Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 EEV-17 EEVV-17 RIGAVW-18 HeVW-18 LTVV-19 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE BY MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 EE VMVA Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 HeV-18 BY GR MVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tytärten Myrrin (FI JVA BY MVA EE MVA EE JMVA LV JMVA LT JMVA BALT JMVA RIGAJW-18 JV-18 LTJV-19 RTK1 RTK2 Magicfox`s Amarone) ja Hertan (EE JMVA Magicfox`s Queen of Hearts) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2020-08-31

Omille hopeasijoja, kasvateille hienoa menestystä


Perheryhmä Taika, Minku ja Hertta lauantaiaamun syksyisen sumuisella lenkillä

Kasvattirintamalla on tahkottu hienoja tuloksia viikonlopun kuluessa. Myrrin veli Luca korkkasi rally- tokon mestararuusluokan ja hienosti korkkasikin! Tulokset MES 80  ja MES 97 pistettä - aivan huikeaa! Se on sitten yhtä vaille RTK4 ja kahta vaille FI RTVA. On siinä melkoinen koira, ohjaajaa unohtamatta. Valtavasti onnea! Luca kävi samana viikonloppuna myös tokoilemassa, tulos sieltäkin AVO 3. Upea esimerkki siitä, mitä tolleri on parhaimmillaan. Tuloksia löytyy NOU1, MEJÄ 2 x AVO 1, Rally- toko MES 97, TOKO AVO 1, VEPE ALO 1, näyttelyt CIE CIB FI MVA.... Vain taivas rajana!

Eilen kisailtiin myös näyttelyrintamalla Riihimäki KV:ssa. Harvinainen näyttely meidän laumalle, sillä itse en osallistunut. Veljen tyttöni pääsi ripille ja päivä kului Haminassa viettäen tunnelmallista konfirmaatiojuhlaa. Kiitokset ihanista juhlista Aada ja perhe! Koska rippijuhlat olivat tiedossa jo ennen kuin näyttelyilmot loppuivat, ilmoitin kehiin vain Myrrin ja Lumon. Jarno sai päättää lähteekö, vai jättääkö väliin. Ilokseni Jarno päätti lähteä, isot pisteet siitä! Molemmat koirat olivat erinomaisia, Myrrin esiintyminen ei mennyt ihan putkeen (halusi vain istua, liikkeet kuitenkin upeat) ja tuloksena kolmen koiran valioluokan 2. sija SA:lla ja hienolla arvostelulla ja loppukisassa hienosti pn2 vara-cacib. Lumppari oli kolmen veteraanin luokassa myös hopeasijalla, sileällä erillä. Kasvattiemme Buman ja Cocon omistaja Venla oli esittänyt Lumon todella hienosti, kiitokset siitä!  Mikä upeinta, kasvatit Buma ja Voima edustivat jälleen upeasti, Buman ollessa VSP- pentu ja Voiman ROP- pentu, onnittelut molemmille! Enemmän näyttelystä Jarnon blogissa, minä kun ei paikalla ollut, olen vähän jäävi kirjoittelemaan ;)

Lauantaina otettiin aamulenkille kamera matkaan, kun metsässä oli mahtava sumu. Lenkin aikana aurinko nousi, ja sumu pikkuhiljaa hälveni. Saatiin ihania kuvia laumasta, on meillä vaan kuvauksellinen ja upea tyttöviisikko! Enemmän kuvia löytyy kennelin fb- sivulta. 


Rakas tyttöviisikkomme!

2020-08-24

Lumon kauden 3. MEJÄ- koe ja pentunäyttelymenestystä kasvateille

Jälkikoira Lumppari palkintojensa (osa oli jo palkintojen ansaitsijan ja muun lauman toimesta syöty) kera :)

Pitkin kulunutta viikkoa seurailimme huolestuneina viikonlopun sääennusteita. Luvassa oli OSKK:n MEJÄ- mestaruuskoe Orivedellä ja luvattu sää vaikutti... no, aika pahalta. Starttaamassa meiltä oli Lumo, joka konkarina selviää huonommassakin kelissä kyllä, toki pisteisiin kaatosateella ja kovalla tuulella mitä todennäköisimmin olisi vaikutusta. MEJÄ kaikessa monipuolisuudessaan on laji, jossa liikutaan sään armoilla, ja kyllähän ne todelliset jälkikoirat jäljen selvittävät satoi sieltä taivaalta vaikka pieniä kiviä!

Launtaina lähdimme matkaan kohti koemaastoja Hirsilään, jossa kokoonnuttiin samaan ohjeet jälkien tekoon. Saimme tehdä yhden korvaavan jäljen parina, eli tiedossa oli tavanomaista (yleensä tehdään kaksi jälkeä) lyhyempi urakka. Sää koepaikalla oli tuulinen, mutta ei satanut. Saimme tehtäväksi VOI 1- jäljen, joka tiesi siis sunnuntaina Jarnolle päivän ensimmäistä opastusta. Jälki kulki mukavassa maastossa, ei ojia, eikä ryteiköitä. Jonkin verran oli rinnettä, jota saatiin kivuta kakkososuudella ylös ja kolmososuudella alas. Kaikki tapahtumat saatiin oikein hyville paikoille ja jäljestä tuli varsin hyvä. Sää pysyi ok:na koko jäljen teon ajan, ainoa harmi olivat hirvikärpäset joita metsässä jonkin verran oli. Itse olen allergisoitunut noille ötököille melko pahasti, ja siitä syystä pidinkin hirvikärpäshattua päässä koko jäljen teon ajan. Yksi ötökkä siitä huolimatta päähän tiensä löysi, Jarnolla niitä oli huomattavasti enemmän. Kun ajeltiin kotiin maastosta, alkoi se sadekin sitten. Iltasella kotona sadetta tuli aivan kaatamalla, ja sama oli ennuste koepaikalle. 

Sunnuntaina Jarno otti Lumon matkaan ja lähti viettimään koepäivää, minun jäädessä kotiin muun lauman kanssa. Arvonnasta napsahti jälleen päivän viimeinen jälki, näihin ollaan jo totuttu :P Eipä siinä muuten mitään, mutta kuten tuulella tapana on, se jälleen yltyi iltapäivän edetessä. Päivän mittaan vaihdeltiin kuulumisia kokeen etenemisestä. Jarnon opastus oli sujunut hyvin, harmillisesti koira ei ollut ollut jäljestysmoodissa ja tekemältämme jäljeltä tehtiin 0- tulos. Lumon jäljestys sen sijaan oli mennyt hienosti :) Tuulisessa säässä ja osin avoimessa maastossa pari makuuta oli mennyt ohi, mutta muuten työskentely oli ollut Lumomaisen varmaa. Tuomarina toiminut Sari Kangaslampi kirjoitti hienon koekertomuksen (löytyy kotisivuilta), antoi pisteitä 46 ja tällä suorituksella Lumo oli mestaruuskokeen jaetulla 2. sijalla! Peräti kolme koiraa saalistivat tuon pistemäärän, mestarin viedessä voiton 49 pisteellä. Onnea kaikille!

Sunnuntaina saatiin uutisia myös näyttelyrintamalta, Buman ja Bonon edustaessa Magicfoxeja Helsingin pentunäyttelyssä Harto Stockmarin tuomaroimana. Molemmat saivat näköisensä arvostelut ja KP:t, Buman ollessa ROP- pentu ja Bonon VSP- pentu. Onnea molemmille!

2020-08-17

Huikea menestys jatkuu!

Kaunis ja taitava kolmikkomme!

Takana on kolmas peräkkäinen harrastusviikonloppu, jonka tuloksiin voidaan olla enemmän kuin tyytyväisiä!

Koska tarjolla oli sekä näyttelyä että MEJÄ:ä, päätimme että lauma jakautuu harrasteisiin. Jarno lähti Mynämäelle MEJÄ- kokeeseen, ensin lauantaina jälkiä tekemään ja sunnuntaina kokeeseen Lumon kanssa. Me lähdimme Myrrin ja Hertan kanssa sunnuntaina Kauhavan ryhmänäyttelyyn, ja Minku ja Taika olivat kotijoukkoina vanhempieni hyvässä hoivassa- kiitokset vielä tätäkin kautta!

Kauhavalle lähtöä pohdin jonkin aikaa, kun matka sinne on pitkä ja tullut tuomarin muutos meille tuntemattomaan tuomariin, Katja Korhoseen, olisi taannut rahojen takaisin saannin. Kuitenkin kiinnosti lähteä uudelle tuomarille, ja kun nämä näyttelyt ovat sattuneesta syystä "vähän" vähissä olleet, päätin että matkaan lähdetään. Sain vanhempieni Golfin lainaan, ja siellä oli Myrrin ja Hertan mukava pötkötellä avaraksi tehdyssä takatilassa matkat 2.5 tuntia suuntiinsa. Saavuttin perille hyvissä ajoin reilu tunti ennen rodun arvioitua alkamisaikaa. Odottelu sujui mukavasti Heidin ja Jonnan kanssa rupatellen (Myrrin isän ja veljen perhe) ja tuomarin labbiskehän arvostelua seuraten. Tiukalta vaikutti tuomarin linja, joka on aina hyvä asia- eriautomaatteja kun me ei arvosteta.

Tollerit alkoivat Hertan arvostelulla. Hienosti neiti esiintyi, liikkui iloisesti ja seisominenkin sujui lihapullaa syötellen ihan mukavasti. Tuomariin suhtauduttiin avoimen ystävällisesti ja tutkiminen sujui rennosti. Kiva arvostelu saatiin, josta allekirjoitan kaikki kohdat: "7.5 kk, tasapainoisesti kehittynyt narttupentu. Hyvä pää, rodunomainen ilme. Purenta ok. Hyvin asettuneet korvat. Erinomainen kaula. Viisto lapa, hieman pysty olkavarsi. Hyvät takakulmaukset. Ikäisekseen hyvä eturinta ja rintakehän pituus. Hyvät käpälät. Oikealaatuinen turkki. Hyvä häntä. Liikkuu hieman kinnerahtaasti takaa, tasapainoisesti sivusta. Esiintyy ja esitetään hyvin". Tällä arvostelulla Herttuli sai KP:n ja oli ROP- pentu :)

Hertta kehässä, Jonnan kuvaamana

Sitten vuorossa urokset. Avoluokan urokselle eh. Luca kisasi käyttöluokassa saaden sileän erin, Caro veteraaneissa saaden myös sileän erin ja ollen samalla ROP- veteraani. Uroksissa ei siis ollut pu- kehää, koska yhtään SA:ta ei jaettu. Nartuissa oli kisaamassa kaksi nuortenluokassa, joista molemmat saivat eh:t. Valioissa kohtasivat jälleen Kerttu ja Myrri. Pari kertaa juostiin yhdessä kehä ympäri, sitten tuomari kysyi iät molemmilta ja jatkoi Kertun arvosteluun. Tulokseksi eh. Myrrillä oli hyvä draivi kehässä ja tuomari tuntui tykkäävän neidistä kovin. Vähän vitsailtiinkin siinä pitkää arvostelua sanellessa ja tunnelma oli mukavan rento :) Hienon arvostelun Myrri sai: "Erinomainen tyyppi ja mittasuhteet. Oikealinjainen, miellyttäväilmeinen pää. Purenta ok. Hyvät korvat. Erinomainen kaula joka liittyy kauniisti selkälinjaan. Hyvä eturinta ja rintakehän muoto. Tasapainoiset kulmaukset. Vankka raajaluusto. Hyvät käpälät. Oikea turkin laatu. Hyvä häntä. Liikkuu tasapainoisesti ja hyvällä asenteella". Tällä arviolla saatiin eri, ja kilpailuluokassa SA. Pn- kehää ei tarvinnut käydä, kun Myrri oli ainoa SA:n saanut narttu ja suoraan ROP. Mahtava menestys siis jatkui! Melkoinen Myrri, kaksi viikkoa sitten Porissa ROP, viime viikonloppuna Keuruulla valioituminen FI JVA:ksi ja nyt ROP- jälleen! On se vaan upea tyttö :)

Myrri ROP, tuomarina Katja Korhonen. Kuva Jonna Rajala

Näyttelyn aikana pidettiin tulospalvelua Jarnon kanssa viesteitse puolin ja toisin. Lumo oli tehnyt hienon jäljestyksen tuulisessa säässä, ja hyviä pisteitä saatettiin odotella. Kuten MEJÄ- kokeissa aina, päivät ovat pitkiä. Oltiin saavuttu juuri kotiin Myrrin ja Hertan kanssa, kun Jarno soitti. Uutiset olivat upeita- Lumo oli tehnyt uransa toiseksi parhaan jälkityön, saanut huimat 49 pistettä ja valittu koko suuren, 30 koiran kokeen, parhaaksi koiraksi! Tästä palkintona hieno peuran/kauriin sarvi"pokaali". Upea koekertomus tulee varmaan Jarnonkin blogiin (kuten muutenkin kertomus koeviikonlopusta), mutta se on niin hieno että laitan sen myös tähän :)

"Lumo ohjataan jäljelle ja alkaa sopivavauhtinen, maa- ja ilmavainuinen jäljestys. Lumo jäljestää varmasti ja tarvittavat tarkastukset tehden. Se merkkaa kaikki makaukset. Yhden meinaa ohittaa, mutta palaa senkin merkkaamaan. Katkokulmalla melkein suoraan uudelle osuudelle jäljentekijöiden jälkiin tukeutuen. 2. kulma takalenkillä, 3. kulma jäljen mukaan. Hiukan ennen kaatoa löytää vielä vanhat linnun luut, rouskii pari ja jatkaa sitten kaadolle, jolle jää. Lumo, hieno jäljestäjäkonkari". Etenkin tuo viimeinen lause sai kyllä silmäkulman kostumaan... Sellainenhan Lumo on :)

Taitava Lumo Kokeen Paras- palkintonsa kera!

Viikonloppuna saatiin hienoja tuloksia myös kasvattirintamalta, Buman ja Voiman korkatessa pentukehät Helsingin pentunäyttelyssä Hilkka Salahallan tuomaroimina. Molemmat olivat esiintyneet hienosti ja saivat hyvät arvostelut sekä KP:t.  ROP- kisassa Buma oli VSP- pentu ja Voima valittiin ROP- pennuksi ja lopulta vielä ryhmäkilpailussa sijalle RYP 4! Melkoinen näyttelyuran korkkaus, ei voi muuta sanoa :) Ja melkoinen viikonloppu Magicfox´ille kokonaisuudessaan- on meillä vaan hienot tytöt ja kasvatit!

2020-08-12

FI JVA Magicfox`s Amarone!

FI JVA Myrri!

Perjantaina starttasi Tollerimobiili, koko lauma kyydissä, kohti Keuruuta ja TolleriMEJÄ- viikonloppua. Olimme varanneet majoittumiseen huoneistohotellin keskustan ulkopuolelta, missä oli mukavasti tilaa ja tarvittavat mukavuudet (keittiö, sauna ym). Tämä oli Hertan ensimmäinen hotellireissu, joten hieman jännitettiin miten neiti uudessa ympäristössä mahtaa pärjäillä. Turhaa oli jännitys, hienosti sujui kaikki ja koko porukka viihtyi mainiosti!

Lauantaina jätettiin koirat majoitukseen ja suunnattiin kokeen keskuspaikalle n. 15 min ajomatkan päähän jälkientekopäivään. Ohjeet oltiin saatu sähköpostitse jo aiemmin, joten keskuspaikalla jaettiin vain kartat ja tarvikkeet, sitten matkaan. Meidän ryhmällämme oli uudet jälkimaastot, hieman kauempana keskuspaikasta. Hyvin metsään löydettiin ja päästiin aloittamaan ensimmäisen jäljen tekoa. Maasto oli mukavaa kulkea, ja hieno jälki saatiin aikaan. Toinen jälkemme oli hieman kuivemmassa ja avoimemmassa maastossa, missä oli metsätöiden jäljitä jonkin verran risujätettä. Eipä sekään haastavaa kulkea ollut, ja avoimessa maastossa jälki saatiin tehtyä reippaasti. Molempiin jälkiin oltiin oikein tyytyväisiä ja sitten suunnattiin takaisin majoitukseen, huolehtimaan tyttösten lenkitykset ja pesämään helteisen päivän hiet pois saunassa rentoutuen. Illalla ei unta tarvinnut kauaa odotella, ja aamulla herättiin virkeinä koepäivään ja suunnattiin keskuspaikalle matkassa Myrri, Lumo ja Hertta. Taika ja Minku jäivät majoitukseen, ettei heidän tarvinnut koko päivää kulkea autossa "turhaan" mukana.

Koepaikalla kuultiin alkupuhuttelut koetoimitsijan ja ylituomarin toimesta, sitten arvottiin jäljet. Meillä oli mahdollisuus saada jäljet 1-2 ja 4-5, sillä olimme olleet tekemässä jäljet 3 ja 6. Meidän "arpaonnella" saatiin tietenkin ne jälkimmäiset.... Myrrille nro 4 ja Lumolle nro 5. Hieman harmitti, sillä hellettä oli tiedossa ja tuulenkin ennustettiin nousevan iltapäivää kohden. Arpaonnelle kun ei mitään voi, ei asiaa auttanut enempää harmitella vaan seuraavaksi suunnattiin ammuntaan. Koska minä ohjasin molemmat tytöt, hoidin myös ammuntaan viennin, Jarnon jäädessä kuuntelemaan laukaukset Hertan kanssa. Eipä neiti paukkuja noteerannut mitenkään, kolmesti ammuttiin eikä aiheuttanut Hertassa (kuten ei toki vanhemmissakaan) mitään ahdistuksia. Loistavaa!

Jälkijengimme Lumo, Hertta ja Myrri

Kun ammunnat oli suoritettu, suunnattiin takaisin majoitukseen ja käytettiin Minku ja Taika vielä kunnon lenkillä. Sitten Hertta, Lumo ja Myrri autoon ja kohti koemaastoja. Siellä oli hyvää aikaa kolmikkoa lenkittää, ennen kuin oli aika Jarnon ensimmäisen opastuksen. Jarnon suunnatessa metsään, suuntasin minä autolla muutaman kilometrin päähän odottelemaan Myrrin koejäljen alun tienoille.

Kello oli reilu yksi, kun tuli Myrrin vuoro lähteä suorittamaan. Lämpöä oli +27 ja tuulta hieman puuskittaisesti. Kuumaa oli siis tiedossa, mutta onneksi meidän koirat ovat tottuneet liikkumaan metsissä kelillä kun kelillä, joten itse lämmön en uskonut koituvan isoksikaan ongelmaksi. Eikä se sitä ollutkaan. Metsään siirryttiin tuomarin johdolla ja sain luvan aloittaa suorituksen esittelemällä Myrrille alkumakuun. Tuttuun tapaansa Myrri ei olisi halunnut kauaa makuulla viipyä, nopeat nuuhkaisut ja veto jäljelle oli kova. Pidättelin Myrriä kuitenkin makuulla maata esitellen ja pöyhien, sekä kannustaen. Sitten "Jälki"! sanaa toistellen ohjausmatka ja Myrri liinan päähän suorittamaan. Jäljen ensimmäinen osuus oli mukavaa kulkea, helppoa metsämaastoa. Yksi isohko vesioja osuudella oli, siinä Myrri vilvoitteli hetken ja sitten matka jatkui. Makuu merkattiin hyvin. Ensimmäisen kulman katkon Myrri selvitti nopeasti, tuulisessa maastossa oikaisten suoraan sinne missä jälki jatkui. Toisella osuudella oli pitkähkö pätkä todella tiheää lehtipuutaimikkoa, missä kulkiessa ei Myrriä näkynyt liinan päässä lainkaan. Voin vain seurata koiraa, ja onneksi Myrri meidät tiheiköstä johdatti ilman turhia pyörimisiä. Makuu merkattiin taas hyvin. Seuraavat kulmat Myrri oikoi molemmat jatkaen uusille osuuksille. Uskon oikomisen johtuvat tuulisesta kelistä ja siitä, että jälki oli M- kirjaimen muotoinen. Kolmas makuu merkattiin hyvin, viimeiselle makuulle ei maltettu pysähtyä vaan nopealla nyökkäyksellä makuulta jatkoon kohti maalia. Oli melkoisen hieno tunne kun Myrri pysähtyi, sorkkaa en itse tuossa vaiheessa nähnyt (oli aika piilossa), mutta arvelin että nyt siellä ollaan. Tuomari antoi luvan kiittää, ja kyllä kiitinkin! Mielessäni riemu mitä todennäköisimmin uudesta jälkivaliosta! Metsästä poistuttiin iloisissa tunnelmissa ja Jarnolle, joka odotteli auton luona, näytin merkkinä kädet ilmaan- kertoen siitä että hienosti meni! Hetken aikaa ehdittiin fiilistellä Myrrin upeaa suoritusta ja todennäköistä valioitumista, ennen kuin oli aika lähteä metsään Lumon kanssa. 

Lumonkin jälki oli pääsääntöisesti mukavaa maastoa. Jonkin verran enemmän hakkuun pohjia, sekä kuivempaa (ei ojia vilvotteluun). Siitä kun olen Lumoa edellisen kerran ohjannut, oli pitkälti yli vuosi aikaa. Tämä itse asiassa oli Lumon koko vuoden ensimmäinen koe, kun kahteen edeltävään oli osallistunut Myrri Jarnon kanssa. Eipä tuo tauko ja minä liinan päässä Lumpparia häirinnyt. Tottuneesti matkaan ja mukavaa varmaa tahtia eteenpäin. Makuiden merkkaukset olivat paremmat kun odotin, niissä Lumolla on ollut harjoitusjäljillä vähän turhan kiire. Nyt merkattiin hienosti. Ensimmäinen kulma mentiin tarkasti, samoin kakkoskulman katko selvisi rengastuksella. Ainoa varsinainen haaste oli jostain syystä kolmas kulma. Se oli hyvin avoimessa maastossa, ja tuuli painoi maastoon puuskittain. Ehkä siitä syystä, kulma tuotti haastetta. Tehtiin useita laajenevia rengastuksia, ennen kuin oikea suunta lopulta löytyi. Viimeisen makuun merkkaus oli hätäinen, ehkä kulmassa tehty pitkä haku verotti jo voimia. Sorkalle tultiin suoraan ja oli hieno suoritus Lumpparilta! Mukava oli konkarin liinan päässä kulkea, suorastaan rentouttavaa kun mitään paineita ei ollut :)

Sitten oli vuorossa vielä päivän viimeinen jälki, jonka Jarno opasti. Me huilattiin tyttösten kanssa viileässä autossa ilmastoinnin puhaltessa. Melko pitkään seurue metsässä viipyi, ja tulivat pois eri kohdasta missä kaato oli. Siitä tiesin että koe oli ilmeisesti keskeytynyt / keskeytetty, kuten olikin käynyt. Koiralla ei ollut ollut hyvä työpäivä, vaan kolmannella suoralla oli tehty kolmas hukka ja jatkettu suorinta tietä tielle. Koska melkein puolet jäljestä oli "puhdasta", niin päätimme lähteä purkamaan jäljen Hertan kanssa. Neidille valjaat päälle ja maastoon. Todella hienosti Hertta teki töitä! Toki kannustin paljon ja välillä ohjasin, mutta niin se vaan vajaa 8 kk ikäinen Herttuli VOI- jäljen jäljesti aina sorkalle asti! Monin paikoin oli todella hienoa suorittamista, makuut kiinnostivat hyvin ja sorkka oli ihana :) Jäipäs hyvä mieli, ja kylläpäs oli kolmas tyytyväinen koira autossa tuon jälkeen!

Sitten suunnattiin hakemaan Taika ja Minku majoituksesta, pieni lenkki ja kohti keskuspaikkaa. Siellä oli vielä hommat kesken, joten odotteluaikaa ennen tulosten lukua tuli n 1.5 tuntia. Ehti hyvin lenkitellä koiruuksia, ja nauttia eväitä. Lopulta porukka alkoi kokoontua tulosten julkistukseen. Ensin luettiin AVO- luokan tulokset. Sitten VOI- luokkaan, alkaen nollista, edeten kolmosiin, kakkosiin ja lopulta ykkösiin. Siinä kohtaa tiesimme, että meillä on uusi jälkivalio! Myrrin tuloksena luettiin VOI 1, 42 pistettä. Kulmien oikomisesta tehdyt vähennykset ja ilmavainun käyttö, mistä syystä ajoittain kuljettiin vähän jäljen sivussa, verottivat pisteitä. Mutta sepä ei haitannut yhtään! Myrri on vielä niin nuori ja kokematon, että tulokset varmasti paranevat kun kokemusta tulee lisää. Aivan huikea suoritus, syyskuussa 2019 ensimmäinen VOI- startti ja tänä vuonna kolme starttia ja meillä oli uusi FI JVA! 
Se hieman harmitti, että valioitumisesta ei jaettu mitään muistoa. Aiemmissa kokeissa omien koirien kanssa ja lukuisia valioitumisia nähneenä, aina on ruusuke ja useimmiten myös pokaali valioille annettu. Pienestä asiasta voi tehdä hyvän mielen, tai sitten ei..... 

Lumon tulos luettiin ei- mestaruusluokan toiseksi viimeisenä, hienot 46 pistettä! Kolmannen kulman haku vähensi pisteitä, samoin viimeinen hätäisesti merkattu makaus. Jäimme pisteen päähän kiertopalkinnosta (paras ei- mestaruusluokan tolleri), joka meillä on parina vuonna ollut. Se ei sinänsä juuri harmittanut, itselleni Lumon tulos oli parempi kuin osasin odottaa. Mikä vähän harmitti, oli se, että kokeessa jaettiin yli 8- vuotiaalle tollereille kiertopalkinto. En tiedä millä perustein, sillä Lumo oli vanhin ko. palkinnosta kisaava tolleri ja parhaat pisteet saanut. Kenelle palkinto meni, oli Lumoa puoli vuotta nuorempi ja sai 41 pistettä. Ehkä asiaan vaikutti se, että palkittu koira kisasti mestaruuskokeessa. Onneksi koirat eivät palkintoja osaa kaipailla, he saavat palkkansa ihan muista asioista :)

Lopuksi jouduin sitten ensimmäistä kertaa kastumaan valiokoiran ohjaajana... Minkun ja Lumon kanssa tältä on vältytty, kun valioitumiset ovat sattuneet paikoissa jossa ei tälläistä perinnettä ole harrastettu. Nyt sain sitten saavillisen jääkylmää vettä niskaani, yhdessä Mejä- Mestaruuden vieneen Ginin ohjaaja Katin kanssa. Myrrikin tuli mukaan "kasteeseen", osasi kyllä ottaa vauhdikkaat ritolat kun vettä alkoi roiskua hänen suuntaan :D Onneksi meillä oli vielä majoitus varattuna maanantaihin saakka, joten pääsin vaihtamaan kuivat päälle ennen kotimatkaa. Kotosalla oltiin kympin jälkeen illalla, väsyneinä mutta onnellisina! Olipa viikonloppu, josta muisteltavaa jäi pitkäksi aikaa ja Myrrille ikuisiksi ajoiksi- nimen eteen liite FI JVA!

2020-08-05

Mummojen tapaaminen :)

Eilen tavattiin Taikan paras nuoruuden ystävä, Milli- walesi, yhteisellä lenkillä vanhoissa lenkkimaisemissa Ruutanassa pitkästä aikaa. Olipa liikuttava nähdä, miten molemmat Mummelit innostuivat kun toisensa näkivät! Lenkillä askel nousi kevyesti ja mentiin rinta- rinnan yhteisillä hajuilla hännät huiskien :) Millillä on ikää jo reilu 13- vuotta ja Taikalla 12, eli paljon on aikaa vierähtänyt siitä, kun 9-11- vuotta sitten aktiivisesti yhdessä lenkkeiltiin ja harrastettin. Koskettavaa huomata tuo ajan kuluminen... ja Mummojen vanheneminen. If I could turn back time... 
Ystävykset Ruutanan Matkajärven rannalla, tutuissa maisemissa :)

2020-08-03

Näyttelyvuoden aloitus vol 2


Voitokas kolmikkomme! 

Puolisen vuotta siitä edellisestä näyttelystä ehti vierähtää, kun korona laittoi "pelit seis". Ensimmäinen näyttelyvuoden aloitus Turku KV:ssa tammikuussa oli huikea, Lumon liidellessä ROP:ksi ja Myrrin saadessa viimeisen sertinsä lähes 40 tollerin joukosta Pia Itkosen tuomaroimana. Eilen jatkettiin vuotta Pori KV:ssa Reino Korpelan kehässä, eikä se aloitus vol 2 hassummin sujunut ;)

Tollereita oli ilmoittautunut 20 ja olimme heti ensimmäinen rotu kehässä. Matkassa olivat Hertta, Myrri ja Lumo. Konkareiden suhteen en jännittänyt, mutta Hertan kehädebyytti kieltämättä vähän jänskätti....  Onneksi tytöllä on palikat päässä kohdallaan, ja hetken näyttelypaikalla oltuamme häkissä pötkötteli kolme tyttöstä, Hertta joukossa kuin olisi aina mukana ollut :) 

Hertta sai kunnian aloittaa kehän ollen pentuluokassa nro 1, kisaamassa Hertan kanssa oli lähes 2 kk vanhempi Peikkolinnan kennelin narttu. Herttaa ei häirinnyt kehässä takana tuleva toinen koira, vaan neiti keskittyi hienosti omaan esiintymiseen. Liikkuminen meni loistavasti, samoin tuomarin tutkiminen. Neiti seisoi nätisti paikallaan kun tuomari katsoi hampaat ja kävi rungon läpi. Seisominen sujui myös hienosti, melko pitkään pönötetiin mutta hyvin Hertta jaksoi näyttelyasennossa edustaa. Kuuntelin arvostelua tuomarin sitä sanellessa, ja mukavaltahan se kuulosti! Kun molemmat pennut oli arvosteltu, käytiin kilpailuluokka. Juostiin yhdessä pari kierrosta, ja Hertalle näytettiin 1- paikka. Molemmat saivat KP:t ja Hertta oli ROP- pentu. Tuomari vielä sanallisesti perusteli järjestyksen, mikä on aina mukava kuulla- ei tarvitse spekuloida miksi näin. Kovasti tuomari neitiä kehui ja olipa tuo mahtava alku näyttelylle ja Hertan näyttelyuralle!


Hertta esiintyi kuin "vanha tekijä"!

Urosten kehässä jännitettiin Lucan arvostelua. Pojalta puuttui yksi serti, ja sehän oli tietenkin toiveissa... Luca kisasi käyttöluokassa, ja vei ansaitusti luokan voiton hienolla esiintymisellä. Tuloksena SA ja toiveet sertistä alkoivat nousta.... Lopulta sertistä oli kisaamassa kaksi urosta (avo ja Luca) ja niinhän siinä kävi, että Luca sijoitettiin edelle sijalle pu2! Veteraani Paavon takaa Luca sai myös ensimmäisen Suomen cacibinsa. Pojasta tuli FIN MVA ja CIB- aivan huikean hienoa! Kyllä siinä kasvattajan silmäkulma vähän kostui, ensimmäinen Suomen MVA- kasvatti ja inttivalio... Mielettömän upeaa!


FI MVA CIB Luca!

Valionarttujen kisa käytiin Myrrin ja Kertun välillä. Kontrasti koirilla oli suurehko, Kertun ollessa tuuheassa turkissa ja Myrrin... no hieman "bikinikunnossa". Myrrille on karva kasvamassa, rungossa se on jo hyvä mutta hapsuja vielä puuttuu. Myrrillä oli hyvä draivi kehässä, liikkeet olivat tutun lennokkaat ja seisominenkin sujui hyvin. Tuloksena eri, kuten Kertullekin. Kilpailuluokassa Myrri nostettiin ykköseksi, molemmille SA. Tuomari perusteli tässäkin luokassa valintansa, kehuen molemmat koirat hienoiksi rodun edustajiksi. Valinnassa ratkaisi Myrrin tämän hetken kovempi käyttökunto, eikä turkin niukkuus häirinnyt liikaa. Tuomarikin totesi turkin olevan tulossa ja laadultaan hyvän.


Myrrin upea liike!

Sitten nopea vaihto ja Lumo kehään. Vetereeneja luokassa oli kolme, ja kaikki samaa ikää. Nuoruuden kisakumppanit Peppi, Lumo ja Raili, jolla porukalla junnuikäisenä muutamankin kerran kohdattiin :) Nostalgista! Luokan aloittanut Peppi sai erin. Lumon esiintyminen sujui hienosti, ja eri saatiin mekin. Railille eh eli kisa käytiin Pepin ja Lumon välillä. Saimmekin juosta yksitellen ja kahdestaan pariinkin kertaan, tuomarin pohtiessa sijoituksia. Lopulta Lumo osoitettiin ykköseksi, ja molemmille SA. Jälleen kuulimme perustelut, ja käyttökunto oli tässäkin valinnassa ratkaiseva. Molempien tyyppiä kehuttiin, kuten oli usein nuorenakin. Erityypin koirat, mutta kumpikin hienoja rotunsa edustajia!


Kaunis Lumo :)

Sitten oli vuoro PN- kehän. Minä vein Myrriä ja Jarno esitti Lumoa. Parin juoksukierroksen ja hetken seisottamisen jälkeen tehtiin valinnat. Nuorten luokan narttu käteltiin pois, Myrri osoitettiin ykköseksi, Lumo kakkoseksi, Kerttu kolmanneksi ja Peppi neljänneksi. Loppuun saatiin vielä tuomarin selostus valinnoista ja arviot jokaisesta koirasta. Tykkään paljon että tuomari perustelee valintansa ääneen, näin soisi olevan useamminkin. Myrri sai cacibin ja Lumo jatkoi suoraan parhaan veteraanin valintaan. Siinä kisassa Paavo valittiin ROP- veteraaniksi ja Lumo oli siis VSP- veteraani. Sitten koiran vaihto ja Myrri kisaamaan Paavon kanssa. Tämän kisan voitti Myrri, tuloksena ROP! Huikeaa, mieletöntä ja ihanaa! Ei olisi näyttelyvuoden aloitus vol 2 voinut hienommin sujua!!


Myrri ROP, Paavo VSP, tuomarina Reino Korpela