Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA EEV-17 EEVV-17 RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE BY MVA EE MVA LV MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tyttären Myrrin (Magicfox`s Amarone) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2018-05-24

TOKO- koiran opinnot alkoivat :)

Eilen alkoi Myrrin pentutokokurssi Hämeenkyrössä, Janikan opissa. Jarno, joka nyt ei tokosta niin kiinnostunut ole, lähti mukaan katsomaan ja ottamaan vähän kuvia. Kurssilla oli tällä kertaa yhteensä 4 pentua. Paikka oli melko vilkas, monitoimikeskuksen parkkipaikka ja ympärillä meni niin mopopoikaa, lentopalloilijoita kuin jumppatätejäkin. Maalaiskoira- Myrrille siis paljon potentiaalista häiriön aihetta. Mutta, eipä Myrriä häirinnyt yhtään! Koko tunnin ajan jaksoi keskittyä aivan loistavasti, piti kontaktia minuun, ja teki innolla. Aivan mahtava muksu (Jarnokin vaikuttui)! Kurssin aiheena olivat kontaki, kehusanan opiskelu, mukana kulkeminen, luopuminen  ja pujottelu häiriössä. Koska Myrri oli niin "pro", päästiin näyttämään esimerkkikoirana miten miten me ollaan asioita opiskeltu :) Oli kyllä hauskaa ja innolla odotetaan jo seuraavaa kertaa viikon päästä! Alla muutama kuva pikku- oppilaasta :)


Hyvä tyttö!


Seuraan sinua!


Sivu! Ja kontakti :)


Luovutaan jotta saadaan


Vähän hupiakin väliin, jänis!

2018-05-23

Geenitestien tuloksia sekä MEJÄ- paikkoja

Vielähän on aivan liian aikaista miettiä Myrrin mahdollista jalostuskäyttöä, mutta omasta mielenkiinnosta halusin testata muutamat geenit. Tuloksia tippui USA:sta viime viikolla ja Movetista tällä viikolla. Myrri on JADD suhteen terve (Caro kantaja, Minku terve), CP1 terve, CDDY yhden kopion kantaja (N/CDDY sama kuin Minku) ja PRA B eli kantaja (Caro kantaja, Minku terve). DE:n suhteen tyttö on vanhempien tuloksista pääteltynä terve, samoin CEA:n. Pieni harmi tuo PRA B, mutta eipä se muuhun vaikuta kuin mahdolliseen tulevaisuuden jalostuskäyttöön. Eiköhän joku kiva PRA A uros sitten löydy, jos niin pitkälle päästään :)

Näyttelykalenteri senkun tyhjenee ja MEJÄ. kalenteri täyttyy. Sellainen kehityssuunta mistä sekä me että koirat ollaan hyvin iloisia :D Ensi viikonloppuna MEJÄ:illään Valkeakoskella, vielä mietinnässä kumpi lähtee, Lumo vai Minku... Erityisjännää viikonlopusta tekee se, että Taika sai myös kokeeseen paikan! Eli 9 vuoden kisatauon jälkeen Taika pääsee nuuskimaan AVO- luokan koejälkeä :)

2018-05-21

Mukava MEJÄ- viikonloppu Päijälässä


Viikonlopun kisailijat ja palkinnon napannut kisamaskotti :)

Viikonlopun viettomme starttasi perjantaina, kun pakattiin MEJÄ- kamat ja lauma autoon ja suunnattiin kohti Päijälää, missä viikonloppuna järjestettiin Pirkan Nuuskujen MEJÄ- mestaruuskoe. Majoitus oltiin varattu tutusta "retrosta" Lehdesmäen lomakodista. Paikalle saavuttuamme ensin asunto pentuturvalliseen kuntoon. Tämän jälkeen pääsivät koirat nauttimaan viereisestä hiekkarannasta daminoutojen merkeissä. Myrri ui mukana kuin vanha tekijä, niin suuri uimahalu ja noutointo pikkuisella on että! Vesileikkien jälkeen katseltiin seuraavan aamun mukaan lähtevät MEJÄ- kamat kuntoon, nautiskeltiin erinomaisesta ruoasta (asunnossa oli keittiö joten kokkailemaan pystyi hyvin), sitten koirille vielä iltalenkitys ja nukkumaan.



Tyttöjen vesileikkejä!

Aamulla lenkin jälkeen lähdettiin kokeen keskuspaikalle n. 15 km päähän jälkientekopäivään. Koirat jäivät täksi aikaa asunnolle, jottei niiden tarvinnut koko päivää autossa mukana kulkea. Jälkiparit oltiin valmiiksi jo jaettu ja saimme Jarnon kanssa tehdä jäljet yhdessä. Tehtäväksi tuli kaksi VOI- luokan jälkeä jotka sijaitsivat keskupaikalta reilun 20 min ajomatkan päässä, varsin huonokuntoisten hiekkateiden takana. Onneksi Jarno toimi kuskina, itse en olisi varmaan uskaltanut ajaa niissä kuopissa, routamontuissa, heinittyneissä metsäteissä missä auton pohja raapi kiviä useammankin kerran...

Ensimmäinen tekemämme jälki oli alkumatkaltaan mukavaa metsää, mutta puolivälin jälkeen melkoista risukkoa ja hakkuualueen pohjaa. Kulkeminen ei ollut mukavaa, mutta oikein hyvä jälki (ainakin koiralle) sinne saatiin tehtyä. Tunti suunnistusta ja tunti veretystä, on meillä aikalailla vakioaika kun homma parina tehdessä toimii. Toinen jälkemme oli M- kirjaimen muotoinen, joka vaatii tekijältä jo jonkin verran kokemusta jälkien teosta, että kulmat ja etäisyydet tulevat oikein. No meillä sitä kokemusta jo riittää, eikä jäljellä kummempiin haasteisiin törmätty. Hyvä jälki tuli tästäkin, ja käytyämme keskuspaikan kautta ilmoittamassa veretysajat, oltiin majoituksessa takaisin jo mukavasti neljän aikoihin. Sitten jälleen pääsivät tyttöset uimaan ja lenkille, ja lauma hyvissä ajoin nukkumaan kun aamulla keskuspaikalla kokoonnuttiin jo klo 8.

Koepäivä alkoi hienossa lämpimässä säässä kuten jälkientekopäiväkin. Ylituomarin puhuttelut ensin ja sitten laukauksensietotestiin, jälkien arvonnan jälkeen. Ammunnat tehtiin kahdessa ryhmässä (kokeessa oli koiria 13 kpl) ja minä vein sekä Lumon että Minkun samalla kertaa puuhun kiinni. Jarno jäi läheiselle autolle katsomaan Myrrin reaktioita, eipä niitä tullut :)

Keskupaikalla odoteltiin reilun tunnin ajan, kunnes tuomarimme Mikko Ahti saapui suorittamasta oman koiransa kanssa ja lähdettiin kohti meidän ryhmän (VOI 7-11) maastoja. Lumolle oli arpoutunut jälki nro 7, joten kauaa ei maastossa odoteltu jäljelle pääsyä. Lumo teki hienoa työtä osin haastavassa maastossa. Vauhti oli reipasta ja sopivaa, ja jäljellä pysyttiin siitä juuri poikkeamatta. Paitsi... Lumolla on "päijälän kirous", joka on joka kerta siellä kokeessa ollessamme tuottanut yhden hukan. Ja niin kävi nytkin. Ensimmäisellä osuudella lähdettiin kulkemaan jälkeä alas rinnettä, suunta kyllä oli sama minne jälki jatkui jonkin matkan päässä, mutta mentiin sen verran pitkälle että hukka tuomittiin. Harmillista, kun muuten jälkisuoritus oli aivan erinomainen haastavassa maastossa, suo-ojien ylityksineen ja sorkkakin löytyi suoraviivaisesti, pöheikköisestä taimikosta. Suoritusaika oli 24 min joten hukasta huolimatta ei ylimääräisiä pyöritty. Hienoa työtä Lumolta, hukka vähän toki harmitti mutta näitä sattuu.

Yksi jälki saatiin huokaista välillä, ennenkuin tuli Minkun suoritusvuoro jäljelle nro 9. Päivä oli lämmennyt entisestään ja jonkin verran kävi tuuli, ei kuitenkaan onneksi kovasti sillä ilmavainuiselle Minkulle se olisi tiennyt ongelmia. Maastoon lähdettiin kulkemaan mukavaa vauhtia, ilmavainulla aaltoillen jälkeä molemmin puolin. Makuiden merkkaus oli vähän hätäistä, yksi kunnolla, pari nopeasti ja yksi ohi. Katko oli Minkun jäljellä (taas) viimeisellä kulmalla, sen selvitykseen tehtiin pari isompaa lenkkiä. Siinä kiertäessäni mentiin ison puunrungon alta, Minku ketterästi mutta minä kontaten ja sainkin melkoisen vekin siinä rytäkässä käteen ja polveen. No, sellaista se MEJÄ on, välillä sattuu ja tapahtuu. Katko kuitenkin lopulta selvisi ja matka jatkui kohti sorkkaa. Melkein jo katkolta Minkusta näki että alkoi saada ilmavainua sorkasta. Sitten mentiinkin laajoin kaarroksin muutama kierros sorkan lähimaastossa, kunnes suureksi helpotukseksi sorkka tuli vastaan :) Minku oli oikein ylpeä suorituksestaan ja jäi sorkalle viipyilemään. Aikaa suoritukseen meni 38 min, eli melkein tuplat siitä mitä Lumolla. Sen kyllä ohjaaja tunsikin, pikkasen tehtiin lenkkejä- kiitos ilmavainu..! Mutta ihan tyytyväinen olin Minkun(kin) tekemiseen, kehottaa ei tarvinnut kertaakaan ja tehtävä oli mielessä koko ajan, vaikka linnunraatokin (Minkun kompastuskivi) tälläkin reissulla löydettin!

Kun meidän suoritukset olivat ohi, oli Jarnon oppaan tehtävien vuoro. Kaksi tekemäämme jälkeä olivat ryhmämme viimeiset jäljet. Kun Jarno opasti, minä lenkittelin koiria yksi kerrallaan, sai ajan hyvin kulumaan siinä odotellessa. Auton koiraveräjä on kyllä ehdottoman hyvä ostos! Näin kuumilla ilmoilla (kuten vkl oli), ei tarvitse huolehtia koirien oloista, kun takaluukkua voi pitää auki ja ikkunoita sopivasti raollaan jotta autossa on mukava läpiveto.

Jarnon opastukset sujuivat hyvin, ja sen jälkeen tehtiin jälkien purku. Ensimmäiselle purkujäljelle otettiin Rouva mukaan, valjaissa kulkemaan edellä ja osoittamaan missä jälki kulkee kun etuperin kuljettiin (piilomerkit ei silloin näy). Voi että kun Taikan menoa oli upea katsella. Jäljeltä ei poikettu liinan mittaa kertaakaan, rauhallista tassutteluvauhtia edettiin, makuut merkattiin viipyen ja maistellen niitä ihan kunnon tovi (toisin kun tyttärensä...), kulmat tarkasti, katkokin selvisi ja lopulta päästiin sorkalle joka todella kiinnosti. Tässä olisi ollut vähintään 48 pisteen suoritus. Onneksi Taikalla on MEJÄ- koe odottamassa kuukauden päästä meidän omassa Ikaalisten kokeessa, pääsee näyttämään kykynsä muullekin maailmalle toivottavasti :) Tai jos ei kyvyt sillä kertaa pääse esille, niin ainakin Rouva nauttii. Ja sehän se on tärkeintä!

Toiselle purkujäljelle Jarno lähti yksin, ja samalla minä tein jäljen alkupäässä Myrrille pienen treenin. Vein sorkan vajaan 100 m päähän ja sitten Myrri liinaan ja jäljestämään. Alkumakuu kiinnosti kovasti ja pienellä ohjauksella jälkeä pitkin sorkalle saakka löydettiin :) Eiköhän Myrristäkin kunnon MEJÄ- koira leivota. kulkee metsässä kuin vanha tekijä, ei reagoi laukauksiin, verijälki kiinnostaa enemmän kuin muut metsänhajut.. Mitäs muuta sitä voisi tässä 4 kk iässä toivoa!

Maastosta palauttuamme nautittiin eriomaista kinkkukiusausta ja jälkiruokapiirakkaa, joita kokeen kokki oli loihtinut! Olikin herkkua! Ja kohta alkoikin tulosten luku, me nimittäin olimme viimeiset maastosta palanneet. Ylituomari Sanna piti loppupuhuttelun, ja sitten luettiin koekertomukset. Lumon kertomus:

"Koira ohjataan jälkityöhön, jossa verijälkeä seurataan kaikilla osuuksilla jälkitarkasti ja reipasta vauhtia edeten. Jäljen aikana vain muutama lyhyt tarkistus, joilta itsenäisesti ja nopeasti palaa takaisin. Ensimmäisen osuuden loppupuolella lähtee määrätietoisesti vieraiden jälkien perään, tuomitaan hukka. Ensimmäistä kulmaa oikaistaan parikymmentä metriä ja kolmatta kulmaa vastaava määrä takakautta lenkillä. Toinen kulma on katko ja se selviää vaivattomasti. Makauksista koira merkkaa kaksi ensimmäistä ja kahdella viimeisellä vain nopea nyökkäys. Kaadolle suoraan ja sorkka kiinnosti. Tänään muuten hienoa jäljestystä, mutta harmittava työtapaturma ensimmäisellä osuudella". Tällä kertomuksella Lumolle 35 pistettä ja kakkospalkinto.

Minkun kertomus: "Huolellisesti ohjattu lähtö, alkumakaus merkaten. Koiran työskentely on ilmavainuista ja veretyksen tuntumassa hyvin etenevää. Loppuosa viimeisestä osuudesta hieman suuripiirteisemmin ja lenkityksin. Ensimmäiseltä kulmalta hieman pitkäksi ja uusi osuus löytyy lenkin jälkeen. Toinen kulma ok pienellä suunnan tarkistuksella. Kolmas kulma on katko ja selviää rengastamalla. Makauksista merkataan yksi, kahdella nopea nyökkäys ja pysähdyksien olisi pitänyt olla selvemmät. Yksi makaus ohitettiin. Kaadosta sai ilmavainun jo kaukaa, mikä aiheutti lopun lenkityksiä, sorkka kuitenkin löytyi hienosti ja sitä jäätiin tutkimaan". Minkulle tästä suorituksesta voi 1 ja 44 pistettä, kauden paras tulos! Kylläpä oltiin tyytyväisiä :) Tyytyväisiä oltiin myös siihen, että meidän tekemältä M- malliselta jäljeltä tuli päivän toiseksi parast tulos, 49 pistettä ja uusi jälkivalio!

Tyytyväisin mielin suunnattiin, uuden valion uittamisen katsomisen jälkeen, kohti Lehdesmäkeä pakkailemaan tavarat. Minä vein koirat vielä uimaan ja dameja hakemaan, sillä aikaa kun Jarno pakkasi autoa. Kotiin saavuttiin puoli kymmenen aikaan illalla, väsynyinä mutta hyvillä mielin mukavasta viikonlopusta! Ja tänään saateltiin taas muutama uusi MEJÄ- ilmo matkaan... Tässä on kyllä laji, joka vie mukanaan niin koirat kuin omistajatkin!


Myrrin ilme kertoo meidän kaikkien fiiliksen viikonlopun jälkeen - tyytyväisyys paistaa kauas :)

2018-05-17

Yömejässä hienoin tuloksin!


Iltamejän nuuskuttelija Lumo :)

Kuten edellisessä päivityksessä kirjoitin, saatiin kivana yllärinä MEJÄ- paikka Sastamalan iltamejään. Vähän nopealla aikataululla tieto tuli, mutta eipä haitannut. Jäljet lähdettiin tekemään tiistaina illalla n klo 18. Meillä Jarnon kanssa oli tehtävänä yksi VOI- jälki ja tuttuun tapaan, kaikki sujui hyvin. Jarno suunnisti ja minä merkkasin, toisella kierroksella minä veretin (olin "sieni") ja Jarno piilomerkkasi. Ilma oli todella helteinen ja hiki kyllä virtasi jälkeä tehdessä. Maasto oli paikoin niin kuivaa, että jäkälät vaan ritisivät kengän alla. Oma haasteensa jäljelle tuokin, yletön kuivuus, kuin toki myös olisi vastaava tilanne toiseen suuntaan, kova sade. Jälki saatiin tehtyä kahdessa tunnissa ja sitten kohti kotia, jonne jälkipaikalta olikin mukavan lyhyt matka, vajaat 30 min :)

Hetken taas jouduin pohtimaan, kumpi koirista kokeeseen lähtee. No, Minkun edellinen suoritus oli sen verran raskas (ainakin ohjaajalle..) että valinta päätyi Lumoon. Joten keskiviikkona viiden maissa koirat (Myrri lähti mukaan sosiaalistumaan) autoon ja menoksi kohti Häijään Nestettä, missä kokeen alkupuhuttelu pidettiin.

Kokeeseen osallistui kuusi koiraa, joisa yksi avo ja loput voi- koiria. Tuomareina olivat tutut Sanna ja Karla, kolme koiraa kummassakin tuomariryhmässä. Ryhmiä jouduttiin pikkuisen sumplimaan, kun oli jääviyksiä osalla jäljen tekijöistä mennä tietyille jäljille. Lopulta meille tuli Jarnon opastettavaksi Sannan ryhmän toinen jälki ja minulle Lumon kanssa suoritettavaksi Karlan ryhmän kolmas, eli viimeinen jälki. Tässä kohtaa varsinkaan ei haitannut yhtään, että oltiin viimeisiä. Nimittäin ilma oli niin kuuma, että iltaa kohden tapahtuva viileneminen oli erittäin tervetullut asia.

Häijään Nesteeltä siirryttiin maastoon, n 10 min ajomatkan päähän. Siellä suoritettiin laukauksen sieto. Lumohan ei paukuista ole koskaan piitannut edes reagoinnin vertaa. Nyt kun matkassa oli Myrri, oli pieni jännitys miten Myrri reagoi. Vein Lumon kiinni puuhun n 10 m päähän ja Jarno oli autolla katsomassa Myrriä (takaluukku auki). Karla, joka laukauksen haulikolla suoritti, ampui meidän autosta n 3 m päästä. Myrri oli Jarnon kertoman mukaan vähän nostanut päätään kun pamahti, sitten häntä heiluen jatkoi herkkujen syömistä Jarnon kädestä. Ainakin vielä siis loistava suhtautuminen laukaukseen :)

Ammunnan jälkeen siirryttiin maastoon ja minä jäin koirien kanssa palloilemaan Jarnon opastaman jäljen loppupään lähelle, kun Jarno lähti odottamaan tuomaria ekalta jäljeltä. Siinä odotellessa Myrri ja Lumo mm söivät ruohoa (nam), kävivät uiskentelemassa suo- ojassa ja naposteltiin matkaan ottamiani herkkuja. Reilu tunti siinä ekassa jäljessä meni, kun Jarno kurvasi meidät hakemaan ja siirryttiin autolla Jarnon opastaman jäljen alkuun. Siitä tulikin sitten meillä piiiitkä odotus autossa, koirakko viipyi jäljellä reilusti yli tunnin (toki siirtymät yms). Koirat olivat jo ihan untenmailla tuossa kohtaa, kun kello oli yli 21 kun Jarno opastuksesta palasi. Sitten ajettiin Lumon jäljen alkuun odottelemaan ja rupattelemaan Karla- tuomarin kanssa, oppaan sorkan vientiä odotellessa.



Likat odottelemassa töihin pääsyä  :)

Noin klo 21.30 lähdettiin maastoon Lumon kanssa. Eipä olla koskaan noin myöhään jäljestetty :) Ilta alkoi jo vähän hämärtää ja aurinko laski. Käki kukkui ja hyttyset inisivät, siinä illan luotoäänet + rääkyvä korppi. Lumo tutki alkumakuun hyvin kiinnostuneena ja siitä hienosti jäljelle. Koko jäljestys kulki varsin helppokulkuisessa maastossa. Kangasmetsää ja kuivaa jäkälikköä kallion päällä. Ja ritisevän kuivaa oli meidänkin jäljellä. Lumo teki pieniä lenkkejä kullakin osuudella, makauksia merkkasi pari minun makuun kunnolla. yksi mentiin yli ja yhdellä ei mielestäni käyty (vaan lähellä olleella vanhalla makuulla). Tahti oli mukava enkä joutunut juuri jarruttamaan kuin paikoin. Katko ekalla kulmalla lenkitettiin paristi ja myös viimeisellä kulmalla tehtiin lenkki. Sorkalle tultiin vähän yllättäin (viimeinen osuus oli aika lyhyt). Lumo ei ensin mennyt ihan sorkalle asti, vaan jäi makuun reunaan. Hetken päästä siirtyi haistelemaan sorkkaa ja sain kiittää. Sorkka oli todella pieni kauriin sorkka, niin pientä en ole ennen kokeissa nähnyt. Ehkäpä siksi Lumokaan ei sitä heti huomannut :)
Mutta hienoa työtä Lumolta, 25 min suoritusaika eikä turhia haahuiluita. Lumosta on kyllä kehteytynyt kelpo jälkikoira :)

Metsästä palailtiin ja ajettiin kokoomapaikalle, missä kokeen aloittanut ammuntakin suoritettiin. Kello oli siinä vaiheessa n. 22.30 ja siinä Karlan ja Sannan kirjoitellessa koekertomuksia ja sihteerin niitä tulostaessa, aika kului mukavasti pallogrillillä grillattua makkaraa nauttien, koiria vähän kävelyttäen ja mukavia muiden osallistujien kanssa rupatellen. Myrri pääsi seurustelemaan toisen kisamaskotin, viikkoa nuoremman cockerspenielin pennun kanssa. Samanmoinen naskalihammas oli tämä kaveri kuin Myrrikin :D

Tulosten luku päästiin aloittamaan n klo 23. Meidän tulos luettiin toiseksi viimeisenä, kelpo 44 pistettä. Kokeen paras teki 49 pistettä, melkoinen labbis ja onnittelut omistaja Pirjolle! Mieltä lämmitti erityisesti se, miten Karla kehui minun ja Lumon tekemistä ja yhteistyötä :) Ihana saada niin hyvää palautetta!



Kelpo koekertomus :)

Kotiin saavuttiin aika lailla kellon lyödessä 00.00. Ovelle tuli vastaan ihmettelevät Minku ja Taika, että missäs te olette olleet, kun he oli jo unten mailla? Tai no taisivatpa nuo haistaa, missä oltiin oltu :) Onneksi nyt tulevana viikonloppuna pääsee Minkukin jäljelle, kun saatiin kaksi koepaikkaa Päijälään. Viikonloppu majoitutaan ihanassa "retrossa" Lehdesmäen lomakodissa, jossa ollaan pari aiempaa vuottakin Pirkan Nuuskujen mejän aikaan majoituttu. Innolla odotellen varmasti mukavaa viikonloppua!