Valgan valloitus!

 

EE MVA ROP RYP- 4 Myrri, EE JMVA 2 x ROP- juniori Hertta ja EE VMVA ROP 2 x ROP- veteraani Lumo kera palkintojensa :)

Tässä maailmantilanteessa mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Niinpä pitkään suunnittelemamme reissu Viron Valgaan, 2 x KR- näyttelyyn, varmistui vasta loppumetreillä. Viimeisen viikon aikana ehti Suomi asettaa omaehtoisen karanteenin (tai alle 72 h matkalla negatiiviset koronatestit paluun jälkeen) Viron "huvimatkailijoille". Valga sijaitsee eteläisessä Virossa aivan Latvian rajalla, ja maakunnan koronatilanne oli reissuun lähtiessämme Suomea parempi. Hyvillä mielin siis matkaan lähdimme, ja onneksi Jarnon etätyöt jatkuvat ja minä sain 2 vko vuosilomaa töistä.

Torstai- iltana veimme Minkun ja Taikan hoitoon vanhemmilleni- isot kiitokset vielä tätäkin kautta! Perjantaina starttasi matkamme kohti Valgaa, 10.30 lautalla. Tuttuun tapaan matkustimme omalla autolla ja laivalla majoituimme hyttiin. Tämä oli Hertalle ensimmäinen kerta laivalla. Tervepäisten tyttöjen kanssa on ilo matkustaa, eikä Herttaa hetkauttanut laivalle meno ja laivalla olo lainkaan :) Matka sujui hyvässä säässä mukavasti, ja Tallinnan satamasta suuntasimme suoraan kohti Valgaa n. 250 km päähän. Tyttöset nukkuivat koko matkan tyytyväisinä, joten mitään välipysähdyksiä ei tarvinnut tehdä.

Valgassa majoituimme meille jo tuttuun hotelli Metsikseen, joka sijaitsee aivan näyttelypaikan, Valgan urheiluhallin, läheisyydessä. Hotellin ja urheiluhallin välillä aukeaa suuri puisto, jossa tyttösiä oli mukava lenkitellä koko majoittumisen ajan. Perjantaina näytti siltä, että olemme ainoat asukkaat hotellissa. Kävimme illallisella täysin tyhjässä ravintolassa, ja ruoka oli tuttuun tapaan erinomaista! Iltasella muutama auto aapui hotellin parkkipaikalle, mutta siihen aikaan me suuntasimme jo yöunille iltalenkin jälkeen.

Aamulla saimme nauttia aamiaista jälleen tyhjässä ravintolassa. Sitten kävimme ilmoittautumassa ja maksamassa osallistumisen näyttelypaikalla, takaisin hotellille ja odottelemaan tyttösten lenkityksen, aamusaunan (majoituimme saunallisessa tilavassa sviitissä)  ja pienten päiväunien merkeissä kehien alkua. Näyttelypaikalla oli hienoa huomata, miten hyvin koronatilanne oli huomioitu. Lähes kaikilla oli joko maski tai visiiri, kuten myös meillä. Kehät olivat tilavat, sillä osallistujamäärä oli rajoitettu 500 koiraan / päivä. Käsidesiä oli saatavana useissa pisteissä, ja turvaväleistä huolehditiin.

Tollerit olivat päivän toiseksi viimeinen rotu tuomarinne virolaisen Dina Kornan kehässä. Lumo ja Minku ovat kerran Dinan kehässä käyneet (Tallinna Winnerissä vuonna 2016), tällöin Lumo oli VSP ja Minku pn2. Osasimme siis odottaa mahdollista mukavaa menestystä Lumolle, muista tytöistä emme osanneet odottaa mitään. 

Näyttelyyn oli lauantaina ilmoitettu 5 tolleria, ja tietenkin kaikki narttuja. Tästä porukasta yksi oli pentu, ja toinen tottakai junnunarttu. Hertalla oli siis itseään lähes 6 kk vanhempi kilpailija, venäläiskasvattajan Virossa asuva narttu. Tuottihan tämä pikkasen lisäjännitystä reissuun, Hertta kun tarvitsisi molempina päivinä voiton kera junnu-sertin, että olisi mahdollista saavuttaa Viron juniorimuotovalion arvo. 

Kahden maissa iltapäivällä oli vihdoin meidän vuoro mennä kehään. Kilpailijamme kisasi luokassa ykkösenä ja sai erinomaisen. Hertta esiintyi tuttuun tapaansa todella hienosti, häntä heiluen ja tuomari saneli hienon arvostelun. Meillekin erinomainen ja kilpailuluokassa meidät nostettiin yhden juoksukierroksen jälkeen ykköseksi, ja tulihan se SA ja junnuserti sieltä! Jes! Puolet tavoitteesta oli Hertan osalta saavutettu. Myrri oli yksin valioissa ja upealla arvostelulla sai ERI SA:n, ja samalla kertaa tuli Viron muotovalioksi, sillä siihen tarvittiin vain yksi serti kun Myrri on Valko-Venäjän valio. Reissun toinen tavoite saavutettiin. Samoin kävi Lumolle, ainoana veteraanina ROP- veteraani kera veteraani-sertin ja koska Lumo on Viron valio, riitti yksi veteraaniserti Viron Veteraanivalion arvoon. 

Parasnarttukehään meillä ei ollut kolmatta esittäjää, ja tuomari määräsi kehän laidalla istuneen miespuolisen handlerin tulemaan apuihin. Ei kun Hertan hihna pojalle kouraan ja menoksi! Hienosti Herttuli vieraan handlerin kanssa esiintyi, nimittäin neiti kiri sijalle PN2 voittaen Lumon, joka oli PN3. Myrri liiteli voittoon ollen samalla ROP. Esitimme myös kasvattajaryhmän, joka hienolla arvostelulla sai KP:n ja olimme ROP- kasvattaja. Saimme siis kaiken mitä saatavissa oli, aika huikeaa! Eikä se päivän tulosputki vielä siihen katkennut. Jäimme ryhmäkehiin, jotka alkoivat hetikohta meidän rotukehän jälkeen. Kasvattaja-, veteraani-, ja juniori -(joista vet ja jun kehissä oli todella paljon kisaajia) kehissä emme sijoittuneet, mutta suuressa 8- ryhmässä rotutuomarimme sijoitti Myrrin sijalle RYP-4! Olipas melkoinen päätös huikealle näyttelypäivälle :) Iltasella kävimme nauttimassa taas erinomaisen herkkuruoan hotellin ravintolassa ja hyvillä mielin nukkumaan, odottaen pienellä jännityksellä Hertan osalta seuraavaa näyttelypäivää. Lumon ja Myrrin osalta ei enää jännitettävää ollut, kun tavoitteet tuli saavutettua jo.

Sunnuntaina tollereita oli ilmoitettu yksi enemmän, kisaamassa oli eilisten koirien lisäksi Virolainen valiouros Irwlend- kennelistä. Tuomaroimassa oli virolainen Juta Haranen. Kehämme oli mukavasti heti aamusta, tunnin verran odoteltiin ja juteltiin siinä odotellessa Irwlend- kasvattajan kanssa, jolla oli tolleripentu sekä kasvattinsa kehissä. Pentu sai KP:n ja valiourokselle handlerin ohjaimissa ERI SA.
Sitten olikin meidän vuoro kisata jälleen eilisen kilpakumppanimme kanssa. Tämä aloitti, saaden EH:n. Hertta jaksoi esiintyi hienosti edelleen, ei vielä matkaväsymys pahemmin painanut. Tuomari tykkäsi neidistä kovin, ja jutteli siinä arvostellessaan (suomeksi) mistä erityisesti piti ja mitkä olivat pieniä moitteita. Takaliike oli hieman ahdas (kuten onkin), muuten Hertta oli niin hieno että ansaitsi ERInomaisen kera SA:n ja junnu- sertin sekä tuli näin ollen Viron juniorimuotovalioksi! Jihuu, reissumme kolmaskin tavoite oli saavutettu!

Myrri sai myös ERI SA:n kuten myös Lumo. Parasnarttukehään Irwlend- kasvattaja tuli avuiksi. Annoimme hänelle sen helpoimman esitettävän eli Lumon. Tuomari oli jo arvostellessaan kertonut minulle, että tekee Lumosta narttujen ykkösen ja niin tekikin. Hertta oli jälleen hienosti PN2 ja Myrri tällä kertaa PN3. ROP- kehään Irwlend- kasvattaja vei Lumon, eli kisaamaan omaa kasvattiaan vastaan. Niin se Lumppari ROP:n nappasi, joten täydellinen ROP- suoran päätös reissulle! Kasvattajaluokassa saimme hienolla arvostelulla KP:n. Ryhmiin emme valitettavasti ehtineet jäädä, sillä lauttamme lähti 16.30. Olisihan se ollut mukavaa niissäkin vielä edustaa edellispäivän hienon sijoituksen jälkeen, mutta kun kaikki toivottu (ja vähän enemmänkin) oltiin saavutettu, lähdettiin hyvillä mielin kotimatkalle. Laivalla kävi melkoinen tuuli ja merenkäyntiä oli. Eivätpä koirat tästäkään stressiä ottaneet, vaan pötköttelivät hytissä tyytyväisinä. Saivatpa vielä herkkujakin, kun kävimme hakemassa ruoat hyttiin ja söimme siellä koko porukalla :) Upea reissu josta muisteltavaa riittää vielä pitkäksi aikaa!

Myrrin MH- luonnekuvaus ja Suomen näyttelyvuoden päätös

Hyvinkään ERInomaiset tytöt :)

Viikonloppuna puuhailtiin niin luonteen kuin misseilyn parissa. Saimme lauantaille paikan Myrrille Irlanninsetterien järjestämään MH- luonnekuvaukseen Jämsässä ja sunnuntaina päätettiin (mitä todennäköisimmin) Suomen näyttelyvuosi Hyvinkään "Toukonäyttelyssä". 

MH- kuvaukseen lähdimme avoimin mielin, tietäen Myrrin luonteen jo melko hyvin- ainahan sieltä voisi kuitenkin jotain ylläreitäkin tulla. Meillä sekä Lumo että Minku on MH- kuvattu aiemmin, ja kumpikin oli aika omannäköisensä arvioiden mukaan. Myrri on elänyt ikänsä laumassa, ollen se porukan "kakara" aina Hertan tuloon saakka. Vahvan laumanjohtaja Minkun alaisuudessa neiti ei ole joutunut kohtaamaan jänniä asioita oikeastaan koskaan yksin, joten oli hyvin mielenkiintoista nähdä Myrrin toiminta ilman lauman tukea.

Perille saavuttuamme, noin tunti ennen omaa kuvausvuoroamme, vähän lenkitettiin Myrriä ja pääsipä neiti uimaankin läheisellä rauhallisella hiekkarannalla. Kun edellisen koiran suoritus oli lopuillaan, meidät käytiin hakeamassa paikan päälle, Ensin tarkastettiin siru ja juoksut (juoksuinen ei saa osallistua). Tämän jälkeen aloitettiin itse kuvaus. Tuomareina toimivat Marina Bast ja Jorma Kerkkä, testiohaaja joka meidät luotsasi läpi testin oli miespuolinen. Alkuun testiohjaaja (TO) otti Myrrin ja käytti neidin pienellä lenkillä- tarkoituksena katsoa miten koira lähtee vieraan mukaan. Tämän jälkeen tehtiin käsittely, koko kropan painelu / sively ja hampaiden katsominen. Myrri se vain häntää heilutteli tuttuun tapaansa joten tästä mukavat arviot.

Seuraavaksi leikittiin patukalla, eli TO ja minä heiteltiin patukkaa ja katsottiin lähteekö Myrri leikkimään. Ei lähtenyt. Alkuun vähän kiinnostui, mutta kiinnostus lopahti nopeasti. Tämäkin oli ihan odotettavissa- tuon kaltainen leikkityyli  "ei iske". Patukka oli sellainen köysilelu, jotka eivät meillä ole mitenkään suosittuja leikkivälineitä. Dami/ pehmolelu olisi ehkä kiinnostanutkin.

Sitten kokeiltiin miten Myrri suhtautuu maassa vedettävään vieheeseen. Myrrin sai päästää irti, kun viehe oli jo lähes pysähdyksissä. Myrriä kiinnosti viehe varsin vähän, jonkin matkaa hölkättiin lähemmäs katsomaan, muttei loppuun saakka. Sama reaktio, kun homma toistettiin. 

Etäleikissä piilosta saapuva huputettu leikkijä hyppeli ja heitteli patukkaa ilmaan, samalla kutsuen Myrriä "tule leikkimään!" luokseen. Tässä hieman yllätyin Myrrin käytöksestä, sillä Myrri lähti leikkijän luo. Kävi häntää heiluttaen paikalla, tuli takaisin ja meni uudelleen :) Leikkimään ei kuitenkaan lähtenyt. 

Seuraavaksi tehtiin aktiviteettiosio, jossa seisoin 3 min paikallaan mitään tekemättä, Myrri pitkässä liinassa. Hetken Myrri siinä istuskeli, kunnes laittoi maaten. Eli rauhallisesti otettiin tämä osio, kuten tiesin tapahtuvaksi.

Aktiviteettitaso: 2 " Tarkkailevainen, rauhallinen. Voi istua, seistä tai maata".

Haalari sai aikaan pakoreaktion. Myrri singahti muutaman metrin taaksepäin, kun haalari kiskaistiin ylös. Videolta näkyy (kaikki videot löytyvät Youtubesta), kuinka Myrri kävi kiertelmässä yleisön, ja lopulta meni kuvaamassa olleen Jarnon luokse. Sieltä ei itse palannut, vaan kävin neidin hakemassa. Ohituksissa ei enää kummempaa reaktiota tullut, eikä jäljelle jäävää kiinnostusta ollut. Lähes samoin kävi räminälaitteella. Pakoreaktio, tällä kertaa suoremmin Jarnon luokse. Ohituksissa oli enemmän jäljelle jäänyttä "kuormaa" kuin haalarilla, mutta kiinnostusta laitteeseen ei jäänyt. 

Sitten olikin jo vuorossa Aaveet. Myrri suhtautui aaveisiin todella rauhallisesti. Kun aaveet alkoivat vuoron perään lähestyä, sanoi vierelläni istuva Myrri kerran "wuh" molemmille, sitten vain jatkoi istumista ja aaveiden tarkkailua, hännän päätä vispaten.  Mitään puolustusta ei ilmennyt, eikä Myrri myöskään lähtenyt pakittamaan. Kun aaveiden luokse sai mennä, kävi Myrri pyörähtämässä toisen luona, ja poistui paikalta jälleen Jarnon luo.

Lopun ampuminen meni kuten oletettua oli, ei minkäänlaista reaktiota ja tuloksena 1: " Ei osoita häiriintymistä. Kontrolloi nopeasti ja on sen jälkeen täysin välinpitämätön".

Lopussa tuomarit kävivät testin läpi sanallisesti, kertoen havaintojaan Myrristä. Kyllä sieltä neidin ihan täysin tunnisti, eikä suuria (eikä oikein pieniäkään) yllätyksiä ilmi tullut. Tuomarit kehuivat sitä, miten hienosti Myrri, pehmeänä koirana, tukeutuu meihin molempiin ja kuinka näkee miten hyvä suhde meillä Myrrin kanssa on, sekä Jarnolla että minulla :) Minkäänlaista aggressiota ei tule esiin missään kohtaa, kuten ei aiemmin tästä pentueesta kuvatulla Lucallakaan. Tervepäistä porukkaa! Olipas kaikkiaan mukava kokemus, kiitokset kun väärän rotuisina mahduttiin mukaan!  

Sunnuntaina oli sitten vuorossa toukokuulta siirtynyt Hyvinkään Nord- näyttely. Tuomariksi tollereille vaihtui, alkuperäisen norjalaistuomarin sijalle, Paavo Mattila. Lumo, Minku ja Taika ovat Paavolla vuosien mittaan jonkun kerran käyneet, joten vähän tiesin millaisia arvioita saattaisi tulla. Nyt mukana oli myös nuoriso eli Hertta ja Myrri, sekä kasvateista Hertan sisarukset Voima ja Buma. Jännää siis, kun lapsoset korkkasivat virallisen näyttelyuransa!

Voima aloitti kisaten itseään vanhemman junnu- uroksen kanssa. Tuloksena luokkavoitto kera ERInomaisen, hienolla arvostelulla. Urosten voiton vei veteraaneissa kisannut Toto, onnittelut!

Junnunarttuja oli viisi. Hertta kisasi luokan viimeisenä. Ennen Herttaa kolme oli saaneet ERIn, yksi EH:n. Buma esiintyi hienosti ja oli erinomainen. Hertta käyttäytyi tuttuun tapaansa kauniisti. Arvostelu oli hyvin Hertan näköinen,ja tulokseksi tuli meillekin ERInomainen! Tässä kohtaa täyttyivät minun tavoitteeni, Hertalle ja kasvateille ERI, upea alku näyttelyille! Kilpailuluokassa sievä Buma laitettiin kärkeen, ollen ainut SA:n saanut. Hertta oli luokassa kolmas. 

Avoluokassa ei SA:ta jaettu, käyttöluokassa jaettiin yksi. Valioissa kisasi Myrri, Kerttu ja Lila. Kaikki saivat ERIn. Kilpailuluokassa Kerttu voitti, Myrrin ollessa luokan toinen. Kaikki saivat SA:t. Myrrin arvostelu oli hieno, eikä sieltä oikein moitteita löytynyt paitsi hieman selvempää polvikulmaa toivottiin (tämä sama oli Hertalla). Luoteet ja käytös saivat erityiskehut, meidän kaikkien omien tyttöjen ja kasvattien osalta :)

Veteraaneissa kisasi yksin Lumo, ja arvostelusta jo tiesin odottaa, että voitaisiin aika korkealla tänään olla. Paavo tykkäsi Lumosta todella paljon, ja kehui useaan otteeseen Lumon kuntoa, esiintymistä ja liikkeitä. SA saatiin. PN- kehässä Voiman omistaja Anna vei Lumoa (kiitokset!) ja minä Myrriä. Luokka järjesteltiin ensin alkupäästä, kunnes viimeiseksi Lumo nostettiin kärkeen! Mikä näyttelyvuoden lopetus Lumolle! Aivan mieletön ensimmäinen veteraanivuosi... :) Lumo oli siis PN1 kera nord sertin, Myrri PN3 ja mikä upeinta, Buma PN4 kera sertin! Onnea Venla! Bumasta "kuullaan vielä", hän on niin kaunis ja tasapainoinen tyttö. Ihanaa että tämä neiti pääsi kotiin, jossa häntä esille tuodaan niin näyttelyiden kun muun harrastamisen parissa! 

Sertivoittaja Buma! Kuva Venla Roos

ROP- kisa käytiin samalla ROP- veteraanikisana, ja tässä upea Toto vei voiton- onnea! Paavo kehui molempia koiria vuolaasti. Niin paljon tuli hyvää palautetta kautta koko näyttelyn, että alkoi jo vähän posket punoittaa kaikesta kehun määrästä! 

Toto ROP ja ROP-vet, Lumo VSP ja VSP- vet. Kuva Vilma Saarinen

Kasvattajaluokkia oli ilmoitettu kaksi, Kitimat ja me. Nopeasti luokka kasaan, siihen osallistuivat Buma, Voima, Myrri ja Lumo. Herttakin olisi päässyt, mutta koska poikkeaa hieman muista vähemmän valkoisensa vuoksi, luokan yhtenäisen ilmeen eduksi oli tämä kokoonpano. Paavo tykkäsi ryhmästä todella paljon, ja saatiin aivan upea arvostelu! Tällä arvioilla kasvattaryhmien ykkössija kera KP:n ja oltiin ROP- kasvattajia:

 "Kaunis tasalaatuinen ryhmä kolmesta yhdistelmästä. Erittäin hyvin rakentuneita koiria. Hyvän malliset, kaunisilmeiset päät. Hyvälaatuiset karvapeitteet. Koirat liikkuvat hyvin, erittäin miellyttäväluonteisia. Erinomaista kasvatustyötä, josta lämpimät onnittelut!".

Melkein tuli tippa linssiin kun tuon arvion luin. On tässä aika pitkälle päästy kasvattajana, ja isot kiitokset asiasta meidän ihanille kasvatinomistajille myös! Eipä olisi tätäkään arviota ilman teitä tullut. Aivan upeaa! Ja upeita uutisia saatiin myös Hollannista, jossa Dasher osallistui ensimmäiseen näyttelyynsä Maastrichin KV:ssa. Eipä se aloitus hassummin sujunut: poika oli ROP- juniori ja lopulta VSP kera sertin! Huikeaa! Juuri 9 kk täyttäneet Druifit ovat melkoisen lupaavaa porukkaa, joista veikkaan että "kuullaan vielä"! 

Dasher VSP sert, kuva Jennifer

Seitsemän oikein lotossa! Eiku... tai no melkein- 7 ROP:n viikonloppu Magicfox`s tiimille!

Tyttöstemme palkintosaldo viikonlopulta :)

Kun lasketaan mukaan myös kasvatit, oli kulunut viikonloppu Magicfox`s:lle lähes lottovoitto- yhteensä meidän kennelnimen alle kerättiin peräti seitsemän ROP- sijoitusta!

Lauantaina lähdimme Hertan, Myrrin ja Lumon kanssa Lahden "Vappunäyttelyyn". Näyttely piti olla 1.5, mutta kiitos koronan, se siirtyi muutamalla kuukaudella eespäin. Ihan hyvä sinänsä että siirtyi, nyt Herttakin pääsi osallistumaan kehiin. Minkun oli tarkoitus tehdä paluu näyttelykehiin ko. näyttelyssä, mutta kohtalo (kyy...) päätti toisin. Minku on toipunut hienosti viikon takaisesta kauhukokemuksesta, joten ei se paljon harmittanut että nyt ei kehiin päästykään. First things firts. Myös Mummo oli ilmoitettu näyttelyyn, toukokuussa oltaisiin menty, mutta nyt kesän parturoinnin jälkeen sai Mummo jäädä Minkun kaverina kotiin.

Lahdessa tollerit tuomaroi Pia Itkonen. Koiria oli ilmoitettu 10, ja meidän lauman parin poissaolon myötä osallistujia oli kahdeksan. Hertta aloitti kehän, ainoana pentuna. Saatiin kiva ja täysin Hertan näköinen arvostelu, joka päättyi sanoihin "kaikella tapaa lupaava pentu" :) Pian arvostelun "painoarvon" nostan korkealle, ja hienoa oli kuulla että hän Hertassa näki potentiaalia. Monenlaista arviota kun meidän vahva tyttö on saanut, koskaan ei tiedä mitä kukakin tuomari tuumaa. Nyt tuloksena KP ja ROP- pentu. Ja tuli tyttö syynättyä huolella, sillä mukana oli myös harjoitusarvostelija. 

Hertan KP:n arvoista liikettä Lahdessa

Uroksille jaettiin yksi SA valiouros Velholle. Narttuja ennen meitä oli kisaamassa yksi nuori ja yksi käyttö, toiselle H ja toiselle ERI ilman SA. Myrri oli yksin valioissa, ja esiintyi hienosti. Harjoitusarvostelijan läsnäollessa kaikki yksityiskohdat käytiin tarkasti läpi. Kiva oli kuunnella tuomarien keskustelua ja arvioita omista tytöistä :) Myrri sai paljon kehuja, ja hienolla arvostelulla ERI SA:n. 

Kaunis Myrri :)

Lumo oli yksin veteraaneissa. Kun tultiin kehään, niin Pia antoi ymmärtää tämän koiran ennenkin arvostelleensa :) Harjoitusarvostelija sai kuulla Lumon olevan "klassinen rotutyypin edustaja", ja olipa ihana kuunnella tarkkaa ja seikkaperäistä arviota. Pia on Lumon arvostellut vuosien mittaan muutamankin kerran, ja arviot ovat aina pitäneet lähes sanasta sanaan linjansa. Kun arvosana (ERI SA ja ROP- vet) oltiin saatu, tämän myös Pialle kerroin ja sain kiitokset- tuomarin on varmasti hieno kuulla se, että hänen linjansa on pitänyt (Lumon tapauksessa aina sieltä pentukehistä alkaen) ja se mitä hän rodulta hakee, ei ole vuosien mittaan muuttunut. 

Klassinen ja ohittamaton Lumo :)

Parasnarttukehässä Myrrin liike oli parempaa, kun Lumolla oli kiire Myrrin perään, mutta järjestys oli Pian sanoin "tätä koiraa en vain voi ohittaa". Lumo voittoon, Myrrin ollessa pn2. ROP- kehässä Lumppari liiteli vielä rodun kauneimmaksi. Olipa upea näyttelyreissu, kaikin tavoin! Kotiin tuomisina siis 3 x ROP :)

Sunnuntaina lähdettiin heti aamusella ajelemaan Hyvinkäälle, missä ryhmänäyttelyssä tuomaroi meille uusi tuomarituttavuus Jetta Tschokkinen. Tollereita oli ilmoitettu ja paikalla 15. Meidän kasvatteja kisaamassa olivat Myrrin veli Luca, Hertan sisko Buma sekä Lumon sisko Coco. Pentukisan voiton vei Buma hienolla arvostelulla, saaden KP:n ja ollen ROP.- pentu (onnea!). Hertta oli tuomarin makuun turhan voimakas ja pitkälinjainen, mutta saimme kuitenkin KP:n. Tähän oli hyvä lopettaa pentukehät. eikä ne hassummin sujuneet. Hertta ehti käydä kaikkiaan kahdeksan pentuesiintymistä. Jokaisesta tuli KP. Kuudesti oltiin ROP- pentu ja kahdesti PEK 2- pentu kera KP:n, molemmilla kerroilla häviten siskoille ;) No, Ariel ja Buma ovat hyvin sieviä ja tyttömäisiä, Hertta on hieman eri maata... Mielenkiintoista nähtä arvioita tulevissa "aikuisten" kehissä, heti alkaen Hyvinkäältä viikon päästä, missä jälleen kisaillaan ainakin Buma-siskon kanssa, ehkäpä joku/nen muukin juniori on paikalla.

Sievä Buma!

Hyvinkää oli siitä "harvinainen" näyttely, että uroksia oli enemmän kuin narttuja- yleensä kun suhteet on toisin päin. Luca kisasi käyttöluokasta, napaten ensin luokkavoiton ja ollen lopulta urosten paras! Onnea!

Lucan hienoa liikettä Jonnan ohjaksissa

Nartuissa oli vain yksi käyttöluokan narttu saaden EH:n, ennen valioita. Valioissa tuttu kilpapari, Kerttu  ja Myrri. Kerttu aloitti saaden ERI:n. Myrrin esiintyminen sujui hyvin, ja tuomari tuntui neidistä tykkäävän. Onhan näissä todella paljon samaa Lucan kanssa. ERI tuli meillekin ja kipailuluokassa Myrri kärkeen saaden myös SA:n. Veteraaneissa kisasivat Lumo ja siskonsa Coco. Molemmille ERI, ja kilpailuluokassa Lumo voittoon kera SA:n.  Parasnarttukisaan tulivatkin vain meidän tytöt Myrri ja Lumo. Tällä kertaa voitto Myrrille, ihan kivaa vaihtelua kun muutaman edellisen näyttelyn ykkössijan on vienyt Lumo :)

ROP- veteraanikehässä Lumo kisasi Myrrin isän Caron kanssa, ja Lumosta tuli ROP- veteraani. ROP- kehän voiton puolestaan vei Luca, Myrrin ollessa VSP. Esitimme myös kasvattajaluokan (Luca, Myrri, Coco ja Lumo) joka kivalla arvostelulla nappasi KP:n ja olimme ROP- kasvattaja myös.

Melkoinen viikonloppu, kun ynnätään kaikki Magicfox´s:n ROP- sijat: Hertta ROP- pentu, Lumo ROP ja 2 x ROP- vet, Buma ROP- pentu, Luca ROP ja Magicfox`s ROP- kasvattaja. Kiitokset aktiivisille kasvatinomistajille, jotka koiria tuovat esille. Näin se menestyminen on mahdollista! Arvostamme suuresti :)

Kyyn isku

Maanantaina saavuin töistä kotipihaan ja Jarno tuli kiireellä minua vastaan. Kertoi kyyn löytyneen meidän takaterassin matolta, koirien haukkuneen kovasti ja Minkun vaikuttaneen kummalliselta. Koirat Jarno oli ajanut sisälle ja kyy koki kohtalonsa. Harmittavasti liian myöhään, sillä tutkiessani koirat läpi, löytyi Minkun huulesta puramajäljet. Saman tien Minku autoon, ja kaasua säästelemättä kohti eläinlääkäriä jonne meiltä on vajaan 30 min ajomatka. Soitin matkalla asemalle, että voitteko ottaa vastaan, ollaan jo tulossa. Onneksi voivat, ja pääsimme perille noin puoli tuntia tapahtumasta.

Eläinystäväsi lääkärillä Minku vietiin heti hoitohuoneeseen ja tiputus aloitettiin. Meiltä kysyttiin, halutaanko että vastamyrkky annetaan, se on kallista. Vaikka olisi maksanut 6000 € 600 €:n sijasta, ei olisi tarvinnut kahta kertaa miettiä! Onneksi asemalla oli annos vastamyrkkyä saatavilla, sitä kun ei läheskään aina ja kaikilla asemilla ole. 

Hoidon aloitus ja teho olivat parasta mahdollista. Kolmisen tuntia Minku oli nesteytyksessä saaden myös tehokkaat suonen sisäiset kipulääkkeet. Verikokeet tutkittiin myös, eikä arvoissa onneksi näkynyt poikkeavaa. Kontrollikokeet otetaan ensi viikolla. Se puoli naamasta, mihin kyy iski, turposi melko tavalla jo tapahtumapäivänä. Seuraavana päivänä turvotus oli molemmin puolinen, vastamyrkyn ansiosta onneksi pehmeä eikä haitannut hengitystä. Posket olivat kuon hamsterilla ja suu ei auennut kunnolla. Tiistai- iltaa kohti turvotus alkoi poistua, ja tänään sitä ei enää oikeastaan havaitse. Kamala tapahtuma, joka olisi voinut päättyä paljon pahemmin. Nyt todennäköisesti päästiin "vähällä", jos niin voi sanoa. Kiitokset Eläinystäväsi lääkärille hienosta hoidosta!  Tänä aamuna saimme Minkulta jo tutut naamapesut, se jos mikä kertoi potilaan paljon paremmasta voinnista :)

Minku tapahtumapäivänä klinikalla

Hamsteri tapahtumaa seuranneena päivänä kotosalla