Ihanaa Joulua!!

Taika ja isäntäväki toivottaa riemukasta Joulua kaikille kaksi- ja nelijalkaisille Ystäville!!!
Etenkin Taika kehottaa niitä kaksijalkaisia antamaan paljon herkkuja niille nelijalkaisille, lisäksi riemukkaita leikkihetkiä niin sisällä kuin ulkona tuolla ihanan lumisessa joulusäässä! Nyt Taika lähtee auttamaan isäntää joulusaunan lämmityksessä ja sen jälkeen avustamaan emäntää joulupöydän kattamisessa:) Perinteitä noudattaen Taikankin aamu alkoi juuri keitetyllä riisipuurolla ja tulee jatkumaan kinkun ja piparkakkujen nautiskelulla. Juhlaruoan kruunaa lipaisut isännän jouluoluesta:) Ja illalla avataan paketit, joita taitaa pukki tuoda Taikalle enempi kuin isännälle ja emännälle yhteensä!

Niin lähellä mutta niin kaukana

olivat jv-09 ja pmjv-09 tittelit. Capri sisko ne vei ja onnea hänelle sekä Helille ja Rikulle! Lauantaina tuomaroi Johan Juslin ja linja oli tiukka. 6 junnunarttua ja kahdelle eri- Capri 1. Ninnin esittämänä ja Taika 2. Päivä oli Ninnin, sillä hänen oma koiransa Paavo oli urosten jv ja Elli, Taikan täti vei koko potin olemalla Voittaja, ROP molempina päivinä. Taikalla oli mukavasti virtaa ja Anni hoiti esittämisen hienosti, paremmin ei olisi voinut mennä. Arvostelu oli pelkkää kehua ja lopussa maininta "karismaattinen luonne"! Saa olla kyllä todella tyytyväinen erinomaiseen sillä kaikkia värejä ruskeaa lukuunottamatta jaettiin, mm. kolme harmaata eli hylättyä. Loppukisassa Taika valittiin vielä PN-6 ja sai vara-sertin, Capri oli nejäs ja sai sertin.

Sunnuntaina koiria oli vielä enemmän, 10 junnunarttua. Tuomaroimassa oli tanskalainen Svend Lövenkaer ja linja oli myös todella tiukka. Jälleen Ninnille ja Caprille voitto ja Taikalle toinen junnujen eri. Loppukisassa Taika taas PN-6 varasertillä ja Capri Pn5 ja serti. Ja Ninnin Elli tosiaan sunnuntainkin voittaja ja Rop.

Annille suuret Kiitokset hienosta esittämistyöstä!!! Taika ei olisi voinut paremmin mennä joten häviön syyt eivät olleet meissä. Kaikki meni niin hyvin kuin vain mahdollista. Viikonloppu oli pitkä mutta Taika jaksoi sen hienosti. Yövyttiin Hesan keskustassa Torni- hotellissa ja hyvinpä Taika sinnekkin sopeutui kaupunkikoiraksi. Monet hotellivieraat rapsuttelivat kaunista koiraa ja Taika nautti huomiosta täysin siemauksin:) Näyttelypaikalta tehtiin myös ostoksia, joista isoin oli Taikan uusi peti. Suuri tyyny, päällinen harmaa- oranssiruutuista mokkanahan tapaista. Hyvin on peti kelvannut, siinä mahtuu loikomaan vaikka kuinka päin. Lisäksi tietty hankittiin leluja ja vähän purtavaa. Näyttely oli hyvin järjestetty ja kaikki meni nappiin titteleitä lukuunottamatta. Ehkäpä ensi vuonna sitten..

sairastelua

jos teksti näyttää omituiselta niin se johtuu isojenkirjaimien puutteesta. myös hymiöt loistavat nyt poissaolollaan. nimittäin murtuneella ranteella kirjailu on hieman kankeaa. perjantai-illan lenkki päättyi jäätyneen vesilätäkön, kiskaisevan koiran, komean ilmalennon ja murtuvien luiden räsähdyksen kautta ensiapuun. siellä vietettiin neljä tuntia ja kun yöllä palattiin kotiin oli milli laittanut uuden sisustuksen. huoh ja voih.

no hyviä uutisiakin on. eli tänään itsenäisyyspäivänä anni esitti taikan tampereen ryhmänäyttelyssä. mahtavaa esiintymistä ja tuloksena eri, juk 1 ja pn-2 kera vara-sertin!!! oli kyllä huippuhienoa ja superkiitokset annille kun taikan noin upeasti esitit! niin ja tolloja oli 35 ja nartuista ainoastaan 2 sai erin. raija tammelin piti tiukkaa linjaa. kisan sitten voitti kaunis veteraani, jolla oli paremmat valkoiset merkit.

Joulukuu on alkanut ja vettä vain sataa. Onneksi sataa vettä eikä lunta, sillä Milli päätti autossa odotellessaan laittaa lohkolämppärinjohdon uuteen uskoon. Ilmeisesti oli hieman tylsää.. Kaikki ruokaa läheisesti muistuttavatkin huomattiin kyörätä pois koiran ulottuvilta mutta eipä tullut mieleen että johtokin kelpaisi.

Nyt on menossa siis toinen Milli- talossa viikko. Säännöt alkavat pikkuhiljaa mennä perille, mutta edelleen jaksaa kokeilla. Taika menee siinä sivussa. Huomioimattomuus on tepsinyt näyttelykäytökseen. Reilu viikko sitten Jyväskylän KV:ssa Taikan esiintyminen oli aivan katastrofi, veti vain pois kehästä. Tuloksena nuortenluokan eh, vaikka olisin kyllä odottanut hylkyä. Seuraavana päivänä alkoi sitten huomioimattomuus ja tuloksia näkyi sunnuntaina kun oltiin Turku KV:ssa. Taika esiintyi huomattavasti paremmin, oli iloinen seistessään ja tuomari laittoikin arvosteluun "miellyttävä luonne"! Voi kun olin onnellinen tuosta maininnasta, vaikkei menestystä tullutkaan. Jälleen nuo eh mutta esiintymisen perusteella olisi kyllä erin ansainnu :) Nyt on tulevana viikonloppuna ohjelmassa Itsenäisyyspäivän ryhmänäyttely Niihamassa ja mielenkiinnolla odotan onko käytöksen paarantuminen pysyvää laatua. Huomio on hyvin rajattua edelleen ja koira sitä selvästi halajaa. Kun kehässä sitä suodaan niin ei siinä tarvita namipaloja koiraa palkkaamaan, pelkkä katse ja kehu riittää. Näinhän sen pitäisikin olla! Kyllä sitä on ollut niin tampio tuon koiran kanssa, hellinyt ja lellinyt ihan piloille. Saapi sitä toki jatkossakin helliä, mutta tästä edespäin vain meidän ihmisten, "johtajien", ehdoilla. Millillekin tuo asettaminen koiraksi koiran paikalle tekee ja sitten omassa kotonaan tekisi todella hyvää- koiran kierrokset eivät ole enää kokoaikaa katossa. Ei tarvitse stressata kun pomot hoitaa hommat :)

Sirkus

Kuvaa tilannetta kun on kaksi riehuvaa karvaista nelijalkaista innokasta otusta samassa huushollissa. Matot rullalla, leluja kämppä puolillaan, voi hyvää päivää! Milli on siis saapunut hoitoon. Jotta selvittäisiin näistä kahdesta viikosta jotakuinkin täysissä tai edes puolissa sielun ja ruumiin voimissa, on käyttöön otettu rajat. Siis mitä koirat eivät saa tehdä. Makkariin ei ole asiaa, ei myöskään sohvalle silloin kun ihmiset ovat siellä. Kuonoa ei tungeta lautaselle eikä tiskikoneeseen (Milli, Milli..). Ovista ei rynnitä ennen lupaa, ruokakipoille ei hyökätä ennen lupaa... Jos kaikki menee hyvin niin kahden viikon päästä voi kotona oleskella kaksi rauhallisempaa ja stressittömänpää koiraa. Kyllä tässä vaan saa tiukkana olla. Eilenkin sain lenkin jälkeen painella suoraan suihkuun, sillä olin kuin uitettu koira itsekkin. Neliveto hihnassa ilman jarruominaisuutta.. No onhan noi ihan kivojakin välillä. Kun itse löhöää sohvan itsevaltiaana ja katselee koirien painimista siinä takan edustalla niin voi huokaista helpotuksesta- koirat pitävät seuraa toisilleen ja mä saan olla rauhassa!

Sataa sataa ropisee...

Ja niin ropisee myös hiekka lattioilla kun tuon karvakuonon kiikuttaa sisälle "ihanassa kelissä" ulkoilun jälkeen :( Kunpa voisikin loikata/nukkua yli tästä vuodenajasta, ei kyllä jäisi mistään paitsi.

Noh keleistä huolimatta ei olla jääty sinne vällyihin makaileen vaan touhuttu kuten ennekin, vaikka virta tuntuu emännällä olevan miinuksen puolella. Maanantaina oltiin rallytokon viimeisellä kerralla, ja hyvin sujui :) Tällä kertaa tehtiin ihan oikea rata, jossa oli viralliset kyltit ja kaikki. Rata koostui erilaisista käännöksistä, askelnopeuksista, peruutuksesta, spiraalista, liikkeestä maahanmenosta ja erilaisista seuraamispätkistä. Koira meni hyvin mutta emäntä oli toivottoman hidas lukemaan kylttejä. Kun oltiin kohdalla niin olisi jo pitänyt suorittaa, eikä tankata että mitä siinä lapussa oikein lukee.. Ehkä valoinen ilmakin olisi auttanut asiaa, pimeässä katulampun valossa tihrustaminen oli hieman haastavaa. Kun kurssi nyt loppui mietittiin M&M:n kanssa että alettaisiin pitää omia treenejä, tulostettaisiin kyltit ja tehtäisiin radat vaikka kerta viikkoon, maanantaisin. Superikävälle maanantaille kun tämmöinen kiva harrastus toisi edes hieman positiivista fiilinkiä :)

Kun palattiin rallista päästin Taikan ilman hihnaa autosta pihalle, kun ei se ole ennekään mihinkään lähtenyt. Eikä olisi lähtenyt nytkään, ellei suoraan nenän edestä, omenapuun alta olisi loikannut ketun kokoinen rusakko vauhtiin. Siis noin 50 cm päästä Taikan kuonosta. Karjaisin niin kovaa että kuului varmaan koko asuinalueelle mutta turhaapa oli huuteluni. Sinne meni rusakko ja Taika tassut sauhuten yli autotien ja katosivat jonnekkin pimeyteen. Minä sitten juoksemaan perään koiraa huudellen, pelko perseessä että milloin tulee auto ja koira juoksee sen alle.. Onneksi ei autoja ollut liikkeellä ja kohta koirakin suvaitsi noudattaa "kaunista" huhuiluani ja tulla sieltä metsän kätköistä luokseni. No kehuin tietenkin kovasti ja sitten seurattiin (ei ollu hihna mukana) kotio. Että kyllä tältä saalisviettiä löytyy!

Tiistaina M&M hakivat Taikulin kotoa kun meikä oli töissä. Koirat saivat hieman autossa odottelu harjoitusta ja sitten pääsivät temuamaan iiihanan kuraiseen koirapuistoon. Minä sinne sitten kurvasin kun töistä pääsin ja siitä Taikulin kanssa Tainaa tapaamaan, aiheena käsittelykoulutus. Tainahan on Taikalle jo tuttu, ja Taika oikein veti Tainan luo kun näki hänen saapuvan. Siitä huolimatta ekalla näyttelyasennossa tehdyllä lähestymisellä Taika väisti hieman. No reenattiin sitten lähestymistä ja käsittelyä suunnasta jos toisestakin ja väistely loppui. Tuohon ongelmaan ei auta kuin reeni, reeni ja reeni.

Illalla mentiin agilityyn, omaitoimiseen reeniin kun Mappe oli sikataudin kourissa. Paikalla oli vain 2 bordercollieta ja me. Taika oli ihan pihalla taas. Pällisteli vain ympärilleen ja toimi kuin olisi hiekkapaperia tassunpohjissa. Ei kuitenkaan luovutettu vaan sitkeästi otettiin esteitä. Tällä kertaa isoin ongelma olivat aidat, joiden yli ei olisi mennyt millään. Täytyisi varmaan pitää Taikaa muutama päivä ennen agia ihan levossa että saisi siihen edes hieman virtaa. Tai sitten toi ei vaan ole meidän laji. Kotimatkalla oli v- käyrä noussut uhkaavasti ja sitä mietti että kannattikohan taas lähteä. Onneksi v-tutus ei kauaa kestänyt vaan alkoi sisällä jo hymyilyttää kun Taika antoi kyytiä sorsalle häntä iloisesti heiluen ja silmät loistaen ;)

Eilen oli harrastusvapaa päivä, ja töitten jälkeen suunnattiin lenkille "mahtavassa" kelissä M&M:n kanssa. Oli pimeää, vettä satoi kuin esterin pyllystä ja olipa kaiken kruunuksi vielä hyvin liukastakin paikoittain. Onneksi oli hyvää seuraa ja juttu luisti, lenkki tuli kierrettyä siinä sivussa melko kivuttomasti. Kiitos M&M kun olette olemassa!

Illalla lähdettiin jäähallille tapaamaan Annia, joka vastasi ilmoitukseeni kun etsin handleriapua jänskättävälle koiralle. Annin ja Taikan kemiat kävivät hyvin yksiin, ehkä osansa oli Annilla mukava olevilla broileripullilla:) No eniveis, Taika esiintyi mahtavasti ja Anni lupautui että voisi Taikan Jyväskylässä ja ehkäpä siitä eteenpäinkin esitellä! Hienoa ja suurkiitokset Anni jo etukäteen!!! Ylihuomenna sitten mennään kokeilemaan tositilanteeseen, ja toivotaan että menisi yhtä hyvin kuin reeneissä :)

Loppuviikon tapahtumia

Jaahas, mitäs sitä on tapahtunut sitten edellis kirjoittelun.. Aika paljonkin. Ollaan useana päivänä vierailtu kaupungissa totuttelemassa uusiin paikkoihin ja ihmisvilinään. Parhaita kokemuksia ovat olleet huonekaluliike Askon miesmyyjä, johon Taika suorastaan rakastui :) Rautatieasemalla Taika kiipesi erään nuoren naisen syliin pusuttelemaan- paljastuikin että tämä nainen oli koiraihmisiä yllätys yllätys :) Eläinkaupan miesmyyjiin Taika suhtautui toisella näkemällä jo paremmin, vanhenpi mies sai tutkia hampaat ihan rauhassa eikä jänskättänyt yhtään, nuorempaa miestä edelleen vähän karsastettiin, Taika nojasi mun jalkaan mutta antoi itseänsä taputella kuitenkin. Eläinkauppa Teemeristä tarttui mukaan kassillinen tavaraa, joista uusi Nina Otssonin (?) peli dog brick on ollut hauska ja haastava! Eipä siinä Taikalla kauaa mennyt kun keksi kuinka namipalat saadaan pelin sisältä esiin. Ja tämä peli oli kuulemma toiseksi haastavin ko peleistä... Voikohan koirat liittyä Mensaan?

Torstaina oli hieman dramatiikkaa kun normaalilla lenkillämme Milli katosi yks kaks yllättäen metsän pimeyteen. Läksimme etsimään karkulaista eri suuntiin Marikan kanssa taivaltaen ja lurppaa huudellen. Taika juoksenteli mun mukana ja pälyili että missä se kaveri nyt luuraa.. Reilu tunti etsiskeltiin ja alkoi jo olla pelkoa ilmassa että mitähän on sattunut.. Onneksi ja helpotukseksi Jari löysi Millin metsäautotien päästä aivan uupuneena ja nosti lamaantuneen koiran autoon. Ruumiillisia vammoja ei näkynyt mutta henkisesti varmasti oli järkyttävä kokemus pienelle laumaeläimelle.

Torstai-iltana käytiin koirakoulu Cannuksen aktivointikurssilla, jossa tutustuttiin ulkosalla ihmisjälkeen. Eli tallattiin pellolle jälki jonne aina joihinkin askeliin laitettiin nameja ja loppuun isompi namikasa. Sitten koirat hihnaan ja jäljestämään. Käytin tässä vihjesanaa "polku" ettei Taika sekottaisi hommaa verijälkeen. Hyvin nuuskutti Taikuli ja jäljen kulki innokkaasti. Tuota voi nyt lumien aikaa tehdä enempikin, kun verijälki ei oikein lumelle tehtäväksi sovi. Lisäksi tasapainoiltiin pihalla kivien ja pitkän lankun päällä. Kyllä on Taiksulla hyvä tasapaino, hämmästytti muita koirailijoita painelemalla suvereenisati lankulla ilman epäröintiä :)

Lauantaina oli Riikan tokokurssi, jossa olimme ainoita osallistujia nuoren mopsin lisäksi. Teemana oli seuraaminen lelupalkalla ja koiran leikittäminen. Leluna meillä oli motivointipatukka johon Taika kävi ihan kuumana. Hyvin toimi koulutus ilman namin namia! Koulun jälkeen käytiin siellä Askossa ostamassa kauan himoitsemani lampaantalja (saapi nähdä kuinka pitkään pysyy kuosissan, voipi Taika sitä muotoilla hieman uuteen uskoon...) ja Taika ihastutti myyjiä joista toisella oli kuulemma omakin tolleri. Nautiskeltiin kaupassa myös glögi- ja piparkakkutarjoilusta:) Kotimatkalla poikettiin vielä Hakametsän koirapuistoon, jossa Taika intoutui leikkimään 7,5 vuotiaan kultsunartun kanssa. Kultsun omistaja ihmetteli että kuinka se nyt noin leikkii, kun yleensä ei kiinnostu ollenkaan muiden koirien leikkiinkutsuista. Noutajilla yhteinen sävel löytyi heti ja hauskaa oli :) Vaan kyllä se kultsu näytti isolta Taiksun rinnalla! Kultsun omistajalla oli myös 2 v dalmisnarttu jolle oli pentuja suunnitteilla vuoden sisällä. Siinä jutellessamme selvisi että ollaan molemmat menossa maaliskuussa Ellivuoreen kasvattajakurssille!

Sunnuntaina osallistuttiin Tamskin näyttelykoulutukseen agilityhallilla. Olin informoinut etukäteen koulutuksen vetäjää Marjoa että mulla on hieman tutkimista arasteleva koira.. No taas Taika näytti ei- ennustettavuuttansa: ei merkkiäkään arastelusta vaikka muut koirat haukkuivat. Taika oli kuin vanha konkari ja esiintyi mitä hienoiten, antoi tutkia itsensä ja kerjäsi "tuomarilta" namia.. Palkkana ja innostajana käytin namin ohella pupunnahkaa, jolla Taika esiintyi aivan mahtavasti! Eka riehutin Taikaa härnäämällä nahalla, ja sitten nahka selän taakse piiloon ja "seiso "! Kyllä oli terhakkaa esiintymistä ja palkaksi sitten heitin nahkan haettavaksi. Tätä voisi kokeilla myös kehässä, katsotaan katsotaan..

Koulutuksen jälkeen meillä kokoontui taipparireeniporukka, Rooa- tolleri 3 v ja Alpo- tolleri 7 kk. Mentiin lintukalliontielle metsään ottamaan hieman porukkaharjoitusta. Mulla oli mukana siipidamit, varis ja pieni pupu. Alpolle touhu oli ihan uutta ja alun epäröinnin jälkeen alkoi damit ja riistakin poikaa kiinnostaa! Rooa pääsi hakuruutuun dameja hakemaan ja hienosti ja innokkaasti neiti homman hoiti. Taika kanssa otettiin alkuun ihan vain noutoja siipidameilla häiriön alaisena ja sitten Marin kanssa palloteltiin eka varsita ja sitten pupua. Ideana siis se että Taika näki kun heiteltiin riistaa sulle, mulle, sulle, mulle.. ja Taika ei saanut napattua sitä välistä. Sitten ups vaan riista tipahti ja Taika sai sen napata. Ja hienosti otti molempia elukoita ja toi mulle kutsusta, ja vieläpä hyvällä otteella;) Hitsin hyvä harjoitus, tätä lisää! Reenien jälkeen tehtiin porukalla pieni lenkki ja koirat saivat riekkua keskenään. Kiitos reeniseuralaisille mukavasta iltapäivästä, otetaan pian uusiksi!

Illalla lötköteltiin vaan sohvan nurkassa, Taika ihan väsyneenä kerällä mun jaloissa. Niin kuin aktoivontikurssin vetäjämme Emmi sanoo: väsynyt koira, onnellinen koira :)

Eilen alkoi meidän näyttelytehotreeni :) Otettiin mukaan Taika, näyttelyhihna ja lihapullaa ja suunnattiin Tampereen sydämeen Koskikeskukseen. Kun mentiin ovesta sisälle niin nuorisojoukko kommentoi "kato poliisikoira"! hih:) Taika on toooosi pelottavan näköinen ja emäntä kanssa, olinhan pukeutunut tummaan ehkä vähän poliisin pukua muistuttavaan asuun.
Sisällä Koskikeskuksessa treenattiin eri paikoissa käytävällä ja viihdytettiin ohikulkijoita. Taika oli aivan reipas, ei jänskättänyt yhtään vaikka ihmisiä käveli hyvinkin läheltä ohi. Mitään kauheaa ruuhkaa ei tuolloin arki-iltana kyllä ollut, täytyy seuraavaksi suunnata sinne viikonloppuna joilloin on varmaan enemmän kansaa liikenteessä. Seisominen oli reipasta ja häntä ylhäällä, aivan toiselta planeetalta kuin sunnuntain näyttelyssä. Ehkä se on sitten ne toiset koirat ja niiden haukku jota Taika jänskättää, kun pelkät ihmiset ei riittäneet provosoimaan pelkoa esiin. Poikettiin vielä linja-autoasemallakin jossa myös oli varsin hiljaista. Muutama kierros ja seisotus kahvilaemännän iloksi (?) tehtiin ja sitten suunnattiin kohti Lempäälää ja agia. Hieman pelkäsin miten Taika suhtautuu halliin jossa viimekerralla rämähti keinulta alas oikein kunnolla ja pelästyi kuollakseen. Mitään isoa traumaa ei ollut jäänyt, tuli ihan reippaasti sisälle. Tosin heti kun muut koirat aloittivat haukkumisen (ja sitä riitti kun innokkaat bordercolliet oli kyseessä) laittoi Taika korvat luimuun ja alkoi tarkkailla ympäristöä epäluuloisesti. Tunnin aiheena oli eteenohjaus kolmen aidan yli ja sieltä takaisin aitojen yli mun luokse. Jari toimi taas avustajana. Välillä Taika meni ihan hyvin, välillä alkoi taas luimuilla ja siirtyä hallin ovea kohti, josta sen sitten innostamalla aina hain takaisin. Tehtiin välillä kaikkia seuraamis- ja kääntymisjuttua, jotka oli Taikasta kivoja ja unohti jänskättää. Kokeiltiin myös ohjausta aita, aita ja putki. Se sujui koiralta ihan kohtuullisesti, emäntä vaan sähläsi välissä. Lisäksi otettiin puomia. Alkuun oli pientä epäröintiä puomille nousemisessa mutta hihnalla mentiin ja sujuihan se sitten. Reenatiin myös keppejä verkkokujilla. Alkuun tahti oli hyvin hidas, mutta alkoi sitten vauhdittua kun emäntäkin lisäsi vauhtia. Loppussa Taika oli jo innnostunut ihan selvästi, siihen oli hyvä lopettaa;)

Tunnin lopuilla halliin tuli seuraavan agiryhmän vetäjä, vanhempi kookas mieshenkilö. Taika oli siinä vapaana ja katsottiin Jarin kanssa että mitä tekee. No mitäpä se meidän "arka" koira teki: meni suoraan miehen tykö joka laitteli kassista kenkiä jalkaansa ja nousi syliin ihan onnessaan! Otettin vähän seisomistakin siinä miehen vieressä ja Taika oli ihan rento. Kerrassaan onnistunut päivä siis näyttelyreenin puolesta:)

Rally nro 3

Eilen päästiin vihdoin tekemään oikein ratoja rallytokossa. Taina oli laatinut kolme erilaista rataa paperille kaaviona, ja niitä sitten koirien kanssa suoritettiin. Esimerkkinä eräs rata jossa eka pujoteltiin tötteröt, sitten kävelyä, käännös, istu-maahan-istu, käännös 270 astetta vasempaan, kävely- juoksu- kävely, käännös, koira sivulta eteen istumaan, kävelyä, käännös 360 astetta vasempaan, kävelyä 1, 2 ja 3 askelta seuraten, sitten seuraamista ja käännös loppuun. En nyt muista menikö ihan noin mutta tuohon malliin. Taika oli innolla mukana eikä jännittänyt eikä jumittanut. Tunnin verran reenattiin. Peruutuskin alkaa jo sujua, samoin liikkeestä maahan, seiso ja istu kun minä kierrän koiran ympäri. On tosi kuuliainen ja innokas. Kiva harrastus, täytyy toivoa että Suomeenkin saadaan ihan virallinen status ja päästään kisaamaan joskus. Tai jos ei, niin aikankin möllikisoihin. Niitä Suomessa kaiketi jo järkätäänkin.

Rallyn jälkeen käytiin puistossa jossa Taika leikki 3 v malinois- uroksen kanssa eikä pelännyt sitä juuri lainkaan. Taitaa alkaa tytöllä itseluottamus kasvaa ja toivotaan että näin on. Ja että se kasvava itseluottamus siirtyy myös näyttelykehiin...

Tarto KV

Nyt jaksaa jo heräillä ja kirjoitella ylös viikonlopun kuulumisia. Palattiin meinaan Tartosta tuossa viime yönä kahden jälkeen, joten lievää matkaväsymystä on ilmassa. Reissumme alkoi perjantaina ihanassa räntäsateessa autolla Helsinkiin ja sieltä sitten Superstariin. Taikalle eka laivamatka isommassa paatissa, veneilykokemustahan kyllä löytyy runsain mitoin. Olin varannut A- luokan lemmikkihytin joten Taikan ei tarvinnut kököttää autossa merimatkaa, vaan se sai elellä "herroiksi" tilavassa hytissä ikkunasta meren liikkeitä seuraillen. Matka kesti reilun 2 tuntia ja sitten taas autoon ja ajamaan lumisessa kelissä kohti Tartoa. Onneksi oli Jari ratissa ja perille päästiin surkeasta kelistä huolimatta iltasella viiden aikoihin. Hotellimme Dorpat sijaitsi hyvällä paikalla, joen äärellä. Molemmin puolin jokea oli mukavat puistot ja kävelytiet eli koiran kanssa pärjäili ihan kivasti. Perjantai-iltaan kuuluikin reilun tunnin kävelyretki ja sitten aikaisin nukkumaan (tosin meikäläisen unet jäivät vähiin kauhean jännityksen ja hotellissa olevien muiden koirien metelöinnin vuoksi).

Lauantaina menimme näyttelypaikalle jonkinsortin messukeskukseen, jossa koiria oli paljon ja tilaa vähän. Sinne änkesimme häkkimme kanssa kehän laidalle odottelemaan ja katselemaan tuomarimme, norjalaisen Bjarne Sörensenin arvostelua. Tiukalta vaikutti linja, sinistä napsahti pienistäkin syistä ja etenkin koiran arastelusta hyvinkin herkästi. Taika oli jännittynyt, mutta suostui kuitenkin ottamaan namia ja tekemään temppuja siinä kehän laidalla. Pari tuntia odottelimme ja sitten tuli meidän vuoro mennä kehään. Hieman sain vetää koiraa perässä ja seisomaan asettelu ei ottanut luonnistuakseen. Paikka- käskyllä sitten kyllä seisoi joten kuten ja antoi tuomarin katsoa hampaat ja käsitellä. Juokseminen meni ihan kohtalaisesti ja sitten takas seisomaan. Taika yritti laittaa maate ja jumpitella mutta pysyin tiukkana ja siinä sitten seisottiin, tosin luimussa nameista ja innostuksesta huolimatta. Olin varautunut että ei tässä kovin hyvin käy tällä käytöksellä, mutta kävipä kuitenkin :) Tuomari otti serti, cacib ja rop- ruusukkeet käteensä ja ojensi minulle, sanoen että on todella kaunis koira. Voi vitsi kun olin iloinen! Saimme sen mitä unelmissa toivottiin ja vieläpä tiukalta tuomarilta. Tuota osaa kyllä arvostaa.

Jäimme toki ryhmäkehäänkin kun sellaiseen päästiin. Odottelua oli useampi tunti ja tuomarina meidän sunnuntain portugalilainen miestuomari. Kokoomakehässä Taika oli ihan lukossa, ja pakitti heti kun tuomari tuli katsomaan. No senhän sitten tiesi että ryhmässä ei sijoitusta herunut. Yksi kierros valokeilassa ja kiitos näkemiin. Tulipa koettua sekin, tosin nautinto oli koiran esiintymisestä kaukana ja tietenkin myös emännän, kun suretti koiran panikointi. Sunnuntain esiintyminen tuolla portugalin tuomarilla menikin sitten tosi huonosti. Taika oli aivan lukossa ja alkuun kieltäytyi tulemasta edes kehään. Esiintymisestä ei voi puhuakaan, ihme että tuomari yleensäkään pystyi arvostelemaan kyyryssä seisovan ja juostessa vetävän koiran. No eh sieltä sitten tuli, vaikka minä olisin kyllä tuomarin sijassa antanut hylsyn. Kiitos vaan mukava portugalin setä kun et heittänyt meitä kehästä ulos. Kyllä harmittaa hartaasti että taas ollaan samassa pisteessa kuin kesällä, koira ihan paniikissa ja jumissa eikä halua tehdä mitään kehässä. Kaunis koira mutta ei sitä kehässä näytä. Kertokaahan kaikki viisaat koiraihmiset jos tätä plokia lueskelette että mitä tuolle voisi tehdä? Alkaa omat neuvot olla vähissä.

Sunnuntai-iltana suuntasimme sitten kohti kotia. Taas pitkä matka autolla, laivaan A- hyttiin nukkumaan (Taika tosin teki pehmolelusta selvää joten ei koko aikaa nukkunut), sitten ajamaan Hesasta kotiin päin. Matkaseurana meillä olivat Rea Tara- bulmastiffin kanssa ja Rean matkakumppani Terhi vehniksensä Sepin kanssa. Kiitos heille seurasta! Oli mukava käydä yhdessä syömässä ja ostoksilla sekä tietenkin jakaa näyttely- ja koirakuulumisia:) Kyllähän noista karvakavereista juttua riittää vaikka ummet ja lammet, hiljaisia hetkiä ei paljoa ollut.

Kotona Taika oli aivan onnessaan. Herra hirveä huudatetiin varmaan kolmeen saakka ja meitä vaan nauratti vaikka yritettiin nukkua:) Sama meno jatkui aamulla joten kyllähän se oli yhentoista aikaan vääntäydyttävä ylös neidille ruokaa antamaan ja sitten Millin kanssa pihalle. Kyllä oli taas riemukas jälleen näkeminen, kolmen piiiiitkän päivän tauon jälkeen:)

Alkuviikon touhuja

Maanantaina oltiin tokaa kertaa rallytokossa ja nyt sujui liikkeet jo paljon mallikkaammin kuin edelliskerralla:) Vasemmalle kääntyminen no problem, peruutus no problem ja muutenkin Taika oli oikein innokas ja aktiivinen oppilas! Uutena tehtävänä otettiin pujottelua ja spiraalia oranssien tötteröiden välistä ja ympäri. Taika seurasi niin tiiviissä kontaktissa ettei edes varmaan havainnut noita tötteröitä. Mukavaa oli :)

Eilinen agi alkoi myös hyvissä merkeissä (huom alkoi...). Taika vähän tutisi ennen halliin menoa mutta sisällä oli jo reipas ja innokas esteitä suorittamaan. Alkuun otettiin aitaa sylikäännöksellä ja se sujui molemmilta puolilta hyvin. Sitten tehtiin ohjausta kahden aidan yli putkeen. Taika irtosi tosi vauhdilla, meni aidat ihan huomaamatta ja sujahti putkeen jonka toisessa päässä Jari odotti namin kanssa. Muutamaan kertaan otettiin ennenkuin kävi huonosti. Nimittäin meitä ennen treenannut ryhmä oli ottanut keinua ja este oli jätetty siihen putken viereen. Ja niinhän siinä sitten kävi että Taika havaitsi putkesta tullessaan keinun ja ryntäsi sille, luullen varmaan puomiksi. Ja senhän sitten arvaa kuinka käy kun keinulle painelee sata lasissa. Alashan se tietty rämähtää ja koira sen mukana. Sekunnin murto-osassa vahinko siis tapahtui ja Taika pelästyi ihan tosissaan. Lähti korvat luimussa äkkiä pois keinun läheltä eikä tullut maanittelulla takaisin siihen päähän hallia jossa keinu oli. Päätin että tässä nyt ei luovuteta vaan osoitetaan Taikalle että keinu ei ole vaarallinen kunhan se suoritetaan rauhallisesti. Otin Taikan hihnaan ja Maten ohjeella otettiin vauhtia kohti keinua. Taikahan löi jarrut kiinni mutta tuli perässä ja nousi keinulle. Sitten varovaisesti tuettiin koiraa ja laskettiin keinu maahan. Toisella kertaa Taika tuli jo paremmin. Matte sanoi ettei Taika ainakaan pehmeä koira ole, sillä oikein pehmeä koira ei keinulle olisi suostunut tulemaan.

Lopputunti olikin sitten melkoista haahuilua. Taikan keskittymiskyky oli tiessään ja korvat hukassa. Hihnan kanssa sitten mentiin esteille. Kepit sujui toooosi hitaasti, pussiin mentiin vauhdilla ja oli kiva, putkeenkin mentiin alun epäröinnin jälkeen (muisti varmaan että se kauhea keinu tuli heti putken jälkeen) ja myös puomia otettiin alastulokontaktia harjoitellen. Mielenkiinnolla sitä taas odottaa ensi kertaa, onko pelko lisääntynyt vaiko ei. Harmi kun pitikin sattua tämmöistä juuri kun Taika alkoi olla hallissa rennompi. Harmitus :(

Matolääkitys

Eräs toinenkin juttu on jäänyt kirjaamatta plokiin. Reilu viikko takaperin käytiin Hakametsän eläinlääkärillä hakemassa eläinpassi ja Virosta Suomeen paluuseen vaadittava heisimatolääkitys. Mentiin koko perhe paikalle kun ilta-aika saatiin. Ensiksi Taika joutui puntariin ja eläinaseman vaaka näytti elopainoksi huimat 20 kg! (Kotona punnattiin seuraavana aamuna 18,7 joten ihan dramaattista lihoamista ei sittenkään ole tapahtunut, helpotuksen huokaus:) Aikamme odoteltuamme isoja akvaariokaloja ihaillen ja Taika meidän välissä penkillä istuskellen eläinlääkäri pyysi meidät tutkimushuoneeseen. Matolääke Drontal oli mahdollista ottaa joko tabletteina tai pistoksena. Siinä sitten pohdittiin että kumpaakoshan laitettais.. Mukana ei tietenkään ollut herkullista lihapullaa tai makkaraa johon tabut olisi voinut kätkeä. Taika siinä istua napotti ja katseli hieman epäillen että mitäs ne nyt mun pään menoks suunnittelee... Päätetiin sitten kokeilla kuitenkin tabletteja joita Taikan kokoiselle piti antaa kaksi. Laitoin tabun kahden frolicin murusen väliin ja tarjosin Taikalle. Hieman hitaasti otti suuhun ja kohta suupielistä tipahtivat frolicit lattialle. Mutta se matolääketabu pureskeltiin huolella ja toinen perään. Vasta sitten syötiin frolicit lattialta. Eläinlääkäri naureskeli että tuollaisia potilaita saisi olla useamminkin!

Enpä muistanutkaan eiliseen viestiin kertoa mitä meillä perjantaina tapahtui:) Milli oli tuttuun tapaan perjantaihoidossa ja koska Jari luisti sovitusta aikataulusta jouduin jättämään koirat n. puoleksi tunniksi meille kaksistaan. Milli on tunnetusti melkoinen ruokarosvo joten laitoin kaikki syötävät korkeille paikoille ja ovet kiinni. No osaapa tuo houdini avata ovetkin kuten selvisi.. Vierashuoneessa (jonka ovi siis oli kiinni) oli Taikan Hello Kitty- iso musta näyttelyreppu. Sinne tietenkin oli joku nappulapussin jämä jäänyt ja Milli haukkana kimppuun ryöväämään. Vaan tuli rosmolle varkaalle sopiva loppu- reppu jäi kantolenkistä Millin kaulaan ja olikin tiukasti paikallaan. Mikä tässä sitten oli hauskaa niin se että kun Jari tuli kotiin niin koirat olivat ovella vastassa. Onneksi olin laittanut turvalukon päälle.. Milli oli siis avannut myös eteisen oven. Millillä oli reppu kaulassa ja Taikalla DAP- pullo suussa. Varmaan yritti rauhoitella kaveria :) Jari saikin paljon hyviä kuvia sekä kameralle että videolle ennekuin päästi Millin pälkähästä. Minähän olin tuolla aikaa kuuntelemassa luentoa koiran aktivoinnista ja vireikkeistämisestä. Todettakoon että meillä siis koirat keksivät virikkeitä ihan itse :)!!!

Hienoa tottista ja hui- kamalaa mätsäilyä

Lauantaina meillä alkoi Riikka Eskurin vetämä tottiskurssi Sarankulmassa. Mehän oltiin Taikan kanssa Riikan kurssilla silloin pikkuisena, viime talvena. Ja kyllä Taika Riikan muisti, meni innoissaan kiehäämään:) Ryhmässä oli vain 4 koiraa, Milli, Taika, 1-v kultsu ja mopsi. Eka kerta keskityttiin seuraamiseen ja kontaktiin. Taika loisti upealla seuraamisella ja sain olla ylpeä! Tunnin lopuksi otettiin Millin kanssa paikallamakuu ja hyvin meni sekin. Taika ei noussut kertaakaan ylös. Paluumatkalla piipahdettiin Pirkkahallin koirapuistossa jossa kivoja leikkikavereita olivat russelipoika ja ihana 6 kk ikäinen shelttipentu, joka mielisteli Taikaa. Lipoi suupieliä ja Taika oikein nosti huulia että lisää, lisää, palvo vaan mua:)

Tänään sunnuntaina käytiin Teivon raviradalla mätsärissä. Paikkana oli sisähalli, joka oli ihan törkeän ahdas. Koiria ja ihmisiä oli niin tiheässä ettei liikkumaan meinannut mahtua. Siispä ilmoittauduimme ja poistuimme M&M:n kanssa ulkoilemaan lähiharjulle. Taika oli tosi innoissaan ravirataa kiertävistä ravureista, olisi varmaan juossut mukaan kisaamaan jos olisin päästänyt. No en päästänyt kuitenkaan, olisi voinut siinä vauhdissa käydä koiralle huonosti. Kolmisen varttia ulkoiltiin ja sitten ahtauduttiin sisälle halliin. Ja viime hetkellä mentiinkin, sillä Taika oli seuraavan vuorossa. Arvostelu oli siis edennyt todella nopeasti. Eipä siinä sitten mitään, näyttelyhihna kaulaan ja kehään. Kehään Taika tuli ihan iloisesti ja juoksi nätisti pari kierrosta. Kaikki meni hyvin kunnes tuomarityttö tuli kumartumaan Taikan luokse. Eikun pakki päälle ja luimuun. Voi kakka ellen muuta sano. No antoihan Taika sitten maanittelulla itsensä tutkia mutta varsin luimussa oli. Ravasi kuitenkin ihan kivasti vielä tutkimisen jälkeen eli ei panikoinut. Ja tuloksena.....Sininen nauha! Yllätys no ei. Ryhmäkehässä ei sijoitusta reilun 20 koiran joukosta joten palattiin tuttuun vanhaan mätsärimoodiin. Millillä meni paremmin, punainen nauha muttei sijoitusta hänellekään. Ennen kun lähettiin pois pyysin paria paikalla olevaa miestä vähän kopeloimaan Taikaa. Eka mies oli pitkä, rennosti farkkuihin pukeutunut kaveri. Taika oli ihan rento ja luonteva hänen käsittelyssään, tosin Milli ja me oltiin vieressä. Toinen mies oli tummiin pukeutunut, lyhyempi kaveri ja hänen luo mennessä Taika laittoi jarrut päälle. Namilla houkutellen meni kuitenkin miehen luo ja antoi koskea itseensä. Tässä kohtaa Milli ei ollut vieressä Taikalle turvaa antamassa. Tiedä sitten olisiko ollut vaikutusta. "Mielenkiinnolla" odotan kuinka Tarton tuomarismiehet Taikan silmissä näyttäytyvät. Viikon päästä blogia kirjoitellessani olen sitten saanut sen selville. Mätsäristä poistuessa poikettiin hakametsän koirapuistoon, jossa oli isompia koiria paikalla. Nuori shäferi uros ja iso berninpaimenkoirapoika. Alkuun Taika jänskätti aika paljon mutta rentoutui sitten ja alkoi leikkiä. Ihan hyvää harjoitusta että isoja poikia ei tartte pelätä. Kotona Taika pääsi shampoopesulle pitkästä aikaa ja nyt on turkki kuosissa torstain trimmausta ja viikonlopun näyttäymisiä varten. Tuossa se nyt nukkuu sohvan mutkassa ja hymyilee unissaan. Toivottavasti hymyillään viikon päästä molemmat :)

Agilityä ja pupuja

Eilinen kolmas kerta TamSkin agilityä "räjäytti potin". Taika ei jänskättänyt yhtään vaan oli intoa piukassa! Paikalla olivat edelleen samat koirat kuin ennenkin + 1 uusi bordercollie, junia paineli hallin ohi järkyttävää meteliä pitäen, koirat haukkuivat... Mutta Taika se vaan touhusi innoissaan Jarin ja mun mukana! Otin mukaan innostusleluksi pupunnahkan ja se todella toimi. Taika oli ihan villinä sen perään. Harjoiteltiin aitojen ohjauksia, putkeen irtoamista ja keppejä verkkokujalla. Kun Jari oli putken toisessa päässä pupunkarvan kanssa niin Taika suorastaan sinkosi putkeen. Keppikujalla Jari heilutteli pupusta toisessa päässä ja minä lähetein Taikan "kep-kep-kep.." kujalle. Oli oikein mukavaa koko tunti, sellaista varmaan tuon lajin kuuluisikin olla. Jospa se nyt tästä lähtisi sujumaan :)

Eilen kävimme kanin kasvattajan luona, jonka pongasin netistä. Häneltä ostimme neljä kuollutta pakastettua pupua, ja saatinpa yksi pieni vielä kaupanpäälle:) Puput ovat hyvin erikokoisia, olisiko isoin jotain 2-3 kg, pari ehkä 1.5 kg, yksi n. 1 kg ja pieni ihana pentu jolla nyt alkuun aletaan harjoitella. Kotona pakattiin puput muovipusseihin ja pakkaseen. Pikkukani jäi sulamaan ja siihen aletaan tutustua tänään tai viimeistään huomenna kun on kunnolla sulanut. Alkaa pakastin olla nyt aikas täynnä. Kuusi pupua, viisi varista ja kolme isoa hirvenjalkaa. Ei kun reenaamaan!

Rallya

Eilen starttasi odotettu Rally- toko jäähallin sateisella parkkiksella. Auran Tainan pitämässä koulutuksessa oli 9 osallistujaa, koiria emäntineen. Tunti alkoi ohjaajien opastuksella, koirat odottelivat autossa sen aikaa. Taina kertoi hieman mitä laji pitää sisällään. Sitten käytiin läpi päivän liikkeet ja kuivaharjoiteltiin käännöksiä ilman koiria. Varsinaisia ratoja emme vielä ekalla tunnilla tehneet, vaan yksittäisiä liikkeitä omassa tahdissa. Taika oli hieman varautunut alkuun, ei oikein tahtonut olla kuulolla. Liekö osuutensa ennen rallyyn lähtöä sadetakkini taskusta ryöstettyjen namien syönnillä.. Harjoittelu oli melko intensiivistä. Perusasiana oli sivulla istuminen ja sivulla pysyminen erilaisissa käännöksissä, etenemisessä ja peruutuksessa. Alkuun tehtiin 270 asteen käännöksiä paikallaan. Oikealle sujui hyvin mutta vasemmalle- huoh. Ei onnannut sitten millään. Aina Taika lähti peruuttamaan ja kääntyi väärin päin. Sitkeällä hinkkauksella saatiin pari sinnepäin onnistunuttakin suoritusta, mutta paljon reeniä tarvitaan. Kiva liike oli sivulta eteen siirtyminen ja siihen istuminen. Taika oppi sen saman tien. Hieman haastetta oli peruuttamisessa, eli koira oli sivulla ja otin askelia taaksepäin jolloin koiran oli tarkoitus pakittaa mukana. Ajoittain meni ihan kivasti. Odota- käskyn opettelusta oli hyötyä liikkeessä jossa koira jätettiin istumaan paikalleen ja ohjaaja kiersi koiran ympäri. Koira ei saanut kääntyä mukana, ainoastaan kuonon liike sallittiin. Tämä sujui Taikalta hyvin:) Tunti vierähti nopeasti liikkeitä hinkatessa ja koirakin alkoi olla jo hieman väsähtänyt. Ehkä hieman liikaa perusasentoa Taikan makuun oli tällä tunnilla, toivotaan että ensi kerralla päästään jo radalle tehtäviä suorittamaan. Ja että maa olisi ensi tunnilla kuiva, Taika nimittäin selvästi hidasteli istumista litsmärälle asfaltille. Tunnilla oli mukana toinenkin tolleri, 8- vuotias narttu. Laji siis sopii jo hieman iäkkäämmillekin koirille. Taika sai rapsuja tunnin jälkeen tuon tollerin omistajalta eikä jännittänyt uutta ihmistä ollenkaan, meni ihan korvat luimussa ja häntä heiluen tunkemaan syliin:)

AA ja 00!!!

Otsikko kertonee oleellisen eli Taikan tänään Kennelliitosta saapuneet viralliset lonkka- ja kyynerniveltulokset. Oi onnea, terve tyttö!!!!!

Pentutreffailua

Lauantaina 24.10 suuntasimme kohti Auraa, jossa Heli ja Riku järjestivät pentureffit Viivin vauveleille:) Ennen reissuun lähtöä Taika jäljesti Jarin perjantaina vetämän verijäljen, n. 400m ja se sujui hienosti. Nuuskutus alkoi heti kun autosta ulos pääsi. Valjaiden pukeminen kertoo mistä on kyse ja nenä alkaa toimia:) Jälki kulki alkumatkan melkoisessa ryteikössä mutta Taikalla ei ollut mitään ongelmia sen seuraamisessa. Ainoa hankala kohta oli polun ylitys, mutta siitäkin selvittiin pienellä opastuksella. Kaatona ei ollut sorkkaa tällä kertaa vaan rasiallinen nakin paloja. Seuraavalle jäljelle saadaankin taas sorkka, sillä tänä aamuna naapurin metsästävä isäntä antoi meille kaksi isoa hirvensorkkaa lauantaina kaadetusta hirvestä!

Jäljen jälkeen ajelimme siis Auraan, jossa jo kaikki muut pennut meitä odottelivat.. Suuntasimme heti alkuun metsään ja koirat vapaiksi. Kyllä oli menoa ja meininkiä, kähinää ja vähän rähinääkin. Ei onneksi mitään isompaa. Taika paineli joukon etunenässä ja kiersi kaikki vesiojat matkan varrella. Aivan ihana oli metsälampare jonne pääsi uimaan! Vesi oli jotain 4-0 asteen välillä mutta sepä ei paljon koiria haitannut! Kaikki paitsi yksi kuudesta pennusta painelivat uimaan ja Taika oli ihan kierroksilla. Oikein kiljui innosta:) Uimisen jälkeen otettiin vähän damireeniä, joka todella oli haasteellista koirien korkeista kierroksista johtuen. Ekaksi pujottelua ilman damia ja sitten dami suussa. Sain vähän moitetta Rikulta kun pidin itse damista kiinni ja kannettiin sitä Taikan kanssa yhdessä. No hakuharjoituksessa Taika kantoi itse ja hyvin kantoikin. Muistiharjoitus sujui muuten ok:sti mutta palautus meni Capri- siskolle eikä mulle.. No joo. Positiivista että Taika oli kuitenkin suht hallinnassa ja dami jaksoi kiinnostaa lukuisista häiriötekijöistä huolimatta. Lenkin loppupuolella koiria sitten valokuvattiin ja toivottavasti saadaan kuvia tännekkin plokiin joskus. Lenkin jälkeen Heli loihti pöytään jos jonkinmoista herkkua ja koirat saivat odotella kodinhoitohuoneessa kun isäntäväet nautiskelivat pöydän antimista ja jakoivat koirakokemuksia. Taika ja Capri eivät malttaneet oikein rauhoittua vaan painivat keskenään muiden nukkuessa..

Rikulta saatiin jälleen tuliaisiksi pari vaakkua ja monen monta siipeä, kiitos niistä! Eilen kokeilin toisella vaakulla kotipihassa vähän noutamista ja Taika kantoikin lintua alun epäröinnin jälkeen! Ihanaa että pahin vierastus on takanapäin ja lintu jo kelpaa suuhunkin. On sitten toivoa vuodesta 2013 että taippareihin uskaltauduttaisiin kokeilemaan;)

Kiitos Helille ja Rikulle tosi kivoista pentutreffeistä ja tietty kaikille muillekkin siskosten omistajille seurasta!

Eilen oltiin tokaa kertaa TamSkin agilityssä siellä Sääksjärven kylmällä hallilla. Jari lupautui lähtemään mukaan ja hyvä olikin että lähti, Taika ei ehkä muuten olisi tehnyt mitään. Kun mentiin hallin pihalle oli Taika heti aika varautunut mutta suostui tulemaan sisälle kuitenkin. Hyvin häntä alhaalla ja korvat alaviistossa. Luulen että suuri osa Taikan jännityksestä johtuu siitä että yksi bordercollie haukkuu lähes taukoamatta ja Taikahan on aina arastellut haukkuvia koiria. Lisäksi ryhmämme shipperke- narttu on Taikasta jotenkin välteltävä. Taika jää tuijottelemaan sitä pitkiksi ajoiksi ja unohtaa että olisiko täällä pitänyt tehdäkin jotain...

Tunnin aluksi Matte ohjasi meille päivän radan. Siis pelkät ohjaajat kulkivat rataa valsseja harjoitellen. Radassa oli hyppyjä ja kaksi putkea. Jari touhusi rataan tutustumisen ajan Taikan kanssa sivummalla ja aina välillä kun sinnepäin vilkaisin niin hauskaa näytti olevan, oli koiran häntäkin jo ottanut tutun pystyasennon. Sitten kun eka borderi alkoi rataa harjoitella siirryin Jarin ja Taikan luo. Oli kyllä mukava katsella noiden kahden touhuamista! Puomia mentiin useaan otteeseen, matalaa muuria, uutena pussia joka oli tosi kiva :) ja myös rengasta. Jarilla on ohjaaminen hallussa ihan erilailla kun mulla. No sitten radalle "jouduin" Taikan ottamaan ja pelkäsin että suostuukohan se ollenkaan tulemaan aidoille. Tuli ja hyvin meni, alkoi munkin "valssit" sujua vähän paremmin kuin viimeksi. Harjoiteltiin rataa kahdessa osassa ja putkeen ohjausta vielä erikseen. Välillä Taika alkoi epäröidä ja sitten vähän riehuttiin. Ehkä osansa Taikan epäröinnillä on ihan väsymykselläkin. Nimittäin kun tunti läheni loppuaan ja oli tarkoitus ottaa yksittäis harjoituksena yhden aidan ylitystä suppealla valssilla (?) niin Taika päätti lähteä hallin ovelle, ihan niin kuin viimeksikin. Kävin hakemassa Taikan hihnalla takaisin ja sitten otettiin aitaa joka lopulta menikin ihan kivasti. Alkuun ei olisi enää huvittanut.. Taika on niin fiksu koira että osaa päätellä kuinka tilanteesta voisi päästä luistelemaan jos ei enää huvita tehdä- siis hallin ovelle ja surkealla ilmeellä tuijottelua ulospääsyn suuntaan. Täytyy vain pysyä kovana eikä antaa periksi, ehkä se Taika pikkuhiljaa oppii että tuo taktiikka ei johda mihinkään.

Kokonaisuutena oli ihan kivaa, myös koiralla välillä:) Palkkausta täytyy miettiä seuraavaksi kerraksi kun mukana ollut narupallo ei kiinnostanut Taikaa yhtään. Ainoa mikä toimi oli nakinpalat. Eli seuraavalle kerralle nälkäinen koira ja vaikkapa pupunnahka mukaan, se ainakin nostaa kierroksia kotosalla. Ja kuulusuojaimet Taikalle, jospa sitten unohtuisi se muiden haukkuminen ja sen arastelu....

Mätsärimenestystä ja Pupuilua

Tänään, 18.10 tapahtui maailman kahdeksas ihme: Taika sai mätsärissä punaisen nauhan ja sijoittui ryhmäkehässä neljänneksi! Olipa huippua :) Mätsäily oli amerikan cockerspanieleiden järjestämä ja sijoittui Hakametsän jäähallin parkkikselle. Keli oli räntäsateinen ja kylmä, onneksi ei kuitenkaan ihan kaatamalla satanut vaan hieman vain välillä ripotteli. Mentiin vähän ennen puoltapäivää paikalle M&M:n kanssa ja laitettiin ilmot isojen koirien kehään. Kilpailunumeroiksi tuli 38 (Milli) ja 41 (Taika). Aikaa siis oli runsain mitoin ennen kehään pääsyä. Aluksi mentiin vähän koirapuistoilemaan ja sitten vain käppäiltiin jäähallin lähimaastoissa n. 1 km säteellä. Hieman ennen kahta oli meidän vuoro mennä kehään. Taika oli hieman varautuneen oloinen ja vähän pelkäsin että kuinkahan tässä käy. No onneksi kävi hyvin :) Heti kun riisuin tytsyltä manttelin niin koira piristyi ja kehään mentiin häntä iloisesti heiluen. Kilpakumppanina meillä oli Beni joten aikas paha vastus. Tuomari (naispuolinen) juoksutti meitä eka pari kertaa kehän ympäri ja sitten otti Taikan lähempään tarkasteluun. Ihan nätisti Taika antoi itsensä tutkia, hieman nojasi poispäin tuomarista. Seisominen oli iloista ja häntä heilui. Niin meidät valittiin ekaa kertaa koko mätsärihistorian aikana punaisella nauhalla ekoiksi! Ryhmäkehässä oli 21 punaisen saanutta koiraa. Meistä tuomari valkkasi 6 joista valitsi sijoittuvat. En ollut uskoa korviani kun kuului " novascotiannoutaja on tänään neljäs!" Ruusuke ja hieno pokaali ja vähän purtavaa Taikalle palkinnoksi, kyllä oltiin iloisia! Myös Benillä meni hienosti, hän oli sinisten neljäs. Milli ei tänään valitettavasti päässyt palkinnoille vaikka esiintyikin hienosti.

Mätsärin jälkeen mentiin lenkille M&M:n kanssa, ihan laavulle asti. Sitten tutustuttiin pupuseen. Eilen kävimme Ideaparkin Faunattaressa ostoksilla, josta kotiin tuomisina pieni harmaa luppakorvakani. Siis kuollut sellainen.. Pupu sai sulaa autotallissa vuorokauden verran kunnes se annettiin pussissa Taikan tutkittavaksi. Tarkasti Taika pussia nuuskutti ja pupu kiinnosti. Otin sitten pupun ulos ja tarjosin Taikalle. Ei ottanut suuhun. Muutaman kerran yritettiin innostaa ja sitten siirryttiin lahjontataktiikkaan. Siis pupu puolen metrin päähän maahan ja nakinpala toiseen käteen. Johan alkoi pupu nousta ylös! Eka tassusta, sitten korvasta, sitten hännästä ja lopulta ihan kropasta! Hienoa! Muutaman kerran pyydettiin nostamaan käteen ja lopuksi kantamaan jonkin matkaa. Eiköhän se siitä. Jätin Faunattareen yhteystiedot että soittelevat jos tulee lisää pupuja tarjolle. Ehkä se on Taikalle ihan hyvä aloittaa vähän pienemmästä pupusesta ja sitten siirtyä ihan isoon eläimeen. Samalle ne kai tuoksuvat ja pienempi on ehkä helpomppi ottaa suuhun, matampi kynnys.

Nyt sohvalla nukkuu väsynyt koira :) Vatsa täynnä herkkuja, kunnon lenkitykset, kivasti mennyt mätsäily ja pupureeni. Hyvä hyvä :)

Tommyn luento

Eilen tulin töistä vauhdilla kotiin ja pupudami kassiin ja lenkille. Taikalla oli vauhti päällä kun käveltiin pitkästä aikaa vähän eri reittiä. Tein aina välillä niin että kun koira viipotti edellä heitin pupudamin metikköön ja sitten kävelin 50-100 m Taikaa kohti ja pyysin luokse. Sitten käsky "missä pupu, hae pupu!" ja koira pää viidentenä käpälänä hakemaan. Kyllä oli kivaa ja jaksoi hakea monta kertaa niin kauan että löytyi. Ja toimitus mammalle oli joka kerta ihan priima, pupu vaihtui lihapullaan ja molemmat oli tyytyväisiä :)

Lenkiltä palattuamme jätin Taikkiksen isännän huomaan ja läksin Lempäälään kuuntelemaan Wirenin Tommyn luentoa koiran oppimisesta. Paikalla Pohjois-Hämeen kennelpiirin tiloissa oli arviolta 40 ihmistä (luentosali täynnä). Oli kyllä mielenkiintoinen luento! Tykkään Tommyn tyylistä suhtautua koiraan ja kouluttamiseen, koiran ehdoilla ja sen lajin/rodun/persoonan pohjalta. Luento alkoi kouluttamisen säännöllä numero 1 joka kuului: "Älä koskaan ota koiran käytöstä henkilökohtaisesti"! Hyvä ohje, joka tiukassa tilanteessa voi helposti unohtua. Kun koira painelee pitkin metsiä dami suussa ilman pienintäkään aikomusta palauttaa niin aika paljon saa tsempata että ko. sääntö pysyy mielessä :) Toinen sääntö kuului :" Olit sitten millä tasolla kouluttajana tahansa (aloittelija/kilpailija/ammattilainen..) niin kaikki lähtee perusteista". Siis perusasiat kuntoon niin tie on avoinna taivaisiin asti. Perusasioihin kuuluu ensinnäkin koiran ymmärtäminen koirana, sen vietit ja rodun käyttötarkoitus, koiran kasvatus tärkeässä pentuiässä (aina 16 vko asti) ja koiran persoona. Jokainen pentueen pentu, vaikka kasvaisikin samassa perheessä on erilainen, oma yksilönsä niin käytöksensä kuin ulkonäkönsäkin puolesta. Totta on, ei ole kahta samanlaista. Kaikki Taikankin sisarukset on erinäköisiä ja omia luonteitaan vaikka geenien lähtökohdat ovatkin samat.

Luennolla katsottiin useita hyviä videoklippejä, mm. miten koira opettiin sulkemaan laatikko (pienissä osissa naksulla ja palkalla kunnes toiminto oli täydellinen n. kolmessa minuutissa!), olemaan vetämättä hihnassa, pysymään lähellä (tässä mallioppilaana kana, oli hupaisa!) sekä luopumaan jostain saadakseen jotain. Oli mukava huomata että monia perusasioita on tullut tehtyä oikein ja oma koira on aika hyvällä mallilla:) Enemmän voisi siirtää ruokintaa palkkaukseen jolloin toiminnoista tulisi vielä varmenpia. Olen "hieman" lälly siinä että Taika elää melkoisesa yltäkylläisyyden maailmassa. Ja Tommyn sanojen mukaan silloin halu toimia omistajan käskyn mukaan (varsinkin jos se poikkeaa koiran omista intresseistä) on heikko. Nälkäinen koira toimii aina paremmin ja ruokapala kädestä on 1 milj. kertaa palkitsevampi kuin motti samaa ruokaa ruokakuppiin annettuna. Siis motivaatiota voi nostattaa.

Hyviä vinkkejä tuli myös mm. paikalla makuun opettamiseen. Tässähän meillä on ollut hieman (kröhöm) onkelmia. Täytyy olla oikeanlainen palkkaus (maahan etutassujen väliin) ja vaatia koiralta oikeaa suorittamista vaikka minkälaisten häiriötekijöiden läsnäollessa. Kun koiralla on motivaatio kohdallaan (nälkä) se keskittyy makaamaan kuin tatti vaikka ympäristössä tapahtuisi mitä. Tämä havainnoillistettiin videolla 5 kk ikäisellä pennulla ja oli kyllä hienoa katsottavaa. Eli jos koira nousee ylös häirintä ja palkitseminen loppuu saman tien. Kun koira itse tajuaa mennä takaisin maahan tulee palkka välittömästi ja homma jatkuu.

Luento oli hyvin informatiivinen ja aika meni kuin siivillä. Aloitettiin klo 18 ja yhtäkkiä kello olikin 21.15. Uskomatonta kuinka kiinnostavaan asiaan jaksaa keskittyä. Tämmöisiä luentoja saisi olla useammin, niillä asioita oppii ihan eritavalla kuin kirjoista.

Kotona Taikalla oli virtaa kun mamma saapui;) Vastaanotto oli riehakkaampi kuin koskaan töistä palatessani! Oli kuulemma ollut ihan kiva ilta isännän kanssa ja tyytyväinen koira. Tänään sitten mennään pitkästä aikaa Benin ja Kaisan kanssa lenkille. Tavattiin luennolla ja he pyysivät meitä lenkkiseuraksi. Saapi nähdä mimmoista kähinää tulee. Nuori uros on aikas aktiivinen ja Taikan täytyy laittaa sitä ruotuun. Voipi olla että tulee pesuhommia lenkin jälkeen...

Viikko on taas vierähtänyt edellisestä kirjoittelusta. Koirarintamalta ei ole kertynyt mitään suurempaa raportoitavaa, mutta pannaampa nyt ylös ne pienet mieleen tulevat jutut.

Loppuviikosta Taika lähti hoitoon mummulaan. Iskä tuli torstaina töitten jälkeen hauvelia hakemaan. Hieman Taika kummasteli että miksikös nyt hänet Boran takapenkille laitetaan ja kotoväki jää ulos katsomaan. Taika toljotti auton ikkunasta kun auto loittoni pihasta. Ikävä painoi ainakin emännän rintaa ja kyllä tuntui talo tyhjältä ilman punaturkkia. Miksi Taika hoitoon meni johtui siitä että nostimme veneen lauantaina. Siinä sitä hommaa piisasi sen verran paljon ettei koiran kanssa touhuiluun olisi kertakaikkiaan ollut mahdollisuutta. Painoimme hommia perjantain ja koko lauantaipäivän ja saimme kuin saimmekin paatin talviteloille. Tietenkin täytyi hakea Taika kotiin heti lauantai-iltana. Siellä se oli iloissaan vastassa kun illalla ysin aikoihin saavuin hakureissulle. Oli kuulemma ollut vauhtia ja virtaa, taisivat olla vanhemmat iloisia kun pikkuriiviö pomppasi mobiiliin ja auto lähti kohti Ruutanaa:)

Sunnuntaina tehtiin pitkä mettälenkki Millin ja Marikan kanssa, suppiksia keräillen. Kolmisen tuntia oltiin reissussa ja kyllä Taika olikin väsynyt kun kotiin tultiin. Pari tuntia meni sohvalla torkkuessa ja sitten taas jaksoi. Tehtiin vähän siipidamien noutoja omalla pihalla ja hyvin meni. Taika kyllä tykkää noista dameista tosi paljon, kunpa taipparitkin muuttuisi dameilla tehtäväksi. Olen tuota tainnut ennenkin haaveilla.

Maanantaina mentiin taas kunnon lenkki M&M:n kanssa, tällä kertaa Norojärven laavulle kera eväiden. Marika oli leiponut ihanaa pullaa, siis aivan lämmintä ja tuoretta vielä kun sitä laavulla kaakaon kera nautiskelimme, nam! Vajaan parin tunnin reissu ja sitten Bob & Piaffeen mantteliostoksille. Taika oli reipas ja iloinen kun kauppaan mentiin, samoin Milli. Siirryimme manttelihyllylle ja myyjätyttö otti mittanauhan esiin tarkoituksena mitata Taikan selän pituus. Siihen se reippaus sitten loppuikin ja Taika suorastaan lyhistyi kauhistuttavan mittalaitteen edessä :) No mitta saatiin ja hieno hieman burberry- kuosinen mantteli ostettiin. Myös Milli sai talvipalttoon, joten kyllä nyt kelpaa käydä koulutuksissa talvipakkasillakin kun ei tartte palella.

Tiistaina manttelille sitten tuli käyttöä kun TamSkin agility alkoi. Sääkjärvelle oli valmistunut uusi kylmä halli, jossa agireenit pidettiin. Vuorokaudenaika oli aika myöhäinen, kasilta aloitettiin. Paikalla oli kolme bordercollieta, yksi shipperke ja me. Siis mukavan pieni porukka. Ohjaaja Matleenalla oli oma Raita- borderinsa esimerkin näyttäjänä ja myös harjoittelemassa. Kaikki koirat olivat nuoria joten sen puolesta sovimme hyvin joukkoon. Hallin lattia oli peitetty kumirouhematolla, joten tassut pitivät siinä hyvin. Kaikki agiesteet löytyivät tilasta, tosin ohjelmassa tällä reenikerralla olivat vain aidat ja nimenomaan ohjukset sekä kepit. Tunsin kyllä itseni ihan pökkelöksi kun noi kaikki ohjaushommat on ihan uutta. Että mikä valssi, hä? Taika oli alkuun hyvinkin innostunut ja aidat menivät kivasti kun hiffasin miten päin niitä omia käsiä ja kroppaa pitää pidellä. Myös keppejä kokeiltiin semmoisilla verkkokujilla. Taika oli hieman epäluuloinen mutta suostui kuitenkin menemään muutaman kerran. Väliajoilla mentiin putkea ja puomia joka on Taikalle ihan ykkönen:)

Reenin loppupuolella Taika ehkä säikähti jotain, mahdollisesti viereistestä hallista kuuluvaa kovaa koirien haukkua tai junaa joka paineli ohi ihan hallin viereltä- ääni oli melkoinen. No jokatapauksessa koira muuttui samanlaiseksi kun näyttelyissä kun alkaa jännittää. Mikään ei enää huvittanut ja siihenhän se sitten jäi. Aitaa ei enää suostunut ottamaan. Olin hieman neuvoton että kuinkas tämä tilanne ratkaistaan. Ei auttanut namit ei lelut. Päätin sitten että lopetetaan ja otettiin puomia vielä pari kertaa kun se ei luimistelureaktiota aiheuttanut. Hieman kyllä pelottaa että näinkö tässä nyt käy että agiura tyssää alkuunsa jos koira alkaa pelätä (?) eikä suostu esteitä menemään. Viikon päästä nähdään mikä on fiilinki, jatketaanko vai luovutetaanko paikka jollekkin reippaammalle luonteelle. Sitä tuntee itsensä vain niin neuvottomaksi kun koira yhtäkkiä päättää että ei ole kivaa enkä tee enää mitään. Huoh.

Möllitoko ja terveystutkimus

Maanantaina päättyi meidän "kilpailemaan valmiiden" tottisryhmä, raikkaassa +2 asteen syyssäässä ja myrskytuulessa pidettyyn möllitokoon. Taika laittoi "parastaan", paikallamakuu oli huonoin koko tokohistorian aikana. Eka minuutti meni suht ok mut sitten alkoi ylös pomppiminen, haukkuminen, kieriminen.. Aivan painajaista koko loppusuoritus! Positiivista oli sitten kaikki muut suoritetut liikkeet. Seuraaminen oli hyvässä kontaktissa, luoksetulo vauhdikas ja liikkeestä seisominenkin onnistui. Pieniä pistemenetyksiä tuli vinoista asennoista ja namien käytöstä. Kilpailussa emme olleet jumboja vaan kaikista oletuksista huolimatta toiseksi vikoja! Palkinnoksi Taika sai upean, pinkin (kuinkas muuten) pallon ja purutikkuja, emäntä lämmintä kättä ja kehotuksen mennä ensi kesänä oikeisiin kisoihin! No jos paikallamakuu lähtee sujumaan niin mikäs siinä:) Hyvä mieli jäi kurssista ja tokosta harrastuksena.

Tänään tiistaina sitten koitti se jännitetty päivä, silmätarkastus ja lonkka+kyynärkuvaus Hakametsän eläinklinikalla. Läksimme matkaan puoli ysin aikaan ja perille saavuttuamme Taika pääsi ekaksi puntariin. Komeat 19,5 kg näytti vaaka joten pikkasen on massaa kertynyt sitten viime punnauksen..Sitten hoitaja laittoi pupillia laajentavat silmätipat ja siirryimme odottelemaan niiden vaikutusta hieman sivummalle. Odotustilassa oli iso kissalelu ja sitä Taika pureskeli tyytyväisenä. Noin parinkymmenen minuutin päästä lääkäri Sanna Elfving otti meidät vastaan. Nostin Taikan tutkimuspöydälle ja Sanna katsoi eka kirkkaalla valolla ja sitten mikroskoopilla molemmat silmät. Kunnossa olivat!

Seuraavaksi laitettiin rauhoituspiikki reiteen ja taas odoteltiin vaikutusta. Nopeasti aine tehosi ja Taika nuukahti pötkölleen. Kohta Jari tuli paikalle ja Taika oli untenmailla jo. Ei tosin kovin syvässä narkoosissa sillä jaksoi välillä nostaa päätään ja liikahdella. Ehkä vartti odoteltiin ja sitten Taika sylkkyyn ja röntgenpöydälle makaamaan. Ensin otettiin kyynärkuvat ja kehitettiin. Hyvältä näyttivät, tosi siistit ja kauniit oli nivelet:) Lonkkakuvia varten Taika asetettiin selälleen pehmustettuun kouruun tassut taivasta kohden. Eka kouru oli liian pieni ja kuvista tuli hieman vinot. Tarkka lääkäritäti halusi että saadaan priimat kuvat ja kolmannella yrityksellä se onnistui. Vasen lonkka oli lääkärin mukaan selvä A ja oikea joko A tai B, ei kuitenkaan B:tä huonompi. Nyt vain toivotaan että Kennelliittossa ollaan samaa mieltä!

Taikalle ei annettu herätyspiikkiä kun lääkärin mielestä oli sen verran jo hereillä ettei tarttisi. No meidän mielestä Taika oli kyllä aika muissa maailmoissa, välillä päästi sellaisen ihmeellisen valitus-ujelluksen. Jaloilleen Taika kumminkin nousi ja jaksoi kävellä jonkin matkaa. Sitten Jarin syliin ja autoon. Kotona Taika kiipesi ihan pökkyrässä sohvalle, meni suoraan sinne kun autosta sen nostin alas. Peittelin tytön viltillä ettei tulisi vilu. Ihan umpiunessa pötkötettiin sohvalla kylki kyljessä muutama tunti. Nyt kun kello on neljä ja rauhoituksesta aikaa n. kuusi tuntia, Taika jo liikkuu suht normaalisti ja ruokakin maistuu. Hieman piipittää joten olo taitaa olla vähän heikko. Kohta lähdetään pienelle lenkille Milliä moikkaamaan ja toivottavasti se tekee Taikan iloiseksi:) Oli kyllä todella helpotus nuo hyvät terveystulokset!

Serti nro 4

Hyvinkää vaihtoi mainettaan meille hyvin mieluisaksi näyttelypaikaksi tänään 3.10.09. Oli SNJ:n päänäyttelypäivä. Läksimme matkaan aamusta yhdeksän jälkeen. Ilma oli kuulas ja kylmä,tien pinta osin aivan jäässä. Hyvin Jari meidät perille Hyvinkään Vanhalle villatehtaalle kuljetti. Näyttelypaikka oli sisätila, joka oli onneksi lämmin. Perille saavuttuamme pystytimme Taikan häkin Rikun porukan viereen ja Taika häkkiin rauhoittumaan. No rauhoittumisesta ei mitään tullut, virtaa piisasi kun duracell- pupussa:) Taika pomppi häkin reunalle ja riehui kuin pentu konsanaan. Hyvä, ei merkkejä lamaannuksesta ja jännityksestä tässä vaiheessa. Riku lupautui jälleen Taikan esittämään. Kehään pääsimme puoli yhdentoista aikaan. Juniorinarttuja oli 7 kipaletta. Tuomari, norjalainan Jan-Roger Sauge piti junnuille tiukkaa linjaa, Eh, Eh,... Ja kuinkas ollaakkaan, Taika oli AINOA junnunarttu joka sai Erin! Uskomatonta mutta totta. Näyttelyssä valittiin ROP- juniori jonka tittelin vei urosjunnu, mutta Taika siis vsp-junnu:)

Nuorten luokassa tuomarin linja oli enempi eriä jakava, koiratkin olivat hyviä, menestystä aiemmin keränneitä. Avoimen luokan nartuista osa sai myös erin, mm. Vilkku "täti". Valioluokassa jaettiin kaksi eriä ja kaksi eh:ta. Viivi- mamma oli valioluokan ykkönen joten hienosti meni "meidän" koirilla! Viivi valio 1 ja Taika juniori 1.

Parasnarttu kehään meni koiria aika monta. Kaikkiin narttuja oli näyttelyssä 23 ja olisko erin saaneita ollut jotain 9 ehkä. Tuomari katseli tarkasti ja juoksutti koiria osissa. Ja niin sitten Taika parasnarttu kehän nuorinpana laitettiin kolmannelle paikalle. Heli hihkaisi vieressä että serti tuli, sillä kaksi edellä olevaa olivat jo "vanhoja" ja sertinsä ansainneita (avoimen luokan narttu ja Viivi- mamma). Niin se upea SNJ:n logolla varustettu serti- ruusuke ojennettiin Taikalle ja hieno pokaali. Kyllä oli jymymenestys, SNJ:n päänäyttelystä serti! Kyllä Taika on kaunis tyttö, uskottava se on:)

Näyttelyn jälkeen kävimme jo perinteeksi muodostuneesti Riihimäen ABC:lla syömässä porukalla, meidän osalta tunnelma oli hieman iloisempi kuin heinäkuun alussa Hyvinkään näyttelyn jälkeen. Sitten kotia kohti ja eväät reppuun ja laavulle. Siellä sai Taika juosta pitkin mättäitä ja purkaa näyttelypäivän jännitykset. Nuotiolla syötiin makkaraa, Taika kylmänä ja me paistettuna. Kaikin puolin täydellinen päivä, jota ei osannut edes unelmissaan odottaa :)

Vaakku!

Pieni -ISO- päivitys: Taika nouti eilen sulaa vaakkua omassa pihassa:) Sitkeä siipireeni on tuottanut tulosta, variksen haju ja suutuntuma on tulleet tutuiksi. Nyt siis otin pakkasessa olleen uuden vaakun sulamaan ja kun se oli ihan sula niin tarjosin Taikalle. Eka paijailin itse varista sylissä, silittelin ja höpötin Taikalle joka oli hyvin kiinnostunut. Sitten heitin pienen matkaa ensin olkkarissa (ja lattia veressä..) ja Taika tarttui kiinni! Tätä muutama kerta ja superkehut ja herkut. Sitten ulos jossa haettiin pidemmältä matkalta. Nouto-ote nyt oli mitä oli, mutta pääasia että otti kiinni ja kantoi ja toi mulle:) Luinpa jostain saitilta että taippareissa koira saa tuoda vaakun vaikka varpaista kantaen kunhan tuo. Eli meilläkin on toivoa! Tilasin eilen netistä käyttökoirat- saitilta myös pupu- uutetta ja iso damin+pupunnahkaa. Saadaan näin rakenneltua oikeaa pupua mahdollisimman paljon muistuttava otus jolla aletaan harjoitella. Ehkä ensi kesänä menisi sit jo oikeakin pupu:) Ja jos ei vielä silloin niin onhan meillä aikaa siihen taipparitavoitevuoteen 2013!

Unia

Muistui tuossa juuri mieleen viime yönä näkemäni uni, johon heräsin kun kello soi klo 06.00.
Siinä oltiin Jarin ja Taikan kanssa Ruovedellä, lapsuuteni maisemissa kävelyllä. Jari kysyi minulta että minkä sileä/lyhytkarvaisen koiran ottaisin jos pitkäkarvaiset ei kävisi allergian vuoksi. Aloin kovasti miettiä eri rotuja. Basenji putkahti mieleen persoonallisine otseryppyineen, mutta sitten muistin että ainii, nehän ovat niin itsenäisiä ja kovapäisiä ettei kouluttamisesta tulisi mitään. Sitten aloin miettiä että kyllä se on noutaja oltava, muut rodut ei tunnu omilta. Kelasin päässäni labbiksen karvaa että sehän on lyhyt ja sileä, mutta irtoaa "tikkuina". Sitten aloin miettiä että hetkinen, kyllähän siitä karvaa kuitenkin irtoaa yhtälailla kuin tolleristakin. Ja tollerin karva on paljon pehmeämpää ja miellyttävämpää, ei pistä läpi jalkapohjasta etc. Ja kaikki tollerin hyvät ominaisuudet, ihana luonne, ulkonäkö... Vastauksena Jarin kysymykseen sanoin että en ottaisi mitään muuta rotua kuin tollerin, minulle ei ole olemassa muita vaihtoehtoja, piste. Kyllä on rotuvalinta syvällä selkäytimessä kuin se näin unimaailmassakin on ainoa oikea vaihtoehto!

Loppuviikon kuulumisia

Torstaina meidän koirakoulu sujui ehkä parhaiten mitä tähän asti on sujunut. Alun paikallamakuussa vain yksi ylösnousu. Vauhdikas luoksetulo maltillisesti vapaana käskyä odottaen. Seuraaminen hyvässä kontaktissa, käännöksiä harjoitellen. Hyppyeste pelkällä käskyllä. Ja väliaikoina reenatiin eteen menoa motivointipatukalla. Jätin Taikan istumaan paikoilleen odota- käskyn alle ja vein patukkaa muutaman kymmenen metrin päähän. Sitten takaisin Taikan luo ja käsky "eteen!" jolla vauhdikas irtautuminen kohti patukkaa. Taika kyllä toi patukan mulle joka kerta joten ehkä täytyy kohta siirtyä harjoittelemaan eteenmenoa jollakin kiinteällä kohteella, jota ei voi toimittaa mammalle:)

Viikonloppuna teimme syksyn ehkä viimeisen veneretken Päijänteellä, kohteena saaripaikka jossa alkukesästä vilisi punkkeja. Laitoin perjantaina prac-ticin Taikalle punkkeja torjumaan. Lauantaina keli oli mitä hienoin. Saaressa läksimme sisämaahan tarpomaan rannan punkkiheinikkoa vältellen. Ja oi mitkä mustikkamäärät löysimmekään. Valtavia mustikoita oli metsä sinisenään. Varvuista olivat jo lehdet tippuneet joten kerääminen oli todella nopeaa ja helppoa. Poimin mustikoita kilpaa Taikan kanssa ja molemmat saatiin riittävästi:) Myös suppilovahveroita oli runsaasti ja muutama lähes pienen lautasen kokoinen kanttarelli! Siis todella ylenpalttiset oli luonnon antimet, hirvikärpäset mukaan lukien! Niitä meinaan oli PALJON. Launtaina selvittiin muutamalla öttiäisellä mutta sunnuntaina kun teimme Jarin ja Taikan kanssa pidemmän kävelyn saaren halki niin hirvikärpäsiä oli ilma sakeena. Kokoaika sai nyppiä niitä pois niskasta, paidasta, hiuksista.. Lopulta alkoi olla jo niin siedättynyt noihin ällötyksiin ettei jaksanut ees välittää. Veneelle palattuamme tehtiin sitten kunnon syyni ja nyt ei enää tunnu ylimääräistä elämää päässä. Reissulla oli myös siivet mukana ja hyvin Taikan noudot sujuivat. Innokkaasti ja käteen palauttaen melko pitkältä matkalta, hyvä!

Sunnuntaina oli todella tuulinen keli ja paluumatka saaresta kotisatamaan oli melkoista menoa. Vesi vain lensi aalloista veneen yli ja jouduimme siirtymään ajelemaan sisätiloista. Taikaa vähän pelotti kova röykytys ja taisi emäntäkin olla hieman kalpea.. Matka kesti reilun tunnin ja loppuajasta Taika jo makoilikin välillä. Kotona sitten ilta annettiin kovaa pöllytystä uudelle pehmoleluhirvelle, jossa röhköjä ja vinkuja on monta. Formulailtaa säesti mitä moninaisin viu-pör-vöh-piippiip- sinfonia. Kotoista :) Ja tunnelmaa lisäsi uunissa paistuvat mustikka- ja sienipiirakat, nam!

Siipeilyä

Siivet on ihania. Kunpa taipparin voisi suorittaa pelkillä variksen siivillä niin ei olisi hätäpäivää. Mutta ans olla kun noi ihanat läpyttimet onkin kiinni siinä kauuuuheassa variksessa niin.......
Ollaan nyt siis parina päivänä lähdetty metsään siipikasan kanssa. Yhteensä siipiä on 6 kipaletta joten ihan kivasti saa hakuruutua niillä tehtyä. Taikan maltti on kehittynyt jo siihen malliin että voin jättää hänet istumaan paikalleen (ihan vapaana) siksi aikaa kun käyn viemässä siivet metsään. Olen vienyt siis vaihtelevia määriä siipiä muutaman kymmenen metrin päähän ja viskellyt ne "hakuruutuun". Sitten takas Taikan luo ja koira noutamaan. Homma on Taikan mielestä ihan parasta ja siivet jaksetaan hakea silmät loistaen ja häntä heiluen. Taika ei epäröi irtautua kauemmaksikaan siipiä etsimään. Myös palautukset on menneet hienosti, kiva toimittaa vauhdilla mammalle kun saa lihapullaa vaihturiksi :)

Maanantaina oltiin tokoilemassa ja hyvin meni. Alun paikalla makuussa Taika nousi ylös "vain" kolme kertaa. Anna- ohjaaja on ihana kun aina kannustaa niin positiivisesti! Nytkin Taika oli kuulemma selvästi kehittynyt edelliskerrasta ja malttoi olla aiempaa paremmin makuullaan.
Päivän teemana oli edelliskerran malliin jättävät liikkeet ja näitä tehtiin vauhdista pysäyttämällä. Hyvin sujui. Väliajoilla reenailtiin eteen- käskyä, seuraamista, hyppyä, luoksetuloa, noutoa.. Tehokas koulutunti siis.

Tiistaina osallistuimme TamsKin videoitavaan agireeniin eteläpuistossa. Ohjaajina olivat Saara ja Matleena Kallio, joista jälkimmäisen lokakuussa alkavaan agiryhmään pääsemme Taikan kanssa aloittamaan oikein "oikean "agin harrastamisen. Kun reenit alkoivat alkoi myös sade kera reippaan syystuulen. Aluksi laitoimme esteet paikoilleen. Rata koostui useista aidoista, renkaasta, kahdesta pitkästä putkesta joista toinen oli tiukan U:n muotoinen sekä kepeistä ja ihanasta puomista. Muut osallistuvat koirat (partis, käppänä ja bedlari) olivat jo vanhoja konkareita, joilla kilpauraa ja harrastusvuosia takana jo useampia. Me oltiin ainoat vihreät mutta ei se menoa haitannut! Matleena ohjasti tosi hyvin meitä ja tehtiin Taikan kanssa hyppyjä, irtautumista reenaten (rimat maassa), putkeen irtoamista ja puomia. Myös rengasta kokeiltiin. On tuossa lajissa kyllä niin paljon termejä ja erilaisia askelia ja ohjauksia että ei niitä ihan hetkessä opita. Taika suoritti iloisesti ja hyvässä kontaktissa josta saimme kiitosta:) Putki oli kiva ja puomi ihana. Reenasimme parissa pätkässä ja lopuksi kokoonnuttiin katsomaan videoinnin tuloksia Maten läppäriltä. Mukava oli nähdä kuvissa oma koiransa iloisena ja vauhdikkaana touhuamassa ja vähemmän mukava nähdä itsensä sähläämässä ja huitomassa... Sori Taika kun sun ohjaaja on tämmöinen amatööri!

Syyspäivän viettoa äipän, siskon ja tädin seurassa :)

Lauantaina suuntasimme kohti Auraa syysvierailulle sukulaisiin, siis Taikan sukulaisiin :) Ilma oli mitä hienoin, oikein aurinkoinen ja lämmin, siis täydellinen päivä metsälenkkeilyyn ja riistaharjoitteluun! Taika oli ihan kierroksilla kun pääsi siskoa moikkaamaan, äippä vähän ärisi ja häneen Taika pitikin sievän hajuraon. Mutta Caprin kanssa kemiat natsasivat. Riku oli päättänyt että ennen lenkkiä ja leikkiä reenataan riistoilla. No mikäpä siinä. Metsään siirryimme ja alkuun kaivettiin damit esiin. Taikalle muutama muistinouto kauas metsään, siis huomattavasti kauemmas mitä kotona ollaan tehty. Lennokkaasti lähti Taika noutoon ja ekalla kerralla yhtä lennokkaasti loittoni damin kanssa väärään suuntaan. Huusin ja huusin ja kyllähän se tollo sieltä kaartoi takaisin ja toimitti damin mammalle. Toka kerta meni vähän paremmin ja sitten kolmas oikein kivasti. Capri näytti mallia variksen kanssa että näin sitä noudetaan ja kannetaan. Taika kyllä katseli mutta jätti homman ilomielin siskolikalle. Ei koskenut vaakkuun ei sit millään maanittelulla ja houkuttelulla. Rikun sinnikäs jahtautus (vaakku hihnaan ja perässä vetäen juoksemaan karkuun) tuotti lopulta kuitenkin tulosta sen verran että Taika linnun pariin otteeseen suuhun otti ja kantoikin jonkin matkaan.

No sitten pupunen. Capri kantoi tosi hienosti mutta Taika ei koskenut. Nuuski vaan ja jätti sikseen. Ei voi keinopupua verrata oikeaan otukseen, sillä kaninnahka on mitä ihanin Taikasta mutta oikea ei houkuta. Täytyy jostain yrittää hankkia oma reenipupu ja ruveta tahkoamaan senkin kanssa. Saimme Rikulta kotin viemisiksi pari vaakkua ja muutaman siiven sekä paljon hyviä reenivinkkejä. Nyt on tarkoitus laittaa eka siivet sukkiksen puntin palan sisään ja harjoitella kantamista ja noutamista sillä. Kun se sujuu varmasti niin sitten voi laittaa oikean variksen samaan sukkaan ja kokeilla menisikö ihan "huomaamatta" läpi koiralle. Eli eka hiotaan nouto tosi innokkaaksi siivillä ja sitten siirrytään oikeaan lintuun. Paljon on työtä edessä, tiedän, mutta sinnillä se kyllä onnistuu!

Riistareenin jälkeen tehtiin pitkä metsälenkki porukalla ja koirat sai riehua vapaasti. Matkan varrelle osui ihana juuri ja juuri uintisyvyinen metsälampare josta koirat, Taika etunenässä, olivat aivan innoissaan. Riku heitteli dameja veteen ja Taika oikein vinkui kun isommat ne damit yleensä pääsivät hakemaan. Yhden damin sai Taikakin kiinni ja hienosti toi sen mulle :) Into veteen menoon oli ihan uutta luokkaa, sinne suorastaan loikattiin. Hienoa! Lenkin jälkeen meillä oli väsyneet koirat, mutta Capri ja Taika jaksoivat silti vielä nujuta sisällä kun me kahveeteltiin. Sitten läksimme Taikan kanssa kohti Turkua ja hotellia. Siellä Taika valtasi sängyn saman tien ja eipä olisi valtauksestaan luopunut kun eka pyydettiin ja sitten käskettiin siirtymään. Näin tuli siis eka konflikti meidän perheessä kun Taika päätti uhmata isännän käskyä ärähtämällä. Arvojärjestys selvitettiin silmänräpäyksessä ja lopputuloksena alistunut koira siirtyi vauhdikkaasti alas sängyltä omalle pedilleen. Ja tämän jälkeen totteli ekaa sanaa kun pyydettiin alas sängystä. Kaipa tuo uhma kuuluu tähän ikään, vaikkei olisi "pehmo" Taikasta uskonutkaan. Mutta luulenpa ettei ihan heti ole odotettavissa kyseenalaistamista, sen varran nöyräksi Taika lain lukemisesta meni.

Sunnuntaina kävimme koeajamassa paria isoa venettä Turussa ja Naantalissa. Ekan koeajon ajan Taika vietteli hotellissa ja toiselle se pääsi mukaan. Tosi nätisti Taika osasi vieraassa "laivassa" olla, lähes kolme tuntia kestäneellä reissulla. Iltasella poikkesimme vielä Auran kautta ja otimme varikset mukaamme. Kiitos Rikulle ja Helille tosi mukavasta viikonlopusta riistareeneineen, kahvitteluineen ja syömässä käymisineen! Voi kun asuttaisiin lähempänä niin voisi reenata yhdessä ja siskokset viettää aikaa keskenään, kun ne siitä selvästi nauttivat. Laatuaikaa punaturkkien kanssa, mikäs sen parempaa :)

Haastavaa tokoilua

Yhteenvetona tämän viikon tokoiluista voisi käyttää fraasia " voihan kakka". Maanataina kun saavuimme eteläpuiston kentälle iski vastaa tyrmäävä em. ulostuksen aromi. Siinä henkeä haukkoessamme muistimme että ai niin, viime torstain tottishan peruttiin paikalla pidetyn sirkuksen vuoksi. Sirkus Finlandian eläimethän olivat sitten jälkensä ympäristöön jättäneet, ja tuhdit sellaiset. Oma nenä turtui aika pian mutta koirat olivat ihan ekstaasissa. Päät pyörivät ja kuonot nuuskivat joka suuntaan. Yritäpä siinä sitten tehdä itseäsi kiinnostavaksi... Alun paikalla makuut meni ylöspompinnaksi, tunnin lopussa sujui vähän paremmin. Maanantaina harjoiteltiin jättäviä liikkeitä, siis liikkeestä seiso ja liikkeestä maahan. Sain ohjeeksi tehdä Taikan kanssa harjoitetta leikin varjolla. Siis reipasta etenemistä ilman seuraa- käskyä ja siitä vauhdissa käskyjä seis! maahan! istu! Taika lähtikin innolla mukaan ja teki liikkeitä vauhdissa. Mulla oli mukana ekaa kertaa ostamani nahkainen motivointipatukka ja Taika innostui siitä kovasti. Aina välillä otettiin taisteluleikkiä patukalla virystilan nostoksi ja palkaksi ja taas jaksettiin keskittyä minuun kentän hajujen sijaan!

Torstaina hajut olivat jo hieman haalenneet mutta kyllä siellä edelleen norsu tuoksahti.. Paikalla makuu oli taasen hyvin hankala, eka minuutti pompittiin ylös mutta sitten meni jakeluun. Taika alkoi selvästi ymmärtää mitä tässä nyt halutaan. Sen huomasi siitä että Taika aina välillä nytkähti aikeena nousta ylös mutta muistikin sitten että ai niin, ei saa. Palkkasin ahkerasti ja viimeinen minuutti sujui kivasti. Taika myös malttoi odottaa istu- käskyä hienosti ja liike saatiin kunnialla loppuun. Torstaina keskityttiin seuraamiseen ja luoksetuloon. Ilokseni Taika tuli reippaalla laukalla innoissaan luokse ja siirtyi käskystä sivulle. Ainostaan alussa oli vaikeuksia saada Taika jäämään paikoilleen istumaan kun minä siirryin poispäin. Tajusihan Taika sitten mitä haluan. Seuraaminen on Taikalle mieluisaa ja menee kivasti. Pysähdyksissä sählää emäntä. Namikäsi on aina vinksin vonksin ja Taikan istuma-asento sen mukainen. Annalta tuli hyviä vinkkejä tuon asian korjaamiseen ja niitä myt sitten reenataan. Siis suoraa ja nopeaa perusasentoa. Väliajoilla otettiin hyppyä joka sujui aika kivasti, sitten taas taisteltiin patukalla ja tehtiin kaikenmoisia temppuja, mm. jalkojen välistä pujottelua joka meneekin jo hyvin! Tunti vierähti vauhdikkaasti ja loppuun otettiin 30 s paikallamakuu joka meni nappiin.

Viikolla ollaan parina päivänä tehty daminoutoja mettässä. Olen heitellyt sokkona dameja metsään ja pyytänyt Taikaa hakemaan. Taika nauttii tuosta tehtävästi kovasti ja on ihan innoissaan. Jaksaa etsiä niin kauan että dami löytyy, palauttaa nätisti mulle ja lähtee hakemaan seuraavaa. Nyt täytyisi jollain konstilla saada dameja kauemmas metsään, nyt kun ne jäävät siihen heittomatkan päähän. Täytyy rekrytoida Jaria mukaa lenkille damin piilottajaksi! Otettiin myös sula vaakku yhdelle lenkille mukaan. Taika nuuski ja nuuski hyvin tarkasti mutte ei koskenut. Hain vaakun itse ja heitin n. metrin päähän Taikasta. Sitten kannustin "hae, hyvä, tuo mammalle!" mutta ei tuonut. No eikun porkkana käyttöön. Kaivoin pussista lihapullan ja tökkäsin Taikan kuonon eteen. Juuri kun Taika yritti napata sen vedin pullan takaisin ja osoitin vaakkua "tuo mammalle!" ja sehän tepsi :) Vaakku tuotiin ja pulla saatiin. Tätä teimme pariin kertaan ja sitten Taika myös kantoi nätisti vaakkua muutaman metrin. Siihen oli hyvä lopettaa ja ottaa taas ensi viikolla uusiksi. Pikku hiljaa se siitä, Taika kyllä osaa kunhan saadaan motivaatio kohdalleen. Ja ikä tuonee myöskin helpotusta asiaan, ovathan damienkin noudot parantuneet huimasti kuluneen kesän aikana. Taipparit tähtäimessä ehkä vuonna 2013!

Nyt on mejä- ura startattu, tuloksena pyöreä 0. Yritys oli hyvä mutta... Paljonkin voisi spekuloida miksi kävi niin kuin kävi. Jo kokeen alku meni pipariksi kun oppaamme ohitti alkumakauksen ja rämmimme ainakin 50 metriä metsään ennen kuin alkoi ihmettely missäs se alkumakaus olikaan.. No koira takaisin alkumakuuta etsimään ja uudestaan mettään kun se vihdoin löytyi. Hämmennystä ensikertalaiselle riittämiin. Alkumakauksen Taika tutki hienosti, kuopi etutassulla maata saadakseen kunnolla hajua. Jäljelle lähdettiin mukavasti etenemään. Eka hukka tuli 1- osuudella kun Taika ei palannut tarkistelukierrokselta riittävän nopeasti jäljelle. Kulma ja makaus löytyi ja nuuskittiin tosi tarkkaan. Toinen osuus meni reippaasti puoliväliin asti jossa ojan ylitys aiheutti jäljen kadotuksen. Taika etsi ja etsi ja alkoi lopulta vinkuen pyytää apuja. No tästä sitten toinen hukka ja tuomari katsoi että kello on jo sen verran että emme ehtisi kaadolle 45 minuutissa. Loppu mentiin "harjoitellen" ja kyllä Taika ajoittain meni hyvin jälkeä. Oli paikkoja joissa jälki "yllättäen katkesi" ja koira jäi hämilleen että minnes se hajuvana nyt katosi. Kun itse ei ollut jälkeä tehnyt ei voi tietää millainen se oli. No toinenkin kulma löytyi ja meni hienosti merkaten, samoin kaatona ollut hirvensorkka. Sorkka nuuhkittiin tarkasti ja sitä alettiin peittää kuonolla. Iso aarre joka piti kätkeä :) Jäljen lopussa meiltä oli kulunut tuomarin mukaan 50 min joten pienellä vauhdin lisäyksellä oltaisiin voitu ehtiä 45 minuuttiin. No nyt meni näin. Ja olihan siinä muitakin kohtia jotka varmasti vaikutti koiran suoritukseen. Jäljen teko päivänä satoi kaatamalla ja varmaan haju huuhtoutui monin paikoin. Riistaa oli paljon mutta se ei Taikaa kovin häirinnyt kun ei hän riistapoluille lähtenyt. Meille sattui myös arvalla päivän eka jälki joka kuulemma saattaa olla kostean ja viileän metsän vuoksi koiralle vaikea. Meidän harjoitusjäljethän on ajettu yleensä iltapäivisin. Ai niin aluksi tehty laukauksen sieto sujui hienosti. Puuhun sidottu Taika ei reagoinut paukkuun millään tavalla, joten tämä ei estä uran jatkoa.

Pääsimme Jarin kanssa seuraamaan muutaman avoimen luokan koiran suorituksia, kiitos siitä heille! Rooan kanssa olimme jo toistamiseen katseluoppilaina, Marille kiitos kun antoi meidän olla mukana! Päivä oli lähes kaikille avoimen luokan koirille vaikea, sillä 13 koirakoista 11 sai nollan. Meille antoi tuomari saatesanoiksi että koira osaa jäljestää ja tekee tarkkaa työtä, mutta tarvitsee lisää itseluottamusta jota iän pitäisi tuoda tullessaan. Eli kotiin kasvamaan ja vetämään jälkiä märkään metsään, paljon ojien ylityksiä ja aikaisia aamuherätyksiä jälkeä etsimään Taikan kanssa!

Tottista ja hierontaa

Maanantaina meillä oli TamSKin kilpailemaan valmiiden tottisryhmän kolmas koulukerta. Paikka siirtyi Eteläpuistoon, ja hyvä niin. Nalkala oli varsin rauhaton kenttä kun liikennettä meni neljältä puolelta. Eteläpuistossa ei autoliikennettä mene kentän ohi lainkaan, tosin kävelijöitä ja muunsortin urheilijoita kylläkin.

Taika oli hieman rauhattomalla tuulella. Alkuun tehty 2 min paikallamakuu ei tahtonut sujua sitten millään. Eka puoli minuuttia sujui mutta sitten alkoi ylös pomppiminen. Kävin aina komentamassa Taikan takaisin makuulle ja taas jaksettiin maata n. 20s... Liikkeen jälkeen Anna sanoi että Taika pelleilee mun kanssa ihan täysin ja niinhän se teki. Heitti välillä kyljelleen ja alkoi kieriä, pälyili ympärilleen niin että pää vain pyöri ja nouseskeli ylös. Tehtäväksi tuli reenata liikettä mahdollisimman virekkeettömässä ympäristössä ja näyttää haukulle että pelleily ei johda tavoitteeseen ts. namin saamiseen. Häpeä myöntää että reenailu on jääny hieman vähälle..
Uutena liikkeenä otettiin este. Kyllähän Taika hyppiä osaa mutta tottistyylin hyppy on hieman kurinalaisempi kuin vapaa metsässä kivien ja kantojen yli loikkiminen. Liike alkoi ottamalla koira sivulle n. 2 m päähän esteestä. Siitä sitten koiran olisi pitänyt pelkällä hyppy- käskyllä singota esteen yli ilman että ohjaaja tekee elettäkään. Arvatahan sen nyt saattaa että Taika ei tajunnut pelkästä käykystä mitä olisi pitäny tehdä. Heti kun otin kroppaa mukaan liikkeeseen hyppy onnistui. Liekö pelkkä sanallinen käsky liian laimea koiran innostamiseen. Muutamaan kertaan hyppyä otettiin aina mahdollisimman vähällä "heilumisella" ja kyllä se sit pari kertaa sujuikin. Koiran pitää hypyn jälkeen jäädä seisomaan esteen taakse ja odottaa että omistaja tulee vierelle josta perusasento. Tämä osio sujui, Taika ei yrittänyt tulla takaisin esteen yli mun luo.

Koulutuksen väliajoilla tehtiin seuraamista, luoksetuloa, paikallamakuuta.. Kokeiltiin myös liikkeestä seiso- ja liikkeestä maahan- käskyjä ja ne menivät yllättävän hyvin! Opetin Taikaa myös temppuilumielessä kiertämään jalkojeni välistä kun kävelen eteenpäin. Koulukerran lopuksi pidettiin vielä 2,5 min paikallamakuu joka sujui hienosti kun palkkasin Taikaa riittävän usein.

Tiistaina menimme toiseen koirahierontaan Eevan luokse. En ehtinyt lenkittää Taikaa ennen hierontaa kun aika aikaistui ja suunnitelmat muuttuivat. Epäilin suuresti jaksaako Taika pötkötellä hieronnan ajan rentona kun on jo nukkunut koko päivän kotona. No melko hyvin jaksoi. Hieronta alkoi oikean puolen käsittelyllä ja nyt Taikalla oli selvät jumipaikat myös tällä puolella lonkan päällä ja lapaluussa. Niitä vastustettiin ja noustiin ylös väkisin. No sitten hierottiin seisaallaan ja istuallaan kunnes taas maltettiin pistää pötkölleen. Vasen puoli oli nyt tällä kertaa vähämmän jumi ja hieronta sujui paremmin. Lopputuloksena reilun tunnin käsittelystä oli rento ja tyytyväinen koira jolla ei ollut mitään kiirettä ylös hierontamatolta. Mukavaa koiralle ja opettaa hyvin käsittelysietoa. Taika antoi mm. hieroa kuonoansa kaikin puolin melko reippain ottein ja näytti vain nauttivan.

Keskiviikkona teimme pitkän lenkin Millin ja Marikan kanssa ja keräilimme hirvikärpäsiä.. Eilinen lenkki jäi hieman lyhykäisemmäksi ja Taika pääsi illaksi Millin luo hoitoon. Emännälle tuli nimittäin pyöreitä mittariin ja niitähän piti hieman juhlistaa :) Tänään on sitten Millin vuoro tulla meille iltakylään ja huomenna aamulla lähdemme aikaisin kohti Mouhijärveä. Taika menee päiväksi mummulaan ja me tekemään jälkiä sunnuntain mejä- koetta varten Vammalan metsiin. Sunnuntaina on sitten mejä- uran debyytti. Luvattu on sateista säätä joten haastetta on riittämiin. Ennakko-odotuksia ei oikeastaan ole, tavoitteena on olla eksymättä metsään!

Jäljestystä ja näyttelyä

Männäviikolla Jari kävi tekemässä meille jäljen aivan uuteen maastoon. Ja haastavan tekikin; oli siinä koiralla ja emännällä hommaa löytää kaato. Jäljen alkumatka painettiin korkeassa heinikossa, jossa Jarin kertoman mukaan sieni oli pomppinut lahjakkaasti mättäältä toiselle. Eli ei siis kovin helppoa. Hyvin Taika ekan osuuden meni, muutama tarkistuskierros jäljen sivuille. Makuu löytyi ja nuuskittiin tarkasti. Toinen osuus jäljestä oli vaikein. Taika teki paljon tarkistuslenkkejä ja pari kertaa ohjasin sen takaisin jäljelle. Taika myös ihan selvästi kyseli apuja multa katsomalla silmiin. Tällöin vain kehoitin että "jälki". Ensi viikonlopun kokeessa aioin kyllä kehua ja kannustaa Taikaa niin paljon kuin tuomari sallii. Tällä osuudella oli myös ison ojan ylitys jonka Taika meni määrätietoisesti, ainoa vaan että muutaman metrin sivussa siitä mistä Jari oli jäljen vetänyt. No eipä mittää, ojan jälkeen löytyi taas oikea suunta ja toinen makaus, joka myös tarkasti nuuskittiin. Kolmas osuus mentiin vauhdikkaasti ja vain pienin tarkistuksin. Ja sieltähän se kaato löytyi, pakasterasia jossa palvikinkkua! Kyllä Taika oli ylpeä itsestään ja niin olivat emäntä ja isäntäkin :)

Tänään meillä oli näyttelypäivä Vantaalla, jossa oli KV- näyttely. Läksimme matkaan poutasäässä mutta matkalla sateli vettä reippaastikkin. Onneksi sade lakkasi kun saavuimme perille Hakunilaan. Kenttä tosin oli melko pehmeää ja vetistä, joten ei kovin kiva alusta. Paikalla oli kolme tolleriurosta ja kolme narttua. Taikan Sissi- sisko oli junnuissa ja lisäksi yksi nuorten luokan narttu. Taika oli näyttelypaikalla aika jännittynyt, mutta sinnikkäällä temputuksella (hyppää jalan yli, näytä hampaat, pyöri, pussaa...) sain tyttöä rentoutumaan ennen kehään menoa. Tuomarina oli mustiin pukeutunut ulkomainen nainen, Anca Ciura. Sissi oli ekana vuorossa ja sai eh:n. Kun meidän vuoro tuli niin Taika antoi katsoa hampaat ja käsitellä, luimisteli vain paikallaan. En ottanut mahan alta kiinni vaan Taika pysyi ihan hampaat- käskyn alla paikoillaan. Tuomari katsoi hampaat molemmin puolin ja koitteli rungon. Mahan alusta kokeilleessaan hän kysyi että onko Taika raskaana (tai näin ymmärsin). Selitis englanniksi että ei, vain valeraskaus on kyseessä ja sen hän nyökytteli että ok. Kun juostiin niin Taika olisi painellut alkuun ulos kehästä mutta alkoi sitten juosta kunnolla ja meille riitti vain yksi juoksutuskierros. Kauan saimme sitten seistä tuomarin arvoseltavana ja hyvin yksityiskohtaisen arvostelun saimme. Tuomari kehui mm. Taikan silmiä sanoin "very rich in colour" ja korvien muotoa ja kiinnitystä sekä korvan ympäryskarvoja (hyvä trimmaaja- Susanna!). Kehuja saivat myös kaunis feminiininen pää, hyvät kulmaukset ja erinomainen turkki ja väri. Siis hieno arvostelu ja tuloksena Eri! Olin tosi onnellinen ja siirryimme kehän laidalle nuorten luokan nartun arvostelun ajaksi. Ko. narttu oli hyvässä karvassa, pöksykarvat oli tosi tuuheat. Myös merkit olivat kauniit. Tuomari juoksutti narttua useaan kertaan ympäri, kun meille oli riittänyt vain kerta. Tuomari myös katseli usein meitä (olimme "asennossa" kehän reunalla) ja varmasti vertaili näin toiseen narttuun. Ja niinhän siinä sitten kävi että myös tuo nuortenluokan narttu sai erin mutta parasta narttua valitessa Taika voitti! Tuomari ainoastaan naureskeli että Taika tarttisi tissiliivit:) Ja sitten pääsimme ekaa kertaa finaalikehään josta tuloksena VSP. Hienoa ja upeaa ja kaiken kukkuraksi tuli se kolmas sertikin! Eli päivän tulos JUK eri 1 Pn1 sert vsp. Oi ihanuutta ja herkkujen määrää jota Taika sai, olihan sellainen päivä että kannatti elää!

Eilen tokoiltiin taas Nalkalan kentällä ja tällä kertaa Millikin oli mukana. Ilo oli havaita ettei parhaan kaverin läsnäolo häirinnyt Taikkista lainkaan. Keskittymiskyky on parantunut huomattavasti siitä missä vielä muutama kuukausi sitten oltiin. Liikkeinä otettiin taas 2 min paikallamakuu heti aluksi. Eka minuutti sujui hyvin, sitten Taika alkoi herpaantua. Pari kertaa nousi ylös muttei liikkunut kuitenkaan ja meni maahan aina uudesta käskystä. Lopussa kun palattiin koirien viereen ja piti odottaa istu-käskyä alkoi Taika haukkua maassa kun namia ei kuulunut! Muutama haukahdus mutta maassa pysyi ja istu- käskyn jälkeen namia naamariin.
Seuraaminen sujui yhtä hienosti kuin viimeiksikin, kontakti oli kohdallaan. Perusasennoissa on hiomista, Taika ei oikein tiedä mikä on oikea kohta istua. Välillä ollaan vinossa ja välillä liian takana. Tähänkin saatiin Annalta vinkkejä, samoin siihen emännän käsien asentoon seuraamisen aikana.. Taitaa emäntä tässä perheessä tarvita enempi koulutusta kuin koira, kröhöm. Taas liikkeiden väliaikoina kun Anna ohjeisti muita tehtiin omia juttuja Taikan kanssa. Seuraamista, luoksetuloa, kokeiltiin Millin noutokapulaa (hyvin meni), pöllöiltiin hyppyjen ja muitten kivojen liikkeiden kanssa. Loppuun otettiin vielä 1 min paikallamakuu, jonka Taika suoritti ilman välipalkkausta ja pysyi maassa koko ajan!

Tokosta lähdettiin suoraan Hakametsän jäähallille, jossa oli mätsäri. Paikalla oli koiria paljon, varmaan 200. Me oltiin Taikan ja Millin kanssa isoissa koirissa, joita oli 71. Pieniä vielä enemmän, lisäksi pennut ja x- rotuiset. Taika oli mätsäripaikalla todella hienosti, ei jännittänyt. Kun tuomarinainen tuli tutkimaan laittoi Taika korvaa vähän luimuun mutta ei pakitellut vaan antoi katsoa hampaat ja kopeloida rungon läpi. Ravaaminenkin sujui tosi hyvin, tasaista ravia eikä kampeamista tai pomppimista. Tuomari kehui että esiintyy hienosti mutta liikkuessa pitää häntää liian ylhäällä josta syystä antoi meille sinisen nauhan ja parinamme olleelle nöffille punaisen. En oikein tiennyt olisiko pitänyt hieman valistaa tuomaria siitä kuinka tollerin kuuluu häntäänsä kantaa. Hän ehkä vertasi kultsuihin kun oli kultsukennelistä itse. No kiitin arvostelusta ja olin HYVIN ILOINEN kun Taika esiintyi häntä iloisesti pystyssä! Kun Millikin oli kehässä käynyt ja oman sinisensä saanut mentiin hetkeksi koirapuistoilemaan. Puistossa oli paljon porukkaa mutta kaikki tulivat ihan kivasti keskenään juttuun. Kun pari koiraa alkoi hieman kähistä niin Taika oli erotuomarina haukkumassa vieressä, tiedä sitten halusiko mukaan kähinään vai erottaa kähisijät toisistaan. Siellä se komensi tomerasti ja sai osakseen huvittuneita katseita ihmisten taholta, kähisevät koirat ei Taikasta välittäneet tuon taivaallista. Puistoilun jälkeen mentiin vielä takaisin mätsäripaikalle ja sinisten loppukehään. Siellä oli yli 30 koiraa joita juoksutettiin erissä. Tuomari poimi aina kustakin erästä jatkoon menijät. Taikan kanssa päästiin ekasta pudotuksesta jatkoon mutta sitten tyssäsi. Kokonaisuudessaan olin erittäin tyytyväinen Taikan esiintymiseen, en paljoa parannettavaa keksi. Kumpa sunnuntaina menisi yhtä hyvin oikeassa näyttelyssä.. Ainakin itsevarmuutta tuli emännälle lisää joten saimme sen mitä haimme!

Saimme tänään tietää että mahduimme kuin mahduimmekin mukaan kahden viikon päästä pidettävään mejä- kokeeseen! Tosi jännää ja vähän pelottaakin, kuinka me siellä selvitään... No Taikahan kyllä selviää, nuuskuttelu joko kiinnostaa tarpeeksi tai sitten ei, mutta emännällä on tekemistä varsinkin siinä oppaana toimimisessa. Toivottavasti en onnistu täysin eksyttämään opastamaani koirakkoa:)

Eilen teimme metsälenkillä daminoutoja Taikan kanssa niin, että silloin kun Taika ei nähnyt (tuli siis kaukana perässä tai meni edellä) heittelin 3 damia metsään. Sitten kutsuin Taikan luokse ja käskin hakea. Ihmeen hyvin tyttö tajusi mitä piti tehdä. Kaikki damit haettiin muutamaan kertaan ja innokkaasti! Ei siis tarttenut nähdä damin heittoa syttyäkseen noutamiseen, hyvä:) Kun sama joskus saataisiin sujumaan varistenkin kanssa...

Taitaa Taikalla olla nyt valeraskaus edennyt pentuvaiheeseen, sillä pesää on kaiveltu muutamana iltana oikein huolella sohvalle ja sitten sängyn alle. Myös ruoka on lakannut maistumasta entiseen malliin ja pehmokoiraa on pidetty suussa autuaan näköisenä. Mitähän tuostakin vielä tulee.. No toisaalta äidinvaistot tuntuu olevan kunnossa jos sitten joskus niitä oikeitakin pikkuisia taloon saapuisi;)

Tottista ja hierontaa

Maanantaina meillä alkoi TamSkin tottisryhmä- se kilpailemaan valmiiden ryhmä (kröhöm). Vetäjä Anna oli oikein kivan ja pätevän oloinen tyyppi, joka ensitöikseen laukaisi että hänen mielestään on ihan turha tokoliikkeitä hinkata jos ei aio kisata. Ja että kurssin tavoite on se että osallistuvat koirat kokeilisivat taitojaan kisoissa. No mikäpäs siinä, onhan minulla aiheesta kokemusta edesmenneen Bella- koiran kanssa, jopa luokkavoiton verran vuodelta 1993! Edelleen muistan kirkkaasti kuinka alokasluokan tuomarina ollut Markku Santamäki kehui Bellan maasta taivaaseen ja ilmoitti että tänään voittaa kultainennoutaja :) Muita kurssilaisia olivat 2-v kultsutyttö, unkarinwizla (?) poika 2 v ja shelttityttö. Vizla ja sheltti olivat kurssilla jo toistamiseen joten me oltiin kultsun kanssa niitä vihreitä. Koulutus alkoi koirien esittelyllä ja sitten luoksepäästävyyden testauksella. Liekö kouluttaja- Anna muistuttanut Marikaa Taikan mielestä (vaaleat hiukset, farkut) sillä luoksepäästävyydessä ei ollut mitään ongelmia. Hampaat sai katsoa ja rapsutella ihan vapaasti. Ekana liikkeenä otettiin heti meille melkoisen uusi 2 min paikallamakuu. Saimme itse päättää kuinka kauas kukakin koirastaan siirtyy ja kuinka usein palkkaa liikkeen aikana. Taika jäi käskystä ihan nätisti makaamaan ja siirryin ehkä 3 m päähän. Kun Taika alkoi vilkuilla ympärilleen (mm. vieressä maannut kultsu nousi ylös ja lähti emäntäänsä kohti) menin palkkaamaan Taikaa ja taas jaksettiin jatkaa paikallamakoilua. Muutaman palkkauksen tein liikkeen aikana ja vain yhden kerran Taika nousi seisomaan, meni tosin käskystä uudelleen maahan. Siis oikein hjyvä alku tälle liikeelle! Seuraavaksi otettiin seuraamista ja pysähdyksiä siitä perusasentoon. Taika seurasi hienosti ja Anna kehui että on tosi hyvä kontakti:) Pyssäyksissä Taika ei ensin tajunnut että pitäisi istua (näyttelyharkoissa aina seisotaan) mutta muutaman toiston jälkeen alkoi tarjota istumista automaattisesti. Oikein hyvä! Päivän lopuksi otettiin vielä 30 s paikallamakuu joka meni nappiin. Sen aikaa koirat jaksoivat olla skarppina ilman pälyilyä. Koulutuksen väliaikoina kun Anna neuvoi muita puuhailin Taikan kanssa kaikenmoisia temppuja ja luoksetuloa. Ne sujuivat hyvin haastavassa ympäristössä. Kentällä nimittäin treenasi myös toinen, alkavien tottisryhmä ja liikennettä meni runsaasti kaikin puolin kenttää. Taika osasi keskittyä hienosti ja sain olla tytöstäni ylpeä :)

Eilen teimme uuden aluevaltauksen koirahieronnan muodossa. Agilitymme ohjaaja Eeva on kouluttautumassa koirahierojaksi ja päättötyönään hieroo noin 40 koiraa. Hierottavan koiran kriteereitä olivat ainakin vuoden ikä, terveys ja taito pötkötellä hieronnan ajan paikallaan. Kaksi ekaa tiesin täyttyvän helposti mutta se viimeinen hieman arvelutti. Hieronta tapahtui eläinkauppa Bob&Biaffen alakerrassa, jossa oli matto ja sen päällä pienempi, pehmeä hieronta-alusta. Taika sai ensin tutkia tilaa rauhassa vapaana ja sitten pyysin sen hierontamatolle. Ok, myös maahan mentiin käskystä mutta sitten se kyljelleen meno- ei tahtonut onnistua. Kieri- käskyllä Taika aina kellahti mutta nousi samantien ylös. Joten muutaman kerran kokeiltuamme jouduttiin käyttämään pientä pakotetta. Eeva huolehti takapäästä ja minä etupäästä ja tajusihan se Taika sitten viimein että tässä on tarkoitus pötkötellä kyljellään. Hieronta alkoi oikean puolen käsittelyllä, ensin takajalka jotan hierottiin ja venytyltiin. Sitten etujalka, niska ja pää, leuan alus, selkä, häntä... Taika oikein nautti käsittelystä, välillä oli silmät ihan kiinni ja joka puolelta sai myllätä, myös varpaiden välitä ja anturoista:) Kun oikea puoli oli käsitelty käänsimme Taikan siinä vain makuupuolelta toiselle ja sama homma vasemmalle. Vasen puoli olikin selvästi enempi jökissä ja aiheutti vastustusta kun takajalkaa venetyltiin. Lihakset kuulemma myös rutisivat enemmän, sama juttu oli etujalan kanssa. Pienestä vastustelusta huolimatta hieronta saatiin suoritettua ja lopulta Taika taas rentoutui hyvin ja nautti etenkin pään ja leuan alusen käsittelystä. Kun hieronta loppui Taika jäi makoilemaan eikä meinannutkaan nousta ylös, tunti ei tainnutkaan olla tyttösen mielestä riittävästi :) Uudelleen mennään 2 viikon päästä. Nyt on sitten tarkoitus tehdä havaintoja että onko Taikan käytöksessä ja olemuksessa muutoksia hieronnan jälkeen. Illalla tytteli vaikutti ainakin ihan normaalilta ja pirteältä, joten taisipa tehdä käsittely oikein hyvää :)

Tollershow

Kerrankin sattui niin sopivasti, että näyttelypaikka oli saman järven rannalla jossa veneemme on. Lauantaina Taika oli Millin luona hoidossa päivän, kun me isännän kanssa kävimme Helsingin uivassa venenäyttelyssä katsastelemassa toinen toistaan hienompia veneitä. Kun illalla saavuimme kotiin niin Taika pääsi tassupesulle ja sitten lähdettiin ajelemaan kohti Jämsää. Perille veneelle saavuimme vasta pimeän jo laskeuduttua ja kun kaikki tavarat saatiin purettua olikin kello jo puolilla öin. Päätimme jäädä kotisatamaan ja ajella vasta aamulla Jämsän keskustaan jossa tollereiden vuoden päänäyttely, tollershow, pidettäisiin. Aamu valkeni pilvisenä ja peilityynenä. Välillä ripotteli hieman vettä mutta ei onneksi kunnon sateeksi asti. Matka kotisatamasta näytelypaikan rantaan kesti puolisen tuntia, ja perille saavuimme puoli yhdentoista aikaan. Kehämme oli ilmoitettu alkamaan 11.30 joten meillä oli hyvää aikaa totutella näyttelytunnelmaan. Rikun poppoo ja Ninnin porukka olivat jo paikalla ja heillä oli näyttelyteltta pystyssä. Sen alle mekin mahduimme istuskelemaan ja suojaan välillä ripottelevalta sateelta. Riku lupautui jälleen Taikan kanssa kehään. Juniorinarttuja oli ilmoitettu kaikkiaan 16 kpl joten minkäänlaista menestystä en odottanut, etenkin kun mukana oli eräs kaikki mahdolliset näyttelyt voittanut koira. Kehässämme oli tuomarina Hannele Jokisilta, joka uroksille jakeli kaikkia värejä aina keltaisesta lähtien. Kun oli aika mennä kehään niin Taika otti heti pakituksen päälle. Ajattelin että no niin, tässä se nyt oli. Onneksi Riku hoiti tilanteen ja sai Taikan takaisin vastaanottavaiseen tilaan (se meidän hampaat- juttu auttoi). Kehässä Taika antoi ihan nätisti tuomarin tutkia ja liikkuminenkin sujui varsin mallikkaasti. Tuloksena tuli Eri, jippii, ja kehoitus osallistua päivän päätteeksi järjestettävään parhaat liikkeet kisaan. Kaikkiaan erin saaneita oli 8 ja neljän joukkoon Taikaa ei valittu. Joten sijoitus oli jossakin eri 5-8 välillä. Ihan hieno juttu, että tollershown kokoisesta näyttelystä saimme erinomaisen tuloksen! Taika oli näyttelypaikalla ihan rento, ei välittänyt rähisevistä koirista eikä mistään, nukkua pötköttelikin aina välillä ihan kyljellään silmät kiinni kehän laidalla. Päivä oli pitkä ja parhaat liikkeet kisa alkoi vasta vähän ennen viittä. Taika oli jo aika poikki eikä oikein jaksanut antaa parastaan kehässä, välillä meni laukan puolelle. Kilpakumppaneita oli reilut kymmenen joista vain yksi koira palkittiin ja palkinto ei osunut meille. Ihan kiva oli kuitenkin päästä mukaan. Arvostelussakin kehuttiin liikkeitä ja koiraa muutenkin kokonaisuudessaan. Pieni ujous oli kirjattu kauniisti sanoin "hieman pehmeä luonne". Olen iloinen että osallistuimme päivään, olihan se hieno kokemus. Kiitos Rikulle vielä esittämisestä! Nyt on kotona väsynyt koira, joka ei illalla jaksanut edes sohvalta iltapissalle nousta. Aamulla virtaa kyllä oli taas, alkaa koira muistuttaa omaa itseään ennen juoksua- ihanaa! Tänään meillä alkaa TamsKin tottelevaisuuskoulu, jossa olemme kilpailemaan valmiiden ryhmässä (?!). Saapi nähdä nauretaanko meidät ulos vai löydetäänkö me joskus tulevaisuudessa itsemme tokokisoista :)

Noutoa ja näyttelyä

Edellisen blogipäivityksen pähkäilyni siitä kelpaako Taikulle sulanut varis sai vastauksen eilen: ei kelpaa. Hieman epäluuloista nuuskimista ja sitten eri suuntaan linnun kanssa. Hetken aikaa maanittelin kinkkua toisessa kädessä ja varis siinä metrin päässä, mutta ei. No laitoin linnun pussiin ja jatkettiin matkaa. Lenkin loppupuolella heitin vaakun rantaveteen ja ajattelin että jospa se sieltä kelpaisi... No ei. Taika kävi kahlailemassa vieressä mutta ei hakenut. Rupesi jo kypsyttämään sen verran että meinasin jättää koko linnun järveen. Hetken huokaistuani otin kuitenkin pitkän kepin ja ryhdyin hilaamaan lintua kohti rantaa. Taikalla sitten varmaan kävi emäntää sääliksi ja se päätti auttaa variksen maihin siivestä kantaen. Pidin tätäkin jo sellaisena työvoittona että Taika sai superkehut ja herkut ja siihen jäi varisnoudot sillä erää.

Tänään läksimme Millin ja Marikan kanssa aamusta ajelemaan Ikaalisiin näyttelyyn.Olin hyvin epäileväinen Taikan mahdollisuuksista esiintyä kehässä ja ihan valmis jättämään koko näytöksen väliin. Näyttelypaikalla tuli vettä kuin Esterin pyllystä. Ihana hiekkapohjainen kenttä oli melkoista kurakkoa- eipä harmittanut että koira jäi tietoisesti pesemättä. Hukkaan olisi mennyt nekin shampoot. Näyttelypaikalla Taika oli ihmeen rento ja suostui leikkimään lusikalla ihan kivasti. Ei pelkoa eikä kampeamista, ehkä turvallisen Millin läsnäolo antoi Taikkikselle rohkeutta. Ulkona sateessa tavattiin Riku ja Heli sekä Capri-sisko. Riku kilttinä suostui ottamaan Taikan esitettäväkseen kun kenraaliharjoittelu kehän ulkopuolella vaikutti ihan ok:lta, kontakti oli kohdallaan. Kehään mennessä sade vain yltyi ja koirat olivat kirjaimellisesti uitettuja koiria. Capri esiintyi ensimmäisenä saaden ainoana junnunarttuna erin. Taika oli kakkosena. Ravaaminen sujui kauniisti, samoin seisominen. Tuomarin (Leila Kärkäs) tullessa tutkimaan Taika otti pakkivaihdetta jolloin Riku tiukensi otetta. Aika pitkään tuomari oli Taikan vieressä kyykyssä ja pikkuhiljaa Taika rentoutui ja lopulta jopa nuuski itse tuomaria! Työvoitto siis, olin tosi tyytyväinen. Tulokseksi tuli eh. Tuomari kehui Taikaa hyvin lupaavaksi mutta hieman ujoksi joten lisää vain käsittelyharjoittelua vieraiden taholta niin tulevaisuus voi olla vaalean punainen:) Kaksi muuta junnua saivat H:n joten Capri voitti luokan ja sai varasertin-onnea!- ja Taika oli jun eh-2. Olin kyllä iloinen Taikan esiintymisestä. Niin suuri oli parannus kahden viikon takaiseen. Uskaltaa taas alkaa ajatella näyttelyitä sitten joskus tulevaisuudessa kun se 2 v tulee mittariin. Nyt mennään Toller Showhun viikon päästä ja sitten tauolle. Toivomme että Riku olisi sielläkin vielä suostuva Taikan esittämään!

Kaverikoirista Milli sai myös eh:n ja esiintyi tosi nätisti. Tara- bulmastiffi jatkoi hienoa menestystä ja nappasi jo kolmannen sertinsä, onnea!

Kun läksimme näyttelypaikalta kolmen tunnin sateessa likoamisen jälkeen ei mennyt kauaakaan kun aurinko jo alkoi pilkistellä taivaalla ja Kangasalla oli ihan hieno keli. Ei nyt säänhaltija vain suosinut koiranäyttelyä-hö. Nyt märkä ja väsynyt koira makailee tuolla pöydän alla vatsa täynnä palvikinkkua (sitä parasta mitä kaupasta löytyy) ja näkee toivottavasti mukavia unia näyttelypäivästä:)