Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RIGAVW-18 EEV-17 EEVV-17 RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE BY MVA EE MVA LV MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tyttären Myrrin (RIGAJW-18 Magicfox`s Amarone) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2016-08-29

Kolmoisvoitto! Mejää, tokoa, vepeä- paljon on mahtunut menneeseen viikkoon :)

Kuluneeseen viikkoon on mahtunut (jälleen) paljon koiratoimintaa, tapahtumia, kisoja ja kokeita :-)

Tiistaina vepeiltiin koko lauman kera. Kaikki pääsivät noutamaan venettä, mikä Lumolta sujuu aivan loistavasti, Minkulla on vielä pientä epävarmuutta hommassa ja Taika ei tällä kertaa halunnut venettä hakea. Toisena harjoitteena tehtiin esineen vientiä maalta veneeseen. Tämä on haaste tytöille, kun noutoesine on aina totuttu palauttamaan esineen heittäjälle/antajalle. Pientä edistymistä oli kuitenkin havaittavissa jokaisella. Viimeiseksi tehtiin hypyt veneestä, ne sujuivat kaikilta hyvin. Lumo  hyppäsi empimättä ja vauhdilla, Taika vähän sopivaa hyppäyskohtaa hakien ja Minku pienellä kannustuksella. Huomenna treenit jatkuvat ja toivottavasti tulee pitkä ja lämmin syksy, että päästään jatkamaan harjoitteita mahdollisimma pitkälle ennen talven tuloa :)


Kaunis vepetreeni-ilta Ikaalisten Toivolansaaressa

Keskiviikkona Jarno kävi aksailemassa Lumon kanssa. Itse en ollut mukana, mutta treenit olivat kuulemma jälleen kerran sujuneet loistavasti. Lumo näyttää aina niin onnelliselta ja tyytyväiseltä aksatunnin jälkeen, siinä on Lumpparille laji mitä hän todella rakastaa!

Perjantaina oli sitten Minkun tokotunnin vuoro. Meillä vaihtui ohjaaja nyt elokuun alussa, ja asioita tehdään vähän eri tyylillä kuin aiemmin. Tämähän ei suinkaan haittaa, vaan päinvastoin tuo uutta mielenkiintoa hommaan! Tunnin aiheena oli kosketusalusta, esineen nosto käteen, sivulle tulot ja sitten jotain pientä vapaavalintaista. Meillä oli oikein yleisöäkin, kun Minkun tulevasta pentueesta kiinnostuneet Tiia ja Joni tulivat Hämeenlinnasta saakka treenejä seuraamaan. Olipas mukava nähdä jälleen! Minkukin onneksi näytti (kuten aina) hyvää tottelevaisuutta ja ihastutti rauhallisuudellaan. Ei ole joka koiralle itsestään selvää, että muiden koirien (kurssilla on neljä koiraa) läsnäollessa se huomio ei kohdistu niihin, vaan omaan ohjaajaan. Minku on tokossa täysin mamman tyttö ja nauttii työskentystä kanssani :-)



Minku nostaa ja pitää kapulaa, palkka tulossa yläpuolelta 

Lauantaina perheemme jakautui kahteen koiraharrastukseen. Saimme yhden paikan TAMSK:n mejäkokeeseen Mänttä-Vilppulaan, ja Jarno lähti sinne tekemään jälkiä. Samaan aikaan minä suuntasin tyttöjen kanssa kohti Kalajokea (350 km ajo suuntaansa), missä pidettiin ryhmänäyttely. Muuten tuonne saakka tuskin oltaisiin lähdetty, mutta tuomarina toimi Jaana Hartus, joka tuomaroi myös voittajanäyttelyssä joulukuussa. Halusin kuulla mitä Jaana tytöistä tykkää (jottei turhaan ilmoiteta Helsinkiin, mikäli ei tykkäisi), joten reissuun lähdettiin.

Pienen 4 h ajomatkan jälkeen pääsimme perille Kalajoelle. Näyttely pidettiin hiekkakentällä. Kun olin yksin liikkeellä, otin ensin autosta matkaan häkin ja lähdin pystyttämään sitä kehän laidalle. Tai siis yrittämään pystyttää. "Rauli"- myrsky oli sopivasti rantautunut Kalajoelle ja puuskissa tuuli oli niin voimakas, että kevythäkkejä ei voinut kentällä käyttää. Kokeilin kasata häkin (vaikka minulle parikin ihmistä sanoi että turha toivo...). Vaikka laitoin häkkiin painavan repun ja tavarat, se oli samoin tein lähdössä lentoon. Joten häkki kasaan ja miettimään plääniä B.

Olin etukäteen jo tiedustellut fb:n Tollerit- ryhmässä, olisiko joku ystävällinen paikalla apukäsiksi koirien esittämiseen ja onneksi apua ilmoittautukin. Krista (tollerien Ilo ja Kiira) omistaja oli tulossa paikalle ja lupautui auttamaan. Pian Krista kävelikin vastaan Heidin kanssa (Heidillä oli näyttelyssä valiouros Milo) ja he tarjosivat ystävällisesti apuaan niin tyttöjen pitelyssä kehän laidalla kuin esittämisessäkin. Isot kiitokset Krista ja Heidi vielä tätäkin kautta! Ilman teitä olisin todellakin ollut pulassa.

Tolleita oli paikalla 7, joista 2 urosta ja 5 narttua. Nuortenluokan uros aloitti, saaden eri sa. Sitten Heidin Milo valioihin ja myös eri sa. Kilpailuluokassa Milo vei voiton ja nuorelle urokselle sert. Onnea molemmille! Nartuissa oli yksi käyttöluokan koira, saaden eri sa. Sitten kolme valiota. Minä vein Minkun ja Krista vei Lumoa alussa ja kilpailuluokassa. Sekä Lumo että Minku esiintyivät todella hyvin, liikkuen lennokkaasti (ihmekös tuo siinä tuulessa, lentoon oli lähdössä yksi jos toinenkin!). Tuomari naureskeli molempien korville, kun olivat kuulemma melkoisen suuret. Minä siinä sitten toteamaan että juu, meidän tyttöjen tavaramerkki! Dumbokorvat vielä lentelivät myrskyssä nurinpäin ja naureskelua riitti :-) Kolmas valio sai eh:n ja sitten kilpailuluokassa oli Minkun vuoro olla ykkönen. Molemmille sa, jes! Taika esiintyi tuttuun tapaansa hyvin ja ilokseni eri sa tuli Rouvallekin! Pn- kehässä Krista vei Lumoa, Heidi Taikaa ja minä Minkun. Juostiin edestakas pareittain (Minku ja käy- narttu) ja sitten Lumo ja Taika, yhdessä vielä pari kierrosta ympäri. Järjestys oli Minku, Lumo, Taika ja käy. Eli kolmoisvoitto! Edellisestä Suomen kolmoisvoitosta olikin jo aikaa lähemmäs vuosi, joten kylläpäs tuntui hyvältä! Ryhmiin oltaisiin haluttu jäädä, mutta hirveä keli (kaatosade ja myrskytuuli) sekä edessä oleva 4.5 h paluumatka laittoivat tekemään "järkipäätöksen", ettei jääty. Paluumatka olikin jännittävä, kun kaatuneita puita ja kaikkea roskaa, lentäviä oksia, voimakasta sadetta ja puuskia oli niin että pikkuisen jopa pelotti siellä ratin takana. Onneksi selvittiin vahingoittumattomina kohteeseen Mäntän hotelliin Alexandriaan, jonne Jarnokin samoihin aikoihin kurvasi jälkien teosta. Ilta otettiin rennosti hotellilla noutoruokaa nauttien ja kolmoisvoittoa fiilistellen. Unta ei tarvinnut kauaa odotella, sen verran raskas päivä oli molemmilla takana!


Kalajoen komein ja kaunein: Milo VSP, Minku ROP. Kiitos kuvasta Krista Larinen!

Lauantaina Lumo ja Taika jäivät hotellille, kun lähdimme Minkun ja Jarnon kanssa kohti mejäkokeen keskuspaikkaa n. 10 km päähän. Siellä ensin tutut kuviot, alkupuhuttelut ja jälkien arvonta. Jarnon opastettavaksi tuli päivän kolmas jälki ja Minkun suoritettavaksi viides. Kun laukauksensietotesti oli suoritettu (jälleen suvereenisti), lähdettiin hakemaan Lumo, Taika ja tavarat hotellilta ja sitten odottelemaan Jarnon opastuksen alkua.

Tuuli oli onneksi tyyntynyt edellispäivästä, haittapuolena se, että hirvikärpäsiä oli metsä mustanaan. Jarnon opastus sujui hyvin ja sitten siirryttiin meidän koepaikan alkuun odottelemaan Minkun vuoroa. Kun pääsimme paikalle, niin ensimmäinen havaittu asia oli marjastaja suoraan jäljen alkumerkin läheisyydessä, Toooosi kiva.. Jarno kävi tälle vanhemmalle miehelle juttelemassa ja onneksi mies vaimoineen lupasi olla menemättä sinne, missä meidän jälki kartan mukaan kulki. Aikamme odoteltuamme tuli paikalle tuomari ja hetken päästä opas. Siitä sitten innosta tärisevän Minkun kanssa siirryttiin metsään.

Minku jäljesti koko jäljen todella kivasti, sopivan rauhallista vauhtia. Katko selvitettiin ja kulmat myös. Makauksia Minku merkkasi hienosti kolme, oikein maistellen maata, yksi mentiin sivusta ohi. Matkalle osui muutamia ojien ylityksiä, osuus suota suopursuineen ja muutamia puun rungon ylityksiä. Kaikista Minku eteni määrätietoisesti, pieniä tarkistuksia välillä tehden. Kun loppu alkoi häämöttää, näin krepityksistä että kohta tullaan kaadolle. Mielessäni juhlin jo ykköstulosta, se kun oli enää muutamien metrien päässä. Juhlinta oli kuitenkin ennen aikaista, sillä tuuli oli päivän aikana voimistunut ja Minku eteni kohti sorkkaa ilmavainulla. Sorkka oli asetettu melkoiseen ryteikköön ja tuuli painoi hajua oikealle, minne jäljen tekijät olivat tehneet poistumisen (sorkalta pitäisi poistua aina jäljen suuntaisesti suoraan). Minku ohjautui siis ohi sorkasta ja jatkoi jäljentekijöiden poistumisjälkeä pitkin jonkin matkaa, tullen vesiojalle. Siinä sitten hetki mietittiin ja kohta kuulin takaani tuomarin sanat "otetaas takasin". Siinä kohtaa melkein itku pääsi, kun tajusi että se "varma ykkönen" oli siinä. Ei tullut ykköstä, jäi parista metristä kiinni. Jäljelle palautettuna Minku kulki sen 2 m ja suoraan sorkalle. Tottakai kehuin Minkua hienosta työstä ja yritin niellä pettymykseni parhaani mukaan. Oli tämä kuitenkin minun koiraharrastuskokemusten (joita on lukusia tässä vuosien mittaan kertynyt) karvain pettymys, joten kuvannee päivän loppufiiliksiä. Tuomarin puhuttelussa kun tulokset julkistettiin, tuomari sanoi meidän selostusta luettaessa että hänen teki mieli huutaa "Ei sinne"! Totesin siihen, että niin teki minunkin. Ensi viikonloppuna uutta yritystä Päijälässä, mutta kyllä ne haaveet jälkivaliosta haudattiin tämän kokemuksen myötä, tämän kesän osalta. 

Tässä koeselostus: "Lähtö tutkitaan. Ohjattuna jälkityöhön. Edetään maastoon sopivaa vauhtia. Tuulen painaessa hajua, kuljetaan hieman jäljen sivussa, sen suuntaisesti edeten. Matkalla tehdään muutama tarkistus, palaa itsenäisesti takaisin jäljelle. Katkolla veri loppuun, tarkistukset ja jäljentekijöiden jälkiä veretyksen alkuun. Muut kulmat tarkistuksella. Makuista 1 yli, muut merkitään. Vähän ennen kaatoa ilmavainulla jäljen sivuun, kaato ohitetaan, palautetaan. Suoraan kaadolle, jää nuuhkimaan". Voi 2, 37 pistettä.

Kotiin mejäreissulta päästyämme huokaisimme molemmat Jarnon kanssa syvään. Fiilikset viikonlopusta olivat kaiken kaikkiaan ristiriitaiset. Lauantaina upea kolmoisvoitto ja sunnutaina sitten.. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Kennelpäivässä saimme pennunostajaehdokkaalta Jasminelta (ja mieheltään Chrisseltä) pullon Nebbiolo- punaviiniä, saatesanoilla "Minkun seuraavan voiton juhlintaan :-) ". Totesimme, että ehkä tämä ROP ja melkein ykkönen oli Nebbiolon nauttimisen arvoinen. Ja olihan se :) 



Kolmoisvoittokolmikko kotisoffalla, Taika ROP- vet pn3, Lumo pn2 ja Minku ROP + mejä melkeen 1 .. :-)
Päivän loppuun saimme vielä hienoja uutisia Korpilahden piirinmestaruusmejästä, missä Sulo oli nuuskutellut hienon voi 1- tuloksen ja sijoittuen piirinmestaruuskisassa neljänneksi. Isot onnittelut Johanna ja Sulo! 

2016-08-22

KENNELPÄIVÄ- kertomus

Lauantaina koitti odotettu ja vähän erilainen koiratapahtuma: MAGICFOX`S KENNELPÄIVÄ. Pitkin viikkoa seurasimme jännityksellä säätiedotteita, toivoen ei sadetta, ei sadetta... Ja toive toteutui- päivä oli kaunis, lämmin ja aurinkoinen :-)

Päivä oli tarkoitus aloittaa klo 12. Koska emme olleet ottaneet ennakkoilmoittautumisia, emme yhtään tienneet, oliko porukkaa tulossa vähän vaiko paljon vai ei ollenkaan. Kaikki valmistelut oli hoidettu jo edellisenä päivänä (agilitykenttä kuntoon, mejäjälki metsään, taipparilinnut sulamaan, toko- ja dobotarvikkeet esille jne). Aamusella laitoimme vielä tarjoilupöydän kuntoon, vähän juomia ja naposteltavaa. Kymmenen aikoihin saapui Susanne kera Pyryn ja Milon. Siinä sitä riittikin sitten vauhtia, kun viisi koiraa kirmasivat ympäri tonttia ja vuoroin kävivät pihalammessa uiskentelemassa :-)


Kennelpäivän päätähdet: Pyry, Taika, Lumo, Minku ja Milo

Noin varttia vaille 12 saapui ensimmäinen vieras, Jasmin, joka onkin jo käynyt meillä tutustumassa, samoin Pyryn luona ja näyttelyäkin seuraamassa. Kiitos Jasmin vielä tätäkin kautta osallistumisesta ja ihanasta Nebbiolo- punaviinipullosta! Sitä päästään toivottavasti nauttimaan pian, kunhan Minku seuraavan kerran menestyy jossain (viikonloppuna tarjolla Kalajoen näyttely ja Mänttä- Vilppulan mejä).

Kello läheni kahtatoista ja muita vieraita ei näkynyt. Pikkuisen laittoi jo miettimään, että näinköhän on ettei tällaiselle tapahtumalle ole tilausta. Onneksi olimme väärässä, sillä pikkuisen ennen kahtatoista alkoi ihmisiä saapua ja kaiken kaikkia paikalla oli reilut 20 tollereista kiinnostunutta. Mukava oli saada mukaan myös Minkun sisko Pekka- omistajansa kanssa sekä pentukuumetta nostattava 10- viikkoinen Norrdog`s tolleripentu, mukava kun kävitte Petra!

Tapahtuman aluksi esittelimme meidät ja koirat. Sitten alkoi lajiesittelyosuus. Ensimmäisenä agility, mistä Jarno kertoi ensin suullisesti ja sitten esitti Lumon kanssa hienosti sujuneen agiradan saaden yleisöltä isot aplodit :) Seuraavaksi Taika näytti vähän rauhallisempaa etenemistä ja lopuksi Minku, jonka minä kävin viemässä. Hyvin erilaisia olivat kaikki suorittajamme ja  yleisölle havainnoillista nähdä, että vaikka rotu on sama ja sukulaiskoirat, on innossa ja suorittamistyylissä paljon eroja.

Seuraavaksi minä esittelin tokon ja sitten näytin Taikan kanssa mm. seuraamista, noudon, hypyn, liikkeestä maahan menon ja kaukokäskyt. Lopuksi tietenkin bravuuri- keskisormelle haukkuminen ;-) Minkukin pääsi muutaman tokoliikkeen esittämään.


Taika seuraa!

Seuraavaksi oli vuorossa näyttelyt. Minä kerroin ensin pääkohdat lajista ja sitten esitettiin kehien kulku ihan käytännössä. Susanne ja Milo aloittivat junioriluokasta, Jarnon toimiessa "tiukkana serbialaisena tuomarina" ;-) Sertihän sieltä tuli ja sitten vuoroon valionarttu Minku, joka suvereenisti oli myös SA:n arvoinen. Taika veteraaneissa jäi esittäjän päätöksellä ilman SA:ta roikkuvan mahanahan vuoksi, joten ROP- kehässä oli junnu-uros ja valio- narttu. Kokemus ja esiintymiseleganssi tekivät Minkusta päivän ROP:n :-) Yleisö sai esiintymisen lisäksi katsottavakseen oikean näyttelyarvostelun, mikä havainnoillisti sitä mitä kaikkea arvostelulappuun kirjataan.

Näyttelyn teoriaa, Hanna äänessä

Päivän ROP ja VSP :-)

Sitten pidimme lyhyen esittelyn DOBO:sta. Kaikki tyttöset pääsivät pallolle taiteilemaan ja hauskaa oli! Tämä  olikin monelle yleisössä ihan uusi juttu ja otettiin kiinnostuneina vastaan. Erittäin hyvä laji koirien syvien lihasten ja tasapainon kehittämiseen, mukavaa aktivointia ja hauskaa yhdessäoloa ohjaajan kanssa!


Lumppari taiteilee DOBO- pallolla :)

Seuraavaksi oli vuorossa tauko, jonka aikana osa yleisöstä kävi läheisessä Einolan kievarissa kahvittelemassa (kiitoksia kievarille, joka piti ovensa auki ihan meidän tapahtuman vuoksi!) ja muuten käytiin vilkasta keskustelua kaikesta tollereihin, meihin ja kasvattamiseen liittyvästä, unohtamatta koirien rapsuttelua ja virvokkeiden nauttimista! Koirat saivat tauon aikana vilvoitella pihalammessa ja esittää vesinoutoja vinkulelulla lasten iloksi ;)

Tauon jälkeen oli vuorossa ensin taipumuskoe- esittely ja sitten mejäjäljen demonstrointi meidän lähimetsässämme. Sinne siirryttiin tietä pitkin marssien porukalla ja asettauduttiin hyvälle näköalapaikalla loivan rinteen päälle. Jarno kertoi lyhyesti taipumuskokeen kulun. Ensin taipumuskoetreeniä pääsi näyttämään Taika, damien haulla. Yleisössä ihmeteltiin, miten se ne löytää (Jarno kävi piilottmassa damit ruutuun, yhden markkeerasi). Taika kun hakee rauhalliseen tyyliin käyttäen niin silmiä kuin nenää, tulivat kaikki damit haettua takuuvarmalla tyylillä! Hakuun lähtö oli rauhallinen kuten Taikalla aina, mutta palautus (palkan toivossa) nopea ja suoraviivainen.


Taika palauttaa damin hakuruudusta

Seuraavana pääsi Lumo- raketti daminhakuun. Siinä ei kauaa nokka tuhissut kun ruutu oli tyhjennetty! Tosin työskentely oli enemmän sinne tänne sinkoilevaa, kun eihän sitä nenää ehtinyt käyttää kun kiire oli ;-)  Lopuksi oli Minkun vuoro ja Minkulle päätimme "uhkarohkeasti" kokeilla kanijälkeä. Minä pidin Minkun niin ettei se nähnyt missä jälki kulkee ja Jarno kävi vetämässä jäljen kanidamilla. Sitten Minku lähtöpaikalle ja kanin hakuun. Hienosti lähti jälkeä pitkin suoraan kanille, siellä mietiskeli hetken ja palasi ilman kania. Tämä ei yllättänyt, sillä yleisön ja muiden koirien (ääntä riitti) läsnäollessa ei kanijälkeä olla koskaan suoritettu. Minä kuitenkin päätin kokeilla lähettämistä vielä uudelleen ja tällä kertaa Minku nappasikin kanin suuhun ja palautti sen kauniisti minulle suoraan käteen! Vau mikä onnistumisen fiilis!


Minku palauttaa kanidamin jäljeltä- upeasti ja suoraan!

Viimeisen osion taipumuskoetta esittivät Susanne ja Pyry, oikeilla variksilla. Kolme varista oli ruudussa ja kaikki sieltä palautuivat. Oli hieno seurata Pyryn rauhallista ja itsevarmaa työskentelyä ruudussa!



Pyry palauttaa varista hakuruudusta

Viimeinen osiomme oli mejä- jälki. Sen suorittajaksi valitsimme Minkun, ihan viimeviikkoisen 1- tuloksen ansiosta ja tulevan viikonlopun koejäljen "lämmittelyksi". Jarno kertoi ensin teoriaa ja esitteli mejävälineistöä (sieni, veri, kartat), kun minä puin Minkulle jälkivaljaat. Sitten sorkka paikoilleen ja hommiin. Jälkemme oli n. 300 m pitkä avoluokan mallin jälki, joka kiersi peurojen suolakiven takaa (hieman haastetta!) kahdella makuulla. Nätistihän Minku jäljen nuuhki ja sorkalle löysi. Yleisö sai myös luettavakseen Minkun mejäkoearvostelun viime viikolta, mikä havainnoillisti asiaa vielä hieman lisää.

Mejäjäljen jälkeen oli päivän lajiesittelyt pidetty ja siirryimme takaisin talollemme. Oli ilahduttavaa kuulla, miten paljon hyvää palautetta kennelpäivämme porukalta sai! Kävimme monia antoisia keskusteluja niin omista koiristamme, harrastuslajeista sekä kasvatuksesta. Tyttösemme onnistuivat hurmaamaan kaikki (kuten tiesimmekin!) ja Minkun tuleva pentue sai monta toiveikasta odottajaa lisää ;-) Tällaiselle päivälle oli selvästi tilaus olemassa ja vaikka sen järjestäminen paljon aikaa ja suunnittelutyötä vaatikin, oli päivä niin antoisa että jatkossakin kennel Magicfox`s tulee näitä päiviä järjestämään! ISO KIITOS KAIKILLE OSALLISTUMISESTA, AKTIIVISUUDESTA JA SIITÄ HIENOSTA PALAUTTEESTA, JOTA SAIMME!

2016-08-16

Minku MEJÄ voi 1!



Taitavan nenän ylpeä omistaja :-)

Viikonloppu kului koko meidän laumalla Virroilla, missä järjestettiin perinteinen Tollerimejä. Olimme paikalla toista kertaa, viime vuonna Minku mejäili avo 1- ja Lumo voi 1- tulokset Virtain maastoissa. Tänä vuonna ilmoittautuneita oli harmillisesti (meille) niin paljon, että vain toinen koiristamme mahtui kokeeseen. Koska Lumo kävi viime viikolla Jarnon kanssa Kangasalan kokeeseessa tuloksella voi 3, päätimme antaa vuoron nyt Minkulle.

Koeviikonloppu alkoi lauantaina Virtojen Marttisten lomekeskuksesta, missä pidettiin alkupuhuttelut ja jaettiin jäljet tehtäväksi. Koska meiltä oli kaksi tekijää ja kokeessa vain yksi koira, teimme Jarnon kanssa vain yhden koejäljen. Sen suunnitus ja veretys sujui jo rutiinilla. Maasto oli aika soinen ja syksyn ekat hirvikärpäsetkin pongattiin (hyi), mutta hyvä jälki saatiin tehtyä ja päivän työt oli valmiit jo ennen kahta. Siitä sitten ajeltiin takaisin keskuspaikalle, haettiin mökkimme avain ja siirryttiin viettämään mukavaa loppupäivää tyttösiä lenkittäen, hyvin syöden ja mökkeilystä nauttien.

Seuraavana aamuna heräiltiin hyvissä ajoin, lenkitettiin taas tytöt ja sitten keskuspaikalle mökkimme naapuriin tuomarien alkupuhutteluun, jälkien arvontaan ja laukauksensietotestiin. Jarno opasti tuomariryhmässämme 1. jäljen ja Minkulle arpa antoi jäljen 3, joten mukavasti lähes peräkkäin oli meidän perheen suoritukset. Minku läpäisi laukauksen siedon täysin suvereenisti (kuten aina). Heti tämän jälkeen otettiin koko lauma kyytiin ja tuomari myöskin, hän kun tuli oppaan (Jarno) mukana päivän ekalle jäljelle.

Jarnon opastus sujui hyvin ja koirakin jäljellä teki tuloksen, tosin riistan jäljet olivat pari hukkaa tuottaneet. Siitä sitten ajelimme meidän jälkemme alkusijoille (toki ensin toimitettiin sorkka ja tuomari 2. jäljelle). Vähän lenkitystä tytöille ja kuumeista (minua pikkasen jännitti...) odottelua, koska vuoromme koittaa....

Ei siinä kovin kauaa tarvinnut odotella, Minkun veli Sulo suoritti tuon 2. jäljen ja ilmeisen ripeästi oli jälki nuuhkittu. Minä otin Minkun valjaisiin ja sitten lähdettiin tuomarin ja oppaan kanssa metsään, kohti alkumakausta. Tuomari Rauno Koskinen piti hauskan puheen ennen alkua, kuinka hirveä oli ammuttu huonosti ja kuinka se oli lähtenyt karkkoamaan kohti edessä 10 m päässä näkyvää opastuksen loppumerkkiä. Kun olimme valmiit, osoitin Minkulle alkumakuun ja siitä päivän työtehtävät alkoivat. Opastin sallitun 10 m matkan merkille kehoittaen "jälki, jälki" ja sitten Minku 6 m liinan päähän ja minä suljin suuni.

Koejälkemme kulki aika mukavassa maastossa, jossa alkuosuus oli kuivahkoa kangasmetsää. Ensimmäisen osuuden makauksen Minku osoitti hyvin, pysähtyen ja haistellen. Aikamme kuljettuamme tulimme 1. kulmalle ja se olikin heti katkokulma. Hienosti Minku sen selvitti yhdellä isolla rengastuksella ja matka jatkui veretyksen suuntaan heti ojan ylityksellä. Toisella osuudella oli paljon suopursua, mikä vähän hidasti etenemisvauhtia muttei muuten häirinnyt Minkua. Makaus osoitettiin myös tällä osuudella hyvin ja kulmakin selvisi pienellä tarkastuksella. Kolmannella osuudella ei mitään suurempaa mainittavaa, makaus nuuhkaistiin vauhdista ja muutamat ojat ylitettiin. Viimeisellä osuudella ollutta makausta ei merkattu nähdäkseni ja tämä oli muutenkin maastollisesti haastavin (ainakin ihmiselle), jälki kun kulki pitkin hakkuuaukeaa. Hyvin sekin kuitenkin selvitettiin, mitä nyt käytiin kerran uimassa isohkossa jäljelle sattuneessa ojassa :) Hakkuuaukon jälkeen kuljettiin vielä hetken matkaa mukavaa kangasmetsää ja kappas, edessä näkyi hirven sorkka! Minku oli kulkenut koko pitkään (n. 1400 m) jäljen erehtymättä kertaakaan, vaatimatta yhtäkään kehotusta ja suoraan kaadolle. Sitä Minku jäi haistelemaan ja kohta sain tuomarilta luvan kiittää koiraa. Ja kyllä kiitinkin, mahtavaa työskentelyä! Minku oli palkintonsa ansainnut, kanafile meni parempiin suihin :)

Palailimme metsästä oppaan ja tuomarin kanssa ja Jarno kyllä näki heti naamastani, että hyvin oli mennyt. Riemukkain fiiliksin ajoimme Jarnon opastamalle jäljelle ja sen purkuhommiin. Kaikki tytöt pääsivät jäljen nuuhkimaan liinoissa kulkien, kun Jarno keräili pyykkipojat pois. Olikin sitten tyytyväistä ja väsynyttä porukkaa!

Jäljen purun jälkeen olikin mukavasti aikaa käydä ensin mökillä saunassa, sitten syömässä todella hyvässä pitopöydässä Marttisilla ja sitten vähän juhlia Johannan kanssa Sulon valiotumista kera kuohuvan, illan kokeen tulosten julkistusta odotellessa.

Kokeen tulostaso oli kerrassaan hyvä, johtuen varmasti isoilta osin hyvästä kelistä. Jälkientekopäivänä sateli jonkin verran ja itse jäljestyspäivänä ei satanut ja tuulikin oli mukavan heikkoa. Tulosten luku aloitettiin avoluokasta ja sitten voittajaluokkaan. Aika monta tulosta luettiin ennen Minkua ja sehän tiesi ykköstuloksen lisäksi vielä ihan mukavia pisteitä :) Ja niin sieltä tulikin, peräti 45 pistettä! Hieno pokaali saatiin palkinnoksi. Sulo teki vielä pikkuisen varmempaa työtä saaden pari pistettä enemmän, merkattuaan kaikki makaukset. Lisäksi hän oli vielä kokeen paras yhteistyö- palkinnon saaja. Onnea Johanna!

Kerrassaan loistava oli meidän viikonloppumme! Ainoa pieni harmitus oli se, ettei päästy samaan aikaan pidettyyn tollershowhun. Harmillisesti kun ne oli laitettu päällekkäin. No, Minku osoitti kauneutensa jo edellisenä viikonloppuna inttivalioituessaan, joten haetaan nyt näitä harrastustuloksia, ne kun kuitenkin painavat vaakakupissa meillä vielä vähän näyttelytuloksia enemmän :-)



Minku C.I.E- ruusukkeensa kanssa :)

Tuleva viikonloppu onkin jälleen erilainen, kun vietämme Kennelpäivää kotonamme. Toivotaan hyviä ilmoja ja runsasta osallistumista!

2016-08-10

C.I.E LT MVA BALT MVA Minku! LT VMVA Taika! Upea matkamme Liettuaan :-)



Torstaiaamuna neljältä starttasi tollerimobiilimme kohti Liettuaa. Ensin lautalla yli Tallinnaan, tyttöset mukavasti hytissä pötkötellen. Sitten "pieni" 9 h ajomatka ensin läpi Viron, sitten Latvian ja lopulta perille kohteeseen Druskininkai Liettuassa. Jarno urakoi koko ajomatkan, ihan kiva niin, sillä liikenne baltiassa on vähän muuta kuin Suomessa. Hurjaa menoa mikä Suomen teiden ajotyyliin tottuneille pisti välillä vähän hirvittämään. Ongelmitta kuitenkin perille pääsimme, ihanaan majoituspaikkaamme joka sijaitsi aivan näyttelypaikan läheisyydessä. Mikä mukavinta, hotellin ympäristössä oli aivan loistavat lenkitysmaastot. Kuivaa, avointa kangasmetsää missä polkuja risteili sikin sokin. Siellä tytöt vapaina lenkkeilivätkin joka päivä, vähän kun oltaisiin kotona oltu :-)

Näyttelyt pidettiin jokaisena päivänä isolla nurmikentällä, joka ilmeisesti oli ollut aiemmin lentokenttä. Tollereita oli joka päivä paikalla 7, joista 3 Ruotsista (saman kasvattajan ja omistajan koiria), 1 Puolasta ja sitten meidän tytöt.

Ensimmäisenä päivänä tuomaroi mukava mies Zaur Agabeyli. Tollerit aloitti ruotsalainen junioriuros, joka ei saanut mitään (koiran etujalat olivat hyvin ulkokierteiset, varmaankin vaikutti osaltaan asiaan). Sitten kehiin ruotsalainen juniorinarttu, jolle ei myöskään mitään. Sitten Puolan nuortenluokan narttu, jolle ei myöskään mitään. Ei siis todellakaan ollut eriautomaatti tämä tuomari! Lumo kisasi avoimessa luokassa ruotsalaista 6- vuotiasta narttua vastaan. Tämä narttu oli n 50 cm korkea ja joka tavoin Lumoa paljon isompi. Pikkuiselta se meidän Lumppari näyttikin tämän rinnalla, mutta sitäkin hienommalla asenteella veti ja voittikin luokan saaden luokkasertin! Minku oli yksin valioissa ja todella kivasti esiintyi myös, luokkaserti tuli. Taika kisasi veteraaneissa ja parhaat arviot tuli sieltäkin kera veteraanisertin.

Liettuassa käydään erikseen kisat cacibista ja sitten ROP:sta. Cacib- kehässä olivat Minku, Lumo ja Ruotsin avonarttu. Lumo voitti saaden cacibin ja Minku tuli toiseksi, saaden vara-cacibin. ROP- kehässä kisasivat sitten Lumo ja Taika, Lumon viedessä voiton ja ollen ROP, Taikasta vet-ROP. Mahtava päivä, kaikille kaikki! Mikä erityisesti lämmitti mieltä oli se, että ROP- kehän jälkeen tuomari jäi juttelemaan kanssamme ja sanoi, että olipas hienoa huomata, että oli täällä hyviäkin koiria paikalla ;-)

Illalla, kun koirat oli hyvin lenkitetty ja hienoista suorituksistaan palkittu, tätä menestystä juhlittiin ihanassa ravintolassa veden äärellä. Siitä tulikin kantapaikkamme läpi koko reissun, ruoan laatu, hintataso ja kaikki olivat todellakin kohdillaan :)

Seuraavana päivänä tuomarimme oli kookas venäläisnainen Flyora Chaikovskaya. Ruotsin junnu-urokselle ei mitään. Junnunarttu sai junnu-sertin. Puolalaisnarttu sai luokkasertin. Sitten avot. Lumo esiintyi niin paljon paremmin kuin ruotsalainen, mutta valitettavasti tämä tuomari tykkäsi isoista, kuten yleensä ko. maiden tuomarit. Tätä olimme vähän osanneet odottaa, joten pettymykseen oli varauduttu. Erinomainen kuitenkin myös Lumolle, mutta tämä tappio tiesi sitä että Lumo ei tällä reissulla tulisi valioitumaan (Liettuassa tarvitaan kolme luokkasertiä valioitumiseen).
Minku veti koko turneen upeimman esiintymisen ja tuomari oli myyty. Luokkasert napsahti :) Samoin Taikasta tuomari piti, veteraanisert tuli ja tätä myötä Liettuan veteraanimuotovalion arvo oli ansaittu, jes! Yksi reissumme päätavoitteista siis täyttyi :-)

Cacibista kisasivat Minku, puolan nuortenluokan narttu ja ruotsin avonarttu. Voitto Minkulle ja näin täyttyi toinen matkamme tavoitteista: Minkusta tuli Kansainvälinen näyttelyvalio C.I.E!

ROP- kehässä olivat junnu, nuortenluokan narttu, Minku ja Taika. Voitto Minkulle, kakkoseksi Taika. Huikea päivä siis tämäkin jota jälleen illalla juhlistettiin!



Taika Liettuan veteraanimuotovalio LT VMVA!

Kolmas näyttelypäivä ja vähän turnausväsymystä ilmassa. Tuomarina toimi romanialainen varsin tympääntyneen oloinen mies Augustin Ionescu. Hän ei selvästi pitänyt pienistä ja rauhallisesti esiintyvistä koirista, se tuli ilmi jo edeltäviä rotuja katsoessa. Lisäksi kehässä missä sinä päivänä esiinnyimme, oli jotain "inhottavaa", useat koirat eivät halunneet siellä liikkua. Jotain oksennusta/ripulia siellä näyttikin olevan, kun itse siellä kävimme vuorollamme juoksemassa.

Ruotsin urosjunnu ei saanut tältäkään tuomarilta mitään, ei myöskään junnunarttu. Kovasti tuomari näytti liikkumisesta selittävän ja jotain muutakin siinä elehti. Puolan narttu sai luokkasertin. Avossa Lumo jatkoi upeaa esiintymistään, mutta tuomari halusi lisää "draivia". Sitä ruotsinartulla oli, hyppi ja loikki menemään ja esiintyminen oli varsin riehakasta. Harmittavasti se oli se mitä tuomari haki ja voitto tälle. Minku ei halunnut liikkua kehässä ollenkaan, etenkin kehän takaosassa missä sitä jotain inhaa oli, sain vetää Minkua että suostui tulemaan. Pikkasen laittoi hirvittämään, jäisikö luokkasert saamatta ja sitä myötä mahdollisuus Liettuan ja Baltian valionarvoon. Tuomari piti Minkua pienikokoisena, mutta helpotus oli suuri, kun se luokkasert saatiin. Taikakaan ei halunnut tässä kehässä liikkua, mikä jo kertoi paljon kehästä. Rouva kun yleensä vetää niin asenteella että. Veteraaniserti kuitenkin saatiin, sillä ei enää oltaisi "tehty mitään", mutta toki vastaan otettiin.
Cacib-kehässä ruotsalainen vei voiton, Minku sai vara-cacibin. Ei siis mikään huono päivä, kun ei mitään enää tarvittu niin oltiin ihan tyytyväisiä tähän ;-)



Minku ja reissun saldo: C.I.E, LT MVA, BALT MVA!

Valiovahvistukset sai tehdä näyttelyssä paikan päällä ja kun hotellilta laitoin kuvat vahvistuksista Suomen Kennelliittoon, olivat Minkun LT MVA ja Taikan LT VMVA jo seuraavana päivänä Koiranetissä. Nopeaa toimintaa! Harmittavasti Baltian MVA:ta en saanut siellä haettua, kun en ollut tajunnut ottaa mukaan Minkun Viron ja Latvian valiovahvistuksia. No, kerkiää ne laittaa kotoakin ja saapa sitten taas lisää kuvattavaa kun diplomi ja ruusuke saapuvat.

Sunnuntai- ilta vielä otettiin rennosti, juhlistaen upeaa matkaamme kantaravintolan antimista nauttien. Neljä titteliä kotiin tuomisina ja mahtava määrä kivoja muistoja. Druskininkai oli niin siisti ja ihana pieni kaupunki, että sinne ehdottomasti tullaan toistekin. Millä kokoonpanolla, se jää nähtäväksi. Lumo ainakin käy ne parit luokkasertit hakemassa (ellei sitten kunnostaudu ja läpäise taippareita, ensimmäisenä päivänä narttujen pn1- sijasta saamallaan N-sertillä kun valioituisi laakista...) ja toki sitten Minkun lapsonen tulee myös Liettuan valloittamaan aikanaan ;-)

Maanantaina ajelimme Tallinnaan, missä vietettiin vielä yksi yö ihanassa keskustahotellissa ja sitten tiistaina lautalla yli lahden Helsinkiin ja ajelu kotiin. Sellainen  2000 km reissu kaikkineen, pikkasen oli väsynyttä väkeä kotosalla, muttei kuitenkaan niin väsynyttä, ettei parin tunnin levon jälkeen oltaisi jaksettu lähteä Ikaalisiin VEPE- treeneihin :D Ja kivat treenit olikin, siinä kyllä virkistyimme kaikki!

2016-08-01

Rouva ROP-vet pn2 Porissa!



Taikan  siirryttyä veteraaniluokkaan on meidän nuorison tulostaso laskenut ja Rouva napsii sijoituksia naurus suin :-) Pori KV sunnuntaina oli jälleen Rouvan päivä! Tollereita oli ilmoitettu 21 ja 20 oli paikalla. Tuomarina toimi Serbialainen Vladimir Cairovic. Kehä alkoi pentuluokalla ja KP:a ei jaettu. Sitten kolme urosta, eh, eh, eh. Vain valiouros Paavo sai sa:n ja oli näin ollen pu1 saaden cacibin, onnea!

Narttuja oli paljon. Junioriluokassa kisasi 6. Yksi eri sa ja 5 eh:ta. Sitten yksi nuori, jolle eh, yksi avo jolle eh ja yksi käyttönarttu sileällä erillä. Valioluokassa oli jälleen ruuhkaa. Ykkössijoja napsinut Esta aloitti, saaden eh:n. Lumo meni Jarnon kanssa hienosti, mitä nyt liikkuminen oli vähän laiskaa. Eri sieltä kuitenkin tuli. Minä vein Minkua ja täytyy sanoa että olipas nihkeetä. Ihan perässä vedettävä koira, liekö päällä oleva tuhti valeraskaus vaikuttanut vaiko mikä, mutta todella surkeaa oli liikkuminen. Seisominen kuitenkin meni ihan ok ja hämmästyksekseni eri saatiin. Neljäs valionarttu Raili sai myös erin ja luokan päättänyt Tiuku myös. Kilpailuluokassa Tiuku nostettiin ykköseksi, sitten Lumo ja sitten Minku. Vain Tiukulle sa. ja meille siis vain sileät erit. Pikkusen harmitti, tämä kun olisi ollut eka mahdollinen näyttely missä Minku saadessaan cacibin olisi inttivalioitunut... No, nyt jäätiin siitä NIIN kauas että harmitus oli vain teoreettista. Rouva onneksi pelasti meidän tiimin tilanteen: mahtavalla draivilla kehässä jälleen ja tulokseksi eri sa! Koska muita veteraaneja ei ollut, saatiin myös ROP-vet ruusuke suoraan arvostelun mukana.

Sitten pn- kehään. Taika jatkoi hienoa esiintymistään ja tulokseksi pn2! Tiuku vei voiton (onnea) ja Maire kolmannella sijallaan sertin (onnea). Vara-cacibia meille tarjottiin, mutta veteraanin kanssa sitä ei vastaan otettu ja kun muita sa:n saaneita ei ollut, jäi se jakamatta. Tuomari oli todella tiukka sa:n kanssa ja mietimmekin, tiesikö edes että Suomessa sen voi jakaa muillekin kuin luokkavoittajille. No, oli miten oli, niin upea paluu kärkikahinohin Taikalta! On se Rouva vaan :-)

Näyttelyyn saimme seuraksemme Minkun tulevasta pentueesta kiinnostuneen ja meillä jo kotonakin tutustumassa käyneen pariskunnan. He hämmästelivät sitä, miten tyttömme niin rauhassa häkissään nukkuivat vaikka ohitse kulki koko ajan ihmisiä ja koiria, ääntä ja melua oli. Tämä asia jaksaa monia hämmästyttää. Eikä ole itsestään selvää moinen rento elämänasenne ja hyvä hermorakenne tässä rodussa. Kyllä saa iloinen ja ylpeä moisesta kolmikosta olla :) Kiitos mukavasta näyttelyseurasta vielä tätäkin kautta Jasmin ja Chrisse ja kennelpäivässä nähdään taas!

Viikonloppuna treenattiin myös vähän VEPEä oma-aloitteisesti metsäjärvellä, agendana esineen vienti. Tässä Jarno souti veneen n 20 m päähän rannasta ja minä lähetin tytöt rannalta viemään pienen damin Jarnolle veneeseen. Tai siis yritin lähettää.... Lumo ensimmäisenä vuorossa, esineen otto suuhun rannalla ei onnistunut, kun heitin sen rantaveteen niin sitten se napattiin ja Jarnon kehotuksin vietiin veneelle. Hyvä alku :) Minku sitten... Ei tajunnut ollenkaan mitä olisi pitänyt tehdä. Ikäänkuin Jarnoa ja venettä ei olisi ollut olemassakaan, Minku aina haki ja palautti damin rantaan minulle. Ei sitten jatkettu enempää, vaan haetaan vinkit ja neuvot tiistaina ohjatuista VEPE- treeneistä.

Mutta sitten, Taika jälleen :) Dami suuhun rannalla, pikkasen hakua mistä veteen pääsee (syvä suoranta) ja suoraan uinti veneelle ja palautus Jarnolle. Rouva on kyllä käsittämättömän viisas, jaksaa aina hämmästyttää miten nopeasti hän asiat tajuaa! Tähän on pakko taas sanoa, on se Rouva vaan :-)



Taika toimittaa esineen veneeseen :)