Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RIGAVW-18 EEV-17 EEVV-17 RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE BY MVA EE MVA LV MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tyttären Myrrin (RIGAJW-18 Magicfox`s Amarone) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2010-03-28

Korpilahden tuliaiset: ROP ja sert :)

Perjantaina vein Taiksun ekaa kertaa Millipillille yökylään, sillä meidän matka kohti Ellivuorta ja kasvattajakurssia alkoi iltamyöhään. On se kyllä ihanaa että on tuollainen hoitopaikka jossa koira nauttii olostaan eikä emännän tartte yhtään murehtia kuinkahan se koiruli oikein pärjäilee. Kiitos Marika, Timo ja tietenkin Milli ja Rapsu!

Kasvattajakurssille oli ilmoittautunut lähes 200 henkeä, joista mukaan mahtui 90. Siis todella suosittua tuo koirankasvatus :) Kurssipäivät olivat todella mielenkiintoiset, aika kului kuin siivillä ja lisääkin tietoa olisi halunnut saada. No sitä varten on sitten kasvattajan jatkokurssi, jonne kyllä haluan osallistua kun sellainen järjestetään. Toisen kurssipäivän päätteeksi oli tentti joka meni läpi ja nyt sitten voin laittaa kennelnimihakemuksen vetämään:)

Sunnuntaina Anni haki Taiksun Marikalta aamusella ja suuntaisi kohti Korpilahden ryhmistä. Marika oli puunannut Taikan esityskuntoon ja se kyllä kannatti, sillä Raija Tammelin piti Taikasta niin paljon että valitsi Taiksun koko rodun kauneimmaksi :) Eli ROP sijoitus ja seitsemäs serti Suomesta! Eipä tässä muuta voi kuin kiittää Annia upeasta työstä Taikan kanssa, heidän yhteistyö on saumatonta. KIITOS Anni!!!

Nyt jaloissa nukkuu viikonlopun riennoista väsynyt, mutta varmasti onnellinen koira, ja konetta naputtelee varmasti yhtä onnellinen emäntä:)

2010-03-26

BH- kurssilla Nipsun ja Hemulin kanssa

Olemme tehneet uuden aluevaltauksen siirtymällä "isojen koirien" lajin pariin- BH-kurssille.
BH:han on lähinnä palveluskoirien käyttäytymiskoe, jonka suorittaminen on edellytys PK- lajien harrastamiseen. Riikka vetää kurssia jossa Taika ja Milli ovat niitä poikkeavia nuoria, eli ei niin perinteisiä palveluskoiria:) Kurssilla jokainen koira tekee suorituksen itsekseen, eli reenatessa on aika paljon odotteluaikaa, jonka koirat luonnollisesti viettävät autossa. Eilen kun oltiin liikkeella mobiililla ja katseltiin välillä että mitäs ne koirat siellä autossa touhuaa, niin keksin että ikkunan reunassa näkyvä Millin nutipää ja suuuri kuono on aivan kuin Hemulilla:) Ja tietenkin alkoi sisäinen ajatusprosessi että kukas muumilaakson asukas on Taika? Ja sieltähän se välähti että ilmeinen Nipsuhan se;) No joo, muut katselivat hieman pitkään kun me siinä hihiteltiin. Nauratti myös pantavalinta jonka tein Taikalle. Muilla koirilla oli mustia niittipantoja kantajiensa bouvierien, sakemannien ja doppereiden kaulassa, Millilläkin sentäs ketju. Taika se vaan mennä tohotti pinkki leveä pehmoinen nahkapanta kaulassaan:) En ole varmaan vielä sisäistänyt lajin vaatimaa vakuvuuden astetta;) No ilmeisestä epäsovinnaisuudesta huolimatta Taika oli oikein mallikelpoinen oppilas, seuraaminen oli tiivistä ja ruokakuppipalkalla toimi hyvin, ihmisryhmässä neiti seurasi mua kuin hai laivaa vapaana eikä yhtään häiriintynyt vieraista. Hyvä Nipsu!

2010-03-21

Tampere KV ja kuudes serti:)

Kotikisat Tampereella olivat meille oikein onnistuneet: Taika esiintyi Annin kanssa upeasti, voitti nuorten luokan erillä ja parasnarttukehässä sijoittui kahden huippukoiran taakse kolmanneksi, serti tuli! Capri-sisko oli hienosti NUK2 ja sai vara-sertin, joten Copperfox`s koirille oikein mukava päivä. Myös Figo-veli korkkasi mukavasti nuortenluokan, eh:lla. Tuomaroinut Leila Kärkäs piti Taikasta sen verran paljon ettei arvosteluun juuri negatiivista keksinyt. Eniten mieltä lämmitti arvostelun viimeinen lause: miellyttävä käytös :) Kiitos Anni kun esitit Taikan niin upeasti!

Jatkoa hienoon päivään seurasi kun muutaman lepotunnin jälkeen mentiin koko perhe pihalle ja touhuttiin Taikan kanssa noutojuttuja. Sulanut ihan pupun kokoinen pupu kelpasi alkuhetsauksen jälkeen noudettavaksi, samoin sula uusi varis :) Taipparit here we come!

2010-03-18

RKFV-10 Copperfox`s Carina

Taikan ensimmäinen titteli on nyt virallistettu, eli meidän neiti on viralliselta nimeltään RKFV-10 Copperfox`s Carina :) Eli suomeksi sanottuna Venäjän Voittaja vuosimallia 2010. Hienolta tuntuu!

2010-03-08

St Petersburg 06-07.03.2010

Olihan hieno reissu meillä ekaa kertaa Venäjälle, Pietariin koiranäyttelyihin. Perjantaina lähdettiin matkaan ja 8 tunnin kuluttua saavuimme hotelliimme. Oikein siisti ja hyvä hotelli (Shelforth) , pelkkää positiivista sanottavaa.

Lauantaina 06.03 lähdettiin seikkailemaan navigaattorin turvin kohti kansallisen näyttelyn paikkaa jossakin kaupungin sydämessä. Löytyihän se ja paikalla oltiin hyvissä ajoin. Ilmoittautuminen hoitui huolimatta siitä että kukaan ei puhunut muuta kuin venäjää, jota itse ei osata kuin pari sanaa. Aikataulu oli muuttunut etukäteen ilmoitetusta joten odottelua ennen kehään pääsyä oli muutama tunti. Olihan se mielenkiinntoista seurata kuinka velivenäläinen handlaa koiria. Kyllä olisi siinä suomalainen tuomari jakanut varmasti monta hylsyä kun sitä avustamista katseli. Kaikkein räikeintä touhu oli dopermanneilla, joille huudeltiin kehän laidalta, heiteltiin avoimesti palloa jopa sinne kehään, ketjupannat lauloivat ja koiria ei kovin kauniisti kohdeltu. Me olimme sitten poikkeus kun kehään menimme venäläisen hyvin suuren ja parrakkaan miehen, Nikolay B Seyden arvosteltaviksi. Taika tuli kehään ihan reippaasti ja tuomarin luokse. Yllätys oli suuri kun tuomari kyykistyi koiran viereen ja alkoi solkottaa jotain venäjäksi hyvin lepertelevään sävyyn. Oltiin siinä ihmeissään sekä Taika että minä! Hampaat katsottiin hyvin tarkkaan ja juoksutettiin pari kierrosta. Kaikki meni hyvin ja tuloksena saimme sertin. Taika oli myös Rop joten jäimme odottelemaan ryhmäkehiä. Taas pari tuntia odotusta ja sitten kisaamaan. Yllätys yllätys sama tuomari laittoi Taikan voittamaan ryhmän, ja palkinnoksi saatiin ruusuke, pokaali ja ruokaa. Vielä BIS- kehään osallistuttiin ja saavutettiin sija 4-6. Voiton vei avoimesti avustettu dopermanni, lisäksi sijoittui staffi ja kolmatta en muista. Hieno kokemus kaiken kaikkiaan ja Taika jaksoi pitkän päivän hyvin:)

Sunnuntaina oli sitten kansainvälisen näyttelyn vuoro. Näytely järjestettiin suuren ostoskeskuksen yläkerrassa, jossa oli oikein suuret ja sopivat tilat. Koiria oli PALJON ja meteli sen mukainen. Taika odotteli autossa sen aikaa kun mentiin hoitamaan ilmoittautuminen, joka taas oli vaativa toimitus, kun ainoa asiointikieli oli venäjä. Selvittiin kuitenkin ja saatiin numerolappu ja kataloogi. Sitten etsittiin kehä sieltä kymmenien joukosta ja laitettiin leiri pystyyn. Avustamista näkyi sielläkin, mm. shelteille vingutettiin ja heiteltiin leluja, collieille heiteltiin harjaa ja nameja, kehä olikin sen näköinen, nameja siellä täällä. Myös tuomarilla, venäläisellä vanhemmalla miehellä (Vladimir Aleksandrov) oli vinkulelu jolla piipittämällä yritti saada koirien ilmeen valppaammaksi. No ei paljoa napannut koiria, kaiketi olivat niin kyllästyneitä kaikkeen vingutukseen ja vongutukseen ettei reaktiokynnys ylittynyt.

Noin tuntia ennen omaa arvioitua vuoroa haettiin Taika autosta ja tultiin kehän laidalle totuttelemaan äänimaailmaan joka oli melkoinen. Hyvin rauhallisesti Taika suhtautui haukkuun, vinkunaan ja räminään, kiipesi retkituoliin istumaan ja katselemaan. Hieman ennen kehään menoa Jari herätteli Taikaa frisbiillä viereisessä taukotilassa ja virtaa oli paljon. Kehään mentiin sitten hieman nopeasti ja suoraan tuomarin luokse. Taika oli hieman jännittynyt ja nojasi poispäin tuomarista joka kumartui koiran puoleen hyvin nopein liikkein. Käskin koiraa olemaan paikalla ja sitten näytin tuomarille itse Taikan hampaat kun ymmärsin mitä hän halusi. Ok ja sitten juostiin mukavan kokeinen kehä ympäri. Hyvin meni ravaaminen ja seisominen, tuloksena sert, cacib ja rop! Niillä tuloksilla saatiin palkinnoksi hieno pokaali ja koiran kaulaan ripustettava mitali, suuri hieno ruusuke ostettiin itse.

Roppikehät alkoivat illalla vasta seitsemän aikaan ja Taika oli jo varsin väsynyt, makoili ihan kyljellään kovassa hälinässä ja räminässä. Hermorakenne lienee siis melko terve kun pystyy tuollaisissa olosuhteissa rauhoittumaan. Hieman ennen kahdeksaa päästiin kehään jossa tuomarina ollut belgialainen mies sijoitti meidät neljänsiksi. Paremminkin olisi voinut mennä, sillä Taika väisti hieman tuomaria ja luulen että paremmat sijat menivät sitten siinä. Varmaan oli mun oma moka kun en ollut väistämiseen varautunut. Seuraavassa näyttelyssä täytyy olla tarkkana ja lykätä lihapullaa kuonon eteen jo ennen kuin koira saa päähänsä että nopeasti lähestyvä tuomari ei ole kiva juttu. Ei onneksi mitään panikointia eikä sellaista kuin viime juoksujen aikaan nähtiin, joten kokonaisuudessaan sai olla tyytyväinen.

Maanantaina eli eilen ajeltiin hieman ympäriinsä Pietarissa ennen kotiin lähtöä. On se vaan upea kaupunki kaikkine mahtavine rakennuksineen ja patsaineen! Täytyy mennä uudelleen kesällä, jolloin kaupungin useat puutarhat ja kanavat ovat loistossaan. Taika jaksoi hyvin myös pitkän kotimatkan, makoli takapenkillä ja välillä katseli maisemia. On tuon koiran kanssa vaan niin helppo matkustaa että saa kiitollinen olla tytöstä :)

2010-03-03

Juoksuilua

Alkava kevät on saanut Taikan hormoonit hyrräämään ja eilen saatiinkin huomata tytön tokat juoksut alkaneeksi. Merkkejä on ollut ilmassa jo jonkin aikaa, näistä pahin sattui sunnuntaina.
Oltiin tuttuun tapaan M&M:n kanssa metsälenkillä tuulisessa suojasäässä. Mentiin tuttuja polkuja ja aina välillä tuli vilkaistua onhan koirat mukana. Ja olivathan ne, kunnes juuri kun saavutiin autotielle ja piti alkaa koiria kytkemään ei Taikaa ollutkaan missään. Eka ajattelin että se on varmaan mennyt kakalle ja odotin hetken ennekuin kutsuin. Kutsuun ei vastausta, eikä seuraavaan, eikä seuraavaan.. Marika jäi tielle odottelemaan ja minä läksin käveleen polkua vähän takaisin päin Taikaa huudellen. Huutoihin vastasi vain metsä ja puissa humiseva tuuli, koirasta ei ollut jälkeäkään. Todella ei-Taikamaista käytöstä ja alkoikin siinä pelottaa että jospas koira on jäänyt jonnekkin puusta putoavan oksan alle ja makaa hengetönnä/loukkaantuneena jossakin. Tai vielä pahempaa, juossut läheiselle junaradalle ja musertunut junan alle. Kurkkua kuristi pelko kun jatkoin huutelua ja Marikakin lähti mukaan etsimään. Ei mitään. Noin vartin kuluttua soitin Jarille että nyt tarvitaan apua, Taika on hävinnyt kuin tuhka tuuleen ja pahinta pelkään. Jari tuli autolla ja lähdettiin käveleen junaradan varteen, jälkiä katsellen. Onneksi lunta oli niin paljon että koira olisi joutunut tekemään todella töitä päästäkseen radalle, eikä koiraan sopivia jälkiäkään näkynyt siinä n. kilometrin matkalla mitä kuljettiin. Minä siinä jo itkua tuhersin ja Jari koitti pysyä rauhallisena. Kun noin puoli tuntia katoamisesta oli kulunut palasimme katoamispaikkaan ja näimme että joku tulee vastaan. Tuttu flättiherran omistaja sieltä käveli ja kyseli meiltä onko koira hukassa. Parhaat sanat ikinä! Taika oli lähtenyt risteyksestä josta me mentiin tielle heidän perään, saanut kiinni ja hän oli kytkenyt koiran kun olivat autotielle tulleet. Meidän huutoja ei ollut kuulunut, tiedä sitten oliko Taika kuullut vaiko jättänyt kuulematta. Flätin omistaja oli käynyt soittelemassa meidän ovikelloa mutta kun ei oltu paikalla (vaan koiraa etsimässä) niin jättänyt Taikan meidän naapureille. Siellähän se sitten naapurin isännällä nökötti hihnan päässä kun ajettiin pahaan. Oli koira hieman hämillään ja tajusi varmaan että nyt ei kaikki sujunut niin kuin olisi pitänyt. Kyllä oli iso helpotus koiran löytyminen! No nyt eilen tosiaan selvisi miksi tuo katoamistemppu tapahtui kun juoksut näkyvästi alkoivat. Ovathan ne voineet jo muutaman päivän olla mutta koska Taika ei paljoa vuoda niin ei oltu huomattu.

Ylihuomenna perjantaina alkaa meidän matka Pietariin, jossa lauantaina osallistutaan kansalliseen ja sunnuntaina kansainväliseen näyttelyyn. Kovasti toivon että edellisten juoksujen kaltainen kehäkäytös ei toistu (koira kuin märkä lapanen, tuomaria pakitettiin ja muuta mukavaa). Olisihan se harmi tuonne asti lähteä jos hormonit pilaa koko reissun, koira kiljuu kehässä poikien perään ja muuta mukavaa:)