Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RIGAVW-18 EEV-17 EEVV-17 RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE BY MVA EE MVA LV MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tyttären Myrrin (RIGAJW-18 Magicfox`s Amarone) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2009-09-30

Vaakku!

Pieni -ISO- päivitys: Taika nouti eilen sulaa vaakkua omassa pihassa:) Sitkeä siipireeni on tuottanut tulosta, variksen haju ja suutuntuma on tulleet tutuiksi. Nyt siis otin pakkasessa olleen uuden vaakun sulamaan ja kun se oli ihan sula niin tarjosin Taikalle. Eka paijailin itse varista sylissä, silittelin ja höpötin Taikalle joka oli hyvin kiinnostunut. Sitten heitin pienen matkaa ensin olkkarissa (ja lattia veressä..) ja Taika tarttui kiinni! Tätä muutama kerta ja superkehut ja herkut. Sitten ulos jossa haettiin pidemmältä matkalta. Nouto-ote nyt oli mitä oli, mutta pääasia että otti kiinni ja kantoi ja toi mulle:) Luinpa jostain saitilta että taippareissa koira saa tuoda vaakun vaikka varpaista kantaen kunhan tuo. Eli meilläkin on toivoa! Tilasin eilen netistä käyttökoirat- saitilta myös pupu- uutetta ja iso damin+pupunnahkaa. Saadaan näin rakenneltua oikeaa pupua mahdollisimman paljon muistuttava otus jolla aletaan harjoitella. Ehkä ensi kesänä menisi sit jo oikeakin pupu:) Ja jos ei vielä silloin niin onhan meillä aikaa siihen taipparitavoitevuoteen 2013!

2009-09-27

Unia

Muistui tuossa juuri mieleen viime yönä näkemäni uni, johon heräsin kun kello soi klo 06.00.
Siinä oltiin Jarin ja Taikan kanssa Ruovedellä, lapsuuteni maisemissa kävelyllä. Jari kysyi minulta että minkä sileä/lyhytkarvaisen koiran ottaisin jos pitkäkarvaiset ei kävisi allergian vuoksi. Aloin kovasti miettiä eri rotuja. Basenji putkahti mieleen persoonallisine otseryppyineen, mutta sitten muistin että ainii, nehän ovat niin itsenäisiä ja kovapäisiä ettei kouluttamisesta tulisi mitään. Sitten aloin miettiä että kyllä se on noutaja oltava, muut rodut ei tunnu omilta. Kelasin päässäni labbiksen karvaa että sehän on lyhyt ja sileä, mutta irtoaa "tikkuina". Sitten aloin miettiä että hetkinen, kyllähän siitä karvaa kuitenkin irtoaa yhtälailla kuin tolleristakin. Ja tollerin karva on paljon pehmeämpää ja miellyttävämpää, ei pistä läpi jalkapohjasta etc. Ja kaikki tollerin hyvät ominaisuudet, ihana luonne, ulkonäkö... Vastauksena Jarin kysymykseen sanoin että en ottaisi mitään muuta rotua kuin tollerin, minulle ei ole olemassa muita vaihtoehtoja, piste. Kyllä on rotuvalinta syvällä selkäytimessä kuin se näin unimaailmassakin on ainoa oikea vaihtoehto!
Loppuviikon kuulumisia

Torstaina meidän koirakoulu sujui ehkä parhaiten mitä tähän asti on sujunut. Alun paikallamakuussa vain yksi ylösnousu. Vauhdikas luoksetulo maltillisesti vapaana käskyä odottaen. Seuraaminen hyvässä kontaktissa, käännöksiä harjoitellen. Hyppyeste pelkällä käskyllä. Ja väliaikoina reenatiin eteen menoa motivointipatukalla. Jätin Taikan istumaan paikoilleen odota- käskyn alle ja vein patukkaa muutaman kymmenen metrin päähän. Sitten takaisin Taikan luo ja käsky "eteen!" jolla vauhdikas irtautuminen kohti patukkaa. Taika kyllä toi patukan mulle joka kerta joten ehkä täytyy kohta siirtyä harjoittelemaan eteenmenoa jollakin kiinteällä kohteella, jota ei voi toimittaa mammalle:)

Viikonloppuna teimme syksyn ehkä viimeisen veneretken Päijänteellä, kohteena saaripaikka jossa alkukesästä vilisi punkkeja. Laitoin perjantaina prac-ticin Taikalle punkkeja torjumaan. Lauantaina keli oli mitä hienoin. Saaressa läksimme sisämaahan tarpomaan rannan punkkiheinikkoa vältellen. Ja oi mitkä mustikkamäärät löysimmekään. Valtavia mustikoita oli metsä sinisenään. Varvuista olivat jo lehdet tippuneet joten kerääminen oli todella nopeaa ja helppoa. Poimin mustikoita kilpaa Taikan kanssa ja molemmat saatiin riittävästi:) Myös suppilovahveroita oli runsaasti ja muutama lähes pienen lautasen kokoinen kanttarelli! Siis todella ylenpalttiset oli luonnon antimet, hirvikärpäset mukaan lukien! Niitä meinaan oli PALJON. Launtaina selvittiin muutamalla öttiäisellä mutta sunnuntaina kun teimme Jarin ja Taikan kanssa pidemmän kävelyn saaren halki niin hirvikärpäsiä oli ilma sakeena. Kokoaika sai nyppiä niitä pois niskasta, paidasta, hiuksista.. Lopulta alkoi olla jo niin siedättynyt noihin ällötyksiin ettei jaksanut ees välittää. Veneelle palattuamme tehtiin sitten kunnon syyni ja nyt ei enää tunnu ylimääräistä elämää päässä. Reissulla oli myös siivet mukana ja hyvin Taikan noudot sujuivat. Innokkaasti ja käteen palauttaen melko pitkältä matkalta, hyvä!

Sunnuntaina oli todella tuulinen keli ja paluumatka saaresta kotisatamaan oli melkoista menoa. Vesi vain lensi aalloista veneen yli ja jouduimme siirtymään ajelemaan sisätiloista. Taikaa vähän pelotti kova röykytys ja taisi emäntäkin olla hieman kalpea.. Matka kesti reilun tunnin ja loppuajasta Taika jo makoilikin välillä. Kotona sitten ilta annettiin kovaa pöllytystä uudelle pehmoleluhirvelle, jossa röhköjä ja vinkuja on monta. Formulailtaa säesti mitä moninaisin viu-pör-vöh-piippiip- sinfonia. Kotoista :) Ja tunnelmaa lisäsi uunissa paistuvat mustikka- ja sienipiirakat, nam!

2009-09-22

Siipeilyä

Siivet on ihania. Kunpa taipparin voisi suorittaa pelkillä variksen siivillä niin ei olisi hätäpäivää. Mutta ans olla kun noi ihanat läpyttimet onkin kiinni siinä kauuuuheassa variksessa niin.......
Ollaan nyt siis parina päivänä lähdetty metsään siipikasan kanssa. Yhteensä siipiä on 6 kipaletta joten ihan kivasti saa hakuruutua niillä tehtyä. Taikan maltti on kehittynyt jo siihen malliin että voin jättää hänet istumaan paikalleen (ihan vapaana) siksi aikaa kun käyn viemässä siivet metsään. Olen vienyt siis vaihtelevia määriä siipiä muutaman kymmenen metrin päähän ja viskellyt ne "hakuruutuun". Sitten takas Taikan luo ja koira noutamaan. Homma on Taikan mielestä ihan parasta ja siivet jaksetaan hakea silmät loistaen ja häntä heiluen. Taika ei epäröi irtautua kauemmaksikaan siipiä etsimään. Myös palautukset on menneet hienosti, kiva toimittaa vauhdilla mammalle kun saa lihapullaa vaihturiksi :)

Maanantaina oltiin tokoilemassa ja hyvin meni. Alun paikalla makuussa Taika nousi ylös "vain" kolme kertaa. Anna- ohjaaja on ihana kun aina kannustaa niin positiivisesti! Nytkin Taika oli kuulemma selvästi kehittynyt edelliskerrasta ja malttoi olla aiempaa paremmin makuullaan.
Päivän teemana oli edelliskerran malliin jättävät liikkeet ja näitä tehtiin vauhdista pysäyttämällä. Hyvin sujui. Väliajoilla reenailtiin eteen- käskyä, seuraamista, hyppyä, luoksetuloa, noutoa.. Tehokas koulutunti siis.

Tiistaina osallistuimme TamsKin videoitavaan agireeniin eteläpuistossa. Ohjaajina olivat Saara ja Matleena Kallio, joista jälkimmäisen lokakuussa alkavaan agiryhmään pääsemme Taikan kanssa aloittamaan oikein "oikean "agin harrastamisen. Kun reenit alkoivat alkoi myös sade kera reippaan syystuulen. Aluksi laitoimme esteet paikoilleen. Rata koostui useista aidoista, renkaasta, kahdesta pitkästä putkesta joista toinen oli tiukan U:n muotoinen sekä kepeistä ja ihanasta puomista. Muut osallistuvat koirat (partis, käppänä ja bedlari) olivat jo vanhoja konkareita, joilla kilpauraa ja harrastusvuosia takana jo useampia. Me oltiin ainoat vihreät mutta ei se menoa haitannut! Matleena ohjasti tosi hyvin meitä ja tehtiin Taikan kanssa hyppyjä, irtautumista reenaten (rimat maassa), putkeen irtoamista ja puomia. Myös rengasta kokeiltiin. On tuossa lajissa kyllä niin paljon termejä ja erilaisia askelia ja ohjauksia että ei niitä ihan hetkessä opita. Taika suoritti iloisesti ja hyvässä kontaktissa josta saimme kiitosta:) Putki oli kiva ja puomi ihana. Reenasimme parissa pätkässä ja lopuksi kokoonnuttiin katsomaan videoinnin tuloksia Maten läppäriltä. Mukava oli nähdä kuvissa oma koiransa iloisena ja vauhdikkaana touhuamassa ja vähemmän mukava nähdä itsensä sähläämässä ja huitomassa... Sori Taika kun sun ohjaaja on tämmöinen amatööri!

2009-09-20

Syyspäivän viettoa äipän, siskon ja tädin seurassa :)

Lauantaina suuntasimme kohti Auraa syysvierailulle sukulaisiin, siis Taikan sukulaisiin :) Ilma oli mitä hienoin, oikein aurinkoinen ja lämmin, siis täydellinen päivä metsälenkkeilyyn ja riistaharjoitteluun! Taika oli ihan kierroksilla kun pääsi siskoa moikkaamaan, äippä vähän ärisi ja häneen Taika pitikin sievän hajuraon. Mutta Caprin kanssa kemiat natsasivat. Riku oli päättänyt että ennen lenkkiä ja leikkiä reenataan riistoilla. No mikäpä siinä. Metsään siirryimme ja alkuun kaivettiin damit esiin. Taikalle muutama muistinouto kauas metsään, siis huomattavasti kauemmas mitä kotona ollaan tehty. Lennokkaasti lähti Taika noutoon ja ekalla kerralla yhtä lennokkaasti loittoni damin kanssa väärään suuntaan. Huusin ja huusin ja kyllähän se tollo sieltä kaartoi takaisin ja toimitti damin mammalle. Toka kerta meni vähän paremmin ja sitten kolmas oikein kivasti. Capri näytti mallia variksen kanssa että näin sitä noudetaan ja kannetaan. Taika kyllä katseli mutta jätti homman ilomielin siskolikalle. Ei koskenut vaakkuun ei sit millään maanittelulla ja houkuttelulla. Rikun sinnikäs jahtautus (vaakku hihnaan ja perässä vetäen juoksemaan karkuun) tuotti lopulta kuitenkin tulosta sen verran että Taika linnun pariin otteeseen suuhun otti ja kantoikin jonkin matkaan.

No sitten pupunen. Capri kantoi tosi hienosti mutta Taika ei koskenut. Nuuski vaan ja jätti sikseen. Ei voi keinopupua verrata oikeaan otukseen, sillä kaninnahka on mitä ihanin Taikasta mutta oikea ei houkuta. Täytyy jostain yrittää hankkia oma reenipupu ja ruveta tahkoamaan senkin kanssa. Saimme Rikulta kotin viemisiksi pari vaakkua ja muutaman siiven sekä paljon hyviä reenivinkkejä. Nyt on tarkoitus laittaa eka siivet sukkiksen puntin palan sisään ja harjoitella kantamista ja noutamista sillä. Kun se sujuu varmasti niin sitten voi laittaa oikean variksen samaan sukkaan ja kokeilla menisikö ihan "huomaamatta" läpi koiralle. Eli eka hiotaan nouto tosi innokkaaksi siivillä ja sitten siirrytään oikeaan lintuun. Paljon on työtä edessä, tiedän, mutta sinnillä se kyllä onnistuu!

Riistareenin jälkeen tehtiin pitkä metsälenkki porukalla ja koirat sai riehua vapaasti. Matkan varrelle osui ihana juuri ja juuri uintisyvyinen metsälampare josta koirat, Taika etunenässä, olivat aivan innoissaan. Riku heitteli dameja veteen ja Taika oikein vinkui kun isommat ne damit yleensä pääsivät hakemaan. Yhden damin sai Taikakin kiinni ja hienosti toi sen mulle :) Into veteen menoon oli ihan uutta luokkaa, sinne suorastaan loikattiin. Hienoa! Lenkin jälkeen meillä oli väsyneet koirat, mutta Capri ja Taika jaksoivat silti vielä nujuta sisällä kun me kahveeteltiin. Sitten läksimme Taikan kanssa kohti Turkua ja hotellia. Siellä Taika valtasi sängyn saman tien ja eipä olisi valtauksestaan luopunut kun eka pyydettiin ja sitten käskettiin siirtymään. Näin tuli siis eka konflikti meidän perheessä kun Taika päätti uhmata isännän käskyä ärähtämällä. Arvojärjestys selvitettiin silmänräpäyksessä ja lopputuloksena alistunut koira siirtyi vauhdikkaasti alas sängyltä omalle pedilleen. Ja tämän jälkeen totteli ekaa sanaa kun pyydettiin alas sängystä. Kaipa tuo uhma kuuluu tähän ikään, vaikkei olisi "pehmo" Taikasta uskonutkaan. Mutta luulenpa ettei ihan heti ole odotettavissa kyseenalaistamista, sen varran nöyräksi Taika lain lukemisesta meni.

Sunnuntaina kävimme koeajamassa paria isoa venettä Turussa ja Naantalissa. Ekan koeajon ajan Taika vietteli hotellissa ja toiselle se pääsi mukaan. Tosi nätisti Taika osasi vieraassa "laivassa" olla, lähes kolme tuntia kestäneellä reissulla. Iltasella poikkesimme vielä Auran kautta ja otimme varikset mukaamme. Kiitos Rikulle ja Helille tosi mukavasta viikonlopusta riistareeneineen, kahvitteluineen ja syömässä käymisineen! Voi kun asuttaisiin lähempänä niin voisi reenata yhdessä ja siskokset viettää aikaa keskenään, kun ne siitä selvästi nauttivat. Laatuaikaa punaturkkien kanssa, mikäs sen parempaa :)

2009-09-17

Haastavaa tokoilua

Yhteenvetona tämän viikon tokoiluista voisi käyttää fraasia " voihan kakka". Maanataina kun saavuimme eteläpuiston kentälle iski vastaa tyrmäävä em. ulostuksen aromi. Siinä henkeä haukkoessamme muistimme että ai niin, viime torstain tottishan peruttiin paikalla pidetyn sirkuksen vuoksi. Sirkus Finlandian eläimethän olivat sitten jälkensä ympäristöön jättäneet, ja tuhdit sellaiset. Oma nenä turtui aika pian mutta koirat olivat ihan ekstaasissa. Päät pyörivät ja kuonot nuuskivat joka suuntaan. Yritäpä siinä sitten tehdä itseäsi kiinnostavaksi... Alun paikalla makuut meni ylöspompinnaksi, tunnin lopussa sujui vähän paremmin. Maanantaina harjoiteltiin jättäviä liikkeitä, siis liikkeestä seiso ja liikkeestä maahan. Sain ohjeeksi tehdä Taikan kanssa harjoitetta leikin varjolla. Siis reipasta etenemistä ilman seuraa- käskyä ja siitä vauhdissa käskyjä seis! maahan! istu! Taika lähtikin innolla mukaan ja teki liikkeitä vauhdissa. Mulla oli mukana ekaa kertaa ostamani nahkainen motivointipatukka ja Taika innostui siitä kovasti. Aina välillä otettiin taisteluleikkiä patukalla virystilan nostoksi ja palkaksi ja taas jaksettiin keskittyä minuun kentän hajujen sijaan!

Torstaina hajut olivat jo hieman haalenneet mutta kyllä siellä edelleen norsu tuoksahti.. Paikalla makuu oli taasen hyvin hankala, eka minuutti pompittiin ylös mutta sitten meni jakeluun. Taika alkoi selvästi ymmärtää mitä tässä nyt halutaan. Sen huomasi siitä että Taika aina välillä nytkähti aikeena nousta ylös mutta muistikin sitten että ai niin, ei saa. Palkkasin ahkerasti ja viimeinen minuutti sujui kivasti. Taika myös malttoi odottaa istu- käskyä hienosti ja liike saatiin kunnialla loppuun. Torstaina keskityttiin seuraamiseen ja luoksetuloon. Ilokseni Taika tuli reippaalla laukalla innoissaan luokse ja siirtyi käskystä sivulle. Ainostaan alussa oli vaikeuksia saada Taika jäämään paikoilleen istumaan kun minä siirryin poispäin. Tajusihan Taika sitten mitä haluan. Seuraaminen on Taikalle mieluisaa ja menee kivasti. Pysähdyksissä sählää emäntä. Namikäsi on aina vinksin vonksin ja Taikan istuma-asento sen mukainen. Annalta tuli hyviä vinkkejä tuon asian korjaamiseen ja niitä myt sitten reenataan. Siis suoraa ja nopeaa perusasentoa. Väliajoilla otettiin hyppyä joka sujui aika kivasti, sitten taas taisteltiin patukalla ja tehtiin kaikenmoisia temppuja, mm. jalkojen välistä pujottelua joka meneekin jo hyvin! Tunti vierähti vauhdikkaasti ja loppuun otettiin 30 s paikallamakuu joka meni nappiin.

Viikolla ollaan parina päivänä tehty daminoutoja mettässä. Olen heitellyt sokkona dameja metsään ja pyytänyt Taikaa hakemaan. Taika nauttii tuosta tehtävästi kovasti ja on ihan innoissaan. Jaksaa etsiä niin kauan että dami löytyy, palauttaa nätisti mulle ja lähtee hakemaan seuraavaa. Nyt täytyisi jollain konstilla saada dameja kauemmas metsään, nyt kun ne jäävät siihen heittomatkan päähän. Täytyy rekrytoida Jaria mukaa lenkille damin piilottajaksi! Otettiin myös sula vaakku yhdelle lenkille mukaan. Taika nuuski ja nuuski hyvin tarkasti mutte ei koskenut. Hain vaakun itse ja heitin n. metrin päähän Taikasta. Sitten kannustin "hae, hyvä, tuo mammalle!" mutta ei tuonut. No eikun porkkana käyttöön. Kaivoin pussista lihapullan ja tökkäsin Taikan kuonon eteen. Juuri kun Taika yritti napata sen vedin pullan takaisin ja osoitin vaakkua "tuo mammalle!" ja sehän tepsi :) Vaakku tuotiin ja pulla saatiin. Tätä teimme pariin kertaan ja sitten Taika myös kantoi nätisti vaakkua muutaman metrin. Siihen oli hyvä lopettaa ja ottaa taas ensi viikolla uusiksi. Pikku hiljaa se siitä, Taika kyllä osaa kunhan saadaan motivaatio kohdalleen. Ja ikä tuonee myöskin helpotusta asiaan, ovathan damienkin noudot parantuneet huimasti kuluneen kesän aikana. Taipparit tähtäimessä ehkä vuonna 2013!

2009-09-13

Nyt on mejä- ura startattu, tuloksena pyöreä 0. Yritys oli hyvä mutta... Paljonkin voisi spekuloida miksi kävi niin kuin kävi. Jo kokeen alku meni pipariksi kun oppaamme ohitti alkumakauksen ja rämmimme ainakin 50 metriä metsään ennen kuin alkoi ihmettely missäs se alkumakaus olikaan.. No koira takaisin alkumakuuta etsimään ja uudestaan mettään kun se vihdoin löytyi. Hämmennystä ensikertalaiselle riittämiin. Alkumakauksen Taika tutki hienosti, kuopi etutassulla maata saadakseen kunnolla hajua. Jäljelle lähdettiin mukavasti etenemään. Eka hukka tuli 1- osuudella kun Taika ei palannut tarkistelukierrokselta riittävän nopeasti jäljelle. Kulma ja makaus löytyi ja nuuskittiin tosi tarkkaan. Toinen osuus meni reippaasti puoliväliin asti jossa ojan ylitys aiheutti jäljen kadotuksen. Taika etsi ja etsi ja alkoi lopulta vinkuen pyytää apuja. No tästä sitten toinen hukka ja tuomari katsoi että kello on jo sen verran että emme ehtisi kaadolle 45 minuutissa. Loppu mentiin "harjoitellen" ja kyllä Taika ajoittain meni hyvin jälkeä. Oli paikkoja joissa jälki "yllättäen katkesi" ja koira jäi hämilleen että minnes se hajuvana nyt katosi. Kun itse ei ollut jälkeä tehnyt ei voi tietää millainen se oli. No toinenkin kulma löytyi ja meni hienosti merkaten, samoin kaatona ollut hirvensorkka. Sorkka nuuhkittiin tarkasti ja sitä alettiin peittää kuonolla. Iso aarre joka piti kätkeä :) Jäljen lopussa meiltä oli kulunut tuomarin mukaan 50 min joten pienellä vauhdin lisäyksellä oltaisiin voitu ehtiä 45 minuuttiin. No nyt meni näin. Ja olihan siinä muitakin kohtia jotka varmasti vaikutti koiran suoritukseen. Jäljen teko päivänä satoi kaatamalla ja varmaan haju huuhtoutui monin paikoin. Riistaa oli paljon mutta se ei Taikaa kovin häirinnyt kun ei hän riistapoluille lähtenyt. Meille sattui myös arvalla päivän eka jälki joka kuulemma saattaa olla kostean ja viileän metsän vuoksi koiralle vaikea. Meidän harjoitusjäljethän on ajettu yleensä iltapäivisin. Ai niin aluksi tehty laukauksen sieto sujui hienosti. Puuhun sidottu Taika ei reagoinut paukkuun millään tavalla, joten tämä ei estä uran jatkoa.

Pääsimme Jarin kanssa seuraamaan muutaman avoimen luokan koiran suorituksia, kiitos siitä heille! Rooan kanssa olimme jo toistamiseen katseluoppilaina, Marille kiitos kun antoi meidän olla mukana! Päivä oli lähes kaikille avoimen luokan koirille vaikea, sillä 13 koirakoista 11 sai nollan. Meille antoi tuomari saatesanoiksi että koira osaa jäljestää ja tekee tarkkaa työtä, mutta tarvitsee lisää itseluottamusta jota iän pitäisi tuoda tullessaan. Eli kotiin kasvamaan ja vetämään jälkiä märkään metsään, paljon ojien ylityksiä ja aikaisia aamuherätyksiä jälkeä etsimään Taikan kanssa!

2009-09-10

Tottista ja hierontaa

Maanantaina meillä oli TamSKin kilpailemaan valmiiden tottisryhmän kolmas koulukerta. Paikka siirtyi Eteläpuistoon, ja hyvä niin. Nalkala oli varsin rauhaton kenttä kun liikennettä meni neljältä puolelta. Eteläpuistossa ei autoliikennettä mene kentän ohi lainkaan, tosin kävelijöitä ja muunsortin urheilijoita kylläkin.

Taika oli hieman rauhattomalla tuulella. Alkuun tehty 2 min paikallamakuu ei tahtonut sujua sitten millään. Eka puoli minuuttia sujui mutta sitten alkoi ylös pomppiminen. Kävin aina komentamassa Taikan takaisin makuulle ja taas jaksettiin maata n. 20s... Liikkeen jälkeen Anna sanoi että Taika pelleilee mun kanssa ihan täysin ja niinhän se teki. Heitti välillä kyljelleen ja alkoi kieriä, pälyili ympärilleen niin että pää vain pyöri ja nouseskeli ylös. Tehtäväksi tuli reenata liikettä mahdollisimman virekkeettömässä ympäristössä ja näyttää haukulle että pelleily ei johda tavoitteeseen ts. namin saamiseen. Häpeä myöntää että reenailu on jääny hieman vähälle..
Uutena liikkeenä otettiin este. Kyllähän Taika hyppiä osaa mutta tottistyylin hyppy on hieman kurinalaisempi kuin vapaa metsässä kivien ja kantojen yli loikkiminen. Liike alkoi ottamalla koira sivulle n. 2 m päähän esteestä. Siitä sitten koiran olisi pitänyt pelkällä hyppy- käskyllä singota esteen yli ilman että ohjaaja tekee elettäkään. Arvatahan sen nyt saattaa että Taika ei tajunnut pelkästä käykystä mitä olisi pitäny tehdä. Heti kun otin kroppaa mukaan liikkeeseen hyppy onnistui. Liekö pelkkä sanallinen käsky liian laimea koiran innostamiseen. Muutamaan kertaan hyppyä otettiin aina mahdollisimman vähällä "heilumisella" ja kyllä se sit pari kertaa sujuikin. Koiran pitää hypyn jälkeen jäädä seisomaan esteen taakse ja odottaa että omistaja tulee vierelle josta perusasento. Tämä osio sujui, Taika ei yrittänyt tulla takaisin esteen yli mun luo.

Koulutuksen väliajoilla tehtiin seuraamista, luoksetuloa, paikallamakuuta.. Kokeiltiin myös liikkeestä seiso- ja liikkeestä maahan- käskyjä ja ne menivät yllättävän hyvin! Opetin Taikaa myös temppuilumielessä kiertämään jalkojeni välistä kun kävelen eteenpäin. Koulukerran lopuksi pidettiin vielä 2,5 min paikallamakuu joka sujui hienosti kun palkkasin Taikaa riittävän usein.

Tiistaina menimme toiseen koirahierontaan Eevan luokse. En ehtinyt lenkittää Taikaa ennen hierontaa kun aika aikaistui ja suunnitelmat muuttuivat. Epäilin suuresti jaksaako Taika pötkötellä hieronnan ajan rentona kun on jo nukkunut koko päivän kotona. No melko hyvin jaksoi. Hieronta alkoi oikean puolen käsittelyllä ja nyt Taikalla oli selvät jumipaikat myös tällä puolella lonkan päällä ja lapaluussa. Niitä vastustettiin ja noustiin ylös väkisin. No sitten hierottiin seisaallaan ja istuallaan kunnes taas maltettiin pistää pötkölleen. Vasen puoli oli nyt tällä kertaa vähämmän jumi ja hieronta sujui paremmin. Lopputuloksena reilun tunnin käsittelystä oli rento ja tyytyväinen koira jolla ei ollut mitään kiirettä ylös hierontamatolta. Mukavaa koiralle ja opettaa hyvin käsittelysietoa. Taika antoi mm. hieroa kuonoansa kaikin puolin melko reippain ottein ja näytti vain nauttivan.

Keskiviikkona teimme pitkän lenkin Millin ja Marikan kanssa ja keräilimme hirvikärpäsiä.. Eilinen lenkki jäi hieman lyhykäisemmäksi ja Taika pääsi illaksi Millin luo hoitoon. Emännälle tuli nimittäin pyöreitä mittariin ja niitähän piti hieman juhlistaa :) Tänään on sitten Millin vuoro tulla meille iltakylään ja huomenna aamulla lähdemme aikaisin kohti Mouhijärveä. Taika menee päiväksi mummulaan ja me tekemään jälkiä sunnuntain mejä- koetta varten Vammalan metsiin. Sunnuntaina on sitten mejä- uran debyytti. Luvattu on sateista säätä joten haastetta on riittämiin. Ennakko-odotuksia ei oikeastaan ole, tavoitteena on olla eksymättä metsään!

2009-09-06

Jäljestystä ja näyttelyä

Männäviikolla Jari kävi tekemässä meille jäljen aivan uuteen maastoon. Ja haastavan tekikin; oli siinä koiralla ja emännällä hommaa löytää kaato. Jäljen alkumatka painettiin korkeassa heinikossa, jossa Jarin kertoman mukaan sieni oli pomppinut lahjakkaasti mättäältä toiselle. Eli ei siis kovin helppoa. Hyvin Taika ekan osuuden meni, muutama tarkistuskierros jäljen sivuille. Makuu löytyi ja nuuskittiin tarkasti. Toinen osuus jäljestä oli vaikein. Taika teki paljon tarkistuslenkkejä ja pari kertaa ohjasin sen takaisin jäljelle. Taika myös ihan selvästi kyseli apuja multa katsomalla silmiin. Tällöin vain kehoitin että "jälki". Ensi viikonlopun kokeessa aioin kyllä kehua ja kannustaa Taikaa niin paljon kuin tuomari sallii. Tällä osuudella oli myös ison ojan ylitys jonka Taika meni määrätietoisesti, ainoa vaan että muutaman metrin sivussa siitä mistä Jari oli jäljen vetänyt. No eipä mittää, ojan jälkeen löytyi taas oikea suunta ja toinen makaus, joka myös tarkasti nuuskittiin. Kolmas osuus mentiin vauhdikkaasti ja vain pienin tarkistuksin. Ja sieltähän se kaato löytyi, pakasterasia jossa palvikinkkua! Kyllä Taika oli ylpeä itsestään ja niin olivat emäntä ja isäntäkin :)

Tänään meillä oli näyttelypäivä Vantaalla, jossa oli KV- näyttely. Läksimme matkaan poutasäässä mutta matkalla sateli vettä reippaastikkin. Onneksi sade lakkasi kun saavuimme perille Hakunilaan. Kenttä tosin oli melko pehmeää ja vetistä, joten ei kovin kiva alusta. Paikalla oli kolme tolleriurosta ja kolme narttua. Taikan Sissi- sisko oli junnuissa ja lisäksi yksi nuorten luokan narttu. Taika oli näyttelypaikalla aika jännittynyt, mutta sinnikkäällä temputuksella (hyppää jalan yli, näytä hampaat, pyöri, pussaa...) sain tyttöä rentoutumaan ennen kehään menoa. Tuomarina oli mustiin pukeutunut ulkomainen nainen, Anca Ciura. Sissi oli ekana vuorossa ja sai eh:n. Kun meidän vuoro tuli niin Taika antoi katsoa hampaat ja käsitellä, luimisteli vain paikallaan. En ottanut mahan alta kiinni vaan Taika pysyi ihan hampaat- käskyn alla paikoillaan. Tuomari katsoi hampaat molemmin puolin ja koitteli rungon. Mahan alusta kokeilleessaan hän kysyi että onko Taika raskaana (tai näin ymmärsin). Selitis englanniksi että ei, vain valeraskaus on kyseessä ja sen hän nyökytteli että ok. Kun juostiin niin Taika olisi painellut alkuun ulos kehästä mutta alkoi sitten juosta kunnolla ja meille riitti vain yksi juoksutuskierros. Kauan saimme sitten seistä tuomarin arvoseltavana ja hyvin yksityiskohtaisen arvostelun saimme. Tuomari kehui mm. Taikan silmiä sanoin "very rich in colour" ja korvien muotoa ja kiinnitystä sekä korvan ympäryskarvoja (hyvä trimmaaja- Susanna!). Kehuja saivat myös kaunis feminiininen pää, hyvät kulmaukset ja erinomainen turkki ja väri. Siis hieno arvostelu ja tuloksena Eri! Olin tosi onnellinen ja siirryimme kehän laidalle nuorten luokan nartun arvostelun ajaksi. Ko. narttu oli hyvässä karvassa, pöksykarvat oli tosi tuuheat. Myös merkit olivat kauniit. Tuomari juoksutti narttua useaan kertaan ympäri, kun meille oli riittänyt vain kerta. Tuomari myös katseli usein meitä (olimme "asennossa" kehän reunalla) ja varmasti vertaili näin toiseen narttuun. Ja niinhän siinä sitten kävi että myös tuo nuortenluokan narttu sai erin mutta parasta narttua valitessa Taika voitti! Tuomari ainoastaan naureskeli että Taika tarttisi tissiliivit:) Ja sitten pääsimme ekaa kertaa finaalikehään josta tuloksena VSP. Hienoa ja upeaa ja kaiken kukkuraksi tuli se kolmas sertikin! Eli päivän tulos JUK eri 1 Pn1 sert vsp. Oi ihanuutta ja herkkujen määrää jota Taika sai, olihan sellainen päivä että kannatti elää!