Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 EEV-17 EEVV-17 RIGAVW-18 HeVW-18 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE BY MVA EE MVA LV MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 HeV-18 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tyttären Myrrin (EE JMVA LV JMVA RIGAJW-18 JV-18 Magicfox`s Amarone) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2019-02-20

Vaiherikas reissu Valmieraan

Viime perjantaina startattiin koko lauman kera kohti Latvian Valmieraa. Alunperin koko näyttely ei kuulunut suunnitelmiimme ja päätös lähdöstä tehtiin ilmoajan puitteissa aika viime tingassa. Helmikuun näyttelykalenteri Suomessa loistaa tyhjyyttään ja Myrrin mahdollista myöhempää valioitumista ajatellen oli viisasta yrittää saada neiti junnuvalioksi Latviasta. Joten, matkaan siis!

Majoitusta Valmieran liepeiltä ei enää saanut, kun oltiin varauksen kanssa niin myöhään liikenteessä. Päädyimme toissa viikonlopun näyttelypaikan viereiseen hotelliin Viron Valgaan. Se olikin hieno päätyminen, sillä hotelli oli aivan loistava! Saatiin iso perhehuoneisto "omasta kerroksesta", muita majoittujia ei ollut. Hotelli oli metsäteemainen nimensä mukaan ja täytettyjä eläimiä oli koko respa / upea ruokailutila avotakkoineen täynnä, Jotakuta olisi voinut asia hieman häiritä, meitä niinkään ei kun mejähommissa metsästysmajat ovat aina täynnä noita "entisiä eläimiä". No, Myrriä hieman häiritsi alkuun aulaan mennessä vastaan tullut kettu, majava ja susi- niille piti hetki ja muutamaankin kerran murista ja vahtihaukkua :D Heh! Ilta vietettiin koiria viereisessä isossa puistossa lenkitellen ja sitten nauttien loistava illallinen hotellin viihtyisässä ravintolassa.

Seuraavana aamuna lenkityksen ja herkullisen aamiaisen jälkeen ajeltiin reilu 50 km matka Valmieraan. Näyttely pidettiin urheiluhallissa ja vasta pihaan päästyämme muistettiin että oltiin siellä ennenkin käyty, ennen sitä ei kummallakaan ollut mitään muistikuvaa kyseisestä paikasta :D
Tollerit tuomaroi tanskalainen vanhempi rouva. Olin etukäteen lukenut että tämä ei junioreille sa:ta anna. Eihän tuollaisia usko, ennenkuin itse näkee. Uroksia oli kisassa kaksi, Vilman junnu Töötti ja valio Toto. Töötille ei sa:ta tullut, joten alkoi vähän pelottaa...

Myrri esiintyi kivasti ja pienestä paineistumisesta (häkkiemme vieressä oli täysin hullu australianpaimenkoira, joka yritti tulla raivolla läpi metallihäkistä jokaisen ohikulkijan kohdalla. Monet koirat omamme mukaan lukien tähän reagoivat ymmärrettävästi. Koiran omistajan asenne oli sitä hienoa, että voi voi "pitäkää huoli omista asioistanne" kun asiasta sanottiin....Onnea vaan heille, suomineidot). Myrri malttoi seistä ja liikkua hienosti, siksipä olikin iso pettymys kun tuomari tuli selvittämään että hieno sitä ja hieno tätä, mutta vielä kapea runko ja siksi eh. No, ikää on vuosi ja runko hyvin ikään sopiva, mutta tämä tuomari ei tosiaan junnuja arvostanut.

Valiot vietiin sitten kehän asenteella että ihan sama, kun reissun tavoite meni mönkään. Minku ja Lumo olivat kehän kaksi matalaa, Peppi ja Birdie kaksi korkeaa. Kaikki saivat erin. Birdie voitti, Minku oli kakkonen, Peppi kolmas ja Lumo ilman sa:ta neljäs. Taika oli ainoa veteraani ja Taikasta tuomari piti. ROP- vet Valmieran veteraanivoittaja oli tuloksena ja vielä pn- kehässä pn2! Minku oli pn3. Ihan ok sijoitukset siis, mutta koska se mitä haettiin jäi saamatta, niin olihan se "hieman" pettynyt olotila. Onnittelut voittajille Totolle ja Birdielle!


Mummo ROP-vet ruusukkeensa kera, EH:n saanut Myrri tuumaa jotta häi ei kuulu tähän erinomaisten kuvaan, vamos!

Ilta hotellilla kulutettiin taas hyvistä ruoista nauttien ja koiria lenkitellen. Siinähän se ilta kului, harmi vaan kun ei ihan juhlafiilistä ollut. Oikeastaan oltiin jo aika varmoja siitä, että tästä tuli vain lomamatka. Seuraavan päivän tuomari Anna Brankovic kun oli hieman erikoinen tuttavuus... Nm. käyty Suomessa  hänen kehässään ja kukaan koira (tolloja oli useita) ei saanut sa:ta ja roppia ei näin ollen koko rodusta valittu. Taika oli tuolloin valiona eh:n ja Lumo junnuna sileän erin "arvoinen".

Sunnuntaina jälleen hyvät aamiaiset ja sitten sanomaan heipat ihanalle hotellillemme. Näyttelypäivä Valmierassa alkoi paremmin kuin edellinen, Töötti sai junnusertin ja tuli näin ollen Baltian junnuvalioksi- onnea Vilmalle vielä tätäkin kautta! Myrrin kanssa menin kehään hyvällä asenteella. Myrri oli iloinen, häntä heilui ja esiintyminen sujui loistavasti. Riemulla ei ollut rajaa kun kehis kysyi "do you need junior-sert?" Vastasin yes I do! ja Annaltakin irtosi hymyn tapainen :) Niin tuli Myrristä Latvian (ja samalla myös Valgasta saadulla junnusertillä Viron) junnuvalio! Reissumme siis onnistui, saatiin se mitä haettiin!

Valioissa minä vein piiiitkästä aikaa Lumon ja Jarno ekaa kertaa Minkun. Miksi näin, niin sen vuoksi että Lumo on viime aikoina liikkunut huonosti kehässä, vetää kehän sisäkaarteeseen eikä esitä ollenkaan sitä liikettä mihin kykenee. Minun kanssa Lumo meni ihan nätisti, eikä juuri vetänyt. No, tästä huolimatta saatiin eh, kuten sai myös Minku joka myös esiintyi kivasti. Arvosteluissa moitittiin matalia raajoja kummallakin, ja niinhän ne ovat varsinkin kilpakumppaneihin verrattuna- Peppi ja Birdie kun ovat korkearaajaisempia ja saivatkin eri sa:t molemmat. Sitten veteraanit. Taikalla oli tänään kisaa, edellispäivänä avossa kisannut 8- vuotias Nita. Nita sai eh:n ja Taika eri sa:n, ollen jälleen ROP-veteraani! Kyllä se Mummo vaan on uskomaton kehäkettu edelleen ja aina vain :)
Parasnarttukehässä minä vein Myrrin ja Jarno Taikan. Peppi voitti (onnittelut!), Myrri oli pn2, Birdie pn3 ja Taika pn4. Valioidemme eh:ista huolimatta olimme todella iloisella mielellä, ja kotimatka sujui hyvissä tunnelmissa Myrrin uusia titteleitä juhlien. Me kun ollaan niin tittelinkipeitä, kuten joku joskus taisi sanoa ;) Nyt saatiin kipuihin laastaria  ihan parin uuden tittelin verran :D


Uusi LV EE JMVA Myrri ja tupla ROP- veteraani Mummu :)

2019-02-11

Uima- ja noutotreenejä

Mukavaa vapaan viikonlopun viettoa lauman kera oli ohjelmassa kuluneena viikendinä :) Lauantaina lähdettiin koirauimalaan kera Mummun ja Lumon. Tehokasta hakua tehtiin puolen tunnin ajan ja kyllä oli koirat väsyneitä sen jälkeen. Jarno testaili uuden kameran asetuksia ja saatiinkin paljon hienoja kuvia!


Palautus rinta rinnan :)


Lumo lähdössä hakuun


Lumo jakaa vedet :)


Lähikuva Mummusta hetki ennen damin poimintaa :)

Kun Mummu ja Lumo oli uimalassa väsytetty, lähdettiin Minkun ja Myrrin kanssa lähimaastoon tekemään pitkästä aikaa hakua. Minku aloitti tehden hakuruudun neljällä siipidamilla. Oli vauhtia ja virtaa! Sitten pääsi Myrri hommiin Jarnon toimiessa ohjaajana (ja minun kuvaajana, ekaa kertaa uudella kameralla joten kuvat eivät ehkä ihan parhaita olleet..). Jarno vei neljä varista pitkin hakualuetta ja sitten Myrri noutamaan. Treenitauko ei ainakaan hakuintoa ollut vähentänyt: noutoon lähdetiin kipinät tassuista sinkoillen ja jokainen varis haettiin vauhdilla ja palautettiin oikeaan suuntaan (ei käteen, kun eivät ole sitä Jarnon kanssa treenanneet vaan minun jalkoihin). No, tätä palautusta ehditään treenata ja pääasia oli, että intoa riitti, otteet linnuista olivat hyvät ja työskentely hiljaista ja vauhdikasta! Jarnon olisi siis tarkoitus siirtyä Myrrin taippariohjaajaksi, minun jatkaessa enemmän muiden lajien parissa.

Loppuun tehtiin Minkulle vielä linjahaku neljällä damilla, pitkin loivaa alamäkeä. Se sujui lioittelematta täydellisesti! Video hausta löytyy kennelin fb- sivuilta.



 Myrrin varishakua pitkästä aikaa!

Sunnuntaina oli sitten Minkun ja Myrrin uimalavuoro. Tällä kertaa ei Myrrille enää liivejä laitettu, vaan sai uida nakkena. Eipä ollut ongelmaa! Päivän kuvaukset keskittyivät Myrrin uimaloikkiin, joita nähtinkin lähes jokaisen noutoon lähdön yhteydessä :) Mahtavia molskauksia! Minkun hakutyyli ei ihan yhtä näyttävä ollut, työtä tehtiin pieteetillä ja uitiin rauhassa damille ja palautus minulle käteen. Myös Myrrin palautukset olivat todella hyviä! Tehokas uimavuoro tämäkin ja väsytti elohiiri Myrrin- siihen ei moni aktiviteetti pystykään :D


Myrri loikkaa!


Myrri loikkaa taas!


Ja taas :D


Minku ja Myrri palauttavat yhtäaikaa


Kaksikko lähdössä noutamaan


Minku palauttaa damia

Sunnuntaina uimalasta päästyämme saatiin mukavia uutisia Viron puolelta. Luca oli napannut ensimmäisen Viron juniorisertinsä, isot onnittelut! On se vaan hieno pieni mies! Sitten odotellaankin tulevaa Liettuan reissua kuukauden päästä, josko siellä (tai myöhemmin) saataisiin sisaruksista junnuvaliot.... Se ainakin olisi toive!

2019-02-05

Visiitti Valgaan


Valgan lauantain kolmoisvoittopoppoomme kera palkintojensa :)

Takana on pitkä viikonloppu Viron Valgassa. Reissu tehtiin lauman nuorinpien kera, Mummon nauttiessa pitkistä lenkeistä ja spesiaaliajasta vanhempieni luona, isot kiitokset jälleen! Kuulemma ei pitkät yli 6 km lenkit osin melkoisessa hangessa Mummoa ollut painaneet, vauhtia oli piisanut ja vanhemmat saaneet kuntoilla Mummon kanssa hiki hatussa :D Kuten tästä päätellä voi, Mummon vointi on erinomainen :)

Me muut siis suuntasimme perjantaina lautalla kohti Viroa ja siitä sitten ajellen Valgaan, lähelle Viron eteläpäätä. Sieltä meillä oli varattuna rauhalliselta alueelta keskestä maaseutua Sangastesta mukava perhehuone, jossa majoituimme pari yötä. Hotelli oli pieni ja parkkipaikka täynnä suomalaisia koira-autoja, kuinkas muuten ;) Hotellin ympäristössä oli hyvät kävelytiet ja laajasti peltoja, koiria pystyi siis pitämään vähän vapaanakin lumipalloheittelyleikkejen merkeissä. Ainoa miinus kävelyreiteillä oli kadun varren talojen laumanvartijakoirat, jotka räyhäämisellään kyllä hieman pelottivat, jos ei koiria niin meitä. Onneksi pysyivät aitojensa takana.

Lauantaina ajeltiin vajaa 30 km matka näyttelypaikalle Valgaan. Siellä sporttihallissa pidetyssä näyttelyssä tollerit arvosteli puolalainen vanhempi setä Andrzej Kazmierski. Junnu- uroksia oli kaksi ja harmittavasti Luca hävisi itseään reilusti vanhemmalle latvialaiselle urokselle, saaden sileän erin. Myrrin esiintyminen meni kivasti ja tuomari tykkäsi neidistä kovin, saatiin junnu- serti joka olikin matkamme tarkoitus. ROP- juniorikisassa Latvian urosta vastaan Myrri nappasi voiton, hieno juttu!
Valioissa oltiin Minku ja Lumo, Minkun viedessä pidemmän korren. Arvostelu oli pelkkää ylistystä, eli Minku todellakin oli tuomarin makuun. Parasnarttukisan järjestys oli Minku, Myrri ja Lumo. Kolmoisvoitto siis ;) ROP- kehässä Minku kisasi Caron kanssa ja nappasi voiton. Esitettiin vielä kasvattajaryhmäkin, joka sai KP:n. Muutamat ruusukkeet ja pokaalit, suklaata ja koirille herkkutikkuja tuli palkkioksi. Ryhmiin päätettiin olla jäämättä, vaikka oltaisiin päästykin esille monessa kehässä (ROP- juniori, ROP ja ROP- kasvis). Reissut ovat koirille pitkiä ja raskaita, rotukehän oltua aamulla aikaisin olisi päivästä tullut aivan turhan pitkä. Joten suuntasimme takaisin hotellille nauttimaan pitkästä lenkistä ja ravintolan mainioista ruoista. Hyvä valinta koko laumalle!


Myrri lauantaina ROP- juniori :)

Sunnuntaina pakkailtiin tavarat ja ajeltiin jälleen vajaa 30 km näyttelypaikalle. Tollereita oli paikalla vain me. Siksipä olikin varsinainen pettymys, kun tuomarina toiminut vanha ukrainalainen nainen lätkäisi Lucalle eh:n  ja Myrrille sileän erin. Koirat kyllä esiintyivät mielestäni vielä paremmin kuin lauantaina, mutta eipä vaan olleet tädin mieleen. Myrrin arvostelussa mainittiin ujous (arvostelu oli venäjää, käännöspalvelussa selvisi että tämä oli ainoa moitittu asia). Ujoutta Myrrissä ei voisi vähempää olla. Johtui varmaan siitä, että tuomarin tyyli tulla katsomaan hampaita hämmensi koiria (jopa Lumo väisti, jota ei koskaan tee). Myrri otti pari askelta taaksepäin ja istuutui, se kai sitten riitti siihen ettei sa:ta tullut. Harmitti, mutta onneksi edellispäivän menestys oli pohjalla. Erityisesti harmitti Lucan puolesta, jolla tältä reissulta jäi se haettu jun- serti saamatta :( No, onneksi heillä on vielä reissuja Viroon suunnitteilla, toivottavasti on vähän kivemmat tuomarit niissä!

Minku veti taas isot venytykset, yritti varmaan rauhoitella yrmeää ja pelottavaa tuomaritätiä. No tämä toimi, tuomari jopa nauroi Minkulle ;) Tuloksena olikin valioiden voitto, Lumon saadessa myös sa:n. ROP- kehässä oltiin jälleen Caron kanssa ja Minku voitti, tuloksena reissulta Minkulle siis tuplaropit! Kasvista ei esitetty, kun junnut eivät saaneet sitä mitä haettiin vaan suunnattiin pitkälle kotimatkalle suoraan kehän jälkeen.


Caro VSP, Minku ROP molempina päivänä

Kotimatkalla eksyttiin "nimettömälle tielle", joka olikin sitten sen verran mielenkiintoista ajettavaa että meinasi reissu päätyä ojaan muutamankin kerran. Auraamatonta lumista/jäistä/vetistä surkeaa hiekkatietä ajettiin varmaan 30 km, ja helpotus oli sanoinkuvaamaton kun lopulta päästiin takaisin asfaltille! Ehkä ensi reissulla ei uskota navin neuvoja suositellusta reitistä, vaan ajellaan vähän isompien teiden kautta :P No, satamaan kuitenkin selvittiin ja tyttöset pääsivät hyttiin laivamatkan ajaksi lepäilemään, meidän käydessä syömässä laivan ala` cartessa hyvä illallinen. Sillä sitten jaksoikin ajella auraamatonta moottoritietä kotiin, jossa odottin n 20 cm lumityöt... Vähän oli väsyneet tunnelmat mutta onneksi maanantaina pidettiin vielä lomapäivä, tuli tarpeeseen!

Puolentoista viikon päästä kutsuukin sitten lähes sama matka, tosin tällä kertaa päädytään Latvian puolella Valmieraan. Siellä on melkoiset Suomi- kisat, tolloja 10 ja kaikki Suomesta! Tavoite olisi vaatimaton yksi junnuserti, saapa nähdä onnistuuko... Ei ole koirasta kiinni, mutta tuomareita on moneen makuun, kuten Valgassa saatiin  havaita. Jos ei muuta, niin otetaan reissu loman kannalta :)