Koko lauman yhteiset treenit pitkästä aikaa

Myrrin hieno syvä ote variksesta

Eilen syyskeli suosi ja päätimme tehdä pitkästä aikaa pienet treenit koko lauman kesken. Taika ei ole treeneissä ollut tilanteensa vuoksi hetkiin aikoihin ja vähän on muunkin lauman treenailu jäänyt vähille. Nyt Taika on toipunut ekasta leikkauksestaan sen verran, että päätettiin kokeilla vieläkö Mummo innostuu kun pääsee noutamaan. Kohtahan sitä taukoa taas tulee kun ylihuomenna leikataan toisen (ja viimeisen) kerran, joten mielenvirkistykseksi (koirille ja ITSELLE) koimme tämän treenin tulevan nyt tarpeeseen!

Treeni aloitettiin Myrrin kanssa. Muut koirat kiinni odottelemaan ja minä vein maastoon kolme sulaa varista, joista viimeisen heitin Myrrin nähden. Sitten takaisin Myrrin luo ja koira noutamaan. Hienosti Myrri varikset paikallisti ja ensimmäisen toi tosi nätisti minulle. Toisen kanssa emmittiin vähän enemmän ja kolmatta ei haettu, vaikka menin lähemmäs innostamaan. Heittämällä sain Myrrin tuon kolmannenkin ottamaan, mutta vähän "pitkin hampain". Lintua tutkailtuani totesin, että se ei enää kovin hyvässä kunnossa ollut. Eli turhan huono näin kokemattomalle koiralle noutolinnuksi. Jouti siis roskikseen ja jatkossa täytyy muistaa treenata vain hyvillä riistoilla, ainakin siihen saakka kunnes kokemusta on karttunut riittävästi.

Sitten oli vuoro Taikan päästä kokeilemaan vieläkö innostuu hakuhommista. Vein kolme siipidamia maastoon, ei turhan kauas kuitenkaan. Sitten Taika hakemaan. Tassutellen liikkeelle lähdettiin ja pyörittiin ympäri hakualuetta. Ilma oli melko tuulinen, uskon sen tehneen vähän haastetta. Samoin sen, että alueella oli varisten voimakkaat hajut. No, hetken haahuilun jälkeen Taika bongasi ekan damin ja voi millä loikalla sen haki ja laukaten palautti! Into oikein syttyi silmiin :) Loput damit haettiin samalla tyylillä ja sitten tehtiin vielä damin antoja minulle kunnon nakkipalkalla. Olipa ihana nähdä kuinka Mummo tekemisestä nautti! Videota Taikan hausta löytyy fb:n kennel Magicfox`s sivulta.

Tämän jälkeen vaihdettiin hakualuetta metsäautotien toiselle puolelle ja ensin damihakuun pääsi Minku. Jo oli vauhtia, kaikki siipidamit haettiin silmän räpäyksessä ja toimitettiin minulle! Samoin hienoa työtä teki myös Lumo, tänään ei edes shoppaillut yhtään vaan tehtävä oli tiedossa ja mieluinen :)

Lumo palauttaa siipidamia

Minkun vauhdikas palautus

Loppuun otettiin Myrrille vielä tällä uudella alueella parit haut. Vein variksen noudettavaksi kauemmas maastoon ja vauhdilla ja taidolla se sieltä palautui. Sitten muutama motivoitu heittely palautuksineen ja avot, treeni oli siinä :) Tästä on hyvä jatkaa reilun kahden viikon päästä alkavalle Pirkan nuuskujen taipparikurssille. Sieltä odotan että saadaan erityisesti kokemusta kimppatreeneistä sekä vieraista riistoista.

Oli todella mukava tehdä treeniä koko lauman kanssa yhdessä pitkästä aikaa. Toivotaan että vielä tänä syksynä päästäisiin kaikin treenailemaan, jos (KUN!) Taika nyt toipuu toisesta leikkauksestaan ja jos (todellakin toivottavasti KUN) kasvain ei uusi heti ja toivottavasti ei koskaan. Realisti täytyy kuitenkin olla ja tietää yhteisen ajan hupenevan. Siksikin on tärkeää vaalia jokaista yhteistä päivää ja niin me tehdään.

Elämän iloja ja suruja..

Käytiin eilen Lumon ja Myrrin kanssa kesän ehkä viimeisissä vepe- treeneissä. Lumo teki tuttuun tapaansa hienosti niin veneestä hypyn kuin veneen haunkin. Esineen vienti onnistui kivasti lyhyellä matkalla, kun matkaa pidennettiin ei enää lähtenyt viemään. Palattiin siis lyhyelle (n 10 m) matkalle ja kun se sujui hyvin, siihen treeni päätettiin jättää, kypsymään mieleen ensi kesää ajatellen.

Myrrille meillä oli matkassa lokki, ajatuksena treenata vähän taipparia varten kun rantakin oli oikein hyvä, tasaisesti syvenevä hiekkaranta. Saatiinkin hyviä treenineuvoja paikalle tulleelta ISKK:n puheenjohtajalta (toi meille 10 l verta ensi kesän mejäkokeita varten). Ensin heitettiin Myrrille pari kertaa damia noudettavaksi veteen ja kun ne sujuivat hienosti, vaihdettiin lokkiin. Myrri ei ole lokkia ennen päässyt noutamaan, pari kertaa tutustunut maalla. Eipä siinä ongelmaa ollut. Heitin lokin n 5 m päähän rannasta ja Myrri sinkosi perään, tuoden lokin nätisti rantaan. Rannalla vahvistettiin kantamista isoin kehuin ja ylpeänä pieni koira isoa lokkia kanteli hyvällä otteella :) Sitten heitettiin lokkia vähän kauemmas veteen. Nyt ei lähdettykään heti hakuun, vaan jäätiin empimään rantaveteen. Saatiin ohjeeksi heittää kiviä siihen lokin läheisyyteen, ja sehän toimi! Myrri haki linnun hienosti ja vielä yksi toisto, treeni sai tällä erää jäädä siihen. Vielä pussistakin Myrri yritti lokkia ottaa, eli into jäi todellakin päälle :)

Myrri pääsi tekemään myös veneestä hypyn. Ilman eri kehoitusta tuli perässäni veneeseen ja Jarnon kutsuessa rannalta, sukelsi veneen laidalta ja ui rantaan. Toistettiin liike vielä kerran ja edelleen sujui hyvin, siihen treeni tällä kertaa päätettiin. Hyvä mieli jäi molempien tyttöjen treeneistä, kaikki mitä tehtiin onnistui ja intoa riitti kummallakin!

Viikonloppuna meidän piti päättää mejä- kausi Oriveden kokeessa. Jarno kävi tiedustelemassa sinne pari jälkeäkin reilu viikko sitten. Aina ei asiat kuitenkaan mene kuten suunnitellaan. Löysin eilen Taikalta suurentuneen imusolmukkeen kainalosta ja sitä mennään tänään näyttämään lääkärille. Kyllähän se siltä alkaa vaikuttaa, että tätä taistelua ei voiteta. Vietetään siis yhteistä aikaa koko lauman kesken, niin kauan kun sitä vielä jäljellä on, nauttien jokaisesta yhteisestä päivästä.

Edit: Kävimme perjantaina lääkärissä ja lääkäri totesi Taikan kainalossa patin. Se ei hänen mielestään ollut imusolmuke, vaan tn. samaa adenokarsinoomaa jota Taikan poistetusta nisäkudoksesta runsaasti löytyi. Pohdimme lääkärin kanssa sitä, onko vielä "järkeä" lähteä operoimaan tätä kasvainta, kun edellisestä leikkauksesta on vasta juuri toivuttu. Pohdinnan tueksi otettiin Taikasta jälleen keuhkojen ja rintaontelon röntgenkuvat. Jos siellä olisi muutoksia näkynyt, olisi päätös ollut selvä. Kuvat olivat kuitenkin vielä (onneksi!) puhtaat, joten päädyimme vielä viimeisen kerran lähtemään poistoleikkaukseen. Keskiviikkona tämä kainolon patti poistetaan ja sen jälkeen Mummoa ei enää leikkauksilla kiusata. Toivotaan että seuraava patti ei ihan heti ilmesty ja jos ilmestyy, niin nautitaan viimeisistä ajoista ja kun aika on.. sitten se on.

Mummo nauttii syysauringosta :)

Myrrin menestyksekäs viikonloppu!

Myr- prinsessa kera viikonlopun palkintojensa :)

Viikonloppuna oltiin jälleen näyttelytunnelmissa. Lauantaina osallistuimme Porvoon kr- näyttelyyn. Myös Taika pääsi kaulurinsa kanssa matkaan mukaan, kun niin viihtyy autossa ja näyttelyissä (saa lihapullia, vaikkei nyt kehään pääsekkään). Minä ajelin ja Taika matkasi repsikkana, nuoriso-osaston paikka oli takapenkillä kera Jarnon.

Paikan päällä oli kolme meidän Piemonte- pentulaista, Myrrin lisäksi velipojat Nipsu ja Luca. Pentuja kisaamassa oli kaikkiaan viisi, Myrri ainoana narttuna. Tuomarina toimi Riitta Niemelä. Luca voitti urospennut saaden KP:n, Nipsun ollessa pentuluokan 3. Myrri esiintyi tuttuun tapaansa todella nätisti ja KP saatiin. Luca oli tällä kertaa ROP- pentu ja Myrri VSP- pentu. Kyllä ovat niin saman tyyppiset että sisaruus on ilmeistä! Tuomarikin tätä ihasteli ja kehui kovin molempia.  Tässä Myrrin kaunis arvostelu: "Sievä feminiinen, mittasuhteiltaan oikea. Miellyttäväilmeinen pää. Lupaava runko. Hyvät värimerkit. Sopiva luuston vahvuus. Tasapainoiset kulmaukset. Kaunis turkki. Kevyet ja jäntevät liikkeet. Reipas käytös. Tässä kehitysvaiheessa antaa hivenen takakorkean vaikutelman".

Hienot liikkeet!

Myr VSP- pentu ja Luca- veli ROP- pentu, tuomarina Riitta Niemelä

Isot tyttömme olivat kumpikin turhan tuhteja tuomarin makuun. Minku sai loistavan arvostelun ja Riitta sanoi suoraan, että ilman voimakasta valeraskautta olisi sijoitus ollut tänään toinen. Lumo on myös valeraskaana, vaikkei maidossa olekaan kuten Minku. Kummatkin saivat erit ja Minku voitti kilpailuluokan. Tuomarilla oli tänään tiukka "läskilinja", vain yksi hyvin erityyppinen (ja hoikka) narttu käyttöluokasta sai sa:n. Tyttöjen esiintymiseen ja päivän muuhun tunnelmaan olin kuitenkin hyvin tyytyväinen tuloksesta riippumatta. Sekä siihen, että selvittiin paikalta ilman yhtäkään ampiaisen pistosta, niitä nimittäin oli näyttelyalueella ja etenkin kehässä (namipalojen jämien kimpussa) tsiljoona. Hyi!

Sunnuntaina tehtiin vain Myrrin kanssa päiväreissu Jämsän pentunäyttelyyn. Siellä tuomaroi Tarmo Viirtelä, joka ei ole tollerituomari mutta tuntui kyllä rodun tuntevan. Turkkia ja liikkeitä katsoi tarkkaan. Kisaamassa oli kaksi tolleria isoissa narttupennuissa. Myrrin lisäksi kuukautta vanhempi Ruskanovan narttupentu. Myrri esiintyi jälleen loistavasti, alkaa olla jo "rutiini" syntynyt siihen miten kehässä toimitaan. Varsinkin Myrrin liikkeet ovat juttu, jota joka arvostelussa on kehuttu. Ne olivat jälleen vapaat ja kepeät :) Kilpailuluokassa Myrri laitettiin ykköseksi ja vain Myrri sai KP:n, ollen samalla siis ROP- pentu. Ryhmäkisassakin käytiin pyörähtämässä, siellä Myrri seisoi kauniisti (ryhmää ei juoksutettu yhdessä), mutta ei päässyt sijoituksille. Tässä Myrrin arvostelu Tarmolta: "Kaunisilmeinen pää. Purenta ok. Hyvä kaula ja etuosa. Syvä mutta vielä lyhyehkö rintakehä. Hyvä ylälinja runko. Hieman jyrkkä lantio. Hyvin kannettu häntä ja hyvä takaosa. Kaunis karva. Kaunis askel, liikkuessa vielä hieman takakorkea. Reipas käytös".

Seistessä aika nätti...

... ja liikkeessä myös :)

Myrri on nyt käynyt seitsämän kertaa pentukehissä. saldona 7 KP:a, 5 ROP- pentua ja 2- VSP- pentua sekä RYP-sijoitus. Täytyy se kai alkaa pikkuhiljaa itsekin uskomaan, että saimme laumaamme sen neljännenkin näyttelyprinsessan :)

ROP, ROP, ROP :)

Myrrin palkintoseinä viikonlopun jälkeen- ei hassummin 7.5 kk ikäiseltä!

Siinäpä viikonlopun teema. Ei hassumpi :) Lauantaina lähdin Myrrin, Minkun ja Lumon kera Kihniön ryhmänäyttelyyn. Jarno jäi kotiin hoitamaan Taikaa, jonka paranemisessa edellis viikolla tuli takapakkia haavan tulehtuessa osittain. Vaadittiin osan haavasta avaus, uudelleen tikkaus sekä toinen antibioottikuuri rinnalle. Taikan tilanteen vuoksi myös Lumon pm- MEJÄ jäi väliin. Harmitti, tietenkin, mutta asiat täytyy laittaa tärkeysjärjestykseen. Ja se järjestys oli ja on, koirien paras ensin. Koska potilasta vahtimaan tarvittiin vain yksi, minä pääsin näyttelyreissulle.

Saavuttuani näyttelypaikalle Kihniöön alkoi roudaus, joka on yleensä KNAM:n (Jarno) tehtävä. Olihan siinä hommaa, kun häkin kasaaminenkaan ei ole se helpoin tehtävä... No, selvisin ja sitten pieni lenkitys tytöille ja häkkiin odottelemaan kehän alkua. Paikalle saapui myös Noora, joka oli luvannut auttaa tyttöjen esittämisessä. Kiitos vielä tätäkin kautta! Kiitokset kuuluvat myös junnunartun omistajalle Päiville, keneltä sain myös apukäsiä. Kiitos!

Tollereita oli ilmoitettu 13 kpl ja tuomarina toimi Jaana Hartus. Jaanan kehissä oltiin tänä vuonna käyty jo kahdesti, nyt halusin ehdottomasti esittää hänelle Myrrin joten siksi tuonne läksimme.
Myrri oli ainoa pentu ja aloitimme siis kehän. Liikkeet sujuivat mallikkaasti kuten Myrrillä aina. Tutkiminen ja seisominenkin meni ihan ok, vaikka peppu meinasi aina väliin mennä maahan. Treeniä, treeniä.. :) Todella kiva arvostelu Jaanalta saatiin, hyvin oli Myrrin näköinen:

"Erittäin lupaava, erinomaista tyyppiä oleva lapsi. Kaunis ryhti. Lupaavat hyvin kulmautuneet raajat. Oikea pään muoto. Hieman luisu lantio. Kepeät liikkeet". Tällä arvostelulla Myrri sai KP:n ja oli ROP- pentu :)

Uroksista kukaan ei saanut sa:ta. Nartuista toinen junioreista sai, sekä avossa kisannut Kerttu. Valiokehään minä vein Lumon ja Noora Minkun (yhteiskehään ja kilpailuluokkaan). Molemmat esiintyivät kivasti ja saivat erit. Kilpailuluokassa Minku liikkui paremmin ja laitettiin kärkeen, molemmille sa. Minkun arvostelussa lukikin "loistavat kepeät liikkeet", tänään ei valeraskaus  haitannut ;) Pn- kehässä esitin Minkun ja Päivi Lumon. Minku jatkoi hienoa liikeettään ollen lopulta pn1, Lumo tuli pn3:ksi. Koska uroksissa ei sa:ta ollut jaettu, oli Minku myös ROP. Hienoa! Hienoa oli myös Myrrin siskon Vannin Tampereen pentunäyttelystä lauantaina tuomari Maija Lehtoselta saama KP ja ROP- pentu! Onnittelut vielä täältäkin kautta!

Äiti ROP ja pentu ROP- ruusukkeet vaan ristissä :)

Sunnuntaina oli sitten Tampereen pentunäyttelyn vuoro. Sinne lähdin kaksin Myrrin kanssa. Tämä olikin Myrrin eka hallinäyttely. Eipä tuottanut ongelmaa, muutama minutti hallin tungoksessa ja hälyssä kun oli kulunut, oli Myrri jo rento oma itsensä. Aluksi häntä laski hieman, mistä näin että nyt ollaan oudossa tilanteessa. Toki sekin, että muu lauma ei matkassa ollut, varmaan vaikutti asiaan. Myrri pääsi taas pötköttelemään "yksiöönsä", ja kohta siellä jo rennosti kyljellään makoiltiin- tämä neito ei asioista kyllä stressaa ei sitten yhtään!

Pentuja oli ilmoitettu kaksi, ja toinen näistä oli Ruotsin tuontiurospentu "Dumle". Mukava oli omistaja Ameliaan tutustua, kiitosta vaan seurasta täältäkin! Dumle kisasi pienissä pennuissa, vaikka kooltaan olikin jo varsin raamikas, Myrriä suurempi. KP- tuli ja sitten oli meidän vuoro mennä tuomari Tanya Ahlman-Stockmarin arvioitavaksi. Myrrin koko esiintyminen sujui todella hienosti ja KP saatiin. Kilpailuluokassa Myrri voittoon. Tämä olikin jo Myrrin 5.  KP ja 4. ROP- pentu! On se vaan melkoinen kaunotar ja etenkin ne liikkeet, ne ovat jo tuon ikäisenä todella hienot. Tässä Tanyan arvostelu Myrristä:

"Tasapainoisesti rakentunut narttupentu. Hyvä pää ja ilme, hieman kevyt alaleuka. Kokoon sopiva runko ja raajaluusto. Tasapainoiset kulmaukset. Erinomainen karvapeite. Kantaa häntäänsä oikein liikkeessä. Liikkuu vaivattomasti".

Myr- prinsessa kera Tampereen palkintojensa

Ensi viikonloppuna näytelläänkin sitten Porvoossa koko lauman kera, tai no Taika ei toki osallistu. Sunnuntaina on Jämsän pentunäyttelyn vuoro. Muutakin ohjelmaa on suunnitteilla, toivottavasti mahdutaan Myrrin kanssa mukaan Pirkan nuuskujen taipparikurssille, jonne tänään ilmon auettua meidät ilmoitin. Vähän on ollut treeni- ja kisajaksaminen vähissä Taikan tilanteen vuoksi. Kun nyt alkaa näyttää valoisammalta, on aika taas aktivoitua kunnolla lauman kanssa harrastamaan!