Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 EEV-17 EEVV-17 RIGAVW-18 HeVW-18 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE BY MVA EE MVA LV MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 HeV-18 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tyttären Myrrin (RIGAJW-18 JV-18 Magicfox`s Amarone) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2018-01-29

Pennut kasvaa ja kehittyy :)



Onpas kohta kaksi viikkoa pentulaatikon äärellä kulunut nopeaan! Ensimmäinen viikko oli pelkkää syömistä ja nukkumista pentujen osalta. Minku asusteli laatikossa lähes jatkuvasti, tarpeillaan kävi nopeasti pihalla ja sitten takaisin syöttämään ja putsailemaan pentuja. Toisella viikolla Minku alkoi viettää aikaa enemmän myös laatikon ulkopuolella, ja muutama päivä sitten yhdistettiinkin lauma. Eli Minku pääsi omista pentutiloista portin takaa muuhunkin asuntoon. Yhdistäminen sujui oikein hyvin, mitään murinoita tai muita skismoja ei lauman kesken ollut. Vielä ei kuitenkaan Taika eikä Lumo ole päässeet tutustumaan pentuihin. Sen aika on ehkä viikon päästä, ainakin jos Minku sallii tutustumisen samoihin aikoihin kun Taika salli Lumolle tutustumisen pentuihin neljä vuotta sitten. Edetään aivan emon mukaan :)

Viikonloppuna Minku osoitti selvästi haluavansa lähteä mukaan lenkille. Ymmärtäähän sen, kun on paljoon liikuntaan ja tekemiseen tottunut koira, pentulan miljöö alkaa käydä pieneksi pikkuhiljaa. Joten lenkeillä Minku on nyt käynyt mukana ja innolla siellä tissit heiluen kulkee :) Pieni ongelma on nyt se, että pakkasten on ennustettu kiristyvän. Tissien suojaaminen kylmältä on probleema, kun ei oikein mikään pukine niitä suojassa pidä tai kunnolla päällä pysy. Kaikenmoista viritystä on kokeiltu, mutta kehittely jatkuu....

Pentujen kehityksessä on viime päivinä tapahtunut melkoisia harppauksia. Perjantaina huomasin ensimmäisen pojan raottaneen toista silmäänsä :) Ja viikonlopun aikana viirusilmiä on laatikkoon ilmaantunut enemmänkin. Osalla silmät ovat oikeasti jo pienesti auki, osalla vasta pienen pienellä viirulla. Ei montaa päivää mene, kun kaikki siirtyvät näkevien maailmaan. Korvien aukenemista odotellaan sitten seuraavaksi, ehkä ensi viikon lopulla.



Ensimmäinen viirusilmä :)

Myös kävelyaskelia on viikonloppuna harjoiteltu ahkerasti. Enää ei siis vain ryömitä, vaan noustaan tassuille ja hoiputaan menemään muutamia askelia- huvittavan näköistä :) Muutama pentu on jo kakannutkin itse, siis ihan menneet kakka-asentoon ja tehneet tuotoksen ilman Minkun apuja. Kehittynytttä porukkaa!

Pennuilla on jo monenlaisia ääniä. Kiljahduksia, haukahduksia, murahduksia, "kehräämistä", äänimaailma on laaja. Selvästi eri äänillä on eri funktiot. Osaan äänistä Minku ei reagoi lainkaan, mutta jotkut äänet saavat Minkun siirtymään heti laatikkoon tarkistamaan tilanne.

Maito on maistunut pennuille mainiosti. Toissapäivän punnituksessa suurimmat pojat olivat jo lähes kilon painoisia, ja pienimmätkin vain pari sataa grammaa perässä. Pentueessa on kolme melkoista mörssäripoikaa tällä hetkellä, yksi vähän pienempi poika ja pari pienempää tyttöä, loput siltä väliltä. Erot ovat kuitenkin varsin pieniä ja ketään pennuista ei ole tarvinnut erikseen vahtia. Kaikki pitävät huolen ruokavuoroistaan ja syövät masunsa täyteen kun imetyksen aika on. Minkukin on syönyt varsin hyvin, ja monipuolista energistä ruokaa mammalle tarjotaan. Siitä huolimatta uuma on kapea ja paino varsin timmi. No, eipä se ole ihme kun tuollaista katrasta ruokkii!

Pentujen kodeille ollaan päivittäin tarjottu kuvaa ja videoita laatikosta. Hienoa kun on tällaiset nykyajan systeemit, pysyvät tulevat perheet ajan tasalla pienten kehityksessä. Myös tulevia vierailuja on jo sovittu, samoin pentujen haut. Pentutarkastus on varattu pikkuisille kuin myös pentutestaus. Se onkin hienoa, että pennunostajamme Emmi, joka on aiemmatkin pentueet meillä testannut, tulee testaamaan tämänkin pentueen! Testaus tapahtuu päivänä ennen tarkastusta ja sirutusta, eli lopulliset päätökset siitä kuka pentu mihinkin kotiin muuttaa, tehdään sitten loppusuoralla. Tavoitteena on, että jokainen pentu saa itselleen parhaiten sopivan kodin. Pentukyselyjä meille tulee edelleen, niin kennelin sivujen kuin sähköpostin kautta. Hienoa on huomata, kuinka monta loistavaa kotia on meidän pennuista kiinnostuneita! Ja harmillista se, ettei näille voida pentua tarjota. Seuraava pentue Minkulle on suunniteltu n. vuoden 2019 loppuun / 2020 alkuun, jos nyt kaikki tämän pentueen kanssa sujuu hyvin. Toistaiseksi kaikki on mennyt suorastaan loistavasti aina astutuksesta, tiineydestä, synnytyksestä ja pentujen hoidosta saakka. Minku on mahtava emo :)



Luonnetta pikkuisilta jo löytyy ;)

2018-01-16

Piemonte- pentue on syntynyt 16.01.2018 :)

Minkun lämmöt lähtivät laskuun sunnuntaina. Alimmillaan mittasin lämmön 36.02 C yhdeksän aikaan maanantaiaamuna. Samalla Minkun käytös alkoi muuttua rauhattomaksi. Pesää tehtiin kovasti, ensin yläkerran vaatehuoneeseen, sitten makkariin sängyn alle, ja ulos päästessä talon sokkelin juureen. Monta oli hyvää pesäpaikkaa Minkulla (omasta mielestään), mutta onneksi se oma pesälaatikkokin kelpasi kaivuupaikaksi ja lopulta sinne Minku majoittuikin, viettäen läähättäen siellä maanantai-illan ja seuraavan yön. Tiistaiaamuna viiden maissa lämpö näytti olevan 36.7 C, eli noussut muttei vielä sinne saakka mitä oppaat sanovat olevan synnytyksen alussa lämpö. Laskeskeltiin, että lämmöt ovat olleet alhaalla nyt niin kauan, että nousun pitäisi olla jo suurempi. Mietimme, että soitellaan Reviiriin kun se aukeaa kahdeksalta. Tätä soittoa en ehtinyt kuitenkaan tehdä, sillä vähän ennen kahdeksaa Minkun läähättessä laatikossa, tunsin ensimmäisen supistuksen tulevan. Synnytys oli alkanut!

Supistuksia tuli alkuun harvakseltaan, sitten pikkuhiljaa ne alkoivat voimistua. Hieroin läpi koko synnytyksen Minkua niskasta hännän juureen, tämän sanotaan voimistavan supistuksia. Kun supistelua oli kestänyt puolisen tuntia, tulivat lämpöiset vedet laatikkoon ja Minku alkoi ponnistaa kunnolla. Eikä aikaakaan, kun näin pennun kuonon pilkistävän maailmaan ja Minkua kovasti kannustaen Piemonte- pentueen ensimmäinen jäsen oli saapunut! Minku tiesi heti miten toimia pennun kanssa. Se repi sikiökalvot pennun yltä ja söi istukan sekä katkaisi napanuoran. Napanuoran katkaisu oli jokaisen pennun kohdalla sen verran rajun näköistä puuhaa, että pidin nuorasta kiinni pennut päästä muutaman sentin päästä ja Minku sai hoitaa katkaisun. Mikään nuorista ei vuotanut, eli tämä oli ilmeisen hyvä taktiikka.


Ensimmäinen Minkun vauvoista :)

Ensimmäinen pentu syntyi ajalla 8.50 ja oli hyvän kokoinen, itse asiassa pentueen suurimmalta näyttävä, uros. Pennulla oli kauniit merkit tassuissa, päässä ja hännässä. Pontevasti pentu alkoi heti hakeutua nisille ja Minku nuoli poikansa kuivaksi. Ihana oli katsella tätä uuden elämän alkua ja emon onnea :)

Seuraavaa pentua odoteltiin puolisen tuntia. Kun supistukset alkoivat taas voimistua, nostin ensimmäisenä syntyneen pojan laatikkoon tieltä "turvaan", lämpösen viltin ja kauratyynyn päälle. Jälleen Minku työnteli voimistuen ja kohta esiin ilmestyikin pentueen toinen jäsen, hyvän kokoinen uros. Tällä uroksella on aivan pieni valkea merkki lavan kohdalla, uskon merkin häviävän pennun kasvaessa ja turkin vaihtuessa. Muuten merkit olivat kauniit kuten ykköspojallakin.

Sitten tulikin kiire, juuri kun oltiin saatu poika kalvoista ulos niin Minku ponnisti uudelleen, vain minuutti veljensä jälkeen maailmaan putkahti pentueen ensimmäinen tyttö! Tulivat siis aivan peräkanaa nämä kaksi ja kätilöä (minua) tarvittiin molempien kuorimisessa kalvoista ja apuna kuivaamaan pentuja- Minku kun ei ehtinyt nuolla kumpaakin samaan aikaan. Pentujen syntymäajat siis 9.30 ja 9.31 :)


Juuri maailmaan syntynyt pentueen 2. uros

Narttu oli veljiään pienempi, mutta hyvin terhakka ja hakeutui heti nisälle. Harmittavasti tytöllä on selvä valkoinen niska"tähti", eli näyttelykoiraa tästä prinsessasta ei tule, mutta toivottavasti muuten hyvä harrastuskaveri! Näin ainakin hänen tuleva kotinsa on luvannut :)

Tähtiniskainen Prinsessa kera veljiensä :)

Seuraavaa pentua ei tarvinnut myöskään odotella kauaa, pian maailmaan saapui (klo 9.45) vauhdilla ja ilman kalvoja pentueen neljäs jäsen, ponteva uros. Pennun synnytys tuotti Minkulle selvästi enemmän kipua kuin kolme aiempaa, johtuen kalvottomuudesta- eihän se kulje kanavassa niin hyvin kuin liukkaat sikiöpussit. Onneksi pentu kuitenkin tuli ulos ihan hyvin ja minä sitä kuivailin, Minkun käydessä tässä välissä laatikon ulkopuolella ja mennen sitten sohvalle, minne vuosikin aika paljon verta. Vähän jo pelästyin, että onko verentulo vakavaa, mutta onneksi sitä ei sitten jatkunut kauaa. Ilmeisesti sisään jäänyt istukka vuosi tuon veren ja kohta Minku palasikin laatikkoon hoitamaan pentujaan, eli kaikki näytti olevan hyvin.

Tulokkaan putsailua :)

Viides pentu, poika tämäkin, syntyi takajalat edellä klo 10.15. Koska pentu tuli jalat edellä, kiirehdin Minkun apuna rikkomaan kalvot kuonon edestä kun pää saatiin ulos. Eipä näyttänyt olevan ongelmaa tuon syntymäasennon kanssa, hyvin luisti pihalle noinkin päin :)

Viiden pennun synnyttyä Minku pitikin 1 h 20 min tauon, hoitaen ja imettäen lapsiaan. Ilmeisesti toisessa kohdunsarvessa oli ollut nämä 5 ja sen tyhjennyttyä huilattiin hetki ennen toisen kohdunsarven tyhjennystä. Hieroskelin Minkua ja ihailin vauvoja siinä odotellessa. Mieleen hiipi myös ajatus, mitäs jos tyttöjä ei saadakaan enempää, ei saadakaan Myrttiä.... Tuo pieni soma tyttö joka oli tähän mennessä ainoa syntynyt tyttö, oli aivan ihana- mutta kun me näyttelyitä harrastamme niin värivian vuoksi emme sitä ajatelleet kotiin kuitenkaan jättää. No, kohta se nähtäisiin tuleeko tyttöjä vielä vai oliko tilauksessa 7 veljestä ja 1 prinsessa....


Kohta supistuksia alkoi taas tulla ja klo 11.35 syntyi maailmaan toinen tyttö, mukavan kokoinen soma neiti pienin valkein merkein. Tämä tyttö oli ensimmäinen pentu jolla ei ollut kuonossa valkoista, isoäitinsä Taikan näköä siis :) Tyttö oli terhakka kuten muutkin pennut ja liittyi Minkun nuoltua hänet kuivaksi nisille sisarustensa joukkoon.

Silittelin imettävää Minkua ja tunsin että kaksi pentua mahassa vielä on. Molemmat olivat oikealla puolella ja melko ylhäällä. Aloin toisella kädellä hieroskella pentuja alaspäin ja toisella Minkua selästä että supistuksia tulisi. Niitä alkoikin tulla ja lähempänä kohdunsuuta oleva pentu alkoi  supistusten voimasta liikkua eteenpäin. Klo 12.10 saapuikin maailmaan pentueen kolmas ja viimeinen tyttö, reippaan kokoinen ja kauniilla valkeilla merkeillä varustettu :) Myrttikandidaatteja meillä on nyt siis kaksi, saapa nähdä kumpi noista neidoista meille tulee jäämään....

Kun seitsemäs pentu oli syntynyt, Minku laittoi lepäämään ja kyljellään maaten imetteli pentuja. Tässä kohtaa alkoi kätilöä hieman hirvittää, että mitäs jos se röntgenissä nähty ja mahassa melko kaukana kanavasta tuntuva pentu ei synnykään normaalisti.... Olisi aika kamalaa joutua lähtemään lääkäriin syntyneiden pentujen ja emon kanssa... Kauhuskenaariot vilisi mielessä mutta kehuin ja silittelin Minkua, koittaen saada pentua liikkeelle. Puolisen tuntia siinä meni, kun supistukset alkoivat ja voimistuivat. Siirsin 7 syntynyttä laatikkoon ja valmistauduin ottamaan pentueen viimeisen jäsenen vastaan. Muutaman kovan supistuksen jälkeen ulos pilkistivät takajalat, eli tämä pentu oli toinen takatarjonnassa tuleva. Melkoisen iso uroksen jötkäle sieltä ulos supistusten tahdissa saatiin, minä auttelin taas kalvojen kanssa kun pää sieltä viimeisenä syntyi. Tällä pojalla oli todella iso valkea kaulus, eli pentueeseen saatiin kaksi reippaasti liikaa valkoista omaavaa. No, pääasia että ovat terveitä ja kauneusvirheet on pieni murhe :) Kun enemmän kasvattaa niin varsin todennäköisiä nämä tässä rodussa ovat. Meidän kahdessa aiemmassa pentueessa ei ole ollut, mutta nyt geenit suosivat valkoista. Ja ovathan ne kieltämättä kauniita, ei voi kiistää :)

Kun viimeinen poika oli putsattu ja päässyt nisille, Minku otti unet. Pennut siinä tuhisivat ja imivät ja me Jarnon kanssa katseltiin ja ihmeteltiin uuden elämän alkua. Oli se vaan liikuttava hetki ja jotain suurempaa.. :)

Kaikki kasalla :)

Kun Minku heräili vein hänet hihnassa ulos (muuten ei olisi laatikosta poistunut) ja Jarno vaihtoi aluset laatikkoon. Tämän jälkeen Minku ei olekaan laatikosta poistunut kuin muutaman kerran hihnassa viemällä tarpeilleen, josta palaa juoksujalkaa takaisin pentujen luo. Pennut imevät ja nukkuvat, välillä joku tuolta kiljaisee ja kaikenmoisia tuhinoita ja vikinöitä väliin kuuluu. Paras ääni on tyytyväinen mussutus kaikkien ollessa tissillä :) Minkulle ruoka tarjoillaan laatikkoon ja saa syödä siinä imettäessään. Hyvin on maistunut juoma ja ruoka. Istukat Minku söi kaikki joten vatsa on mennyt löysälle odotetusti. Ei kuitenkaan pahasti, kun ei itse pyydä ulos vaan tekee tarpeensa kun se sinne viedään.

Illalla oli tarkoitus myös punnita pennut, mutta Minkun ilme laittaessamme ekan pojan puntariin oli sellainen, ettei haluttu tuoretta äitiä stressata. Punnitukset tehdään siis tänään, kun Minku on toisen kanssa pihalla. Kovin pulleilta ja jänteviltä pikkuiset näyttävät, eiköhän siellä ole painot oikeaan suuntaan menossa.

Tälläista pentuarkea täällä nyt sitten eletään, aika ihanaa uutta ja ihmeellistä- sekä onnentäyteistä :)

Loistomamma kera katraansa!

2018-01-09

Lumolle Paatsan Malja 2017!


Saimme eilen iloisia uutisia Suomen Noutajakoirajärjestöltä. Lumolle on myönnetty vuoden 2017 parhaan käyttö- ja näyttökoiran palkinto Paatsan Malja! Tunnustus on huikea, kaikkien noutajarotujen paras "dual purpose" koira Suomessa! Seuraavassa Nuusku- lehdessä tulee olemaan julkaisu meidän Lumpparista :) Palkintoon oikeuttavat meriitit Lumo keräsi KV- ja KR- näyttelyiden voitoista sekä MEJÄ- tuloksista. Onhan tämä eräänlainen kasvattajan unelma- sekä käyttössä että näytössä loistava kasvatti, joka muiltakin ominaisuuksiltaan on puhdasta kultaa !

Minku kävi perjantaina tiineysröntgenissä, kun vuorokausia oli kasassa 50. Nätisti neiti röntgenpöydälle pötkähti ja heti ensimmäinen kuva pikkuisista oli varsin onnistunut. Sieltä laskimme lääkärin kanssa helposti 8, mutta ehkä jopa 9 pentua. Nyt mennään tiineyden loppusuoraa, pienet voivat syntyä perjantaista alkaen päivänä minä hyvänsä.... Minkun vointi on edelleen ollut erinomainen, pienet jo kovasti potkivat ja mylläävät mahassa, silti lenkkeily vapaana ja ruoka maistuu edelleen erinomaisesti. Ihana tuleva äiti!


Pikkuiset vuorokaudella 50 :)

2018-01-02

Minkun odotus on edennyt jo loppusuoralle.. :)

Niin se aika rientää, meidän laumassa vatsan kasvattelun merkeissä. Sitten ultran jossa käytiin 15.12, on melkoinen muutos Minkun ulkomuodossa tapahtunut. Solakka neito muistuttaa tällä hetkellä enemmän kuuttia, tai pitäisikö sanoa jo, hyljettä :) Painoa on tullut lisää reilut nelisen kiloa verrattuna aikaan ennen tiineyttä. Perjantaina, kun vuorokausia on täynnä 50, menemme ottamaan tiineysröntgenin, missä toivottavasti nähdään se, montako pentua alati kasvava vatsa kätkee sisäänsä.


Minkun masu vuorokaudella 46 :)

Minku on voinut varsin hyvin läpi koko tiineysajan. Pientä ruokahaluttomuutta esiintyi viikoilla 3 ja 4, sitten alkoikin ruoka maistua ja viikot 5 ja 6 syötiin kymmenen edestä :) Nyt kun vatsa alkaa olla jo melkoinen, on selvästi välillä närästelyä joka vaikuttaa ruokahaluun. Mutta tässäkin on toimiva konsti löytynyt. Minku oli pienenä huono syömään nappuloita kiposta ja silloin otettiin käyttöön lenkkiruokinta. Minulla siis on taskussa päivän nappula-annos ja kun Minku tulee tarjoamaan seuraamista yms kontaktia, tulee palkka nappuloina ja kappas. näin ne maistuvat erinomaiselta! Sama tyyli toimii nyttenkin. Esim. tänä aamuna otin 3 dl pentunappulaa taskuun ja pimeässä lenkkiä talsiessa pidettiin pari ruokataukoa. Rouskutus vaan kävi kun neiti pisteli menemään, ja lisääkin olisi ottanut. Kyllä se vaan niin on, että ulkona kaikki maistuu paremmalta ;-)

Olin joulunajan reissussa etelässä (äitini 70 v matka lapsuudenperheen kesken) ja sillä välin Jarno huolehti laumasta erinomaisesti- kiitos vaan Rakkaalle täällä julkisestikin :) Lomani aikana oli pentuhuone rakentunut ja tarvikkeita hankittu. Minku on ottanut pentuhuoneen jo aivan omakseen, makoilee sohvalla ja välillä käy laatikossakin tutkailemassa. Selvästi tuntuu tietävän, mitä varten laatikko on. Fiksu tyttö :)


Minkun pentuhuone. Lakanalla saa laatikosta hyvinkin suuren osan peittoon, luolaksi ikään :)

Vuosikin tuossa vaihtui pari päivää sitten. Yleensä tässä vaiheessa olen kerrannut menneen vuoden tapahtumia ja kirjannut tavoitteita uudelle vuodelle. Nyt tämä tiineys ja tuleva pentuprojekti on vienyt niin paljon ajatusenergiaa, että kummempiin kertailuihin ja suunnitteluihin ei kykene. Yhteenvetona sanottakoon, että harrastusvuosi 2017 oli etenkin mejän osalta erinomainen, valioitumiset Lumolla ja Minkulla ja osallistuminen piirinmestaruunkisoihin kivoin tuloksin jäivät erityisesti mieleen. Samoin virstanpylväänä pidän Lumon SOVE:n läpäisyä sekä erityisesti Taikan näyttelymenestystä vielä veteraaninakin Rouva on voittoja napsinut. Listaus koiranetissä varsinkin Rouvan kohdalla näyttää melkoisen, sanoisinko, upealta!


Tyttöset Jouluaattona nauttimassa talven auringosta :)

Vuodelle 2018 en aseta tavoitteita muuta kuin pentueen saattamisen onnistuneesti maailmaan ja että kaikki sujuisi hyvin pikkuisten ja oman lauman elämässä. Voisikos sitä tärkeämpää tavoitetta ollakkaan :) Kaikille lukijoille oikein hyvää ja onnellista Uutta Vuotta!