Agilityä ja pupuja
Eilinen kolmas kerta TamSkin agilityä "räjäytti potin". Taika ei jänskättänyt yhtään vaan oli intoa piukassa! Paikalla olivat edelleen samat koirat kuin ennenkin + 1 uusi bordercollie, junia paineli hallin ohi järkyttävää meteliä pitäen, koirat haukkuivat... Mutta Taika se vaan touhusi innoissaan Jarin ja mun mukana! Otin mukaan innostusleluksi pupunnahkan ja se todella toimi. Taika oli ihan villinä sen perään. Harjoiteltiin aitojen ohjauksia, putkeen irtoamista ja keppejä verkkokujalla. Kun Jari oli putken toisessa päässä pupunkarvan kanssa niin Taika suorastaan sinkosi putkeen. Keppikujalla Jari heilutteli pupusta toisessa päässä ja minä lähetein Taikan "kep-kep-kep.." kujalle. Oli oikein mukavaa koko tunti, sellaista varmaan tuon lajin kuuluisikin olla. Jospa se nyt tästä lähtisi sujumaan :)
Eilen kävimme kanin kasvattajan luona, jonka pongasin netistä. Häneltä ostimme neljä kuollutta pakastettua pupua, ja saatinpa yksi pieni vielä kaupanpäälle:) Puput ovat hyvin erikokoisia, olisiko isoin jotain 2-3 kg, pari ehkä 1.5 kg, yksi n. 1 kg ja pieni ihana pentu jolla nyt alkuun aletaan harjoitella. Kotona pakattiin puput muovipusseihin ja pakkaseen. Pikkukani jäi sulamaan ja siihen aletaan tutustua tänään tai viimeistään huomenna kun on kunnolla sulanut. Alkaa pakastin olla nyt aikas täynnä. Kuusi pupua, viisi varista ja kolme isoa hirvenjalkaa. Ei kun reenaamaan!
2009-10-26
Rallya
Eilen starttasi odotettu Rally- toko jäähallin sateisella parkkiksella. Auran Tainan pitämässä koulutuksessa oli 9 osallistujaa, koiria emäntineen. Tunti alkoi ohjaajien opastuksella, koirat odottelivat autossa sen aikaa. Taina kertoi hieman mitä laji pitää sisällään. Sitten käytiin läpi päivän liikkeet ja kuivaharjoiteltiin käännöksiä ilman koiria. Varsinaisia ratoja emme vielä ekalla tunnilla tehneet, vaan yksittäisiä liikkeitä omassa tahdissa. Taika oli hieman varautunut alkuun, ei oikein tahtonut olla kuulolla. Liekö osuutensa ennen rallyyn lähtöä sadetakkini taskusta ryöstettyjen namien syönnillä.. Harjoittelu oli melko intensiivistä. Perusasiana oli sivulla istuminen ja sivulla pysyminen erilaisissa käännöksissä, etenemisessä ja peruutuksessa. Alkuun tehtiin 270 asteen käännöksiä paikallaan. Oikealle sujui hyvin mutta vasemmalle- huoh. Ei onnannut sitten millään. Aina Taika lähti peruuttamaan ja kääntyi väärin päin. Sitkeällä hinkkauksella saatiin pari sinnepäin onnistunuttakin suoritusta, mutta paljon reeniä tarvitaan. Kiva liike oli sivulta eteen siirtyminen ja siihen istuminen. Taika oppi sen saman tien. Hieman haastetta oli peruuttamisessa, eli koira oli sivulla ja otin askelia taaksepäin jolloin koiran oli tarkoitus pakittaa mukana. Ajoittain meni ihan kivasti. Odota- käskyn opettelusta oli hyötyä liikkeessä jossa koira jätettiin istumaan paikalleen ja ohjaaja kiersi koiran ympäri. Koira ei saanut kääntyä mukana, ainoastaan kuonon liike sallittiin. Tämä sujui Taikalta hyvin:) Tunti vierähti nopeasti liikkeitä hinkatessa ja koirakin alkoi olla jo hieman väsähtänyt. Ehkä hieman liikaa perusasentoa Taikan makuun oli tällä tunnilla, toivotaan että ensi kerralla päästään jo radalle tehtäviä suorittamaan. Ja että maa olisi ensi tunnilla kuiva, Taika nimittäin selvästi hidasteli istumista litsmärälle asfaltille. Tunnilla oli mukana toinenkin tolleri, 8- vuotias narttu. Laji siis sopii jo hieman iäkkäämmillekin koirille. Taika sai rapsuja tunnin jälkeen tuon tollerin omistajalta eikä jännittänyt uutta ihmistä ollenkaan, meni ihan korvat luimussa ja häntä heiluen tunkemaan syliin:)
Eilen starttasi odotettu Rally- toko jäähallin sateisella parkkiksella. Auran Tainan pitämässä koulutuksessa oli 9 osallistujaa, koiria emäntineen. Tunti alkoi ohjaajien opastuksella, koirat odottelivat autossa sen aikaa. Taina kertoi hieman mitä laji pitää sisällään. Sitten käytiin läpi päivän liikkeet ja kuivaharjoiteltiin käännöksiä ilman koiria. Varsinaisia ratoja emme vielä ekalla tunnilla tehneet, vaan yksittäisiä liikkeitä omassa tahdissa. Taika oli hieman varautunut alkuun, ei oikein tahtonut olla kuulolla. Liekö osuutensa ennen rallyyn lähtöä sadetakkini taskusta ryöstettyjen namien syönnillä.. Harjoittelu oli melko intensiivistä. Perusasiana oli sivulla istuminen ja sivulla pysyminen erilaisissa käännöksissä, etenemisessä ja peruutuksessa. Alkuun tehtiin 270 asteen käännöksiä paikallaan. Oikealle sujui hyvin mutta vasemmalle- huoh. Ei onnannut sitten millään. Aina Taika lähti peruuttamaan ja kääntyi väärin päin. Sitkeällä hinkkauksella saatiin pari sinnepäin onnistunuttakin suoritusta, mutta paljon reeniä tarvitaan. Kiva liike oli sivulta eteen siirtyminen ja siihen istuminen. Taika oppi sen saman tien. Hieman haastetta oli peruuttamisessa, eli koira oli sivulla ja otin askelia taaksepäin jolloin koiran oli tarkoitus pakittaa mukana. Ajoittain meni ihan kivasti. Odota- käskyn opettelusta oli hyötyä liikkeessä jossa koira jätettiin istumaan paikalleen ja ohjaaja kiersi koiran ympäri. Koira ei saanut kääntyä mukana, ainoastaan kuonon liike sallittiin. Tämä sujui Taikalta hyvin:) Tunti vierähti nopeasti liikkeitä hinkatessa ja koirakin alkoi olla jo hieman väsähtänyt. Ehkä hieman liikaa perusasentoa Taikan makuun oli tällä tunnilla, toivotaan että ensi kerralla päästään jo radalle tehtäviä suorittamaan. Ja että maa olisi ensi tunnilla kuiva, Taika nimittäin selvästi hidasteli istumista litsmärälle asfaltille. Tunnilla oli mukana toinenkin tolleri, 8- vuotias narttu. Laji siis sopii jo hieman iäkkäämmillekin koirille. Taika sai rapsuja tunnin jälkeen tuon tollerin omistajalta eikä jännittänyt uutta ihmistä ollenkaan, meni ihan korvat luimussa ja häntä heiluen tunkemaan syliin:)
2009-10-25
Pentutreffailua
Lauantaina 24.10 suuntasimme kohti Auraa, jossa Heli ja Riku järjestivät pentureffit Viivin vauveleille:) Ennen reissuun lähtöä Taika jäljesti Jarin perjantaina vetämän verijäljen, n. 400m ja se sujui hienosti. Nuuskutus alkoi heti kun autosta ulos pääsi. Valjaiden pukeminen kertoo mistä on kyse ja nenä alkaa toimia:) Jälki kulki alkumatkan melkoisessa ryteikössä mutta Taikalla ei ollut mitään ongelmia sen seuraamisessa. Ainoa hankala kohta oli polun ylitys, mutta siitäkin selvittiin pienellä opastuksella. Kaatona ei ollut sorkkaa tällä kertaa vaan rasiallinen nakin paloja. Seuraavalle jäljelle saadaankin taas sorkka, sillä tänä aamuna naapurin metsästävä isäntä antoi meille kaksi isoa hirvensorkkaa lauantaina kaadetusta hirvestä!
Jäljen jälkeen ajelimme siis Auraan, jossa jo kaikki muut pennut meitä odottelivat.. Suuntasimme heti alkuun metsään ja koirat vapaiksi. Kyllä oli menoa ja meininkiä, kähinää ja vähän rähinääkin. Ei onneksi mitään isompaa. Taika paineli joukon etunenässä ja kiersi kaikki vesiojat matkan varrella. Aivan ihana oli metsälampare jonne pääsi uimaan! Vesi oli jotain 4-0 asteen välillä mutta sepä ei paljon koiria haitannut! Kaikki paitsi yksi kuudesta pennusta painelivat uimaan ja Taika oli ihan kierroksilla. Oikein kiljui innosta:) Uimisen jälkeen otettiin vähän damireeniä, joka todella oli haasteellista koirien korkeista kierroksista johtuen. Ekaksi pujottelua ilman damia ja sitten dami suussa. Sain vähän moitetta Rikulta kun pidin itse damista kiinni ja kannettiin sitä Taikan kanssa yhdessä. No hakuharjoituksessa Taika kantoi itse ja hyvin kantoikin. Muistiharjoitus sujui muuten ok:sti mutta palautus meni Capri- siskolle eikä mulle.. No joo. Positiivista että Taika oli kuitenkin suht hallinnassa ja dami jaksoi kiinnostaa lukuisista häiriötekijöistä huolimatta. Lenkin loppupuolella koiria sitten valokuvattiin ja toivottavasti saadaan kuvia tännekkin plokiin joskus. Lenkin jälkeen Heli loihti pöytään jos jonkinmoista herkkua ja koirat saivat odotella kodinhoitohuoneessa kun isäntäväet nautiskelivat pöydän antimista ja jakoivat koirakokemuksia. Taika ja Capri eivät malttaneet oikein rauhoittua vaan painivat keskenään muiden nukkuessa..
Rikulta saatiin jälleen tuliaisiksi pari vaakkua ja monen monta siipeä, kiitos niistä! Eilen kokeilin toisella vaakulla kotipihassa vähän noutamista ja Taika kantoikin lintua alun epäröinnin jälkeen! Ihanaa että pahin vierastus on takanapäin ja lintu jo kelpaa suuhunkin. On sitten toivoa vuodesta 2013 että taippareihin uskaltauduttaisiin kokeilemaan;)
Kiitos Helille ja Rikulle tosi kivoista pentutreffeistä ja tietty kaikille muillekkin siskosten omistajille seurasta!
Lauantaina 24.10 suuntasimme kohti Auraa, jossa Heli ja Riku järjestivät pentureffit Viivin vauveleille:) Ennen reissuun lähtöä Taika jäljesti Jarin perjantaina vetämän verijäljen, n. 400m ja se sujui hienosti. Nuuskutus alkoi heti kun autosta ulos pääsi. Valjaiden pukeminen kertoo mistä on kyse ja nenä alkaa toimia:) Jälki kulki alkumatkan melkoisessa ryteikössä mutta Taikalla ei ollut mitään ongelmia sen seuraamisessa. Ainoa hankala kohta oli polun ylitys, mutta siitäkin selvittiin pienellä opastuksella. Kaatona ei ollut sorkkaa tällä kertaa vaan rasiallinen nakin paloja. Seuraavalle jäljelle saadaankin taas sorkka, sillä tänä aamuna naapurin metsästävä isäntä antoi meille kaksi isoa hirvensorkkaa lauantaina kaadetusta hirvestä!
Jäljen jälkeen ajelimme siis Auraan, jossa jo kaikki muut pennut meitä odottelivat.. Suuntasimme heti alkuun metsään ja koirat vapaiksi. Kyllä oli menoa ja meininkiä, kähinää ja vähän rähinääkin. Ei onneksi mitään isompaa. Taika paineli joukon etunenässä ja kiersi kaikki vesiojat matkan varrella. Aivan ihana oli metsälampare jonne pääsi uimaan! Vesi oli jotain 4-0 asteen välillä mutta sepä ei paljon koiria haitannut! Kaikki paitsi yksi kuudesta pennusta painelivat uimaan ja Taika oli ihan kierroksilla. Oikein kiljui innosta:) Uimisen jälkeen otettiin vähän damireeniä, joka todella oli haasteellista koirien korkeista kierroksista johtuen. Ekaksi pujottelua ilman damia ja sitten dami suussa. Sain vähän moitetta Rikulta kun pidin itse damista kiinni ja kannettiin sitä Taikan kanssa yhdessä. No hakuharjoituksessa Taika kantoi itse ja hyvin kantoikin. Muistiharjoitus sujui muuten ok:sti mutta palautus meni Capri- siskolle eikä mulle.. No joo. Positiivista että Taika oli kuitenkin suht hallinnassa ja dami jaksoi kiinnostaa lukuisista häiriötekijöistä huolimatta. Lenkin loppupuolella koiria sitten valokuvattiin ja toivottavasti saadaan kuvia tännekkin plokiin joskus. Lenkin jälkeen Heli loihti pöytään jos jonkinmoista herkkua ja koirat saivat odotella kodinhoitohuoneessa kun isäntäväet nautiskelivat pöydän antimista ja jakoivat koirakokemuksia. Taika ja Capri eivät malttaneet oikein rauhoittua vaan painivat keskenään muiden nukkuessa..
Rikulta saatiin jälleen tuliaisiksi pari vaakkua ja monen monta siipeä, kiitos niistä! Eilen kokeilin toisella vaakulla kotipihassa vähän noutamista ja Taika kantoikin lintua alun epäröinnin jälkeen! Ihanaa että pahin vierastus on takanapäin ja lintu jo kelpaa suuhunkin. On sitten toivoa vuodesta 2013 että taippareihin uskaltauduttaisiin kokeilemaan;)
Kiitos Helille ja Rikulle tosi kivoista pentutreffeistä ja tietty kaikille muillekkin siskosten omistajille seurasta!
2009-10-20
Eilen oltiin tokaa kertaa TamSkin agilityssä siellä Sääksjärven kylmällä hallilla. Jari lupautui lähtemään mukaan ja hyvä olikin että lähti, Taika ei ehkä muuten olisi tehnyt mitään. Kun mentiin hallin pihalle oli Taika heti aika varautunut mutta suostui tulemaan sisälle kuitenkin. Hyvin häntä alhaalla ja korvat alaviistossa. Luulen että suuri osa Taikan jännityksestä johtuu siitä että yksi bordercollie haukkuu lähes taukoamatta ja Taikahan on aina arastellut haukkuvia koiria. Lisäksi ryhmämme shipperke- narttu on Taikasta jotenkin välteltävä. Taika jää tuijottelemaan sitä pitkiksi ajoiksi ja unohtaa että olisiko täällä pitänyt tehdäkin jotain...
Tunnin aluksi Matte ohjasi meille päivän radan. Siis pelkät ohjaajat kulkivat rataa valsseja harjoitellen. Radassa oli hyppyjä ja kaksi putkea. Jari touhusi rataan tutustumisen ajan Taikan kanssa sivummalla ja aina välillä kun sinnepäin vilkaisin niin hauskaa näytti olevan, oli koiran häntäkin jo ottanut tutun pystyasennon. Sitten kun eka borderi alkoi rataa harjoitella siirryin Jarin ja Taikan luo. Oli kyllä mukava katsella noiden kahden touhuamista! Puomia mentiin useaan otteeseen, matalaa muuria, uutena pussia joka oli tosi kiva :) ja myös rengasta. Jarilla on ohjaaminen hallussa ihan erilailla kun mulla. No sitten radalle "jouduin" Taikan ottamaan ja pelkäsin että suostuukohan se ollenkaan tulemaan aidoille. Tuli ja hyvin meni, alkoi munkin "valssit" sujua vähän paremmin kuin viimeksi. Harjoiteltiin rataa kahdessa osassa ja putkeen ohjausta vielä erikseen. Välillä Taika alkoi epäröidä ja sitten vähän riehuttiin. Ehkä osansa Taikan epäröinnillä on ihan väsymykselläkin. Nimittäin kun tunti läheni loppuaan ja oli tarkoitus ottaa yksittäis harjoituksena yhden aidan ylitystä suppealla valssilla (?) niin Taika päätti lähteä hallin ovelle, ihan niin kuin viimeksikin. Kävin hakemassa Taikan hihnalla takaisin ja sitten otettiin aitaa joka lopulta menikin ihan kivasti. Alkuun ei olisi enää huvittanut.. Taika on niin fiksu koira että osaa päätellä kuinka tilanteesta voisi päästä luistelemaan jos ei enää huvita tehdä- siis hallin ovelle ja surkealla ilmeellä tuijottelua ulospääsyn suuntaan. Täytyy vain pysyä kovana eikä antaa periksi, ehkä se Taika pikkuhiljaa oppii että tuo taktiikka ei johda mihinkään.
Kokonaisuutena oli ihan kivaa, myös koiralla välillä:) Palkkausta täytyy miettiä seuraavaksi kerraksi kun mukana ollut narupallo ei kiinnostanut Taikaa yhtään. Ainoa mikä toimi oli nakinpalat. Eli seuraavalle kerralle nälkäinen koira ja vaikkapa pupunnahka mukaan, se ainakin nostaa kierroksia kotosalla. Ja kuulusuojaimet Taikalle, jospa sitten unohtuisi se muiden haukkuminen ja sen arastelu....
Tunnin aluksi Matte ohjasi meille päivän radan. Siis pelkät ohjaajat kulkivat rataa valsseja harjoitellen. Radassa oli hyppyjä ja kaksi putkea. Jari touhusi rataan tutustumisen ajan Taikan kanssa sivummalla ja aina välillä kun sinnepäin vilkaisin niin hauskaa näytti olevan, oli koiran häntäkin jo ottanut tutun pystyasennon. Sitten kun eka borderi alkoi rataa harjoitella siirryin Jarin ja Taikan luo. Oli kyllä mukava katsella noiden kahden touhuamista! Puomia mentiin useaan otteeseen, matalaa muuria, uutena pussia joka oli tosi kiva :) ja myös rengasta. Jarilla on ohjaaminen hallussa ihan erilailla kun mulla. No sitten radalle "jouduin" Taikan ottamaan ja pelkäsin että suostuukohan se ollenkaan tulemaan aidoille. Tuli ja hyvin meni, alkoi munkin "valssit" sujua vähän paremmin kuin viimeksi. Harjoiteltiin rataa kahdessa osassa ja putkeen ohjausta vielä erikseen. Välillä Taika alkoi epäröidä ja sitten vähän riehuttiin. Ehkä osansa Taikan epäröinnillä on ihan väsymykselläkin. Nimittäin kun tunti läheni loppuaan ja oli tarkoitus ottaa yksittäis harjoituksena yhden aidan ylitystä suppealla valssilla (?) niin Taika päätti lähteä hallin ovelle, ihan niin kuin viimeksikin. Kävin hakemassa Taikan hihnalla takaisin ja sitten otettiin aitaa joka lopulta menikin ihan kivasti. Alkuun ei olisi enää huvittanut.. Taika on niin fiksu koira että osaa päätellä kuinka tilanteesta voisi päästä luistelemaan jos ei enää huvita tehdä- siis hallin ovelle ja surkealla ilmeellä tuijottelua ulospääsyn suuntaan. Täytyy vain pysyä kovana eikä antaa periksi, ehkä se Taika pikkuhiljaa oppii että tuo taktiikka ei johda mihinkään.
Kokonaisuutena oli ihan kivaa, myös koiralla välillä:) Palkkausta täytyy miettiä seuraavaksi kerraksi kun mukana ollut narupallo ei kiinnostanut Taikaa yhtään. Ainoa mikä toimi oli nakinpalat. Eli seuraavalle kerralle nälkäinen koira ja vaikkapa pupunnahka mukaan, se ainakin nostaa kierroksia kotosalla. Ja kuulusuojaimet Taikalle, jospa sitten unohtuisi se muiden haukkuminen ja sen arastelu....
2009-10-18
Mätsärimenestystä ja Pupuilua
Tänään, 18.10 tapahtui maailman kahdeksas ihme: Taika sai mätsärissä punaisen nauhan ja sijoittui ryhmäkehässä neljänneksi! Olipa huippua :) Mätsäily oli amerikan cockerspanieleiden järjestämä ja sijoittui Hakametsän jäähallin parkkikselle. Keli oli räntäsateinen ja kylmä, onneksi ei kuitenkaan ihan kaatamalla satanut vaan hieman vain välillä ripotteli. Mentiin vähän ennen puoltapäivää paikalle M&M:n kanssa ja laitettiin ilmot isojen koirien kehään. Kilpailunumeroiksi tuli 38 (Milli) ja 41 (Taika). Aikaa siis oli runsain mitoin ennen kehään pääsyä. Aluksi mentiin vähän koirapuistoilemaan ja sitten vain käppäiltiin jäähallin lähimaastoissa n. 1 km säteellä. Hieman ennen kahta oli meidän vuoro mennä kehään. Taika oli hieman varautuneen oloinen ja vähän pelkäsin että kuinkahan tässä käy. No onneksi kävi hyvin :) Heti kun riisuin tytsyltä manttelin niin koira piristyi ja kehään mentiin häntä iloisesti heiluen. Kilpakumppanina meillä oli Beni joten aikas paha vastus. Tuomari (naispuolinen) juoksutti meitä eka pari kertaa kehän ympäri ja sitten otti Taikan lähempään tarkasteluun. Ihan nätisti Taika antoi itsensä tutkia, hieman nojasi poispäin tuomarista. Seisominen oli iloista ja häntä heilui. Niin meidät valittiin ekaa kertaa koko mätsärihistorian aikana punaisella nauhalla ekoiksi! Ryhmäkehässä oli 21 punaisen saanutta koiraa. Meistä tuomari valkkasi 6 joista valitsi sijoittuvat. En ollut uskoa korviani kun kuului " novascotiannoutaja on tänään neljäs!" Ruusuke ja hieno pokaali ja vähän purtavaa Taikalle palkinnoksi, kyllä oltiin iloisia! Myös Benillä meni hienosti, hän oli sinisten neljäs. Milli ei tänään valitettavasti päässyt palkinnoille vaikka esiintyikin hienosti.
Mätsärin jälkeen mentiin lenkille M&M:n kanssa, ihan laavulle asti. Sitten tutustuttiin pupuseen. Eilen kävimme Ideaparkin Faunattaressa ostoksilla, josta kotiin tuomisina pieni harmaa luppakorvakani. Siis kuollut sellainen.. Pupu sai sulaa autotallissa vuorokauden verran kunnes se annettiin pussissa Taikan tutkittavaksi. Tarkasti Taika pussia nuuskutti ja pupu kiinnosti. Otin sitten pupun ulos ja tarjosin Taikalle. Ei ottanut suuhun. Muutaman kerran yritettiin innostaa ja sitten siirryttiin lahjontataktiikkaan. Siis pupu puolen metrin päähän maahan ja nakinpala toiseen käteen. Johan alkoi pupu nousta ylös! Eka tassusta, sitten korvasta, sitten hännästä ja lopulta ihan kropasta! Hienoa! Muutaman kerran pyydettiin nostamaan käteen ja lopuksi kantamaan jonkin matkaa. Eiköhän se siitä. Jätin Faunattareen yhteystiedot että soittelevat jos tulee lisää pupuja tarjolle. Ehkä se on Taikalle ihan hyvä aloittaa vähän pienemmästä pupusesta ja sitten siirtyä ihan isoon eläimeen. Samalle ne kai tuoksuvat ja pienempi on ehkä helpomppi ottaa suuhun, matampi kynnys.
Nyt sohvalla nukkuu väsynyt koira :) Vatsa täynnä herkkuja, kunnon lenkitykset, kivasti mennyt mätsäily ja pupureeni. Hyvä hyvä :)
Tänään, 18.10 tapahtui maailman kahdeksas ihme: Taika sai mätsärissä punaisen nauhan ja sijoittui ryhmäkehässä neljänneksi! Olipa huippua :) Mätsäily oli amerikan cockerspanieleiden järjestämä ja sijoittui Hakametsän jäähallin parkkikselle. Keli oli räntäsateinen ja kylmä, onneksi ei kuitenkaan ihan kaatamalla satanut vaan hieman vain välillä ripotteli. Mentiin vähän ennen puoltapäivää paikalle M&M:n kanssa ja laitettiin ilmot isojen koirien kehään. Kilpailunumeroiksi tuli 38 (Milli) ja 41 (Taika). Aikaa siis oli runsain mitoin ennen kehään pääsyä. Aluksi mentiin vähän koirapuistoilemaan ja sitten vain käppäiltiin jäähallin lähimaastoissa n. 1 km säteellä. Hieman ennen kahta oli meidän vuoro mennä kehään. Taika oli hieman varautuneen oloinen ja vähän pelkäsin että kuinkahan tässä käy. No onneksi kävi hyvin :) Heti kun riisuin tytsyltä manttelin niin koira piristyi ja kehään mentiin häntä iloisesti heiluen. Kilpakumppanina meillä oli Beni joten aikas paha vastus. Tuomari (naispuolinen) juoksutti meitä eka pari kertaa kehän ympäri ja sitten otti Taikan lähempään tarkasteluun. Ihan nätisti Taika antoi itsensä tutkia, hieman nojasi poispäin tuomarista. Seisominen oli iloista ja häntä heilui. Niin meidät valittiin ekaa kertaa koko mätsärihistorian aikana punaisella nauhalla ekoiksi! Ryhmäkehässä oli 21 punaisen saanutta koiraa. Meistä tuomari valkkasi 6 joista valitsi sijoittuvat. En ollut uskoa korviani kun kuului " novascotiannoutaja on tänään neljäs!" Ruusuke ja hieno pokaali ja vähän purtavaa Taikalle palkinnoksi, kyllä oltiin iloisia! Myös Benillä meni hienosti, hän oli sinisten neljäs. Milli ei tänään valitettavasti päässyt palkinnoille vaikka esiintyikin hienosti.
Mätsärin jälkeen mentiin lenkille M&M:n kanssa, ihan laavulle asti. Sitten tutustuttiin pupuseen. Eilen kävimme Ideaparkin Faunattaressa ostoksilla, josta kotiin tuomisina pieni harmaa luppakorvakani. Siis kuollut sellainen.. Pupu sai sulaa autotallissa vuorokauden verran kunnes se annettiin pussissa Taikan tutkittavaksi. Tarkasti Taika pussia nuuskutti ja pupu kiinnosti. Otin sitten pupun ulos ja tarjosin Taikalle. Ei ottanut suuhun. Muutaman kerran yritettiin innostaa ja sitten siirryttiin lahjontataktiikkaan. Siis pupu puolen metrin päähän maahan ja nakinpala toiseen käteen. Johan alkoi pupu nousta ylös! Eka tassusta, sitten korvasta, sitten hännästä ja lopulta ihan kropasta! Hienoa! Muutaman kerran pyydettiin nostamaan käteen ja lopuksi kantamaan jonkin matkaa. Eiköhän se siitä. Jätin Faunattareen yhteystiedot että soittelevat jos tulee lisää pupuja tarjolle. Ehkä se on Taikalle ihan hyvä aloittaa vähän pienemmästä pupusesta ja sitten siirtyä ihan isoon eläimeen. Samalle ne kai tuoksuvat ja pienempi on ehkä helpomppi ottaa suuhun, matampi kynnys.
Nyt sohvalla nukkuu väsynyt koira :) Vatsa täynnä herkkuja, kunnon lenkitykset, kivasti mennyt mätsäily ja pupureeni. Hyvä hyvä :)
2009-10-15
Tommyn luento
Eilen tulin töistä vauhdilla kotiin ja pupudami kassiin ja lenkille. Taikalla oli vauhti päällä kun käveltiin pitkästä aikaa vähän eri reittiä. Tein aina välillä niin että kun koira viipotti edellä heitin pupudamin metikköön ja sitten kävelin 50-100 m Taikaa kohti ja pyysin luokse. Sitten käsky "missä pupu, hae pupu!" ja koira pää viidentenä käpälänä hakemaan. Kyllä oli kivaa ja jaksoi hakea monta kertaa niin kauan että löytyi. Ja toimitus mammalle oli joka kerta ihan priima, pupu vaihtui lihapullaan ja molemmat oli tyytyväisiä :)
Lenkiltä palattuamme jätin Taikkiksen isännän huomaan ja läksin Lempäälään kuuntelemaan Wirenin Tommyn luentoa koiran oppimisesta. Paikalla Pohjois-Hämeen kennelpiirin tiloissa oli arviolta 40 ihmistä (luentosali täynnä). Oli kyllä mielenkiintoinen luento! Tykkään Tommyn tyylistä suhtautua koiraan ja kouluttamiseen, koiran ehdoilla ja sen lajin/rodun/persoonan pohjalta. Luento alkoi kouluttamisen säännöllä numero 1 joka kuului: "Älä koskaan ota koiran käytöstä henkilökohtaisesti"! Hyvä ohje, joka tiukassa tilanteessa voi helposti unohtua. Kun koira painelee pitkin metsiä dami suussa ilman pienintäkään aikomusta palauttaa niin aika paljon saa tsempata että ko. sääntö pysyy mielessä :) Toinen sääntö kuului :" Olit sitten millä tasolla kouluttajana tahansa (aloittelija/kilpailija/ammattilainen..) niin kaikki lähtee perusteista". Siis perusasiat kuntoon niin tie on avoinna taivaisiin asti. Perusasioihin kuuluu ensinnäkin koiran ymmärtäminen koirana, sen vietit ja rodun käyttötarkoitus, koiran kasvatus tärkeässä pentuiässä (aina 16 vko asti) ja koiran persoona. Jokainen pentueen pentu, vaikka kasvaisikin samassa perheessä on erilainen, oma yksilönsä niin käytöksensä kuin ulkonäkönsäkin puolesta. Totta on, ei ole kahta samanlaista. Kaikki Taikankin sisarukset on erinäköisiä ja omia luonteitaan vaikka geenien lähtökohdat ovatkin samat.
Luennolla katsottiin useita hyviä videoklippejä, mm. miten koira opettiin sulkemaan laatikko (pienissä osissa naksulla ja palkalla kunnes toiminto oli täydellinen n. kolmessa minuutissa!), olemaan vetämättä hihnassa, pysymään lähellä (tässä mallioppilaana kana, oli hupaisa!) sekä luopumaan jostain saadakseen jotain. Oli mukava huomata että monia perusasioita on tullut tehtyä oikein ja oma koira on aika hyvällä mallilla:) Enemmän voisi siirtää ruokintaa palkkaukseen jolloin toiminnoista tulisi vielä varmenpia. Olen "hieman" lälly siinä että Taika elää melkoisesa yltäkylläisyyden maailmassa. Ja Tommyn sanojen mukaan silloin halu toimia omistajan käskyn mukaan (varsinkin jos se poikkeaa koiran omista intresseistä) on heikko. Nälkäinen koira toimii aina paremmin ja ruokapala kädestä on 1 milj. kertaa palkitsevampi kuin motti samaa ruokaa ruokakuppiin annettuna. Siis motivaatiota voi nostattaa.
Hyviä vinkkejä tuli myös mm. paikalla makuun opettamiseen. Tässähän meillä on ollut hieman (kröhöm) onkelmia. Täytyy olla oikeanlainen palkkaus (maahan etutassujen väliin) ja vaatia koiralta oikeaa suorittamista vaikka minkälaisten häiriötekijöiden läsnäollessa. Kun koiralla on motivaatio kohdallaan (nälkä) se keskittyy makaamaan kuin tatti vaikka ympäristössä tapahtuisi mitä. Tämä havainnoillistettiin videolla 5 kk ikäisellä pennulla ja oli kyllä hienoa katsottavaa. Eli jos koira nousee ylös häirintä ja palkitseminen loppuu saman tien. Kun koira itse tajuaa mennä takaisin maahan tulee palkka välittömästi ja homma jatkuu.
Luento oli hyvin informatiivinen ja aika meni kuin siivillä. Aloitettiin klo 18 ja yhtäkkiä kello olikin 21.15. Uskomatonta kuinka kiinnostavaan asiaan jaksaa keskittyä. Tämmöisiä luentoja saisi olla useammin, niillä asioita oppii ihan eritavalla kuin kirjoista.
Kotona Taikalla oli virtaa kun mamma saapui;) Vastaanotto oli riehakkaampi kuin koskaan töistä palatessani! Oli kuulemma ollut ihan kiva ilta isännän kanssa ja tyytyväinen koira. Tänään sitten mennään pitkästä aikaa Benin ja Kaisan kanssa lenkille. Tavattiin luennolla ja he pyysivät meitä lenkkiseuraksi. Saapi nähdä mimmoista kähinää tulee. Nuori uros on aikas aktiivinen ja Taikan täytyy laittaa sitä ruotuun. Voipi olla että tulee pesuhommia lenkin jälkeen...
Eilen tulin töistä vauhdilla kotiin ja pupudami kassiin ja lenkille. Taikalla oli vauhti päällä kun käveltiin pitkästä aikaa vähän eri reittiä. Tein aina välillä niin että kun koira viipotti edellä heitin pupudamin metikköön ja sitten kävelin 50-100 m Taikaa kohti ja pyysin luokse. Sitten käsky "missä pupu, hae pupu!" ja koira pää viidentenä käpälänä hakemaan. Kyllä oli kivaa ja jaksoi hakea monta kertaa niin kauan että löytyi. Ja toimitus mammalle oli joka kerta ihan priima, pupu vaihtui lihapullaan ja molemmat oli tyytyväisiä :)
Lenkiltä palattuamme jätin Taikkiksen isännän huomaan ja läksin Lempäälään kuuntelemaan Wirenin Tommyn luentoa koiran oppimisesta. Paikalla Pohjois-Hämeen kennelpiirin tiloissa oli arviolta 40 ihmistä (luentosali täynnä). Oli kyllä mielenkiintoinen luento! Tykkään Tommyn tyylistä suhtautua koiraan ja kouluttamiseen, koiran ehdoilla ja sen lajin/rodun/persoonan pohjalta. Luento alkoi kouluttamisen säännöllä numero 1 joka kuului: "Älä koskaan ota koiran käytöstä henkilökohtaisesti"! Hyvä ohje, joka tiukassa tilanteessa voi helposti unohtua. Kun koira painelee pitkin metsiä dami suussa ilman pienintäkään aikomusta palauttaa niin aika paljon saa tsempata että ko. sääntö pysyy mielessä :) Toinen sääntö kuului :" Olit sitten millä tasolla kouluttajana tahansa (aloittelija/kilpailija/ammattilainen..) niin kaikki lähtee perusteista". Siis perusasiat kuntoon niin tie on avoinna taivaisiin asti. Perusasioihin kuuluu ensinnäkin koiran ymmärtäminen koirana, sen vietit ja rodun käyttötarkoitus, koiran kasvatus tärkeässä pentuiässä (aina 16 vko asti) ja koiran persoona. Jokainen pentueen pentu, vaikka kasvaisikin samassa perheessä on erilainen, oma yksilönsä niin käytöksensä kuin ulkonäkönsäkin puolesta. Totta on, ei ole kahta samanlaista. Kaikki Taikankin sisarukset on erinäköisiä ja omia luonteitaan vaikka geenien lähtökohdat ovatkin samat.
Luennolla katsottiin useita hyviä videoklippejä, mm. miten koira opettiin sulkemaan laatikko (pienissä osissa naksulla ja palkalla kunnes toiminto oli täydellinen n. kolmessa minuutissa!), olemaan vetämättä hihnassa, pysymään lähellä (tässä mallioppilaana kana, oli hupaisa!) sekä luopumaan jostain saadakseen jotain. Oli mukava huomata että monia perusasioita on tullut tehtyä oikein ja oma koira on aika hyvällä mallilla:) Enemmän voisi siirtää ruokintaa palkkaukseen jolloin toiminnoista tulisi vielä varmenpia. Olen "hieman" lälly siinä että Taika elää melkoisesa yltäkylläisyyden maailmassa. Ja Tommyn sanojen mukaan silloin halu toimia omistajan käskyn mukaan (varsinkin jos se poikkeaa koiran omista intresseistä) on heikko. Nälkäinen koira toimii aina paremmin ja ruokapala kädestä on 1 milj. kertaa palkitsevampi kuin motti samaa ruokaa ruokakuppiin annettuna. Siis motivaatiota voi nostattaa.
Hyviä vinkkejä tuli myös mm. paikalla makuun opettamiseen. Tässähän meillä on ollut hieman (kröhöm) onkelmia. Täytyy olla oikeanlainen palkkaus (maahan etutassujen väliin) ja vaatia koiralta oikeaa suorittamista vaikka minkälaisten häiriötekijöiden läsnäollessa. Kun koiralla on motivaatio kohdallaan (nälkä) se keskittyy makaamaan kuin tatti vaikka ympäristössä tapahtuisi mitä. Tämä havainnoillistettiin videolla 5 kk ikäisellä pennulla ja oli kyllä hienoa katsottavaa. Eli jos koira nousee ylös häirintä ja palkitseminen loppuu saman tien. Kun koira itse tajuaa mennä takaisin maahan tulee palkka välittömästi ja homma jatkuu.
Luento oli hyvin informatiivinen ja aika meni kuin siivillä. Aloitettiin klo 18 ja yhtäkkiä kello olikin 21.15. Uskomatonta kuinka kiinnostavaan asiaan jaksaa keskittyä. Tämmöisiä luentoja saisi olla useammin, niillä asioita oppii ihan eritavalla kuin kirjoista.
Kotona Taikalla oli virtaa kun mamma saapui;) Vastaanotto oli riehakkaampi kuin koskaan töistä palatessani! Oli kuulemma ollut ihan kiva ilta isännän kanssa ja tyytyväinen koira. Tänään sitten mennään pitkästä aikaa Benin ja Kaisan kanssa lenkille. Tavattiin luennolla ja he pyysivät meitä lenkkiseuraksi. Saapi nähdä mimmoista kähinää tulee. Nuori uros on aikas aktiivinen ja Taikan täytyy laittaa sitä ruotuun. Voipi olla että tulee pesuhommia lenkin jälkeen...
2009-10-13
Viikko on taas vierähtänyt edellisestä kirjoittelusta. Koirarintamalta ei ole kertynyt mitään suurempaa raportoitavaa, mutta pannaampa nyt ylös ne pienet mieleen tulevat jutut.
Loppuviikosta Taika lähti hoitoon mummulaan. Iskä tuli torstaina töitten jälkeen hauvelia hakemaan. Hieman Taika kummasteli että miksikös nyt hänet Boran takapenkille laitetaan ja kotoväki jää ulos katsomaan. Taika toljotti auton ikkunasta kun auto loittoni pihasta. Ikävä painoi ainakin emännän rintaa ja kyllä tuntui talo tyhjältä ilman punaturkkia. Miksi Taika hoitoon meni johtui siitä että nostimme veneen lauantaina. Siinä sitä hommaa piisasi sen verran paljon ettei koiran kanssa touhuiluun olisi kertakaikkiaan ollut mahdollisuutta. Painoimme hommia perjantain ja koko lauantaipäivän ja saimme kuin saimmekin paatin talviteloille. Tietenkin täytyi hakea Taika kotiin heti lauantai-iltana. Siellä se oli iloissaan vastassa kun illalla ysin aikoihin saavuin hakureissulle. Oli kuulemma ollut vauhtia ja virtaa, taisivat olla vanhemmat iloisia kun pikkuriiviö pomppasi mobiiliin ja auto lähti kohti Ruutanaa:)
Sunnuntaina tehtiin pitkä mettälenkki Millin ja Marikan kanssa, suppiksia keräillen. Kolmisen tuntia oltiin reissussa ja kyllä Taika olikin väsynyt kun kotiin tultiin. Pari tuntia meni sohvalla torkkuessa ja sitten taas jaksoi. Tehtiin vähän siipidamien noutoja omalla pihalla ja hyvin meni. Taika kyllä tykkää noista dameista tosi paljon, kunpa taipparitkin muuttuisi dameilla tehtäväksi. Olen tuota tainnut ennenkin haaveilla.
Maanantaina mentiin taas kunnon lenkki M&M:n kanssa, tällä kertaa Norojärven laavulle kera eväiden. Marika oli leiponut ihanaa pullaa, siis aivan lämmintä ja tuoretta vielä kun sitä laavulla kaakaon kera nautiskelimme, nam! Vajaan parin tunnin reissu ja sitten Bob & Piaffeen mantteliostoksille. Taika oli reipas ja iloinen kun kauppaan mentiin, samoin Milli. Siirryimme manttelihyllylle ja myyjätyttö otti mittanauhan esiin tarkoituksena mitata Taikan selän pituus. Siihen se reippaus sitten loppuikin ja Taika suorastaan lyhistyi kauhistuttavan mittalaitteen edessä :) No mitta saatiin ja hieno hieman burberry- kuosinen mantteli ostettiin. Myös Milli sai talvipalttoon, joten kyllä nyt kelpaa käydä koulutuksissa talvipakkasillakin kun ei tartte palella.
Tiistaina manttelille sitten tuli käyttöä kun TamSkin agility alkoi. Sääkjärvelle oli valmistunut uusi kylmä halli, jossa agireenit pidettiin. Vuorokaudenaika oli aika myöhäinen, kasilta aloitettiin. Paikalla oli kolme bordercollieta, yksi shipperke ja me. Siis mukavan pieni porukka. Ohjaaja Matleenalla oli oma Raita- borderinsa esimerkin näyttäjänä ja myös harjoittelemassa. Kaikki koirat olivat nuoria joten sen puolesta sovimme hyvin joukkoon. Hallin lattia oli peitetty kumirouhematolla, joten tassut pitivät siinä hyvin. Kaikki agiesteet löytyivät tilasta, tosin ohjelmassa tällä reenikerralla olivat vain aidat ja nimenomaan ohjukset sekä kepit. Tunsin kyllä itseni ihan pökkelöksi kun noi kaikki ohjaushommat on ihan uutta. Että mikä valssi, hä? Taika oli alkuun hyvinkin innostunut ja aidat menivät kivasti kun hiffasin miten päin niitä omia käsiä ja kroppaa pitää pidellä. Myös keppejä kokeiltiin semmoisilla verkkokujilla. Taika oli hieman epäluuloinen mutta suostui kuitenkin menemään muutaman kerran. Väliajoilla mentiin putkea ja puomia joka on Taikalle ihan ykkönen:)
Reenin loppupuolella Taika ehkä säikähti jotain, mahdollisesti viereistestä hallista kuuluvaa kovaa koirien haukkua tai junaa joka paineli ohi ihan hallin viereltä- ääni oli melkoinen. No jokatapauksessa koira muuttui samanlaiseksi kun näyttelyissä kun alkaa jännittää. Mikään ei enää huvittanut ja siihenhän se sitten jäi. Aitaa ei enää suostunut ottamaan. Olin hieman neuvoton että kuinkas tämä tilanne ratkaistaan. Ei auttanut namit ei lelut. Päätin sitten että lopetetaan ja otettiin puomia vielä pari kertaa kun se ei luimistelureaktiota aiheuttanut. Hieman kyllä pelottaa että näinkö tässä nyt käy että agiura tyssää alkuunsa jos koira alkaa pelätä (?) eikä suostu esteitä menemään. Viikon päästä nähdään mikä on fiilinki, jatketaanko vai luovutetaanko paikka jollekkin reippaammalle luonteelle. Sitä tuntee itsensä vain niin neuvottomaksi kun koira yhtäkkiä päättää että ei ole kivaa enkä tee enää mitään. Huoh.
Loppuviikosta Taika lähti hoitoon mummulaan. Iskä tuli torstaina töitten jälkeen hauvelia hakemaan. Hieman Taika kummasteli että miksikös nyt hänet Boran takapenkille laitetaan ja kotoväki jää ulos katsomaan. Taika toljotti auton ikkunasta kun auto loittoni pihasta. Ikävä painoi ainakin emännän rintaa ja kyllä tuntui talo tyhjältä ilman punaturkkia. Miksi Taika hoitoon meni johtui siitä että nostimme veneen lauantaina. Siinä sitä hommaa piisasi sen verran paljon ettei koiran kanssa touhuiluun olisi kertakaikkiaan ollut mahdollisuutta. Painoimme hommia perjantain ja koko lauantaipäivän ja saimme kuin saimmekin paatin talviteloille. Tietenkin täytyi hakea Taika kotiin heti lauantai-iltana. Siellä se oli iloissaan vastassa kun illalla ysin aikoihin saavuin hakureissulle. Oli kuulemma ollut vauhtia ja virtaa, taisivat olla vanhemmat iloisia kun pikkuriiviö pomppasi mobiiliin ja auto lähti kohti Ruutanaa:)
Sunnuntaina tehtiin pitkä mettälenkki Millin ja Marikan kanssa, suppiksia keräillen. Kolmisen tuntia oltiin reissussa ja kyllä Taika olikin väsynyt kun kotiin tultiin. Pari tuntia meni sohvalla torkkuessa ja sitten taas jaksoi. Tehtiin vähän siipidamien noutoja omalla pihalla ja hyvin meni. Taika kyllä tykkää noista dameista tosi paljon, kunpa taipparitkin muuttuisi dameilla tehtäväksi. Olen tuota tainnut ennenkin haaveilla.
Maanantaina mentiin taas kunnon lenkki M&M:n kanssa, tällä kertaa Norojärven laavulle kera eväiden. Marika oli leiponut ihanaa pullaa, siis aivan lämmintä ja tuoretta vielä kun sitä laavulla kaakaon kera nautiskelimme, nam! Vajaan parin tunnin reissu ja sitten Bob & Piaffeen mantteliostoksille. Taika oli reipas ja iloinen kun kauppaan mentiin, samoin Milli. Siirryimme manttelihyllylle ja myyjätyttö otti mittanauhan esiin tarkoituksena mitata Taikan selän pituus. Siihen se reippaus sitten loppuikin ja Taika suorastaan lyhistyi kauhistuttavan mittalaitteen edessä :) No mitta saatiin ja hieno hieman burberry- kuosinen mantteli ostettiin. Myös Milli sai talvipalttoon, joten kyllä nyt kelpaa käydä koulutuksissa talvipakkasillakin kun ei tartte palella.
Tiistaina manttelille sitten tuli käyttöä kun TamSkin agility alkoi. Sääkjärvelle oli valmistunut uusi kylmä halli, jossa agireenit pidettiin. Vuorokaudenaika oli aika myöhäinen, kasilta aloitettiin. Paikalla oli kolme bordercollieta, yksi shipperke ja me. Siis mukavan pieni porukka. Ohjaaja Matleenalla oli oma Raita- borderinsa esimerkin näyttäjänä ja myös harjoittelemassa. Kaikki koirat olivat nuoria joten sen puolesta sovimme hyvin joukkoon. Hallin lattia oli peitetty kumirouhematolla, joten tassut pitivät siinä hyvin. Kaikki agiesteet löytyivät tilasta, tosin ohjelmassa tällä reenikerralla olivat vain aidat ja nimenomaan ohjukset sekä kepit. Tunsin kyllä itseni ihan pökkelöksi kun noi kaikki ohjaushommat on ihan uutta. Että mikä valssi, hä? Taika oli alkuun hyvinkin innostunut ja aidat menivät kivasti kun hiffasin miten päin niitä omia käsiä ja kroppaa pitää pidellä. Myös keppejä kokeiltiin semmoisilla verkkokujilla. Taika oli hieman epäluuloinen mutta suostui kuitenkin menemään muutaman kerran. Väliajoilla mentiin putkea ja puomia joka on Taikalle ihan ykkönen:)
Reenin loppupuolella Taika ehkä säikähti jotain, mahdollisesti viereistestä hallista kuuluvaa kovaa koirien haukkua tai junaa joka paineli ohi ihan hallin viereltä- ääni oli melkoinen. No jokatapauksessa koira muuttui samanlaiseksi kun näyttelyissä kun alkaa jännittää. Mikään ei enää huvittanut ja siihenhän se sitten jäi. Aitaa ei enää suostunut ottamaan. Olin hieman neuvoton että kuinkas tämä tilanne ratkaistaan. Ei auttanut namit ei lelut. Päätin sitten että lopetetaan ja otettiin puomia vielä pari kertaa kun se ei luimistelureaktiota aiheuttanut. Hieman kyllä pelottaa että näinkö tässä nyt käy että agiura tyssää alkuunsa jos koira alkaa pelätä (?) eikä suostu esteitä menemään. Viikon päästä nähdään mikä on fiilinki, jatketaanko vai luovutetaanko paikka jollekkin reippaammalle luonteelle. Sitä tuntee itsensä vain niin neuvottomaksi kun koira yhtäkkiä päättää että ei ole kivaa enkä tee enää mitään. Huoh.
2009-10-06
Möllitoko ja terveystutkimus
Maanantaina päättyi meidän "kilpailemaan valmiiden" tottisryhmä, raikkaassa +2 asteen syyssäässä ja myrskytuulessa pidettyyn möllitokoon. Taika laittoi "parastaan", paikallamakuu oli huonoin koko tokohistorian aikana. Eka minuutti meni suht ok mut sitten alkoi ylös pomppiminen, haukkuminen, kieriminen.. Aivan painajaista koko loppusuoritus! Positiivista oli sitten kaikki muut suoritetut liikkeet. Seuraaminen oli hyvässä kontaktissa, luoksetulo vauhdikas ja liikkeestä seisominenkin onnistui. Pieniä pistemenetyksiä tuli vinoista asennoista ja namien käytöstä. Kilpailussa emme olleet jumboja vaan kaikista oletuksista huolimatta toiseksi vikoja! Palkinnoksi Taika sai upean, pinkin (kuinkas muuten) pallon ja purutikkuja, emäntä lämmintä kättä ja kehotuksen mennä ensi kesänä oikeisiin kisoihin! No jos paikallamakuu lähtee sujumaan niin mikäs siinä:) Hyvä mieli jäi kurssista ja tokosta harrastuksena.
Tänään tiistaina sitten koitti se jännitetty päivä, silmätarkastus ja lonkka+kyynärkuvaus Hakametsän eläinklinikalla. Läksimme matkaan puoli ysin aikaan ja perille saavuttuamme Taika pääsi ekaksi puntariin. Komeat 19,5 kg näytti vaaka joten pikkasen on massaa kertynyt sitten viime punnauksen..Sitten hoitaja laittoi pupillia laajentavat silmätipat ja siirryimme odottelemaan niiden vaikutusta hieman sivummalle. Odotustilassa oli iso kissalelu ja sitä Taika pureskeli tyytyväisenä. Noin parinkymmenen minuutin päästä lääkäri Sanna Elfving otti meidät vastaan. Nostin Taikan tutkimuspöydälle ja Sanna katsoi eka kirkkaalla valolla ja sitten mikroskoopilla molemmat silmät. Kunnossa olivat!
Seuraavaksi laitettiin rauhoituspiikki reiteen ja taas odoteltiin vaikutusta. Nopeasti aine tehosi ja Taika nuukahti pötkölleen. Kohta Jari tuli paikalle ja Taika oli untenmailla jo. Ei tosin kovin syvässä narkoosissa sillä jaksoi välillä nostaa päätään ja liikahdella. Ehkä vartti odoteltiin ja sitten Taika sylkkyyn ja röntgenpöydälle makaamaan. Ensin otettiin kyynärkuvat ja kehitettiin. Hyvältä näyttivät, tosi siistit ja kauniit oli nivelet:) Lonkkakuvia varten Taika asetettiin selälleen pehmustettuun kouruun tassut taivasta kohden. Eka kouru oli liian pieni ja kuvista tuli hieman vinot. Tarkka lääkäritäti halusi että saadaan priimat kuvat ja kolmannella yrityksellä se onnistui. Vasen lonkka oli lääkärin mukaan selvä A ja oikea joko A tai B, ei kuitenkaan B:tä huonompi. Nyt vain toivotaan että Kennelliittossa ollaan samaa mieltä!
Taikalle ei annettu herätyspiikkiä kun lääkärin mielestä oli sen verran jo hereillä ettei tarttisi. No meidän mielestä Taika oli kyllä aika muissa maailmoissa, välillä päästi sellaisen ihmeellisen valitus-ujelluksen. Jaloilleen Taika kumminkin nousi ja jaksoi kävellä jonkin matkaa. Sitten Jarin syliin ja autoon. Kotona Taika kiipesi ihan pökkyrässä sohvalle, meni suoraan sinne kun autosta sen nostin alas. Peittelin tytön viltillä ettei tulisi vilu. Ihan umpiunessa pötkötettiin sohvalla kylki kyljessä muutama tunti. Nyt kun kello on neljä ja rauhoituksesta aikaa n. kuusi tuntia, Taika jo liikkuu suht normaalisti ja ruokakin maistuu. Hieman piipittää joten olo taitaa olla vähän heikko. Kohta lähdetään pienelle lenkille Milliä moikkaamaan ja toivottavasti se tekee Taikan iloiseksi:) Oli kyllä todella helpotus nuo hyvät terveystulokset!
Maanantaina päättyi meidän "kilpailemaan valmiiden" tottisryhmä, raikkaassa +2 asteen syyssäässä ja myrskytuulessa pidettyyn möllitokoon. Taika laittoi "parastaan", paikallamakuu oli huonoin koko tokohistorian aikana. Eka minuutti meni suht ok mut sitten alkoi ylös pomppiminen, haukkuminen, kieriminen.. Aivan painajaista koko loppusuoritus! Positiivista oli sitten kaikki muut suoritetut liikkeet. Seuraaminen oli hyvässä kontaktissa, luoksetulo vauhdikas ja liikkeestä seisominenkin onnistui. Pieniä pistemenetyksiä tuli vinoista asennoista ja namien käytöstä. Kilpailussa emme olleet jumboja vaan kaikista oletuksista huolimatta toiseksi vikoja! Palkinnoksi Taika sai upean, pinkin (kuinkas muuten) pallon ja purutikkuja, emäntä lämmintä kättä ja kehotuksen mennä ensi kesänä oikeisiin kisoihin! No jos paikallamakuu lähtee sujumaan niin mikäs siinä:) Hyvä mieli jäi kurssista ja tokosta harrastuksena.
Tänään tiistaina sitten koitti se jännitetty päivä, silmätarkastus ja lonkka+kyynärkuvaus Hakametsän eläinklinikalla. Läksimme matkaan puoli ysin aikaan ja perille saavuttuamme Taika pääsi ekaksi puntariin. Komeat 19,5 kg näytti vaaka joten pikkasen on massaa kertynyt sitten viime punnauksen..Sitten hoitaja laittoi pupillia laajentavat silmätipat ja siirryimme odottelemaan niiden vaikutusta hieman sivummalle. Odotustilassa oli iso kissalelu ja sitä Taika pureskeli tyytyväisenä. Noin parinkymmenen minuutin päästä lääkäri Sanna Elfving otti meidät vastaan. Nostin Taikan tutkimuspöydälle ja Sanna katsoi eka kirkkaalla valolla ja sitten mikroskoopilla molemmat silmät. Kunnossa olivat!
Seuraavaksi laitettiin rauhoituspiikki reiteen ja taas odoteltiin vaikutusta. Nopeasti aine tehosi ja Taika nuukahti pötkölleen. Kohta Jari tuli paikalle ja Taika oli untenmailla jo. Ei tosin kovin syvässä narkoosissa sillä jaksoi välillä nostaa päätään ja liikahdella. Ehkä vartti odoteltiin ja sitten Taika sylkkyyn ja röntgenpöydälle makaamaan. Ensin otettiin kyynärkuvat ja kehitettiin. Hyvältä näyttivät, tosi siistit ja kauniit oli nivelet:) Lonkkakuvia varten Taika asetettiin selälleen pehmustettuun kouruun tassut taivasta kohden. Eka kouru oli liian pieni ja kuvista tuli hieman vinot. Tarkka lääkäritäti halusi että saadaan priimat kuvat ja kolmannella yrityksellä se onnistui. Vasen lonkka oli lääkärin mukaan selvä A ja oikea joko A tai B, ei kuitenkaan B:tä huonompi. Nyt vain toivotaan että Kennelliittossa ollaan samaa mieltä!
Taikalle ei annettu herätyspiikkiä kun lääkärin mielestä oli sen verran jo hereillä ettei tarttisi. No meidän mielestä Taika oli kyllä aika muissa maailmoissa, välillä päästi sellaisen ihmeellisen valitus-ujelluksen. Jaloilleen Taika kumminkin nousi ja jaksoi kävellä jonkin matkaa. Sitten Jarin syliin ja autoon. Kotona Taika kiipesi ihan pökkyrässä sohvalle, meni suoraan sinne kun autosta sen nostin alas. Peittelin tytön viltillä ettei tulisi vilu. Ihan umpiunessa pötkötettiin sohvalla kylki kyljessä muutama tunti. Nyt kun kello on neljä ja rauhoituksesta aikaa n. kuusi tuntia, Taika jo liikkuu suht normaalisti ja ruokakin maistuu. Hieman piipittää joten olo taitaa olla vähän heikko. Kohta lähdetään pienelle lenkille Milliä moikkaamaan ja toivottavasti se tekee Taikan iloiseksi:) Oli kyllä todella helpotus nuo hyvät terveystulokset!
2009-10-03
Serti nro 4
Hyvinkää vaihtoi mainettaan meille hyvin mieluisaksi näyttelypaikaksi tänään 3.10.09. Oli SNJ:n päänäyttelypäivä. Läksimme matkaan aamusta yhdeksän jälkeen. Ilma oli kuulas ja kylmä,tien pinta osin aivan jäässä. Hyvin Jari meidät perille Hyvinkään Vanhalle villatehtaalle kuljetti. Näyttelypaikka oli sisätila, joka oli onneksi lämmin. Perille saavuttuamme pystytimme Taikan häkin Rikun porukan viereen ja Taika häkkiin rauhoittumaan. No rauhoittumisesta ei mitään tullut, virtaa piisasi kun duracell- pupussa:) Taika pomppi häkin reunalle ja riehui kuin pentu konsanaan. Hyvä, ei merkkejä lamaannuksesta ja jännityksestä tässä vaiheessa. Riku lupautui jälleen Taikan esittämään. Kehään pääsimme puoli yhdentoista aikaan. Juniorinarttuja oli 7 kipaletta. Tuomari, norjalainan Jan-Roger Sauge piti junnuille tiukkaa linjaa, Eh, Eh,... Ja kuinkas ollaakkaan, Taika oli AINOA junnunarttu joka sai Erin! Uskomatonta mutta totta. Näyttelyssä valittiin ROP- juniori jonka tittelin vei urosjunnu, mutta Taika siis vsp-junnu:)
Nuorten luokassa tuomarin linja oli enempi eriä jakava, koiratkin olivat hyviä, menestystä aiemmin keränneitä. Avoimen luokan nartuista osa sai myös erin, mm. Vilkku "täti". Valioluokassa jaettiin kaksi eriä ja kaksi eh:ta. Viivi- mamma oli valioluokan ykkönen joten hienosti meni "meidän" koirilla! Viivi valio 1 ja Taika juniori 1.
Parasnarttu kehään meni koiria aika monta. Kaikkiin narttuja oli näyttelyssä 23 ja olisko erin saaneita ollut jotain 9 ehkä. Tuomari katseli tarkasti ja juoksutti koiria osissa. Ja niin sitten Taika parasnarttu kehän nuorinpana laitettiin kolmannelle paikalle. Heli hihkaisi vieressä että serti tuli, sillä kaksi edellä olevaa olivat jo "vanhoja" ja sertinsä ansainneita (avoimen luokan narttu ja Viivi- mamma). Niin se upea SNJ:n logolla varustettu serti- ruusuke ojennettiin Taikalle ja hieno pokaali. Kyllä oli jymymenestys, SNJ:n päänäyttelystä serti! Kyllä Taika on kaunis tyttö, uskottava se on:)
Näyttelyn jälkeen kävimme jo perinteeksi muodostuneesti Riihimäen ABC:lla syömässä porukalla, meidän osalta tunnelma oli hieman iloisempi kuin heinäkuun alussa Hyvinkään näyttelyn jälkeen. Sitten kotia kohti ja eväät reppuun ja laavulle. Siellä sai Taika juosta pitkin mättäitä ja purkaa näyttelypäivän jännitykset. Nuotiolla syötiin makkaraa, Taika kylmänä ja me paistettuna. Kaikin puolin täydellinen päivä, jota ei osannut edes unelmissaan odottaa :)
Hyvinkää vaihtoi mainettaan meille hyvin mieluisaksi näyttelypaikaksi tänään 3.10.09. Oli SNJ:n päänäyttelypäivä. Läksimme matkaan aamusta yhdeksän jälkeen. Ilma oli kuulas ja kylmä,tien pinta osin aivan jäässä. Hyvin Jari meidät perille Hyvinkään Vanhalle villatehtaalle kuljetti. Näyttelypaikka oli sisätila, joka oli onneksi lämmin. Perille saavuttuamme pystytimme Taikan häkin Rikun porukan viereen ja Taika häkkiin rauhoittumaan. No rauhoittumisesta ei mitään tullut, virtaa piisasi kun duracell- pupussa:) Taika pomppi häkin reunalle ja riehui kuin pentu konsanaan. Hyvä, ei merkkejä lamaannuksesta ja jännityksestä tässä vaiheessa. Riku lupautui jälleen Taikan esittämään. Kehään pääsimme puoli yhdentoista aikaan. Juniorinarttuja oli 7 kipaletta. Tuomari, norjalainan Jan-Roger Sauge piti junnuille tiukkaa linjaa, Eh, Eh,... Ja kuinkas ollaakkaan, Taika oli AINOA junnunarttu joka sai Erin! Uskomatonta mutta totta. Näyttelyssä valittiin ROP- juniori jonka tittelin vei urosjunnu, mutta Taika siis vsp-junnu:)
Nuorten luokassa tuomarin linja oli enempi eriä jakava, koiratkin olivat hyviä, menestystä aiemmin keränneitä. Avoimen luokan nartuista osa sai myös erin, mm. Vilkku "täti". Valioluokassa jaettiin kaksi eriä ja kaksi eh:ta. Viivi- mamma oli valioluokan ykkönen joten hienosti meni "meidän" koirilla! Viivi valio 1 ja Taika juniori 1.
Parasnarttu kehään meni koiria aika monta. Kaikkiin narttuja oli näyttelyssä 23 ja olisko erin saaneita ollut jotain 9 ehkä. Tuomari katseli tarkasti ja juoksutti koiria osissa. Ja niin sitten Taika parasnarttu kehän nuorinpana laitettiin kolmannelle paikalle. Heli hihkaisi vieressä että serti tuli, sillä kaksi edellä olevaa olivat jo "vanhoja" ja sertinsä ansainneita (avoimen luokan narttu ja Viivi- mamma). Niin se upea SNJ:n logolla varustettu serti- ruusuke ojennettiin Taikalle ja hieno pokaali. Kyllä oli jymymenestys, SNJ:n päänäyttelystä serti! Kyllä Taika on kaunis tyttö, uskottava se on:)
Näyttelyn jälkeen kävimme jo perinteeksi muodostuneesti Riihimäen ABC:lla syömässä porukalla, meidän osalta tunnelma oli hieman iloisempi kuin heinäkuun alussa Hyvinkään näyttelyn jälkeen. Sitten kotia kohti ja eväät reppuun ja laavulle. Siellä sai Taika juosta pitkin mättäitä ja purkaa näyttelypäivän jännitykset. Nuotiolla syötiin makkaraa, Taika kylmänä ja me paistettuna. Kaikin puolin täydellinen päivä, jota ei osannut edes unelmissaan odottaa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)