Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RIGAVW-18 EEV-17 EEVV-17 RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE BY MVA EE MVA LV MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tyttären Myrrin (RIGAJW-18 Magicfox`s Amarone) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2016-05-31

Minku ROP cacib Joensuussa! Kolareita, päälleajoa ja haistattelua. Tapahtumarikas reissu... ;-)



Vuoden 2016 tavoitteisiin listasin Minkulle cacibin Suomesta. Sitä lähdettiin tavoittelemaan viikonloppuna järjestetystä Joensuun KV- näyttelystä.

Menomatkamme Joensuuta kohden starttasi jo perjantaina. Hetken matkaa ajettuamme liikenne pysähtyi täysin, edessä oli rekan ja henkilöauton kolari. Reilun puoli tuntia liikenteen raivausta odoteltuamme matka jatkui. Kuuntelimme liikennetiedotuksia novalta ja pian ohitettuamme Jyväskylän, radiossa kerrottiin hetki sitten ohittamassamme paikassa sattuneen motoristin hengen vaatinut kuolonkolari. Kaksi isoa onnettomuutta kävi siis aivan liki- kaikki voi tässä elämässä olla pienestä kiinni.

Joensuuhun kuitenkin selvittiin ja majoituttiin Sokoshotelli Vaakunaan. Erinomaisen hyvää palvelua saimme koko majoittumisen ajan. Koiria muistettiin lahjapusseilla ja muutenkin henkilökunta oli erittäin asiakaspalveluhenkistä, niin respassa kuin hotellin ravintoloissa. Suuret pisteet sinne päin siis!

Lauantaina oli vuorossa odotettu KV- näyttely, jossa tuomaroi arvostettu vanhempi herrasmies, tanskalainen Svend Lovenkjaer. Tollereita oli ilmoitettu 8, joista narttuja viisi. Ennen kehän alkua seurasimme, kun eräs jakkupukeinen naishenkilö kävi pariinkin otteeseen kehäsihteerien luona juttusilla. Tunnistimme ko. naisen olevan "ammattihandler", joka mm. on kirjoitellut meistä ilkeään sävyyn nettipalstoilla. Tämä kyseinen handler esitti suurimman kilpailijamme koirat (näyttelyyn ilmoitetuista tollereista 5 oli hänen, 2 meidän ja yksi jonkun muun), siellä oli siis laitettu "kaikki peliin".

Kun kehä alkoi, selvisikin tämän "ammattihandlerin" tyyli tehdä hommia. Valionarttuja oli kolme, ja kehään mentiinkin väärässä järjestyksessä, ko. handlerin esittämä koira (joka on aakkosissa meidän edellä), tulikin kehään minun ja Minkun perään. Kun lähdimme liikkeelle, juoksi tämä naikkonen koirineen useaan kertaan minun ja Minkun päälle. Sanoin asiasta varmaankin kolme kertaa siinä juostessa, että "jätä väliä!" mutta ei kun päälle vaan. Siinä sitten naureskelivat kehän laidalla meidän ymmärrettävästi pieleen menneen juoksukierroksen jälkeen koiran omistajan kanssa. Toooodella ammattimaista käytöstä! Näistä vastaavista k..usipäisyyksistä olen ennen saanut lukea ja kuullut, muttei ole aiemmin omalle kohdalle tällaista handleria sattunut. No, nyt on sekin koettu.

Jarnon ja totaalisen turkittoman Lumon esiintyminen sujui jälleen moitteettomasti. Niin keveät liikkeet ja kaunis seisominen, hienoa katseltavaa. Erin Lumo sai, vaikka ennustimme eh:n tulevan juurikin puuttuvan turkin vuoksi. Kiva ylläri siis! Kun minä menin esittämään Minkua, toi tämä "ammattihandler" jälleen esittämänsä nartun kehän sisäpuolelle, juurikin meidän eteemme vähän matkan päähän ja alkoi riehuttaa koiraa. Eli tässäkin koitettiin tehdä kaikki kiusa mitä kyettiin! No eipä taktiikka toiminut, Minkua ei tämä show kiinnostanut lainkaan ja kauniilla esiintymisellä saimme erin. Myös "ammanttihandlerin" esittämä narttu sai erin. Kilpailuluokassa suureksi iloksemme Minku osoitettiin ykköseksi ja Lumo oli kolmonen. Vain Minku sai sa:n.

Parasnarttukehässä pääsimme jälleen "ammattihandlerin" kanssa kisaamaan. Nyt ei kiusanteko suoraan onnistunut, kun hänen esittämänsä juniori oli meidän edellä. Tuomari sanoi handlerille pariinkin otteeseen, että yrittäisi saada koiran nostaman häntäänsä liikkeessä, no eipä onnistunut. Tapahtuipa niinkin, kun tuomari vielä pn- kehässä kopeloi koirat läpi, että hän löysi juniorinartun housuvilloista ison takun ja moittiva ilme kasvoillaan osoitti asian handlerille. Mitäpä sanoo arvon neiti "I am only a handler!". Taisipa tämä viimeistään sinetöidä sijoituksen, ja Minku vei narttujen voiton.

ROP- kehässä nähtiin vielä farssin huipennus. "Ammanttihandler" vei urosta, minä Minkua. Kun Minku osoitettiin ykköseksi eli ROP:ksi, lähti tämä "ammattilainen" vauhdilla kehästä, sihahtaen meille mennessään "haist...vi..u!" En ollut uskoa korviani, mutta niin vain teki. ROP- kuvaan kyseinen "ammattilainen" ei tullut, vaan mielenosoituksellisesti poistui paikalta, tuomarin jäädessä ihmettelemään asiaa. Totesin sitten tuomarille vain, että taisipa olla huono häviäjä. Me otimme tuomarin kanssa kuvat ja hän vielä kovin kehui Minkua kauniiksi rotunsa edustajaksi :-)


Minku ROP cacib, tuomarina Svend Lovenkjaer

Jarno kävi keskustelemassa handlerin käytöksestä koiran omistajan, joka oli myös näyttelytoimikunnan jäsen, kanssa. Eli asia vietiin kyllä tietoon hänelle ja toisellekin näyttelytoimikunnan jäsenelle. 

Ryhmäkehien alkuun oli sen verran paljon aikaa, että päätimme kävellä hotellille hetkeksi lepäilemään ja palailla sitten lähempänä kehien alkua takaisin paikalle. Niin teimmekin ja iloksemme rotutuomari tervehti meitä hymyillen, kun näki meidät paikalla. Jäimme varmasti positiivisesti hänelle mieleen, toisin kuin tämä "ammattihandler", jonka ura ko. tuomarin kehässä voi jatkossa olla hieman kivinen ;-) Itse ryhmäkehässä ei menestystä meille suotu, se oli kierros ja näkemiin. Mutta ihan rotutuomaria kunnioittaaksemme se oli arvokas kierros.

Illalla oli juhlan paikka, aivan mieletön tulos inttinäyttelystä - ROP ja cacib! Kyllä siinä ravintolassa nautiskellessa muutamaan kertaan käytiin vielä kehän tapahtumia läpi ja ei voi kyllä muuta sanoa, että kaikenlaista viheltäjää tähänkin harrastukseen mahtuu.

Seuraavana päivänä samaisella näyttelypaikalla järjestettiin KR- näyttely. Hieman ehkä yllätykseksemme samainen "ammattihandler" esitti jälleen kaikki tämän näyttelytoimikunnan jäsenen tollerit. Jarno kävikin ennen kehää vinkkaamassa kehäsihteereille, että jos moitittavaa käytöstä (päälle ajo, esiintymisen häirintä) näkyisi, niin asia otettaisiin heti esille ja seis. Kehäsihteerit olivat erittäin ymmärtäväisiä ja asiaankuuluvasti kauhuissaan, kuullessaan eilisen tapahtumista.

Tämä näyttely oli meidän osalta menestyksetön. Tuomari, ruotsalainen vanhempi mies (eilisen ryhmätuomari) antoi kaikille koirille eri sa:n. Valionartuissa eilisen kakkonen vei voiton. Mikä oli kaikista muista (ja näitä on lukusia) näyttelykäynneistäni poikkeavaa oli se, ettei meitä Minkun kanssa juoksutettu lainkaan yksilöarvostelussa! Lyhyt kopelointi ja seisotus ja se oli siinä. No, ehkä tämä tuomari näki Minkun liikkeitä tarpeeksi jo eilispäivän ryhmissä, enpä muutakaan selitystä keksi. Kaiken lisäksi Minku esiintyi todella huonosti. Halusi vain istua (juoksut päällä, kenties vaivasi) ja muutenkin oli selvästi väsähtänyt ja ryhditön.

Ihan kivat arvostelut saivat sekä Lumo että Minku, mitä nyt moititiin hieman isoja korvia, Minkun rungon pituutta (liian pitkä tuomarin makuun) ja Lumon pienuutta. Jäimme sitten valioluokan hännille, Minku kakkoseksi ja Lumo kolmoseksi. Suuri yllätys oli Lumon saama sa, tuolla "turkilla", se oli hieman liikaa. Mutta iloisina toki otimme sen vastaan :-) Pn- kehässä Minku oli ensin sijalla 3, mutta vielä huipennukseksi tiputettiin sijalle 4. Lumo ei sijoittunut. Tällä kertaa näimme "ammattihandlerinkin" poseeraavan ROP- kuvissa, ilmankos kun esittämänsä koirat voittivat ;-)


Koirien palkka näyttelystä- uimista sydänten kyllyydestä :-)


Loppupäivä ja ilta nautittiin upeasta hellesäästä, uitettiin koiria, istuskeltiin terassilla, käytiin syömässä hyvin ja kerrattiin tätä sanottakoon tapahtumarikasta viikonloppua. Olihan menestys aivan huikea, ROP ja cacib, Lumollekin toisena päivänä sa. Ja paljon paljon kokemuksia, sellaisiakin jotka olisivat kyllä saaneet jäädä kokematta. Kiitän kuitenkin, Tuulia Alopaeus, kun teit omalta osaltasi tästä reissusta ikimuistoisen ;-)

2016-05-23

Vaihtelevalla menestyksellä

Viikonlopun Helsinki-Hamina KV:t olivat meidän lauman osalta varsin vaihtelevat, noin niinkuin menestyksen puolesta. Kummassakin näyttelyssä oli tiedossa, että valionarttuja on paljon. Niinhän niissä olikin. 4 molemmissa.

Helsingissä tuomaroi virolainen Marko Lepasaar. Herran linja ei oikein selvinnyt, uroksissa jatkoon otettiin niin matalaa kuin korkeaakin mallia, jotkut aiemmin hyvin pärjänneet laitettiin eh:lla ulos. Merkillepantavaa oli myös se, että viime vuoden Helsinki KV:n malliin pu- kisassa nähtiin rähinöintiä, tämän sijoituksiin kuitenkaan vaikuttamatta. Taitaa olla Helsingin karma tämä ;-)

Narttuja oli paljon ja hassua oli se, että kuuden nartun avoluokan voittajalle tuomari oli kiikuttamassa ROP- junioriruusuketta :-D No, pikkumokia nyt sattuu paremmissakin piireissä. Valioluokassa Esta voitti, Minku tuli kakkoseksi ja suureksi yllätykseksemme Lumo oli valioluokan kolmas saaden vielä sa:n. Lumolla kun turkki puuttuu totaalisesti, oli tämä todellinen yllätys. Parasnarttukisassa Esta ja avon voittaja (se ROP- juniori  ;-) ) menivät Minkun edelle (molemmat olivat korkeampaa tollerimallia ), Lumon ollessa pn4. Eli ei huono sijoitus, toki sitä olisi toivonut vähän parempaa....
Helsingin parasta antia oli mukava näyttelyseura, kiva oli nähdä Minkun Viksu- veljen omistajaa Susannaa pitkästä aikaa!



SA:n arvoiset neidit Helsinki KV:n tuomarin mielestä :-)


Helsingistä matkamme jatkui Haminen Spa- hotelliin, missä vietettiinkin mukava ilta tyttösiä lenkittäen ja syömässä käyden. Aamulla saatiin nukkua pitkään, kun n. 30 km päässä pidettävä "Haminan" KV (näyttely oli Virolahdella), alkoi meidän osalta vasta myöhään.

Tuonne oli tullut peräti kaksi tuomarimuutosta. Ensin arvostelemassa piti olla Leila Kärkäs, kenelle olisin halunnut etenkin Minkun esittää. Sitten tuomari vaihtui joksikin unkarilaiseksi mieheksi ja lopulta arvostelemassa oli Arja Koskelo, joka tunnetaan tuomaripiireissä ehkäpä vähän "naamana" ja turkkifriikkinä. Sitähän se näyttely sitten olikin. Minkulle, joka on parhaassa karvassa ikinä, tuomari totesi että karva saisi olla tiiviimpää ja pohjavillaa enemmän. Just. Lumoa tuomari pöyhi säälivin ilmein ja antoi eh:n, saatesanoin "vaatimaton kokonaisuus". No, tässä kohtaa tuomari piti linjansa, saman lauseen on nimittäin junnu-Lumon arvosteluun aikanaan kirjoittanut, silloin tosin saatiin sileä eri. EH:n myötä Lumo olikin sitten näyttelyn "rumin" tolleri, vaikka esiintyi paremmin kuin monet erin saaneet.

Hamina oli siis tukkakoirien juhlaa. Erään kasvattajan erittäin karvaiset koirat (huhu kertoo, että elävät ulkona kesät talvet), putsasivat pöydän. Esta sijoittui pn2:ksi tehden poikkeuksen tuomarin sanoin huikeilla liikkeillään (totta, hieno oli draivi), Minku jäi pn4;ksi. Täytyy kyllä sanoa, että usein voi tuomarin sanat allekirjoittaa edes jossakin määrin, tällä kertaa en Minkun turkin osalta voi. Mutta siinä seurassa, olihan sitä karvaa vähän, niin paljon siitä kiinni mihin vertaa. Ehkä kannattaisi kuitenkin verrata rotumääritelmään, niin käytöksessä kuin ulkomuodossakin...

Sellainen reissu meillä siis ja ensi vkl päästään kisaamaan tukkajumalia vastaan jälleen. Lumolle odotettevissa sitä myötä varmaan h-eh, Minkulle toiveissa vähän parempaa, kuten ainakin kuulusi :-)

2016-05-20

Taipparitreenejä

Kuluneella viikolla ollaan treenailtu taippareita pariinkiin otteeseen. Ensin aivan loistavat treenit metsäjärvellä omalla porukalla. Ensimmäistä kertaa oli mukana aito lokki, eikä vain siipidamia. Kuvat puhukoot puolestaan, noutajilla taipumukset olivat kohdillaan :-)



Minku palauttaa lokkia


Lumon tyylinäyte


Rouva lokkia tuomassa

Eilen pidettiinkin sitten pienimuotoinen treeni koiraporukalla meidän lähimetsässä Jumeksessa. Siitä ei meidän osalta jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa. Jarno lähti treeniin Minkun kanssa. Minkulle ei damit eikä riista ollut kelvannut, vaan neiti haisteli metsän hajuja ja muut koirat kiinnostivat. Varmaankin osin juoksuista johtuen, mutta osin oudosta tilanteesta: ei Taikaa ja Lumoa mukana, vieraita koiria ja ihmisiä. Eli näitä treenejä on otettava ohjelmaan paljon lisää!

Kun vieraat olivat poistuneet ja minäkin ehdin liittyä mukaan kera Lumon ja Taikan, otettiin ihan lyhyt treeni vain siipidamia hakien ja pupudamia kantaen. Molemmista näistä Minku suoriutui hyvin, kun häiriötekijöitä ei ollut,

Kuluva viikonloppu tullaan viettämään näyttelyturneen merkeissä. Ensin la Helsinki KV ja sitten su Hamina KV. Lumo on totaalisen turkiton, joten sen suhteen odotuksia ei ole. Melkein tekisi mieli jättää pois kehistä, niin karmean näköinen tuo virttunut turkinjämä on. Muuten kyllä Lumppari on hienossa näyttelykunnossa. Minku sitten juoksuillaan saattaapi pöllöillä ja olla kiinnostunut muusta kuin esiintymisestä, mutta turkki on mahtavassa kunnossa. Valionarttuja on molempiin kisoihin tulossa pitkä liuta, eli kilpailua on ja paljon. Toki sitä hienompaa, jos niissä kisoisa pärjäisi.
Yrittänyttä ei laiteta eikä kukaan sitä cacibia kotiin tuo, joten.... ;-)

2016-05-18

Pitkäaikaisen haaveen toteutus :)

Eilen toteutui kauan suunnittelemani haave, otin tatuoinnin Taikasta. Taikahan on se Ensimmäinen ja ainutlaatuinen. Kuva on todella näköinen, ei voi kuin ihmetellä tatuoijan (Putka tattoo, Tunkki tekijänä) ammattitaitoa! Kolmen tunnin työ ja nyt me olemme Taikan kanssa yhdessä aina :-)




2016-05-16

Mejää siellä ja mejää täällä, vettä taivahan täydeltä

Jopas oli mejäilyn täyteinen viikonloppu!

Koska mejäkokeisiin on vaikea saada paikkoja (ellei kuulu jäseneksi järjestävään seuraan, ja välillä silloinkin vaikka kuuluisi), olen laittanut ilmoittautumisia ahkerasti useisiin mejäkokeisiin.

Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen koe järjestetiin nyt viikonloppuna, jälkien tekoon oli varattu lauantaipäivä ja itse jäljestykseen sunnuntai. Saimme ensin tiedon, että toinen koiristamme mahtuu mukaan. Pian tulikin soitto, että paikka löytyisi myös toiselle. Olin laittanut lauantaille myös ilmon Karvialle valmisjälkikokeeseen. Tuolta tuli tieto, että ollaan varasijalla nro. 1. Oliko sitten hyvää vai huonoa tuuria, torstaina tuli viesti, että mukaan mahdutaan. Siinä sitten alkoi kuumeinen sumpliminen, miten homma saadaan hoidettua. Lopputulemana oli se, että Jarno lähtee Pirkan nuuskujen mejään lauantaiksi tekemään jälkiä ja minä lähden Minkun kanssa Karvialle jäljestämään. Kotiin jääville koirille saimme molemmille päiville hoitajiksi ja huolehtijoiksi vanhempani, suuret kiitokset heille vielä tätäkin kautta!

Lauantaina Jarno siis suuntasi Oriveden taakse Kuhmoisten liepeille, Päijälän metsään vetämään jälkiä. Jarno ei ole kokeisiin tehnyt koskaan voi- luokan jälkeä, onneksi sai parikseen kokeneen jäljentekijän. Minä suuntaisin Minkun kanssa kohti Karviaa, joka olikin meille viime vuodelta jo tuttu koepaikka.

Karvialla saimme ryhmämme viimeisen jäljen, eli odoteltavaa oli muutama tunti. Keli oli todella kylmä, +4 C ja välillä sateli vettä enemmän, välillä vähemmän. Mikä mielenkiintoista, myös ukkonen jyrisi tasaiseen tahtiin kauempana, ihan päälle ei sentäs tullut. Minkun kanssa odoteltiin vuoroamme välillä pihalla pieniä lenkkejä tehden ja välillä lämmiteltiin autossa webasto päällä. Kun tuli aika lähteä jäljelle, ajelimme muutaman kilometrin päähän kohti jäljen alkupistettä.

Minku oli hyvin innokas, kun valjaita puettiin. Jäljelle lähdettiin veto päällä. alkumakuu tutkien ja ohjasin ja kannustin alun merkityn 10 m matkan. Jäljestys alkoikin reippaasti, mutta ei mennyt kuin pieni hetki, kun Minku lähti vauhdilla jäljeltä sivuun. Sitten mentiinkin varmaan 100 m matka ja tuomari takana totesi, että nyt ollaan kyllä niin kaukana riistan jäljellä että eiköhän palauteta koira. Eli eka hukka tuli lähes heti alun jälkeen. No, takaisin oppaan luo ja tuoreelle jäljelle. Taas päästiin vain pikku matka, kun Minku lähti vauhdilla vetämään samaan suuntaan, josta 1. hukka tuli. Tiesin jo, että mönkään mennään, kun näin jälkimerkkien vievän toisaalle. Mitäänhän siinä ei tehdä voi, kuin kulkea koiran perässä. Pian tuomari totesi saman kuin ekalla kertaa, että eiköhän palauteta koira. Siinä kohtaa olin jo melko valmis lyömään hanskat tiskiin. Jälkeä oltiin menty vajaa 200 m ja kaksi hukkaa jo tällä matkalla. Kyllä harmitti ja paljon :( Tämän palautuksen jälkeen jäljestys alkoikin sujua ihan eri moodilla. Verijälkeä seurattiin nenä maassa ja todella hyvää vauhtia. Maasto oli todella soista, suopursua kasvoi reippaasti ja pienehköjä ojia ylitettiin monta. Kaikista näistä Minku meni yli epäröimättä. Siellä minä perässä tarvoin ja mietin vain että älä ota kolmatta hukkaa... Ei sitä sitten otettukaan ja peuran sorkalle löydettiin "helposti" ja sitä jäätiin nuuskimaan.

Jäljen jälkeen opas kertoi, että tämä oli päivän ainoa jälki, jota tehdessä nähtiin riistaa: peuralehmä lähti liikkeelle juuri sinne, minne Minku otti hukat. Alueella ei kuulemma paljon riistaa ole, joten oli kyllä äärimmäisen huonoa tuuria, että tämä eläin osui juuri meidän jäljelle. Ja juuri jäljen alussa, kun Minku ei ollut vielä ehkä täysin tajunnut, että verijälkeä tässä seurata piti. Minkun ensimmäinen voi- luokan jälki tuotti tulokseksi sitten lopulta, kun tulokset julkistettiin, voi 3:n (23 p). Alun hukkien jälkeen työskentely oli aivan loistavaa kuten tuomarikin totesi, "sehän meni kuin juna". Joten kyllä tässä uskaltaa lisää ilmoittautumisia laittaa, koira osaa jäljestää ja itselläkin on kova into lähteä hakemaan parempaa tulosta :-)



Väsynyt jäljestäjä VOI- 3 pokaalinsa kanssa kotosalla rankan nuuskimispäivän jälkeen

Karvialla, kun saimme jälkemme ajettua ja oltiin palailtu kokeen keskuspaikalle, lähdettiin pienelle"palautuslenkille" tulosten julkistusta odotellessa. Siinä Minkun perässä kävellessäni katsoin, mitä likaa on pöksykarvoihin tarttunut. Lähemmin tarkastellen, sehän oli verta. Eli juoksut alkoivat juurikin sillä hetkellä, kun jälki oltiin tehty. Niitä on odotettukin, mutta että juuri nyt, no jopas oli "tuuria"...! Siitä sitten heti viestiä Jarnolle, että turha tehdä Minkulle jälkeä huomiseksi, sillä juoksuinen koira ei saa kokeisiin osallistua. Harmitti kyllä, kun koepaikka oli saatu ja mahdollisuus olisi ollut heti lähteä hakemaan parempaa tulosta. Nartut ja niiden juoksut... Mutta toisaalta hyvä että tulivat nyt, tästä kun voidaan laskea seuraavien juoksujen ajankohtaa. Se tulisi, mikäli juoksuväli pysyy samana, sinä helmi- maaliskuun paikkeilla. Saadaan kesäpennut siis jos astutus onnistuu, mikäs sen ihanempaa!

Sunnuntai valkeni sateisena, Koko ajomatka Päijälään, aamu siellä ja paikalla olleiden (osa  oli yöpynyt alueella) mukaan myös koko lauantai- ilta ja yö oli satanut rankasti. Sadehan oli alkanut siellä lauantaina, kun jälkiä vedettiin. Siinä sitten pohdimme, mitähän mahtaa olla jäljellä jäljistä, jotka ovat liuenneet vuorokauden kaatosateessa.... Mutta lajin henki on se, että sää on mitä on, kun koe on päätetty järjestää, se pidetään keleistä huolimatta.

Me saimme Lumon kanssa ryhmämme 4. jäljen ja Jarnon opastettavaksi tuli ryhmän 5. jälki. Menimme hyvissä ajoin autolla odottelemaan metsäautotien päähän, sinne mistä meidän koejälkemme alkoi. Siinä autossa istuessamme koettiin parin tunnin sateeton hetki. Mutta kuinkas ollakkaan, juuri kun edellinen koira palasi jäljeltään, taivas repesi oikein kunnolla ja koko meidän koejälkemme Lumon kanssa kuljettiin kaatosateessa. Tuuria jälleen!

Lumolla oli tehtävä hyvin hallussa ja alkumakuun jälkeen lähdettiin määrätietoisesti jälkeä pitkin etenemään. Mahtavaa reipastahtista työtä aina kulmalle saakka. Siinä kohtaa tapahtui jotain- Lumo lähti pyörimään aina samaa lenkkiä ympäri, ja juuri sinne päin minne jälki ei mennyt. Minä tarvoin perässä, kamalan risukon läpi uudelleen ja uudelleen. Lisäksi tälle hukkalenkille osui linnun raato, missä oli vähän luita ja kasa höyheniä ja sulkia jäljellä. Sitähän Lumo jäi tutkimaan ja vähän maistelemaankin. Tuomari sanoi minulle, että kehota koiraa, katsotaan mitä tapahtuu. Kehotin ja Lumo lähti jatkamaan, tosin edelleen kierrettiin samaa aluetta ja jälkeä ei löydetty. Varmaan 5 min hakemisen jälkeen tuomari sanoi, että kyllä nyt on tuomittava hukka ja otetaan tuore jälki. Erittäin harmillista, kun työskentely oli ollut niin varmaa siihen asti! No, eikun uuteen alkuun. Tästä lähdettiin jälkeä pitkin jonkin matkaa, kunnes tuli suuri, vettä täynnä oleva oja. Siitä yli ja sitten pyörittiinkin taas jälkeä etsien, takaisin ojan yli, kamalaan ryteikköön, ja taas takaisin ojan yli oikeaan suuntaan. Maasto oli tällä alueella erittäin haastavaa, suuria ojia täynnä vettä, tiheää ryteikköä mistä ei meinannut läpi päästä kun koira ei tietenkään valinnut sitä helpointa reittiä jne. Niillä pätkillä, missä maasto oli helppokulkuisempaa, Lumon etenemistahti oli todella reipas ja määrätietoinen. Ainakin yhden makuun havaitsin Lumon merkkaavan, muista mentiinkin vauhdilla yli (tiesin pisteiden laskevan ennestään). Matka tuntui myös todella pitkältä, varmaankin osin hankalasta maastosta johtuen ja osin kaatosateesta. Lopulta, useiden kaatumisten, ojiin mulahdusten ja puolisokkona risukossa rämpimisen jälkeen, päästiin kivaan maastoon ja siellä aikamme kuljettuamme, Lumo tuli suoraviivaisesti hirven sorkalle. Jee! Kyllä minulla meinasi jo usko loppua muutamaan kertaan (lähinnä siihen selviänkö siellä maastossa itse..) ja siihen, ehdittiinkö ajan puitteissa (jäljen ajoon on 45 min aikaa). Kuulemma ehdittiin ja sitten vain jännäämään, mikä tulos saadaan... Voitajaluokassa kun tulosta ei voi päätellä pelkästä hukkien määrästä, siihen vaikuttaa monet asiat kuten se, miten koira merkkaa makuut (merkkasi vain yhden neljästä nähdäkseni), miten se ottaa kulmat, joudutaanko kehoittamaan (pari kertaa jouduin) jne.

Jäljeltä siirryttiin autolla seuraavalle jäljelle, jonka Jarno opasti. Opastus oli sujunut erinomaisesti ja Jarno saikin tuomarilta kehuja. Hienoa! Kun Jarnon opastama koira oli jälkensä suorittanut, kävimme yhdessä purkamassa sen, Lumo matkassa. Lumo meni jälkeä ihan jälkitarkasti ja maasto tällä jäljellä oli paljon helpompaa kuin meidän koejäljellä. Ainahan voi jossitella miten Lumo olisi tämän jäljen tehnyt kisatilanteessa, mutta se on turhaa. Kukin kun tekee sen jäljen, joka joko arvotaan ja määrätään. Meille määrättiin, kun tuomariryhmät oli jaettu etukäteen jo ja Lumo ei voinut kahdelle Jarnon tekemällä jäljelle osallistua.

Sitten tulikin pitkä odottelu tulosten julkistamiseen asti. Keli, kas kummaa, parani huomattavasti kun meidän suoritus oli ohi. Siinä sitten syötiin, istuskeltiin autossa, vähän lenkkeiltiin ja kuivateltiin itseämme (villasukistakin sai vääntää pari litraa vettä ja vaatteet olivat litimärät aina alusvaatteita myöten).

Tulosten julkistus aloitettiin AVO- luokan koirista. Vain kolme koiraa seitsemästä sai tuloksen, eli keli oli ollut todellakin haastava. VOI- luokassa oli kisaamassa useita jälkivaliota ja mejämestareita. Kaiken kaikkiaan vain yksi koira kahdeksasta ylsi ykköstulokeen, mikä oli todellakin vähän siinä porukassa. Muutama kolmonen ja kakkonen sekä keskeytys mahtui myös mukaan. Me saimme Lumon kanssa kakkosen, tosin minimipisteillä (makuuksien merkkaamattomuus vaikutti). Tähän sai kyllä olla todella tyytyväinen. Mahtava jälkityö siinä kelissä ja maastossa Lumpparilta!



Päijälän kokeen VOI- luokan koirat- kovillekin konkareille hukkia ja mukana myös ainakin yksi "hukaton kakkonen". Voittajaluokassa hukaton suoritus ei aina ole ykkösen suoritus.

Tänään olen laittanut muutaman mejä- ilmon matkaan, sillä niin hienoa työtä viikonlopun aikana kumpikin tytöistä teki, että rahkeet 1- tuloksiin on olemassa molemmilla. Minku saa nyt juosta juoksunsa ja jos kokeisiin kuluvan kuukauden sisään päästään, on kisaajana Lumo. Jarnokin innostui hommasta sen verran, että on lupautunut sekä tekemään jälkiä että ohjaamaan Lumoa. Mahtavaa!

2016-05-09

ROP ja ROP :-)


Edellisen ROP- päivityksen jälkeen en ihan heti uskonut seuraavan päivityksen olevan tällainen:
viikonlopun näyttelyistä meillä oli kotiin tuomisina kaksi ROP:ia lisää!

Lauantaiaamuna läksimme ajelemaan kohti Loviisaa, jossa järjestettiin ryhmänäyttely. Olimme varanneet yöpymisen viihtyisään hotelliin, josta oli noin kilometrin kävelymatka näyttelypaikalle. Sää helli, auringon helottaessa pilvettömältä taivaalta. Siispä auto hotellin pihaan ja kävelemään tyttösten kanssa kohti näyttelypaikkaa.

Näyttelyyn oli ilmoitettu 13 tolleria ja yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat paikalla. Tuomaroimassa oli meille uusi tuomarituttavuus, Saija Juutilainen. Edellisen rodun, suomenajokoirien,  arvostelua saimmekin seurata ihan "livenä", sillä hän kertoi koirien saamat arvostelut yleisölle ääneen. Tämä on kuulemma tapana, kun arvostellaan suomalaisia rotuja, aina oppii uutta :-)

Tollereissa uroksia oli vain neljä, joista yhdelle sa. Onnittelut Siiri Kodan viimeisestä sertistä!
Narttuja olikin sitten taas enemmän, kuten lähestulkoon aina. Junioriluokassa jaettiin yksi sa, muuten narttujen saamat arvosanat vaihtelivat h:sta sileään eriin. Valioissa olimme me kaksin Minkun ja Lumon kera. Lumo aloitti, esiintyen Jarnon kanssa todella mallikkaasti ja saaden erin. Kun minä menin Minkun kanssa tuomarin luo, totesi hän hymyillen iloisesti, että "onpas sinulla suuret korvat!"! Tiedä sanottiinko se hyvällä vaiko pahalla, mutta ainakin hymy oli sitä luokkaa että ei kait tuo kovin paha juttu ollut ;-) Minku esiintyi todella hyvin ja eri sieltä meillekin annettiin. Kilpailuluokassa isokorva voitti ja kummallekin sa. Pn- kehässä Minku osoitettiin ykköseksi, junnu kakkoseksi ja Lumo sai tyytyä kolmossijaan. Ei huonosti, kun pohjakarva loistaa täydellisellä poissaolollaan.

Roppikehässä saatiinkin kokea torstain toisinto, kun Minkulle yhden juoksukierroksen jälkeen annettiin punakeltainen ROP- ruusuke! Aikamoista, kaksi roppia peräjälkeen! Tuomari siinä vielä sanallisestikin kehui Minkua, erityisesti hienoa pitkää häntää ja valkoista hännänpäätä, rotumerkki hänen sanojensa mukaan. Ryhmäkehätkin käytiin kiertämässä. Siellä sentään ei sijoitusta nyt saatu (oli vielä yhdistetty 7/8- ryhmä), eli pudottiin pikkuisen takaisin maan pinnalle.



Loviisa rn, tuomarina Saija Juutilainen. Minku ROP, Koda (Mäkiharjun Zupreme Surprise) VSP

Näyttelymenestystä juhlistimme illalla ihanassa Bella- ravintolassa. Neidit pääsivät juhlimaan omalta osaltaan uiskentelemalla läheisen puiston lammessa, syömällä ansaittuja herkkuja ja tehtiin siinä vielä pitkä lenkki meren rantaa myöten. Kaunis kesäkaupunki tuo Loviisa!

Sunnuntaiaamuna saatiinkin nukkua pitkään, sillä ajomatkaa Loviisasta Lahteen oli vain tunnin verran. Kerran näinkin ja nautittiinkin rauhallisesta aamusta mahtavan hotelliaamiaisen, pitkän lenkin ja sängyssä loikoilun merkeissä :-)

Lahden ryhmänäyttelyyn oli ilmoitettu 18 tolleria, joista paikalla helteisellä asfalttikentällä oli 15. Uroksia jälleen vain muutama hassu, neljä tälläkin kertaa. Tuomarina toimi Riitta Niemelä, joka teki Minkun Säde- siskosta ROP- pennun tollershown pentukisassa, Minkun jäädessä ilman sijoitusta. Tämä antoi odottaa, että tuomari pitäisi hieman korkeammista ja kevyemmistä koirista. Urosten arvostelua kun katsoi, tämä näyttikin pitävän paikkansa. Siellä ykköseksi nousi hoikahko ja kevyt nuortenluokan uros. Uroksille kaikille eri, ja 3 sa:ta.

Nartuissa jaettiin myös paljon erinomaista, sa:t olivat tiukemmassa. Myös nartuissa korkeammat ja kevyet pärjäsivät. Turkilla ei näyttänyt olevan merkitystä, sillä hyvinkin kesäkarvaisia nostettiin korkealle. Ennen valioluokkaa oli jaettu vain kaksi sa:ta, sileää eriä paljon, joku yksittäinen eh ja h (raskaammille koirille). Odotukset eivät kovin kummoiset siis olleet, meidän tytöt kun edustavat matalampaa ja vankempaa mallia.

Lumon esiintyminen Jarnon kanssa meni ihan nappiin, todella kaunista katseltavaa. Eri tuli, eli mataluus ei haitannut. Minku sitä vastoin esiintyi huonosti. Seistessä kääntyili koko ajan sinne tänne ja sain korjailla moneen otteeseen. Liikkeetkin olivat laiskan puoleiset, mutta ihan nätisti muuten mentiin. Arvostelua kuunnellessani siellä mainittiin hieman pitkä runko, kuonokin olisi saanut olla vahvempi. Olin siis iloinen kun eri saatiin. Kilpailuluokassa tuomari ei kauaa pohtinut, vaan Lumo laitettiin yhden kierroksen jälkeen kärkeen. Molemmille onneksi sa, joten kyllä tähän olin varsin tyytyväinen!

Pn- kehässä oli neljä narttua. Lumo nostettiin kierroksen jälkeen ykköseksi ja me Minkun kanssa jäätiin niille sijoillemme letkan perään, eli oltiin nelosia. Pieni pudotus kahden Viron ROP:n ja kahden Suomen ROP:n jälkeen... No ei oikeasti, sillä olihan se sa ja pn- sijoitus hienosti, etenkin kun tuomari tykkäsi erimallin koirista. Lumon voitto tuossa porukassa oli kyllä yllätys ja mieluisa sellainen! Kun vielä ROP- kehässä Lumolle annattiin se punakeltainen ruusuke, ei voi kun todeta että melkoinen loppuviikko- kolme ROP:ia meidän leiriin!



Lahti rn, tuomarina Riitta Niemelä. ROP Lumo, VSP Höpöhännän American Wonder.

Täytyy todeta, että kaikissa kolmessa näyttelyssä missä nyt neljän päivän sisään kävimme, oli erityisen mukava tunnelma. Monet ihmiset kävivät juttelemassa kanssamme kehän laidalla ja saatiinkin hyviä keskusteluja aikaan. Aina ei siis olla kisaamassa "veren maku suussa", kuten näyttelyistä monasti ajatellaan. Hilpeitäkin juttuja kuultiin, mm. eilisessä Lahden näyttelyssä meiltä tultiin kysymään, että kuinka valmistelemme koiramme näyttelyyn. Vastaushan oli totuuden mukainen, että eilen oltiin uimassa ja siinäpä se valmistelu. Tämä kysyjä kertoi, että kuuli erään näyttelyyn osallistuneen tolleristin pesevän ja föönaavan koiransa aina ennen kehiä (itsekin kuulin sivusta tämän keskustelun). Pikkuisen nauratti tämä ajatus, koira joka on tehty liikkumaan metsissä, vedessä ja myös näyttämään muulta kuin showpuudelilta, föönataan näyttelyitä varten?!? Pisteenä huvittavuuden päälle oli se, että ko. koira esiintyi käyttöluokassa :-D Meillä luotetaan enemmän siihen mutakylpyjen kaunistavaan vaikutukseen, se kun on todettu varsin toimivaksi!

Ensi viikonloppuna sitten vasta mudassa möyritäänkin. Molemmat tyttömme ovat mejäkokeessa ja koko viikonlopuksi on luvattu reipasta sadetta. Onneksi koiramme eivät sateesta piittaa, joten hyvillä mielin odotellaan viikonlopun koitoksia! Minkun Suloveli jo mejäkauden korkkasikin, äitienpäivänä mukavalla voi 2- tuloksella. Hienoa Johanna ja Sulo!

2016-05-06

Minku ROP ja RYP-3 Akaassa!


Eilen Helatorstaina koin yhden näyttelyhistoriani hienoimmista hetkistä, josta riittää muisteltavaa ja fiilisteltävää moniksi vuosiksi eteenpäin :-)

Kaikkihan lähti siitä, että valitsimme kolmen Helatorstaina tarjolla olevan näyttelyn joukosta Akaan ryhmänäyttelyn. Itse hieman emmin valintaa, sillä tuomarina oli tiukkana pidetty Tapio Eerola, joka oli meille ihan uusi tuomarituttavuus. Jarno taisi sen lopullisen päätöksen tehdä, että sinne mennään kun kerrankin on kohtuullinen matkakin, vajaan tunnin ajo meiltä.

Ilma oli mitä mahtavin kun saavuimme näyttelypaikalle. Näyttelyn tunnelma ja ilmapiiri oli loistava heti portilta alkaen, kun parkkimiehet iloisesti juttelivat ja toivottelivat vielä onnea näyttelyyn. Auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta vietiin ja kasattiin häkki kehän reunalle ja lähdettiin sitten koirien kanssa kiertämään vähän lenkkiä ympäröivään maastoon. Hyvät lenkkireitit olikin näyttelypaikkana toimivan urheilukentän ympärillä,

Tuomari sai edeltävän rodun päätökseen etuajassa ja siinä kehisten kanssa juteltiin, että kaikki 10 tolleria on nähty olevan paikalla, joten varmaankin voidaan aloitella kehä hieman ennen aikatauluun merkittyä aikaa (joskus näinkin, kun yleensä kehät on aina myöhässä!). Tämä sopi kaikille, kun tuomari sai kahvinsa juotua. Urokset aloitti junnu, joka ilmeisesti pelkäsi tuomaria ja se purkautui peruutuksella ja haukulla. Tuomari hoiti tilanteen hyvin, antoi koiralle muutaman rauhallisen mahdollisuuden ja arvosteli liikkeet ja seisotuksen. Lopulta hän kertoi esittäjälle ja meille yleisölle, että antaa koiralle arvosanaksi T:n, sillä hänen mielestään käytös oli pelkoa, ja ei halua rangaista koiraa siitä. Hienosti toimittu mielestäni, pisteet tuomarille. Avoluokan uros sai eh:n ja käyttöluokan uros erin. Valiouros Paavo oli ainoa sa:n saanut uros.

Nartut aloitti junnu, jolle eh. Sitten nuortenluokan narttu joka sai sa:n. Avoluokassa kisaavalle eh ja käyttöluokan nartulle h. Sitten olikin jo meidän vuoro- Jarno Lumon ja minä Minkun kanssa. Molemmat esiintyivät kivasti ja saivat erit. Kilpailuluokassa Minku laitettiin ykköseksi ja molemmille sa. Siitä jatkettiin suoraan pn- kehään ja juoksukierroksen jälkeen nuortenluokan narttu siirrettiin kolmanneksi, Lumo oli pn2 ja Minku pn1. Siinä ROP- kehää odotellessa tuomari sanoi minulle, että te sitten kierrätte valion kanssa ryhmäsijoitusten perässä ja hymyili :-) Ja niinhän se ROP- kehä meni, että Minkulle ojennettiin Suomen ensimmäinen ROP- ruusuke! Mahtavaa!



                                Minku ROP, Paavo (Banietta`s Flaming Style) VSP, tuomarina Tapio Eerola

Ryhmään jääntiä emme kauaa pohtineet, vielä kun luettelosta nähtiin ryhmätuomarina toimivan Minkusta vuosi sitten Tallinna Winnerin ROP:n tehnyt Tiina Illukka. Toki voihan tuomarin mielipide muuttua vuodessa kun koirakin on muuttunut, kasvanut juniorista valioluokkaan. Joten nautittiin auringosta, lenkitettiin tyttösiä ja odoteltiin ryhmien alkua.

Vihdoin tuli aika mennä kokoomakehään. Minku oli vähän nuutunut, pitkä päivä ja kuuma ilma ottivat veronsa pienestä koirasta. Hyvin Minkuli kuitenkin heräsi ja siirryttiin kehään esiarvosteluun. Tiina kävi koirat läpi, tutkien ja juoksuttaen edestakas ja ympäri. Siinä sitten seisottiin peräkkäin kaikki kasiryhmän kauneimmat :-)



Kohta tuli kutsu isoon kehään ja sinne juostiin peräkanaa, olimme enkkusprinkun (nuori koira joka esiarvostelukehässä sai hetken aikaa leikkiä Minkulin kanssa- eihän tämä meinaan niin vakavaa touhua ole!) perässä ja takana tuli portugeesi. Isossa kehässä juostiin edestakas ja ympäri jälleen, sitten hetki seisotusta ja Tiina alkoi poimia koiria jatkoon. Hän otti jonon alusta amerikancockerin, sitten meni muutama koira ohi ja hän osoitti meitä, sanoen "tolleri". Olin ihan suu auki että mitä, me jatkoon?!? Ei ole nimittäin tapahtunut koskaan Suomessa, että jatkoon ryhmissä päästäisiin, ei Taikan eikä Lumon kanssa vaikka ROP:ja ollaan oltu usein. Nyt oli Minkun eka Suomen ROP- kehä ja päästiin jatkoon! Tiina poimi vielä portugeesin ja sileäkarvaisen noutajan ja siinä me sitten olimme, 8- ryhmän neljä kauneinta! Fiilis oli todella epäuskoinen, voiko tämä olla totta?!? Katselinkin Jarnoa joka kuvasi kehänlaidalla ja pyörittelin päätäni epäuskoisena.



                                                                           Minkun kauniit liikkeet RYP- kehässä
 

                                                                        8- ryhmän  sijoittuneet, kolme mustaa ja Minku :-)

Sitten tuomari jakoi sijoitukset. Olin 100 % varma että tolleri kutsutaan ensimmäisenä sijalle neljä, sillä Minkun esiintyminen ei enää ollut kovin ryhdikästä. Mutta eipä oltu nelosia, vaan portugeesi otettiin ensimmäisenä ja sitten seuraavaksi kuulutettiin novascotiannoutaja, sitten jenkki ja lopuksi flätti, joka kyllä esiintyi upeasti ja voittonsa ansaitsi.

Juoksimme kolmospaikalle ja Tiina ojensi meille hienon keltaisen RYP-3 ruusukkeen, saatesanoin "Todella kaunis". Siinä me sitten seisottiin, ruusuke kourassa, hieno pokaali ja ruokasäkki jaloissa 3. sijalla ja vasta siinä kohtaa alkoi kolahtaa, että Minku sijoittui RYP-3 :ksi! Seitsemän vuoden tollerikehien kierron jälkeen Suomen ensimmäinen ryhmäsijoitus meille ja kuka sen otti, "pentueen rääpäle" Minku! Tulipa siinä muutama liikutuksen kyynelkin vuodatettua, sen verran "koville" otti tällaista kehäkonkariakin. Minku oli ihan cool eikä tainnut lainkaan ymmärtää, mitä se mamma siinä nyyhkii :-)



Leiri kasattiin ja kotiin ajettiin edelleen epäuskoisissa ja riemukkaissa fiiliksissä! Iltasella kotona piti korkata Nebbiolo, yleensä Nebbiolo (ja Lumolle Malvira)  nautitaan vain tyttösten synttäreinä, mutta ehkä (no todellakin!!) tämä oli sen arvoinen juhla!

Tätä kirjoittaessani sain soiton, että molemmat tyttöset pääsevät viikon päästä Oriveden Päijälässä pidettävään  Pirkan Nuuskujen mejäkokeeseen! Tämä onkin Minkun ensimmäinen VOI- luokan jälkikoe ja Lumo lähtee jahtaamaan toista ykköstä.... Ei nuo tytöt ole vain kauniita, vaan taitavia ja loistavia kaikin puolin!

2016-05-02

Vappuviikonlopun touhuja

Olipas kerrankin Vappusäät kohdillaan! Normia kun olisi se vesi/räntäsade... Nyt paistoi aurinko ja lämpöä riitti kuin keskellä kesää konsanaan. Mitä silloin tehdään? No suunnataan metsäjärvelle tietenkin :-)

Vappuaattona pakkasimme koirat ja kassin dameja kyytiin ja suunnattiin järvelle. Siellä ei oltu käytykään kuukauteen, sillä me emme ota mitään riskejä heikkojen jäiden kanssa ja sitten oli meidän Viron matka. Nyt olivat jäät sulaneet ja järvi läikehti vapaana ja kutsuvana. Minkua etenkin se veti puoleensa ja neiti viettikin suurimman osan järvikierrosta uiden, kun me kierrettiin järven ympäri kulkevaa polkua pitkin.

Jarno teki pitkästä aikaa Minkulle hakuruudun siipidameilla. Ruudussa oli 5 damia ja Minku lähtikin innolla niitä hakemaan (vaikka järvi vesilintuineen oli taustalla). Palautukset olivat kauniita, suoraan käteen. Kolme damia haettiin ja siihen lopetettiin, kun into oli vielä yllä. Sitten heiteltiin vesilintua muistuttavaa lintudamia veteen ja kaikki tytöt pääsivät sitä kilpaa hakemaan. Meidän metsäjärvi on siitä hyvä treenipaikka, että rantatyyppejä on paljon. Soista lettoa, jyrkkää syvää kalliorantaa, risukkoista kaislikkoa ym. Mitään hiekkarantaa siellä ei ole missään, vaan koirat joutuvat menemään veteen aina jokseenkin haastavista paikoista. Olikin hienoa huomata, että rannan tyypistä riippumatta sinne veteen mentiin vauhdilla! Minku oli varmaankin kaikista innokkain damin hakija vedestä, kahden muun kytätessä rantaviivalla valmiina nappaamaan damin Minkun suusta... No, tämän vesidameilun tarkoitus oli ihan vaan pitää hauskaa ja sitä se oli, jokainen tyttö oli aivan liekeissä!



Teimme saman järvilenkin myös Vapun päivänä sunnuntaina, nyt vain vesidameilun merkeissä. Mikäli mahdollista, tällä kertaa vedessä viihdyttiin vieläkin paremmin!

Sunnuntaina korkkasimme myös mejäkauden, kun jokainen tyttönen pääsi tekemillemme jäljille. Kaikkien jäljet olivat muutaman sata metriä pitkiä. Iltasella läksimme hommiin. Lumo pääsi ensin jäljestämään, Taikan ja Minkun jäädessä odottamaan vuoroaan puuhun kiinnitettyinä. Kylläpä oli intoa Lumolla! Hyvin oli tehtävä muistissa viime vuodelta. Katkokulma tuotti vähän päänvaivaa, mutta tarkistuslenkillä se selvitettiin. Makuut mentiin yli turhan rivakasti (tätä on treenattava), mutta kaadolle pysähdyttiin ja silmin nähden onnellisena sorkkaa nuuhkittiin :-) Hieno suoritus!


Seuraavaksi oli Minkun vuoro. Neiti oikein tärisi innosta kun valjaita puettiin, niin mieluisaa hommaa tämä hänestä on :-) Vauhtia oli Minkullakin vähän turhan paljon, jolloin makuut mentiin yli vain pikaisella nuuhkaisulla. Treeniä tähän siis. Katokulmalla Minku oli nyt ensimmäistä kertaa ja hieman se tuotti päänvaivaa. Pari kierrosta mentiin ympäriinsä kunnes osuttiin jäljen päälle ja matka jatkui. Siitä olikin hienoa reipastahtista menoa aina kaadolle asti, mille tultiin suoraan ja se kiinnosti. Oikein mallikas mejäkauden korkkaus siis Minkultakin :-)



Viimeisenä jäljelle pääsi Taika. Rouvan suorittamista on aina hieno katsoa, hän tekee niin rauhallista ja jälkitarkkaa työtä. Katkokulmaa ei Taikan kanssa olla aiemmin tehty ja siinä vaadittiin vähän apuja, mutta löytyihän se jäljen jatko sieltä pienen työskentelyn jälkeen. Sorkalle suoraan ja suuret kehut kanafileen kera palkaksi (tämä joka tytölle, palkka tehdystä työstä!). Sitten valjaat pois ja koirat irti ja jälkiä purkamaan.



Kyllä oli iltasella tyytyväistä koirakansaa kotosalla. Vesiaktiviteetit, jäljestys, ulkona oloa meidän pihahommia vahtien useita tunteja viikonlopun aikana.... Kyllä uni maittoi niin koirille kuin ihmisille!