Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RIGAVW-18 EEV-17 EEVV-17 RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE BY MVA EE MVA LV MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tyttären Myrrin (RIGAJW-18 Magicfox`s Amarone) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2018-07-30

Unohtumaton viikonloppu!


Tyttöset ja osa viikonlopun palkintosaldosta!

Johan oli viikonloppu, ei voi kun hymyssä suin niin todeta :) Viikonloppu alkoi perjantaina Ikaalisissa VEPE- kokeen merkeissä. Lumo starttasi ensimmäistä kertaa ALO- luokassa, läpäistyään SOVE;n aika lailla vuosi sitten. Tuomarina toimi Monica Lindroos ja ALO- koiria oli kisaamassa neljä, joista Lumon suoritusvuoro oli viimeisenä. VEPE:ssä suoritusvuoroilla ei sinänsä ole väliä, kun liikkeet tehdään yksi kerrallaan, eli kaikki luokan koirat suorittavat yhden liikkeen, sitten liike nro 2 jne.

Koe alkoi veneestä hypyllä, minun ollessa veneessä ja Jarnon kutsuessa Lumoa rannalta. Ei tarvittu kuin yksi kutsu ja sinnehän Lumo leiskautti hienolla loikalla ja ui rantaan. Alkuun näytti että menisi vähän ohi maalilinjasta, mutta hyvin korjasi loppua kohden ja tästä täydet 25 pistettä.

Toisena liikkeenä oli esineen vienti, jota emme sovessa tehneet lainkaan. Paljon piti treenata talven aikana, mutta pentue ja muut talven aikaa ja voimia vievät jutut ... niin ei saatu treenattua. Hyvin epävarmoina siis tästä liikkeestä. Koulutin Lumolle edellisenä iltana ja koepäivän aamuna pitoa pikkudamilla, ja se kannatti. Sain Lumon ottamaan esineen pudottamatta sitä kertaakaan, ja Jarnon huutaessa veneestä 30 m päästä Lumo lähti uimaan esine suussa kohti venettä. Pari kertaa oli kääntymässä takaisin rantaan, mutta kutsulla korjasi taas suunnan veneelle ja Jarno sai vientiesineen toimitettuna perille. Huippua! Lisäkäskyistä - 4 virhepistettä, mutta mielettömän hieno suoritus!

Kolmantena tehtiin veneen haku. Se sujui aivan täydellisesti. Koska keli oli heikkotuulinen, ei aalloista ollut haittaa. Minun annettuani veneestä köyden toimitti Lumo veneen 25 pisteen arvoisesti suoraan maalitolppien väliin Jarnolle.

Viimeisenä tehtävänä oli hukkuvan pelastaminen. Minä menin varoiksi veneeseen mukaan, jos oltaisiin tarvittu lisäkehotusta Lumolle lähteä pelastamaan. Ei tarvittu. Yhdellä kehotuksella Lumo singahti pelastamaan hukkuvaa ja toimitti hukkuvan suoraan maalitolppien väliin rantaan. Täydellinen suoritus!

Tämähän tiesi sitä, että tiedossa oli ykköspalkinto! Ja hienoin pistein se tulikin, 96/100 pistettä ja porukan 2. sija! Aivan mahtava Lumppari, ei voi muuta sanoa :)

Taitava vesipelastaja kera palkintonsa!

Lauantaina koitti odotettu päivä, Tollershow Harjavallassa. Erityisen odotetun siitä teki se, että Myrrin näyttelydebyytti odotti tekijäänsä... Ja kolmen sisaruksen (Luca, Nipsu ja Vanni) myös. Liikkeelle lähdettiin heti aamusta, koska pennut olivat jo klo 9.30 kehässä. Perille päästyämme Jarno pystytti teltan ja sitten koirat häkkiin kylmäkallejen (oli todella kuuma jo siihen aikaan aamusta) kera varjoon odottelemaan. Koko kisaan osallistuva Magicfox`s tiimi saapui teltallemme pitämään varjoa ja rupattelemaan, Vilma ja Jarnokin tulivat katsomaan pentujen shown, oli mukava nähdä!

Pennuilla tuomarina toimi alankomaalainen vanhempi rouva, tollerikasvattaja Chris Eelman. Kehä alkoi urosten pikkupentuluokalla, jossa esiintyivät Luca ja Nipsu sekä yksi Sienna-Red pentueen uros. Kivasti sujuivat kehäilyt pojilta. Tuomari oli hyvin tarkka, seisotti kauan, kävi runkoa läpi, katseli ilmettä, taas seisotti... Pennuille aika pitkä aika seistä, mutta tulipa kokemusta. Ja hienostihan se meni! Luca voitti pikkupennut saaden KP:n ja Nipsu oli luokan 2. Isoja urospentuja oli neljä ja näistä luokkavoittajalle KP. Paras urospentukisassa vanhempi ja valmiimpi voitti, mutta hieno startti Lucalle näyttelykehiin, PU2!

Pieniä narttupentuja oli neljä ja me Myrrin kanssa olimme kehässä ensimmäisenä, sitten Vanni, Myy (Riverbreeze Smoothie Moonbeam) ja Sienna-Redin kasvatti. Ensin juostiin yhdessä ja sitten yksilöarvosteluun. Tuomari kävi todella tarkkaan koko koiran lävitse, hymyä aiheutti Myrrin pitkä häntä, josta tulikin maininta arvosteluun (positiivinen asia siis). Myrri jaksoi seistä tosi kivasti, toki aina välillä meni peppu maahan mutta sitten taas seistiin. Liikkeisiin olin erityisen tyytyväinen, samoin tuomari kehui niitä kovin- etenkin häntää jota Myrri kantaa todella kauniisti selkälinjan yllä. 


Kuvassa Myrri, Vanni ja Myy


On se Myrri vaan kaunis seistessään(kin) ! Arvostelussa sanat "ihana sivuprofiili"


Ja liikkeissään myös! Arvostelussa "ikäänsä nähden hyvä liikkuja"

Vannin esiintyminen meni ensikertalaiseksi myös ihan kivasti, mitä nyt vähän piti heittäytyä kyljelleen ja olla hetkittäin pikkasen erimieltä kuinka tässä nyt pönötetään.. . Tuomarilla oli onneksi huumorintajua ja hyvin saatiin arvostelu hoidettua.

Kun kaikki pennut oltiin yksilöarvosteltu, mentiin kilpailuluokkaan. Sieltä Sienna-Red neloseksi, Vanni kolmoseksi, Myy kakkoseksi ja Myrri ykköseksi! Taisi siinä pieni tuuletus päästä :D Myrri oli ainoa pennuista joka sai KP:n, ja tuomari kehui Myrriä siinä vielä suullisestikin kovasti. Kysyi olenko kasvattaja ja onnitteli hienosta kasvatustyöstä sekä povasi Myrrille loistavaa tulevaisuutta, kun vielä vähän kehittyy valmiimmaksi :) Kylläpä tuli hyvä mieli!


Taisi esittäjä olla pikkasen iloinen ykkössijasta ;)

Isoissa narttupennuissa oli yksi kisaaja, eikä tämä saanut KP:a. Sehän tiesi sitä, että Myrri oli paras narttupentu! Palkintoja saatiin joka välissä, ruusukkeita ja leluja ja ruokaa ja ihana pinkki palkintodami :)

ROP- kisaan päästiin urospentujen voittajan kanssa. Tämä poika oli varsin komea ja hyvin kehittynyt, toki ikääkin oli kaksi kuukautta enemmän kuin Myrrillä. Hienosti Myrri jaksoi vielä tämänkin kehän juosta ja seistä kuumuudessa. Me olimme VSP, ja ihan ok valinta. Kyllähän Myrri on vielä "kesken", mutta kovaa vauhtia kehittymässä ja tekemisen ja esiintymisen asenne, se on upea!


Myrri VSP- pentu KP, Hillitön Kauhuvekara ROP- pentu KP

Kun pentujen kehät olivat ohi, olikin pitkä aika odotella narttujen kisan alkamista. Taisi siinä jokunen tunti vierähtää... No, lopulta pääsivat valiot aloittamaan, tuomarinaan saksalainen tollerikasvattaja Gabi Orru. Molemmat tollershown tuomareista pitivät hyvinkin tiukkaa linjaa, pennuille ei KP:ja jaeltu kuin voittajille eikä kaikille niillekään, aikuisten luokissa SA:ta annettiin yleensä vain luokkavoittajalle, ehkä kahdelle parhaalle. Joten kovin suuria odotuksia ei valiokehään ollut, kisaamassa kun kuitenkin oli kahdeksan menestyksekästä narttua.
Lumo esiintyi Jarnon kanssa todella hienosti ja sai erin, lisäksi pääsyliput "paras pää ja ilme" sekä "parhaat liikkeet" kilpailuihin.  Myös Minkun esiintyminen meni hienosti, ja päästiin myös kisaamaan parhaimmista liikkeistä. Kaikki valiot saivat erin. Kilpailuluokassa juostiin yhdessä ja pareittain. Riemu olikin suuri, kun Lumo laitettiin kärkeen! Minku hienosti sijalle kolme. Vain Lumolle SA, joten nythän alkoi kyllä jännitys nousta PN- kehää odotellen....

Veteraaninarttuja oli ilmoitettu huimat 17. Taika ei ole tällä hetkellä karvassa, joten odotuksia ei ollut. Hienosti Rouva taas veti, tuttuun tyyliinsä :) Eri saatiin hienolla arvostelulla, mutta tällä kertaa ei muuta. Veteraanien voittoon odotetusti Kitimat Nicola.

Parasnartttukehässä maailma makasi tutulla paikallaan, sen osalta kuka voitti eli Kitimat Nicola (kolmas tollershowvoitto putkeen). Meidän tiimin riemulla ei ollut rajaa, kun Lumppari liiteli sijalle 2! Olihan se nyt aivan huikea tulos, erkkarin pn2- sija! Palkintoja saatiin taas kasa, hienot ruusukkeet, ruokaa, ja 2. sijan osoittava sininen dami. Nyt onkin sitten pari uutta damia millä treenata, Myrrin ja Lumon.. vaiko raaskiikohan niitä metsäkäyttöön laittaa ;)

Sitten olikin vuoro parikilpailun, jonne olin ilmoittant Minkun ja Lumon. Yhtään ei oltu treenattu yhteiskulkua ja pönötystä, mutta eipä se pöllömmin sujunut. Kaikkiaan yhdeksän  paria oli kisaamassa. Tuomarit yhdessä pohtivat valintoja ja poimivat muutaman parin jatkoon, me mukaan lukien. Sitten juoksukierros ja seisotusta.... ja tuomarit hymyillen suuntaisivat minun luo! Eli Lumo ja Minku voittivat parikisan!! Molemmille hienot ruusukkeet, kiertopalkintopokaalit ja kansio. Sieltä kansiosta löytyykin muisto muutaman vuoden takaa, kun Taika ja tyttönsä Coco tuon kisan voittivat :)

 Paras Pari Minku ja Lumo!

Tämän jälkeen oli parhaiden liikkeiden kisan vuoro. Minä vein Minkun ja Jarno Lumon. Lumo pääsi hienosti jatkoon poimittujen joukkoon, mutta putosi kuuden joukosta pois. No eipä harmittanut, jo se että päästiin osallistumaan kahdella koiralla oli upeaa! Ja lämpimänä muistona tästä kisasta aina se vuosi, kun nuori Taika tuon palkinnon voitti :)

Ja sitten päivän viimeinen kisa meidän osalta, eli paras pää ja ilme. Osallistujia oli monta ja tuomarit kierrettyään katsomassa kaikki, poimivat muutaman jatkoon. Lumon kohdalla näin käytävän erityisen paljon keskustelua ja hymyjä... Ja niinhän siinä sitten kävi, että Lumo voitti! Paras Pää ja Ilme, no ollaan me aina sanottu että Lumon ilme on lumoava- tuomarit olivat tästä täysin samaa mieltä! Ja taas saatiin ruusukkeita ja kiertopalkintoa... 


Lumo Paras Pää ja Ilme! Ja onkin muikea ilme- onnellinen voittaja!

Melkoisen pyörällä päästämme (ja päivän helteessä olosta) laitettiin leiri kasaan. Sitä palkintojen määrää... Lelut, ruoat, damit, herkut, kiertopalkinnot ja kaikkiaan 11 kpl ruusukkeita meidän tytöille- USKOMATONTA!

Sunnuntaina käytiin "jäähdyttelemässä" Porin KV:ssa, missä outo tuomari Kari Järvinen tuomaroi tollerit. Enpä mitään aiempaa tietoa löytänyt, mutta ilmeisesti (joku sanoi) että oli 20 v sitten viimeksi  tollereita tuomaroinut. No, hän haki isoa ja vahvaa niin uroksissa kuin nartuissa. Pienet eivät pärjänneet ja niinpä meidän likat saivat tyytyä sileisiin ereihin ja luokka 3. (Minku) ja 4. (Lumo) sijoihin. Ei jaksanut edes harmittaa, mutta eipä tarvi mennä tälle ukolle toiste. Taika kisasi veteraaneissa Nuppua vastaan. Eri saatiin ja kilpailuluokassa voittoon kera sa:n. Pn- kehässä päästiin sijalle 4. ja veteraanikehässä oltiin VSP- veteraani Paavoa vastaan. Se olikin Rouvan 10. VSP- vet ja kun niitä ROP- vet- tuloksia on 40, niin kaikkiaan 50. kertaa on Rouva ollut kaunein veteraani! Siinä on asia, josta olemme erittäin ylpeitä ja kiitollisia.

2018-07-25

VOI -

Koeselostus: "Lumo tutkii alkumakuun hyvin ja saatetaan mallikkaasti veriuralle. Alkaa sopivavauhtinen jäljestys jossa käytetään pääosin maavainua. 1:n osuus hyvin vain yksi pisto jäljen sivuun. Makuun kiertää aivan vierestä ohi. 1:n kulman katko veretyksen lopusta rengastus takana ja kaarroksella ulkokautta toiselle osuudelle. Se myös hyvin, vaikka maasto on haastavaa harvennushakkuualuetta. Osuuden makuun tutkii hyvin. Kolmannella kulmalla oli jäljentekijät tehneet pitkän piston suunnistusvaiheessa ja Lumo tekee kulmalla laajan rengastuksen takana ja palaa kulmalle jossa pieni pyörähdys ja 3:lle osuudelle. Tämä osuus on paljas hakkuuaukko jossa on todella kuuma ja siellä on vaikea kulkea. Lumo kuitenkin sinnikkäästi työstää itsensä 3:lle kulmalle. Osuuden makuun tutkii. Kulmalle tultaessa on todella kuuma ja aikaa on mennyt haastavassa maastossa, joten koiran ohjaaja keskeyttää kokeen. Lumo osoitti sinnikkyyttä ja hyvää nenän käyttöä tänään. Valitettavasti olosuhteet olivat nämä. Tsemppiä jatkoon!".

Lyhyesti. Akaan MEJÄ- koe aloitettiin aamulla klo 05.00. Me saimme päivän viimeisen jäljen, jolloin lämmintä oli puolilta päivin varjossa +30 ja auringon paistaessa auringossa paljon enemmän. Jälki oltiin tehty lähes koko matkalta (poislukien osa alkua ja pieni osa loppua) vaikeakulkuiseen maastoon, josta suurin osa oli hakkuualuetta. Lämpö siellä oli epäinhimillinen. Lumo teki upeasti töitä, mutta etenkin toisella kulmalla jäljentekijöiden päinvastaiseen suuntaan tekemä pitkä suunnituspisto teetti ylimääräistä työtä paljon ja väsytti Lumoa kovasti. Koiraa ei olisi pitänyt koskaan laittaa tuolla kelillä tuohon maastoon (tai tuohon maastoon ikinä, kelistä riippumatta), joten keskeytin kokeen- Lumohan kyllä jäljestäisi vaikka jalat altaan. Tuomarin sanoin, tälläistä jälkeä ei olisi koskaan pitänyt tehdä ja kokeen jäljet olivat varsin epätasapuoliset.

Minun tuurini siis jatkuu näiden jälkikokeiden suhteen ja seuraaviin kokeisiin lähtee Jarno. Tollerimejään saatan lähteä mukaan, riippuen siitä montako paikkaa saadaan ja olisi siellä minulla yksi ohjaustehtäväkin omien lisäksi. Alkaa hieman syödä motivaatiota nämä muut kuin koirasta johtuvat hylkäykset ja keskeytykset, kuten varmasti jokainen lajia harrastava ymmärtää...

Lumolle isot pisteet siitä, että johdatti meidät maastosta pois, oppaan ollessa täysin hukassa siitä missä jälki kulkee. Loppu oltiin vedetty sellaiseen tiheikköön, missä ei eteensä nähnyt eikä merkkejä ollut juuri lainkan. Lumo kulki edellä jäljestäen ja johdatti lopulta meidät sorkalle, jonka hienosti osoitti. Ilman Lumoa olisimme varmaan siellä hornan kattilassa vieläkin.... Rakas ja niin taitava Lumo!

2018-07-22

Rouvan 40. ROP- vet ja kolmoisvoitto pitkästä aikaa :)

Viikonlopulle oltiin suunniteltu näyttelyreissu, edellisestä olikin jo aikaa. Suunnitelmat meinasivat muuttua vielä viime metreillä, kun Sastamalan mejäkokeeseen huomattiin olevan peruutuspaikkoja tarjolla. Hetken harkinnan jälkeen päätettiin kuitenkin valita näyttelyt, vähän vaihtelua kun mejää on tänä kesänä touhuttu ennemmänkin kuin paljon, ja ylihuomenna mennään jälleen.

Lauantaina lähdettiin aamusella matkaan kohti Seinäjoen ryhmänäyttelyä, missä tuomaroi Satu Ylä-Mononen. Tollereita oli ilmoitettu peräti kolme, eli meidän tytöt :) Näyttelypaikalla oli hyvin lämmin, vaikka kehät olivat jo aamusta. Onneksi saatiin häkille varjopaikka ja lisäksi suojattiin se vielä aurinkovarjolla. Ennen kehän alkua treenailin Myrrin kanssa kehässä liikkumista ja seisomista, kehis kävi vähän kopeloimassa ja samoin pyydettiin kehän ulkopuolelta käsittelyharjoitusta tekemään rouva viereiseltä teltalta. Ihan kivasti sujui niin kehässä kulku, seisominen kuin tutkiminenkin :)


Kauniisti Myrri osaa jo liikkua ravaten, ja kontaktiakin pidetään


Hieman on takakorkea tällä hetkellä, eli vielä kasvaa.... :)

Kehässä sekä Lumo että Minku saivat erit ja kilpaluokassa Lumo edelle, molemmille sa. Taikalle myöskin, joten pn- kehässä oltiin kaikki ja kiitoksia Minkun esitysavusta Myrrin käsittelyssä auttaneelle rouvalle! Järjestys oli Lumo, Minku ja Taika eli kolmoisvoitto pitkästä aikaa- tosin voiko sitä voitoksi sanoa kun kolmisin vaan oltiin... No, mukava kuitenkin :) Erityismukavaa oli se, kuinka tuomari kehui koirat "maasta taivaisiin" ja kiitti että oltiin tultu hänen kehäänsä! Jäipäs hyvä mieli!


Seinäjoen ruusuketytöt, Taika ROP-vet (39.) ja Lumo ROP

Näyttelystä ajeltiin majoittumaan Ylivieskaan. Siellä hotellimme oli edellisvuodelta tuttu Käenpesä, mutta viime vuonna ei ollut näin kuuma kuin nyt. Huoneessa ei ollut ilmastointia ja sisällä lämpöä lähes +30... Aika karmea kokemus. Kaikki viilennyskeinot tuulettimesta juoksevaan kylmään veteen vessassa ja märkiin lakanoihin lattialla oli käytössä, silti kyllä kestorajoja koeteltiin. Paljon vietettiinkin aikaa ulkona koiria talutellen ja terassilla istuskellen.  Illalla Lumoa pisti ilmeisesti amppari tassuun, sillä yhtäkkiä meillä oli terassilla tassua ilmassa pitävä kolmijalkainen koira. Mitään ulkoista en tassusta löytänyt, eikä myöskään avuksi tutkimaan tullut näyttelyn toimihenkilö. Nukkumaan mentiin sillä ajatuksella että aamusta lääkäriin, jos vieläkään ei painoa jalalle varaa. Onneksi, tassu oli aamulla ihan normaali ja taas Lumo kulki neljällä jalalla. Mysteeriksi jäi, mistä oli kyse, mutta pääasia että parani yhtä nopeaan kuin oli tullutkin!

Ylivieskan kehät olivat heti aamulla klo 9. Jälleen vähän treenailin Myrrin kanssa ja saatiin muutamankin ihminen (myös miehiä) tutkimaan. Kivasti meni ja kiitosta kaikille!

Tollereita oli 7 ja tuomarina toimi Jaana Hartus, joka teki Minkusta huhtikuussa VSP:n. Nyt oli linja vähän muuttunut. Me valioissa saatiin molemmat sa, mutta Lumoa moitittiin turhan matalaksi ja Minkua lihavaksi... Järjestys Lumo 1 ja Minku 2, sa:t kuitenkin saatiin. Taika oli ainoa veteraani ja seisoi tosi kivasti, liikkeissä alkaa valitettavasti jo ikä näkyä, hienosti meni mutta entinen loisto on poissa... Surullista kyllä, mutta näin se elämä vaan menee... No, tuomari kyllä Rouvasti piti ja sa:n sai. Kaunis kultainen ROP-vet ruusuke saatiin ja se olikin jo Rouvan 40. ROP-vet! Kyllä niistä jokaisesta ollaan ylpeitä ja kiitollisia.

Pn. kehässä oli kanssamme hyvin menestynyt nuorten luokan narttu Ruuti (Waterfox Jar of Hearts). Siinä jo juostessamme huomasin että tuomari ei juurikaan meitä katsonut, joten sijoitus oli se että Ruuti voitti, sitten Lumo, Minku ja Taika. Eipä tuo paljoa edes harmittanut, kun oltiin niin eri maata (meidän paksut mäyrikset vs. hoikka ja huomattavasti kevyempi Ruuti).  Tyttöjen esiintymiseen olen hyvin tyytyväinen, vaikka Lumo isot pissat kehään tekikin... Kyllä noi aina keksii, ja yleesnä Hartuksen kehässä- legendaarinen messarin kakkakatastrofi parin vuoden takaa ei unohdu koskaan :D
Kiitokset vielä Minkua pn- kehässä vieneelle Hillittömän nartun omistajan tytölle- hienosti sujui esittäminen!

Viikon päästä onkin sitten Tollershown vuoro, muille ei mitään odotuksia mutta Myrrin suhteen pikkaisen kyllä jännittää miten neito kehässä menee. Treenit on menneet kivasti, mutta ainahan se "tosi tilanne" on uusi. No, pianhan se sitten selviää :)


Viikonlopun palkintosaldo kera saajiensa- Minkulle ei pokaaleita eikä ruusukkeita tullut, vaikka pn2 ja pn3 sijat saikin.

2018-07-15

Taika 10 vuotta! Ja elämämme epäreiluin MEJÄ- koe Kouvolassa

Edelleen v-tuttaa siihen malliin että kovin seikkaperäistä päivitystä en edes halua tehdä. Mutta lyhyesti. Perjantaina lähdettiin viettämään vkl Kouvolaan, missä saatiin paikka MEJÄ- kokeeseen. Ajateltiin että käydään katsomassa vähän muunkin Suomen mejämaastoja. kun tätä lähiseutua ollaan paljon kierrelty. No, se oli VIRHE.

Lauantaina Jarno huhki koko päivän hirmuisessa helteessä tehden koejälkiä kokeeseen. Minä olin lauman kanssa hotellilla 40 km päässä, ja lenkitin tyttöjä kahden porukoissa pitkin päivää läheisessä puistossa. Kuuma oli! Ihan epäinhimillinen keli tehdä jotain koejälkiä, mutta kummasti se Jarno sieltä selvisi  ja oli kuulemma saanut parikseen järkityypin, joka otti kokeneelta jäljentekijältä kiitollisena neuvoja ja ohjeita vastaan. Hienoa että tällaisiäkin ihmisiä lajin parissa on ja heitä pääsee opastamaan- siinä hommassa Jarno on kyllä hyvä!

Lauantaina vietettiin myös Rouvan 10- vuotispäivää, hieno ikä ja lihapullaherkuttelun arvoinen juttu :) Kuvassa päivänsankari hotellin viereisen puiston suihkulähteellä


Jarnon palattua umpiväsyneenä metsästä käytiin syömässä ravintolassa, ihan mukava pitkästä aikaa kun ei me tuolta maaseudulta kovin usein ulos lähdetä. Nämä "spesiaalitapaukset" pyritään järjestämään sopivasti koiramenojen yhteyteen.

Sunnuntaina aikainen herätys ja koepaikalle, koko lauma autossa mukana. Alkupuheet kun oli pidetty ja ammunta tehty, uitettiin koiria keskuspaikan hiekkarannalla. Se olikin päivän mukavin anti!
Lumo sai jäljen nro 20 ja kaikki siitä asti menikin pieleen. Opasteita ei ollut, ja jo jäljelle löytäminen oli työn ja tuskan takana. Kun sinne lopulta päästiin, teki Lumo valtavassa kuumuudessa (auton mittari näytti +31, metsä oli paljon kuumempi) upean suorituksen. Maasto hohkasi lämpöä mutta niin se Lumppari vaan jaksoi jäljen taivaltaa, selvittäen vaivattomasti ensimmäisen kulman ja toisen kulman katkon, sekä merkaten kaksi makuista hyvin ja kaksi.. no merkaten sen makuulle laitetun kepin missä heilui kreppi! Ei morjes... Siinä vaiheessa kun olin laskenut neljä makuuta, alkoi tuntua siltä että jokin ei nyt täsmää. Tuomari ja opas olivat jääneet jälkeen jokin verran ja siellä näyttiin käytävän keskustelua. No, minähän toki jatkoin Lumon perässä ja sorkalle saavuttiin, se hienosti osoittaen. Siinäpä sitten selvisi miksi tuomari oli jälkeen jäänyt. Kyseessä oli se, että jäljeltä puuttui viimeinen kulma! Ja sinnehän ne tuomari ja opas palasivat asian tarkistamaan. Kun tuomari palasi metsästä (opas ei edes tullut meidän luokse pahoittelemaan asiaa), kertoi hän että valitettavasti jälki hylätään, koska kolmatta kulmaa ei ollut eikä sitä näin ollen voitu arvostella. Epäuskoisin tuntein me Jarnon kanssa asiaa pureskeltiin ja se epäreiluuden määrä! Upea työ koiralta ja kahden päivän työ ihmisiltä- tulos se ettei tulosta ole.

No, siitä sitten iloisin mielin Jarno opastamaan omaa jälkeään ja sen jälkeen purku. Edelleen ei tuntunut todelliselta että näin voi käydä. Viikonlopun saldona ajot 3.5 tuntia suuntaansa, kaksi päivää hirveässä helteessä "talkoillen", oma hieno suoritus ja tulos... hylätty. Eipä siinä paljon 50 € koemaksun palautus painanut, kun kaiken rahan menon laskee päästään lähelle 500 € ja vielä se työn määrä.. Ei voi rahassa mitata.

MUOKS: Eilisen vielä pahoissa tunnekuohuissa kirjoitettu pätkä on nyt editoitu, saatuamme meilitse anteeksipyynnön toiselta jälkiparin jäljentekijöistä.
MUOKS2: Ja ensi viikolla Lumoa kutsuu koe Akaassa, taitaa päästä Jarno ohjaamaan, kun minun ohjatessa erinäiset epäonnet tuntuvat aina osuvan kohdille.....

2018-07-08

Treenejä, SNJ:n leiri, treenejä, mätsäriä..... Paljon ohjelmaa loppuviikolla ja viikonlopulle!


Sunnuntain voitokas kaksikko- Myr ja Mummo :)

Onpas taas tapahtunut niin paljon että olisi voinut jakaa useampaankin päivitykseen.. Mutta menköön nyt lyhennelmänä samassa. Koska meillä ei kesälomia ollut (kiitos talven pentueen), otettiin tällainen pieni vajaan viikon lomapätkä SNJ:n kesäleirin ympärille. Koirille paaaaljon ohjelmaa siis!

Keskiviikkoiltana oli Myrrin toinen tokon jatkokurssikerta. Myrrille on jo kenttä tokomiljöönä tullut tutuksi, muihin koiriin ei edes yritetä ottaa kontaktia vaan kontakti on koko tunnin ajan minuun. Mukava tehdä koiran kanssa joka hakee yhteistyötä ja palkkautuu niin nameista kuin kehuista, myös leikki kelpaa palkaksi. Kurssikerran pääaihe oli kosketusalusta, ja kyllähän sekin idea alkoi melko pian löytyä. Lisäksi treenattiin paikallaoloa rivissä sekä jääviä liikkeitä (meillä seisominen, tulevia pentukehiä silmällä pitäen...). Jarno oli mukana katsomassa ja kuvaamassa, tässä Myrrin kontaktialustareeniä:


Tassukosketus, ja palkka!

Perjantaiaamuna aikaisin startattiin kohti Tammelaa, missä osallistuttiin ensimmäistä kertaa SNJ:n (Suomen Noutajakoirajärjestö) kesäleirille. Matkassa oli koko lauma Lumoa lukuunottamatta, Lumo kun oli edelleen Vilman luona "lohtutollerina". Kun aamulla saavuttiin perille, havaittiin että majoitus oli leirimallia, mutta kyllähän sitä yhden yön vietti sellaisessakin. Sentään sisävessa löytyi samalta käytävältä, ja huoneessa oli kokoa ihan mukavasti. Ja kun ala`carte listakin ravintolasta löytyi, todettiin notta kelpaa ;)

Olin ilmoittanut Myrrin pentukurssille to- ja pe aamuiksi. Siitä siis torstaina aloitettiin. Paikalla oli muutama pentu, Myrri ainoana tollerina. Tehtiin ryhmässä rauhoittumista, sivulle tuloja. leikkimistä, luoksetuloa sekä erilaisia palkkauksia. Olipas mukava huomata, ja kuten kouluttajammekin totesi, että Myrri oli sellainen "ei tyypillinen häsä-häsä- tolleri" ;) Niin upeasti makoili kun ei tehty mitään, ja kun tehtiin, oli täysillä mukana :) Ihana harrastuskaveri, ja tuo kyllä tollerirodun tuntijoille sitä parampaa laitaa rodusta esille. Tähän ollaan jalostuksella pyritty!


SNJ:n pentukurssilla, tarkkaavainen oppilas

Kun kurssi oli loppusuoralla, tuli Jarno kertomaan että saatiin tehdä perjantain mejäkokeeseen parina yksi korvaava jälki. Joten kun parin tunnin kurssi oli taputeltu, pissiteltiin koirat ja lähdettiin maastoon jälkihommiin. Meidän jälki oli reilun 20 km päässä keskuspaikalta, mutta hyvät oli opasteet ja tietkin pääosin ok ajettavia. Jäljenteossa ei mitään mainittavaa ihmeellistä ollut. Jälkemme kulki mukavassa maastossa, tosin korkeuseroja oli melko lailla. Jarno suunnisti ja minä merkkasin, sekä toisella kierroksella veretin. Ilmakin suosi, ennusteista poiketen, emme kastuneet (mitä nyt hiestä, siellä mäkiä kiivetessämme..).

Kun jäljenteosta palailtiin, vietiin huoneessa odottaneet uniset tyttöset lenkille ja sitten syömään herkullinen ala`carte illallinen majoituspaikan (Eräkeskus) ravintolaan. Kiitoksia vaan kokille, hyvin oli kuha ja pihvi paistettu (ja viinikin oli erinomaista)! Ruoan jälkeen pieni huili, ja sitten tutustumaan leirin iltaohjelmaan, ToTo- juoksuun. Täytyihän siihenkin koko laumalla osallistua, vaikka hoikkien käyttölabbisten (joita suurin osa osallistujista oli), joukossa meidän mäyräkoirilla ei mitään voiton mahdollisuuksia ollut. No, hyvät aplodit saatiin, varsinkin Rouvan pompotellessa isolla loikalla Jarnon luokse :D Monta kuvaa juoksijoista saatiin, ja ne on jaettu luvalla SNJ:n leirisivulle. Hauska iltatapahtuma, ja koirillakin oli kivaa!


Hanna pinkoo minkä pystyy, ja kohta Myrri ohittaa... Harmi vaan kun vauhti ei ihan riittänyt (ohjaajalla) :D

Iltaskabojen jälkeen paineltiin nukkumaan, sillä aamun herätys oli aikainen- MEJÄ- kokeen alkupuhuttelu oli klo 08.00 alkaen. Maittavan aamiaisen jälkeen soi kohta puhelin, Vilma ja Lumo olivat saapuneet paikalle. Ihailtavaa kiinnostusta ja omistautumista Vilmalta tulla seuraamaan MEJÄ- kokeen kulkua päiväksi! Hyvää oppia sitä ajatellen, että talossa toivottavasti vielä tulee se harrastava tolleri olemaan :) Maisa olisi ollut ja Maisan kanssa harrastettiin, mutta.... Aina kaikki ei mene kuten toivoisimme :(

Aamupuhuttelu pidettiin SNJ:n Eräkeskuksen alakerrassa ja koirat jaettiin (tai oltiin siis jo jaettu) tuomariryhmiin. Me Minkun kanssa pääsimme Kosken Antin ryhmään, jossa oli lisäksemme vain yksi koira- kenelle teimme edellispäivänä jäljen. Kun kaikki alkukoordinoinnit saatiin selville, siirryttiin ulos ammuntaan. Minku oli toisessa ammuntaryhmässä, no problem, ja kaikki kokeen koirat testin läpäisivät. Sitten olikin aika hypätä autoihin ja siirtyä maastoon, meillä kun sitä ajoaikaa oli n 30 min koejäljille.

Jarno opasti ensin tekemämme jäljen, ja jos nyt lopputuloksiin hypätään, sieltä tuli hienot VOI 1 45 pistettä- onnea! Sillä välin lenkilteltiin Minkua ja Taikaa Vilman kanssa, molemmilla nenät kävivät ja tieto oli siitä, mitä tänään tulisi tapahtumaan.... Kun maastoryhmä palasi metsästä, hypättiin autoihin ja ajettiin meidän jäljen alkupaikalle n 5 km päähän.

Ilma oli tuulinen, osin sateinen, osin aurinkoinen, koko ajan vaihteleva. Odotellessamme jälkemme alkua, tuuli tuntui vain yltyvän. Tämähän tiesi "töitä" niin Minkulle kuin minulle- ilmavainulla kun mentiin... No, harrastusta koko rahalla ;) Maastoon päästyämme alkumakuu tuli vastaan varsin pian, ja sen Minku tutki hyvin. Siitä ohjausmatka hyvää kulkua kreppien loppuun, ja sitten "koira irti". Minku teki tyylilleen uskollista työtä, ilmavainu vei, ja minä rämmin perässä... Maasto oli osin varsin haastavaa, ryteikköä reitille mahtui sekä etenkin viimeisellä osuudella mielenkiintoinen vesikuoppien pätkä, missä vain pienin paikoin oli maata kuljettavaksi. Minku pyöritti minua ilmavainulla jäljen molemmin puolin, tehdän väliin laajaakin lenkkiä. Kolme makuista löytyi ja ne merkattiin todella huolellisesti. Kulmatkin ratkesivat ilman suurenpaa ongelmaa- vain ne matkan pyörimiset ilmavainun perässä sekä lukuisilla riistan jäljillä tarkastellen tekivät matkasta raskaan eikä eteneminen ollut sitä mitä olisi pitänyt. Onneksi aika kuitenkin riitti, ja 40 min päästä alusta oltiin sorkalla, joka suuresti kiinnosti. Työtä tehtiin, mutta.... loppuun päästiin!

Suorituksemme jälkeen pääsi Rouva töihin, kun lähdettiin purkamaan tekemämme jälki (oikein päin). Niin ihanaa tassuttelua melko kivassa maastossa, sanoisin 48 pisteen arvoisesti. Vilmakin hämmästeli miten on koirien suorituksilla ja maastoilla eroja, kyllä oli hienoa esitellä kaksi näin erilaista menoa! Viikon päästä Kouvolassa Taikan pitäisi päästä korkkaamaan voittajaluokan kisat, jos nyt kelit eivät ihan hirveiksi äiy... Vanhaa koiraa kun koviin helteisiin ei haluta viedä. Jos keli on ok, niin sitten on Taikan vuoro päästä koejäljelle. Ja jos ei, niin menen Lumon kanssa. Muutaman päivän päästä se sitten selviää!

Iltasella noin klo 17 aikaan olivat tulokset selvillä. Ihan kelpo tuloksia porukalle. Minku sijoittui sinne about keskivaiheille. Hieno koekertomus muuten, etenkin ne makuut! mutta pyöriminen pitkin jälkeä verotti pisteitä, joita saatiin kasaan 42 pisteen verran. Ykköseen ollaan kuitenkin aina tyytyväisiä ja kun makuiden merkkaus oli parantunut huomattavasti, luottavaisin mielin jatkoon :)

Lauantaina kotosalla oli sitten järvilenkin vuoro. Myrrille kokeiltiin ensimmäistä kertaa hakuruutua variksilla, ja menihän se ikään ja kokemukseen nähden hyvin! Kolme varista vietiin maastoon, ja sitten Myrrin lähetys ruutuun. Hyvin sieltä lintuja löytyi ja otekin palautuksissa oli varsin kaunis. Muutamia motivoituja heittohakuja lisäksi- jäi into päälle!


Hyvä ote linnusta!

Myrrin hakujen jälkeen tehtiin damiruudut isoille. Intoa riitti jokaisella ja kaikki damit ruudusta palautuivat! Myrrille oli myös hyvää malttitreeniä seurata isojen suorituksia. Mitään ääntä ei kuulunut, mutta tarkkaavaisena katseltiin mitä muut pääsevät tekemään.


Ylpeä Rouva- kukas tollerin hännän nostaa ellei tolleri itse!- palauttaa damia ruudusta



Varikkojengi odottelee, kun on Rouvan vuoro olla haussa

Noutojen jälkeen lenkkeiltiin järvi ympäri, ja sitten laavun levähdysmestalla vesinoutoja porukalle. Lumo ja Minku kilvan noutivat dameja kaukaakin järvestä, Taika lähinnä noukki rantaveteen pudonneet ja Myrri yritti varastaa mitä varastettavissa oli sekä syöksyili dami suussa pitkin rantaviivaa- tollausta, tollausta ;) Meinaan järven joutsenparikin tuli touhua katselemaan, eli houkuttelu toimi! Aikansa seurailtuaan lipuivat takaisin mistä olivat tulleetkin.


Lumpparin vesinoutoja...


... Ja lammen yleisö :)

Sunnuntai olisi ollut pitkästä aikaa vapaa päivä, mutta eihän nyt sellainen sovi! Joten etsin ja löysin meille tekemistä, Valkeakosken kennelkerhon järjestämän mätsärin jonne aamu kymmenen aikoihin lähdettiin kera Myrrin ja Taikan. Reissun tarkoitus oli opettaa Myrrille kehän kulkua ja etenkin käsiteltävänä oloa- siinä kun viikko sitten mätsärissä oli vähän haastetta. Rouva lähti matkaan kun rakastaa näyttelykehässä oloa- viis sitten onko viralliset vai leikkimieliset skabat :)

Paikan päällä oli koiria todella runsaasti. Myrri esiintyi isoissa pennuissa, ja hienosti esiintyikin! Meidän "mätsärikirous" tuli murrettua, kun Myrmeli nappari punaisen- tai siis kultaisen (voittajille keltainen nauha)- sijoituksen :) Seisominen oli tosi nättiä, tosin loppua kohden kun alkoi väsyä, pyllykin meni nopeammin maahan. Liikkeissä Myrri esitti upeinta itseään, reippaalla ravilla eespäin ja tuomari kehui Myrrin liikkeet ja lihaskunnon erinomaisiksi! Hienoa sekin, että tuomari oli koirien lihashuollon ammattilainen. Joten, arvostan! Me päästiin tosiaan "punaisiin" pentuihin ja loppukehässä taisi olla 8 tai 9 pentua. Myrri sai sijan 4. ja hienon ruusukkeen ja nameja palkinnoksi :) Hieno suoritus kovassa seurassa, kehässä nimittäin oli todella kehittyneitä ja upeasti esiintyivä pentuja!


Myrri liikkuu niin kauniisti!

Ja sitten isoihin aikuisiin, keitä oli reilut 20. Taika esiintyi tyylilleen uskollisesti upeasti ja tuomari hämmästeli kepeitä liikkeitä kuullessaan Rouvan iän :) Ja niinhän siinä sitten kävi, että ensin saavutettiin se punainen (kultainen) nauha ja sitten voittajien loppukisassa kirittiin, upeasti esiintyvien reilun 10 koiran joukosta, sijalle 1! Tuomari tuli vielä siinä juttelemaan, että aivan mahtava Mummo ja ne liikkeet... Todella ansaittu voitto ja osallistuminen BIS- kehään :) Siellä meitä kisajia oli kaikkiaan 8, ja lopulta Mummon sijaksi saatiin BIS- 3. Siihen nähden, mitä me ollaan koskaan niissä harvoissa mätsäreissä saavutettu missä ollaan mukana oltu, olihan tämä aivan huikeaa! Mummo oli niin elementissään koko kisan ajan, että ihan liikutti... No, Hän tietää olevansa se Kaunein, ja meille hän on sitä aina. Ihana Ihana Taika!


Taika pun 1 BIS-3- niin elementissään!

2018-07-02

Myrrin aktiiviviikonloppu

Viikonloppuna aktivoitiin Myrriä (ja muutakin laumaa). Lauantaina käytiin rantalenkki, jonne matkaan pakattiin varis, kani, sekä damit. Ennen lammen kiertoa tehtiin Myrrille varistreenit.
Muutama motivoitu heitto ja sitten varis + siipidamit vietiin maastoon, ja Myrri hakemaan. Hienosti sujui kaikki, damit ei kiinnostaneet kun varis oli ruudussa ja varishan se sieltä palautui- muuta ei sitten pyydettykään. Ja nyt palautukset tulivat lähestulkoon suoraan minulle, eli huimaa kehitystä tapahtunut jo ihan viikossa!



Kuten kuvista näkee, Myrrin ote varikseen on hyvä ja syvä

Kun varistreenit oltiin tehty, pääsivät isot tytöt tekemään hakuruudut damein ja siipidamein. Hienosti sujui jokaiselta! Myrrille tämä oli hyvää malttitreeniä, päästä katselemaan vierestä kun muut tekevät hommia.

Sitten lähdettiin kiertämään järvi, ottaen soisella kohtaa vähän kepin noutoja vedestä. Hienoa oli huomata, että Myrri meni suorannasta veteen empimättä ja sieltä nousikin pienellä avustuksella- pettävä reuna ei ole se helpoin ranta. Tulevia taippareita ajatellen erilaisia rantoja on hyvä treenata, ja Myrrillä onkin nyt jo kokemusta kivikkoisesta jyrkästä rannasta, pettävästä suorannasta ja kivasta hiekkarannasta.

Kun päästiin järven toiseen päätyyn, tehtiin Myrrille treeni kanilla. Aiemmin aitoa kania olivat pennut päässeet laatikossa nuuskimaan pariin kertaan. Nyt matkassa oli ihan jäniksen kokoinen puolijäinen pupu. Minä pidin Myrriä kun Jarno veti kanilla n 50 m jäljen, jättäen kanin mättään taakse etsittäväksi. Sitten Jarno takaisin ja minä lähetin Myrrn jäljelle. Todella hienosti jälkeä seuraten maavainuisesti kanille päästiin, mutta ihan ei rohkeus riittänyt ottaa kania suuhun. Pienellä hetsauksella ei mennyt kauaakaan, kun kani suuhun kelpasi ja sitä kannettiin useammankin kerran! Loistavaa!


Niin se vaan iso kani nousi pienelle koiralle kantoon!

Järvilenkin loppupuolella tehtiin taas tuttuun tapaan dami-ilottelua kaikille vesinoutojen merkeissä. Hauskaa oli!

Sunnuntaina korkattiin Myrrin "näyttelyura", kun lähdetiin ensimmäistä kertaa harjoittelemaan kehäkäytöstä Tampereella pidetty mätsäriin. Myrrin olin ilmoittanut isoihin pentuihin ja paikalla oli toinenkin samanikäinen tolleri, Hannan Myy. Näistä kaveruksista tuleekin varmasti toisilleen tutut, kun samoja kehiä tullaan kiertämään kuten aikanaan Hannan Pepin ja meidän Lumon kanssa :) Kiva oli nähdä ja mukavasti pennut tulivat juttuun keskenään!

Kehässä Myrri sai parikseen huskyn- pennun, joka esiintyi varsin rauhallisesti. Myrrillä oli energiaa, liikkeet sujuivat tosi kivasti ja seistäkin maltettiin namilla melko tiheään palkaten. Vähempikin olisi ehkä riittänyt, mutta halusin ottaa tämän ekan kokemuksen varman päälle. Tutkimista me ei olla oikein vieraiden kanssa treenattu (paitsi toki Helmiinan hoidoissa useammankin kerran käyty) ja siinä on vielä vähän treenittävää... Kyllähän ne hampaat saatiin katsottua mutta melkoista venkoilua meinasi olla. Ihan hyvä kokemus siitäkin kuitenkin jäi, kun tuomari vähän namitteli Myrriä siinä tutkimisen lomassa. Tästä venkoilusta johtuen meille sininen nauha, mitenkäs muuten- kaikissa meidän lauman harvoissa mätsärikäynneissä on sininen ollut meidän väri :D



Nätisti Myrri seisoo, kun malttaa :)


Eikä liikkeessäkään moittimista- huomaa kauniisti kannettu häntä :)

Lopuksi kaikki sinisen saaneet pennut menivät yhdessä kehään. Juostiin pari kierrosta ja seisotettiin, sitten tuomari poimi ensin ei- sijoittuvat pois ja lopulta olikin enää sijat 1. ja 2. jaossa ja jäljellä tollerit ;) Myrri osoitettiin ykköspaikalle eli sinisten pentujen voittoon, olipas mukava "näyttelyuran" alku! Palkinnoksi saatiin lelu, panta, lahjakortti, herkku ja nivelravinnetta. BIS- kehää ei jääty odottelemaan, sillä kehät jatkuivat pitkälle iltapäivään ja me saimme sen mitä tulimme hakemaankin- kehäkokemusta :)

Mätsäriin saimme seuraksemme Vilman, joka otti reissusta mukaan Lumpparin tollerin aukkoa täyttämään viikoksi maalle. Pienen Maisan- tytön täti tuo toivottavasti vähän lohtua ja näyttää mitä kaikkea tuollaisen vähän vanhemman tollerin kanssa voi touhuta. Siellä ollaan jo uitu, lenkkeilty, heitelty frisbeetä, verijälkeä on suunnitelmissa jne jne :) Kivasti on kuulemma mennyt ja Lumppari kotiutunut hienosti. On se sellainen murunen, ja  ihanaa että voidaan jakaa näiden omien tyttöjen myötä iloa ja lohdutusta kun sitä tarvitaan.



Näin tyytyväinen frisbeen noutaja tänään saamassani kuvassa Vilman luota :)