Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RIGAVW-18 EEV-17 EEVV-17 RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE BY MVA EE MVA LV MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tyttären Myrrin (RIGAJW-18 Magicfox`s Amarone) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2009-02-22

Taas on takana yksi viikonloppu koirailun täyteistä elämää. Aikana ennen Taikkista sitä monasti mietti että kuinkahan nuo viikendit oikein saa kulumaan... No eipäs oo enää sitä ongelmaa! Perjantaina kun kello napsahti kolme ja oli aika vilauttaa kellokorttia työpaikalla viikonlopun alun merkeiksi, suuntasi tollerimobiili kohti eläinkauppa Faunatarta. Taikan ruokavarasto kaipasi täydennystä ja löytyihän niitä nappuloita. Ja taas kerran myös kaikkea muuta "pikku kivaa", on noi eläinkaupat kummia paikkoja kun ei sieltä ikinä selviä paljoo alle sadan euron menetyksellä pihalle... Nutron lammas-riisi säkin lisäksi mukaan tarttui L- koon kongi, pari putkiloa kongitahnaa, muutama korvapuusti (ihka aidon puustin näköisiä possunnahkahässäköitä), possunkorvia sekä kuminen sorsa joka pitää aidon kuuloista rääkynää. Täytyyhän sitä lintukoiralla oma sorsa olla! Ja se olikin Taikan mielestä aivan I-H-A-N-A huudatettava. Sarjassamme leluja joita EI jätetä yöksi samaan tilaan koiran kanssa....

Kun kauppatavarat sain purettua, otin Taikkiksen messiin ja lähdettiin hakeen Milliä lenkille. Marikalla on perjantaisin uimakoulujen pitoa töitten jälkeen, joten Milli kaipasi seuraa. Mikäpäs sen kivempaa kuin käppäillä lumisessa mettässä kahden koiran nujuamista ja riemukasta säntäilyä seuraillen parin tunnin kierros. Helppoa tuo kahen koiran ulkoilutus on kun mettässä saa niitä pitää vapaana. Toista sitten kun hihnat kiinnitetään, voi sitä hihnasotkun määrää.. Ja Taikkis haluaa aina taluttaa Milliä ja yleensä vielä juuri toiseen suuntaan kun minne oltaisiin menossa. Onneksi hihnakäveluymatka ei ollut pitkä, metsän reunasta meille. Olipa mukava perjantai ilta koirilla kun metsäilyn jälkeen saivat seuraa toisistaan vielä muutamaksi tunniksi. Ensin vähän vauhdikkaampaan painimista ja sitten kellon edetessä aina vaan rauhallisempaa painimista ja enemmän roikkuvia kieliä. Kahdeksan jälkeen alkoivat koirat olla sitten ihan tattis ja kumpikin pötkähti vieretysten olkkarin matolle kyljelleen uinaileen, varpaat toistensa nenissä. Ihania tuhisijoita!

Lauantaina tehtiin taas tutttu metsälenkki mahtavassa auringonpaisteessa ja sen jälkeen lähettiin jäähallin parkkikselle näyttelytreeneihin. Koirakoulu Pikkuhukan vetäjä Taina Aura oli treeniä pitämässä. Paikalla oli 15 koiraa, hieman liian iso porukka kerralla hoidettavaksi. Hyvää harjoitusta toki koirille keskittyä ravaamiseen ja näyttelyposeeraukseen muiden karvakuonojen läsnäollessa. Reeni sujui yllättävän hyvin, Taika malttoi ravata pahemmin pomppimatta ja seisoikin nätisti paikallaan muutamia kertoja. Muita koiria enemmän reeniä häiritsivät pulleat ja isot varikset, joita parkkiksella oli runsaasti. Ne oikein härnäsivät koiria, vaakkuivat ja hyppelivät ympärillä mitään pelkäämättä. Oispa ollu ilmakko, olis saanu lahdattua koirille vähän taipparireenimatskua...

Sunnuntaina reeneiltiin damin noutoa sisällä ennen lenkille lähtöä. Taika oli ihan innoissaan heti kun dami kaivettiin esille. Otettiin heittonoutoja ja noutoja niin että minä komensin Taikan paikalleen ja Jari kävi viemässä damin makkariiin josta Taika sitten luvalle riensi sen hakemaan. Puolisen tuntia oli vähän liian pitkä reeni kerralla, koira oli onnessaan mutta alkoi selvästi väsyä loppua kohti. Noutoreenin jälkeen käytiin taas metsälenkillä Millin kaa pienessä lumisateessa. Koirilla piisasi virtaa vaikka muille jakaa alkumatkasta, lenkin loppua kohden vauhti hidastui ja hidastui. Lumessa juokseminen on yllättävän raskasta. Lenkin jälkeen lähettiin Taikan kanssa Pyynikille koirakouluun, jossa oli melkoinen osallistujakato. Paikalla oli ainoastaan amerikanbuldoggi Pena ja me. Saatiinpahan henkilökohtaista oppia! Päivän harjotteina oli seuraaminen eri nopeuksilla: tavallista vauhtia, juoksussa ja hiipien. Pysähdyksiä ja koiran paikallaan istumista kun omistaja otti muutamia askelia eteenpäin. Ja tietenkin luoksetuloja. Kaikki sujuivat Taikkikselta ihan mallikkaasti. Kotona sitten syötiin possunkorvaa ja kaluttiin uuden ison kongin sisältä maksalaatikkoa. Iltanappulat saatiin aktivointipallon sisästä, joten tekemistä riitti. Sai nähdä vaivaa ruoan eteen, oli onnellinnen ja väsynyt koira kun nukkumaan menoaika koitti.

2009-02-19

No niin. Nyt on sitten meidän agilytyura "korkattu". Ja hauskaa oli, varsinkin muilla kurssilaisilla! Ekat agitreenit järjestetiin torstai-iltana Dogwit- yrityksen pienessä sisähallissa. Paikalla oli neljä muuta koiraa sekä Milli ja Taika. Taika oli kurssin juniori, se antoi ehkä vähän anteeksi... Kurssin aluksi jokainen koira sai yksikseen nuuskutella hallin läpi. Taika teki kierroksen, totesi että ok ja palasi mamman luo namia kerjäämään. Eipä ainakaan puitteet jänskättäneet. Hallipuhallin puhkui lämmintä ilmaa ja sitä piti käydä ihan vierestä tutkailemassa. Kun kaikki koirat olivat paikkaan tutustuneet, aloitettiin varsinainen treeni. Sisällä oli lakanoin rajattu tilan reunoille "odotussermit", joissa muut koirat omistajineen odottelivat kun yksi koira kerrallaan tutustui esteisiin. Taika ja Milli ottivat odotteluajasta ilon irti, ja nujusivat tuttuun tyyliin toistensa niskassa. Meno oli kuitenkin melko rauhallista, kun pahimmat nujutuspaineet oli purettu lenkillä ennen agia.

No sitten siihen meidän varsinaiseen suoritukseen. Pieni tottisnäytös tehtiin aluksi. Eli kouluttaja Eeva halusi tsekata että koirilla on perustottelevaisuus taidot käpälässä. Istuminen, maahanmeno, paikalla olo, luoksetulo ja seuraaminen molemmilla puolilla. Menivät ihan kivasti Taikkikselta koiransuklaan voimin. Agiesteistä ensimmäinen oli aita. Rima asetetiin melko matalalle. Taika hiffasi heti että tuostahan pitää hypätä. Heitin namia aidan yli ja Taika pomppi perässä. Muutamaan kertaan edestakas, hyvin suju. Kerran piti suorituksen kesken hilppaista lakanasermin taakse tarkistamaan onko Milli vielä tallella. Siellähän se kamu oli, iloinen jälleen näkeminen! Maltettiin kuitenkin vielä palata "radalle" ja ottaa muutamat aidan ylitykset. Milli kun pääsi hyppyvuoroon, rimaa nostetiin heti alkuun korkeammalle. Ja olisihan Milliltä sujunut vielä paljon korkeammankin riman ylitys, hypyissä jäi mahavaraa hyvinkin puol metriä. Melkoinen pomppukoira!

Ja sitten se illan hauskin osuus: putki. Kaikki muut koirat menivät kuin vanhat tekijät putkeen pienellä suostuttelulla, mutta Taika oli epäluuloinen. Että tuonnekko metrin mittaiseen tötteröön pitäisi mennä sisään, ehei. Mamma heittää namia ja hokee "Putki, putki, putki, hyvä hyvä..." Etutassulla vähän kokeltiin putken pohjaa ja pälyiltiin mammaa että ooks nyt tosissas. No eipäs siinä sitten omistaja voinut muuta tehdä kun kontilleen maahan ja putkeen ryömimään! Hitsit kun oli "yleisöllä" hauskaa, ja kyllä nauratti itteekin! Kouluttaja Eeva totesi että ette te kyllä molemmat sinne mahdu. Kiitti vaan, kysyin ai että oonks mä niin paksu vai? Ja taas naurettiin... No joskus kannattaa vähän nolata itteensä, nimittäin menihän se Taikkis putkeen sittenkin kaikkia kouluttajan epäilyksiä uhmaten! Siinä mamma sai kokea todellista onnistumisen riemua kun koira sujahti putkeen ja vieläpä muutamaan kertaan. Jippii! Se vain jäi harmittamaan ettei ollu videokameraa mukana, olisi ollu isännälle hauska esitellä että näin meillä naisväki reenaa agilityä... Millin suoritukselle täytyi taas nostaa hattua. Putki laitettiin suosista pitemmäksi eikä Milli epäröinyt yhtään sinne menoa. Rohkea koira, opettaisipa Taikalle hieman tuota asennetta!

Kaiken kaikkiaan oli siis hauska ja onnistunut eka tutustuminen agilityn ihmeelliseen maailmaan. Koirilla oli kivaa ja omistajille napsahti muutama elinvuosi lisää, sen verran hymylihaksia tuli reenattua. Innolla ootellaan jo seuraavaa reeniä kahden viikon päästä! Pääsenköhän silloin tunkemaan itteni pussiin?!

2009-02-16

Flunssaa ja mätsäilyä..

Taikkiksella on viime päivinä ollut vähän enempi säpinää kuin mammallaan, joka sairastui sitkeään flunssaan. Olipa siinä haukulla ihmettelemistä, kun mamma ei aamulla kiirehtinytkään töihin, vaan jäi sängyn pohjalle köhimään. Mikäpä siinä oli sairataessa kun oma hoitaja valvoi sängyn vieressä, välillä antoi parantavia lipaisuja nuhanenään ja tervehdyttävää akupunktiota villasukkien peittämiin varpaisiin. Marika ja Milli toimivat suurena apuna kun veivät Taikaa mukaansa metsälenkeille, suuret kiitokset heille!

Lauantaina lähdimme flunssaa uhmaten tollerimobiililla kohti Häijäätä, jossa järjestettiin mätsäri. Ilma oli mukava, pikku pakkasta ja poutaa. Liikkeellä oli runsaasti hännänheiluttajia, joten tohinaa riitti. Taika ja Milli olivat aluksi aika täpinöissä, mutta hetken aikaa kun touhua katseltiin ja paikkaan tutustuttiin alkoivat koiratkin jo vähän rauhoittua. Marika teki ystävän työn ja esitti Taikan kehässä, kiitos! Olihan se Taikan meno aika pomppimista. Positiivista tietty se, ettei Taikaa jänskättänyt vaan se oli oma iloinen itsensä. Menestystä ei kehästä tullut, mutta hyvää kokemusta joka tapauksessa. Milli veti oman kehänsä hienosti läpi, sijoitus punaisen nauhan saaneista kolmas. Onnea! Mätsärin jälkeen ajeltiin tapaamaan äitiä ja iskää Mouhijärvelle. Sulateltiin varpaita ja nautittiin ihana päivällinen ja Ystävänpäivän leivokset. Mukava päivä kaiken kaikkiaan, vaikkakin pitkä ja flunssaiselle raskas. Sunnantai menikin sitten palautuessa ja sairastaessa. Damia vähän noudettiin (ja pureskeltiin) sisätiloissa, muuten päivä kului telkkaa tuijotellen ja nenää niistellen.

2009-02-10

Taika, viralliselta nimeltään Carina, syntyi 14.07.2008 Aurassa Riku Rantalan perheeseen. Ylpeä äiti Viivi kasvatti rajoilla ja rakkaudella Taikan ja kuusi sisarusta ihanaan 7 viikon luovutusikään. Ja sitten tulimme me; Hanna ja mieheni Jari. Ja menetimme sydämemme palleroiselle koiranpoikaselle. Kävimme toki Viivi-äitiin tutustumassa jo ennen synnytystä, sekä useasti pentujen syntymän jälkeen. Saimme siis seurata Taikan kasvua jo neljäviikkoisesta alkaen. Taikalla oli ikää mittarissa tasan 7 viikkoa kun hänet haimme kotiin Kangasalle. Ja siitä alkoi elämämme perheenä! Pieni koira toi tullessaan rajattomasti rakkautta, neulanteräviä hampaita, huiskivaa häntää, kissamaisia kiskotuksia ja paljon pissaa:) Meinasi siinä usko loppua alkumetreillä kun kotiin tullut vauva ei tuntenut nimeään, käytti parkettia lahjakkaasti vessapaikkana ja lattialistoja puruluina. Nuo ekat viikot olivat toki ihania mutta näin jälkeen päin ajateltuna hyvin raskaita:) Monasti tulikin todettua, että jos pentu ei olisi niiin ihana pallero ulkonäöltään, niin eihän sitä jaksaisi kukaan! Suloisuudelle antoi paljon anteeksi.. Taitaapa olla luonnon strategia tuo pennun söpöys, viisas luontoäiti :)Nyt Taikalla on ikää seitsemän kuukautta. Mitä on mahtunut tähän aikaan 7 vko - 7 kk? Paljon oppimista ja kasvamista, luonnollisesti. Taika on hyvin äläkäs ja oppivainen. Peruskäskyt istu, maahan, seiso ja seuraa sujuvat pääsääntöisesti hyvin. Samoin tunnetaan luokse- ja sivulle- tulo, pyöriminen, jäniksenä istuminen, bravuurina pusun antaminen ja nenän näyttäminen. Sekä Jarin opettamana temppu haukkuminen keskarille! Täytyyhän sitä komentaa kun rumia sormimerkkejä näytetään! Noutamisesta Taika kunnon Tollerin tapaan tykkää ihan täpöillä. Kun dami kaivetaan esiin menevät korvat lukkoon ja silmiin syttyy kiihkeä loiste. On se kumma tuo kangaspötkylän voima. Pehmoleluja Taikalla on kymmiä ja kymmeniä (ja kaikki järjestään muotoiltu uuteen uskoon; nenättömiksi ja silmättömiksi ja hoikemmiksi), mutta mikään lelu ei saa aikaan damin kaltaista touhuintoa. Sisällä reenatessa dami palautuu emännän käteen (tai ainaskin lähelle) hienosti, ulkona Taika lahjakkaasti "unohtaa" että minnekkäs se dami pitikään toimittaa. Nyt ollaan aloiteltu pillin käyttöä damin noudossa ja toivon mukaan alkasi tuo palautusvarmuus lisääntyä. Pienimuotoinen taipparitreeniryhmä on itse asissa tänään aloittelemma toimintaansa, ja sinne olemme ilmoittautuneet mukaan. Saapas nähdä kuinka alkaa tytöltä tollerin työt sujua!Uskaltaisin muuten väittää, että Taika on aika onnellinen koira. Sen lisäksi, että dameillaan niin järjestään meidän päiviin kuuluu parin tunnin metsälenkit vapaana parhaan koirakaverin, Milli- walesin, kanssa. Milli ja Taika on tunteneet toisensa ihan Taikan nöösiajoista saakka. Vanhemman neidin (vajaat 2 v) viisaudella Milli on opettanut Taikalle koiran tapoja. Kuinka metsä on tarkoitettu juoksemiseen ja pomppimiseen, sammalet tonkimiseen, koirakaverin korvat nujuuttamiseen ja tassut painimatseihin :) Vaikka minä Taikaa paijaan ja sen kanssa leikin, niin enpä voi ikinä korvata tuota koiraseuraa. Eikä onneksi tarvikkaan kun ollaan noin ihanat kaverit saatu. Kiitos teille Milli ja Marika!Täytyypä ylpeänä kirjoittaa meidän kuluneen viikonlopun tapahtumista. Siis mitä tapahtui? No Taikan näyttelyura sai komean alun! Kyseessä oli Kaapelitehtaan kaikkien rotujen pentunäyttely, jonne suuntasimme sunnuntaina 8.2. Taikan sisaruksista oli mukana kahta lukuunottamatta kaikki, joten kilpakumppanit olivat kovia. Lisäksi muutama muiden kennelien koira. Jännitin kovasti kuinka Taika suostuisi esiintymään, Taika(temppu) kun on melko "pirtsakka" tapaus, virtaa piisaa vaikka muille jakaa. Sen valossa mitä omasta koirastani tiesin, en siis kovin isoa menestystä odottanut. Kaunishan Taika on kuin mikä, oman mamman silmiin tietty maailman kaunein koira, tottakai! Muta olisiko tuomari samaa mieltä, vai napsahtaisiko hylky saman tien kun koira ei suostuisi seisomaan paikallaan tai ravaamaan pomppimatta...No Taika todellakin yllätti! Kasvattaja oli saanut näyttelyyn mukaan pentuja jo pienenä hoitaneen Sara- tytön, joka lupautui esittämään Taikan kehässä. Ja voi miten hienosti Taika Saran kanssa esiintyi! Häntä pörheästi pystyssä heiluen niin kuin mallikelpotollerilla kuuluukin olla, ilme kirkkaana, korvat innokkaasti hörössä. Oli ihana katsella omistajan ylpeydellä kuinka tyttö kehässä käyttäytyi! Ainoa pieni moite tuli Taikan painosta, jota kuulemma oli hieman liikaa. Jos linjat olisi olleet vähän kaposemmat, et Taikkiksessa olisi ollut mitään moitittavaa! HIENO koira! Näyttelyn saldona siis ylistävä lausunto, kunniapalkinto ja ryhmän toiseksi paras sijoitus! Vain Capri- sisko katsottiin tällä kertaa paremmaksi. Jos sitä pientä ylipainoa ei olisi ollut.... No, seuraavalla kertaa sitten kisataan Tampereella 15.3, ja siihen asti meillä ollaan dieetillä!