Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 EEV-17 EEVV-17 RIGAVW-18 HeVW-18 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE BY MVA EE MVA LV MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 HeV-18 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tyttären Myrrin (EE JMVA LV JMVA RIGAJW-18 JV-18 Magicfox`s Amarone) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2019-02-20

Vaiherikas reissu Valmieraan

Viime perjantaina startattiin koko lauman kera kohti Latvian Valmieraa. Alunperin koko näyttely ei kuulunut suunnitelmiimme ja päätös lähdöstä tehtiin ilmoajan puitteissa aika viime tingassa. Helmikuun näyttelykalenteri Suomessa loistaa tyhjyyttään ja Myrrin mahdollista myöhempää valioitumista ajatellen oli viisasta yrittää saada neiti junnuvalioksi Latviasta. Joten, matkaan siis!

Majoitusta Valmieran liepeiltä ei enää saanut, kun oltiin varauksen kanssa niin myöhään liikenteessä. Päädyimme toissa viikonlopun näyttelypaikan viereiseen hotelliin Viron Valgaan. Se olikin hieno päätyminen, sillä hotelli oli aivan loistava! Saatiin iso perhehuoneisto "omasta kerroksesta", muita majoittujia ei ollut. Hotelli oli metsäteemainen nimensä mukaan ja täytettyjä eläimiä oli koko respa / upea ruokailutila avotakkoineen täynnä, Jotakuta olisi voinut asia hieman häiritä, meitä niinkään ei kun mejähommissa metsästysmajat ovat aina täynnä noita "entisiä eläimiä". No, Myrriä hieman häiritsi alkuun aulaan mennessä vastaan tullut kettu, majava ja susi- niille piti hetki ja muutamaankin kerran murista ja vahtihaukkua :D Heh! Ilta vietettiin koiria viereisessä isossa puistossa lenkitellen ja sitten nauttien loistava illallinen hotellin viihtyisässä ravintolassa.

Seuraavana aamuna lenkityksen ja herkullisen aamiaisen jälkeen ajeltiin reilu 50 km matka Valmieraan. Näyttely pidettiin urheiluhallissa ja vasta pihaan päästyämme muistettiin että oltiin siellä ennenkin käyty, ennen sitä ei kummallakaan ollut mitään muistikuvaa kyseisestä paikasta :D
Tollerit tuomaroi tanskalainen vanhempi rouva. Olin etukäteen lukenut että tämä ei junioreille sa:ta anna. Eihän tuollaisia usko, ennenkuin itse näkee. Uroksia oli kisassa kaksi, Vilman junnu Töötti ja valio Toto. Töötille ei sa:ta tullut, joten alkoi vähän pelottaa...

Myrri esiintyi kivasti ja pienestä paineistumisesta (häkkiemme vieressä oli täysin hullu australianpaimenkoira, joka yritti tulla raivolla läpi metallihäkistä jokaisen ohikulkijan kohdalla. Monet koirat omamme mukaan lukien tähän reagoivat ymmärrettävästi. Koiran omistajan asenne oli sitä hienoa, että voi voi "pitäkää huoli omista asioistanne" kun asiasta sanottiin....Onnea vaan heille, suomineidot). Myrri malttoi seistä ja liikkua hienosti, siksipä olikin iso pettymys kun tuomari tuli selvittämään että hieno sitä ja hieno tätä, mutta vielä kapea runko ja siksi eh. No, ikää on vuosi ja runko hyvin ikään sopiva, mutta tämä tuomari ei tosiaan junnuja arvostanut.

Valiot vietiin sitten kehän asenteella että ihan sama, kun reissun tavoite meni mönkään. Minku ja Lumo olivat kehän kaksi matalaa, Peppi ja Birdie kaksi korkeaa. Kaikki saivat erin. Birdie voitti, Minku oli kakkonen, Peppi kolmas ja Lumo ilman sa:ta neljäs. Taika oli ainoa veteraani ja Taikasta tuomari piti. ROP- vet Valmieran veteraanivoittaja oli tuloksena ja vielä pn- kehässä pn2! Minku oli pn3. Ihan ok sijoitukset siis, mutta koska se mitä haettiin jäi saamatta, niin olihan se "hieman" pettynyt olotila. Onnittelut voittajille Totolle ja Birdielle!


Mummo ROP-vet ruusukkeensa kera, EH:n saanut Myrri tuumaa jotta häi ei kuulu tähän erinomaisten kuvaan, vamos!

Ilta hotellilla kulutettiin taas hyvistä ruoista nauttien ja koiria lenkitellen. Siinähän se ilta kului, harmi vaan kun ei ihan juhlafiilistä ollut. Oikeastaan oltiin jo aika varmoja siitä, että tästä tuli vain lomamatka. Seuraavan päivän tuomari Anna Brankovic kun oli hieman erikoinen tuttavuus... Nm. käyty Suomessa  hänen kehässään ja kukaan koira (tolloja oli useita) ei saanut sa:ta ja roppia ei näin ollen koko rodusta valittu. Taika oli tuolloin valiona eh:n ja Lumo junnuna sileän erin "arvoinen".

Sunnuntaina jälleen hyvät aamiaiset ja sitten sanomaan heipat ihanalle hotellillemme. Näyttelypäivä Valmierassa alkoi paremmin kuin edellinen, Töötti sai junnusertin ja tuli näin ollen Baltian junnuvalioksi- onnea Vilmalle vielä tätäkin kautta! Myrrin kanssa menin kehään hyvällä asenteella. Myrri oli iloinen, häntä heilui ja esiintyminen sujui loistavasti. Riemulla ei ollut rajaa kun kehis kysyi "do you need junior-sert?" Vastasin yes I do! ja Annaltakin irtosi hymyn tapainen :) Niin tuli Myrristä Latvian (ja samalla myös Valgasta saadulla junnusertillä Viron) junnuvalio! Reissumme siis onnistui, saatiin se mitä haettiin!

Valioissa minä vein piiiitkästä aikaa Lumon ja Jarno ekaa kertaa Minkun. Miksi näin, niin sen vuoksi että Lumo on viime aikoina liikkunut huonosti kehässä, vetää kehän sisäkaarteeseen eikä esitä ollenkaan sitä liikettä mihin kykenee. Minun kanssa Lumo meni ihan nätisti, eikä juuri vetänyt. No, tästä huolimatta saatiin eh, kuten sai myös Minku joka myös esiintyi kivasti. Arvosteluissa moitittiin matalia raajoja kummallakin, ja niinhän ne ovat varsinkin kilpakumppaneihin verrattuna- Peppi ja Birdie kun ovat korkearaajaisempia ja saivatkin eri sa:t molemmat. Sitten veteraanit. Taikalla oli tänään kisaa, edellispäivänä avossa kisannut 8- vuotias Nita. Nita sai eh:n ja Taika eri sa:n, ollen jälleen ROP-veteraani! Kyllä se Mummo vaan on uskomaton kehäkettu edelleen ja aina vain :)
Parasnarttukehässä minä vein Myrrin ja Jarno Taikan. Peppi voitti (onnittelut!), Myrri oli pn2, Birdie pn3 ja Taika pn4. Valioidemme eh:ista huolimatta olimme todella iloisella mielellä, ja kotimatka sujui hyvissä tunnelmissa Myrrin uusia titteleitä juhlien. Me kun ollaan niin tittelinkipeitä, kuten joku joskus taisi sanoa ;) Nyt saatiin kipuihin laastaria  ihan parin uuden tittelin verran :D


Uusi LV EE JMVA Myrri ja tupla ROP- veteraani Mummu :)

2019-02-11

Uima- ja noutotreenejä

Mukavaa vapaan viikonlopun viettoa lauman kera oli ohjelmassa kuluneena viikendinä :) Lauantaina lähdettiin koirauimalaan kera Mummun ja Lumon. Tehokasta hakua tehtiin puolen tunnin ajan ja kyllä oli koirat väsyneitä sen jälkeen. Jarno testaili uuden kameran asetuksia ja saatiinkin paljon hienoja kuvia!


Palautus rinta rinnan :)


Lumo lähdössä hakuun


Lumo jakaa vedet :)


Lähikuva Mummusta hetki ennen damin poimintaa :)

Kun Mummu ja Lumo oli uimalassa väsytetty, lähdettiin Minkun ja Myrrin kanssa lähimaastoon tekemään pitkästä aikaa hakua. Minku aloitti tehden hakuruudun neljällä siipidamilla. Oli vauhtia ja virtaa! Sitten pääsi Myrri hommiin Jarnon toimiessa ohjaajana (ja minun kuvaajana, ekaa kertaa uudella kameralla joten kuvat eivät ehkä ihan parhaita olleet..). Jarno vei neljä varista pitkin hakualuetta ja sitten Myrri noutamaan. Treenitauko ei ainakaan hakuintoa ollut vähentänyt: noutoon lähdetiin kipinät tassuista sinkoillen ja jokainen varis haettiin vauhdilla ja palautettiin oikeaan suuntaan (ei käteen, kun eivät ole sitä Jarnon kanssa treenanneet vaan minun jalkoihin). No, tätä palautusta ehditään treenata ja pääasia oli, että intoa riitti, otteet linnuista olivat hyvät ja työskentely hiljaista ja vauhdikasta! Jarnon olisi siis tarkoitus siirtyä Myrrin taippariohjaajaksi, minun jatkaessa enemmän muiden lajien parissa.

Loppuun tehtiin Minkulle vielä linjahaku neljällä damilla, pitkin loivaa alamäkeä. Se sujui lioittelematta täydellisesti! Video hausta löytyy kennelin fb- sivuilta.



 Myrrin varishakua pitkästä aikaa!

Sunnuntaina oli sitten Minkun ja Myrrin uimalavuoro. Tällä kertaa ei Myrrille enää liivejä laitettu, vaan sai uida nakkena. Eipä ollut ongelmaa! Päivän kuvaukset keskittyivät Myrrin uimaloikkiin, joita nähtinkin lähes jokaisen noutoon lähdön yhteydessä :) Mahtavia molskauksia! Minkun hakutyyli ei ihan yhtä näyttävä ollut, työtä tehtiin pieteetillä ja uitiin rauhassa damille ja palautus minulle käteen. Myös Myrrin palautukset olivat todella hyviä! Tehokas uimavuoro tämäkin ja väsytti elohiiri Myrrin- siihen ei moni aktiviteetti pystykään :D


Myrri loikkaa!


Myrri loikkaa taas!


Ja taas :D


Minku ja Myrri palauttavat yhtäaikaa


Kaksikko lähdössä noutamaan


Minku palauttaa damia

Sunnuntaina uimalasta päästyämme saatiin mukavia uutisia Viron puolelta. Luca oli napannut ensimmäisen Viron juniorisertinsä, isot onnittelut! On se vaan hieno pieni mies! Sitten odotellaankin tulevaa Liettuan reissua kuukauden päästä, josko siellä (tai myöhemmin) saataisiin sisaruksista junnuvaliot.... Se ainakin olisi toive!

2019-02-05

Visiitti Valgaan


Valgan lauantain kolmoisvoittopoppoomme kera palkintojensa :)

Takana on pitkä viikonloppu Viron Valgassa. Reissu tehtiin lauman nuorinpien kera, Mummon nauttiessa pitkistä lenkeistä ja spesiaaliajasta vanhempieni luona, isot kiitokset jälleen! Kuulemma ei pitkät yli 6 km lenkit osin melkoisessa hangessa Mummoa ollut painaneet, vauhtia oli piisanut ja vanhemmat saaneet kuntoilla Mummon kanssa hiki hatussa :D Kuten tästä päätellä voi, Mummon vointi on erinomainen :)

Me muut siis suuntasimme perjantaina lautalla kohti Viroa ja siitä sitten ajellen Valgaan, lähelle Viron eteläpäätä. Sieltä meillä oli varattuna rauhalliselta alueelta keskestä maaseutua Sangastesta mukava perhehuone, jossa majoituimme pari yötä. Hotelli oli pieni ja parkkipaikka täynnä suomalaisia koira-autoja, kuinkas muuten ;) Hotellin ympäristössä oli hyvät kävelytiet ja laajasti peltoja, koiria pystyi siis pitämään vähän vapaanakin lumipalloheittelyleikkejen merkeissä. Ainoa miinus kävelyreiteillä oli kadun varren talojen laumanvartijakoirat, jotka räyhäämisellään kyllä hieman pelottivat, jos ei koiria niin meitä. Onneksi pysyivät aitojensa takana.

Lauantaina ajeltiin vajaa 30 km matka näyttelypaikalle Valgaan. Siellä sporttihallissa pidetyssä näyttelyssä tollerit arvosteli puolalainen vanhempi setä Andrzej Kazmierski. Junnu- uroksia oli kaksi ja harmittavasti Luca hävisi itseään reilusti vanhemmalle latvialaiselle urokselle, saaden sileän erin. Myrrin esiintyminen meni kivasti ja tuomari tykkäsi neidistä kovin, saatiin junnu- serti joka olikin matkamme tarkoitus. ROP- juniorikisassa Latvian urosta vastaan Myrri nappasi voiton, hieno juttu!
Valioissa oltiin Minku ja Lumo, Minkun viedessä pidemmän korren. Arvostelu oli pelkkää ylistystä, eli Minku todellakin oli tuomarin makuun. Parasnarttukisan järjestys oli Minku, Myrri ja Lumo. Kolmoisvoitto siis ;) ROP- kehässä Minku kisasi Caron kanssa ja nappasi voiton. Esitettiin vielä kasvattajaryhmäkin, joka sai KP:n. Muutamat ruusukkeet ja pokaalit, suklaata ja koirille herkkutikkuja tuli palkkioksi. Ryhmiin päätettiin olla jäämättä, vaikka oltaisiin päästykin esille monessa kehässä (ROP- juniori, ROP ja ROP- kasvis). Reissut ovat koirille pitkiä ja raskaita, rotukehän oltua aamulla aikaisin olisi päivästä tullut aivan turhan pitkä. Joten suuntasimme takaisin hotellille nauttimaan pitkästä lenkistä ja ravintolan mainioista ruoista. Hyvä valinta koko laumalle!


Myrri lauantaina ROP- juniori :)

Sunnuntaina pakkailtiin tavarat ja ajeltiin jälleen vajaa 30 km näyttelypaikalle. Tollereita oli paikalla vain me. Siksipä olikin varsinainen pettymys, kun tuomarina toiminut vanha ukrainalainen nainen lätkäisi Lucalle eh:n  ja Myrrille sileän erin. Koirat kyllä esiintyivät mielestäni vielä paremmin kuin lauantaina, mutta eipä vaan olleet tädin mieleen. Myrrin arvostelussa mainittiin ujous (arvostelu oli venäjää, käännöspalvelussa selvisi että tämä oli ainoa moitittu asia). Ujoutta Myrrissä ei voisi vähempää olla. Johtui varmaan siitä, että tuomarin tyyli tulla katsomaan hampaita hämmensi koiria (jopa Lumo väisti, jota ei koskaan tee). Myrri otti pari askelta taaksepäin ja istuutui, se kai sitten riitti siihen ettei sa:ta tullut. Harmitti, mutta onneksi edellispäivän menestys oli pohjalla. Erityisesti harmitti Lucan puolesta, jolla tältä reissulta jäi se haettu jun- serti saamatta :( No, onneksi heillä on vielä reissuja Viroon suunnitteilla, toivottavasti on vähän kivemmat tuomarit niissä!

Minku veti taas isot venytykset, yritti varmaan rauhoitella yrmeää ja pelottavaa tuomaritätiä. No tämä toimi, tuomari jopa nauroi Minkulle ;) Tuloksena olikin valioiden voitto, Lumon saadessa myös sa:n. ROP- kehässä oltiin jälleen Caron kanssa ja Minku voitti, tuloksena reissulta Minkulle siis tuplaropit! Kasvista ei esitetty, kun junnut eivät saaneet sitä mitä haettiin vaan suunnattiin pitkälle kotimatkalle suoraan kehän jälkeen.


Caro VSP, Minku ROP molempina päivänä

Kotimatkalla eksyttiin "nimettömälle tielle", joka olikin sitten sen verran mielenkiintoista ajettavaa että meinasi reissu päätyä ojaan muutamankin kerran. Auraamatonta lumista/jäistä/vetistä surkeaa hiekkatietä ajettiin varmaan 30 km, ja helpotus oli sanoinkuvaamaton kun lopulta päästiin takaisin asfaltille! Ehkä ensi reissulla ei uskota navin neuvoja suositellusta reitistä, vaan ajellaan vähän isompien teiden kautta :P No, satamaan kuitenkin selvittiin ja tyttöset pääsivät hyttiin laivamatkan ajaksi lepäilemään, meidän käydessä syömässä laivan ala` cartessa hyvä illallinen. Sillä sitten jaksoikin ajella auraamatonta moottoritietä kotiin, jossa odottin n 20 cm lumityöt... Vähän oli väsyneet tunnelmat mutta onneksi maanantaina pidettiin vielä lomapäivä, tuli tarpeeseen!

Puolentoista viikon päästä kutsuukin sitten lähes sama matka, tosin tällä kertaa päädytään Latvian puolella Valmieraan. Siellä on melkoiset Suomi- kisat, tolloja 10 ja kaikki Suomesta! Tavoite olisi vaatimaton yksi junnuserti, saapa nähdä onnistuuko... Ei ole koirasta kiinni, mutta tuomareita on moneen makuun, kuten Valgassa saatiin  havaita. Jos ei muuta, niin otetaan reissu loman kannalta :)

2019-01-28

Kesä talven keskellä: Tytöt koirauimalassa

Pakkasten paukkuessa yli -20 ja lumipeitteen ollessa sitä luokkaa korkea, että lenkit pakostakin vähän lyhynevät, on tytöille keksittävä sopivaa liikuntaa ja tekemistä vapaisiin viikonloppuihin. Mikäs sen parempaa kuin uiminen! Tampereen koirauimala sijaitsee meiltä n. 20 min ajomatkan päässä, eli näin maaseuden mittakaavassa ihan nurkan takana. Siellä vietimme hektiset puolituntiset sekä lauantaina että sunnuntaina.

Lauantaina matkaan lähtivät Minku ja ensikertalainen uimalakokelas Myrri. Myrri sai liivit päälleen, kun oli uimalassa ekaa kertaa. Myös uittaja oli varautunut siihen, että jos ongelmia neidin veteen menon kanssa tulee, hän tulee auttamaan. No, eipä tullut ongelmia, Myrri oli kuin kala vedessä! Heti rohkeasti veteen rampilta Minkun perässä ja hakemaan dameja.  Myrri kunnostautui myös kunnon uimahyppyjen teossa, vesi vain lensi kun tämä vesipeto kiirehti altaaseen- hyppäsipä kerran Minkun ylikin kun oli niin kiire noutamaan ettei äiti ehdi ensin :D Puolen tunnin ajan uitiin ja noudettiin väsymättä, ja lähestulkoon hyvässä sovussa (muutaman kerran olisi Myrri halunnut damin omia, mutta nätisti nämä tilanteet selvitettiin). Tosi hauskaa oli ja kyllä nyt uskaltaa kevään taipparitreeneihin lähteä huonommallekin rannalle, ei ole veteenmeno tälle neidille ongelma lainkaan!


Myrri ja Minku lähdössä rampilta noutoon


Myrrin komea uimahyppy!

Sunnuntaina uintivuoroon pääsivät kuumakalle Lumo ja rauhallinen Mummu. Lumo kiihtyy uimalassa siihen malliin että ääntä lähtee, no Mummua se ei haittaa kun kuulo on heikko ja hermo pitkä, joten uimaparina tämä kaksikko on varsin passeli. Lumohan painoikin koko puoli tuntia sata lasissa, kyllä kilometreja kertyi kun neito veteli noutoja altaa pisimmästä päästä :) Mummo polski vähän lyhyempää matkaa, rauhalliseen tyyliinsä uiskenteli dameja hakemaan ja palautuksesta minulle tuli aina palkka. Lumohan ei noissa tilanteissa edes palkkaa ota, kun on niin kierroksilla. Molemmilla oli kivaa omaan tyyliinsä :)


Mummon rauhallista uiskentelua :)


Lumon vauhdissa vesi lentää!


On Mummolla vielä muutama hammaskin, saa damin poimittua :)

Oli kyllä rauhallista ja tyytyväistä porukkaa kotisohvalla näiden uimatreenien jälkeen. Kahden viikon päästä mennään uudelleen, sitä jo innolla odotellen!

2019-01-21

Vuoden tolleri- sijoituksia ja Turku KV

Viime viikolla julkistettiin Tolleriyhdistyksen Vuoden Tolleri- kisan tulokset. Meillä ei ollut suurempia odotuksia sijoittumisista, vietimmehän välivuotta (näyttelyistä ja kisoista) monellakin tapaa viime vuonna. Ihan mukavasti Magicfoxeja listoilta löytyi, omien tyttöjemme lisäksi erityismaininta Lumon siskolle, Magicfox`s Vernaiolo Chianti Olgalle, TOKO- tolleri- kisan voitto jo toistamiseen! Hienoa työtä ja isot onnittelut jälleen Titta! Toinen hieno kasvattisijoittuja oli Minkun veli Magicfox´s Bierzo Mencia Woltti, joka nappasi Vuoden Rallytoko- kisassa sijan 5. ja oli paras AVO- luokan koira! Onnittelut Pirkko ja Risto!

Omat tyttöset pääsivät listoille ja sijoille seuraavissa:
LUMO:  MEJÄ- tolleri sija 4 (pisteen häviö 3. sijaan..), SHOW- tolleri sija 4., VEPE- tolleri sija 3. ja paras ALO- luokan koira!

MINKU: MEJÄ- tolleri sija 5 ja SHOW- tolleri sija 7 (ei hassummin äitiyslomavuotta viettäneeltä Minkulta!)

TAIKA: VETERAANITOLLERI sija 7. Upea suoritus mummolta, joka teki hienot tulokset mejässä ja sairastelusta huolimatta myös näyttelyistä saatiin pisteitä.

MYRRI: TULOKASTOLLERI sija 5! Ei hassummin, ikään nähden. Tälle vuodelle on sitten  tavoite kirkastaa tätä sijoitusta :)

Eilen lauma, Lumoa lukuunottamatta, vietti päivää Turun KV- näyttelyssä. Kahdeksan vuotta sitten Jarnon tutustuminen tollerinäyttelymaailmaan alkoi kyseisestä näytelmästä, Taikan ollessa silloin ROP. Hienoja muistoja! Tänä vuonna ei ihan samanlaista menestystä uskallettu odottaa. Reissuun lähdettiin viettämään mukava päivä ja katsomaan mitä meille uusi tuomari, Tuula Pratt, tytöistä tykkää.

Tollereita oli ilmoitettu melkoinen määrä, 55 joista narttuja 30. Tuomarin linja oli tiukka. Pitkärunkoiset, matalat, ei priimasti- liikkuvat saivat auttamatta eh:n tai huonomman, h:ta jaettiin useampi ja olipa joukossa yksi t:kin. Luca esiintyi junnu- urosten joukossa mallikkaasti. Mukavalla arvostelulla mutta vielä kovin keskeneräisenä tuloksena JUK 3 EH, viiden uroksen joukosta. Paras uros- kehässä ei montaa osallistujaa ollut. Kisan voiton vei Toto, onnittelut jälleen!

Junnunarttuja oli ilmoitettu 5, paikalla oli neljä. Myrri esiintyi luokan viimeisenä. Kaksi ensimmäistä saivat eh:t, kolmas, Myrriä korkeampi narttu, sai erin. Myrrin esiintyminen oli melkoista säätämistä näin esittäjän näkökulmasta, kumma kyllä muutamia hyviä seisomakuvia oli kuitenkin kameraan tallentunut. Liikkeet menivät taas täysin nappiin, liikkuminen on Myrrin parasta antia kehässä. Tuomari saneli pitkän arvostelun, jossa ikä otettiin hyvin huomioon: "Erinomainen korkeuden ja pituuden suhde. Pää saa vielä täyteläistyä mutta sopii tähän ikään. Miellyttävä ilme. Hyvä kaula ja selkä. Tasapainoisesti kulmautunut. Erinomainen raajaluusto ja tassut. Ikään sopiva rungon voimakkuus. Hyvä hännän kiinnitys. Erinomainen joustava askel. Hyvä turkki ja väri". Tällä hienolla arvostelulla saatiin erinomainen ja kilpailuluokassa meidät nostettiin ykköseksi jälleen! Hienoa kerrassaan, ja kun vielä luokan ainoana saatiin SA, niin päivän tavoite oli täyttynyt :)


Seisoi se todistettavasti hetken paikallaankin...

... Ja liikkui jälleen upeasti. Myrri :)

Minku kisasi valioissa joissa oli yhteensä viisi narttua. Esiintyminen aloitettiin kunnon venytyksin, ja nauratettiin yleisöä sekä tuomaria :D Hienosti Minku liikkui ja seisoi, kuten nykyään lähes poikkeuksetta tekee. Tuloksena eri. Kilpailuluokassa päästiin sijalle 4. ja saatiinpa vielä SA:kin. Minku oli luokassa matalimmasta päästä ja turkkikaan ei ihan priimaa vielä kokonaisuudessaan ole. Tulipa arvostelussa mainituksi jälleen isot korvatkin ;) Mutta ihan tyytyväinen olin arvioon ja sijaankin, kun malli ei täysin miellyttänyt niin SA oli hieno juttu!



Kroppa notkeaksi ja kisakuntoon, tuumaa Minku :D

Taika jatkoi viiden veteraanin kisassa vallatonta esiintymistään. On tuon Mummon kanssa vaan upeaa kiertää kehää, kun silmät loistaa ja askel nousee kevyesti. Arvostelussa lause: "Liikkeessä ei ikä paina, olemus on edelleen reipas ja iloinen" lämmitti erityisesti mieltä! Kaikki veteraanit saivat erin ja Taika sijoittui sijalle 3. Vain voittajalle sa ja tämä Taikaa reilun vuoden nuorempi narttu olikin koko näyttelyn narttujen kaunein. Onnittelut Tiinalle!

Myrri pääsi vielä kisaamaan varasertistä yhdessä nuorten luokan voittajan Raikun kanssa. Hienosti molemmat neidit esiintyivät, mitä nyt Myrri häselsi seistessä melko tavalla. Liikkui kuitenkin hienosti. Tämä kisa me hävittiin, ihan ymmärrettävästi kun vuotta nuorempana oltiin vielä sen verran keskeneräisiä (pää ja ilme olivat tuomarille tärkeitä ja niitä arvostelussa ja vielä varasertikehässä tarkasti tutkailtiin). Onnittelut Johannalle, Raiku on kaunis neiti!

Näyttelyn jälkeen ajeltiin hakemaan Lumo kotiin minun vanhemmilta, kiitosta vaan hoidosta vielä tätäkin kautta! Lumolla oli ollut mukava päivä, pitkä lenkki uusissa maastoissa, spesiaalihuomiota ja vähän herkkujakin toki. Seuraavat näytelmät käydään sitten Virossa, jonne suunnataan vajan parin viikon kuluttua. Tästä taas pari viikkoa on Latvian vuoro, joista toiveissa olisi Myrrille se viimeinen junnuserti... Suomen kehät kutsuvat seuraavan kerran vasta maaliskuun alussa, jolloin lauma suuntaa kohti itä- Suomea. Ja siitä se näyttely- ja kisavuosi sitten jatkuukin, lähes joka viikonloppu jossain päin :)

2019-01-18

Synttärijuhlia ja rallailua


Suloinen synttärisankari pehmojen keskellä :)

Keskiviikkona koitti suuri juhlapäivä: Myrri täytti vuoden! Onnittelut rakkaalle ja kaikille sisaruksille :) Melkoinen tämä Myrrin ensimmäinen vuosi on ollutkin. Näyttelymenestystä on niitetty huikeasti, kuten kuva Myrrin palkinnoista osoittaa. Ihan tällaista prinsessaa emme uskaltaneet edes haaveilla, päin vastoin: monasti puhuttiin Jarnon kanssa, että ei voi sellainen "tuuri" käydä, että neljäskin näyttelykaunotar laumaamme saataisiin. Tässä kohtaa se vain on todettava että kyllä se tuuri vain kävi (no ehkä jalostusvalinnoillakin oli "pieni" osuus asiassa) ja laumassamme on yksi prinsessa lisää!


Myrrin näyttelypalkinnot (vain viralliset)- onhan niitä tähän ikään mennessä huikea määrä!

Eikä pelkkää kauneutta, Myrri on myös äärettömän fiksu ja oppivainen. Toissaviikolla aloitimme rally- tokon valmennusryhmässä, jota koutsaa Sari Tuomivaara. Torstai- iltaisin treenataan ihan urakalla: ensin tunti Myrrin kanssa ja heti perään toinen tunti Minkun kanssa. Kahdesti ollaan nyt käyty ja valkku jatkuu viikoittain Juhannukseen saakka. Mielettömän mukavaa ja oi että kun minulla on taitavat koirat! Valkussa ei hinkata vain alokkaan liikkeitä, mikä onkin jatkoa ajatellen erinomaisen hyvä juttu. Esimerkiksi viime tunnilla tehtiin puolen vaihtoja monella tapaa, jokin liikkeistä oli jo mestaruusluokan juttuja. Niin ne tyttöset vaan suorittivat ja hommat opittiin nopesti. Huippua!


Yllä Myrri, alla Minku rally- harkoissa. Kyllä ovat äiti ja tytät samaa maata!

Maanantaisin jatkuu Myrrin aksan alkeet ja tällä viikolla olikin jo hienoa edistystä viime viikkoiseen tapahtunut. Kun viimeksi tehtiin hypyn tarjoamista yhdellä esteellä, nyt me Myrrin kanssa päästiin tekemään jo kahdella, minun seistessä esteiden välissä ja ohjatessa Myrriä esteeltä toiselle. Todella nopeasti Myrri hoksasi homman juonen! Myös kontaktiharjoittelu eteni, nyt mukaan otettiin käskysana joka meillä on STOP. Lisäksi harjoiteltiin keinun alkeita. Keinuhan on monelle, varsinkin ääniherkälle, koiralle paha este kun se rämähtää alas. Tässä alkuharjoittelussa ohjaaja piti keinua alkuun vähän, sitten aina vähän enemmän ilmassa ja minä ohjasin namilla Myrriä laittamaan etutassunsa keinun kontaktille ja rämäyttämään keinun alas. Vitsi oli kivaa Myrrin mielestä! Melkein mitä kovempi ääni sitä hauskempaa :) Eli ei mitään ongelmaa tässä. Innolla odotellaan jo ensi maanantaita, mitä uutta silloin opitaan!

Tänä sunnuntaina koittaa Turun KV- näyttely. Koiria on ilmoittautunut huimat 55 joista 30 narttuja. Eipä isompia odotuksia, tai siis pitää itseään kieltää odottamasta liikoja etenkin Kajaanin jättimenestyksen jälkeen... Tuomari Tuula Pratt on meille uusi tuttavuus, joten linjastaan ei osaa sanoa tykkääkö matalasta mallista (Minku) vai korkeasta (Myrri) vai siltä väliltä (Taika), vaiko mistään vai jostain ihan muusta... Lumppari olisi nyt todella kivassa turkissa mutta harmittavasti Kajaanin reissulla alkanut selkävaiva estää Lumon näyttelyyn osallistumisen. Maanantain lääkärireissulla Lumo rauhoitettiin ja kuvattiin. Löydöksenä vanha (jo vuosi sitten todettu) spondyloosimuutos yhdessä nikamavälissä ja ehkä vähän alkavaa uutta. Ovatko ne kipuilun syyt, ehkä, ehkä eivät. Kipulääke- ja lihasrelaksanttikuuri (viikon mittainen) aloitettiin maanantaina ja lääkkeet tuntuivat onneksi heti tepsivän. Parin viikon päästä mennään Helmiinalle hoitoon, kun akuutti vaihe on ohi.  Doupattu Lumppari viettää tulevan näyttelysunnuntain vanhempieni hyvässä hoidossa, varmasti mukava spesiaalilaatuaikapäivä Lumolle kun muut pönöttävät kehissä :)

Vuoden tapahtumakalenterikin alkaa pikku hiljaa muotoutua, mejä- kokeiden alettua ilmaantua Kennelliiton kalenteriin. Harmillista on se, että monasti näyttelyt ja mejät menevät päällekkäin. Onneksi meillä lauma voi jakaantua, Jarnon olessa enemmän mejästä innostunut ja minun näyttelyistä. Varmasti muutamat kesäviikonloput vietetäänkin Jarno metsässä ja minä kehissä. Katsotaan sitten kuka koira milloinkin mejäilee ja kuka misseilee :) Lisäksi sitten vielä rallykisat joihin minulla on vakaa aikomus osallistua sekä Minkun että Myrrin kanssa, Lumolle vepekisat ja monet muut kisa- ja treeniriennot. Tulee jälleen aktiivinen kesä, sitä jo innolla odotetaan!

2019-01-14

Myrrin huikea näyttelyvuoden avaus!


Kajaanin kaunottaret, Myrri ja Mummo sekä Myrrin palkinto jättimustekala :)

Perjantaina suuntasi laumamme matka kohti Kajaania. Aamusella liikkeelle ja perillä hotelli Valjuksessa oltiin mukavasti kolmen maissa, noin 500 km ajomatkan jälkeen. Meillä oli tilava, vähän suurempi huone, jonne majoituttiin, ja sitten lenkittämään koiria. Ilma oli tuulinen ja lunta pyrytti koko illan, ei mikään maailman mukavin ulkoilusää. No, koiria kelit ei haitanneet, reippaasti kuljettiin lenkkiä haistellen uusia hajuja. Maalla kotona hajut ovat vähissä, koirille on mukavaa vaihtelua reissuilla päästä nuuskuttelemaan vähän muutakin kuin hirvien, peurojen ja kettujen jälkiä :) Illalla käytiin hotellin ravintolassa nauttimassa mainio illallinen, josta toki tytöillekin tuliaisboksi tuotiin huoneeseen. Hyvin maistui pekoni ja maksa!

Aamulla heräiltiin ja kaikessa rauhassa tehtiin lenkki ja nautittiin hyvä aamiainen. Sitten laittamaan tavarat kasaan ja tollerimobiili suuntasi kohti Kajaanin pallohallia reilun 1 km päähän. Pakkasta oli vain muutama aste ja sisällä hallissa ihan inhimillinen lämpötila. Tytöille matkaan otettuja takkeja ei tarvittu ja itsekin tarjettiin hyvin odotella kehien alkua.

Tollereita oli kisaan ilmoitettu 21, joista 17 narttuja 4 urosta. Miksi se useimmiten onkaan näin, että narttuja on moninkertainen määrä... No, toisaalta tuleehan meiltäkin jo neljä osallistuvaa narttua, joten ... :) Tollerit tuomaroi pitkän linjan tuomari, Tuula Savolainen. Uroksia kisasi kaksi nuortenluokassa ja kaksi avoluokassa. Arvosanoja jaettiin laajalla skaalalla. T, kaksi EH:ta ja yksi Eri SA, avoluokan voittajalle Hillitön Rosvoroopelle. Onnea vielä tätäkin kautta!

Junnunarttuja oli kisaamassa kolme. Myrri oli luokan ensimmäisenä, sitten jo messareissa kohdattu ja siellä erit molempina päivinä saanut juniori ja yksi ensi kertaa näyttelykehissä oleva. Myrrillä oli virtaa, liikkeet olivat lennokkaat ja seisominen, no, ihan ok. Hyvin antoi tuomarin tutkia, ja tarkasti tutkittiinkin. Huh riemua kun arvosanaksi nousi punainen kortti, erinomainen! Myös toisena kisannut junnu sai erin, kolmas eh:n. Kilpailuluokassa juostiin edestakaisin ja yhdessä ympäri. Myrri laitettiin ykköseksi ja luokan ainoana sai sa:n. Jee!


Myrrin "tahdikkaat, tasapainoiset liikkeet" :)

Nuorissa kisasi kaksi narttua joista molemmille eh:t. Avossa oli tunkua, kuusi narttua. Arvioita jaettiin eristä h:hon, ja kahdelle sa:t. Valioissa kisasi Taani, Lumo ja Minku. Kaikki esiintyivät hyvin ja saivat erinomaiset. Kilpailuluokassa Minku laitettiin ykköseksi ja Lumo kolmanneksi. Minkulle ja Taanille sa:t. Lumolle kaivattiin vahvempaa kuono- osaa ja laajuutta liikkeeseen. Syy siihen miksei liike ollut normaalin loistava, selvisikin sitten. Lumolla on selkä jumissa (ilmeisesti), kotiin päästyämme ei sohvalle hyppy enää onnistunut. Tänään onkin tiedossa lääkärireissu, toivottavasti saadaan Lumppari kuntoon pian!

Veteraaneja oli kaksi, Taika ja vähän vanhempi Arcticfox´s- koira. Taika esiintyi tuttuun tyyliinsä hyvin, ja sai erin. SA:ta ei saatu, koska kunto oli tukeva. ROP- veteraaniruusuke saatiin ja se olikin jo Mummon 44:s. On se Taika vaan melkoinen mummeli!

Parasnarttu- kisassa oli vain viisi koiraa: Myrri, kaksi avoa, Minku ja Taani. Paljon saatiin juosta yhdessä ja erikseen. Taani käteltiin pois ekana. Sitten juoksutettiin Myrriä ja avoluokan voittajaa keskenään. Järjestys pysyi. Taas juostiin koko letka yhdessä ja sitten tuomari ojensi käden minulle. MITÄ?!? Myrri jäi ykkökseksi?!? Niin jäi ja voitti koko narttujen kisan! Uskomaton suoritus alle 1- vuotiaalta juniorilta! Saimme sertin, cacibia harmittavasti ei junnuna saatu ottaa vastaan mutta eipä paljon haitannut! Mikä voitto! Minku oli Jarnon ohjaksissa pn4, ihan kelpo tulos vielä pöksyistä ja hännästä melko karvattomalle Minkulle.

Meidän kisa jatkui suoraan ROP- kehään. Siellä juostiin taas yhdessä ja erikseen. Ja niinhän siinä kävi, että ROP- ruusuke ojennettiin Myrrille! Koko rodun kaunein KV- näyttelyssä junnuluokasta... Ei meinannut usko riittää mutta tottahan se oli!


Hillitön Rosvoroope VSP, Myrri ROP, tuomarina Tuula Savolainen

On se Myrri vaan upea neito, voitti niin äitinsä, tätinsä ja mummonsa sekä monet monet muut. Myrri oli minun fiiliksistä ihan pähkinöinä eikä ROP- kuvan ottamista meinannut tulla enää mitään. Mutta eipä haitannut! Kotiin ajeltiin epäuskoisen juhlafiiliksen vallitessa, ei paljon 500 km mittarissa painanut. Kotosalla voittajakoira sai palkinnoksi lahjakorteilla ostetun jättimustekalan, josta leikkiriemua riitti koko illaksi! Voi Myrri Myrri, olet sinä vaan melkoinen :)


ROP- koiran leikkejä :)

2019-01-08

Myrri aksaa!


Myrrin putkitreeniä

Maanantaina aloitettiin Myrrin agilityn alkeiskurssi ProCaniksella. Paikalla oli neljä koirakkoa ja kouluttajana toimi Kati Dahlström. Kaikki koirakot suorittivat kentällä yhtä aikaa, ja olikin mukava huomata että osallistuvat koirat vaikuttivat täyspäisiltä- ei yhtään turhan räkyttäjää tai muiden luokse karkailevaa.

Katin koulutustyyli oli hyvin rauhallinen, mistä pidän. Alkuun tehtiin hypyn tarjoamista, joka olikin perusteiltaan Myrrille tuttu juttu. Nopeasti edettiin tekemään kahdeksikkoa esteen molemmin puolin ja pidentämään välimatkaa esteeseen. Hienosti Myrri suoritti ja keskittyminen oli koko ajan minussa ja esteessä. Uutta tässä harjoitteessa oli se, ettei käskysanaa käytetty lainkaan. Koiran tuli siis itse hoksata mitä siltä halutaan ja kyllähän Myrri hoksasi!


Hypyntarjoamistreeniä

Toisena tehtävänä mentiin putkea ja se olikin helppo homma. Vauhdilla putkeen muutaman kerran. Kokeiltiin Myrrille myös pitkää tummaa mutkaputkea ja eipä ollut ongelmaa siinäkään. Kyllä ne pikkupentuajan putkirallit kantavat vieläkin :D

Kontaktin treenaus aloitettiin vanerialustalla, missä opelteltiin oikeaa pysähtymiskohtaa eli takajalat alustalla ja etujalat maassa, tähän namittaen. Ideana oli, että nami heitettiin alustan yli, koira hakemaan, sitten kutsuttiin takaisin ja pysäytys alustalle + palkkaus oikeasta asennosta. Hyvin tuntui menevän oppi perille, sillä lähtiessämme välillä käymään ulkona  meni Myrri alustan yli ja otti siihen seis oikeaan asentoon! Uskomaton oppimiskyky tällä meidän lapsinerolla :)


Kontaktiharjoitus

Viimeisenä tehtiin paikalla pysymistä ja tästä katseesta vapautusta namikipolle. Myrri istui vieressäni ja Kati oli muutaman metrin päässä namikippo maassa. Kun Myrri katsoi kippoa, annoin luvan lähteä palkalle. Hienosti sujui tämäkin! Kokonaisuudessaan varsin onnistunut agilityuran aloitus oli tämä kurssikerta. Myrri suorittajana tuntuu ainakin nyt alkuun olevan Lumon ja Minkun väliltä. Ei niin "reikäpäinen" kuin Lumo, muttei niin "vauhtiin potkittava" kuin Minku. Tästähän voi vaikka tullakin jotain!


Lupaa odotellaan kipolle lähetykseen..

Sunnuntaina saatiin SNJ:ltä viesti, että Lumo on toistamiseen voittanut Paatsan maljan ansioillaan mejästä ja näyttelyistä. Wau mikä juhlan paikka! No, eilen sitten tulikin viestiä, että valitettavasti he olivat laskeneet pisteet väärin ja jäimmekin hopealle. Syynä oli se, että he olivat ensin laskeneet Lumon ansioiksi näyttelytulokset myös ryhmänäyttelyistä (Lumolla yhteensä 3 ROP- tulosta viime vuodelta, joista kaksi ryhmänäyttelyistä ja yksi nordista). Kyseiseen palkintoon eivät kuitenkaan ryhmänäyttelyiden tulokset kelpaa, ainostaan KV, KR ja Nord- näyttelytulokset. Sinänsä hölmöä kyllä, sillä meidän rodussa on usein isompi osanotto ryhmiksissä kuin muissa näyttelyissä. Mutta säännöt on säännöt ja näillä mennään. Onpahan tavoitetta sitten tälle vuodelle, saada Paatsan malja jälleen ja tällä kertaa pitääkin se :D Kiitos kaikille onnittelijoille joita oli runsain mitoin tämän muutaman päivän aikana kun palkintoa saatiin pitää, on hieno huomata se, kuinka ison huomioarvon saavat tulokset, jotka ovat muualtakin  kuin pelkistä näyttelyistä!

Ylihuomenna suunnataan koko lauman kera näyttelyvuoden aloitukseen Kajaaniin. Muutaman tunnin ajelu sinne, yö hotellissa ja lauantaina kehiin. Saapa nähdä mitä tuomari Tuula Savolainen Myrristä ja muista tytöistä tykkää. Lumosta hän on joskus tykännyt, mutta aikaa tuosta on jo jokunen vuosi, joten.... jännää :) Myös muutama muu pidempi näyttelyreissu on jo nurkan takana. Helmikuussa käydään kaksi kertaa baltiassa, ensin Viroon Valgaan ja sitten parin viikon päästä Latviaan Valmieraan. Suomessa helmikuun näyttelykalenteri loistaa tyhjyyttään, joten pitähän se jotain tekemistä sinnekin keksiä! Tavoitteena on Myrrille junnusertit, muu lauma höntsäilee vaan mukana :)

2019-01-07

Lumo Helmiinan lihashuollon workshopissa :)

Lumpari pääsi eilen Helmiinan, Koirahieronta ja kuntoutus Helmi, järjestämään koirien lihashuollon workshoppiin. Päivä aloitettiin kuulemalla kattava tietopaketti koiran anatomiasta ja  liikkeestä. Pääsimmepä me osallistujat myös kokeilemaan koirien askellajeja ja allekirjoittanut toimimaan esimerkkikoirana anatomian opeissa ;) Todella paljon tuli tietoa, niin uutta kuin vanhan syventämistä.  Kun opit oltiin teorissa saatu, otettiin koirat mukaan ja alettiin soveltaa opittua heihin. Mukana oli kaikkiaan viisi erirotuista koiraa. Lumppari pääsi toimimaan esimerkkikoirana opetuksessa ja sitten minun + toisten osallistujien hierontaoppikoirana. Niin sively-, hankaus- ja kuin pusertelutekniikat tulivat tutuiksi kurssilla. Päivä oli pitkä ja antoisa, nyt osaan tehdä koirille ylläpitohuoltoa kotosalla aina varsinaisten hoitokäyntien välillä. Lämpimät kiitokset Helmiinalle!


 Lumppari nauttimassa selän rullailusta Helmiinan workshopissa :)

2019-01-04

Ammattikuvausten satoa, osa 4: Lumo


Vuosi meni ja vaihtui, vaihdos sujui lauman osalta rauhallisissa merkeissä :)
Suunnitellessa koe- ja näyttelykalenteria ensi vuodelle, on mukava palata muistoissa vielä ammattikuvaajan Aino Pikkusaaren mallina "esittelemättömään" koiraan Lumoon :) Lumo on lauman feminiinisin kaunotar lumoavine ilmeineen (tollershown Paras pää ja ilme 2018). Sievä, kompakti ja aina iloinen Lumppari! Eipä uskoisi että tämä prinsessa täyttää pian jo 7 vuotta.... 



Lempeä, lumoava ilme :)



Niin kompakti ja kaunis!



Lumo on harrastuskaveri vailla vertaa. Oli tekeminen sitten frisbeen noutoa, agilityä, vepeä, mejää... Lumo on aina täysillä mukana! 


Lumon sievää liikettä messarissa, kuvaaja Tiia Hämäläisen ikuistamana. Pn3- sijan ja va-cacibin arvoista askellusta Netta Elomaan ohjaksissa :)

Tulevana viikonloppuna Lumo pääsee Helmiinan, "Koirahieronta ja kuntoutus Helmi", järjestämälle koiran lihashuoltokurssille. Lumo on niin helppo käsiteltävä että päättäessäni kuka meidän tytöistä lähtee matkaan, osui valinta itsestään selvästi Lumoon. Kurssista lisää seuraavassa päivityksessä!