Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RIGAVW-18 EEV-17 EEVV-17 RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE BY MVA EE MVA LV MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tyttären Myrrin (RIGAJW-18 Magicfox`s Amarone) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2017-12-15

Minkun ultrassa näkyi useita pikkuisia tollerinalkuja :)


Lauma odottelee hoitoihinsa pääsyä Reviirissä.

Tänään oli jännä päivä monessakin mielessä. Koko laumamme suuntasi aamulla klo 8 Reviiriin. Taikalla oli tiedossa ikävämpi toimenpide, nukutus, hammasröntgen ja tn hampaiden poisto/ja.
Lumolla oli ilmestynyt patti lavan kohdille, ja tämän laatu tutkittaisiin.
Minkulla ei ollut negatiivista syytä lääkärikäyntiin vaan päinvastoin- oli aika tiineysultran näin vuorokaudella 29  :)

Ensin oli Taikan vuoro mennä hoidettavaksi. Rouva pelkää jonkin verran lääkärillä, joten minä olin Rouvan kanssa koko ajan kanyloinnista rauhoitukseen ja nukutukseen. Laskin kymmenestä nollaan kun lääkäri pisti nukutusaineen suoneen. Sinne Rouva jäi, putki nieluun ja happinaamari päähän hammashoitoon. Niin pelottavia aina nämä vanhojen (ja nuorempienkin) koirien nukutukset, sydän syrjällään jätin Rouvan toimenpiteeseen ja sitten naapurihuoneeseen, missä Jarno odotteli jo Lumon ja vatsastaan ajellun Minkun kanssa.

Ensi katsottiin Lumon patti. Se oli onneksi vain tukkeutunut ihorauhanen, täynnä talia joka neulalla puhkaistiin, puristeltiin tyhjäksi ja putsattiin. Eli ei mitään vakavaa onneksi!

Sitten oli Minkun vuoro ja kylläpäs jännitti... Nostin hoitajan kanssa Minkun selälleen pehmustettuun kouruun tutkimuspöydälle. Lääkäri levitti geeliä vatsalle ja sitten liikuttelemaan ultralaitteen anturia mahalla. Samantien kuvaruutuun ilmestyi pentu, heti vieressä toinen, kolmas. parhaimmillaan oli neljä pentua samassa kuvassa! Ainakin kuusi pentua lääkäri laski helposti, väläytteli jo kauhuskenaariota 9-10 pennustakin.... Minku makoili tyytyväisenä ehkä tietäen että hänestä tulee pian äiti :) Hienosti on odotus sujunut tähän saakka, ruokahaluttomuutta on viimeisinä päivinä ollut jonkin verran, mutta kun näinkin isoa pentuetta odotellaan, se on ihan normaalia.


Siellä niitä pikkusia on :)

Nyt vain peukut ja hännät pystyssä että kaikki sujuu hienosti ja saadaan Piemonte- pentueellinen pikkuisia saateltua onnellisesti maailmaan tammikuun puolivälin tienoilla :)

Rouvan operaatio sujui hyvin, kolme huonompaa hammasta poistettiin. Taikalla on hammasjuurien syöpymätauti, eli poistoja on edessä tn tulevaisuudessakin. Voipi olla että muutaman vuoden päästä meillä on hampaaton mummeli, mutta kun muuten kunto on huippu niin mitäs siitä! Tila ei ole kivulias ja sitten syödään mössöruokaa loppuikä. Näyttelyissä ehkä tullee sanomista jossain kohtaa, mutta täytyyhän sen jokaisen huippukoiran ainakin se yksi HYL edes kerran elämässään hakea :D

2017-11-27

Näyttelyvuoden päätös ja vuosikatsaus

Vuoden viimeinen näytelykäyntimme oli eilen, Tampere KV. Tuonne näyttelyyn ilmoittautumista pohdittiin pitkään, sillä Minkun juoksu- ja pentutilanne ei vielä ollut tiedossa kun ilmoaika päättyi. Kuitenkin, jätimme ilmoittautumisen viime tinkaan joten tiesimme, että vaikka astutus olisi ennen näyttelyä ei maha vielä olisi kasvanut eikä sääntöjen puitteissa estettä näytttelyyn osallistua.
Niinhän ne juoksut sitten alkoivat ja astutus tehtiin reilu viikko sitten. Näyttelyyn menoa pohdittiin kuitenkin vielä perjantai- iltaan asti, nimittäin näyttelyintoa ei meiltä ihmisiltä löytynyt laisinkaan. Mutta koska tiesimme näyttelyyn olevan tulossa pennunostajamme Emmi (koirakoulu Dogscent), sekä Caron omistajat niin emme halunneet jättää väliin kuitenkaan.

Lauantaina sitten pikkuisen trimmailtiin tyttösiä päivällä tehdyn hakutreenin jälkeen. Olikin loistava treeni! Kaikki tytöt hakivat damit hienosti ja erityismaininnan ansaitsee Lumo, joka tyyliinsä oikein tuuppaa damin syliin :) Treenien jälkeen päivämme jatkui tyttösiä ja rotua esitellen Turusta saapuneelle Jennalle, oli mukava kun kävit ja kiva oli kuulla että vierailu oli antoisa!

Näyttelyyn saavuimme sunnuntaina puolilta päivin, kerrankin oli kohtuullinen ajomatka kun meiltä Pirkkahallille ajeli noin 20 min. Kehän alkua odotellessa oli mukava rupatella kera Emmin, Heidin, Annaliinan (Minkun siskon Nellan omistajan) sekä muiden tuttavien- aika kului joutuisasti. Itse tuloksista ei paljon kerrottavaa jäänyt. Valioluokassa Lumo oli 3. kera sa:n ja Minku 4. sileällä erillä. Se hieman kyllä harmitti, sillä esiintyminen sujui molemmilla loistavasti. Lisäksi molempien arvosteluissa ihmetystä herätti lause, "ei parhaassa karvassa tänään". Kumpikin kun on mitä loistavimmassa turkissa! Mitä lie sitten tuomari ajatellut.. No, tällä kertaa tuomari vain ilmeisesti haki jotain muuta, aiemmin on meidän tytöistä pitänyt mutta tänään se linja kyllä hajoili monen muunkin koiran kohdalla. Onneksi sentään Rouva kelpasi tuomarille, ollen ROP- vet ja lopulta pn3. Siihen oli Rouvan huikea vuosi hieno lopettaa! Ja hienoa oli myös Minkun sulhasen Caron upea pu2 sijoitus kera vara-cacib, onnea!


Tampere KV:n ROP-vet Taika ja sa:n arvoinen Lumppari :)

Tähän voinkin näin näyttelyvuoden loppuessa summata, mitä saavutettiin. Aloitetaan vaikka nuorimmasta vanhinpaan.

Minku osallistui näyttelyihin Suomessa 32 kertaa. Tuloksena 24 eri sa- tulosta, 5 sileää eria ja 3 eh:ta, jotka pääosin johtuivat kesän surkeasta turkkitilanteesta sekä muutamasta kerrasta kun esiintyminen ei maistunut (parissa näistä löytyi tassuhaava kehien jälkeen). Cacibeja Minku sai 3, vara-cacibeja 5. Neito oli kerran VSP ja viidesti ROP. Useita pn2- ja pn3- sijoja keräiltiin myös, 9 kertaa Taikan ja / tai Lumon takaa. Tulossaldo olisikin ollut pikkaisen parempi, jos muut tyttömme eivät olisi kisanneet. Mutta kuten monasti todettu, tämä on meille koko lauman harrastus :)


Minkun mietteet eilisen näyttelyn jälkeen- jotta pöh! Mutta ei syytä murheeseen, loistava vuosi on takana :)

Lumolla oli huima näyttelyvuosi, menestys alkoi kesällä kun Minku pudotti karvansa. 27 eri sa- tulosta ja 5 sileää eriä, 3 ROP- ja 4 VSP- tulosta, 5 cacibia ja 2 vara-cacibia. Aika loistavaa, kun edellisvuoden jälkeen luultiin Lumon jo "ikuisesti" hävinneen Minkulle. Näin ne tilanteet vaan muuttuu ja toki turkkitilanteetKIN vaikuttavat paljon siihen, millaista menestystä kunakin vuonna saavutetaan.

Vuoden ehdoton menestyjä laumastamme oli kuitenkin Rouva. Taikan vuosi oli aivan huikea! 32 näyttelyä joista 32 eriä, 29 sa:ta. 21 VET-ROP- sijaa, 6 VET-VSP- sijaa, 3 VSP:tä sekä 3 ROP- sijaa. Huikeinta oli Tampere KV:n narttujen voitto toukokuussa- kisaa oli niin veteraaneissa kuin valioissa ja muissakin luokissa. Taikan lähes kaikissa arvosteluissa on kehuttu upeita liikkeitä ja kuntoa ikäisekseen, kyllä voi vaan olla onnellinen näin virkeästä, vetreästä ja esiintymisestä nauttivasta veteraanista!!

Näin kun asian summaa, voidaan todeta näyttelyvuotemme olleen aivan huikea. Lisäksi vielä Suomen menestyksen ohella kävimme kerran ulkomailla Virossa, jossa kolmesta näyttelystä Lumo oli kerran ROP, Minku kerran ROP ja Taika kerran ROP, voittaen samalla niin Viron Voittaja- kuin Veteraanivoittajatittelitkin. Saapas nähdä minne ensi vuosi meitä kuljettaa, se tulee riippumaan paljolti siitä, miten kaikki tulee pentueen kanssa sujumaan. Tässä vaiheessa emme siis vielä suunnittele ensi vuotta, vaan vasta sitten kun nähdään Minkun tiineystilanne 15.12 ultrassa ja jos ja toivottavasti kun pennut syntyvät, niin loppuvuodesta ohjelmassa tulee olemaan ainakin joitakin pentunäytelmiä kera Myrtin :)

2017-11-20

Piemonte- pentue on laitettu alulle 16 ja 17.11 :) Jännittävää odotuksen aikaa!

Minku aloitti juoksunsa marraskuun alussa. Hyvin tarkasti 8.5 kk edellisistä- neidillä on aina ollut säännöllinen juoksuväli. Juoksujen alusta 8 vrk päästä kävimme ensimmäisessä proge- testissä, tuolloin ei nousua vielä ollut havaittavissa (progearvo 0.2)  Kuitenkin Isänpäivänä päätimme käydä ensimmäistä kertaa treffaamassa sulhasmies Caroa Espoossa. Tällöin juoksujen alusta oli kulunut 12 vrk.
Nämä treffit olivat kaverilliset, koirat leikkivät keskenään ja Caro kosiskeli Minkua hyvin nätisti, uskoi heti kun Minku kertoi että vielä ei ole tositoimien aika.


Minku progetestissä Reviirissä :)

Seuraavalla viikolla menimme uuteen progeen tiistaina ja parin tunnin päästä näytteenotosta sain soiton, progearvo oli 3.5. Tämähän kertoi siitä, että menossa oli LH- piikki (progearvo 2-5 ng/ml).
Saimme siis merkittävän tapahtuman kiinni ja tästä oli hyvä arvioida ovulaation ajankohta.
Keskustelin lääkärimme kanssa puhelimitse siitä, milloin olisi parhaat päivät ajella Caron luokse. Päädyimme siihen, että keskiviikkona voisi yrittää, tn astutus tulisi onnistumaan torstaina tai perjantaina. Eipä sitten kuin tuumasta toimeen.. :)

Keskiviikkona päästyäni töistä ajoin kotiin ja nappasin Minkun kyytiin, siitä ajelimme suoraan Espooseen Caron luokse. Koirat touhusivat sisällä, meno oli selvästi kiihkeämpää kuin sunnuntaina, mutta vieläkään Minku ei astumista sallinut. Jotta koirat eivät turhaan väsyisi, päätimme noin tunnin peuhaamisen jälkeen että tänään ei jatketa, huomenna uusiksi. Joten Minku autoon ja ajamaan kohti kotia.

Tostaina olikin jo selvästi innokkaampi meno. Sisätiloissa Minku ei edelleenkään sallinut Caron nousta selkään, muu kosiskelu mm korvien ja hännän alusen nuoleminen sallittiin hyvin. Päätimme sitten lähteä tekemään pienen lenkin ulkona koirien kanssa ja suunnitella samalla jatkoa, eli seuraavan päivän treffejä. Kuinkas ollakkaan, lenkiltä palattuamme parkkipaikalla alkoikin koirien meno muuttua tositoimihakuiseksi. Eikun siirryttiin siitä pihan puolelle, eikä aikaakaan kun Minku salli astumisen ja koirat olivat nalkissa :) Näemmä Minku kainona tyttönä halusi hoitaa homman pihan hämärässä, ja mikäs siinä! Arviolta 20 min koirat olivat kiinni ja sen jälkeen siirryttiin sisälle kahvittelemaan. Minku oli aivan kierroksilla, näemmä touhu oli ollut kivaa ;) Koirat touhusivat ja leikkivät intoa piukassa, astumisyrityksiä ei enää tehty sillä hommahan oli tältä osin hoidettu.

Seuraavana päivänä eli perjantaina 17.11, joka oli Minkun 17. juoksupäivä, toiminta olikin sitten varsin nopeaa. Kun pääsimme perille, tehtiin pieni kävely ja jo sen aikana olivat koirat kovin halukkaita ryhtymään toimiin. Joten eipä siinä sitten aikailtu. Menimme taaseen takapihalle ja parissa minuutissa olivat koirat nalkissa. Nyt kiinni olo kestikin hieman pidempään, noin 30 min. Veikkaisin, että tämä päivä ja hetki oli se täysin oikea astutushetki. Kaikki sujui kuin oppikirjasta, koirat olivat halukkaita ja tiesivät tasan tarkkaan miten toimia. Hienoa!


Minku ja Caro, kaunis ja komea pari, pentueen alullelaiton jälkeen :)

Astutuksen jälkeen jälleen kahvittelut ja koirat saivat leikiskellä keskenään. Kirjoiteltiin astutussopparit ja vielä hetki jutusteltiin jatkosta, meille molemmille sekä Heidille että meille, alkoi jännittävä odotuksen aika! Niin alkoi meidän pennunostajakandidaateillekin, joita olemme aktiivisesti pitäneet ajan tasalla tapahtumien kulusta fb:n pentueelle omistamassamme Piemonte- ryhmässä. Seuraava tapahtuma onkin sitten Minkun ultra, joka on varattu perjantaille 15.12. Miten sitä malttaakaan odottaa sinne saakka!


Sitten vaan odotellaan, tuumaavat tuleva Täti Lumo ja tuleva Äippä Minku :)

2017-11-06

Jännittäviä aikoja.. :)

Niinhän se Minku piti tarkan juoksuaikataulunsa ja juoksut alkoivat viime viikolla. Tällä viikolla ohjelmassa on progetestiä ja sitten toivottavasti ehkä jo viikonloppuna, päästään laittamaan Piemonte- pentuetta alulle :) Lumokin aloitti juoksunsa samaan syssyyn, olisihan se loistavaa, että pennuilla olisi "varamammakin" omassa kotona jos lisämaidon tarvetta olisi. On kyllä kutkuttavan jännää ja ihanaa odotusta tiedossa meillä nyt!

Viikonloppuna käytiin vähän treenailemassa damien kera, Minku pääsi "kanijäljelle" ja hienosti se kanidami metsän kätköistä löytyi ja palautui pariinkin otteeseen :) Muu lauma teki hakuruutua lintudamein, kaikki jotain! Vähän oli tyttöjen tekemisessä paras puhti poissa, toki juoksut asiaan vaikuttavat. Mukavaa oli silti marraskuisessa metsässä touhuta ja hörpiskellä samalla lämmintä glödiä termarista :) Lauantaina saatiin vielä rotuuntutustujiakin kyläilemään, mukava oli taas opastaa ja neuvoa uusi ihmisiä rodun pariin! Omaa pentuetta emme enää markkinoida voi (tai ei ole tarvinnutkaan, tytöt ovat sen tehneet ihan itse :D), mutta hienoa että voidaan silti olla ihmisille apuna ja tiedon välittäjinä rotuun liittyen. Nyt emme enää ota vierailijoita (paitsi sovitut) vastaan, vaan rauhoitamme talon mahdollisen Piemonte- pentueen odotteluajaksi :)



 Minku ylpeänä pupudaminsa kanssa :)



Lumo palauttaa lintudamia



Rouva vauhdissa hakuruudussa :)

2017-10-30

Kaunottaret Seinäjoki KV:ssa, treenailuja, pentuvierailuja....


Voitokas laumamme kera pystien, ruusukkeiden ja palkointopehmolelujen :)
Seinäjoki KV on perinteisesti ollut meidän laumalle suotuisa näyttely. Eikä se pettänyt tälläkään kertaa :) Lähdimme matkaan jo perjantaina, kohti Seinäjoen Sokoshotelli Lakeutta. Siellä ei ollakaan aiemmin yövytty, vaan läheisessä sisarhotellissa Vaakunassa. Lakeudesta meillä oli saunallinen huone, pikkuinen oli saunakoppi mutta hyvät löylyt, minne Lumpparin (meidän one and only) saunakoira, piti toki päästä hetkeksi ylälauteelle kanssamme fiilistelemään. Ahdasta oli, mutta kyllä sinne hetkeksi mahduttiin!

Perjantai- iltana käytiin syömässä hotellin erinomaisessa ravintolassa, joka ruokien puolesta oli mainio kokemus, palvelussa alkuunsa oli "hieman" toivomisen varaa mutta onneksi parani loppua kohden (antamamme palaute sai tarjoilijamme vaihtumaan). Nam, koirille tottakai hotellihuoneeseen tuliaisiksi sisäfilettä ja maksaa :)

Lauantaiaamuna tihkusaateessa ajeltiin sitten näyttelypaikalle, noin kilometrin päähän. Tollerit olivat lähes aamun ensimmäinen rotu, mikä on aina kiva homma-ei tarvitse turhan pitkään odotella. Siinä kehän alkua odotellessamme kävin ostamassa tyttösille uudet pehmolelut ja vähän herkkuja, sitten loppu odotteluaika menikin mukavasti Caron porukoiden ja Susannan kanssa jutellessa. Kiitosta vaan seurasta!

Tollereilla tuomarina toimi Jari Partanen, jolla Taika on kesällä ollut ROP, samoin Minku vuosi sitten Oulussa. Nyt kun laumastamme Taika ei ole parhaassa iskussa karvan puolesta, eikä Minkullakaan ihan paras silhuetti (paksu turkki saa rungon näyttämään raskaalta), emme kovia odottaneet. Vielä kun kilpailuakin oli, molemmissa luokissamme.

Uroksissa voiton vei veteraaneissa yksin kisannut Paavo, valio Toton ollessa pu2.  Muut urokset eivät sa:ta saaneetkaan, joten tiukka oli linja. Carolle valioluokan 2. sija sileällä erillä ja hienolla arvostelulla.  Upeasti poika kyllä esiintyi!

Nartuissa kisasi kolme nuortenluokassa, luokkavoittajalle Mokalle sa. Avossa kisasi myös kolme, joista luokkavoittajalle sa. Valioissa oli Sonjan Taani ja me. Taani sai erin, samoin todella kauniisti Jarnon kanssa esiintynyt Lumo. Minku esiintyi myös hienosti, etenkin liikkeet olivat lennokkaat, edellä mentiin pitkällä hihnalla! Eri myös Minkulle. Kilpailuluokassa Lumo ykköseksi, Minku kakkoseksi ja kaikille sa:t. Veteraaneissa Taika ja Nuppu kisasivat kaksistaan. Tuomari ihastui Taikaan, vaikkakin totesi turkin puutteesta. No sitä nyt ei voinut olla huomaamatta.. :) Taika voitti kilpailuluokan, molemmille sa:t. Parasnarttukehään saimme apukädet team ToTo:sta Minkun ohjaimiin, kiitoksia! Lumo laitettiin porukan kärkeen, Minku kakkoseksi. Sitten nostettiin Mokka kolmos- sijalle ja Taika neloseksi. Siinä järjestys- ei ihan kolmoisvoittoa mutta melkein! Aivan huikeaa!  Lumolle cacib, vuoden neljäs ja Minkulle vuoden kuudes vara-cacib. Muutama noista varoista on tullut Lumon takaa, joten taas kun miettii miksi laitetaan omat koirat kisaamaan keskenään.... Mutta hei, tämä on meille harrastus ja kunkin päivän "paras" voittakoon!

ROP- kehässä Lumosta tuli VSP, tuomari oli sanonut ettei oikein osaa verrata koiria kun ovat  niin erilaiset, mutta tänään näin. Samoin Taikalle VSP- veteraanius, no sen kyllä turkin vuoksi ymmärrän :)

Päivästä jäi loistavat fiilikset ja tähän voisimme näyttelyvuoden lopettaa. Päätimme kuitenkin ilmoittaa tytöt vielä Tampere KV- näyttelyyn. Keiden kanssa sinne mennään, tulee riippumaan Minkun juoksutilanteesta. Jos juoksut nyt odotetusti alkavat marraskuussa, jää neito tauolle, Lumo ja Taika voivat pyörähtää meidän tiimiä edustamassa. Saas kattoa, jänniä aikoja!

Viime viikolla Jumesniemeen saapui talvi, lunta tuli yhdessä yössä lähes 20 cm. Koirien kanssa ollaan tehty hakuruututreenejä ja lumen myötä työskentely on toki ollut vähän haastavampaa. Hienosti ovat damit kuitenkin lumen joukosta löytyneet! Etenkin Taikan mahtavat loikat, kun hän lähtee ruutuun, ovat omaa luokkaansa. Eipä uskoisi, että kyseessä on reilu 9- vuotias veteraani kun sitä menoa katsoo!

Pentukyselyitä on tullut edelleen mukavasti ja tapaamisiakin ollut. Kuten olen nyt kotisivuille kirjoittanut. tällä hetkellä tulevat pentumme ovat varattu, niitä kun tuskin syntyy kovin montaa kymmentä kuten kysyntää olisi....:)  Kiitoksia kaikille kiinnostuksesta, yhdeydenotoista ja vierailuista! On hienoa huomata, että pentueemme on näin suosittu. Kertonee jotain siitä, millaiset ovat jalostusyksilömme sekä siitä, että jotain tässä ollaan tehty oikein :) Kun nyt vaan ne juoksut alkaisivat, että päästäisiin vihdoin laittamaan Piemonte- pentue alulle!



Upeat tyttömme, iltana ennen lumentuloa :)

2017-10-23

Mukava reissu Kouvolaan, tuloksista huolimatta :)

Lauantaina lähdettiin puolilta päivin ajelemaan kohti Kouvolaa. Kesärenkaat olivat vielä alla, matkalla saatiin vähän jotain lumentapaistakin maahan mutta perille selvittiin. Majoituimme jo tutuksi tulleeseen Sokoshotelli Vaakunaan ja saimmekin hienon kulmahuoneen. Siellä kelpasi tyttösten kanssa majailla, kun makuupaikkojakin oli ruhtinaallisesti ja kylpyammeet ja kaikki.
Illalla käytiin Jarnon kanssa syömässä hyvin hotellin uudistetussa ravintolassa, sitten lenkkiä tytöille läheisessä puistossa ja ajoissa nukkumaan.

Aamulla herättiin kiireettä, sillä näyttely oli vasta 12.30 alkaen 40 km päässä varuskunnan alueella. Hyvän aamulenkin ja aamiaisen jälkeen matkaan, ajelemaan kohti näytelmiä. Näyttely oli ankeassa betonihallissa, ja kehät melko pienet. Luettelosta katsottiin että eipä ole paljon kisaa, mutta kyllähän se riittää näemmä että sitä jonkin verran on....

Näyttelyn parasta antia oli seura, kiitosta vaan kaikille tutuille kehän laidalla! Minkun veljen Ronin omistaja Mirka, Piemonteryhmän pariskunta Aliisa ja Jesse kera Aliisan isän, Caron omistaja Heidi ja Jonna, Siiri jonka Kodan korvia pääsin vähän trimmailemaan ja muita mukavia juttukavereita. Itkosen Piakin moikkasi, harmi kun ei ollut meidän rodulla tuomarina. Olisi voineet tulokset olla vähän paremmat.. ;)

Mutta sitten tuloksiin. Roni esiintyi hienosti, ollen ainoana avoluokassa ja sileä eri tuli. Ei antanut tuomarina ollut Paavo Mattila sa:ta muille uroksille kuin kahdelle valiolle, joista Veke arvatenkin voittoon. Caro sai sileän erin, ollen valioluokan.kolmas.

Valioissa oli meidän tytöt kaksin. Molemmat esiintyivät erinomaisesti ja Minkullakin oli pitkästä aikaa taas hyvä meininki kehässä, häntä heilui läpi arvostelun :) Erit molemmille ja sitten Lumo ykköseksi. Siitäpä sen jo tiesi että häviö tuli, kun tuomari vielä sanallisesti moitti Lumon turkkia (kaunis ja hieno, vähän ohut kyllä) ja Minkua sanoi tuhdiksi. Jota Minku ei ole, runkokarva on todella paksu ja  vankka luusto ja rintakehä, näyttäähän se vahvalta Lumon rinnalla nyt. Läski ja runko + turkki vaan ovat "vähän" eri asioita.

Veteraaneissa Taikan kilpakumppanina oli pikkuinen Nuppu, ja tällä kertaa Rouvan charmi ei purrut, luokkatappio eikä selityksenä muuta kuin "karva ei aivan parhaassa kunnossa". Esiintyminen ja liikkeet olivat priimaa, kuten Rouvalla aina. Eipä vaan tämä tuomari tykkää, ei ole koskaan laittanut Taikaa voittamaan, ei edes nuorempana valiona.

Parasnarttukehä oli meille läpijuoksu, Lumo sijalle 3, Taika sijalle 4 ja Minku "pn5". Naamatta näin eikä koirien naamat näemmä nyt riittäneet ;)

Laitan tähän vielä arvostelut kaikkien tyttöjen osalta, niistä ei tämä karmaiseva vääryys selvinnyt, paitsi sivulauseesta ehkä rivien välistä..

Lumo vak 1 eri sa pn3: "Kaunis narttu jolla oikeat mittasuhteet. Kaunisilmeinen pää. Sopusuhtainen runko, erittäin hyvät raajat. Hyvä karva. Liikkuu erittäin hyvin. Erinomainen luonne".

Minku vak 2 eri sa: "Hieman tukevassa kunnossa esitetty kaunis narttu. Hyvänmallinen kaunis pää. Hyvät rungon mittasuhteet. Erittäin hyvät raajat. Hyvä karvapeite. Liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös".

Taika vek 2 eri sa pn4: "Erittäin kaunis veteraani jolla oikeat mittasuhteet ja erittäin hyvä pää. Kaunis ilme. Erittäin hyvä runko. Sopivasti kulmautuneet raajat. Karva ei tänään aivan parhaassa kunnossa. Hyvät liikkeet. Miellyttävä käytös".

Erinomaiset luonteet ja liikkeet ja käytökset eivät tänään merkanneet, joten leirimme lähti kotimatkalle kieltämättä vähän hailuissa tunnelmissa. Ensi lauantaina olisi vuorossa Seinäjoki KV, ihmeitä ei viikossa tapahdu turkille eikä "läskeille". joten turistimatkaan varaudutaan. Huikea alkuvuosi kääntyi vuoden loppua kohden pettymysten sarjaksi, onneksi ensi vuodella on muita suunnitelmia ja kiertäköön kehiä ne, jotka siitä touhusta nauttivat ja siellä pärjäävät. Estradi on teidän :)


Reissulikat hotellissa

2017-10-03

Eckerö piti linjansa..

Alkukeväästä kun näyttelykalenteria selattiin, päätettiin lähteä tekemään loppusyksyn reissu Eckerön KV- näyttelyyn. Mökki varattiin viereiseltä leirintäalueelta ja lauttamatkatkin tuli maksettua. Kun nyt sitten näyttelyn aika koitti, todettiin että joo-o.... koirat on karvattomia enempi vähempi (lue: enempi) mutta kun kerran reissu maksettu on, niin eiköhän siellä käydä.

Lauantaiaamuna lähdettiin siis matkaan Silja Galaxyllä. Kuuden tunnin lauttamatka sujui herkullisesti erikoisaamiaisesta nauttien, vähän ostoksia tehden ja sitten hytissä tyttösten kanssa lepäillen. Maarianhaminasta reilun puolen tunnin ajomatka Eckeröhön ja kirjautumaan majoitukseen. Siitä ne reissun "pienet" vastoinkäymiset alkoivatkin... Kävi ilmi, että paikassa ei ole minkään sortin ruokakauppaa, vaikka netti oli antanut niin olettaa. Lisäksi paikan ravintola olikin enemmän "Cafee", mistä saatava ruoka oli kysymysmerkki ja paikka meni kiinnikin lauantaina ysiltä, sunnutaina jo seiskalta. Sunnuntaina ei myöskään aamiaista olisi enää tarjolla. vaan lauantaina olisi saatavilla aamiaiskori mukaan majoitukseen. Hmm... No, koska mukana ei ollut eväät kuin koirille niin päätettiin että Cafeessa syödään oli mitä oli ja onneksi se sitten osoittautuikin ihan ok paikaksi. Tosin pitsaa kahtena iltana peräkkäin ei ihan vastannut ajatustamme laadukkaasta ulkona syömisestä....

Mökkimme oli sitten myös pikkuinen pettymys. Kuvissa kivalta näyttävä rakennus olikin varsin karu ilmestys livenä. Onneksi pahin pettymus oli paikan ulkokuori, sisältä mökki oli lähes kuvatun kaltainen, tilava ja siisti. Eihän siinä sitten auttanut kun repiä niitä positiivisia puolia jostain. Mökissä oli isot ikkunat koirille pitää vahtia, paljon makuupaikkoja ja tv:kin toimi, tosin lähes kaikki näkyvät kanavat olivat ruotsinkielisiä- kuten tämä mesta muutenkin täysin. Nettiyhteys sentään pelitti, kun oltiin otettu DNA:n reititin matkaan. Saatiin siis katsella edes netistä hyviä ohjelmia ja vähän illalla kuunnella musiikkia. Paikan ehdottomasti paras anti oli hyvät koirien lenkitysmaastot. Ja nehän koirien  kanssa matkaaville ovat toki aina se ykkösjuttu.

Sunnuntaina kevältiin näyttypaikalle n. kilometrin matka. Kun päästiin sisään Eckerö- halliin, luetteloa tiedustellessani sain vastauksen, ovat loppu. Aamulla ennen klo 11 ja luettelot loppu.. Onneksi saatiin katsoa kilpakumppanit mukavien ruotsalaisten tolleristien kännykällä luettelosta nappaamasta kuvasta. Ja siitähän se sitten selvisi, että nartuissa oli kisaajat sekä valioissa ja veteraaneissa. Ja valitettavasti koirat, joista veteraani on yleensä voittanut meidän tytöt aina, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ja valiokin tuomareilla, jotka pitävät korkeammista nartuista.

Kehän alkua odoteltiin ja rupateltiin mukavia ruotsalaisten urostenomistajien kanssa, kiitosta vaan seurasta! Hienot oli urokset ja toinen näistä, valio, voittikin urosten (3 kpl) luokan. Onnittelut!
Narttuja kisaamassa oli kuusi ja käyttönartulle sileä eri. Sitten meidän valioluokka. Korkea narttu aloitti erillä. Lumo esiintyi aivan loistavasti ja sai myös erin. Minkun esiintyminen oli pitkästä aikaa, siis pitkän näyttelytauon jälkeen, vähän hakusessa, mutta liikkeet sujuivat hienosti ja eri saatiin. Kilpailuluokan järjestys olikin sitten siinä. Meille sijat kaksi ja kolme, mutta jos taas yritetään positiivista hakea, niin Minkun "eh- putki" katkesi- sillä nyt saatiin vielä sa:kin! Arvostelussa tuomari, irlantilainen keski-ikäinen nainen Madelene Rainey, kehui erityisesti määrätietoisia liikkeitä ja hyvää hännän asentoa. Myös esittämisestä sain kehut, hassua sinänsä, kun minun omasta mielestä se oli kyllä melko surkea näytös :D

Veteraanaissa Taika hävisi Kitimat Nicolalle odotetusti. Taika on täysin karvaton ja kilpakumppanilla oli muhkea turkki. Taikan esiintyminen oli tuttua "Taika-showta", nauroinkin tuomarille kun Rouva meinasi minut kiilata, että too much energy :) Tuomari tykkäsi Taikasta ja turkin puuttumisesta huolimatta antoi sa:n. Joten kiva juttu, että se putki ei katkennut.

Pn-kehässä otettiin sitten ne tappiosijat 3-5. Jarno vei Minkua ja pääsi ekana ulos kehästä, siis se kuuluista "pn5"- sija. Maininta, että Minku kyllä esiintyi tosi kivasti Jarnon kanssa! Ruotsin uroksen omistaja vei Lumoa, kiitos! ja pääsivät sijalle 4. Minä sitten Taikan kanssa oltiin laumamme paras, pn3. Lumolle kotiintuomiseksi vara-cacib, mutta hei hetkinen, eipä saatukaan ruusuketta! Tämä kyllä kruunasi reissun :D Katsotaan, kun laitoin järjestäjälle fb- viestiä, tuleeko luvattu ruusuke postitse. Eipä noilla mitään tee, mutta kun kalliit maksut maksaa jne niin olisi se kiva edes se "ansaittu" muisto saada tapahtumasta.

Sellainen oli siis meidän Eckerön matka, joka olisi saanut jäädä tekemättä. Historia toisti itseään, kerran aiemmin olen käynyt ja silloinKIN Taika oli pn3. Lumolle tuolloin eh, että olihan tässä sentään jonkinlainen parannus havaittavissa.. ;) Kotimatka tultiinkin melkoisessa tuulessa ja tuiskussa, onneksi iso laiva ei paljon keikkunut kuitenkaan. Koirat ainakin ottivat pienoisen merenkäynnin varsin rauhallisesti hytissä reissun väsyttäminä kuorsaten.

Loppuvuoden näyttelysuunnitelmatkin tämän reissun myötä vähän muuttuivat. Päätimme, turkkitilanteesta johtuen, että Jyväskylään emme lähde mieltämme pahoittamaan, joten hukkaan menivät näyttelymaksut mutta saatiimpa vapaa viikonloppu. Ja on sinne jo muuta mukavampaa koiraohjelmaa tiedossakin :) Kouvolassa tn käydään ja näyttelyvuosi tulee loppumaan Seinäjoelle. Josko sitten alettaisiin päästä eespäin pentusuunnitelmissa ja saisi jättää kehät mukavan pitkälle tauolle :)


Reissun uuvuttama vara-cacibkoira Lumppari rentoutuu ansaitsemansa, mutta saamattomansa, ruusukkeen värisellä tuolilla- onnellinen kotiin pääsystä  :)

2017-09-25

Caro kylässä Koiramäessä!

Viikonloppuna saimme mieluisia vieraita. Minkun tuleva sulhanen Caro kera omistajiensa sekä perheen vanhemman Nuppu- tollerin tulivat kyläilemään luoksemme Koiramäkeen :) Olipa mukava Heidi ja Jonna kun kävitte!

Viiden tollerin lauma tuli mukavasti juttuun keskenään, alun muutaman minuutin hösäämisen jälkeen oltiin kuin samaa porukkaa. Pihalla touhuiltiin, pihalammessa luttailtiin, pihaa vahdittiin jne yhteistuumin. Minku ja Caro viihtyivat hyvin yhdessä, leikkiä haastettiin ja Caro herrasmiehenä kohteli tulevaa morsmaikkuaan kuten herrasmiehen kuuluukin :)

Alla muutamia kuvia pääparista ja taitaa siellä jossain kuvassa "anoppikin" vilahtaa :D

Sunnuntaina pentuteemainen viikonlopunvietto jatkui, kun saimme tulevasta pentueesta kiinnostuneet Vilman ja Jarnon luoksemme kyläilemään ja tyttöihin tutustumaan. Mukava kun kävitte!


Minku ja Caro iloisissa tunnelmissa!


Yhdessä tutkitaan pihalammen mysteerejä



Caro vahtii Minkun kahlailua





Anoppi Taika halusi tulla esiliinaksi nuorenparin väliin :D


Iloinen Caro :)



Koiramäen Kingi :)



Minnes sitä sitten suuntaisi, tuumii Caro



2017-09-18

Syysuinteja


Tyttöset ilta-auringon sillalla :)

Syksy on ollut melko lämmin ja järvellä ollaankin käyty tyttösten kanssa nautiskelemassa viimeisistä uimakeleistä. Kun mejäkausi nyt loppui, on viikonlopuissa ollut harvinaista AIKAA :) Pari näyttelyä jätettiin väliin, kun ei vaan jaksettu lähteä - eikä niistä oikein olisi ollut saatavaakaan. Minkulla vielä turkki on tulossaan, joten mitäpä sitä kierrättää ennenkuin karva on kasvanut kunnolla takaisin.
Tytöt eivät ole olleet lainkaan pahoillaan siitä, että kotosalla on kulunut pari edellistä viikonloppua. Varsinkin, kun ovat päässeet järvelle dameja noutamaan- lempipuuhaa!

Parin viikon päästä kutsuu sitten Eckerö KV, jota odotamme jo innolla. Kiva päästä vähän pidempään reissuun, nyt pienen tauon jälkeen!


Kohta molskitaankin suolaisissa vesissä, tuumaa Minku :)

2017-09-04

MEJÄ- kauden huipennus Satakunnan kennelpiirin piirinmestaruuskisoissa Karvialla



Arvokisan uuvuttamat neidot kera palkintojensa :)

Reilu viikko sitten saimme tiedon, että sekä Lumo että Minku pääsevät kisaamaan Satakunnan kennelpiirin MEJÄ:n piirinmestaruudesta. Asia tuntui uskomattomalta, onhan meidän tyttöjen MEJÄ- tulosten keskiarvo "vain" 45 pistettä. Mutta ilmeisesti ei pidä ajatella "vain", vaan jopa. Nimittäin suuresta kennelpiiristä kisaan otettiin 7 koiraa, eli tuloksemme on ollut varsin loistava!

Perjantaina pakkasimme koko lauman matkaan ja ajelimme majoittumaan hostelli Karviaan. Asunto siellä oli todella tilava ja kaikilla tarpeellisilla kodinkoneilla varustettu rivitalohuoneisto. "Ravintolakin" löytyi samasta rakennuksesta ja iltasella sieltä vähän purtavaa haettiinkin. Olikin niin suuret kebab ja pitsa että riittivät koko viikonlopun eväiksi. Majoituksen lähellä oli loistava lenkityspaikka tytöille, koulun pururata. Siellä me kiertelimmekin läpi viikonlopun niin aamu- kuin iltalenkityksetkin. Kyllä kelpasi.

Lauantaina jälkien teko aloitettiin vasta puolilta päivin. Minua jännitti, saataisiinko tehdä jäljet parina Jarnon kanssa. Itse kun en ole hyvä suunnistaja ja etenkin opastus jännitti jo etukäteen. Tänä vuonna olen suunnistanut ja opastanut vain yhden jäljen, joten syystäkin oli jännitystä ilmassa.

Saavuttuamme kokeen keskuspaikalle Koillis- Karvian metsästysseuran tukikohta Tervatuvalle, selvisi että emme tulisi toimimaan parina Jarnon kanssa. Tavallaan sen ymmärsi, sillä kun kyseessä oli arvokisa piirinmestaruus ja me ihmisinä ei tuttuja järjestäjälle, niin jälkientekotaitomme ei ollut heillä tiedossa. Onneksi saimme molemmat aivan loistavat parit! Jarnolle pariksi tuli MEJÄ- tuomari Kari Grönman ja minulle MEJÄ- tuomari Tommi Sianoja. Siinä kohtaa en enää omaa suoriutumistani jännittänyt, kun parina oli todellakin kokenut tekijä.

Saimme Tommin kanssa tehtyä jäljet nopeasti, hänellä kun suunnitus sujui tuosta noin vain ja muutenkin vauhti maastossa oli reipas. Jälki, joka tulisi minun opastettavakseni, oli mukavaa maastoa mutta pari isoa ojaa siellä oli, joten kastumaan päästiin. Eipä se haitannut, sillä sää oli läpi viikonlopun aurinkoinen ja myös melko lämmin. Olimme Tommin kanssa valmiita ennen Jarnoa ja Karia, heilläkin oli kuulemma sujunut mainioisti yhteistyö ja hienot jäljet saatiin aikaan odottelemaan seuraavan päivän suorituksia. Majoitukselle pääsimme jo hyvissä ajoin kuuden maissa, sitten tyttöset lenkille pururadalle, ruokaa ja ajoissa unten maille- seuraavasta päivästä kun tulisi pitkä.

Aamulla aikainen herätys ja tyttöset pururadalle lenkille. Sitten tavarat kasaan ja ajelemaan kokeen keskuspaikalle aamiaista nauttimaan. Kohta alkoikin ylituomarin puhuttelu ja näin starttasi piirimestaruusmejä 2017. Puhuttelun jälkeen oli jälkien arvonta ja mukavasti saimme jäljet 2 ja 3. Ei meillä montaa jälkeä arvottavana ollutkaan, kun olimme tekemässä neljää kokeen seitsemästä jäljestä. Tarjolla ollut ryhmän viimeinen jälki nro 7 ei tällä kertaa (onneksi tai ei) meille osunut.

Arvonnan jälkeen oli laukauksensietotesti, minne minä vein ensin Minkun ja sitten seuraavaan ryhmään Lumon. Olimme nimittäin Jarnon kanssa sopineet, että minä ohjaisin molemmat tytöt. Miksi näin, niin itse nautin suunnattomasti siitä, kun pääsen seuraamaan koirien suorituksia. Siellä liinan päässä kävellessä sielu lepää, toki pieni terve jännityskin vatsanpohjassa on, mutta suuremmin en jäljellä jännitä. Ja kiva on myös päästä aitiopaikalta näkemään ja sitten vertailemaan tyttösten suoritukset :)

Minku oli meidän tytöistä ensin suoritusvuorossa. Siruntarkastuksen (tämä tehtiin ennen jäljelle pääsyä kaikille piirinmestaruusryhmän koirille) jälkeen siirryimme oppaan johdolla maastoon. Näytin Minkulle alkumakuun ja se hyvin nuuskittiin. Ohjausmatkan jälkeen päästin liinan pitkäksi ja annoin Minkun viedä. Jäljen ensimmäinen osuus oli melko avointa maastoa, ja 1. makuu mentiinkin vierestä ohi ilmavainulla kun edettiin. Kohta maasto muuttui suojaisammaksi ja tultiin 1. kulmalle. Siinä oli katko ja Minku alkoi lenkitellä laajoin rengastuksin jäljen suunnan selvittääkseen. Monasti Minku on mennyt katkot saappaanjälkien mukaan, mutta nyt sai ohjaaja painella perässä kolme laajaa lenkkiä (huh huh!) ennen kuin oikea suunta selvisi ja matka jatkui määrätietoisesti 2. osuudelle. Siellä makuu osoitettiin todella pikaisesti, mutta osoitettiin kuitenkin. Tällä osuudella oli melko monia ojia. joista mentiin määrätietoisesti yli. Seuraava kulma meni pienellä suunnan tarkistuksella kolmannelle osuudelle. Minkun koko jäljestys oli melko aaltoilevaa, osin jäljen päällä ja osin risteillen kummallakin puolella mutta ei yli narun mitalla. Kolmas makuu osoitettiin hyvin ja kohta päästiinkin kulmalta neljännelle osuudelle. Sekin makuu löytyi ja tämän jälkeen Minku alkoi jo ottaa ilmavainua sorkasta. Nenä pystyssä risteiltiin puolelta toiselle, reippaasti kohti sorkkaa edeten. Ja siellähän se sorkka odotti löytäjäänsä :) Hetken nuuskinnan jälkeen sain luvan kiittää Minkua ja neito saikin suuret kehut! Tuomarin mukaan hyvää, mutta hieman ehkä turhan reipasta menoa- aikaa oli kaikkine katkon pyörimisineen kulunut vain 26 min.

Jäljeltä palasi hikinen ohjaaja ja onnellinen koira. Sitten siirtymään kohti Lumon jäljen alkupaikkaa.
Hetken odottelu kun tuomari kirjoitti Minkun kertomusta ja sitten Lumon kanssa matkaan. Alkumakuu tutkittiin ja sitten määrätietoisesti ensimmäiselle osuudelle, joka kulki kostealla suolla. Kengät kastuivat heti alkumatkasta mutta eipä haitannut. Lumo eteni innokkaasti ja jouduinkin jarruttamaan läpi lähes koko jäljen. Lumosta varsinkin huomaa sen, että kun kokemusta on alkanut kertyä, on suoritusvarmuus kasvanut joka näkyy myös vauhdin kasvamisena.

Lumon jäljellä oli myös katko 1. kulmalla, ja sen Lumo meni tavoistaan poiketen vain laajalla kaarroksella jatkoon. Yleensä on lenkitetty enemmän ja vähemmän, mutta nyt katko selvisi nopeasti. Kaikki jäljellä olleet makuut Lumo kulki yli, yhden osoitti kunnolla ja kolmella pikainen nuuhkaisu. Toinen kulma mentiin todella tarkasti ja kolmas kaartaen viimeiselle osuudelle. Koko ajan sain pitää liinaa kireällä, kun vauhti olisi ollut muuten turhan kova. Määrätietoisesti edeten mukavassa sammalmetsässä päästiinkin sorkalle, jota minä en edes alkuun nähnyt kun se oli mättään takana. Lumo onneksi näki ja jäi sitä nuuskimaan :) Kohta sain luvan kiittää ja innostinkin Lumoa sorkalle oikein kunnolla, kun edellisessä kokeessa tuli sanomista siitä, että sorkka saisi kiinnostaa enemmän. Nyt kiinnosti ja sitä nuoltiinkin- joten hyvä kokemus jäi! Tuomari sanoi Lumon olleen vielä Minkuakin nopeampi, mutta koska maasto oli helpompi ja Lumon kulku suoraviivaisempaa, niin se oli kuulemma ok. Mutta asia mihin pitää jatkossa kiinnittää huomiota.

Tielle palatessa taas peukkua pystyyn Jarnolle merkiksi siitä, että hienosti meni! Tein siinä vertailua tyttösten suorituksista ja arvioin Minkun saavan tällä kertaa vähemmän pisteitä, sillä kulku oli aaltoilevaa ja makuiden merkkaus ei niin hyvää kuin edelliskokeessa. Lisäksi katkolla tehtiin paljon töitä. Oma arvioni, ottaen huomioon se, että piirinmestaruudessa arvostelu on tiukempaa kuin "normikokeessa", oli 41-42 pistettä. Lumolle arvioin 44-45 pistettä, sillä mielestä työskentely oli varmempaa ja jäljellä pysyttiin paremmin, kaikki makuut mentiin edes nopeasti merkaten yli ja sorkka tällä kertaa kiinnosti kovasti.

Yksi jälki oli välissä ennen minun opastusta, ja käytiinkin vähän kävelyttämässä tyttösiä sillä välin. Kaikki hakivat ilmasta hajuja, missä missä olisi jälkiä... Eli ainakaan väsymys ei painanut suorittajia ja uusille jäljille oltaisiin oltu valmiita lähtemään vaikka heti :)

Minulle tuli opastettavaksi koira, jolla oli takana varsin vaikuttava ura. Kotilinnun labradorinnoutaja Grönmanin Karin ohjaamana. Täytyy sanoa, että kun koirakon perässä kuljin, en nähnyt ainuttakaan harha-askelta jäljeltä, sitä mentiin kuin juna. Kaikki makuut koira merkkasi huolellisesti pysähtyen ja haistellen, kulmat mentiin nopeasti ja tarkasti. Sorkalle tultiin suoraan ja sen koira nappasi suuhun. Ilmiömäinen suoritus! Siihen kun vertasin meidän suorituksia, ei ollut epäselvää että kovin korkealla emme tulisi kisassa olemaan. Ja kun vielä oli tiedossa kolme muuta ko. kennelin labradoria jotka kisaan osallituivat, ollen Suomen mejä 2017 edustusjoukkueen jäseniä, oli kisa loppupään sijoista se mikä oli meidän kisa. Mutta eipä haitannut! Jo se että päästiin osallistumaan oli voitto sekä se, että suorituksemme oli hukattomat :)

Jarnolla oli opastettavana myös Kotilinnun labradori, Sianojan Tommin ohjaamana. Kuulemma myös tämä suoritus oli ollut esimerkillistä seurattavaa, Jarno arvio sen 50 pisteen arvoiseksi. Huikeita koiria!

Jarnon opastuksen jälkeen minä lähdin Taikan kanssa purkamaan oman opastamani jäljen ja Jarno omansa. Otin Taikan valjaisiin ja liinaan ja mentiin jälki oikein päin alusta loppuun. Täytyypä sanoa, että Rouva oli niin onnellinen päästessään töihin! Mukavaa tassutteluvauhtia kuljimme metsässä nauttien, minä napsin pyykkipojat ja krepit pois ja Taika johdatti meitä jälkitarkasti koko jäljen läpi. Kaikki makuut merkattiin hienosti ja yksi jäljellä ollut valtava oja ylitettiin Rouvan toimesta valtaisalla loikalla- ei edes tassut kastuneet :D Minä siellä ojassa olikin melkein vyötäisiä myöten, mutta eipä olekaan minun fysiikka Taikan luokkaa. Taikalle olin kaadolle laittanut odottamaan kanafileen, ja se olikin Rouvalle mieluisa palkinto :) Siinä kaatoa nautiskeliin ja sitten siirryttiin tielle, minne Jarnokin kohta saapui saatuaan oman jälkensä purettua,

Sitten olikin tiedossa odottelua, joka sujui tyttösiä keskupaikalla lenkitellen, saunassa käyden ja hyviä ruokia ja kahveja nauttien. Parin tunnin odottelun jälkeen alkoi tulosten julkistus. Sää oli suosinut koko viikonlopun, ehkäpä siitäkin johtuen kokeen tulostaso oli loistava. "Normiryhmässä" oli 5 avokoiraa, joille yksi kakkonen ja loput ykkösiä sekä kaksi voi- koiraa, joille molemmille ykköset.

Sitten alkoi piirinmestaruusryhmän tulosten luku. Jännitimme ainostaan sitä, mikä olisi meidän tyttöjen keskinäinen järjestys ja järjestys ryhmän meidän lisäksi ainoan, ei Kotilinnun, koiran (cockerspanieli) kanssa. Ensin luettiin Minkun kertomus, pisteitä tuli 43 joka oli pisteen pari parempi kuin oma arvioini. Hienon pokaalin saimme muistoksi tästä ensimmäisestä arvokisastamme. Sitten tuli cokkerin vuoro 44 pisteellä ja sitten Lumo, 45 pistettä ja piirinmestaruus sija 5! Tästä palkintona hieno mitalli. Kotilinnut ottivat odotetun neloisvoiton. Minun opastama koira oli sijalla 2. pistein 49, Jarnon opastama sijalla 3. samoillä pisteillä ja voittaja keräsi täydet 50 pistettä. Melkoisia koiria, onnittelut vielä tätäkin kautta!

Piirinmestaruusmejä oli huikea kokemus, toivottavasti ei "once in a lifetime", vaan päästäisiin vielä toistekin.. Siihen pyritään :) Kotiin ajeltiin onnellisina mutta hieman haikein mielin- MEJÄ- kautemme kun tuli nyt päätökseen tälle vuotta. Hieno kausi se olikin, ei voi muuta sanoa! Molemmista tytöistä JVA:t, monta hienoa (ja hikistä) hetkeä luonnossa, nauttien ja kiroillen.. huikeita onnistumisen tunteita ja karvaita pettymyksiäkin sinne mahtui. Minkulle kaikkiaan viisi koetta, joista kolme ykköstä. Lumolle kuusi koetta, joista neljä ykköstä. Tästä vuodesta kiitos kaikille kokeiden järjestäjille joiden kokeisiin pääsimme, itse järjestimme yhden kokeen ja sen tietäen- ei ole pikkuhomma tuo kokeen järjestäminen! Ensi vuonna toivottavasti pääsemme ja järjestämme useampia, sen näyttää aika, mutta nyt KIITOS JA KUMARRUS. Ja taitaville koirillemme, isot rapsutukset! Olette te huikeita!

2017-08-28

VOI 1- tytöt Keuruun mejäkokeessa!


Huippu-Nuuskut Lumo ja Minku, sekä palkintomakkaran lapsiltaan kotiintuomisina saanut Taika :)

Lauantaiaamuna suuntasimme ensin viemään Taikan hoitoon vanhemmilleni Mouhijärvelle ja sitten ajamaan melkoisessa vesisateessa kohti Keuruuta kera Lumon ja Minkun. Matkalla keli vaihteli jatkuvasti kovasta sateesta auringon paisteeseen, eli kuten MEJÄ:ssä usein. kastumaan varauduttiin.

Saavuimme perille kokeen keskuspaikalle ja siellä tutut kuviot sekä jälkien jako. Saimme Jarnon kanssa tehdä jäljet parina ja hienosti meillä yhteistyö sujui, kuten aina. Ensin teimme VOI- jäljen, joka sijaitsi ampumaradan läheisyydessä ja harmittavasti ei päästy luonnon rauhasta noin Luonnon Päivänä paljon nauttimaan, kun koko ajan paukkui ja kovaa. Jäljen teko onnistui hyvin ja sitten tekemään toinen jälki, AVO- jälki (kokeen ainoa). Täytyypä sanoa että kun on tottunut voi- jälkiä tekemään, tuntui avo- jäljen teko niin helpolta että meni ihan suit sait. Jälkien teosta tarkemmin Jarnon blogissa (rapsuttamo.fi).

Hotellissa iltasella tyttöjen lenkitykset mukavissa maastoissa, ja sitten illallista nauttimaan ravintolaan. Olikin mainiot ruoat eikä tarjoilussakaan valittamista, olihan tarjoilija biologi kuten minäkin! Tosin hieman eri alaa, mutta silti hauska sattuma :) Syönnin jälkeen vielä iltalenkki ja sitten unille, sillä koepäivästä tiedettiin tulevan pitkä.

Aamulla klo 7.30 saavuttiin koepaikalle ja siellä tuomarin puhuttelu sekä jälkien arvonta. Meidän ryhmässä oli 7 koiraa ja Lumo sai ryhmän viidennen jäljen ja Minku ryhmän viimeisen. Eli pitkä odottelu tuli koirille ennen hommiin pääsemistä.

Laukauksen sietotestin jälkeen otimme tuomarin matkaan ja ajoimme ryhmämme aloittavalle avo- jäljelle. Jarnon opastus sujui hyvin ja sitten käytiin purkamassa jälki yhdessä. Tämän jälkeen ajeltiin jäljelle mistä haettiin sorkka ja tuomari voi- jäljelle jonka Jarno opasti. Odotellessa ehdittiin hyvin lenkitellä tyttösiä ja vähän lepäilläkin,

Jarnon opastus sujui jälleen hyvin ja hän jäi purkamaan jäljen heti, minun siirtyessä autolla Lumon jäljen alkupaikalle odottelemaan. Hetken siinä odoteltiin, Lumo jo tiesi päivän tehtävän ja innoissaan nuuskutteli ilmaa, eiköhän sieltä tuuli jo veren hajua kuljettanut. Kohta tuomari sai edellisen jäljen koekertomuksen valmiiksi ja oppaan johdolla siirryimme maastoon. Näytin Lumolle alkumakuun ja sitä hetki tutkittiin, sitten matkaan. Lumolla oli reipas vauhti ja jälkeä lähdettiin menemään hyvinkin suoraviivaisesti. Näin merkeistä lähes koko ajan että jäljellä oltiin. Jälki kulki osan matkaa suopursukossa, mutta se ei Lumoa häirinnyt, matka jatkui määrätietoisesti. Jokaisen makuun yli mentiin, mutta vain kahdella pikkuisen pysähdyttiin ja haistettiin. Maasto oli pääsääntöisesti mukavaa kulkea, pari tiheämpää risukkoa reitille sattui ja toinen niistä vähän ennen kaatoa. Pikkusen jo pelkäsin olisiko sorkka laitettu sinne ryteikköön, mutta onneksi ei ja matka jatkui vielä risukon jälkeen n 50 m ennen kaatoa. Lumo tuli kaadolle hyvin suoraviivaisesti ja jäi seisomaan sen viereen. Koiranhan tulisi selvästi osoittaa kaato, esim. nuuskimalla tai nuolemalla. Niin Lumo on ennen tehnytkin, mutta nyt vain seisoi ja katsoi. Siinä sitten hetki odoteltiin ja onneksi Lumo päätti sitten vähän sorkkaa nuuskaista ja sain luvan kiittää. Huh, kylläpäs laittoi miettimään että tippuuko palkintosija tästä kaatokäytöksestä.... Tuomaria ja opasta kiitettyäni kysyi tuomari, että mitä arvellaan menneen aikaa. Minä arvasin 25 min ja tasan sen verran jälkeen oli kulunut! Melkoinen vauhti siis, kun suoritusaikaa on 45 min. Kertoohan tuo sen, että paljon ei ylimääräisiä pyöritty ja koska katkolla mentiin pari isoa lenkkiä ennen jatkon selvitystä, oli muu tahti ollut varsin reipasta. Loistavin mielin metsästä palattiin ja sitten odottelemaan Minkun suoritusvuoroa.

Minku oli innoissaan kun valjaat puettiin ja kävi iloisesti tervehtimässä sekä oppaan että tuomarin. Metsään siirryttiin häntä liehuen ja sitten tutkimaan alkumakuu. Se kiinnosti ja alkoi reipastahtinen eteneminen suoraviivaisesti jälkeä myöten. Minkun jälki kulki melko mukavassa maastossa ja eteneminen oli helppoa. Näin matkalla merkkejä joista tiesin että jäljellä ollaan. Minku ei paljoa miettinyt vaan meni "kuin juna" jälkeä pitkin. Katkolla ei pyöritty vaan tekijän jälkiä pitkin suoraan jatkoon. Kaikki kolme ensimmäistä makuuta Minku merkkasi, neljäs meni harmillisesti ohi kun juuri silloin kuljettiin hieman jäljen sivussa. Minku otti makuusta hajua, mutta ei sitten enää palannut sille. Ja kohta näinkin edessä siintävän sorkan, mille Minku tassutteli ja jäi sitä nuuskimaan. Upea suoritus! Ja vielä minuutin nopeammin kuin Lumo, hyvin määrätietoista menoa!

Sitten olikin parin tunnin odottelu keskuspaikalla ennen tulosten julkistusta. Siinähän se aika kului mukavasti syöden hyviä ruokia ja nauttien kakkukahveja. Kuten aina, Keuruun kokeissa on hieno tunnelma ja niin oli jälleen. Mukava oli myös rupatella Minkun veljen Sulon omistajan kanssa.

Kun kaikki olivat saaneet ruokaa ja saunoneet, alkoi tulosten luku. Kuten aina, luku eteni pienimmistä pisteistä suurimpiin. Sulolle harmittavasti voi 0- tulos, kun kaupungistuneen koiran nenään kävivät metsän houkutukset vähän liikaa. Lumon kertomus luettiin porukan keskipaikkeilla. Hienosti VOI 1- tulos 43 pisteellä. Pari ohitettua makuuta ja kaatoon ei tarpeeksi innostuneesti suhtautuminen laskivat pisteistä, mutta hieno tulos kaikkiaan. Erityismaininta Lumolle annettiin viivasuoraan tehdystä 90 asteen kulmasta :)

Sitten jatkui luku ja kuinkas ollakkaan, kohta oli vain yksi jäljellä. Minku oli siis kokeen paras VOI- luokan koira! Ja olihan se kertomuskin hienoa kuultavaa. Tässä tuomari Kalle Järvisen kertomus Minkun suorituksesta:

"Minkulle näytetään alkumakuu, josta alkaa varsin ripeä jäljestys. Kaikki osuudet jäljellä tai sen tuntumassa. Makauksista merkkaa ensimmäisen, toisen ja kolmannen, neljäs ohi. Ensimmäinen kulma, jolla katko, jäljentekijän jälkiin tukeutuen jatkoon. Toinen kulma pienellä takalenkillä, kolmas kulma tarkasti. Sorkalle viipyillen ja se kiinnosti, Koirakolle lisää jarrua niin saadaan napattua viimeiset roikkuvat pisteet pois".

Tällä suorituksella saatiin 47 pistettä mikä on Minkun paras voi- luokan tulos! Eipä enää paljon väsymys painanut näiden tulosten jälkeen. Iloisin mielin ajeltiin kohti Mouhijärveä, mistä haettiin Taika kotiin. Kiitosta vanhemmille tätäkin kauttaa Rouvan hyvästä hoidosta! Kotona oltiin illalla vasta 21 jälkeen ja täytyypä sanoa, että ei tarvinnut paljon unta odotella :)

2017-08-24

MEJÄ- kauden loppukisat

Kaksi tulevaa viikonloppua kuluvat tiiviisti MEJÄ- metsissä. Ensin tänä viikonloppuna Keuruulla kera Lumon ja Minkun. Seuraavana viikonloppuna osallistumme Satakunnan kennelpiirin Piirinmestaruusmejään Karvialla kera molempian tyttöjen. Huikeaa!

Toivottavasti säiden haltijat suosii ja HUKA:t loistavat poissaolollaan ;)



Tavoitteena ykköset, kuten oli tässä parin vuoden takaisessa Tollerimejässä :)

2017-08-19

Rouva jälleen tyttösten kaunein :)


Rouva kera palkintosaaliinsa :)

Alkukesästä tätä viikonloppua pohdittiin, kun näyttelykalenteria tarkasteltiin, että onko valinta Kouvola KR vai Ruovesi RN. Molemmissa kun olivat suomalaiset miestuomarit, jotka ovat tyttösistä tykänneet. Kouvola vei voiton koska KR ja siten "isompi" näyttely, joten täälläpä sitä ollaan :)

Aamusta lähdettiin ajelemaan kohti pelipaikkaa, Kouvolan ravirataa. Saavuttiin perille ja tyttöset autosta, kävelemään ensin heinikkoisen parkkialueen läpi ja sitten hiekalle, kaviouralle. Siinä jo heinällä kävellessä katsoin, että Minku liikkui omituisesti. Kun päästiin hiekalle, ei enää ollut epäselvää- neito ontui :( Ei kun katsomaan missä vika ja oikean takajalan varvasväli oli vereslihalla! Koska mitään vaivaa ei aamulla kotona ollut, niin ilmeisesti siinä heinikon parkkialueella on ollut terävä kivi/lasinsiru tms mikä nirhaissut anturan reunan ja varvasvälin rikki. Mitä tuuria! Kipeä oli silmin nähden, kun ontuminen oli todella ilmeistä ja kun pysähdyttiin rokotustarkastuspisteelle, alkoi heti jalan nuoleminen. Tässä kohtaa jo oli selvää, että kehä jäisi Minkulta väliin. Harmitti todella paljon, kun tuomarina toiminut Vesa Lehtonen on aiemmin neidosta tykännyt ja toivoin että ainakin eri oltaisiin saatu, parin turkittomuudesta johtuneen eh:n jälkeen. Mutta vielä enemmän harmitti se, että Minkulla oli huono olla ja jalkaan sattui.

Kun päästiin kehän laidalla nurmikkoa pitkin (hiekalla kävely ymmärrettävästi pahempi jalalle), laitoimme leirin pystyyn ja sitten minä lähdin hakemaan näyttelyn eläinlääkäriä paikalle. Saimmekin kolme lääkäriä, tai ilmeisesti yksi oli hoitaja ja yksi lääkäri ja yksi apuna mukana, hoitamaan neidin jalkaa. Tutkimuksen jälkeen lääkäri totesi, että vamma on onneksi pinnallinen, mutta hankalassa paikassa. Eli kävellessä ottaa maakosketuksen ja on kipeä. Sitten lääkäri puhdisti alueen ja laittoi siihen jotain lääkevoidetta sekä antoi kotihoito- ohjeet. Tämän jälkeen Minku pääsi häkkiin lepäilemään.

Sitten odoteltiin kehien alkua. Onneksi oli mukavaa odotteluseuraa, Minkun veljen Viksun omistajat Susanna ja Antti sekä näyttelytuttu Jenni suloisen muksunsa kanssa. Siinä rupatellessa aika kului rattoisasti ja kohta tollerit sitten alkoivatkin.

Viksu oli ensimmäisenä kehässä ja esiintyi hyvin. Loistavasti meni, eri sa tuli! Sitten kolme käy- luokan urosta, joille eri (ja sa), eh ja h. Sitten veteraaniuros Jedi, jolle eri sa. Paras uros- kehässä Jedi voittoon ja Viksu kolmanneksi, kera vara-sertin. Serti oli niin lähellä... No, kyllä se vielä sieltä tulee!

Nartuissa ei sitten ollutkaan kuin meidän tytöt. Tämäkin harmitti erityisesti, kun nyt oli "kolmoisvoitto" tarjottimella. Minkua kun ei vaan voinut viedä, niin ohi meni. Lumo meni Jarnon kanssa todella kivasti ja eri sa tuli. Samoin Rouva minun kanssani. Pn- kehässä Vesa piti edelleen Rouvasta pikkuisen enemmän, joten voitto Taikalle. Perusteluna se, että Lumo oli hänen makuunsa paljon, mutta edes 1 cm olisi toivonut raajakorkeutta lisää. No, sitä ei mistään saada ja tämäkin järjestys passasi meille kyllä!

ROP- kehään Taika pääsi Jedin kanssa (montakohan kertaa tämä parivaljakko on siellä kisannut, aika monta!) ja tällä kertaa Jedi voittoon. Meille siis VSP ja VSP- vet ruusukkeet. Tämä sopi oikein hyvin, päästiin lähtemään apteekin kautta (Minkulle tassun hoitoaineita) hotellille. Täällä sitä nyt ollaan ja tyttöset + Jarno huilaa ja minä päivitän oleellisia, eli näyttelytuloksia :)  Minkukin on täällä ihan ok, kun tassua on hoidettu ja saa pötkötellä puhtailla valkeilla lakanoilla. Illalla lähdemme Jarnon kanssa  kivalta vaikuttavaan pihviravintolaan, täytyyhän sitä Rouvan (ja Lumon) menestystä vähän juhlia! Ja tottakai tyttöset tulevat saamaan herkuista hyvät tuliaiset, näyttelystä ostettujen lelujen ja herkkujen lisäksi :)


Jedi ROP, Taika VSP, tuomarina Vesa Lehtonen.

2017-08-14

Vaihtelevaa missikisamenestystä... Kivoja vepe- treenejä :)



Viime viikolla käytiin taas koko lauman kera vepeilemässä. Sää oli kesäisen lämmin, mikä tälle "kesälle" onkin ollut harvinaista. Treenit sujuivat koko porukalta mukavasti ja etenkin Rouvan hyppytyyli aiheutti ihastusta :) Eipä uskoisi, että kuvassa veneestä hyppää 9 v veteraani!

Meidän piti lähteä perjantaina ajelemaan Joensuuhun, missä lauantaina olisi KV- näyttely. Jarno tuli kuitenkin kipeäksi, joten lähdetiin vasta lauantaiaamuna. Ei ehkä hyvä ajatus sekään, kun kerran kuumetta oli ja itse olisin ollut valmis jättämään koko reissun väliin. Potilas kuitenkaan ei, joten mentiin.

Tollereita oli näyttelyyn ilmoitettu 10 ja tuomarina toimi ranskalainen vanhempi nainen Douma Petroula-Effrossyni Richard. Hän arvosteli ensin villakoirat, joita riitti ja riitti ja riitti.... Tuomari oli todella hidas ja aurinko paahtoi helteisesti suojaiselle raviradalle missä näyttely pidettiin. Melkoista tuskaa oli odotella lähes 4 tuntia omien kehien alkua.

Kun kehät vihdoin alkoivat, voitti valioruos Veke urokset ja veteraaniuros Jedi oli pu2. Juniorinartulle eh. avoluokkaan missä kisasi 3, kaikille erit. Sitten me valiot... Tai täytyykö sanoa avot. Mennessämme kehään ja asetettuamme koirat seisomaan, tuomari nimittäin huonolla englannilla kysyi "open klaaaas, open klaaas". Eli piti meidän avoluokkana. Mitähän luokkaa luuli edellisenä arvostelleensa.... Just. Pikkasen fiilis kyllä lopahti. Ensimmäisenä esiintyneelle Venlalle eri, samoin Lumolle joka tuttuun tapaansa esiintyi hienosti. Minku kun tuli kehään, huomasin kyllä tuomarista ettei oikein perustanut. Minku oli kehän absoluuttisesti karvattomin koira, kaikilla muilla oli tuuheat turkit. Juoksu sujui todella hyvin, taas oli "vanha Minku" takaisin kehissä, vedettiin edellä :) Seisominenkin meni ok. Tuloksena sitten onneton eh. Kylläpä otti päähän! No minkäs teet. Lumo voitti valiot ja sai sa:n. Rouva oli yksin veteraaninartuissa ja tuomari vaikutti hyvin ihastuneelta, Arvosteluun kirjoitti mukava loppulauseen. "Hän rakastaa esiintyä, toivon hänelle pitkää elämää!".

Pn- kehässä nähtiinkin melkoinen farssi. Lumo laitettiin ensin kärkeen, mutta sitten ne muut sijat... Tuomari oli ihan ulapalla miten luokat menee ja mitä koiria oli kehässä. Ensin laitettiin avon kakkonen Lumon taakse, ja sitten kyseltiin kehikseltä taas mikä koira on mikä. Ja tätä vaihtelua ja sumplaamista sitten kestikin KAUAN. Kehisihteeri sanoi että kyllä voit vaihtaa luokkajärjestystä (kuten näemmä halusi), mutta tuomari oli no no, luokkaykköset kärkeen. Taika ja Venla olivat jonon lopussa peräkkäin ja näistä tuomari kysyi, että veteran male and female :D Huh huh mitä sekoilua. No, lopulta se järjestys sitten saatiin arvottua ja Lumppari piti ykkössijan Taikan ollessa pn4. ROP- kehässä Lumosta VSP ja Taikasta ROP- veteraanikisassa ROP-vet.


Veke ROP, Lumo VSP

Vaikka saimme hienot sijoitukset Lumolle (VSP + cacib) ja Taikalle (ROP-vet pn4). jäi kyllä p..ska maku suuhun koko reissusta. Sekoilu luokan kanssa, sekoilu pn- kehässä, Minkun eh... Ei "oikein" kokenut saavansa rahoilleen vastinetta.

Kehä oli ohi vasta neljän jälkeen, kaikkien muiden kehien arvostelut olivat jo loppuneet. Hikisinä ja uupuneina eikun leiri kasaan ja ajamaan vajaa 300 km kohti majoituspaikkaa, Lappeerannan Sokoshotelli Lappeeseen. Tästäkin piti hotelliin soittaa, että tulemme myöhemmin ja siirtää ravintolavaraustakin, tuomarin totaalisen hitauden vuoksi. No, perille kuitenkin päästiin ilta seitsemän jälkeen ja sitten koirat lenkille ja syömään. Ravintolakin oli pettymys, lista oli hieno ja odotettiin maistuvia annoksia. Ruoka oli melko tavallista ja suolaakin sai lisäillä moneen kertaan, joten kyllä tämän reissun saldo jäi miinuksen puolelle. Illalla tuli vielä kova ukkonen jota kestikin läpi yön. Onneksi ei koiria haitannut, vaan nukkuivat tyytyväisinä sängyissä kanssamme.

Aamulla meillä oli aikainen lähtö kohti Orimattilaa (n 200 km päähän), missä pidettiin Tollershow. Emme ehtineet normaaliaamiaselle, vaan saimme melko köyhän varhaisaamiaisen hotellin aulassa. No, parempi sekin kun ei mitään. Ajomatka näyttelypaikalle sujui ok, mitä nyt muutaman 10 km tietyöt vähän alkoivat jurppia... Lisäksi siellä täällä näkyivät myrskyn jäljet, kaatuneita puita oli runsaasti, roskaa ja oksia tiellä. Onneksi ne kuitenkin oli pääosin saatu raivattua, eli isoja hidastuksia ei matkalle tullut.

Orimattilan urheilukentällä laitettiin teltta pystyyn ja sitten odottelemaan kehien alkua. Veteraaninartut olivat heti aamusta vähän kymmenen jälkeen. Ja niitähän riitti, peräti 20 kpl! Koskaan ei ole noin montaa veteraania ollut koolla samaan aikaan, ainakaan minun näyttelyhistoriani aikana. Tuomarina veteraaneilla toimi Reia Leikola-Walden, jolla emme ennen olleet käyneet. Kehää juoksutettiin kahdessa erässä, Taikan esiintymisvuoro oli luokan toisena. Hienosti Rouva esiintyi, kuten aina! Eri saatiin. Kilpailuluokassa taisi olla 9 veteraania. Tuomari poimi kehästä pois koiria ja ilokseni me jäimme kehään. Ja luokan 4. sija sieltä sitten tulikin ja vielä kera sa.n. Eipä tuohon voinut pettynyt olla, tuosta koiramäärästä. Taikan arvostelussa kehuttiin erityisesti liikkeitä ja esiintymistä. Mikä jäi harmittamaan oli se, ettei tuomari laittanut meitä parhaat liikkeet kisaan. Taikahan voitti ko. kisan vuonna 2010 ja olisi se ollut hienoa kisata siellä vielä veteraanina. No, minkäs teet.


Rouvan (sen turkikkaan) upeat liikkeet :)

Sitten tulikin pitkä odottelu ennen valioluokan alkua. Onneksi saimme mukavaa odotteluseuraa, Taikan pojan ja veljen omistajat Susannan ja Antin. Kiitos mukavasta näyttelyseurasta vielä tätäkin kautta! Minkun veli Viksu kävi arvostelussa norjalaisella tuomarilla Jan Roger Saugella, joka tuomaroi myös valionartut. Viksu sai ko herralta eh:n, mikä oli kyllä pettymys- esiintyminen kun meni loistavasti ja turkki ja muukin kunto oli hieno. Kovin suuret odotukset meillä ei sitten valioluokkaan ollutkaan, kun etenkin Minkussa on paljon samaa kuin Viksussa.

Vihdoin valiot sitten alkoivat. Näitä oli kisassa 15 että riitti siinä koiraa. Tuomari jakoi niin eriä, eh:ta kuin h:takin ennen meitä. Kun Lumo meni kehään, kaivoi tuomari mittatikun esiin. Mitä helvettiä, luokassa oli ollut jo matalampi koira arvosteltavana ennen Lumoa ja sitä ei mitattu. Lumon tuomari näemmä halusi mitatata ja saikin siitä liian pienen, 42 cm. Oikea kokohan on 43, sitä kun on aksassa hinkattu moneen kertaan. No aivan sama, siinä kohtaa ei enää paljon kiinnostanut mikä tulee arvioksi. Eri tuli, ihme kyllä. Sitten Minku. Minkulla oli tosi kiva draivi kehässä ja esiintyminen sujui hyvin. Ja Minkukin mitattiin, eli meidän tytöt olivat ainoat mitatut. Minkun mitta on 44 cm joten pitäisi kyllä nähdä että hyvin menee rajoihin. Eipä vaan näemmä nähnyt....Ja Minkustakin tuomari onnistui saamaan oikeaa kokoa pienemmän, 43 cm. Turkittomuus ja "pieni koko" olivat ilmeisesti ne asiat, miksi Minkulle tuli eh. Eli nyt on putki päällä, EH- putki.... Täytyy kyllä myöntää, että pikkusen harmitti.

Lumo osallistui vielä kilpailuluokkaan, "yllättäin" siinä ei sijoittunut joten Lumpparin tulos oli sileä eri.

Taikan kanssa käytiin vielä pn- kehässä samalla norjalaistuomarilla eli oltiin esillä "koko rahan edestä", tuomari kun vielä arvioi nämä hänellä käymättömät koirat että vahvistaako sa:n. Vahvistihan se, Upeasti Rouva jaksoi vielä sielläkin juosta ja pönöttää, hän kun todellakin rakastaa esiintymistä!


Rouva pönöttää lihapullan hypnotisoimana :)

Tollershowsta jäi kaikkiaan vähän haljut fiilikset. Taikan sijoittuminen oli kiva juttu, mutta onhan Rouva nyt siinä kunnossa että hän sijoittua ansaitsee. Lumon mittaus ja sileä eri ei oikein vastannut odotuksia, Lumo kun on mahtavassa turkissa ja esiintyi todella hyvin. Minkun eh sitten.. En sano mitään. Ei sentään saanut h:ta, kun sitäkin tosiaan valioille jaettiin.

Nyt olisi ensi viikonloppuna Kouvolan näyttely, mihin aiomme mennä, Minkun turkista huolimatta. Seuraavia näyttelyitä, tai siis niihin osallistumista sitten mietitäänkin. Ilmot on tehty pariinkin, mutta kuinka pitkää eh- putkea halutaan... Mielellään ei kovin pitkää. Joten kattellaan. Ja odotellaan karvan kasvun ihmettä :)


Minku popsii mustikkaa, josko sillä saisi karvan kasvua vauhtiin :)

2017-08-07

Rouvan viikonloppu (ja vähän nuorisonkin)!


 Viikonlopun saldo kera saajiensa :)

Kuluneena viikonloppuna laumamme jakaantui kahteen harrastusporukkaan. Minä hoidin näyttelypuolen ja Jarno mejähommat. Keväällä mietimme miten teemme tollerimejän kanssa. Samaan aikaan oli Kuopio KV- näyttely missä hyvä (tiukka suomalainen) tuomari. Ja mejään harvemmin on saanut kahta paikkaa saman lauman koirat, joten päätimme, että Jarno ilmoittaa Lumon mejään ja minä Taikan ja Minkun Kuopioon. Ja näin tehtiin.

Lauantaiaamuna Jarno starttasi kohti Virtoja ja minä starttasin lauman kanssa kohti Valkeakoskea, missä pidettiin KR- näyttely. Tähän näyttelyyn päätin viimetipassa ilmota tytöt ihan "huvikseen", koska lauantai oli minulla ihan vapaa kun en jälkiä lähtenyt tekemään. Tuomari oli portugalilainen mies, ko. maalaiset tietäen en pikkutytöille mitään menestystä odottanut- he kun tykkäävät yleensä isoista ja turkikkaista koirista. Rouvan suhteen uumoilin sitä mahdollista 33 ROP-vetiä...

Sää Valkeakoskella oli varsin vaihteleva, mutta onneksemme kehien aikana ei satanut. Sain avukseni Lumoa esittämään juniorhandlerin Nannan, kiitos vielä tätäkin kautta! Uroksia oli näyttelyyn ilmottu 6, mutta vain kaksi oli paikalla. Nuortenluokan uros sai eh:n ja Paavo vei urosten voiton.

Nartuissa oli yksi juniori jolle eri sa. Sitten valiot. Peppi voitti odotetusti luokan, Lumon ja Minkun järjestystä tuomari mietti pitkään. Minku on tällä hetkellä aivan naku, mutta taas Lumoa tuomari piti turhan matalana. Joten tällä kertaa Minku luokan kakkoseksi ja ihmeekseni saivat vielä sa:t molemmat. Rouvasta tuomari piti kovin ja siitä suoraan pn- kehään. Minkulle sain viejäksi kääpiösnautserin kanssa näyttelyssä olleen tytön, kiitos vielä! Kivasti Minku uuden esittäjän kanssa meni, pikkusen taisi ihmetellä että kukas se tämä on :) Nanna vei Lumoa ja minä vei Rouvan. Tuomari mietti jonkin verran järjestyksiä, mutta lopulta Peppi voitti Taikan tullessa toiseksi. Minku oli pn3 ja Lumo pn4. Eli ei se nyt ihan huonosti mennyt, paremmin kuin odotin!

Taikan kisa jatkui vielä ROP-vet kehään, jossa Rouva yhden juoksukierroksen jälkeen sai 33:n ROP-vet ruusukkeensa, Paavon ollessa VSP-vet. Joten kyllähän meidän kannatti Valkeakoskelle lähteä!

Näyttelyn jälkeen pakkasin leirin kasaan ja ajeltiin kotiin. Siellä tyttöjen lenkitys, tavarat kasaan ja ajelemaan kohti Virtoja. Virroilla meillä oli varattuna rivitalohuoneisto yhdeksi yöksi. Jarno ei ollut vielä saapunut jäljen teosta meidän päästessä perille, joten otin huoneen ja sitten lenkille kauniiseen Virtojen rantapuistoon. Siinä aikaa vierähtikin ja kohta palattuamme Jarnokin saapui hotellille. Jälkien teko oli mennyt mukavasti ja Jarno oli päässyt opastamaan aivan uusia harrastajia, ensikertalaista pariskuntaa. He olivatkin kiitelleet kovasti hyvistä opeista, joten antoisa päivä oli ollut :) Illalla käveltiin rantaravintolaan syömään ja sitten pian nukkumaan, sillä seuraavalle päivälle oli paljon ohjelmaa.

Sunnuntaina heräiltiin ja laiteltiin molemmat omat päivän tavaramme kasaan. Jarno lähti ensin Lumon kanssa kohti mejäkokeen keskuspaikkaa, minä vielä hetken tapoin aikaa tehden lenkin rantapuistossa Taikan ja Minkun kanssa, ja sitten ajelemaan kohti Kuopiota. Olihan sinne ajomatkaa ja kun yksin ajelee, melko tylsää touhua on. Noin kolmen tunnin ajon jälkeen saavuin perille Sorsasalon raviradalle. Sää oli sateinen ja valtavia vesilammikoita kaikki paikat täynnä. Jouduin jättämään auton kauas parkkiin ja eikun roudaamaan painavaa häkkiä kohti näyttelyaluetta. Tässä kohtaa kyllä voin sanoa että se KEPO (tai minun tapauksessa KNAM) on enemmän kuin kullan arvoinen. Kun kaiken joutuu tekemään yksin, niin on se melkoista raatamista! Löysin kehän laidalta hyvän paikan häkille ja eikun kasaamaan. Sain paljon kommentteja siinä ympärillä olevilta ihmisiltä, kuin hieno häkkisysteemi minulla oli. Siinä hikipäässä virittelin sadevarjoa nippusiteillä kiinni häkin katolle ja hakkasin telttakeppejä vasaralla kiinni kovaan hiekkamaahan. Huh huh- eipä enää pieni sade ja kastuminen haitannut, kun oli jo hiestä märkä!

Kun leiri oli kasattu hain tytöt autosta. Tulikin hyvä kävely kun auto tosiaan oli niin kaukana. Sitten tytöt häkkiin ja odottelemaan omaa vuoroa. Tollerit tuomaroi Marjatta Pylvänäinen- Suorsa, joka aiemmin oli pitänyt Taikasta ja Minkustakin ihan ok. Kisaan oli ilmoitettu vain 8 koiraa, taisi tuomarin tiukka maine hieman karsia osanottajia. Kehä alkoi parin tunnin odottelun jälkeen, ensin pennulla joka sai KP:n. Sitten junnu-uros ja avo- uros, joille molemmille eri sa, avon viedessä voiton.

Junnunarttuja oli yksi, jolle eri sa. Sitten kaksi avoa, joille molemmille eh. Minku oli yksin valioissa ja kyllä minua vähän hävetti viedä kehään kiistatta päivän karvattomin koira.... Muilla osallistujilla kun oli hienot turkit. No, eipä siinä- näkyipä rakenne paremmin :D Minku seisoi ihan nätisti ja vähän neitoa siinä rapsuttelin kun tuomari saneli arvostelua. Liikkeet olivat melko tahmeat, en tiedä johtuiko siitä että kenttä oli melkoista kuravelliä vai muistuiko vielä mieleen se kun Porissa varmaan oli antura kipeä (se muuten parani tosi hyvin, pihkavoide ja suojaus toimi. Onneksi vamma oli vain pinnallinen, nyt jalassa ei näy enää mitään). Ilmeiseti liikkeet eivät kuitenkaan näyttäneet niin tahmeilta kuin minusta tuntui, sillä arvostelussa niitä kehuttiin. Eri sa saatiin. Sitten hakemaan Rouva häkistä ja tuomarista näin heti, että nyt tuli mieluinen koira kehään. Rouva esiintyi upeasti ja ROP-vet ruusuke, se 34:s meille ojennettiin. Olin jo etukäteen kysynyt mahdollista esitysapua avouroksen omistajalta ja hänelle sitten Rouvan hihnan lykkäsin. Kiitos avusta! Juostiin pari kierrosta ja sitten Minku laitettiin ensin kärkeen ja sitten Rouva. Eli Taika voitti! Tämä oli jo toinen KV- näyttelyn voitto Rouvalle tänä vuonna. On se vaan melkoinen! Päivän kruunasi Minkulle ojennettu cacib- kyllä tuolla turkilla sitä pidin melkoisena ihmeenä :D Mutta kun tuomari tykkäsi muuten, niin mikäs jottei :)





Karvaton Minku kera cacibinsa :)

ROP- kehässä Rouva jatkoi voittokulkuaan ja nappasi Rodun Kauneimman tittelin. Kyllä kannatti siis ajella Kuopioon!

Rouvan huikea viikonlopun palkintosaldo!

Kotimatkalla sain viestin Jarnolta, että Lumo oli jäljestänyt hienosti mutta sorkka oli sijoitettu kumpareen päälle (mitä ei todellakaan pitäisi tehdä!) ja kaadosta tätä myötä 2 metriä ohi hukkaan. Siinä kohtaa hetken aikaa suomeksi sanottuna v-tutti, mutta tätähän tämä on. On meillä Minkunkin kanssa menty pari metriä ohi sorkasta kauhessa risukossa, kun jäljentekijät tehneet 90 asteen kulman poistuessaan.... Nämä on juttuja mitä ei pitäisi tapahtua, mutta vaan tapahtuu. Pääasia että Lumo oli tehnyt hienoa työtä ja nauttinut hommasta!

Kotona meidän leiri oli illalla seitsemän jälkeen. Kotimatka oli todella raskas, sillä suuren osan matkaa satoi kaatamalla ja liikenne mateli. Uusillakin renkailla volvo otti vesiliirron pariin kertaan, onneksi vain pieneksi hetkeksi. 4.5 tuntia ajoa siinä ilmassa niin voin sanoa että melko poikki olin. Ja niin oli Jarnokin, kun Virroilta puoli ysin aikaan kotiutui. Koirat saivat herkkuruoat ja me ihmiset lasit hyvää viiniä- kaikki oltiin palkintomme ansainneet .. :)

Väsynyt ja onnellinen Lumo kera palkintoplakaatinsa. Asento kuvaa koko lauman tunnelmia tämän viikonlopun jälkeen..... :)

2017-07-31

Lumon viikonloppu!

Perjantaina lähdin töistä aiemmin kotiin, sillä olimme päättäneet osallistua Lumon kanssa oman seuramme ISKK:n järjestämään vesipelastuskokeeseen, SOVE- luokkaan. Meidän vepe- harrastus alkoi vasta viime syksynä ja tänäkin kesänä on treenejä ollut melko harvakseltaan. Paljon ei siis ole treenailtu ja yhtä liikettä, esineen vietiä veneeseen, ei vielä osattu, mutta silti päätettiin lähteä katsomaan millainen se sove- koe on.

Ilma oli varsin vaihteleva, väliin satoi ja ukkosti ja tuuli kävi rantaan viistosti. Meillä oli ensimmäinen suoritusvuoro. Veneestä hyppy sujui upeasti kuten Lumolta aina. Vene soudettiin 50 m päähän rannasta, minä pidin Lumoa kaulapannasta kiinni  ja merkistä Jarno kutsui Lumoa rannalta, minä päästin irti ja Lumo ui suoraan rantaan maalipoijujen väliin. Täydet 25 pisteen suoritus!

Toinen liike oli esineen vienti ja tuomarille kerroimme, että emme sitä suorittaisi, koska Lumo ei sitä vielä osaa. Sen sijaan tehtiin Lumolle mukava damin nouto, eli Jarno sen rannalta heitti, ja Lumo kävi noutamassa. Tästä siis 0 pistettä.

Kolmantena liikkeenä oli veneen haku. Vene soudettiin viistosti 30 m päähän rannasta ja merkistä Jarno päästi Lumon irti rannalta, samaan aikaan minä huusin Lumoa veneestä. Lumo lähtikin yllättäin juoksemaan rantaa pitkin niemen kärkeen, mikä oli lähimpänä venettä. Sieltä sitten pieni epäröinti, huusin toisen kerran ja uimaan kohti venettä. Köysi suuhun ja kohti Jarnon kutsuja rannalle. Onneksi siinä Lumo ei tullut suoraan niemen kärkeen vaan yritti tuoda venettä kohti maalinjaa. Tuuli kävi kuitenkin sen verran ja pieni koira + vene kera kahden ihmisen, että maalitolppien väliin ei osuttu vaan jäätiin niistä n 4 m sivuun. Lisäksi Jarno oli ilmeisesti antanut yhden ylimääräisen käskyn, mistä menetetiin yksi piste. Kokonaisuudessaan 20 pisteen suoritus.

Viimeisenä tehtävänä oli hukkuvan haku, jota oltiin päästy treeneissä kokeilmaan vain koetta edeltävänä keskiviikkona. Hieman siis jännitti hakisiko Lumo hukkuvan. No ei kun yrittämään. Minä ja hukkuva veneeseen, soutu 30 m päähän rannasta. Sitten hukkuva hyppäsi yli laidan jääden räiskimään vettä ja vene jatkoi vielä jonkin matkaa eteenpäin. Minä huusin Lumoa ja toisella huudolla se lähtikin uimaan kohti meitä. Tämän jälkeen pidin silmäni kiinni, etten vain houkuttelisi katsella Lumoa kohti venettä. Kuulin pienestä vinkunasta miten Lumo lähestyi venettä ja arvasin että se oli mennyt hukkuvan ohi. Kohta kuitenkin vinkuna hiljeni ja pian soutaja alkoi verkalleen soutaa venettä kohti rantaa. Siinä kohtaa uskalsin avata silmät ja näin juurikin samaan aikaan kuinka Lumo veti hukkuvan yli maalilinjan, täyden 25 pisteen arvoisesti! Voin kertoa että fiilis oli tuossa kohtaa aivan loistava!


Lumo hakee hukkuvan. Kuva Maria Pelander

Lumo läpäisi siis SOVE- kokeen hienolla 70 p suorituksella. 100 p on maksimi ja jokaisesti neljästä liikkeestä voi saada 25 p. Kun yhtä ei tehty, oli suoritus pieneltä koiralta todella upea! Nyt treenit jatkuvat ja ensi kesänä tavoitteena on alo- luokka, kun saadaan syksyn ja talven aikana esineen vienti opetettua :)


Soven suorittanut Lumo kera kunniaplakaatin ja kisakirjan :)

Lauantaina lähdetiin koko lauman kera aamusta kohti Helsinkiä, missä järjestetiin Eukanuba summer show, KV.- näyttely. Näyttelyyn oli saatu tuomari tollerien alkuperäismaasta Kanadasta, joten hieno oli päästä katsomaan mitä hän meidän tytöistä tykkäisi. Koiria oli kehiin ilmoitettu 18 ja paikalla oli 16.

Kehän laidalle saimme mukavaa odotteluseuraa, kun kaksi Minkun tulevista pennuista kiinnostunutta perhettä tuli katsomaan näyttelyä ja jutustelemaan kanssamme. Muutenkin siinä luonamme poikkesi rodusta kiinnostunutta porukkaa ja tunnelma näyttelyssä oli varsin rento ja mukava.

Tuomari, vanhempi rouva Michelle E Scott, jakoi sa:ta varsin niukasti. Uroksista sen sai vain kaksi, ja mm. upeasti pärjännyt valiouros Toto jäi ilman. Siinä kohtaa kyllä alkoi hieman jännittää, miten meidän kävisi.  Nartuille ennen meitä oli jaettu 2 sa:ta. Valioissa olimme me kaksi Lumon ja Minkun kanssa. Molemmat esiintyivät ihan kivasti ja Minku voitti tällä kertaa luokan, kummallekin sa. Taika oli yksin veteraaneissa ja jälleen hienolla arvostelulla sa kera ROP- vet:n- jo 31 laatuaan!

Pn- kehään saimme avuksemme Toton omistajan Vilman, kiitos vielä tätäkin kautta avusta! Vilma vei Lumoa ja kun oltiin juostu kierros, halusi tuomari katsoa Lumoa ja Minkua vielä kaksistaan erikseen. Minku ei esiintynyt pn- kehässä kovin hyvin, liikkuminen oli melko tahmeaa. Ajattelin sen johtuvan siitä, kun Lumo juoksi takana ja Minku edellä, yleensä kun mennään toisin päin. Niinhän siinä sitten kävi että tuomari vaihtoi tyttöjen järjestyksen. Lumo siis voitti nartut, Minkun tullessa kakkoseksi ja iloksemme Taika kolmanneksi- eli kolmoisvoitto! Tämä olikin 7. kolmoisvoitto tytöillemme tänä vuonna ja 3. KV- näyttelyssä. Kyllä he vain ovat hienoja! Lumo oli lopulta vielä ROP joka kruunaisi päivän menestyksen- todellakin Lumon viikonloppu!



Helsinki KV:n kolmoisvoittokolmikkomme! Minkua harmittaa, kun oli melkein ykkönen muttei silti kuitenkaan...

Sunnuntaina käväistiin sitten lähes kotinäyttelyssä Porissa. Tuomarina toimi Paula Rekiranta, jonka tiesin pitävän korkeammista koirista. Mutta kun kerran kisa niin lähellä oli, lähdettiin kuitenkin käymään.
Tollereita oli paikalla 20 ja valioissa lisäksemme Peppi. Jo valiokehään mennessä ihmettelin, kun Minkua sai vetää perässä. Normaalisti neito kun juoksee edellä löysällä hihnalla. Todella poikkeavaa käytöstä! Peppi ja Lumo saivat erit ja Minkun tullessa yksilöarvosteluun, oli neito todella nuopea. Tuomari totesikin heti että oletpas sinä vaisu- ja tämä kirjattiin myös arvosteluun. Liikkuminen oli mallia täi tervassa, ja muutenkin koko esiintymisestä oli kaikki puhti poissa. Ja sieltähän se sitten tuli, ensimmäinen eh sitten 2 vuoteen. Edellinen juurikin 2 v sitten Porissa. Peppi voitti Lumon kilpaluokassa, molemmille sa.

Taika oli yksin veteraaneissa ja jälleen hieno arvostelu kera sa:n. Nyt päästiin kisaamaan myös ROP- veteraanista ja sen vei Taika, Paavon ollessa VSP-vet. Pn- kehässä Rouva vielä kiri tytöistämme parhaana pn4- sijalle. On se vaan melkoinen!

Kotosalla syynäsin Minkua läpi, kun toki huolestuin missä voi olla vika noin vaisuun ja outoon käytökseen. Ja uskoisin syynkin selvinneen- taka-anturan pinnasta oli irronnut kappale ja pinta oli vereslihalla. Missä tämä oli tapahtunut, ei mitään tietoa. Ehkä jo eilen Helsingissä ennen pn- kehää, sillä siellä liike muuttui tahmeaksi. Kotona illalla en kuitenkaan ollut huomannut mitään, mutta ovi olikin koko illan auki ulos ja aamusella Jarno teki lenkin pehmässä metsämaastossa, eikä ollut myöskään huomannut liikkeessä mitään erityistä. Jos oliskin nuollut tassua tai ontunut, olisi näyttely todellakin jäänyt väliin. No, nyt hoidellaan anturaa pihkasalvalla ja pidetään tossua jalassa. Sen kanssa Minku liikkuu ihan normaalisti, mutta seuraillaan tilannetta ja katselleen miten käy ensi viikonlopun näyttelyiden. Toivottavasti pikku reppana paranee pian!


Rouva ja Porin palkinnot- jo 32. ROP-vet! On se vaan niin Rakas.

2017-07-26

Minkun tuleva sulhanen on C.I.B C.I.E POHJ MVA FI MVA SE MVA(N) DK MVA(N) EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA REDADICT INTO DEEP DIVING "Caro" :)


Nuoripari ROP ja VSP Noutajien erikoisnäyttelyssä Virossa 2017

Salaisuuden verhoa viime päivityksessä raotin ja nyt sen teille lukijoille kerron :)

Minkun tuleva sulhanen on C.I.B C.I.E POHJ MVA FI MVA SE MVA(N) DK MVA(N) EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA REDADICT INTO DEEP DIVING "Caro".

Caro on uros, jolta löytyviä tuloksia ei kovin monelta suomalaiselta tollerilta löydykään. Usean maan muotovalio, "tuplaintti", läpäistynä niin noutajien taipumuskoe kuin palveluskoirien käyttäytymiskoe, kisaa tokossa voittaja- luokassa, omaa koulutustunnukset (RTK2) rallytokossa, löytyy niin MEJÄ- tuloksia kuin VEPE- tuloksia (on mm. tolleriyhdistyksen vuoden 2016 VEPE- tolleri), MH- luonnekuvauksessa kivat arviot ja toimii koulutettuna hypo- koirana. Melkoinen harrastajan unelma siis!

Innolla odotamme marraskuuta, jolloin Minkun juoksujen olisi tarkoitus alkaa. Tästä yhdistelmästä uskon syntyvän erinomaisia harrastuskoiria moneen käyttöön ja näyttöön :) Nyt voin käsi sydämellä sanoa, Myrtti, olen äärettömän tyytyväinen tulevan isäsi valintaan!




Kesämies Caro :)