi ensi viikonloppuna Kouvolan näyttely, mihin aiomme mennä, Minkun turkista huolimatta. Seuraavia näyttelyitä, tai siis niihin osallistumista sitten mietitäänkin. Ilmot on tehty pariinkin, mutta kuinka pitkää eh- putkea halutaan... Mielellään ei kovin pitkää. Joten kattellaan. Ja odotellaan karvan kasvun ihmettä :)


Minku popsii mustikkaa, josko sillä saisi karvan kasvua vauhtiin :)

2017-08-07

Rouvan viikonloppu (ja vähän nuorisonkin)!


 Viikonlopun saldo kera saajiensa :)

Kuluneena viikonloppuna laumamme jakaantui kahteen harrastusporukkaan. Minä hoidin näyttelypuolen ja Jarno mejähommat. Keväällä mietimme miten teemme tollerimejän kanssa. Samaan aikaan oli Kuopio KV- näyttely missä hyvä (tiukka suomalainen) tuomari. Ja mejään harvemmin on saanut kahta paikkaa saman lauman koirat, joten päätimme, että Jarno ilmoittaa Lumon mejään ja minä Taikan ja Minkun Kuopioon. Ja näin tehtiin.

Lauantaiaamuna Jarno starttasi kohti Virtoja ja minä starttasin lauman kanssa kohti Valkeakoskea, missä pidettiin KR- näyttely. Tähän näyttelyyn päätin viimetipassa ilmota tytöt ihan "huvikseen", koska lauantai oli minulla ihan vapaa kun en jälkiä lähtenyt tekemään. Tuomari oli portugalilainen mies, ko. maalaiset tietäen en pikkutytöille mitään menestystä odottanut- he kun tykkäävät yleensä isoista ja turkikkaista koirista. Rouvan suhteen uumoilin sitä mahdollista 33 ROP-vetiä...

Sää Valkeakoskella oli varsin vaihteleva, mutta onneksemme kehien aikana ei satanut. Sain avukseni Lumoa esittämään juniorhandlerin Nannan, kiitos vielä tätäkin kautta! Uroksia oli näyttelyyn ilmottu 6, mutta vain kaksi oli paikalla. Nuortenluokan uros sai eh:n ja Paavo vei urosten voiton.

Nartuissa oli yksi juniori jolle eri sa. Sitten valiot. Peppi voitti odotetusti luokan, Lumon ja Minkun järjestystä tuomari mietti pitkään. Minku on tällä hetkellä aivan naku, mutta taas Lumoa tuomari piti turhan matalana. Joten tällä kertaa Minku luokan kakkoseksi ja ihmeekseni saivat vielä sa:t molemmat. Rouvasta tuomari piti kovin ja siitä suoraan pn- kehään. Minkulle sain viejäksi kääpiösnautserin kanssa näyttelyssä olleen tytön, kiitos vielä! Kivasti Minku uuden esittäjän kanssa meni, pikkusen taisi ihmetellä että kukas se tämä on :) Nanna vei Lumoa ja minä vei Rouvan. Tuomari mietti jonkin verran järjestyksiä, mutta lopulta Peppi voitti Taikan tullessa toiseksi. Minku oli pn3 ja Lumo pn4. Eli ei se nyt ihan huonosti mennyt, paremmin kuin odotin!

Taikan kisa jatkui vielä ROP-vet kehään, jossa Rouva yhden juoksukierroksen jälkeen sai 33:n ROP-vet ruusukkeensa, Paavon ollessa VSP-vet. Joten kyllähän meidän kannatti Valkeakoskelle lähteä!

Näyttelyn jälkeen pakkasin leirin kasaan ja ajeltiin kotiin. Siellä tyttöjen lenkitys, tavarat kasaan ja ajelemaan kohti Virtoja. Virroilla meillä oli varattuna rivitalohuoneisto yhdeksi yöksi. Jarno ei ollut vielä saapunut jäljen teosta meidän päästessä perille, joten otin huoneen ja sitten lenkille kauniiseen Virtojen rantapuistoon. Siinä aikaa vierähtikin ja kohta palattuamme Jarnokin saapui hotellille. Jälkien teko oli mennyt mukavasti ja Jarno oli päässyt opastamaan aivan uusia harrastajia, ensikertalaista pariskuntaa. He olivatkin kiitelleet kovasti hyvistä opeista, joten antoisa päivä oli ollut :) Illalla käveltiin rantaravintolaan syömään ja sitten pian nukkumaan, sillä seuraavalle päivälle oli paljon ohjelmaa.

Sunnuntaina heräiltiin ja laiteltiin molemmat omat päivän tavaramme kasaan. Jarno lähti ensin Lumon kanssa kohti mejäkokeen keskuspaikkaa, minä vielä hetken tapoin aikaa tehden lenkin rantapuistossa Taikan ja Minkun kanssa, ja sitten ajelemaan kohti Kuopiota. Olihan sinne ajomatkaa ja kun yksin ajelee, melko tylsää touhua on. Noin kolmen tunnin ajon jälkeen saavuin perille Sorsasalon raviradalle. Sää oli sateinen ja valtavia vesilammikoita kaikki paikat täynnä. Jouduin jättämään auton kauas parkkiin ja eikun roudaamaan painavaa häkkiä kohti näyttelyaluetta. Tässä kohtaa kyllä voin sanoa että se KEPO (tai minun tapauksessa KNAM) on enemmän kuin kullan arvoinen. Kun kaiken joutuu tekemään yksin, niin on se melkoista raatamista! Löysin kehän laidalta hyvän paikan häkille ja eikun kasaamaan. Sain paljon kommentteja siinä ympärillä olevilta ihmisiltä, kuin hieno häkkisysteemi minulla oli. Siinä hikipäässä virittelin sadevarjoa nippusiteillä kiinni häkin katolle ja hakkasin telttakeppejä vasaralla kiinni kovaan hiekkamaahan. Huh huh- eipä enää pieni sade ja kastuminen haitannut, kun oli jo hiestä märkä!

Kun leiri oli kasattu hain tytöt autosta. Tulikin hyvä kävely kun auto tosiaan oli niin kaukana. Sitten tytöt häkkiin ja odottelemaan omaa vuoroa. Tollerit tuomaroi Marjatta Pylvänäinen- Suorsa, joka aiemmin oli pitänyt Taikasta ja Minkustakin ihan ok. Kisaan oli ilmoitettu vain 8 koiraa, taisi tuomarin tiukka maine hieman karsia osanottajia. Kehä alkoi parin tunnin odottelun jälkeen, ensin pennulla joka sai KP:n. Sitten junnu-uros ja avo- uros, joille molemmille eri sa, avon viedessä voiton.

Junnunarttuja oli yksi, jolle eri sa. Sitten kaksi avoa, joille molemmille eh. Minku oli yksin valioissa ja kyllä minua vähän hävetti viedä kehään kiistatta päivän karvattomin koira.... Muilla osallistujilla kun oli hienot turkit. No, eipä siinä- näkyipä rakenne paremmin :D Minku seisoi ihan nätisti ja vähän neitoa siinä rapsuttelin kun tuomari saneli arvostelua. Liikkeet olivat melko tahmeat, en tiedä johtuiko siitä että kenttä oli melkoista kuravelliä vai muistuiko vielä mieleen se kun Porissa varmaan oli antura kipeä (se muuten parani tosi hyvin, pihkavoide ja suojaus toimi. Onneksi vamma oli vain pinnallinen, nyt jalassa ei näy enää mitään). Ilmeiseti liikkeet eivät kuitenkaan näyttäneet niin tahmeilta kuin minusta tuntui, sillä arvostelussa niitä kehuttiin. Eri sa saatiin. Sitten hakemaan Rouva häkistä ja tuomarista näin heti, että nyt tuli mieluinen koira kehään. Rouva esiintyi upeasti ja ROP-vet ruusuke, se 34:s meille ojennettiin. Olin jo etukäteen kysynyt mahdollista esitysapua avouroksen omistajalta ja hänelle sitten Rouvan hihnan lykkäsin. Kiitos avusta! Juostiin pari kierrosta ja sitten Minku laitettiin ensin kärkeen ja sitten Rouva. Eli Taika voitti! Tämä oli jo toinen KV- näyttelyn voitto Rouvalle tänä vuonna. On se vaan melkoinen! Päivän kruunasi Minkulle ojennettu cacib- kyllä tuolla turkilla sitä pidin melkoisena ihmeenä :D Mutta kun tuomari tykkäsi muuten, niin mikäs jottei :)





Karvaton Minku kera cacibinsa :)

ROP- kehässä Rouva jatkoi voittokulkuaan ja nappasi Rodun Kauneimman tittelin. Kyllä kannatti siis ajella Kuopioon!

Rouvan huikea viikonlopun palkintosaldo!

Kotimatkalla sain viestin Jarnolta, että Lumo oli jäljestänyt hienosti mutta sorkka oli sijoitettu kumpareen päälle (mitä ei todellakaan pitäisi tehdä!) ja kaadosta tätä myötä 2 metriä ohi hukkaan. Siinä kohtaa hetken aikaa suomeksi sanottuna v-tutti, mutta tätähän tämä on. On meillä Minkunkin kanssa menty pari metriä ohi sorkasta kauhessa risukossa, kun jäljentekijät tehneet 90 asteen kulman poistuessaan.... Nämä on juttuja mitä ei pitäisi tapahtua, mutta vaan tapahtuu. Pääasia että Lumo oli tehnyt hienoa työtä ja nauttinut hommasta!

Kotona meidän leiri oli illalla seitsemän jälkeen. Kotimatka oli todella raskas, sillä suuren osan matkaa satoi kaatamalla ja liikenne mateli. Uusillakin renkailla volvo otti vesiliirron pariin kertaan, onneksi vain pieneksi hetkeksi. 4.5 tuntia ajoa siinä ilmassa niin voin sanoa että melko poikki olin. Ja niin oli Jarnokin, kun Virroilta puoli ysin aikaan kotiutui. Koirat saivat herkkuruoat ja me ihmiset lasit hyvää viiniä- kaikki oltiin palkintomme ansainneet .. :)

Väsynyt ja onnellinen Lumo kera palkintoplakaatinsa. Asento kuvaa koko lauman tunnelmia tämän viikonlopun jälkeen..... :)