Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RIGAVW-18 EEV-17 EEVV-17 RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE BY MVA EE MVA LV MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tyttären Myrrin (RIGAJW-18 Magicfox`s Amarone) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2009-06-27

Lomakuulumisia

Yksi helteinen lomaviikko on takanapäin ja Taikasta on leivottu kunnon venekoira. Pelkoni siitä että Taika seuraisi edeltäjänsä tassunjälkiä ja pelkäisi vesillä liikkumista osoittautuivat jippii turhiksi! Jari rakensi vanerista hienon parimetrisen kulkusillan jolla kuivaharjoittelimme kotihassa kiipeämistä. Kun silta sitten siirrettiin laiturissa odottelevan veneen keulaan ja annettiin kiipeämiskehoitus niin avot! sinnehän se Taikkis kipaisi laivan kannelle. Ja siitä parrasta pitkin takakannelle ja ylös matkustamoon istuksimaan nahkapenkille. Uudet hienot pelastusliivit päällä matkustus sujui turvallisesti eikä liukuun nuosu aiheuttanut mitään reaktiota vaikka moottorin ääni voimistui ja veneen kulkuasento muuttui. Maihin kulkeminen kävi kulkusiltaa pitkin näppärästi eikä Taika arastellut yhtään. Kaksi yötä viivyimme vesillä näin ekalla reissulla ja yötkin sujuivat rauhallisesti. Suojasin veneen penkit kankailla ja laitoin makkarin lattialle Taikan tutun peiton. Kaikki paikat kierrettiin ja kiipeltiin läpi tietenkin ja sitten rauhoituttiin kerälle omalle peitolle meidän sängyn viereen nukkumaan. Molemmat yöt nukuttiin n. 12 h eikä aamulla ollut mitään kiirettä ulos vaan unet olisivat jatkuneet vielä pidempäänkin. Kyllä on tervepäinen ja helppo koira! Ainoat kiihdytyskierrokset reissun aikana aiheuttivat laiturilta veteen hyppineet muksut. Taika oli mun kanssa yläohjaamossa istuskelemassa kun se huomasi - siis näki ja kuuli- kuinka lapset juoksivat laiturilla ja sitten hypätä molskauttivat järveen. Ja voi sitä pärinää ja kiljunaa mikä tollerista irtosi kun ei päässyt perään. Sinnehän se olisi taatusti loikannut jos en olisi kiinni pitänyt. Sitten mentiinkin hetkeksi sisään rauhoittumaan.

Helteiset ilmat ja juoksuaika ovat tehneet Taikasta varsin perässä vedettävän- kirjaimellisesti. Lenkkeilystä ei tule mitään kun typy heittäytyy kyljelleen ja katsoo siihen malliin että tästähän en nouse ja kävele kuin kodin suuntaan. Enpä ole sitten turhaan toista kiusannut vaan lenkit ovat olleet hyvin lyhkäisiä. Ja järven kautta tietenkin aina kuin mahdollista. Uiminen ja lutaaminen on ihanaa ja turkki märkänä jatkaa taas hetken liikkua.

Perjantaina meille sattui pieni onnettomuus, joka tapahtumishetkellään ei tuntunut lainkaan pieneltä. Kiirehdimme lammen rannasta kotiin kun trimmaajamme soitti että hänelle olisi peruutusaika jos pääsemme puolen tunnin päästä tulemaan. Ilahduin tietenkin suunnattomasti ja juoksu jalkaa suuntasimme kotipihaan. Oikaisu takapihan reunasta oli HUONO idea. Venetraileri kökötti pihan reunalla ja Taika tietenkin juoksi sen alta kun en tajunnut estää. Traileri oli rasvattu pikimustalla vesivaseliinilla etuosastaan ja siihenhän Taikan selkäkarvat tietenkin osuivat. Lopputuloksena tolleri jolla oli pikimusta niska ja mustia karvoja pitkin selkää. Voi ei mikä moka minulta että päästin niin käymään. Eipä siinä voinut muuta tehdä kuin porua tuhertaen koira autoon (jonka sisustus on saanut nyt mustan vivahteen..) ja kiireesti kohti trimmaamoa. Ihana Susanna teki sen minkä kykeni. Fairilla pesua mustiin villoihin useaan kertaan mutta eipä se auttanut kuin lievimmin värjäytyneisiin karvoihin. Sakset siis kouraan ja niskavillat lattialle. Kaikista kauhuskenaarioista huolimatta lopputuloksesta tuli yllättävän hyvä. Musta väri lähti ja ihan siististi Susanna sai karvat leikeltyä Huokaus ja helpotus.

Lauantaina eli tänään kävimme Hämeenlinnassa näyttelyssä jossa Santamäen Markku oli tuomarina. Kauhea kuumuus olisi ollut koiralle tosi rankkaa, mutta trimmaajamme neuvo laittaa häkkiin kylmäkalleja pohjalle peiton alle auttoi. Taika lepäili häkissä ihan pötköllään ja odotteli vuoroaan. Sehän sitten koitti ja esitin Taikan itse. Hienosti Taikuli esiintyi vaikka olin pelännyt että saan vetään koiraa perässäni kuten viime päivinä aina. Ei onneksi, vaan ravaaminen ja seisominen sujui mallikkaasti. Tulokseksi saimme EH:n ja JUK EH1 sillä Taika oli ainoa junnunarttu. Mitään suurempaa moitittavaa ei arvostelussa ollut, ainoastaan pohjavärin toivottiin olevan tummempi. Kehuja tuli mm. hyvästä käytöksestä, päästä ja liikkeistä. Hyvällä mielellä suunnataan viikon päästä Tuusulaan ja Hyvinkäälle, josko sitten sieltä löytyisi vaaleanpunaista.. Ja jos ei, niin sitten ei. Ainakin mun koira osaa käyttäytyä hienosti ja siitä voi olla ylpeä ja hyvin tyytyväinen!

Kirjoittelen tätä blogia nyt uudella kannettavalla koneellani, jonka ostin ihan vain tätä tarkoitusta varten:) Saa sitten laiturin nokassa laittaa ylös koirakuulumiset ja tarkistella kaikki mielenkiintoiset sivut, hoitaa näyttelyilmoittautumiset ym. tärkeää:)

2009-06-17

Loma!!!

Niin se on kesä edennyt jo siihen pisteeseen, että meikäläisellä alkaa loma! Tietää Taikullekin sitten muutoksia totuttuihin arkirutiineihin. Pidempään nukuttuja aamuja, lenkkirytmin muutosta ym - voi siinä olla hetki ihmettelemistä kuinkas tämä nyt näin menee. Ja sitten kun vene pannaan vesiin maanantaina, niin aukenee ihan uusi maailma. Odotan jo jännityksellä minkälainen venekoira Taikasta tulee. Taikan edeltäjä Mona- kultsu pelkäsi veneessä kun liikuttiin, perillä tosin oli aina mukavaa kun pääsi uimaan! Siitä Taikakin taatusti tulee nauttimaan, samoin kuin tiiviistä yhteiselosta oman lauman kanssa, veneessä kun sitä tilaa ei ole määrättömästi. Kunpa nyt vain kelit suosisivat, eikä tulisi samanlaista sadekesää kuin edellisestä. Harrastukset jäävät nyt kesätauolle, yksi agilitykerta on varastossa joko ensi tai seuraavana maanantaina, sitten vaan lomaillaan. Ihan hyvä ajoitus sikäli että saavat noi juoksut nyt mennä rauhassa ohi ja sitten loman ja juoksujen jälkeen jaksaa taas innolla paneutua harrastamaan! Toki vähän verijälkeä ja kotitottista teemme lomankin aikana, ettei nyt ihan pellossa eletä kuitenkaan! Samoin kiertelemme myös näyttelyitä melko ahkerasti, ja jatkamme sen toisen, kolmannen, neljänen.. :) erin ja sertin metsästystä! Mutta me lähdemme nyt siis lomalle lomps ja blogikin jäänee hieman tauolle 20.7 saakka. Iloista kesää ja ihanaa Juhannusta!

2009-06-12

Eilen, 11.6, huomasin töistä tullessani Taikun pöksykarvoissa veripisaran. Joten niinhän se sitten munkin pikkulikasta tulee aikuinen koira:) Käytökseen ei alkava juoksu ole ainakaan vielä mitenkään dramaattisesti vaikuttanut, mitä nyt vähän pöllöiltiin siipidamin kanssa. Elikkäs heitin Taikalle damia johon olin hirttänyt variksen siiven maalarinteipillä kiinni. Taika ryntäsi damille ihan innosta soikeana mutta sen sijaan että olisi toimittanut "paketin" mulle yhtä vauhdikkaasti nykersi ensin siiven irti damista ja toi mulle pelkän damin! Olis joskus kiva tietää mitä tuon karvakaverin päässä liikkuu.. Siipi mentiin sitten kehotuksesta hakemaan mutta palautus ei ollut meikäläiselle päinkään. Illalla reenattiin omassa pihassa ja silloin kyllä dami siipineen tuotiin mulle ihan nätisti. Pöllö :)

Eilen Marika teki meilli verijäljet metsään, sekä Millille että Taikalle oma n. 100 m mittainen jälki yhdellä käännöksellä. Jäljen päässä oli palkkana aito, raaka rustoluu. Jälki sai tekeytyä viitisen tuntia ja jäljestäminen sujui todella hyvin! Nenä oli maassa suurimman osan ajasta, muutama pieni poikkeus jäljeltä sivuun tehtiin mutta omatoimisesti palattiin jäljelle. Rustoluu löytyi mutta eihän se Taikan suuhun kelvannut. Vasta kun otin luun omaan käteeni ja ravistelin sille kiivenneet muurahaiset pois se kelpasi Taikalle. Muttei suinkaan syötäväksi vaan kätkettäväksi! Sinnehän se tyttö luun kaivoi mättään juurelle ja huolellisesti kuonolla peitti aarteensa :)

2009-06-09

Maanantaina kävimme virikkeistämisjälkikurssin toisella osalla, jossa vuorossa oli tonnikala- jälki. Jälki tehtiin kippaamalla vedessä olevaa tonnikalaa sukkiksen sisään ja vetämällä sukkaa nurtsia pitkin. Jäljen päähän sitten tonniksen jämät sukasta palkinnoksi. Me oltiin taas Taikun kans ekoina vuorossa. Tein jäljestä hieman pidemmän kuin edelliskerran lihaliemijäljestä, olisiko ollut n. 15 m. Puolen tunnin odottelun jälkeen otin Taikan liinaan ja ohjasin jäljen alkuun. Siihen oli tietty lorahtanut lähes kaikki tonnikalapurkissa ollut neste, joten lientä ja hajua piisasi. Taika kulki jäljen hieman jäljen sivussa, olisiko tonnikalan haju ollut liian tuju suoraan jäljen kohdalla? No joka tapauksessa jälki mentiin loppuun ihan kivasti ja tonniskasa löytyi. Ei tainnut olla ihan Taikan lempiruokaa, sillä maistelu oli varsin varovaista. Joten taidamme uhohtaa tonniksen ja keskittyä tekemään jälkiä muilla matskuilla.

Tiistaina oltiin taas tuttuun tapaan agilityssä, ja hienosti sujui! Rata oli jaettu kahteen osaan. Me aloitimme setillä aidat, pitkä putki, rengas ja kepit. Meni tosi kivasti ja vauhdikkaasti, oli itsellä työtä pysyä perässä. Näitä suoritimme muutamaan otteeseen ja sitten tauolle. Seuraava setti koostui uudesta A- esteestä ja pussista. A- este oli melko jyrkkä ja korkea. No sehän ei Taikaa haitannut, vaan sinne vaan estettä valloittamaan! Ei pelottanut yhtään ja Taika olisi mennyt A:lle jopa ilman kehoitusta :) Ei ollut pussistakaan jäänyt kammoa kun sinne edelliskerralla jäätiin vähän jumiin. Taika huomasi pussin A:lta laskeutuessaan ja sujahti sinne ihan ilman kehoitusta. Hieno homma! Näiden jälkeen kokeilimme vielä keinua ja sekin sujui mallikkasti. Oikein onnistunut treeni kabanossin voimalla ja hyvä mieli koiralle ja emännälle:)

2009-06-07

Tollerileiri

Olipas mukava viikonloppu Himoksella tollerileirin merkeissä! Lähdimme matkaan perjantaina iltapäivällä Millin ja Marikan kanssa, jotka uskaltautuivat mukaan tolleriväen touhuja seuraamaan. Paikalle saavuttuamme majoituimme rannassa olevaan pieneen hotellirakennukseen, josta koirat välittömästi valtasivat vuoteen omaksi paikakseen. Mitäpä siinä emännillä sanomista... Perjantaina ei ollut vielä varsinaisia koulutuksia, vaan meille nou- ryhmään ilmoittautuneille oli luento aiheesta taipumuskoe, ja ihan kattavaa luento olikin. Luennon jälkeen tapasimme kouluttajamme, joka oli Taikan äitin Suffeli-siskon omistaja, Sanna. Olipas mukava sattuma! Siinä suunnittelimme lauantain ja sunnuntain ohjelmaa ja tutustuttiin treeniryhmän kanssa. Porukkaamme kuului eritasoisia koiria, joista yksi oli jo kokeillut taippareita, yksi pian menossa ja kolme enempi vasta-alkajaa. Hyvä sakki, jossa ei tarttenut hävetä omaa osaamattomuutta.

Lauantai alkoi aamulla herätyksellä klo 7, tai oikeastaan ei voi herätyksestä puhua, sillä eipä yöllä uni juuri silmiin tullut. Koirat vahtivat jokaista käytävästä kuuluvaa ääntä haukkuen ja puhisten. Nukupa siinä sitten! Aamuinen tunnelma olisi siis aika ryyd, mutta onneksi maittava hotelliaamiainen virkisti ja sai mielen piristymään. Keli oli Suomen kesään sopiva, lämmintä 4,5 ja välillä sateli räntää. Aivan mahtava treeni-ilma siis! Harkkamme alkoivat aamulla ysiltä metsässä damin noudoilla ja sitten pienellä hakuruudulla. Taikan noudot sujuivat yllättävän hyvin, samoin hakuruudunkin idea aukeni. Ruudussa Sanna oli metsässä ja heitti yhden damin Taikan nähden, jolloin lähetin Taikan noutoon. Palautus mulle ja sitten Sanna nosti maassa yhtä damia jonka Taika näki ja taas luvalla noutoon. Vielä kolmaskin dami löytyi ja siihen oli hyvä lopettaa. Hyvillä mielin lähdimme lounaalle lämmittelemään ja sitten taas puoli yhden aikaan takaisin metsään, jossa tutustuimme riistaan. Taikan reaktio oli se mitä vähän pelkäsinkin, että empäs hyi tuollaisiin koske. Varista nuuskittiin epäluuloisesti eivätkä houkutukset ja riehutukset saaneet Taikaa lintuun tarttumaan. Kokeilimme sitten laittaa variksen sukan sisään jos se olisi niin koiralle miellyttävämpi. Ei kalvannut niinkään. Luovutimme sitten vuoron toisille ja läksimme tiereunaan odottelemaan. Siinä odotellessamme Milli keksi sukassa olevan variksen ja otti sitä suuhunsa. Tästähän Taikakin sitten innostui ja jippii tarttui sukka vaakkuun useampaan kertaan! Siitä jopa pidettiin pientä vetokisaa Millin kanssa..

Toinen päivän riistoista oli pupu, joka ei ollut juuri varista ihanampi. Pupulla vedettiin jälki metsään, jota pitkin Taika hienosti kulkikin "kaadolle". Siis jäljestäminen kyllä sujui, mutta pupu ei suuhun kelvannut kovista innostamisyrityksistä huolimitta. Pikkuisen närpittiin korvia etuhampailla ja kovasti nuuskutettiin. Toinen jälki tehtiin sitten keinopupulla, eli pupunnahalla päällystetyllä damilla. Jälki meni taas mallikkaasti ja keinokania otettiin vähän suuhunkin. Oikein hyvä alku! Reenien jälkeen läksimme vielä lenkille Millin ja Taikun kanssa, josta saavuimme hotellille viiden aikaan. Siis koko päivä ulkona +5 ja räntä- vesikuuroissa. Koirat olivat melkoisen väsyneitä. Kun läksimme syömään, telkesimme hotellin ovat sisäpuolelta kiini, sillä Milli osasi sen avata kahvaa painamalla. Ovi olikin pysynyt kiinni, mutta Milli oli keksinyt avata kaapin oven, jossa Taikan runsaasti herkkuja sisältävä kassi oli hyllyllä melko korkealla. No sehän ei Milliä pidätellyt vaan kassi oli kiskottu lattialle ja kaikki herkut syöty. Ja niitä oli paljon! Kyllä oli Millin maha pyöreä kun tultiin takaisin huoneeseen ja nähtiin "tuhon" jäljet. Taikan varsi oli solakka joten ei tainnut herkuista paljoa Taika saanut. Onneksi ruokaa oli jäljellä vielä sellaisessa purkissa jota ei Milli- houdinikaan osannut avata ja Taikakin sai sitten syödäkseen. Illan köllöttelimme lähinnä huoneessa telkkua katsellen koirat vierellä sängyllä. Alkoi olla väsynyttä porukkaa ja seuraava yö nukuttiinkin sitten hyvin koko porukka, enää ei jaksettu vahtia.

Sunnuntai alkoi taas aamusella pienellä lenkillä Himoksen rinteille, jossa koirat saivat juosta pahimmat höyryt pois. Sitten aamupalalle ja reenaamaan klo 9. Vuorossa oli lokkeihin tutustuminen ja vesinouto. Harjoitus tehtiin pienellä soisella metsälampareella. Taikan käytös oli melkoista vempulointia, kun jouduttiin odottamaan omaa noutovuoroa. Kiljuntaa, ulvontaa, pärinää- kyllä tollerista lähtee monenlaisia ääniä! Kun oma vuoro sitten vihdoin koitti, niin dami otettiin ylös lammesta. Veteen meno oli vaikeaa, kun oli outo ja mutainen ranta. Taika yritti etsiä kohtaa rannalta joka olisi mahdollisimman lähellä damia. Uiminen sujui kyllä mallikkaasti sitten kun veteen asti vihdoin uskallettiin. Teimme kolme daminoutoa, ja sitten kokeiltiin lokkia. Sitä käytiin katsomassa, mutta suuhun ei otettu. Toinen ryhmämme koira jolle lokki kelpasi noudettavaksi sitten kävi linnun hakemassa ja me siirryttiin Taikan kanssa syrjään lammelta tutustumaan lokkiin tarkemmin. Kovalla riehutuksella Taika lokkiin muutaman kerran varovasti tarttuikin, joten kai se siitä..

Vesinoutojen jälkeen teimme vielä daminoutoja kahdella damilla, jotka sujuivat melko kivasti häiriötekijöistä huolimatta. Myös varista kokeiltiin vielä. Sannalle hatunnosto siitä kuinka sitkeästi hän jaksoi varista riekuttaa ja vaakkua yrittäessään saada Taikaa siitä innostumaan! Ja työ tuottikin tulosta, varikseen tartuttiin ja sitä kannettiinkin pieniä matkoja. Edistystä siis edellispäivästä!

Molemmat treenipäivät olivat oikein hyvät ja monipuoliset. Taika ei ollut toivoton tapaus kuten olin vähän pelännyt, mitään katastrofeja ei sattunut. Damit noudettiin kivasti ja riistaankin uskallettiin lopulta koskea. Sunnuntaina oli ohjelmassa vielä verinäytteen ottaminen PRA- ja CEA- testejä varten. Näytteenotto alkoi klo 12 hotellin alakerrassa, jossa oli odottelemassa jo useita koiria kun sinne saavuimme. Me saimme numerolapun 5 ja istuimme oottelemaan vuoroamme. Nätisti Taika jaksoi pienessa tilassa odotella, vaikka ympärillä oli koiria ja ääntä riittämiin. 45 min odotettuamme tuli meidän vuoro mennä kupattavaksi. Näytteen ottaminen sujui peloistani huolimatta hyvin. Pidin Taikaa kiinni sylissä tukevasti ja näytteenottaja laittoi kiristyssiteen olkavarteen. Sitten putsaus ja suonen etsiminen ja neula suoneen. Valitettavasti verta ei tullut riittävästi kahteen näyteputkeen ja Taikaa jouduttiin pistämään vielä toisen kerran. No hengissä selvitiin ja näytteet saatiin. Nyt vain odotellaan tuloksia onko Taika PRA A vai B, tietää sitten jos (kun:)) joskun pentuja tehdään että minkälainen isukki pennuille käy!

Näytteen ottamisen jälkeen tyhjäsimme huoneen ja jätimme koirat autoon odottamaan lounaan ajaksi. Sitten iloisin ja tyytyväisin mielin kotia kohti, jonne saavuimme sunnuntaina kolmen aikoihin.

Illalla kävin Taikan kanssa pienen lenkin järven ympäri ja noudettiin muutama keppi vedestä. Lenksun jälkeen otin käsittelyyn variksen, jonka Sanna antoi meille "tuliaisiksi" leiriltä. Leikkasin vaakulta siivet irti Taikan tutkaillessa hyvin kiinnostuneena vieressä. Ja kappas kuinka hyvin siivet kelpasivatkaan kannettaviksi ja noudettaviksi! Myös siivetöntä lintua kannettiin muutamaan kertaan, joten eiköhän se siitä pian maistu kokonainenkin vaakku kun vain reenata jaksetaan! Leiristä jäi niin positiivinen mieli että varmasti tullaan toistekin, siellä saa viettää oikein kunnon laatuaikaa oman haukun kanssa!

2009-06-02

Aktiivinen alkuviikko

Helteisen sunnuntain näyttelypäivän jälkeen jatkui aktiivinen koiraelämä, ensin maanantaina virikkeistämis- jälkikurssilla ja sitten tiistaina agilityn jatkokurssilla.

Jälkikurssi osoitti Taikan osaavan käyttää nenäänsä oikeaoppisesti. Tehtävä oli Taikalle helppo, mutta varmasti mieluisa! Jälki tehtiin laimealla lihaliemi- litkulla, jota lirutettiin pullosta nurmikolle n. 10 m matka. Jäljen päähän laitettiin köntti raakaa jauhelihaa. Kurssilla oli 4 koiraa ja kaikille tehtiin oma jälki hieman eri paikkoihin. Taika oli suoritusvuorossa ekana. Kun jälki oli "tekeytynyt" puolisen tuntia, otin Taikan liinaan ja ohjasin jäljen alkuun. Vihjesanalla jälki Taika laittoi kuonon maahan ja eteni suoraviivaisesti ja kivan rauhallista vauhtia jäljen päähän. Uusi tuttavuus raaka jauheliha maistui hyvin ja sekä emäntä että koira olivat tyytyväisiä! Millin jäljestys omalla vuorollaan sujui lennossa, ilmavainulla suoraan jauhelihalle. Kaksi muuta koiraa suorittivat myös tehtävän omilla tyyleillään. Ensi kerrallaa on sitten vuorossa tonnikala-sukkahousu jälki, josta tehdään pidempi.

Tiistaina agilityn jatkokurssi järjestetiin taas heinäpellolla. Mukana oli vain neljä koiraa joten treenaus aikaa oli kivasti enempi kuin viime viikolla. Esteet oli jaettu kahteen settiin joiden välillä pidimme taukoa toisen koirakon treenatessa. Ekana teimme sarjan kaksi aitaa, pituus ja uutena pussi. Kaikki sujui oikein mallikkaasti, eikä rapisevaa pussiakaan ujosteltu yhtään. Kerran Taika sotkeutui pussiin ja mylläsi sen rullalle, onneksi pääsi melko nopeasti omin avuin ulos. Olin jo varma että nyt ei koiraa enää pussiin saa millään, mutta pelko oli onneksi turha. Pussia kohtaan ei syntynyt kammoa vaan se suoritettiin innokkaasti. Toinen setti koostui uudesta, pidemmästä ja kapeammasta putkesta, renkaasta ja kepeistä. Putki oli kiva, rengas hypättiin oikeaoppisesti ja kepitkin sujuivat mukavasti. Oli siis varsin onnistunut agikerta, josta sekä koiralle että emännälle jäi hyvä mieli!