Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RIGAVW-18 EEV-17 EEVV-17 RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE BY MVA EE MVA LV MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tyttären Myrrin (RIGAJW-18 Magicfox`s Amarone) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2018-04-30

Huikea paluu näyttelykehiin!



Edellisistä näyttelyistä ehti vierahtää noin puoli vuotta, kun näyttelyt koko lauman osalta jäivät tauolle Minkun tiineys- ja pentueajan ajaksi. Mitään riskejä massatapahtumissa leviävistä tarttuvista taudeista kun ei todellakaan haluttu ottaa. Ihan hyvää tuo tauko teki ainakin itselle, tulihan niitä kinkereitä meinaan kierrettyä viime vuonna melkoinen määrä.

Näyttelyvuosi päätettiin aloittaa Ruoveden ryhmänäyttelystä, joka pidettin eilen. Ilmoittaessani koiria sinne, laitoin ensiksi ilmot vain Lumolle ja Taikalle. Minku kuitenkin palautui pentueesta hämmästyttävän nopeasti, joten viime metreillä ilmoitin näyttelyyn myös Minkun. Turkkihan Minkulta on pudonnut lähes täysin, mutta se mitä jäljellä on, on laadultaan hyvää. Taikan ja Lumon suhteen pidettiin tiukkaa dieettiä, pääsivät nimittäin "vähän" pullahtamaan pentuloman aikana... Kovat pakkaset estivät pidemmät lenkit ja oma jaksaminen myös. Vähän ehdittiin kuitenkin saada tyttöjä kapenemaan ennen näyttelyä, tiesin kuitenkin että sanomista tulee.

Ennen näyttelyä ajelimme Virtojen kautta, haimme muutaman litran hirvenverta tulevan viikonlopun MEJÄ- koetta varten. Eli reissulla oli niin hyöty- kuin huvitarkoitus.

Päästyämme perille Ruoveden urheilukentälle pidettävälle näyttelyalueelle, alkoi sopivasti sadella vettä. Säätiedotus oli luvannut ihan muuta keliä, mutta onneksi olimme pukeutuneet ulkonäyttelyyn sopivin vermein, sadetta pitäviin ulkoilutakkeihin. Perillä paikan päällä tuttu työnjako. Jarno lähti pystyttämään häkin kehän laidalle ja minä ulkoilutin koirat. Hienosti se Myrri hihnan päässsä kulki, eipä olisi uskonut olevan ensimmäistä kertaa näyttelyreissulla mukana. Häkissäkin pötkötteli ja katseli rauhassa maailman menoa, nukkuikin välillä. Aina jaksaa kyllä hämmästyttää miten tervepäinen pentu Myrri on. Aivan mahtava mukula :)

Tollereita oli näyttelyyn ilmoitettu 21 kpl. Tuomarina toimiva Jaana Hartus piti melko tiukkaa linjaa. Uroksille jaettiin 2 SA:ta. Narttuja oli kolme junioria, joista yksi sai SA:n. Nuortenluokan narttuja 1 (EH), avoluokassa neljä ja 1 SA, käyttöluokassa 1 (SA) ja me Minkun ja Lumon kanssa kaksin valioluokassa. Minku esiintyi aivan superhienosti, kyllä huomasi että tauko oli tehnyt terää! Liikkeet olivat vapaat ja vedettiin pitkällä hihnalla kehää ympäri. Nätisti se Lumonkin esiintyminen sujui ja molemmat saivat suureksi yllätyksekseni eri SA:t! Vielä suurempi yllätys oli, kun naku- Minku voitti luokan! Tuomari siinä jutusteli että toisella (Lumo) oli vähän ylimääräistä massaa ja hyvä turkki, toisella (Minku) timmi kunto mutta turkki pikkasen puuttui. Kehui kovin pitävänsä molempien tyypistä ja isohkot korvatkaan eivät haitanneet, kun ne olivat hyväasentoiset :)

Veteraaninarttuja oli kisaamassa kolme. Minä Taikan kanssa aloitin. Upeasti Rouva esiintyi, mitä nyt vähän lihapulla meinasi saada hyppyjä aikaan mutta hienosti liikkui ja seisoi silti. Tuomari tykkäsi kovasti, mitä nyt arvosteluun mainitsi "ylimääräisistä" kerroksista ;) No tiedossa olivat ja sanoinkin että mammaloman aikana Mummo lihoi, raskauskilot menivät siis Rouvan kannettavaksi. Tuomari naureskeli ja tokihan kerroin että dieetti on aloitettu ja jatketaan kunnes päästään taas sopivan timmiin kuntoon. Eri annettiin Taikalle ja toiselle veteraaneista, toinen sai eh:n. Kilpailuluokassa Taika kärkeen SA:lla, myös kakkoselle SA. Koska urosveteraania ei ollut, sai Rouva samoin tein ROP- veteraaniruusukkeen. Se olikin kaikkiaan Rouvan 37. ROP-vet. On se huikea!

Parasnarttuluokkaan saatiin apukädet field- ihmiseltä, kiitosta vaan tätäkin kautta! Yhtymäkohtaa löytyi siinä rupatellessa MEJÄ- hommista, olivat Jarnon kanssa olleet samoissa kokeissa ja koska hän oli OSKK:n mejäihminen, varmasti tullaan samoissa kokeissa olemaan toistekin. Näin ne harrastukset yhdistää :)

Pn- kehässä siis minä vein Minkua, Lumo oli fieldspanieli- ihmisen ohjaksissa ja Jarno vei Taikaa (vai kummin päin se nyt menikään, vähän oli Rouva vallaton ;). Kaikki juoksivat yksin edes- takaisin ja sitten yhdessä pari kierrosta ympäri. Toisen juoksukierroksen jälkeen minut Minkun kanssa osoitettiin kärkeen, mukaan poimittiin myös Lumo kakkoseksi ja Taika neloseksi. Vielä juoksukierros ja järjestys oli siinä- Minku voitti nartut ja kaikki tyttöset sijoittuivat pn- kehässä! Eipä olisi ikinä uskonut että paluu näyttelykehiin olisi näin huikea! ROP- kisassa komea Velho palkittiin rodun parhaana ja lähetettiin isoon kehään, tuomari sen nätisti ilmaisi jotta koska turkki, niin järjestys oli sen puolesta selvä. Ja hyvä niin, siinä sateessa päivän liottua ja koko lauma matkassa, lähdettiin tyytyväisin mielin VSP:nä kohti kotia.

Sellainen oli meidän paluu kehiin, odotukset (joita ei ollut) ylittyivät monin verroin! Eniten ilahdutti se miten hienosti Myrri oli reissussa. Pääsipä käymään kehässäkin kun hain Taikan hammastodistuksen takaisin. Sai pienet rapsut tuomarilta ja toivotukset tulla vähän isompana hänen kehiinsä :) Varmasti tullaan!

2018-04-23

MEJÄ- kauden avaus ihan kelpo tuloksin :)



 Taitavat nuuskut!

Kevät piti meitä jännityksessä ihan viime metreille saakka, sulavatko lumet ja päästäänkö MEJÄ- kausi aloittamaan Mynämäeltä kuten suunniteltu oli. Jarno kävi viikko sitten lauantaina tiedustelemassa Mynämäellä muutaman uuden jäljen kokeeseen. Silloin lunta oli vielä maastoissa paikoitellen enemmän, paikoitellen vähemmän. Koetta edeltävä viikko oli onneksi melko lämmin ja kun tietoa kokeen perumisesta / siirrosta ei tullut, starttasimme lauantaiaamuna koko lauman kera kohti Mynämäkeä.

Päästyämme perille kokeen keskuspaikalle Karjalan korvenkävijöiden majalle, vietiin koirat pienelle lenkille ja sitten sisään kuulemaan jälkien jako ja syömään vähän aamiaista. Jälkiparit ja jäljet oli suunniteltu hyvin etukäteen ja me Jarnon kanssa pääsimme tekemään jäljet yhdessä. Se olikin meillä edellytys sille että reissu ylipäätään onnistui, kahdella koiralla kokeeseen ja kaksi muuta koiraa matkassa läpi koko viikonlopun.

Jäljet jotka teimme, olivat kaksi niistä jotka Jarno oli viikkoa aiemmin tiedustellut. Ensimmäinen kierros (suunnistus ja avomerkkaus) sujuikin varsin jouhevasti, eikä toisellakaan kierroksella ollut työnjaossa ja jäljen teon sujumisessa epäselvää. Meillä tuo yhteistyö kyllä sujuu hyvin, kun on selvillä se mitä tehdään ja mistä kumpikin vastaa. Jälkien teon välissä ja lopussa tietenkin lenkiteltiin tyttösiä. Myrrille hihnalenkkeily on vielä melko uutta, kun kotosalla kulkee vapaana ne lenkit mitä lähimaastoihin tehdään. Hyvin Myrri kuitenkin suhtautui hihnassa kulkemiseen ja paineli lauman mukana täysin suvereenisti :) Vapaaksi päästämistä ei voinut kuvitellakaan, sillä peuroja oli alueella valtavasti kuten jäljet ja jätökset osoittivat kun jälkiä teimme, sekä ihan näköhavaintojakin jälkien maastoista saatiin.

Kun jäljet oltiin saatu tehtyä, poikettin majan kautta kertomassa veretysajat ja sitten ajeltiin läheiseen Laitilaan n. 25 km päähän majoittumaan jo edellisvuodelta tuttuun Laitilan kievarin hostelliin. Melko vaatimaton majoitus, mutta mitäpä sitä neljän koiran kanssa yhdeksi yöksi tarvii. Myrrille oli ensimmäinen kerta kun majoituttiin kodin ulkopuolella. Tämä tietenkin tiesi pieniä järjestelyjä kun huoneesen päästiin, sähköjohdot nosteltiin turvaan ja muutenkin katsottiin että huone on pentuturvallinen. Iltasella käytiin Jarnon kanssa vielä syömässä erinomaiset pitsat hotellin ravintolassa ja sitten pieni iltalenkki tyttösille ja nukkumaan.

Aamulla oli aikainen herätys, ensin koirien lenkitys, sitten tavaroiden pakkaus ja autolla kohti kokeen keskuspaikkaa jonne saavuttiin jo ennen kahdeksaa. Aamiaista syödessä käytiin läpi ylituomarin puhuttelu, kokeen kulun ohjeistus, jälkien jako ja muut käytännön seikat. Koe oli todella suuri, kun mukana oli neljä tuomaria sekä tuomariharjoittelija, kaikkiaan kokeeseen osallistui yli 30 koiraa. Jäljet oli jaettu ryhmittäin ja me saimme Minkulle tuomari Johanna Lindforsin ryhmän jäljen nro 3, kun Jarnon opastettavaksi tuli saman ryhmän jäljet 2 ja 4. Lumolle saatiin jälki nro 5 kokeen ylituomari Juhani Heikniemen ryhmästä. Nämä jäljet sijaitsivat aivan eri päässä maastoja ja logistiikka tuotti vähän päänvaivaa, miten ehditään hoitaa kuljetukset, koirat, opastehtävät sun muut. Kaikki kuitenkin lopulta järjestyi ihan malliikkasti.

Koirien osuus päivästä alkoi kuten aina, laukauksensietotestillä. Minku oli ryhmässä jolle ammuttiin ensin ja Lumo ryhmässä jolle ammuttiin kolmantena. No problemos kuten ei ennenkään. Ampumisen ajan Jarno oli autolla Myrrin ja Taikan kanssa. Auton takaluukku oli auki (ollaan vihdoin saatu hieno koiraveräjä hankittua, joten luukkua voi pitää auki koirien ollessa matkassa), eikä Myrri ollut lainkaan pelännyt laukauksia, jotka melko kovana autolle kuuluivat kun ne lähellä haulikolla ammuttiin. Hyvä juttu siis! Laukauksien kuuntelun jälkeen lähdettiin maastoon.

Jarnon ensimmäinen opastui sujui hyvin ja sitten oli minun vuoro viedä Minku jäljelle. Mammaloman jälkeen oli täysin kysymysmerkki, miten Minku homman hoitaisi. Intoa ainakin oli riittävästi, ehkä vähän liikaakin... No eipä siinä mitään, ei ainakaan tarvinnut miettiä kiinnostaako homma enää!

Alkumakuun tutkimisen jälkeen lähdettiin matkaan. Minku teki tyyliinsä ilma- ja maavainulla töitä ja aaltoili melkolailla jäljen molemmin puolin. Väliin tehtiin tarkistuslenkkejä, mutta homma eteni niistä huolimatta ihan sujuvasti. Kulmat selvitettiin hyvin, etenkin toisella kulmalla ollut katko mentiin yhdellä suurella lenkillä jatkoon. Makauksiakin Minku merkkaili mukavasti, yhden jopa syöden. Sorkalle tultiin takakautta lenkittäen melko laajalta, vähän jo jännitti että mennäänkö ohi loppumetreillä, mutta ei menty vaan Minku sai ilmavainun ja tuulinen keli hajua kuljetti. Onneksi lopulta oikea, sorkalle johtava suunta löytyi ja kaato osoitettiin nuuhkimaan jääden. Laskeskelin mielessäni että ihan kelpo suoritus, mutta ei kovin hyvät pisteet lenkityksistä ja aaltoilusta johtuen. Veikkasin että 40 tulee, ykkönen kuitenkin johon sai olla todella tyytyväinen kauden avauskokeessa, haastavassa maastossa (äärettömän paljon riistan jälkiä ja jätöksiä) ja mammaloman jälkeen. Hyvä Minku :)

Minkun  jäljen jälkeen Jarno otti auton ja muut koirat, suunnaten opastamaan jälkeä nro 4. Minä jäin Lumon kanssa kokeen keskuspaikalle ja siitä kohta kokeen koetoimitsijan Tuomon kyydillä kohti meidän jälkipaikkaa, noin 15 min päässä eri suunnassa.

Lumon jälkimaasto oli oikein mukavakulkuista kangasmaastoa, korkeusvaihteluita oli melko tavalla mutta ei isoja ryteiköitä eikä pahoja ojien ylityksiä. Jäljen jälkeen mietinkin että Lumolle olisi sopinut paremmin Minkun maasto (enemmän haastetta, työskentely hitaampaa jolloin ehtii miettiä makuiden markkaukset jne) ja Minkulle Lumon maasto, missä kulku aaltoilevalle koiralle olisi ollut kevyempää (varsinkin sinne liinan toiseen päähän...). Mutta eipä noita itse valita voi vaan järjestäjä/arpaonni kertoo mikä koira minnekin menee.

Lumon jälkityö oli hyvin mallikasta ja maavainuista.Melkein koko matka kuljettiin hyvin jäljen päällä, sopivaa vauhtia (jouduin kyllä jarruttamaan). Makauksia Lumo ei harmillisesti merkannut kuin yhden, joten loistavasta jäljestyksestä huolimatta pisteitä ei voinut kovin paljoa odottaa. Katkon Lumon selvitti lenkittäen, tässä hienoa kehitystä kun ennen oikealle lähtevä katko on tuottanut ongelmia- Lumo lenkittää aina alkaen vasemmalle. Muut kulmat mentiin varsinkin tarkasti. Kaadolle tultiin suoraan ja sinne Lumo jäi sorkkaa nuuskimaan. Hienoa Lumo :) Maastosta palailtiin tuomarin ja oppaan kanssa ja siitä sain kyydin oppaan isältä kokeen keskuspaikalle takaisin. Jarno ei ollut vielä saapunut opastus- ja jäljenpurkutehtävistä joten päätettiin Lumon kanssa lenkkeillä sinne missä tiesin Jarnon ja jälkien olevan. Kävely olikin hieman pidempi kuin auton kyytissä olisi arvioinut, reilut 4 km taaperrettiin, tulipa hyvä palauttava lenkki Lumolle!

Jarno oli ehtinyt opastaa ja purkaa toisen jäljen kun saavuttiin Lumon kanssa autolle. Toisen jäljen purku oltiin sovittu tehtäväksi Taikan kanssa, kulkien Taika liinassa jälki etuperin ja Rouva sai jäljestää. Ensin kuitenkin tehtiin Myrrille pieni jälkiharjoitus. Jäljen alkumakaukselle laitettiin muutama tippa verta lisää ja herkkupaloja. Sitten jälkeä n 30 m matka ja "kaato", eli purkki jossa herkkuja ja ympärille muutama pisara verta. Myrri oli hyvin kiinnostunut alkumakuusta ja siinä viivyttiinkin pitkään, minun kehuessa "jälki, jälki". Sitten vähän ohjaten eteenpäin jäljelle ja hienosti se "kaato" löytyi! Myrriä tuntui kaadolla oleva veri kiinnostavan enemmän kuin siellä olleet herkut, eli ihan kunnon jälkikoiran aineksia oli havaittavissa! Kaadolta otettiin mukaan keppi jossa oli verta, sitä ylpeänä sitten kanniskeltiin :)

Myrrin jälkiharjoituksen jälkeen muut koirat jäivät autoon ja lähdetiin Taikan kanssa purkamaan jälki. Taika kulki liinassa edellä ja Jarno keräili merkit. Hienoa ja jälkitarkkaa työtä Rouva teki, mukavaa tassuttelutahtia. Kyllä vain vanhan nenä vielä toimii! Nyt vaan toivotaan että saataisiin Rouvalle avo- koepaikka/ja tälle kesää, kun viime kesälle ei saatu. Muutama ilmo on jo matkaan lähtenyt, jotten odotellaan innolla :)




Myr elämänsä ensimmäisellä verijäljellä

Kun jäljet oli näin purettu, lähdetiin keskuspaikalle odottelemaan tulosten lukua. Myrri otettiin joksikin aikaa majalle sisään, sai ensi kosketuksen MEJÄ- kokeen tunnelmaan tässäkin muodossa. Kyllä meinaan rapsuttelijoita ja palluttelijoita riitti, Myrri oli ihan onnesta soikeana kaikesta siitä huomiosta :)

Koska kokeen koiramäärä oli suorastaan valtaisa, kesti tulosten lukukin kauan. Lopulta päästiin VOI- luokkaan ja sieltä ensin nollan saaneet, sitten lopulta 1- tuloksiin. Minkun tulos luettiin meidän likoista ensimmäisenä, pisteet pikkuisen paremmat kuin odotin eli 42 pistettä. Lumo luettiin heti seuraavana, loistava koekertomus mutta ne makuut... Kun niitä ei merkattu, tuli Lumolle sama 42 pistettä. On ne vaan tasaisia suorittajia nuo meidän tytöt! Pisteitä vähenee molemmilla eri syistä, mutta tulos on sama :D Eipä helpottanut tämä siis sen päättämistä, kumpi tytöistä osallistuu meidän omaan järjestämäämme Ikaalisten kokeeseen 2 viikon päästä.... Ehkä valitaan arvalla :D

Pitkä ja raskas MEJÄ- viikonloppu oli hieno kokemus kaikkineen. Erityishienoa siitä teki se, miten Myrri matkassa viihtyi. Jos voisi sanoa, ei uskoisi että pikkuinen oli ekaa kertaa pitkässä autoreissussa, tunteja autossa lauman kanssa odotellen, hotellilla, kuuli laukauksia, pääsi jäljestämään, kaikki ohi ajavista autoista lähtien oli pienelle uutta. Siinä on kyllä tyttö meidän laumaan jatkoksi kuin "nenä päähän". Tasainen, rauhallinen, ihana luonne joka sopeutuu kaikkeen :) Toki pieni miinusmaininta on rehellisyyden nimissä annettava. Autossa odotteluajat olivat pitkiä, ja auto koki pientä tuunausta tällä välin. Keskikonsolia ja rattia laitettiin Myrrin mielestä parempaan kuosiin..... Onneksi oltiin jo ennen tätä Jarnon kanssa päätetty, että Volvo "ajetaan loppuun", joten pienet tuunailut ei haittaa. Kuten meillä kaikessa, pääasia että koirat viihtyy! Ja niin he tälläkin reissulla tekivät :)


Pitkän MEJÄviikonlopun jälkeen, kotosalla on rauhallisia tyttöjä :)

2018-04-09

Keväisiä frisbeelenkkejä


Lauman vauhdikas luoksetulo!

Sitten viime postauksen on kevät ottanut ison harppauksen eteenpäin. Joten on jopa mahdollista, että MEJÄ- kautta päästäisiin aloittamaan vajaan 2 vkon kuluttua Mynämäen kokeesta. Näin todellakin toivotaan, into on jo kova itsellä, koirista puhumattakaan :) Majoituskin reissuun on jo varattuna, olisi sitten Myrrin eka yön yli reissu se. Ja kokeessa pääsisi kuulemaan myös laukauksia, joten ... jännää!

Jos joku lukijoista ihmettelee mikä Myrri, niin Myrtin kutsumanimeksi on tainnut nyt vakiintua Myrri, tai Myr, tai Myrmyr. Niin nuo nimet tuppaa vääntymään, Minkustakin kun piti tulla Hurma, se nimi ei sitten "sopinutkaan" vaan pentuajan työnimi Mini-Mii jäi Minkuksi tai usein vain tulee huikattua Min :)

Viikonloppuna käytiin molempina päivinä auringosta nauttimassa peltolenkillä kera koko lauman ja frisbeen. Hauskaa oli! Myrri sai noutaa myös variksen, sekä koko laumalle hakuruutua siipidamein ja normidamein. Myrri teki yhden spontaanin melko pitkän siipidamin noudon Minkun hakuvuorolla, kun yllättäin jättikin keppityömaansa kesken ja päätti lähteä hakemaan :)



Frisbeen kanssa on hauska touhuta!

Myrrin kanssa ollaan tehty pientä tokoilua lähes päivittäin, muutaman minuutin kerrallaan. Eilen otettiin vähän videotakin touhusta ja hienostihan se sujui! Sivulle, seuraa, maahan, istu, seiso, pyöri, "jänis", odota ja tule alkavat olla jo tuttuja käskyjä ja Myrrin tekemisen into on suorastaan liikuttavaa. Häntä vaan vispaa ja katsekontakti on kohdillaan, ihana pieni :)

Tänään onkin ohjelmassa ensimmäiset rokotukset, kun huomenna tulee 12 vkoa ikää täyteen. Saapas nähdä miten neiti neulaan suhtautuu. Sirutuksessa ei edes vingahtanut, toivotaan että tänäänkin menee lunkisti. Mielenkiintoista nähdä myös mitä ell aseman vaaka kertoo neidin painoksi. Vajaa viikko sitten kotivaakalla punnittuna oli 7,9 kg. Melko vahvarakenteinen neito Myrri on, ja kasvupatitkin melkoiset, joten saapa nähdä tuleeko hänestä äitiään isompi (veikkaan niin).

Alla seisomiskuvaa eilen otettuna ulkona. Kivasti osaa jo asennon ottaa ja siinä hetken jopa pysyä :)


Myrri melkein 12 vkoa

2018-04-03

Lauman kevättouhuja


Laumamme Pääsiäislauantain auringosta nauttimassa :)

Tai kevät ja kevät... Vielä ei kovin keväiseltä tunnu, kun eilenkin lunta vain satoi useita senttejä jo valmiiksi syvän hangen päälle. Alkaa pikkuhiljaa hirvittää, miten käy kevään MEJÄ- kokeiden, kausi kun olisi starttaamassa jo vajaan 3 viikon kuluttua.... No, ei auta kun toivoa säiden haltijaa laittamaan lämmöt päälle ja lumet sulumaan, jotta koirat pääsee töihin!


Pääsiäistä vietettiin pääosin hienossa kelissä ja Myrttikin pääsi ensimmäistä kertaa ulkoilemaan mukaan lauman kera. Ajettiin autolla lähipeltojen laitaan, ja siitä lauma liikkeelle. Olikin vauhtia porukassa kun pitkähkön tauon jälkeen tehtiin hakuruutua siipi- ja normidamein :)



Myrri ja Lumo vaudissa :)

Myrtti pääsi siipidamin lisäksi noutamaan varista myös ulkona ja hienostihan se sujui! Siinä on meillä kyllä pätevä noutajan alku, ei voi muuta sanoa! Varis kiinnostaa kovasti ja muutaman kerran viikossa sen kanssa ollaan touhuiltu, jotta pysyy homma muistissa.


Myrri ja vaakku


Myrri vauhdissa, Mummo tulee vähän hitaammin :)


Pääsiäisen aikaan käytiin tapaamassa Minkun ja Myrtin kanssa veljiä, Brioa ja Baroa. Toimitettiin rekkarit perille samalla reissulla ja nähtiin miten pojat on kotiutuneet ja kasvaneet. Ja olihan he! Myrtti oli jäänyt jo vähän matalammaksi (kuten toki nartun kuuluukin), mutta muuten oli kyllä niin samasta puusta etenkin Brion kanssa että kyllä sukulaisiksi tunnisti! Hauskaa oli pikkuisilla temmeltää, tosin vähän alkoi jo väsymys painaa vierailujen loppua kohden ja kähinääkin saatiin aikaan. Siinä olikin sitten hyvä hetki pakata koiruudet autoon ja ajella kotiin. Olikin väsynyt Myrtti loppuillan! Kiitosta vaan Emmille ja Katille kaffetuksista ja että otitte meidän kyläilemään :)



Minku ja Brio




Baro ja minä

Kesän kalenteri on alkanut täyttyä MEJÄ- kokeiden lisäksi myös näyttelysuunnitelmista. Alkuun mietin että Minku saa pitää taukoa vähän pidempään, mutta näyttääkin siltä että neito on palautunut niin hyvin pennuista että päätin että meidän kaikkien tyttöjen kausi starttaa huhtikuun lopussa Ruovedeltä. Jos tisseitä tulee sanomista, sitten tulee. Toivottavasti tuomarit ymmärtää, että pennuilla on toki ollut vaikutuksensa ulkomuotoon. Muitakin kesäsuunnitelmia on tehty, mm. päätettiin lähteä SNJ:n kesäleirille heinäkuussa, siellä kun kokoontuu myös penturyhmä joka olisi Myrrille omiaan. Myrri aloittaa "koulunsa" toukokuun lopulla pentutokokurssilla Hämeenkyrössä, on se kyllä hauska taas päästä tekemään uusia suunnitelmia pikkuisen kanssa! Vaikuttaa niin fiksulta ja keskittymiskykyiseltä tyttöseltä, kun ollaan omia treenejä pidetty, että saas nähdä mikä tokokoirakin hänestä kasvaa! No, toki ikää kyllä on vasta 11 viikkoa (tänään), että ihan kauheita johtopäätöksiä vielä tuskin kannattaa vetää :D Mutta hyvältä tosiaan vaikuttaa, kaikin puolin!



Pikkuisen näyttelyseisontaakin ollaan harjoiteltu, vapaasti tietenkin!