Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 EEV-17 EEVV-17 RIGAVW-18 HeVW-18 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE BY MVA EE MVA LV MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 HeV-18 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tyttären Myrrin (RIGAJW-18 JV-18 Magicfox`s Amarone) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2016-10-24

Minkun Seinäjoen valloitus ja mahtava näyttelyreissu koko kolmikon osalta!




Jopas oli viikonloppu! Viikko takaperin Latviassa Minku meni ja nappasi ROP:n norjalaistuomarilta. Meidän makuun Minku on todella karvaton tällä hetkellä ja siksi jätettiin viemättä kehään pari viikkoa sitten SNJ:n erikoisnäyttelyssä. Latviassa tosiaan tuli turkista huolimatta (arvostelussa luki turkki ok) ROP ja seuraavana päivänä Virossa pn2-sija, Lumon ollessa ROP.
Seinäjoen KV- näyttelyä pohdittiin Minkun osalta ristiriitaisin tunnelmin. kun omaan silmään näyttää niin karvattomalta (etenkin kun vertaa hyvin turkikkaisiin Lumoon ja Taikaan), mutta sitten taas nuo baltian tulokset..... Ajomatkalla näyttelypaikalle palloteltiin Jarnon kanssa edes takas ajatusta "kehään... ei kehään... kehään.... ei kehään....". Lopulta päädyttiin siihen, että kyllä me kehään mennään ja jos tulee h/eh niin sitten tulee. Tulta päin vaan!

Seinäjoelta olimme varanneet hotellimajoituksen näyttelypaikka Areenan läheisestä (n. 1 km päässä) Sokos hotelli Vaakunasta. Veimme auton parkkiin hotellille, sitten tavarat kantoon ja kävelemään kera koirain näyttelypaikalle. Mukava pieni kävely joenvartta pitkin ja kohta oltiinkin perillä. Sisällä Areenassa oli mukavan väljää ja kehään, hallin juuri vastakkaiseen takalaitaan, päästiin kulkemaan koirien ja tavaroiden kanssa ongelmitta. Mikä myös positiivista, ihan kehämme sisäänmenon läheisyydestä saatiin hyvä paikka häkille. Naapurihäkissä oli meille tuore tuttavuus nuortenluokan uros ja siinä tollerikehän alkua odotellessa käytiinkin mukavia keskusteluja uroksen omistajien kanssa. Kiitos vaan mukavasta näyttelyseurasta tätäkin kautta! Odotellessa saimme paikalle myös tollerin hankkimisesta kiinnostuneen pariskunnan Vaasasta ja ilo olikin esitellä häkissä tyytyväisenä nukkuvat tytöt heille :)

Tollereita oli ilmoitettu kisaan 36 kpl ja yhtä lukuunottamatta kaikki olivat paikalla. Tuomarina toimi ruotsalainen vanhempi herrasmies Lars Widen. Kisa alkoi pentuluokasta ja kaikki kolme pentua saivat ansaitusti KP:t.

Uroksista vain 3 sai sa;n, valiouros Paavon viedessä voiton. Jo urosten kehää katsellessa kävi selville, että liikkeet ovat tärkeässä roolissa tällä tuomarilla, samoin turkin kuntoa katsasteltiin, lähinnä sitä onko pohjavillaa vai ei. Minkulla onneksi on runkokarva jo kasvussa ja normaalisti hyvä pohjavilla, joten sen puolesta päätöksemme mennä kehään piti.

Nartut alkoivat kuudella juniorilla ja kenellekään ei sa:ta. Sitten nuortenluokassa kisannut Maire, jolle sa. Avoluokassa kuudesta nartusta yhdelle annettiin sa, käyttöluokasta kahdesta nartusta toiselle sa. Valioluokassa kisasi kolme narttua, meidän lisäksemme tyttöjämme korkeampi Peppi, joka oli erinomaisessa turkissa. Siinä kehään mennessä katsoinkin, että eipä taida paljon jakoa olla tässä kisassa meillä...

Peppi aloitti saaden erin. Sitten Jarno ja Lumo. Esiintyminen sujui mallikkaasti ja Lumppari teki iiiisot venytykset tuomarin tullessa tutkimaan, liekö Minkulta kopioinut tämän tavan :) Tuomari näemmä tykkäsi ja hymyili ja erihän sieltä saatiin. Minkulla oli hyvä draivi päällä ja esiintyminen etenkin liikkeiden osalta meni mainiosti. Kun tuomari alkoi sanella arvostelua (ruotsiksi), kuulin sen alkavan sanoin "mycket tilltalande" ja se lupasi hyvää. Jos koira on "puhutteleva", voi odottaa että tuomari jollain tapaa tykkää. Turkkia tuomari kävi vähän pöyhäisemässä ja kuuliin sanovan "ok päls". Huh, turkki siis ok joten vielä mahkut jopa eriin... Ja erihän sieltä tuli meillekin, jes!
Sitten kilpailuluokkaan juoksemaan. Juostiin kierros kolmistaan ja sitten tuomari näytti minulle että seis, ja juoksutti vielä Peppiä ja Lumoa keskenään. Jarno siinä ohi mennessään minulle että mene mene, mutta minähän seisoin sillä sijalla mihin tuomari meidät osoitti. Ja se sija oli muuten ykkössija ;) Ja siihen me jäätiin, Lumon tullessa kilpaluokan kakkoseksi. Minku siis voitti valioluokan, uskomaton veto pikkuneidolta! Kaikki kolme valiota saivat vielä sa:t ja sitten minä vauhdilla hakemaan Rouvaa häkistä kun veteraaniluokka alkoi heti perään.

Veteraaneja oli kolme ja Taika kisasi luokan ensimmäisenä, Kyllä taas liikkeet osoittivat sen, että Rouvassa ei paljon ikä paina! Upealla askelella ja draivilla (näistä oli maininta myös arvostelussa) kehä kierrettiin ja sitten arvosteluun. Tuomari löllytti Taikan kylkiä ja sanoi että on viihtynyt jääkaapin läheisyydessä... Ja itse asiassa se kirjoitettiin myös arvosteluun, loppulause "bor något för närä kylskåpet" osoitti tuomarin olevan huumorismiehiä :D Taika sai erin ja niin saivat myös kaksi muuta veteraaninarttua. Kilpailuokassa juostiin monta kierrosta, kun tuomari halusi että toinen veteraaneista nostaisi häntänsä liikkeessä. Yrityksestä huolimatta häntä ei noussut ja tämän tuomari perusteli heidän luokka 2. sijansa syyksi. Meille Taikan kanssa osoitettiin ykkössija, paksuudesta huolimatta! Siinä seistiin ja kehäsihteeri kirjasi sijoituksia. Tuomari oli jo kääntänyt selkänsä ja jotain siinä touhusi pöydän ääressä. Kehäsihteeri kysyi että eikö sa:ta niin tuomari sanoi että tietenkin sa! Eli Taikalle myös sa, ainoana veteraanina ja ROP- vet ruusuke. On se melkoinen Rouva!

Sitten tulikin taas sumpliminen parasnarttukehän kuvioista, kun meidän kaikki kolme tyttöämme sinne pääsivät. Onneksi uusi tuttavuutemme (tämä nuortenluokan uroksen omistaja) tarjoutui apuun ja vei Lumon (kiitos vielä tätäkin kautta!). Kierros juostiin ja sitten tuomari teki valinnat. Taika, Lumo ja Peppi ulos ja näin oli kehässä neljä sijoitettavaa narttua. Taas juostiin ja nuorten- ja avoluokan nartut sijoitettiin sijoille 3. ja 4. Minä ja Minku jatkettiin juoksemista käyttöluokan hienossa kunnossa olevan nartun kanssa yhdessä ympäri ja edes takaisin. Ja miten sitten kävi: Minku osoitettiin ykköseksi! Kansainvälisen näyttelyn narttujen kisan voitto "silakkaturkissa", aiiiiiivan uskomatonta! Tuomari siinä cacibia jakessaan vielä ihasteli, kuinka upea narttu Minku on ja ne liikkeet!

Vielä oli yksi kisa jäljellä eli ROP- kehä. Sinne saimme seuraksemme Paavon, jonka kanssa Minku on jo muutaman kerran roppikehässä juossut. Taas juostiin jokunen kierros ja sitten seis. Tuomari hymyillen tuli siihen luoksemme ja pallotteli ruusukkeita kädestä käteen, kummalle kumpi.... Ja sitten tapahtui yleisöä kohahduttanut päätös: Minkusta tuli ROP! Kyllä meinaan meinasi usko loppua ja melkein piti itseään nipistää että onkos tämän nyt totta vai unta, mutta totta se oli. Minku oli tämän näyttelyn kaunein :) Tuomari vielä pyysi minua laittamaan hänelle ROP- kuvan fb:ssa. kun Minku oli tehnyt häneen niin suuren vaikutuksen :) Melko upeaa, sanoisin!


Näyttelyn komein ja kaunein: Paavo VSP, Minku ROP




















Kiitoksia kaikille onnitteluista joita saimme runsain mitoin! Palkintojakin tuli, hienot pokaalit ja ruusukkeet ja sekä ROP:sta että ROP-vet:stä yhteensä 12 € lahjakortit näyttelyn myyntipisteeseen. Sinne suuntasin ostoksille, koirat saivat ansaitsemansa lelut ja herkut ja ostosten jälkeen me nautittiin lasilliset kuohuvaa upeiden tulosten kunniaksi! Kävimme vielä ryhmäkisatkin juoksemassa läpi, minä Minkun kanssa kasiryhmän ja Jarno Taikan kanssa veteraanikehän. Hienosti sujui molemmilta mutta sijoituttu ei, mutta eipä haitannut mitään, päivä oli niin upea ja voittoja tuli aivan riittävästi että hymy korvissa oli vielä illallisellakin hotellin ravintolassa, jossa nostettiin maljat loistavalle reissulle :)

Sunnuntaina ajelimme kotiin Seinäjoelta ja illalla saimme vieraita Turusta, pennuista kiinnostunut pariskunta kävi tutustumassa. Olipas hienoa näyttää näyttelypalkinnot siinä keittiön pöydällä ja kertoa tulokset! Kiva oli Iida ja Emil kun kävitte!

2016-10-16

Kolme valiotitteliä ja tuplaropit- melkoisen onnistunut Baltian turnee :)

Perjantaina starttasi reissumme Baltiaan, ainoana tavoitteena saada Taikalle veteraanisertit ja tätä myötä vet mva- tittelit. Rouva on turhan paksussa kunnossa, joten lomamatkamielellä  matkaan lähdettiin. Nuoriso, Lumo ok kondiksessa ja Minku täysin nakuna, periaatteella tulee mitä tulee, otetaan vastaan .....

Helsingistä ajoimme Tallinnan lauttaan, tyttöset hyttiin ja sitten nauttimaan hyvät buffet- aamiaiset, tuliaiset toki matkaan hytissä odottaville :) Lautasta ulosajo oli todella tukkoinen ja hidas, ei paljon Gold Cardista ollut hyötyä kun pelkkä ulostulo laivan rantautumisen jälkeen kesti jo reilut 20 min. No, onneksi ei ollut kireä aikataulu ja reilun 3 tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme kohteeseemme Latvian Valmieraan. Jarno oli varannut meille ihana huoneistohotellin, missä tilaa todellakin riitti! Huoneita oli useita ja sohvia tyttösten nukkua missä tykkäsivät.

 
 

Huoneiston Prinsessat kultaisilla valtaistuimillaan :)

Myös hotellimme ympäristö oli erittäin miellyttävä. Hieno joki kulki ihan vieressä ja sen rantaa pitkin mainiot ulkoilureitit. Kyllä kelpasi lenkkeillä! Illalla kävimme syömässä viereisessä hyvät arvostelut saaneessa fine dining- ravintolassa. Erinomainen ruoka ja illallisen kruunasi listalta löytynyt Amarone- punaviini. Viini olikin kalliimpi kuin koko muu ruokailumme, mutta todellakin sen arvoinen :-)

Aamusella heräiltiin kaikessa rauhassa, tehtiin pitkä lenkki, pakkailtiin ja sitten saapuikin huoneeseemme toimitettu aamiainen. Aivan loistava aamiainen olikin! Tyttösetkin saivat toki osansa leikkeleistä, nakeista, kananmunista ja muista. Jokainen meistä oli hyvin kylläinen ja tyytyväinen tuon aamiaisen jälkeen!

Kun ruoat oli nautittu läksimme ajelemaan n 3 km päähän, missä järjestettiin KR- näyttely urheiluhallissa. Paikka löytyi helposti ja ei kun auto parkkiin, tyttösten pissatukset ja sitten ilmoittautumaan ja etsimään häkille paikkaa kehän reunalta. Kun Jarno kokosi häkkiä, minä olin tyttösten kanssa häkin läheisellä ruokamerkin ständillä odottelemassa. Siellä edustajalla oli nuori iloinen saksanpaimenkoira, jota Minku haki leikkiin tehden kaikki kutsueleet ja äänet :D Olipas hauskat leikit nuorisolla :) Tähän täytyy mainita, että unohdin Lumon siihen ständille, kun luulin kaikkien hihnojen olevan kädessäni ja siirryin käytävän yli häkillemme. Eipä ollut ja peräämme tuli venäjää puhuva nainen tuoden Lumon mukanaan ja huonolla englannilla kysyen, tämä taitaa olla teidän...Heh, juu meidänhän se Lumppari oli ja pikkasen kyllä nolotti, eipä ole ennen koira mihinkään unohtunut... Onneksi ei traumoja tullut kellekään ja hymyssä suin Lumo meille takas luovutettiin :)

Oltiin hyvissä ajoin kehän laidalla ja tollereiden alkuun oli yli 2 tuntia aikaa. Ehdittiin siis hyvin seurailemaan tuomarimme, norjalaisen Per Kristian Andersenin, tuomarointia. Hyvin rohea vanhempi herrasmies oli kyseessä, ei paljon koiria pelännyt vaan laumanvartijoidenkin purennat mentiin vaan itse katsomaan. Eikä mikään eri- automaatti tosiaan ja SA oli vielä tiukemmassa. Siinä me naureskeltiin Jarnon kanssa odotellessa, että saakohan täysin nakupelle Minku h:n vai evan- kun turkki kerran puuttuu niin voi niinkin käydä.

Pitkän odottelun jälkeen tollerit sitten vihdoin alkoivat. Ensiksi avo- uros joka mitattiin. Mittakeppi oli ollut tuomarilla aiemmillakin roduilla ahkerassa käytössä. Uros sai sertin ja sitten alkoivat nartut. Ensin juniori, jolle eh. Sitten kaksi avoa, toiselle sileä eri ja toiselle eh. Sitten kehään valiot eli Lumo ja Minku. Lumppari esiintyi tuttuun tapaan mainiosti Jarnon kanssa ja eri tuli. Sitten minä ja Minku. Hieman nolona vein nakupellen tuomarille, mutta eipä paljon turkin puuttuminen häirinnyt, suureksi hämmästyksemme eri tuli Minkullekin! Ja sitten putosi pommi: kilpailuluokassa Minku osoitettiin ykköseksi ja molemmille sa! Epätodellista......Norjalaiset ovat ennekin Minkusta pitäneet, mutta että tuolla "turkilla" valioluokan voitto, ohhoh! No, eipä siinä mitään ja äkkiä hakemaan Rouva kehiin. Taika oli ainoa veteraani ja voi vitsit kun virtaa oli.... Ihan kuin olisi ollut kuriton juniori hihnan päässä...Tuomaria temperamentti ihastutti mutta paksuus sitten taas ei. Arvostelussa mainittiin "heavy" useaan kertaan ja kun tuli aika antaa arvosana, tuomari tuli siihen minun ja kehiksen viereen, sanoi excellent ja kehiksen kysyessä sa;sta pudisti päätään. Siinä kohtaa ilmeeni taisi olla aika surullinen, kun kehis kysyi minulta "need CAC?" ja minä tietenkin vastasin että "jees..." .. Tuomari sitten katsoi Taikaa uudelleen ja alkaen hymyillä, katsoi minua ja sanoi että jos lupaan laittaa Rouvan tiukalle dieetille niin serti tulee :D No tottamaar lupasin, tosin sanoin myös että dieetti on meillä ikuisuus projekti.. Tuomari hymyillen leveästi antoi meille sertin ja tätä myötä Taikasta tuli siis Latvian veteraanivalio! Pn- kehään ei oltu ollenkaan varauduttu menemään kolmen koiran kanssa, mutta onneksi Sonja tuli apuihin ja esitti Lumon. Kiitos vielä tätäkin kautta! Lopullinen järjestys oli Minku, Lumo ja Taika eli kolmoisvoitto!

ROP- kehässä naku pikkukoiramme jatkoi jättiylläreiden sarjaa vieden Rotunsa Parhaan tittelin. Eipä olisi kyllä uskonut! Mutta, mahtava rakenne ja liikkeet, ne ratkaisivat. Minku on kyllä niin hieno, jopa ilman karvoja :)





















Tyttöset sijoituksillaan, Taikan ROP- vet pokaali puuttuu kun kehäsihteeri kovasti pahoitellen toi sen meille vasta tämän jälkeen. Taisi jäädä siihen ajatukseen, ettei sitä sa:ta tullut.. ;)

Täysin typertyneinä laitoimme leirin kasaan, kaljun ja paksun kanssa emme RYP- kehiin jääneet vaan suuntasimme kohti seuraavaa majoituskohdettamme, Viron Nelijärven hirsimökkiä. Seutu oli todella hienoa, ulkoilureittejä kulki ristiin ja rastiin. Harmi vaan kun oli jo pimeä kun perille päästiin, onneksi oli otsalamput matkassa joten kunnon lenkillekin päästiin. Iltasella syötiin hyvin paikallisessa pubissa, ruoka ei (onneksi) ollut mitään pubiruokaa vaan alkuruokien kautta mentiin pääruokiin ja hyvä punaviinikin löytyi. Ei valittamista!

Aamulla kierrettiin kunnon lenkki pienessä pakkasessa ja sitten hyvä aamiainen ja menoksi. Reilun puolen tunnin ajelu kohti seuraavaa näyttelyä, Rakveren KR:ä. Tämäkin näyttely pidettiin urheiluhallissa jossa tilaa oli mukavasti. Oltiin reilu tunti ennen omaa vuoroamme paikalla ja päästiin taas katselemaan tuomarimme, Valko- Venäläinen Anatoli Zhukin tuomarointia. Ei ollut eriautomaatti tämäkään setä. Paljon juoksutti ja liikkeet tuntuivat olevan tärkeässä osassa arvostelussa. SA:ta jaettiin edeltävissä roduissa vain luokkavoittajille ja muutenkin lähinnä vain yhdelle/kahdelle koiralle rodussa.

Tollereita oli ilmoittautunut 6 kpl ja kisan aloitti junioriluokan uros saaden junnusertin. Sitten vuoroon Liettuan Druskininkaista tutut kilpakumppanimme Ruotsista, junnunarttu ja avonarttu. Kumpikaan ei saanut sa:ta ja tuomari kovin elehti koirien liikkeitä että niissä oli hänen mielestään ilmeisesti moittimista. No, meillä tytöt kyllä liikkuvat upeasti joten hyvillä mielin kehään. Lumo veti taas upeasti Jarnon kanssa ja eri tuli. Myös Minku sai erin ja kilpailuluokassa Lumo edelle, kuten kyllä tällä hetkellä kuuluisikin. Molemmille SA joka oli kyllä Minkun osalta iso ylläri! Sitten äkkiä hakemaan Taika ja kyllä taas virtaa piisasi.... Tuomari sanoi heti kättelyssä vähän naureskellen, että " hän taitaa pitää hyvästä ruosta" ;-) No juu, kyllä vain ja paksu on. Taikan liikkeitä arvostellessaan tuomari sanoi, että liikkuu ihmeen kevyesti noin raskaaksi koiraksi. Totta, Taikalla on lennokas askel ja se siivitti meille sa:n ja sitä myötä Viron ja Baltian veteraanivalion arvon! Pn- kehään saatiin avustamaan kehänlaitatuttavuutemme toisen rodun piiristä, kiitos vielä tätäkin kautta! Lopullinen järjestys oli Lumo, Minku ja Taika eli kolmoisvoitto taas! Ihan mieletöntä ja ylitti kyllä kaikki reissulle asetetut odotukset monin kerroin!


Siinä se ROP- ruusuke ojennetaan, Lumppari tietää olevansa kaunein :)

Kehien jälkeen vietiin koirat lenkille läheiseen kauniiseen puistoon ja sitten saatiinkin jo hakea näyttelypaikkamme vieressä, n 400 m päässä sijaitsevan huoneistohotellimme avaimet. Ja wau mikä huoneisto tämän onkaan! Seinät sisältä vanhaa hienoa hirttä, iso olotila, keittiö, takkahuone, sauna, makkari.. Tilaa on ja paljon! Täällä tyttöset nyt nukkuvat pitkin sohvia ja sänkyjä ja kohta kun heräilevät, on lenkin aika. Sitten me Jarnon kanssa lähdetään läheiseen kivan näköiseen ravintolaan ja illan ohjelmaan kuuluu hyvä ruoka ja parin maljan nosto loistavan reissumme, 3 tittelin ja tuplaroppien kunniaksi :-)


2016-10-10

ERInomaisten luokka-kolmosten SNJ

Lauantaina päättyi reilun kuukauden kestänyt näyttelytaukomme Lumon ja Taikan osalta. Minkun osalta tauko jatkui, sillä neitonen on tällä hetkellä niin turkiton, että missikisat saavat odotella talvipalttoon kasvua.

Suuntasimme siis SNJ:n päänäyttelyyn Pirkkahalliin. Tollereita oli ilmoitettu reilut 50 aikuisten kehiin. Ja tuttuun tapaan, narttujen valioluokka (8 kisaajaa) ja veteraaniluokka (10 kisaajaa) olivat taas näyttelyn suurimpia luokkia. Ei mitään uutta taivaan alla siis!

Tollereiden tuomarina toimi norjalainen Per Iversen, josta en etukäteen oikeastaan muuta tietoa löytänyt, kuin että painosta on tarkka. Nooooh, meillähän Taika on ikuisuuspaksu ja Lumpparikin nyt täydessä turkissa näyttää hieman paksulta (vaikkei olekaan). Minku olisi ollut laiha luikero, mutta ihan pelkällä kaposella ulkomuodolla tuskin nakuna olisi kovin hyviin arvosanoihin päätynyt :D

Urosten kehää seuratessa havoinnot olivat, että kookkaat ja turkikkaat pärjäsivät. Linjassa oli myös muutamia poikkeuksia, joten ihan selvää punaista lankaa ei arvioista löytynyt. Päivän suurin ylläri oli Minkun sulhasen Pyryn saama H, kun tuomari katsoi purennan olevan epäkorrekti (alakulmahammas kuulemma osui yläikeneen). Purennasta ei ole ennen moisia mainintoja tullut, mutta tuomarin sana kun on laki niin tälläin nyt sitten. Hieman harmittava oli myös Minkun veljen Viksun eh, hienosti poika seisoi mutta liikkeet olivat niin vallattomat että arvosana oli sen puoleen ihan oikein. Treeniä treeniä vaan kovasti lisää!

Valionartuissa Lumppari esiintyi kanssani ihanasti ja eri saatiin. Eri tuli kaikille, paitsi yhdelle valiolle, joka oli melko kevyt kauttaaltaan ja sai eh:n. Kilpailuluokassa meidät sijoitettiin kolmosiksi mikä hieman harmitti, kun oltiin ensin kakkosina ja sitten vikalla juoksukierroksella paikka vaihtui kolmoseen ja SA jäi sitä myötä saamatta (antoi kahdelle ensimmäiselle vain). Lumo poikkesi kyllä muista valionartuista selvästi, ollen luokan matalin ja lyhytrunkoisin, joten ehkä sitä saa olla ihan tyytyväinen että yleensä luokkasijoitus tuli. Myös arvostelu oli ihan jees: "4.5 years old. Very confident. Bitcf of good size. Pleasing in head and eye. Good reach of neck and a bit heavy in body. Good bone and feet. Balanced angulation. Goog coat". Etenkin tuo "very confident" oli mukava lause, Lumo kun tuttuun tapaansa seisoi täysin vapaasti ja tuomarin tutkiessa vain leppoisin ilmein katseli ja nuuskutteli tuomarin naamaa, saaden tuomarin hymyilemään :)



Lumo vak 3 eri, very confident :)

Taikalla oli virtaa ihan mahdottomasti ja siinä sainkin tehdä ihan töitä, että esiintyminen meni kuten kuuluu! Juostessa lattia oli todella liukas ja käännöksessä Taika luisti ikävän näköisesti. Eipä se Rouvan menoa haitannut, matka jatkui ihan yhtä reippaalla ja kepeällä askelella. Tuomari tykkäsi Taikasta kovin, mutta valitteli sijoittaessaan luokka kolmoseksi, että harmittavasti turhan raskaassa kunnossa. Se on täysin totta ja kevyempänä olisi sijoitus varmasti ollut parempi. Nyt jäi SA saamatta ja syy oli juurikin raskas kunto. Taikan kanssa on kyllä aina niin hauskaa olla kehässä, kun Rouva nauttii niin paljon siitä touhusta! Hienolla arvostelulla ja hymy naamalla kehästä poistuttiin :)
"8 years old. Lovely temperament. Rather heavy in body today and this spoils her outline. She moves with a good drive. Pleasing head, forechest and bone. Well handled".


Taika vek 3 eri, lovely temperement and well handled :)

Näyttelyssä oli jälleen kiva tavata tuttuja ja hienoa oli myös saada Mari (Minkun pennuista kiinnostunut) paikan päälle tapaamaan myös Pyry ja Susanne! Harmittavasti itse pariskunnan osalta ei nyt näytetty sitä tasoa missä yleensä ollaan (H ja ei kehässä lainkaan), mutta kehän ulkopuolella kyllä tutusteltiin ja rapsuteltiin ja esitettiin kaunista käytöstä :) Minku esiintyy tn Suomessa seuraavan kerran Kangasalla ryhmiksessä ja Messareissa. Ulkomailla ensi viikonloppuna Minku pääsee kehään vetämään bikinikierrokset- siellä kun sijoituksella ei ole mitään väliä, neidon ollessa jo sekä Latvian että Viron valio :)

2016-10-07

Eläintenviikon koiranäytös, kesän vikat vepeilyt ja muita mukavia touhuja :)

Aloitetaas päivitykset käänteisessä järjestyksessä, kun viikkoon on taas mahtunut monenmoista tapahtumaa. Helpompi muistella näin päin :)

Mennyt (ja vielä menossa oleva) viikko on Kansainvälinen Eläintenviikko. Saimme viime viikolla sähköpostia kylämme Jumesniemen kerho-ohjaajilta, olisko mahdollista järjestää pieni koiranäytös kerhon lapsille (n. 20 lasta iältään 2-8 v). Tottahan toki se oli mahdollista ja hieno idea! Joten tuumasta toimeen ja eilen tämä näytös sitten pidettiin meillä kotosalla.

Olimme Jarnon kanssa suunnitelleet tiiviin ohjelman, jossa ensin esiteltiin harrastuslajeja ja sitten saivat lapset tutustua koiriimme valvotusti. Alkuun esittelimme itsemme, tytöt ja vähän kerrottiin kennelimme toiminnasta, sitten aloitettiin lajiesittelyt. Kaksi tyttöstä odotteli vuoroaan kevythäkissä tapahtumapaikalla, yhden tehdessä kentällä suoritustaan. Tässäkin oli ilo näyttää ja nähdä, miten rauhassa siellä suoritusvuoroa odoteltiin, aina yhden päästessä tekemään innostavia juttuja. Maltti kohdillaan jokaisella!

Jarno veti ensin agilityä Lumon kanssa muutaman kierroksen. Kyllä vauhtia riitti ja lasten mielestäkin oli ilmeisen hienoa, kun aplodeja kerran sateli! Seuraavaksi Taika pääsi esittämään tokotaitojaan ja vähän damin noutoa. Kaikista tempuista ehdottomasti hienoin lasten makuun oli keskisormelle haukkuminen (sorry vanhemmat.... :D). Lopuksi Minku esitti, miten Dobopallolla temppuillaan ja hienostihan siinä kieputtiin. Sitten kun lajiesittelyt olivat ohi, jaettiin isommat ja koiriin tottuneet lapset agikentälle tutustumaan Lumoon ja Minkuun, pienemmät lapset saivat tutustua meidän isossa aitauksessa Taikaan. Jaoimme lapsille ja ohjaajille myös ohjeet siitä, kuinka koiraa tulee lähestyä ja kuinka ei (kuvallinen ja näin ollen lapsille havainnoillinen ohje) ja pienen rotuinfotulosteen tollerista. Lapset olivat innoissaan tyttösistä ja tytöt lapsista, joten päivä oli kaikin puolin onnistunut! Ja mikä hienoa myös, kun meille seuraava pentue tulee, lupautuivat lapset kuorossa tulemaan totuttamaan pentuja lapsiin :) Meillä kun omia lapsia ei ole, niin hoituu tämä totutuspuolikin näin kivasti. Uskon eilisen perusteella, että jonoa pentulaan tulee riittämään ja ehkä muutama tuleva koiraharrastajakin tästä porukasta tulee kasvamaan!


Taika noutaa damia, lapset ihastelee
Lumppari liidossa

Tiistaina pidettiin tämän kauden viimeiset vepetreenit. Ilma oli kylmä, +6 C näytti auton mittari ja puuskainen koillistuuli kylmensi ilmaa vielä lisää. Toivolansaaren rannassa kävikin melkoinen aallokko ja aika haastavaa oli saada soutuveneet ohjattua kulloisellekin suorituspaikalle. Päätettiin keliolosuhteista ja nopeasti tulevasta hämärästä johtuen pitää treenit tiiviinä, eli koira kerrallaan teki kaiken mitä treeneissä halusi tehdä, sitten kuivaus ja autoon lämmittelemään.

Minku aloitti ja neitonen kun on ihan karvaton, reppana vaan tärisi tuulessa ja kylmässä. Kuitenkin veteen mentiin innolla, ensin rannasta noutamaan dami ja sitten pari veneen noutoa rannalta käsin. Kahden veneen liikettäkin yritettiin (mikä edellisissä treeneissä,huomattavasti lämpöisemmässä kelissä, sujui hyvin), tällä kertaa Minku ei veneestä halunnut hypätä ja treeni sai olla siinä. Lumppari teki upeat veneen noudot ensin rannalta ja sitten kahdella veneellä, hypäten toisesta  ja tuoden toisen veneen rantaan. Lopuksi Taika, joka ei kelistä ollut yhtään innoisssaan. Rouvaa ei viitsitty veteen pakottaa, joten tehtiin pari lyhyttä veneen hakua niin ettei Rouvan tarvinnut edes uida, kahlaamaan suostui sen verran ettei selkä kastunut.

Siihen siis loppui vepekautemme, joka oli harmittavan lyhyt, kun laji löydettiin vasta loppukesästä. Ensi kesänä sitten vepeillään heti, kun treenit vaan käyntiin pyörähtävät.

Viime viikonloppuna Jarno järjesti mulle ja koko laumalle kivan ylläriohjelman. Ensin pääsin hemmotteluhierontaan Edenin kylpylään pariksi tunniksi ja sitten pakattiin lauma autoon ja ajettiin Jämille, majoituttiin ihanaan hirsimökkiin. Jämillä on mahtavat kangasmaastot ja kun saatiin kamat sisälle, lähdettiin pitkälle lenkille tyttösten kanssa. Ihan mökin läheisyydestä löytyi myös kirkasvetinen hiekkakuoppa"lampi", jossa tyttöset pääsivät noutamaan damia. Sitten kun uiminen riitti niin jatkettiin noutoja frisbeen kanssa. Pitkä lenkkimme johti ihan Jämin harjalle saakka, hieman oli kipuamista mutta kun aamusta oli saanut kunnon hieronnan, niin kyllä jaksoi :)

Vauhtia hiekkakuopan reunalla

Frisbeen kanssa ilottetua :)















Posaaraamista Jämin rinteellä

















Mökkivahdit epäuskoisina, mihin te tähän aikaan ootte lähdössä?!?

Illalla yllätykset jatkuivat. Itse ole melkoinen Kotiteollisuus- fani ja kuinkas ollakkaan, matkamme johti ko. bändin keikalle Kankaanpään Stagelle! Koirien ilmeet olivat epäuskoiset, kun iltakympin maissa aloimme tehdä lähtöä- normaalisti siihen aikan kun ollaan oltu jo tunnin verran nukkumassa.

Ilta venyi myöhään yöhön ja tyttöset olivat hieman ihmeissään, kun kolmen maissa palasimme ja sitten vielä iltapissatuksille otsalampun ja tähtitaivaan loisteessa :) Loistava viikonloppu kaikin tavoin ja vähän erilaista välillä!