Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RIGAVW-18 EEV-17 EEVV-17 RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE BY MVA EE MVA LV MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tyttären Myrrin (RIGAJW-18 Magicfox`s Amarone) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2018-08-27

ROP- koirat Myrri ja Lumo

Taika leikattiin torstaina. Operaatio oli iso (leikkaus kesti yli 5 h). Lähes kaikki nisälohkot poistettiin, samoin kohtu ja munasarjat sekä korjattiin pari pientä tyrää samalla. Oli se niin sydäntä raastavaa jättää Mummo lääkäriin, saatuaan nukutuspiikin kiipesi minun viereen tuolille ja siihen nukahti... Itku silmässä oli kotiin ajeltava ja pitkä oli päivä odottaa potilaan kotiin saamista. Ensimmäinen yö oli vaikea, sitten alkoi jo elämä voittaa. Viikonlopun näyttelysuunnitelmat selvisivätkin vasta viime metreillä, kaikki kun oli kiinni Taikan voinnista. Koska vointi sen salli, lähdin lauantaina ajelemaan kaksin Myrrin kanssa kohti Orimattilan pentunäyttelyä, Jarnon jäädessä kotiin huolehtimaan potilaasta.


Mummo kera kaulurinsa ja vähän kaventuneen vatsalinjan..

Näyttelypaikkana toimi ravirata ja paikalle saavuttuamme laitoin Myrrille "yksiön" pystyyn. Myrri on tähän saakka ollut vain meidän isossa, kehämallisessa näyttelyhäkissä lauman kera, mutta eipä ollut ongelmaa pienempään omaa boksiinkaan sopeutua. Tervepäinen tyttö! Kehä eteni aikataulussa ja noin puolisen tuntia odoteltuamme, oli tollerien vuoro. Tuomarina tollereilla toimi tollerituomari Reia Leikola- Walden. Kolme pentua oli ilmoitettu, mutta urospentu puuttui. Kisasimme siis kaksin Myrri ja samanikäinen Myy, jo pentumätsäreistä tuttu kisapari ;)

Myrri liikkui kehässä todella kauniisti ja tuomarin tutkiminen sujui myös mallikkaasti. Seistäkin maltettiin hyvin. Myyn arvostelun ajaksi siirryttiin kehästä ulos, ja sainkin siihen heti rodusta kiinnostuneen toimihenkilön kyselemään ja ihastelemaan Myrriä. Kiva oli rupatella! Kohta olikin vuoro siirtyä takaisin kehään ja kilpailuluokkaan. Siinä ei enää juostu, vaan meidät laitettiin suoraan 1- paikalle. Myrrille KP ja ROP- penturuusuke sekä todella hieno arvostelu:

"Mittasuhteiltaan hyvin kehittynyt narttupentu. Miellyttävä pää ja ilme. Hyvä kaula ja ylälinja. Sopiva luusto. Tasapainoiset kulmaukset. Lupaava runko. Sujuvat yhdensuuntaiset liikkeet. Erinomainen turkki, luonne ja esiintyminen".

Eipä tuosta olisi arvostelu voinut paljon parempi olla! Iloisin mielin jäätiin odottelemaan ryhmäkehiä. Ja kannatti jäädäkin: Myrri oli 9 rodun joukosta RYP-3 pentu, ainoana sijoitettuna noutajana! Sellainen isojen pentujen pentuluokan korkkaus, on se vaan melkoinen Myrri!


Myrri kaunotar kera palkintojensa :)

Kotosalla oli kaikki hyvin, potilas tuli ottamaan meidät vastaan ja häntäkin vähän heilui :) Koska Taikan kunto oli olosuhteisiin nähden hyvä, päätettiin myös tehdä suunniteltu sunnuntain näyttelyreissu Riihimäen NORD- näyttelyyn. Jälleen saimme avuksi vanhempani, jotka tulivat meille Taikaa hoitomaan kun aamusta läksimme ajelemaan kohti Riihimäkeä muun lauman kera. Iso kiitos heille taas!

Näyttelypaikkana Riihimäelläkin toimi ravirata. Päästyämme kehän laidalle, saimme MEJÄ- tuttuja jutustelemaan. Mukava oli puhella tulevasta mejäkokeesta (minne pääsee Minku, Orivedellä kolmen viikon päästä) ja jo tulevista ensi kesän kokeista. Kohta paikalle saapui myös tollereista kiinnostunut Sanna, jolle koiriamme ja kasvatustyötämme mieluusti esiteltiin. Mukava oli tutustua!

Näyttelypäivän sää oli melko tuulinen ja sateinen. Juuri ennen tollerikehän alkua lähti kehän teltta lentoon. Jarno kiirehti auttamaan yhdessä toimihenkilöiden kanssa. Siinä aikaa menikin jonkin verran että teltta saatiin taikaisin paikalleen ja kaikki lomakkeet sun muut keräiltyä kasaan. Tuomarina toiminut Leni Finne satutti siinä rytäkässä myös kätensä. Toisen käden ollessa jo valmiiksi kipsissä, oli hänelle tiedossa kivulias loppupäivä arvostellen. Onneksi pystyi kuitenkin kehää jatkamaan ja kohta tollerit sitten alkoivatkin.

Tollereita oli ilmoitettu 19 ja pentuja 3. Urospennuissa kisasi "Töötti" ja sai KP:n. Sitten kehään Myrri ja Myy. Kun Myrrin yksilöarvostelu alkoi, repesi taivas ja sitten saatiinkin juosta ja seistä kaatosateessa. No, ei olla sokerista ja hyvin se liikkuminen ja pönötys onnistui sateessakin. Nätisti Myrri veti läpi tämänkin arvostelun, hieno tyttö! Kilpailuluokassa juostiin kerran ympäri ja sitten meidät osoitettiin ykkösiksi. KP saatiin molemmat ja me jatkettiin heti ROP- kehään. Myrri veti upeasti sielläkin ja oli ROP- pentu! Melkoinen viikonloppu siis Myrrillä :)


VSP- pentu Töötti, ROP- pentu Myrri, tuomarina Leni Finne

Kun urokset oli arvosteltu, hienon veteraanin Jedin viedessä voiton, alkoivat nartut. Kisaamassa oli vain kaksi avonarttua ennen valioita. Kohta siis olikin meidän vuoro. Lisäksemme valiokehässä oli Peppi. Peppi sai erin, samoin kuin todella hienosti Jarnon kanssa esiintynyt Lumo. Minkukin esiintyi kivasti, mutta jokainen joka tällä hetkellä on Minkun nähnyt, ymmärtää miksi saatiin eh. Minku on todella valeraskaana, tissit kuin lehmällä joten... Leni kysyikin onko ollut hiljattain pennut, selitin tilanteen. Pahoitellen antoi eh:n, koska ei oltu näyttelykunnossa. Ja tästä olimme aivan samaa mieltä.

Kilpailuluokassa Lumo voitti ja sai sa:n, upeaa! Sitten olikin enää kaksi veteraania arvosteltavana ja näistä molemmille sa:t. Pn- kehässä kisasivat siis Lumo, Peppi ja veteraanit. Pikkaisen alkoi jo jännittää, kun jaossa oli voittajalle jaettava NORD- sertifikaatti. Ja niinhän siinä kävi, että Lumo käteltiin voittoon ja NORD- serti tuli meille! Täytyy siis alkaa suunnitella matkoja pohjoismaihin, noita keräämällä kun voi valioitua pohjoismaiden muotovalioksi. Yksi on jo plakkarissa, niin pitäähän ne kerätä loputkin ;)


VSP Jedi, ROP Lumo

ROP- kehässä Lumo jatkoi hienoa esiintymistään ja olikin sitten ROP! Aika täydellinen näyttelyviikonloppu kaiken kaikkiaan, ei voi muuta todeta!


Riihimäen ISO ROP ja pieni rop kera palkintojensa :)

2018-08-20

Aktiivinen viikonloppu nomen ja mejän parissa

Kuluneelle viikonlopulle oli monenmoista ohjelmaa tarjolla. ISKK:lla järjestettiin NOME- koulutusviikonloppu, minne ilmoitin Myrrin. Joten aloitetaan siitä :)

Viikonloppuna kennelkerhomme ISKK järjesti NOME- koulutusta tasoryhmittäin, kouluttajana NOME- asiantuntija Pasi Pöppönen. NOU ja ALO- tasoiset koirakot treenasivat lauantaiaamupäivästä. Sinne läksin Myrrin kanssa mukaan avoimin mielin, takana noutotreeneistä kokemuksena tähän saakka omalla porukalla tehtyjä noutoja variksella sekä siipidameilla.

Paikalla ryhmässämme oli kuusi koirakkoa. Ensin menimme riviin kentälle, missä kukakin sai kertoa mikä on koiran taso, mitkä ovat tavoitteet ja mitä ollaan tähän asti treenattu. No, selvisi siinä se että Myrrin kanssa olimme todellakin ne noviisit, muilla koirakoilla oli ikää vähintään 1.5 vuotta, useilla enemmän, kaikki olivat joko läpäisseet taipparit tai pääseet jäljelle saakka niissä... Olimme lisäksi ryhmän ainoa tolleri, käyttölabbisten ja kultaisten seassa.

Koko koulutuksen ajan koirat pidettiin hallinassa sivulla istuen, silloin kuin ei tapahtunut mitään. Olihan siinä osin haastetta, nimittäin kun siinä piti istua silloinkin kun tapahtui, mutta koira ei saanut lupaa päästä tekemään. Hienosti Myrri homman oppi eikä tarvinnut yhtään pikkuneitiä hävetä kokeneemmassa porukassa :) Ryhmässä tehtiin harjoituksia, missä koirat istuivat rivissä paikallaan, ohjaaja muutaman metrin päässä koiran edessä ja Pasi heitteli taustalta dameja ohjaajan selän taakse. Koira ei saanut lähteä liikkeelle, vaan piti odottaa. Tätä tehtiin vaikeuttaen niin, että kohta ohjaaja sai hakea damin ja viedä sen Pasille, koiran istuessa edelleen paikallaan. Todellista malttitreeniä siis!

Toinen ryhmäharjoite oli rivissä seuraaminen, ja äänimerkistä (sorsapilli) istuminen. Kuljettiin rintamassa hiiidasta seuraamisvauhtia ja kun äänimerkki kuului, koiran piti istua sivulle. Myrri oppi tämänkin nopeasti, ja pian alkoi istuutua ilman eri käskyä, jo äänimerkin kuultuaan. Sitten Pasi tuli rivissä aina kunkin koirakon viereen ja heitti damin eteen. Koiran piti jäädä istumaan, kun ohjaaja haki damin. Tätä toistettiin muutaman kerran, oli siis pitkä harjoitus ja vaati todellakin koiralta malttia- damit lentää mutta he eivät pääse hakemaan. 

Kolmas ryhmäharjoitus oli vaikeutettu versio edellisestä seuraamisharjoituksesta. Oltiin taas rivissä kentän toisessa päässä, ja Pasi heitteli jokaiselle koiralle kaksi damia kentän laitaan. Sitten käännyttiin täyskäännös ja lähdettiin seurauttamaan koiria, taas äänimerkistä istumaan. Jälleen Pasi tuli vuorollaan kunkin koirakon luo, ja heitti damin eteen, jonka ohjaaja haki, koiran istuessa paikallaan. Sitten käännyttiinkin ympäri, kohti kentän takalaitaan aluksi heitettyjä dameja ja koira lähetettiin noutoon. Olin melko varma, ettei Myrri tajua homman juonta, sellaisia harjoituksia kun ei olla koskaan tehty, ja damitkin olivat isoja "normidameja", ei variksia tai siipidameja. Mutta kyllä sitä vaan kannattaisi uskoa koiransa kykyihin- nimittäin ensimmäisellä lähetyksellä Myrri tajusi mitä halutaan, juoksi kentän laitaan ja nappasi damin suuhun! Ei shoppaillut eikä vaihdellut, vaan lähti tuomaan minulle :)  Vähän iso oli tämä dami pienen koiran suuhun, mutta urheasti se parin tiputuksen jälkeen minulle tuotiin. Aivan loistavaa! Harjoitus kesti taas kauan, kunnes kaikki koirat olivat sen tehneet kahdesti.


Myrri palauttaa damia nomekoutuksessa

Sitten alkoi yksilötreenin vuoro, ja kun mentiin ikäjärjestyksessä, olimme suoritusvuorossa ekana.
Pasilla oli iso kassi dameja, ja teemana oli treenata muistinoutoa. Vietiin yhdessä, Myrri hihnassa, kasa dameja heinikkoon heitellen pienelle alueelle. Sitten palattiin kentälle, ja minä lähetin Myrrin noutamaan. Sinnehän Myrri singahti ja palasi hienosi dami suussa luokseni :) Sitten vaikeutettiin. Myrri hihnaan ja vietiin kentän toiselle laidalle dami, jättäen se sinne. Palattiin taas alkuperäiseen paikkaan ja Myrri noutamaan ensiksi heinikkoon vietyä damia. Uskomatonta, mutta sinne se lähti ja damin toi! Tämän jälkeen lähetettiin noutamaan kentän toisella laidalla oleva dami, ja sekin vauhdilla haettiin. Harjoitusta toistettiin muutaman kerran, vaikeuttaen niin että heinikossa olevat damit olivat edelleen siellä, mutta kentän toisella laidalla oleva dami heitettiin. Ja taas Myrri hakemaan heinikosta, ei lähenyt heittodamin perään vaan teki sen mitä pyysin!

Pasilta saatiin paljon hyviä vinkkejä treenaamiseen ja paljon kehuja siitä, millainen noutaja minulla käsissä on. Hienoa tulevaisuutta on lupa odottaa ja erityismaininta siitä, että mitään ääntä ei koko kolmen tunnin treenin aikana Myrriltä päässyt. Tollerilla kun kuulemma on huono maine äänenkäyttäjänä (älä!), mutta meidän tyttöset ovat vähän eri luokkaa :)

Olikin sitten väsynyt neitokainen takapenkillä kun treeni saatiin päätökseen. Tai no ensin piti loikata takakonttiin minun huomaamatta, ja vedellä naamariin puoli kiloa treeninakkeja... Taisipa Myrri ajatella että ihan liian vähän palkkaa tuli treenin aikana, ja pitää itse huolehtia siitä että hänelle tarkoitetut palkat myös annetaan.... Onneksi ei ihan koko 900 g pakettia ehtinyt vetää, mutta sellainen kooma siitä seurasi että viiksikarvakaan ei värähtänyt ennenkuin oltiin kotipihassa. Upea koulutus ja upea pieni noutaja!!


Pieni NOME- oppilas kaikkensa antaneena :)

Ja sitten viikonlopun toiseen aktiviteettiin. eli MEJÄ:än. Kun minä nomeilin Myrrin kanssa, oli Jarno Mynämäellä tekemässä koejälkiä sunnuntain kokeeseen. Jarno sai jälkiparikseen tuomari Tuija Sällylän, ja olikin ollut antoisat jälkienteot ja hyvät jäljet olivat saaneet tehtyä, huolimatta mm. metsäkoneesta joka oli aloittelemassa hommia toisen jäljen kohdilla...

Minä hyppäsin sitten matkaan sunnuntaina ja mukaan lähti myös Lumo, vanhempieni tullessa meille hoitamaan muuta laumaa päivän ajaksi. Isot kiitokset taas isälle ja äidille tätäkin kautta, apunne on korvaamatonta!

Mynämäellä järjestettävät kokeet ovat perinteisesti suuria, useamman tuomarin kokeita. Tällä kertaa tuomareita oli viisi. Me olimme uuden mejätuomarin, Saija Kalevan, jälkiryhmässä. Jäljet oltiin jo valmiiksi arvottu, eli nyt ei minun huono arpaonni päässyt vaikuttamaan.  Paitsi... me saimme päivän toiseksi viimeisen jäljen, mutta tyypillisen tuurimme mukaan, se muuttuikin viimeiseksi. Päivä oli tuulinen ja tuuli vain yltyi päivän mittaan. Sen vuoksi tuo viimeiseksi jäänti hieman harmitti.. Ja toki olihan se Lumollekin pitkä päivä odotella koska pääsee hommiin. Siinä se päivä pikkuhiljaa eteni, Jarnon opastaessa kaksi jälkeä ja purkaessa niistä toisen, ennen kuin oli meidän vuoro.

Lumolle aiottu jälki oli uusi varajälki, kun jäljentekijöillä oli tullut hama (makuu jäänyt tekemättä) koejäljeksi suunnitellulla jäljellä. Kaikesta säädöstä johtuen oppaaksi jäljelle tuli kaksi henkilöä, toinen se jonka olisi kuulunut jälki tehdä ja toinen, joka sitten tuli "lennosta" mukaan tekemään tuon varajäljen. Pikkuisen siis mietitytti, minkähänmoinen jälki siellä odottamassa oli... Jarnoakin asia, ja Lumon jäljestyksen seuraaminen, kiinnosti sen verran paljon, että tuomarin luvalla lähti porukan jatkoksi jäljestystä seuraamaan.

Lumon jälki kulki vaihtelevassa maastossa, jossa paikoin tuuli melko tavalla. Ensimmäisellä kulmalla ollut katko, missä tuuli puhalsi viereiseltä hakkuuaukolta, selvitys teetti vähän töitä. Hienosti Lumo sen kahdella isonevalla rengastuksella ratkaisi ja matka jatkui. Makuista kaksi ekaa merkattiin vähän nopeasti, kolmas ohitettiin kun oltiin jäljeltä jonkin verran sivussa siinä kohtaa (tuuli). Neljäs merkattiin erinomaisesti ja pitkältä tuntuneen matkaan jälkeen löytyihän se peuransorkka sieltä :) Jäljellä oli usein paikoin riistapolkuja, mitä pitkin jälki eteni. Olisi ollut riistaherkälle koiralle paha paikka, etenkin ne kohdat missä poluilta lähdettiin pois. Lumo on onneksi jo niin "Pro", että tietää mikä jälki on se, jota seurataan. Upea suoritus, haastava maasto ja tuulinen keli-  on meillä aika superkoira!

Suorituksen jälkeen lähdettiin purkamaan toinen Jarnon opastamista jäljistä ja sitten keskuspaikalle odottelemaan tulosten lukua. Siinä odotellassa Lumppari pääsi uimaan keskuspaikan "lampeen", sitten syötiin hyvää hirvisoppaa ja rupateltiin porukan kanssa odotellessa. Vihdoin tuli aika tulosten luvun, joka pidettiin kauniissa auringonpaisteessa ulkona. Aloitettiin tuttuun tapaan avoluokasta, jossa melko tavalla oli tullut nollia. Keli ja riista..... Ja sitten voi- luokkaan, jossa sielläkin nollia oli useita, ja sitten hypättiinkin suoraan ykkösiin. Aika monta koekertomusta ehdittiin lukea, ennenkuin tuli Lumon vuoro. Hieno kertomus ja hienot pisteet. 46! Lumon kauden kolmanneksi paras tulos siis, siinä kelissä ja maastossa huippu juttu! Lumo olikin pisteissä koko ison kokeen kolmanneksi paras voi- luokan koira, joten kylläpä sai neidosta olla ylpeä :)


Lumo ja metsän eläimet sekä hieno palkintolaatta :)

Ai niin! Olenkin vallan unohtanut tänne blogiin kiitellä, mutta kiitos monille kasvatinomistajille jotka olette luvanneet antaa yhteystietoja ja tarvittaessa esitellä koiriakin rodusta kiinnostuneille! Eli tällainen hieno mahdollisuus on tarjolla rotuun tutustumiseen, ottakaapa siis yhteyttä minuun keitä kiinnostaa niin annellaan yhteystietoja :) Ja meille saa toki tulla, kuten tähänkin saakka, tutustumaan tyttöihin, heitä on aina ilo esitellä!

2018-08-13

Tollerimejä- kyllä ne tytöt osaa!


Taitavat jäljestäjämme Minku ja Lumo :)

Viikonloppuna Virroilla järjestettiin perinteinen Tollerimejä, jonne saimme kaksi koepaikkaa. Pieni jännitys oli siitä, päästäisiinkö mestaruuskokeeseen, mutta harmillisesti jäätiin pikkasen vaille karsintarajan pisteissä. Eli startattiin "normisarjassa". No, jäipä sitten tavoitetta mestaruuden osalta tuleviin vuosiin!

Matkaan lähdetiin jo perjantaina töiden jälkeen. Oltiin varattu majoitus Virtojen keskustasta, Tarjanteen talo- motellista. Olikin hintaansa nähden oikein hyvä majoituspaikka, rauhallinen, isohko huone omalla pikkukeittiöllä, ympärillä ok ulkoilumaastot.

Lauantaina jälkien teko aloitettiin aamulla vasta kympiltä, eli ehdittiin hyvin aamulenkitellä koirat ennen jälkientekoon lähtöä. Paikan päälle kun saavuttiin, tutut kuviot jälkien jakoineen. Saatiin Jarnon kanssa tehdä jäljet parina, mikä olikin meillä edellytys sille että kahdella koiralla voitiin kokeeseen lähteä. Meidän jäljet sijaitsivat kauimmaisena keskuspaikalta, mutta hyvin perille löydettiin ja saatiinkin mielestämme oikein hyvät jäljet tehtyä osin haastavaan suomaastoon. Hirvikärpäsiä oli minun makuuni ihan liikaa, muuten keli suosi ja teko eteni mukavasti, pari tuntia / jälki joka on meille sellainen normaali, jos maastossa ei mitään kauhean ihmeellistä ole.

Kun jäljet oltiin tehty, ajeltiin takaisin majoitukseen ja käytettiin koirat pikku lenkillä. Sitten suihku, vaatteiden vaihto ja syömään koko lauman kera Virtojen rantaravintolaan. Siellä olikin mukava lämpimässä illassa istuskella terassilla ja nauttia loistavat (ja tasoonsa nähden edulliset) ruoat! Koirat saivat lasten kanakorin jaettavakseen ja myös meidän annoksista runsaasti maistiaisia, sen verran isot olivat kana ja pihvi lisukkeineen. Iltalenkkikin tuli samalla mukavasti hoidettua, rantaan kun oli majoitukselta jonkin verran kävelyä. Tyytyväisin mielin vatsat täynnä mentiin ajoissa nukkumaan, valmistautuen seuraavan aamun aikaiseen herätykseen.


Lauma nautiskelemassa rantaravintolan herkuista :)

Koepäivä aloitettiin klo 08.00. Paikalla oli runsas tolleriosanotto, sekä kolme muun rotuista. Tuomareita kokeessa oli neljä, yksi avoryhmä, kaksi "normi" voi- ryhmää ja mejämestaruusryhmä.
Kerrankin minulla kävi arvonnassa tuuri, eli saatiin heti aamun ekat jäljet. No, koko päivän oli puolipilvistä, n. + 20 C ja heikkotuulista keliä että sen puoleen ei suoritusjärjestyksellä ollut väliä. Olipahan vain mukava saada se koejännitys heti aamusta pois alta :)

Kun laukauksensieto oltiin pidetty, lähdettiinkin heti matkaan kohti koemaastoa. Suoritusvuorossa meiltä oli ensimmäisenä Lumo. Lumon jälki kulki pääosin oikein mukavassa maastossa, jossa oli paikoin varsin avointa. Jos keli olisi ollut tuulinen, olisi voinut olla vähän haastetta. Nyt oli varsin tyyntä ja Lumo eteni jäljellä juurikaan siltä poikkeamatta. Mukavaa vauhtia tassuteltiin menemään ja kaikki makuutkin löydettiin ja merkattiin. Mielessäni laskeskelin, että tästä taitaa tulla Lumon paras suoritus minun ohjaimissa, siis jos itse arvioisin. Tuomarithan voivat arvioida hyvinkin eri tavalla, kuka painottaa makausten merkkausta, kuka ei "salli" yhtään poiketa veriuralta pisteisiin koskematta jne. Mutta hienosti Lumo meni ja sorkalle löydettiin 24 minuutissa. Kiitosta oppallemme Hannalle hyvin tehdystä ja opastetusta jäljestä vielä tätäkin kautta!

Kun jäljeltä päästiin tielle, Lumon juotto ja valjaiden siirto Minkulle. Sitten odottelemaan Minkun jäljen alkua vähän edespäin. Minkun jälkimaasto ei sitten enää ollutkaan niin mukavaa kuin Lumolla. Muutamin osuuksin kuljettiin korkeassa suopursukossa, matkalle mahtui tiheää ryteikköä, ojia (joissa ei vettä), ihan mukavaa metsämaastoa ja kaikkea siltä väliltä. Makuita Minku merkkaili hienosti, paitsi viimeisen meni aika vauhdilla yli. Pientä sydämentykytystä aiheutti kolmannella osuudella ryteiköstä lentoon lehahtanut metsäkanalintu, jonka perään Minku vingahtaen olisi sännännyt. Onni onnettomuudessa, liina oli ryteikössä tarttunut solmupäästään oksien väliin kiinni, minä en siis liinasta vetänyt vaan Minku pysäytti itse itsensä- tämän tuomari näki. Siinä sitten odoteltiin kun sain liinan irrotettua, mitä Minku tekee. Hetken aikaa seisoi ja katseli liina löysällä sinne, minne lintu oli lähtenyt. Kun aikaa oli hetki kulunut, kysyin tuomarilta voinko kehottaa. Lupa tuli, ja kovaan ääneen sanottu "Minku, JÄLKI", sai Minkun aivot taas jälkimoodiin :) Käännös ympäri ja jatkamaan jäljestystä. Vikalla osuudella tuli vielä jäljeltä poistuminen, hetki kuljettiin n 10- 20 m päässä jäljen sivua sen suuntaisesti, palaten kuitenkin itse takaisin uralle. Ja kohta oltiinkin kaadolla, jee! Aikaa Minkulta oli kulunut 30 min, joten kelpo tahti pienistä linnun aiheuttamista viivästyksistä huolimatta.

Kylläpäs oli tyytyväinen mieli kun suoritukset molempien koirien osalta oli tehty, ja mielestäni ihan kelpoja tuloksiakin sai odotella. Parin jäljen verran meillä oli odotteluaikaa ennen Jarnon opastuksia. Lenkiteltiin koiria, heiteltiin namuja metsään etsittäväksi, jutusteltiin mättäällä istuen ... eli vietetiin oikein parisuhdelaatuaikaa :)

Jarnon molemmat opastukset menivät hyvin. Toisella koira teki hukattoman suorituksen ja toisella koe keskeytyi riistahukkiin. Kun opastukset oli ohi, lähdettiin purkamaan jäljet. Rouva pääsi mukavampikulkuiselle jäljelle auttamaan meitä purussa ja nauttimaan suorittamisesta. Liinassa tassutellen mentiin lähes jälkitarkkaa varmaa työtä koko jälki läpi aina kaadolle saakka. Siellä Rouva alkoi peittää hirvensorkkaa maahan, ja saikin aikansa nauttia ja peitellä, ennenkuin annoin vaihturiksi kanafileen ja Jarno otti sorkan pussiin. Toinen jälki purettiinkin sitten vauhdilla, oli niin avointa maastoa että helppo homma siinä kohtaa- toki jalkoja jo painoi päivän tarpomiset... Kun oltiin saatu jälki melkein purettua, sain soiton keskuspaikalta missä meitä jo kaipailtiin. Meidän jälkiryhmän päivä oli edennyt varsin hitaasti, ja koska meillä oli purettavana päivän kaksi vikaa jälkeä, olivat muut saaneet jo omansa valmiiksi. No, eipä siinä mitään. Ehdittiin paikalle juuri kun voi- tuloksia alettiin lukea. Aikamme kuunneltiin, ensin nollista alkaen, sitten kakkonen, ykkösiä joissa pienemmät pisteet ja kun päästiin 44 pisteeseen, tuli Minkun vuoro.

Tässä tuomarimme Annamari Murtolahden koekertomus Minkun suorituksesta: "Koira ohjataan jäljelle, josta alkaa sopivanvauhtinen jäljestystyö, missä käytetään sekä maa- että ilmavainua. Kaikki osuudet edetään pääsääntöisesti jäljen tuntumassa, välillä molemmin puolin aaltoillen. Kolmannen suoran alussa pisto jäljen sivuun, jossa metsäkanalintu. Lintu lähtee lentoon ja koira vinkaisee nykäisten perään. Kehotuksesta takaisin jälkityöhön. Viimeisen suoran lopussa pisto jäljen oikealle puolelle. Kulmista 1. jolla katko, parilla rengastuksella uudelle osuudelle. 2. kulma laajalla lenkillä, 3. kulma tarkasti. Makauksista 1., 2. ja 3 merkataan erinomaisesti pysähtymällä, 4. kävellään yli. Suoraan kaadolle, joka kiinnostaa".

Ja sitten jatkuivat tulosten luvut... kunnes jäljellä oli enää kaksi tulosta. Edellisen koiran saatua 47 pistettä, alkoi jännitys nipistellä vatsaa- tuleeko Lumolle uran paras tulos...?? Ja sieltähän se kertomus luettiin: " Koira ohjataan jäljelle, josta alkaa sopivanvauhtinen jäljestystyö, missä käytetään sekä maa- että ilmavainua. Kaikki osuudet edetään jälkitarkasti jäljen päällä tai sen välittömässä läheisyydessä. Vain yksi pisto jäljen sivuun viimeisellä osuudella, josta palataan omatoimisesti takaisin jäljelle. 1. kulma jolla katko, veretyksen loppuun ja jäljentekijöiden saappaista tukea ottaen uuden osuuden alkuun. 2. kulma sääntöjen mukaan, 3. kulma tarkasti. Makuista 1. ja 4. merkataan erinomaisesti, 2. ja 3. nopeasti pysähtyen. Suoraan kaadolle, joka kiinnostaa. Erinomainen, hiljainen jäljestystyö, jossa ohjaaja luottaa koiraansa". Voi 1 48 pistettä! Jee!!! Lumon uran parhaat pisteet, ja kyllä se suoritus siellä liinan päässä niin hienolta tuntuikin, että tästä osasin unelmoida :) Saimme hienon kiertopalkinnon kokeen VOI- luokan parhaana tollerina- kovatasoinen labbisnarttu sai samat pisteet kanssamme. Eli Lumo oli siis "normaalin" VOI- luokan paras tolleri! Näillä pistein oltaisiin mestaruuskisassakin oltu jaetulla nelossijalla, siellä hieno tulostaso kuten odottaa sopii. Isot onnittelut Katille ja Ville- Pekalle Teddyn neljännestä mejämestaruudesta!

Kun tulokset oltiin saatu luettua, keräiltiin palkinnot kasaan ja lähdettiin vielä käyttämään koirat uimassa ennen kotimatkaa. Olikin koirilla haustaa, kera Caron (Carolle kokeesta ensimmäinen voi 1- tulos, onnea!) ja Myrrin veljen Lucan. Sitä kiljunnan määrää kun kuusi tolleria hakee vedestä keppejä ja nujuaa keskenään- huh huh :D Hauskaa oli, ja onnellisin mielin lähdettiin uiminkien jälkeen kotimatkalle, niin koirat kuin ihmiset :)

2018-08-07

Murheita...

Niin sitä koiran vanhetessa vaan tulee vastaan murheita, isompia ja pienempiä. Löysin reilu kuukausi takaperin Taikan takanisästä patin. Käytiin näyttämässä pattia (joka kasvoi maltillista tahtia) viikko sitten eläinlääkärille, joka teki tarkan tutkimuksen ja totesi, että lähes joka nisästä on tunnettavissa kasvainmuutoksia. Suurin osa todella pieniä, mutta pari myös jo herneenkokoista tuon löytämäni patin lisäksi. Koska kyseessä on leviävät kasvaimet, otettiin Taikalta rintaontelon ja keuhkojen röntgenit, etäpesäkkeiden varalta. Onneksi niitä ei (vielä) näkynyt, joten toivoa on että leikkauksella voitaisiin saada lisäaikaa.

Nyt edessä on siis iso leikkaus, missä kaikki nisälohkot poistetaan. Se voidaan joutua tekemään kahdessä erässä, riippuen siitä miten Taika jaksaa leikkauksen aikana ja miten iho riittää. Myös munasarjat poistetaan samalla tähystysleikkauksella.

Hintaa koko lystille tulee yli 2 t, ja vakuutus ei toki ole enää voimassa Rouvan täytettyä 10 vuotta. Mutta jos saataisiin edes muutama hyvä kuukausi, saati vuosi, lisäaikaa, niin sitä ei voi rahalla mitata.

Paljon olen saanut tukea fb ihanilta ihmisiltä, tehtyäni päivityksen asiasta. Kiitos kaikille! Ja ensi torstaina saa olla ajatuksin mukana...