Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RIGAVW-18 EEV-17 EEVV-17 RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE BY MVA EE MVA LV MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tyttären Myrrin (RIGAJW-18 Magicfox`s Amarone) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2016-01-28

Minkun pentusuunnitelmat :)

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, on vuoden päästä tähän aikaan Minkun pentue laitettu aluilleen :)

Pentueen urosta olen pohtinut pitkään ja hartaasti, kysyen myös rotuyhdistyksen kantaa asiaan. Monta asiaa on pitänyt ottaa huomioon. Minku itse on terve kaikin puolin, samoin Minkun sisarukset. Harrastuspotentiaalia löytyy ja ulkomuotokin on enemmän kuin kohdillaan. Uroksen suhteen olen asettanut vähintään samat kriteerit. Oma ja lähisuvun terveys ovat etusijalla, ulkomuoto on kohdillaan ja tärkeänä pidän sitä, että taipumuskoe on suoritettu. Uroksen halusin myös olevan suomalainen, ihan siitäkin syystä että suomalaisista tollereista useimmiten on enemmän ja luotettavampaa terveystietoa saatavilla myös jalostustoimikunnalla. Tällä kertaa halusin myös, että uros ei ole ensikertalainen  vaan sillä on jonkinmoista näyttöä lisääntymiskyvystä sekä jälkeläisnäyttöä.

Olen saanut ilon tutustua ja ystävystyä tulevan pentueen isän omistajan kanssa noin vuosi sitten. Jo silloin kun tapasin uroksen ensimmäistä kertaa, se miellytti silmääni suuresti. Todella komea, jykevä ja kauniin tumman värinen, hyvillä merkeillä varustettu uros. Luonne vaikutti itsevarmalta ja tasapainoiselta. Nämä havainnot vain vahvistuivat, kun teimme uroksen omistajan kanssa kesällä yhteisen näyttelymatkan Latviaan. Minku ja uros tulivat erinomaisesti juttuun keskenään, matkasivat saman auton takatilassa ja asustelivat samassa hotellihuoneessa. Tämä oikeastaan sinetöi haluni käyttää ko. urosta. Kun vielä muu selvitystyö terveyden ym. asioiden suhteen näytti vihreää valoa, on päätös syntynyt.

Minkun tulevan pentueen isäksi on valittu Pyry, Hedera`s Love Supreme. Pyryssä täyttyvät ne toiveet, mitä urokselle asetin. Pyryn omistaja on hyvin tarkkaan selvittänyt lähisuvun terveystilanteen, ennen kuin on antanut Pyryä jalostuskäyttöön. Pyryllä on nyt yksi pentue (Sienna-Red kennel), kysyntää jalostukseen on ollut sekä Suomessa että ulkomailla. Pyry on suorittanut noutajien taipumuskokeen ja luonteeltaan on itsevarma, tervepäinen ja tasapainoinen. Ulkomuodoltaan Pyry on Minkun tyyppiä, "showtollerimallia", väriltään kauniin tumman punainen hienoilla valkoisilla merkeillä varustettu.

Yhditelmästä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä (info@magicfoxs.fi), kerron mielelläni lisää tulevasta pentueesta!

Tässä vielä muutama kuva komeasta Pyrystä :)













































2016-01-26

Lumolle LUVA hyppyradalta!

Edellisessä päivityksessä kertoilin agitreenien sujumisesta ja edistymisestä. Ilo onkin kertoa, että edistyminen on nyt dokumentoitu myös virallisesti: eiliseltä iltakisojen hyppyradalta Lumo ja Jarno nappasivat upean 0- suorituksen! Virallisesti merkittynä Midi-1 E LUVA, aika -10.72 s ja 4. sija!

Olimme paikan päällä hyvissä ajoin ja kisa oli myöhässä, joten ehdimme seurata usean koiran suorituksen ennen omaa suoritusvuoroa. Rata oli ykkösen radaksi haastava, kuten monet rataa seuraavat totesivat. Tämä näkyi myös koirien tuloksissa. Seuraamassamme maksiluokassa 0- ratoja tuli vain kaksi ja hylkäyksiä todella paljon. Lumon veli Rommi kisasi makseissa ja hienoa työskentelyä oli rata aina viimeisille putkille saakka. Siellä valitettavasti meno kahdesta vierekkäisestä putkestä väärään ja tästä hylky. Moni koira hylkääntyikin samaan kohtaan, tämä rinnakkaisten putkien pari oli mennen tullen, radan alussa ja lopussa, todella haasteellinen. Radalla oli muitakin haasteita, Putkia oli paljon ja ne olivat enimmäkseen suoria, esteiden välimatkat pitkiä jolloin nopeus nousi valtaisaksi vauhdikkailla koirilla. Meidän odotukset Lumon tuloksen suhteen eivät olleet korkealla, sillä tiedämme Lumon olevan todella nopea ja nuo radan haastavat kohdat, no, kaiken pitäisi sujua nappiin jotta tulos saataisiin.

Lumo  oli radalla viidentenä suorittajana. Jarnon viedessä Lumon lähtöön kuulin heti että jaahas, kierrokset nousi. Pientä kiljahtelua siis kuului. Lähtöpillin soidessa Jarno siirtyi ensimmäisen esteen, aidan, taakse ja Lumo läksi matkaan varastaen. Kuitenkin Jarno sai Lumon hyvin hallintaan, aidalta tiukasti vierekkäisen putkiparin ekaan putkeen ja siitä suoraan toiseen putkeen. Sitten seurasi aitoja 3 kpl, osa vinohypyin. Sitten kaarreputkeen ja tästä vauhdilla pussiin, aita ja kaarreputkeen, josta vauhdilla yli muurin ja seuraavaan kaarreputkeen. Siitä renkaan läpi kepeille. Lumon pujottelu oli todella upeaa katseltavaa, ei virheen virhettä eikä epäröintiä, vauhtia oli! Kepeiltä vinosti pituudelle ja tästä putkiparin ekaan putkeen (kohta missä Rommi hylkääntyi), toisesta päästä tiukalla kaarteella toiseen putkeen ja täysillä ulos ja viimeisen aidan ylitys. Esteitä oli maksimimäärä eli 18, ei siis mitään helpotuksia rataan tässäkään asiassa.

Kun Lumo ylitti viimeisen aidan kuulin mieskuuluttajan sanovan "Ja Nollarata, onnea!" ja minulle sanottiin että upea suoritus, onnea moneltakin taholta. Juoksin Jarnon ja Lumon luo ihan täpinöissä ja hihkaisin nollarata tuli, melko varmasti! Jarno luuli että Lumolla olisi tullut 5 virhepistettä yhdeltä aidalta, hän ei siis odottanut nollarataa joten yllätys oli melkoinen. Menimme heti katsomaan tulospäivityslistaa ja sinnehan se Lumon tulos ilmestyi, nollarata! Aika radan ihanneaikaan nähden -10.72 s ja tällä suorituksella Lumo sai LUVA:n. Ei sitä oikein meinannut käsittää mitä oikein tapahtui :) Fiilis oli riemukas ja hämmästynyt, Lumo ja Jarno vetivät tuollaisen suorituksen! Monet ihmiset onnittelivat ja saatiimpa Lumon edellistä -10 vp rataa tuomaroineen tuomarinkin näkemys suorituksen sujumisesta. Mediluokassa oli kisaajia 13 ja nollaratoja tuli 5, hylkyjä 6. Lumon sijoitus oli lopulta 4. joten palkinnoille ei päästy. Se ei kyllä harmittanut yhtään, sillä saimme niin paljon enemmän kuin ikinä uskallettiin edes toivoa! Kyllä se vaan on todettava että Lumo on melkoinen pakkaus :) Yhteistyö hyvän koulutuksen ansiosta on alkanut sujua ja kantaa nyt hedelmää. Jarno on tehnyt huipputyötä ja isot kiitokset kuuluvat myös ProCaniksen ohjaajillemme Marialle ja Markolle. Kiitos :)



2016-01-25

Kaikenmoisia treenejä :)

Nyt kun tammi- ja tuleva helmikuukin ovat näyttelytaukoa, on viikonloppuisinkin aikaa harrastaa kaikenmoista kera koirien.  Ja niin ollaan tehtykin :) Lauantaisin ja sunnuntaisin ollaan käyty metsäjärvellä taipparitreenien merkeissä. On ollut hienoa havaita etenkin Minkun kehitys. Alkuun noudot tehtiin perusdameilla ja kun niiden haku pitkältäkin metsän piiloista ja palautus alkoi sujua loistavasti, siirryttiin treenaamaan siipidameilla. Ensin dameissa oli vain yksi siipi, sitten kun tämä ei tuonut ongelmia päällysti Jarno damit kauttaaltaan siivillä. Kun niiden noudot sujuivat, siirryttiin oikeaan varikseen.

Eilisissä treeneissä meillä oli mukana varikset sekä siipidamit. Kun Minku pääsi hakemaan aidon variksen, ei sille enää siipidami kelvannutkaan. Tämähän oli aivan loistavaa kehitystä!



























Eilen saimme ostettua myös kaneja ja kanin nahkoja taipparitreeneihin. Tarkoitus on alkuun lähteä liikkeelle kuten variksenkin kanssa- dami päällystetään kanin nahalla. Kun tämän haku sujuu (tuskin tuottaa ongelmia), siirrytään aitoon kaniin, kanin kokoa harjoituksien edetessä kasvattaen. Jäljestäähän Minku osaa, siinä ei ole ongelmia. Tavoite olisi, että kun keväällä jäät sulavat alkaisi varisten- ja kanin haku olla sillä mallilla, että vesinoudon sujuessa voitaisiin alkaa harkita taippareihin ilmoittautumista jossain vaiheessa kesää :) 

Sekä Lumon että Minkun kanssa ollaan käyty treenaamassa agia sekä ohjatulla vuorolla, että ilman ohjausta vuokraamalla hallia omaan käyttöön. Lumon kanssa harjoittelu on edennyt todella hyvin, kiitos Maria ohjaajalle joka näytti miten Lumolle voidaan antaa palautetta rimojen roiskimisesta. Hulluimmat kierrokset ovat laskeneet ja rimojen tiputtelukin vähentynyt huomattavasti. Nyt hommassa alkaa siis olla sekä päätä että häntää :)

Lumo Rrrrrengas!














Minku Kep kep kep, tassutellen :-)















Lumon Kep kep kep, kieli poskella : p
















Minkun agitreenaus etenee edelleen maltillisesti. Neidissä on paljon samaa kuin äidissään. Ensin tuumataan, sitten tehdään :) Minä olen pääsääntöisesti edelleen ohjannut Minkua, sillä hommassa on huomattavaa etua meidän tokotreenauksesta. Minku on hyvin kuulolla ja tokossa opeteltuja asioita (mm. sivulle tulo, ota- kontakti, yli- käsky) ovat täysin sovellettavissa agiin. Jossain vaiheessa meillä on tarkoitus vaihtaa ohjaus Jarnolle, hän kun on lajista enemmän innoissaan kuin minä. Toki tässä kuitenkin mennään koiran mukaan- jos Minku minut ohjaajakseen haluaa, kai minun on sitten "uhrauduttava" .... ;)

Taikan kanssa ollaan jatkettu Nose Work- treeneissä ja homma sujuu jo mallikkaasti. Haju (laimea eukalyptus) osataan jo hakea purkeista, huonekaluihin piilotettuna ym. Homman juju on siis tajuttu, ei haeta namia vaan haetaan hajua, minkä löytyessä tulee palkka. Rouvan treeni-into on valtaisa :)



























Loppuun tunnelmapläjäys eräjärveltä, kun noutotreenit on onnistuneesti suoritettu on aika nauttia nuotion loimusta ja paistella makkaraa :)




2016-01-11

ERInomaisten tyttöjen reissu Kajaaniin

Näyttelyvuoden aloitus Kajaanissa oli eksoottinen reissu. Läksimme matkaan perjantaina koko lauman voimin. Hotellimme Valjus oli ihan keskustassa ja mukava koirien lenkityspuistikko alkoi lähes hotellin nurkalta. Jälleen kerran hotellivierailun aikana saimme todeta, että harvassa tuntuvat olevan ne koirat jotka osaavat "ihmisten ilmoilla" käyttäytyä. Tarkoittaen sitä, että hotellihuoneessa ei räksytetä yötä päivää. Tästä toki isoin miinus noiden herranterttujen omistajille, jotka pikku mussukkansa jättävät huoneisiin rääkymään ja itse huitelevat ties missä.

Mutta joo, räkytystä lukuun ottamatta hotellivierailumme sujui kivasti. Tytöt olivat kuin kotonaan, melkoisia maailman matkaajia kun ovat eivät stressiä ota vieraista mestoista, äänistä ja hajuista :)


Minku näyttää mallia miten hotellissa otetaan rennosti ;)


Lauantaina päätimme kävellä hotellilta näyttelyyn, kun matkaa oli vain vajaa pari kilometriä. Perillä pallohallilla oli melkoisen kylmä. Mikä mielenkiintoista, johtuiko sitten lämpötilaerosta hallin ja ulkoilman välillä vai mistä, niin hallin sisäkattoon oli jäätynyt jäälevyjä jotka sitten putoilivat sieltä miten sattuu. Onneksi pääosin ohutta jäätä, mutta muutamia isompiakin kimpaleita näimme tippuvan. Ja toisin paikoin kattoon tiivistynyt kosteus tuli alas solkenaan valuvana vetenä, joten harvinaista kyllä, talven sisänäyttelyssä tarvittiin sateenvarjoa!

Odottelimme melko pitkään vuoroamme, tytöt makoilivat takit päällä pehmeällä lämpöisellä alustalla häkissään, ihan unessa. Ja häkin päällä oli se meidän ainoa sattumalta mukana ollut sateenvarjo, joten koirien odottelumukavuus oli taattu :)

Tollereita oli ilmoitettu kehiin 27 kpl ja tuomarina toimi Harri Lehkonen. Lumo on saanut tältä junnuluokassa eh:n ja Taika ollut aikanaan ROP ja valioluokan 3. Minkun visiitti Harrille oli ensimmäinen.

Muutamia koiria oli poissa ja kehä eteni melko reippaasti. Valioluokkaan oli ilmotettu neljä narttua ja kuinka ollakkaan jälleen, se oli näyttelyn suurin luokka. Tämä tuntuu olevan nykyään trendi näyttelyssä kuin näyttelyssä. Jarno esitti Lumon joka esiintyikin iloisesti ja hyvin, tuloksena eri. Minä vein Minkun, joka oli kiistatta näyttelyn turkittomin tolleri ja tällä kertaa ei oikein seisominenkaan meinannut maistua. Liekö tokon peruja että istumista tarjottiin muutamaankin kertaan. No, kaljuudesta ja ei niin täydellisestä esiintymisestä huolimatta eri tuli. Samoin kaksi muuta valiota (Grezagords Öinen Salaisuus "Venla" ja Mäkiharjun Don`t Worry be Happy "Tyyne" ) saivat myös erit. Kilpaililuokassa tuomari juoksutti Lumoa ja Venlaa pitkään, arpoen kumman laittaa edelle, Minku kisasi oman kisansa Tyynen kanssa, nuoret Valko-Venäjän valiot keskenään siis.. Suureksi iloksemme Lumo voitti valiot ja Minku voitti Tyynen, ollen vak 3. Kaikki valiot saivat sa:t.

Tässä kohtaa aloimme jo odottaa mukavaa menestystä, sentään valioluokan voitto kun oli jo plakkarissa. Ne haaveet romahtivat kuitekin pian, kun tuomari poimi pn- kehästä jatkoon neljä ei- valiota. Melkoinen yllätys kyllä, sentään neljä valiota sa:lla ja ketään ei jatkoon..... Ei kovin tavallista. Tai ehkäpä alkaa ollakin, kuten olen aiemminkin kirjoittanut, valioluokka tuntuu kokeneen inflaation. Tartteepa varmaan jatkossa ilmoittaa tyttöset siis muihin luokkiin.

Lumo vak 1 eri sa eikä pn- sijoitusta
"Mitä hittoa?!?"

Arvostelu: " Hyvän kokoinen, iloisesti esiintyvä narttu. Miellyttävä pää ja ilme. Erittäin hyvät kulmaukset. Oikeat mittasuhteet tilavassa rungossa. Hyvä vahva turkki. Oikea-asentoinen häntä. Liikkuu hyvällä askeleella". Vak 1 eri sa










Näyttelystä lähdimme vähän fiiliksellä "mitä hittoa juuri tapahtui"? Ei siinä oikein osannut olla edes pettynyt. Hotellilla vietimme hauskan illan, eli "menestys" ei reissuamme pilannut. Ja toisaalta, olihan se ihan hyvä menestys, kun kumpikin tytöistä voitti valioluokassa kilpakumppaninsa: Lumo Venlan ja Minku Tyynen :)



Karvaton Minku söpöilee :)

Arvostelu: "Hyvän kokoinen, tyylikäs narttu. Kaunis pää ja ilme. Tasapainoiset kulmaukset. Hieman litteät käpälät. Oikeat mittasuhteet. Hyvänlaatuinen turkki. Oikea-asentoinen häntä. Terveet liikkeet". Vak 3 eri sa










Ensi viikonlopulle suunniteltu Turku KV jää meiltä väliin. Syitä on pari: Lumolla ja Taikalla on juoksut, ja meidän piti mennä reissulla majoittumaan ystävällemme jolla on urostollerit. Tämä ei siis ole nyt mahdollista. Toinen syy on Minkun turkittomuus, vaikka Harri Lehkonen arvosteluun kirjoittikin "laadukas turkki", se ei sitä tällä hetkellä määrällisesti ole. Ja on vielä kolmaskin syy, Taikan nose work- tunti joka jäisi väliin jos Turkuun lähdettäisiin. Joten emme lähde. Seuraavat näyttelymme käydään sitten jälleen itä- Suomessa, Joensuussa maaliskuun alussa. Vielä vähän mietimme onko siellä kolme tyttöä valioluokassa, yksi valiossa, yksi avossa ja yksi nuorissa, yksi nuorissa ja yksi valioissa, vai millä kombolla mennään ;)

2016-01-05

Tammikuun touhuja

Niin se vuosi vaihtui uudelle luvulle, oikein hyvää ja menestyksekästä vuotta 2016 kaikille!

Meidän vuoden vaihde kului kotosalla rauhallisissa merkeissä. Taika- rouva leikattiin uuden vuoden aattoa edeltävänä päivänä, melkoinen operaatio olikin tuo juurestaan katkenneen p4- poskihampaan poisto. Hyvin leikkaus kuitenkin sujui. Leikkauksen jälkeen eka päivä kului vähän vinkuessa mutta pehmeää ruokaa kerjättiin jo iltasella. Poski oli hieman turvoksissa illan ajan, mutta seuraavana päivänä jo normaali. Antibioottikuuri loppui tänään ja nyt suun hoito jatkuu vain desinfioivaa geeliä poistetun hampaan ympäristöön kerran päivässä laittaen. Taika on jo ihan normaali, pieniä yskähdyksiä tosin tulee vielä välillä (anestesian aikana pidetty hengitysputki on ärsyttänyt kurkkua). Elämä voittaa siis :)

Uuden Vuoden päivinä kävimme ahkerasti metsäjärvellä lenkkeilemässä ja vähän treenailemassa noutojuttuja. Järvelle oli tullut ihan peilijää, jolla koirien käyttäymistä oli hauska tarkkailla. Eipä ole alusta-arkoja koiria meillä, sen verran kivaa oli juosta, liukua ja sutia jäätä pitkin. Siis huom omasta halustaan, mitään ei koirille jäällä heitellä, sen verran suuri on loukkaantumisen riski kuitenkin sellaisessa touhussa!

Tässä muutama kuva järvilenkeiltämme, ihana auringonpaistekin saatiin yhtenä päivänä :)

Aivan upeasti käy talviauringon valon, kuivan rantaheinikon ja tollerien turkkien värit yksiin!
Vauhtia peilijäällä!
Tytöt saalistivat rantaheinikosta vesimyyrän. Yhteistyöllä- Minku ajoi otuksen jäälle ja Lumo tapporavisti poloisen hengiltä. Lumon ruoaksi se myyrä sitten lopulta päätyikin....
Kuvassa Minku ylpeänä kanniskelee saalista
Kallion kuningatar Taika kera Prinsessojensa :)
Upea peilijää ei koiria pelottanut, siellä liikuttiin varsin ketterästi pienestä lipsumisesta huolimatta
Minkun jäätanssiesitys :)
Sitten pikkaisen damin noutoja talviauringon värittämässä metsässä- vauhdilla rinnettä alas!
Eilen pyörähti käyntiin Minkun tokon valkkuryhmä ProCaniksella. Kouluttajamme pysyi samana mutta ryhmäläiset vaihtuivat. Hyvin oli joulutauon aikana Minkun päässä opit pysyneet! Sivulletulo sujuu jo ilman vartoloapuja suunnasta mistä vain, liikkeestä maahan mennään vauhdikkaasti, paikalla istuminen ryhmässä sujui myöskin extremehäiriöistä huolimatta hyvin, mitä nyt kouluttaja Marian hihkuminen ja hetsaaminen vieressä "putkeen, putkeeeen!" kerran sai Minkun menemään hämyyn ja nousemaan ylös. Lelun heittely vieressä tai muu hetsaus ei odota- käskyn yli mennyt :) Lisäksi eilen treenailtiin vielä takajalkojen laittamista pienelle tasapainotyynylle. Minkuhan osaa jo itsenäisesti hakea ota- käskyn (takajalat kontaktilla, etupää maassa) isommalle kontaktille, pieni tasapainotyyny oli aika haasteellinen. Siitä tykkään erityisesti Marian tokotunneilla, että aina tehdään jotain uusia juttuja tai uudella tavalla, ei juututa hinkkaamaan esim. vain alokasluokan liikkeitä kaavamaisesti. Edellis tunnilla esim. treenattiin tunnistusnoutoa ja ohjattua noutoa- Minku tajusi todella hienosti jo kummankin idean ja suorittaminen ensikertalaiseksi oli ensiluokkaista :)

Tänään jatkuu myös agility joulutauon jälkeen. Siellä käymme yhä Jarnon kanssa yhdessä ja sekä Minku että Lumo suorittavat. Lumon piti 3.1 mennä Jarnon kanssa agikisoihinkin, mutta edellispäivänä huomasimme juoksujen alkaneen. Ei kisoja siis nyt ainakaan tammikuun aikana, harmi, mutta onneksi treenailla voidaan silti :)

Viikonloppuna käynnistyykin sitten näyttelyvuosi Kajaanin KV:ssa, minne on luvattu kivan rapsakkaa pakkasta... Minku on melko turkiton ja Lumo edelleen dieetistä huolimatta pullea, joten odotukset eivät kovin korkealla ole. Tavoitteena siis vain viettää mukava näyttelyviikoloppu reissaten koko lauman kera :)