Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 EEV-17 EEVV-17 RIGAVW-18 HeVW-18 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE BY MVA EE MVA LV MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 HeV-18 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tyttären Myrrin (RIGAJW-18 JV-18 Magicfox`s Amarone) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2009-05-31

Mulla on vielä hyvin pentumainen koira. Jep, yhdyn mielipiteeseen, vaikka pahimmat pentutolloilut alkavat luojan kiitos olla takanapäin! Taika kävi viikonloppuna Mäntän näyttelyssä pyörähtämässä kehässä ainoana junnunarttuna meikäläisen esittämänä. Tuomari kyllä tykkäsi Taikasta, kehui hyvän luonteiseksi, oli kauniit korvat ja kulmaukset ym. mutta vielä oli pentumainen. Tuloksena EH1. No, tulipahan mulle esittämiskokemusta. Kun näyttelystä lähettiin ajeleen kotio päin oli autossa lämmintä ainaskin 50 astetta ja ulkona 30. Ei kun auto parkkiin tien poskeen kun vettä näkyi ja koira uimaan. Ei tarvinnut koiraa veteen houkutella, sinne oikein juostiin! Helpotus Taikan kuumuuteen ja mulle suloista "ruusuntuoksua" kotimatkaksi..

Viikonlopun ilmat oli tosi helteiset ja sen kyllä koirasta huomasi. Grillailtiin etupihalla kumpanakin päivänä ja Taika oli vapaana mukana. Hyvin pysyi pihalla ilman hihnaa, ei edes yrittänyt hilautua kävelytien suuntaan. Ehkäpä toive toteutuu ja Taika oppii olemaan omassa pihassa karkaamatta kuten Moona- koira aikanaan. Toivotaan, toivotaan..

2009-05-26

Kennelnimi

Taikalla on nyt kennelnimi. Tyttösen uusi, hieno nimi kokonaisuudessaan on Copperfox`s Carina.
Kuparikettu kuvaa tuota koirulia oikein passelisti, hyvä valinta Heliltä ja Rikulta!

Alkuviikon pari päivää ovat kuluneet näyttelyviikonlopusta palautuessa. Taikassa tosin ei väsymyksen merkkejä näy, mutta itselläni on paikat vähän jumissa tuosta pitkästä Rauman ajoreissusta. Eilen pääsin verryttelemään jumittavaa selkääni agilityn pariin kun jatkokurssi pyörähti käyntiin. Talvella treenasimme alkeiskurssilla pienessä sisähallissa, tälläkertaa kurssipaikkana on heinäpelto ihanine hajuineen ja myyränkoloineen. Kurssille oli ilmoittautunut 6 koiraa ja ohjaaja Eeva halusi treenata koirat yksi kerrallaan, muiden odotellessa autoissaan. Milli oli meidän kyydissä joten yksi auto ja kaksi koiraa- ei hjuva yhdistelmä. Selvittiin onneksi aika vähin vaurioin, kuraisia tassunjälkiä kojelaudassa, päälle napsautetut pyyhkijät, karvapalloja siellä täällä.. Onneksi ei kuitenkaan pahampaa, olin jo henkisesti varautunut järsittyyn rattiin ja muuhun mukavaan.

Heinäpelto tuntui olevan usealle koiralle turhan virikkeellinen ympäristö ja keskittyminen itse tärkeimpään eli esteisiin hakusessa. Taikan kunniaksi voin sanoa että hienosti meni! Muut hajut ei kiinnostaneet juuri lainkaan ja sain pitää Taikaa vapaana (muut olivat lähes poikkeuksetta liinassa). Esteinä oli vanhat tutut aita, putki, rengas ja kepit. Kaikki olivat hyvin muistissa ja niitä suorittelimme useampaan kertaan. Taika olisi jaksanut vaikka kuinka mutta emäntä hengästyi juostessaan aidalta putkelle ja renkaalta kepeille, uudestaan ja uudestaan. Toivottavasti ensi kerralla olisi jo uusia esteitä mukana, ja vanhat tutut puomi joka alkeiskurssilla oli Taikan lemppari sekä keinu.

2009-05-24

Takana mahtava viikonloppu!

Nimittäin Taikalla on nyt serti :) Tämän upea sinivalkoisen ruusukkeen kävimme hakemassa Tampereen ryhmänäyttelystä 23.5.09, tuomarina Riitta-Liisa Lehtonen. Ensin junnunarttukehässä Riku esitti Taikan, tuloksena ERI ja sitten kun junnut laitettiin järjestykseen Taika oli JUK 1. Capri-sisko sijoittui hienosti toiseksi. Kaksi muuta junnunarttua saivat EH:t. Kun kilpailtiin parhaan nartun tittelistä, jouduin itse kehään sillä Heli vei Caprin ja Riku Vilkun. No eipä ollut huono ensiesiintyminen meillä kun sijoituimme toisiksi häviten muhkeaturkkiselle veteraanikaunottarelle. Hän ei sertiä saanut vastaanottaa, joten se ojennettiin meille! Kädet täristen vastasin "erittäin mielellään" kun kehätoimitsija kysyi saammeko ottaa sertin vastaan. Taakse jäivät mm. Vilkku-täti joka sai varasertin sekä muotovaliokoira. On mulla upea tollo!
Näyttelyn jälkeen suuntasimme koko porukka meille. Riku ja Jari kävivät vetämässä metsään verijäljen silläaikaa kun me naiset laitettiin eväät laavureissulle valmiiksi. Sinne sitten lähdettiin neljän tolleroisen kanssa. Jari toi eväät autolla joten emme joutuneet kantohommiin. Ja tulipa matka laavullekin virallisesti mitattua, se on aika tarkkaan 5 km suuntaansa. Menomatkalla koirilla piisasi vielä vauhtia. Kun saavuimme laavulle oli siellä melkoinen hulina, sillä pienet partiolaistytöt olivat tulleet myöskin retkelle nauttimaan upeasta aurinkoisesta kevätpäivästä. Kun muksut paistoivat nuotiolla eväitään me uitetiin koiria. Katajajärvi on pieni ja hyvin jyrkkärantainen metsäjärvi. Viivi ja Vilkku uivat aivan innoissaan ja sinnehän se Taikakin meni mukaan polskimaan. Rikulla oli mukana neljä siipidamia ja niitä koirat noutivat innosta soikeina. Myös Taika osasi hakea damia vedestä, tosin palautus meni yleensä "omaan pussiin" kun ei ollut palkkaa tarjota vaihturiksi. Capri- sisko ei vielä uskaltautunut mukaan muiden vesi-iloitteluun vaan haukkui dameja rannalla ja nappasi ne aina Vilkun suusta kun se punnersi rannalle. Kun tuli meidän vuoro mennä notskille paistoimme lihapiirakoita ja makkaraa ja koirat saivat nakkeja. Kaikilla siis varsin maistuvat eväät :)

Paluumatkalla kävimme Taikan kanssa ajamassa verijäljen, joka sujui väsyneen koiran kanssa oikein mukavasti. Tällä kertaa ei tullut häiriötekijöitä suoritusta sotkemaan. Taika otti ihan oikean suunnan alkumakaukselta ja läksi etenemään. Mä en yhtään tiennyt mennäänkö oikeaan suuntaan mutta Riku käveli perässä ja antoi tarvittaessa ohjeita. Kovin montaa kertaa ei tarvinnut koiraa neuvoa sillä jäljestys sujui mukavasti. Jäljen päässä oli ihka oikea peuran sorkka, jota Taika ei oikein tajunnut palkinnoksi. Annoin sitten namia sorkalle ja ne maistuivat. Tiedossa siis sorkan kiinnostavaksi tekemis harjoituksia.. Mutta kaiken kaikkiaan oikein positiivinen kokemus upean päivän päätteeksi! Kun keittelimme lenkin jälkeen vielä kahvit niin neljä koiraa makasivat reporankoina pitkin lattioita. Ja myös loppuilta sujui varsin unisissa merkeissä, edes iltapissalle ei Taika jaksanut sängyn alta raahautua.

Sunnuntaiaamuna läksimme sitten kaksin Taikan kanssa kohti Raumaa, jossa kanadalainen naistuomari oli arvostelemassa. Ja olikin tiukka täti, huh huh. Urokset olivat tuttuun tapaan vuorossa ensin ja linjana oli sininen, sininen, sininen... Muutama punainen ja pari ERIä. Siinä vaiheessa oli jo selvää että turha odotella kovin hyvää sijoitusta, punainenkin olisi jo voitto.
Junnunarttuja oli kehässä 6. Tuomari antoi ERIt väriltään selvästi tummemmille kahdelle koiralle. Taika esiintyi Ninnin kanssa upeasti, ei olisi voinut kauniimmin olla. Tuloksena EH. Myös Capri sai EH:n ja kaksi muuta junnua H:n. Kilpailuluokassa kaksi ERIn saanutta olivat ensin ja Taika sijoittui kolmanneksi. Ei paha tuolta tuomarilta, EH JUK3. Tuomarin linja oli selvästi tuhdimmista ja tummemmista koirista pitävä. Taikasta ei mitään suurempaa moitittavaa ollut, kehuja tuli mm. korvista ja kauniista päästä. Ilma oli hieno ja katselimme koko tolleri- kehän loppuun. Kaikkiaan koiria oli ilmottautunut 30. Vilkku sai tuomarilta ERIn ja Viivi- mamma EH:n. Kotiopäin sain ajella varsin väsyneen haukun kanssa. Ennen ajamaan lähtöä kävimme toki pienellä kävelyllä tsekkaamaassa näyttelypaikan läheisen ulkoilureitin vesiojat ja niiden vesikirput :)

2009-05-17

Luontoagilityä, verijälkeä ja uimista

Tapahtuipa tuossa männä viikolla ollessamme kahdestaan Taikun kanssa metsälenkillä, että "kadotin" koiran sadevesiputkeen. Taikallahan on nyt uusi lempiharrastus: vesikirppujen metsästys kaikista mahdollisista lätäköistä ja lampareista. Eli homma menee niin että saavutaan lätäkköön tsunamin lailla, siis vauhdilla ja voimalla keskelle rutakkoa. Vesikirppujen rauha järkkyy ja ne sinkoavat paniikissa ympäriinsä. Ja peto perässä. Kun kiihkein liike on rauhoittunut ja muutama kirppu päätynyt Taikun kitaan niin sitten aletaan kiertää lampareen reunoja. Näin saadaan sinne paenneet kirput taas liikkeelle jahdattaviksi ja sama homma alusta. Tätä toimintaa voidaan jatkaa vaikka maailman tappiin. Käveleskellessämme satuimme kohtaan, jossa puro lorisee hiekkatien alla n. 10 m putkea pitkin tien toiselle puolelle. Taika luttasi purossa ihan onnessaan ja seurailin sen touhuja. Äkkiarvaamatta Taika olikin takanani ja mä olin ihan että hä, mistä sää siihen ilmestyit? No asiahan selvisi pian kun Taika paineli takas purolle ja sukkana sadevesiputkeen. Ja toisesta päästä ulos. Ja tätä rallia sitten ympäri ympäri :) Varsinaista luontoagilityä siis!

Viikonloppuna teimme uuden aluevaltauksen verijäljen muodossa. Jäljen teimme näin: Leikkasin pesusienen kolmeen osaan ja kastelin yhden palasen. Prisman pakkasaltaasta löytynyttä naudanverta laimensin suhteessa yksi osa verta ja kolme osaa vettä. Sitten Jari teki meille jäljen veto välineen: sieni kiinni n. 3 m naruun ja naru kiinni pitkään harjanvarteen. Jäljentekopaikaksi valitsimme kuivan kangasmetsän Kaarinanpolun vierestä. Ensin potkimme maan rikki n. 30 x 30 cm alueelta ja siihen roiskimme verta. Sitten kastelimme sienen verellä ja lähdimme vetämään sitä etiäpäin vajaan 100 m, jonka jälkeen tehtiin kääntöpaikka rikkomalla ja verettämällä maata kuten jäljen alussa. Tästä paikalta jälki kääntyi 90 astetta vasempaan ja jatkoi n. 50 m männynjuurelle, johon taas veretyspaikka ja lihapulla piiloon sammelen alle. Sitten jälki sai muhia parin tunnin ajan. Myös Milli halusi kokeilla jäljestämistä ja tulimme jäljelle lenkin jälkeen. Taika kokeili ensin. Lähtöaluetta tutkittiin kiinnostuneena. Kun piti lähteä etenemään jälkelle ryntäsi metsästä joku hemmetin kokkelispanieli pyörimään Taikan ympärille. Helvetti mitä tuuria! Ollaan ekaa kertaa metässä jälkeä kokeilemassa ja joku saakelin irtopiski tulee pilaamaan koko homman. Ärähdin piskin tiehensä ja kyllähän se lähti. Taikan keskittymiskyky "hieman" kärsi. Olisi ehkä pitänyt lopettaa koko homma alkuunsa. No, tyhmää tai ei niin jäljen menimme. Osan matkasta Taika kyllä tuntui nuuhkivan maata ja olevan jäljellä. Etenkin jäljen loppuosa kääntöpaikalta maaliin meni ihan kivasti ja lihapulla löytyi. Seuraava jälki sitten tehdään sellaiseen erämaahan (tai omalle takapihalle) ettei siellä kaikenmaailman irtorakit pyöri. No ihan positiivinen mieli jäi Taikan suorituksesta kuitenkin: verenhaju ei kammostuttanut vaan kiinnosti ja häiriötekijästä huolimatta jälki "ajettiin" läpi. Milli suoritti jäljen vuorollaan täysin suvereenisti vauhdilla alusta loppuun ja pullalle. On spanielin kuono tehty tätä tarkoitusta varten. Mutta kyllä se tollerin kuonokin oppii kun vaan harjoitellaan!

Jäljeltä jatkoimme lenkkiä matkajärven rantaan ja tuona päivänä 17.05.09 Taika virallisesti oppi uimaan. Muutama lähinnä vahingossa tehty uimaveto oli aiemmin jo suoritettu, mutta nyt uitiin koiraa oikein kunnolla. Veteen heitetyt nakinpalat ehkä hieman vauhdittivat oppimisprosessia:) Taika ui ja ui ja kävi napsimassa nakinpaloja uidessaan suuhunsa. Koomisen näköistä:) Uimalla käytiin myös mm. tarkastamassa uppotukki ja napsimassa muutamia lumpeenlehtiä irti. Ihanaa että Taika oppi näin itse ettei tarvinnnut "avittaa" esim. hieman tönäämällä... Tönääminen kyllä kävi mielessä kun ennen tuota uimaan oppimista heitin Taikalle ihkauuden vesidamilelun rantaveteen. En idioottina ollut vielä solminut leluun narua josta sen olisi voinut kelata takaisin rantaan. Ajattelin vaan että kyllähän Taika sen nyt tuosta ihan rantavedestä noutaa. Joo varmaan. Tuli ihana tuulenpuuska juuri silloin ja lelu lähti kuin ammuttuna kohti ulappaa koiran vain vikistessä rannassa. No eipä siinä sitten muuta voinut kuin raikkaassa kevättuulessa kiskaista kengät, sukat ja housut veks ja kahlata itse lelun perään mutaiseen metsälampeen. Jee no sainpa lelun pelastettua ja talviturkin heitettyä omista sääristä. Toivottavasti ei tarvi enää tuollaisiin operaatioihin ryhtyä kun Taikan nyt todistetusti osaa uida!

2009-05-12

Sitten edellisen blogipäivityksen kuluneet pari viikkoa ovat kuluneet vauhdilla kevään etenemistä ja koiran karvojen putoamista seuraillen. Eilen käytiin kauneudenhoidossa tutussa LuckyStarissa ja todettiin että eipä tässä kauheasti trimmaamista ole.. Jotain nyt kuitenkin tassuista ja korvista napsittiin ja taas on siisti koira odottamassa tulevia näyttelyitä. Reilun viikon päästä on ohjelmassa Tampereen ryhmis ja heti seuraavana päivänä Rauma, jossa pääsemme ihan aidon kanadalaisen tuomarin syyniin. Mukava kuulla mitä rodun alkuperäismaan tuomari Taikkiksesta tykkää.

Vedet ovat lämmenneet ja Taika on aivan onnessaan heti kun jossakin vain vettä näkyy tai puron lorinaa kuuluu. Kaikki ojanpohjat täytyy kahlata ja vesikirppuja jahdata. Lutraaminen on tosi kivaa mutta uiminen vielä pelottaa. Muutama uimaveto ihan rannan läheisyydessä on uskaltauduttu tekemään että eiköhän se siitä. Myös meressä kahlailua on kokeiltu. Oltiin viikonloppuna mökkeilemässä meren äärellä ja siellä Taika pääsi liottamaan tassujaan suolavedessä. Ihan kiva oli mökkireissu, käytiin kiertämässä ulkoilureitti koko lauman voimin, mukana makkaraa sekä koiralle että ihmisille. Taika juoksenteli pelottomasti rantakallioilla eikä pelästynyt lainkaan vaikka tassut välillä lipsuivat. Aivan ihanaa oli levitellä laavupaikalla polttopuita puuvajasta ympäri metsää- niin kivaa touhua ettei maltettu edes kerjätä makkaraa nuotiolla. Myös västäräkkejä jahdattiin oikein ajohaukun kera, sensijaan polun vierestä juoksuun pyrähtänyt pupujussi ei aiheuttanut oikein mitään reaktiota, eivät myöskään rantakaislikosta liikkeelle lähteneet sorsat. Ei onneksi saalistusvietti ei vaikuta kovin voimakkaalta, helpompi niin.

Tänään tuli postia tollerileiritä ja hieman jo alkaa leirikuume nousta. Vaikuttaa tosi mukavalta leiriohjelma, n. 300 ihmistä on kuulemma ilmoittautunut mukaan. Voi kumpa nyt ei ekat juoksut alkaisi leirin kanssa samaan aikaan, haluisin niin kovasti mukaan. Myös agilityn jatkokurssi ja jälkikurssi olisivat ohjelmassa touko-kesäkuussa, joten ne juoksut saisivat kyllä odotella vielä kesän yli..