Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA EEV-17 EEVV-17 RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE BY MVA EE MVA LV MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tyttären Myrrin (Magicfox`s Amarone) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2018-07-15

Taika 10 vuotta! Ja elämämme epäreiluin MEJÄ- koe Kouvolassa

Edelleen v-tuttaa siihen malliin että kovin seikkaperäistä päivitystä en edes halua tehdä. Mutta lyhyesti. Perjantaina lähdettiin viettämään vkl Kouvolaan, missä saatiin paikka MEJÄ- kokeeseen. Ajateltiin että käydään katsomassa vähän muunkin Suomen mejämaastoja. kun tätä lähiseutua ollaan paljon kierrelty. No, se oli VIRHE.

Lauantaina Jarno huhki koko päivän hirmuisessa helteessä tehden koejälkiä kokeeseen. Minä olin lauman kanssa hotellilla 40 km päässä, ja lenkitin tyttöjä kahden porukoissa pitkin päivää läheisessä puistossa. Kuuma oli! Ihan epäinhimillinen keli tehdä jotain koejälkiä, mutta kummasti se Jarno sieltä selvisi  ja oli kuulemma saanut parikseen järkityypin, joka otti kokeneelta jäljentekijältä kiitollisena neuvoja ja ohjeita vastaan. Hienoa että tällaisiäkin ihmisiä lajin parissa on ja heitä pääsee opastamaan- siinä hommassa Jarno on kyllä hyvä!

Lauantaina vietettiin myös Rouvan 10- vuotispäivää, hieno ikä ja lihapullaherkuttelun arvoinen juttu :) Kuvassa päivänsankari hotellin viereisen puiston suihkulähteellä


Jarnon palattua umpiväsyneenä metsästä käytiin syömässä ravintolassa, ihan mukava pitkästä aikaa kun ei me tuolta maaseudulta kovin usein ulos lähdetä. Nämä "spesiaalitapaukset" pyritään järjestämään sopivasti koiramenojen yhteyteen.

Sunnuntaina aikainen herätys ja koepaikalle, koko lauma autossa mukana. Alkupuheet kun oli pidetty ja ammunta tehty, uitettiin koiria keskuspaikan hiekkarannalla. Se olikin päivän mukavin anti!
Lumo sai jäljen nro 20 ja kaikki siitä asti menikin pieleen. Opasteita ei ollut, ja jo jäljelle löytäminen oli työn ja tuskan takana. Kun sinne lopulta päästiin, teki Lumo valtavassa kuumuudessa (auton mittari näytti +31, metsä oli paljon kuumempi) upean suorituksen. Maasto hohkasi lämpöä mutta niin se Lumppari vaan jaksoi jäljen taivaltaa, selvittäen vaivattomasti ensimmäisen kulman ja toisen kulman katkon, sekä merkaten kaksi makuista hyvin ja kaksi.. no merkaten sen makuulle laitetun kepin missä heilui kreppi! Ei morjes... Siinä vaiheessa kun olin laskenut neljä makuuta, alkoi tuntua siltä että jokin ei nyt täsmää. Tuomari ja opas olivat jääneet jälkeen jokin verran ja siellä näyttiin käytävän keskustelua. No, minähän toki jatkoin Lumon perässä ja sorkalle saavuttiin, se hienosti osoittaen. Siinäpä sitten selvisi miksi tuomari oli jälkeen jäänyt. Kyseessä oli se, että jäljeltä puuttui viimeinen kulma! Ja sinnehän ne tuomari ja opas palasivat asian tarkistamaan. Kun tuomari palasi metsästä (opas ei edes tullut meidän luokse pahoittelemaan asiaa), kertoi hän että valitettavasti jälki hylätään, koska kolmatta kulmaa ei ollut eikä sitä näin ollen voitu arvostella. Epäuskoisin tuntein me Jarnon kanssa asiaa pureskeltiin ja se epäreiluuden määrä! Upea työ koiralta ja kahden päivän työ ihmisiltä- tulos se ettei tulosta ole.

No, siitä sitten iloisin mielin Jarno opastamaan omaa jälkeään ja sen jälkeen purku. Edelleen ei tuntunut todelliselta että näin voi käydä. Viikonlopun saldona ajot 3.5 tuntia suuntaansa, kaksi päivää hirveässä helteessä "talkoillen", oma hieno suoritus ja tulos... hylätty. Eipä siinä paljon 50 € koemaksun palautus painanut, kun kaiken rahan menon laskee päästään lähelle 500 € ja vielä se työn määrä.. Ei voi rahassa mitata.

MUOKS: Eilisen vielä pahoissa tunnekuohuissa kirjoitettu pätkä on nyt editoitu, saatuamme meilitse anteeksipyynnön toiselta jälkiparin jäljentekijöistä.
MUOKS2: Ja ensi viikolla Lumoa kutsuu koe Akaassa, taitaa päästä Jarno ohjaamaan, kun minun ohjatessa erinäiset epäonnet tuntuvat aina osuvan kohdille.....

2018-07-08

Treenejä, SNJ:n leiri, treenejä, mätsäriä..... Paljon ohjelmaa loppuviikolla ja viikonlopulle!


Sunnuntain voitokas kaksikko- Myr ja Mummo :)

Onpas taas tapahtunut niin paljon että olisi voinut jakaa useampaankin päivitykseen.. Mutta menköön nyt lyhennelmänä samassa. Koska meillä ei kesälomia ollut (kiitos talven pentueen), otettiin tällainen pieni vajaan viikon lomapätkä SNJ:n kesäleirin ympärille. Koirille paaaaljon ohjelmaa siis!

Keskiviikkoiltana oli Myrrin toinen tokon jatkokurssikerta. Myrrille on jo kenttä tokomiljöönä tullut tutuksi, muihin koiriin ei edes yritetä ottaa kontaktia vaan kontakti on koko tunnin ajan minuun. Mukava tehdä koiran kanssa joka hakee yhteistyötä ja palkkautuu niin nameista kuin kehuista, myös leikki kelpaa palkaksi. Kurssikerran pääaihe oli kosketusalusta, ja kyllähän sekin idea alkoi melko pian löytyä. Lisäksi treenattiin paikallaoloa rivissä sekä jääviä liikkeitä (meillä seisominen, tulevia pentukehiä silmällä pitäen...). Jarno oli mukana katsomassa ja kuvaamassa, tässä Myrrin kontaktialustareeniä:


Tassukosketus, ja palkka!

Perjantaiaamuna aikaisin startattiin kohti Tammelaa, missä osallistuttiin ensimmäistä kertaa SNJ:n (Suomen Noutajakoirajärjestö) kesäleirille. Matkassa oli koko lauma Lumoa lukuunottamatta, Lumo kun oli edelleen Vilman luona "lohtutollerina". Kun aamulla saavuttiin perille, havaittiin että majoitus oli leirimallia, mutta kyllähän sitä yhden yön vietti sellaisessakin. Sentään sisävessa löytyi samalta käytävältä, ja huoneessa oli kokoa ihan mukavasti. Ja kun ala`carte listakin ravintolasta löytyi, todettiin notta kelpaa ;)

Olin ilmoittanut Myrrin pentukurssille to- ja pe aamuiksi. Siitä siis torstaina aloitettiin. Paikalla oli muutama pentu, Myrri ainoana tollerina. Tehtiin ryhmässä rauhoittumista, sivulle tuloja. leikkimistä, luoksetuloa sekä erilaisia palkkauksia. Olipas mukava huomata, ja kuten kouluttajammekin totesi, että Myrri oli sellainen "ei tyypillinen häsä-häsä- tolleri" ;) Niin upeasti makoili kun ei tehty mitään, ja kun tehtiin, oli täysillä mukana :) Ihana harrastuskaveri, ja tuo kyllä tollerirodun tuntijoille sitä parampaa laitaa rodusta esille. Tähän ollaan jalostuksella pyritty!


SNJ:n pentukurssilla, tarkkaavainen oppilas

Kun kurssi oli loppusuoralla, tuli Jarno kertomaan että saatiin tehdä perjantain mejäkokeeseen parina yksi korvaava jälki. Joten kun parin tunnin kurssi oli taputeltu, pissiteltiin koirat ja lähdettiin maastoon jälkihommiin. Meidän jälki oli reilun 20 km päässä keskuspaikalta, mutta hyvät oli opasteet ja tietkin pääosin ok ajettavia. Jäljenteossa ei mitään mainittavaa ihmeellistä ollut. Jälkemme kulki mukavassa maastossa, tosin korkeuseroja oli melko lailla. Jarno suunnisti ja minä merkkasin, sekä toisella kierroksella veretin. Ilmakin suosi, ennusteista poiketen, emme kastuneet (mitä nyt hiestä, siellä mäkiä kiivetessämme..).

Kun jäljenteosta palailtiin, vietiin huoneessa odottaneet uniset tyttöset lenkille ja sitten syömään herkullinen ala`carte illallinen majoituspaikan (Eräkeskus) ravintolaan. Kiitoksia vaan kokille, hyvin oli kuha ja pihvi paistettu (ja viinikin oli erinomaista)! Ruoan jälkeen pieni huili, ja sitten tutustumaan leirin iltaohjelmaan, ToTo- juoksuun. Täytyihän siihenkin koko laumalla osallistua, vaikka hoikkien käyttölabbisten (joita suurin osa osallistujista oli), joukossa meidän mäyräkoirilla ei mitään voiton mahdollisuuksia ollut. No, hyvät aplodit saatiin, varsinkin Rouvan pompotellessa isolla loikalla Jarnon luokse :D Monta kuvaa juoksijoista saatiin, ja ne on jaettu luvalla SNJ:n leirisivulle. Hauska iltatapahtuma, ja koirillakin oli kivaa!


Hanna pinkoo minkä pystyy, ja kohta Myrri ohittaa... Harmi vaan kun vauhti ei ihan riittänyt (ohjaajalla) :D

Iltaskabojen jälkeen paineltiin nukkumaan, sillä aamun herätys oli aikainen- MEJÄ- kokeen alkupuhuttelu oli klo 08.00 alkaen. Maittavan aamiaisen jälkeen soi kohta puhelin, Vilma ja Lumo olivat saapuneet paikalle. Ihailtavaa kiinnostusta ja omistautumista Vilmalta tulla seuraamaan MEJÄ- kokeen kulkua päiväksi! Hyvää oppia sitä ajatellen, että talossa toivottavasti vielä tulee se harrastava tolleri olemaan :) Maisa olisi ollut ja Maisan kanssa harrastettiin, mutta.... Aina kaikki ei mene kuten toivoisimme :(

Aamupuhuttelu pidettiin SNJ:n Eräkeskuksen alakerrassa ja koirat jaettiin (tai oltiin siis jo jaettu) tuomariryhmiin. Me Minkun kanssa pääsimme Kosken Antin ryhmään, jossa oli lisäksemme vain yksi koira- kenelle teimme edellispäivänä jäljen. Kun kaikki alkukoordinoinnit saatiin selville, siirryttiin ulos ammuntaan. Minku oli toisessa ammuntaryhmässä, no problem, ja kaikki kokeen koirat testin läpäisivät. Sitten olikin aika hypätä autoihin ja siirtyä maastoon, meillä kun sitä ajoaikaa oli n 30 min koejäljille.

Jarno opasti ensin tekemämme jäljen, ja jos nyt lopputuloksiin hypätään, sieltä tuli hienot VOI 1 45 pistettä- onnea! Sillä välin lenkilteltiin Minkua ja Taikaa Vilman kanssa, molemmilla nenät kävivät ja tieto oli siitä, mitä tänään tulisi tapahtumaan.... Kun maastoryhmä palasi metsästä, hypättiin autoihin ja ajettiin meidän jäljen alkupaikalle n 5 km päähän.

Ilma oli tuulinen, osin sateinen, osin aurinkoinen, koko ajan vaihteleva. Odotellessamme jälkemme alkua, tuuli tuntui vain yltyvän. Tämähän tiesi "töitä" niin Minkulle kuin minulle- ilmavainulla kun mentiin... No, harrastusta koko rahalla ;) Maastoon päästyämme alkumakuu tuli vastaan varsin pian, ja sen Minku tutki hyvin. Siitä ohjausmatka hyvää kulkua kreppien loppuun, ja sitten "koira irti". Minku teki tyylilleen uskollista työtä, ilmavainu vei, ja minä rämmin perässä... Maasto oli osin varsin haastavaa, ryteikköä reitille mahtui sekä etenkin viimeisellä osuudella mielenkiintoinen vesikuoppien pätkä, missä vain pienin paikoin oli maata kuljettavaksi. Minku pyöritti minua ilmavainulla jäljen molemmin puolin, tehdän väliin laajaakin lenkkiä. Kolme makuista löytyi ja ne merkattiin todella huolellisesti. Kulmatkin ratkesivat ilman suurenpaa ongelmaa- vain ne matkan pyörimiset ilmavainun perässä sekä lukuisilla riistan jäljillä tarkastellen tekivät matkasta raskaan eikä eteneminen ollut sitä mitä olisi pitänyt. Onneksi aika kuitenkin riitti, ja 40 min päästä alusta oltiin sorkalla, joka suuresti kiinnosti. Työtä tehtiin, mutta.... loppuun päästiin!

Suorituksemme jälkeen pääsi Rouva töihin, kun lähdettiin purkamaan tekemämme jälki (oikein päin). Niin ihanaa tassuttelua melko kivassa maastossa, sanoisin 48 pisteen arvoisesti. Vilmakin hämmästeli miten on koirien suorituksilla ja maastoilla eroja, kyllä oli hienoa esitellä kaksi näin erilaista menoa! Viikon päästä Kouvolassa Taikan pitäisi päästä korkkaamaan voittajaluokan kisat, jos nyt kelit eivät ihan hirveiksi äiy... Vanhaa koiraa kun koviin helteisiin ei haluta viedä. Jos keli on ok, niin sitten on Taikan vuoro päästä koejäljelle. Ja jos ei, niin menen Lumon kanssa. Muutaman päivän päästä se sitten selviää!

Iltasella noin klo 17 aikaan olivat tulokset selvillä. Ihan kelpo tuloksia porukalle. Minku sijoittui sinne about keskivaiheille. Hieno koekertomus muuten, etenkin ne makuut! mutta pyöriminen pitkin jälkeä verotti pisteitä, joita saatiin kasaan 42 pisteen verran. Ykköseen ollaan kuitenkin aina tyytyväisiä ja kun makuiden merkkaus oli parantunut huomattavasti, luottavaisin mielin jatkoon :)

Lauantaina kotosalla oli sitten järvilenkin vuoro. Myrrille kokeiltiin ensimmäistä kertaa hakuruutua variksilla, ja menihän se ikään ja kokemukseen nähden hyvin! Kolme varista vietiin maastoon, ja sitten Myrrin lähetys ruutuun. Hyvin sieltä lintuja löytyi ja otekin palautuksissa oli varsin kaunis. Muutamia motivoituja heittohakuja lisäksi- jäi into päälle!


Hyvä ote linnusta!

Myrrin hakujen jälkeen tehtiin damiruudut isoille. Intoa riitti jokaisella ja kaikki damit ruudusta palautuivat! Myrrille oli myös hyvää malttitreeniä seurata isojen suorituksia. Mitään ääntä ei kuulunut, mutta tarkkaavaisena katseltiin mitä muut pääsevät tekemään.


Ylpeä Rouva- kukas tollerin hännän nostaa ellei tolleri itse!- palauttaa damia ruudusta



Varikkojengi odottelee, kun on Rouvan vuoro olla haussa

Noutojen jälkeen lenkkeiltiin järvi ympäri, ja sitten laavun levähdysmestalla vesinoutoja porukalle. Lumo ja Minku kilvan noutivat dameja kaukaakin järvestä, Taika lähinnä noukki rantaveteen pudonneet ja Myrri yritti varastaa mitä varastettavissa oli sekä syöksyili dami suussa pitkin rantaviivaa- tollausta, tollausta ;) Meinaan järven joutsenparikin tuli touhua katselemaan, eli houkuttelu toimi! Aikansa seurailtuaan lipuivat takaisin mistä olivat tulleetkin.


Lumpparin vesinoutoja...


... Ja lammen yleisö :)

Sunnuntai olisi ollut pitkästä aikaa vapaa päivä, mutta eihän nyt sellainen sovi! Joten etsin ja löysin meille tekemistä, Valkeakosken kennelkerhon järjestämän mätsärin jonne aamu kymmenen aikoihin lähdettiin kera Myrrin ja Taikan. Reissun tarkoitus oli opettaa Myrrille kehän kulkua ja etenkin käsiteltävänä oloa- siinä kun viikko sitten mätsärissä oli vähän haastetta. Rouva lähti matkaan kun rakastaa näyttelykehässä oloa- viis sitten onko viralliset vai leikkimieliset skabat :)

Paikan päällä oli koiria todella runsaasti. Myrri esiintyi isoissa pennuissa, ja hienosti esiintyikin! Meidän "mätsärikirous" tuli murrettua, kun Myrmeli nappari punaisen- tai siis kultaisen (voittajille keltainen nauha)- sijoituksen :) Seisominen oli tosi nättiä, tosin loppua kohden kun alkoi väsyä, pyllykin meni nopeammin maahan. Liikkeissä Myrri esitti upeinta itseään, reippaalla ravilla eespäin ja tuomari kehui Myrrin liikkeet ja lihaskunnon erinomaisiksi! Hienoa sekin, että tuomari oli koirien lihashuollon ammattilainen. Joten, arvostan! Me päästiin tosiaan "punaisiin" pentuihin ja loppukehässä taisi olla 8 tai 9 pentua. Myrri sai sijan 4. ja hienon ruusukkeen ja nameja palkinnoksi :) Hieno suoritus kovassa seurassa, kehässä nimittäin oli todella kehittyneitä ja upeasti esiintyivä pentuja!


Myrri liikkuu niin kauniisti!

Ja sitten isoihin aikuisiin, keitä oli reilut 20. Taika esiintyi tyylilleen uskollisesti upeasti ja tuomari hämmästeli kepeitä liikkeitä kuullessaan Rouvan iän :) Ja niinhän siinä sitten kävi, että ensin saavutettiin se punainen (kultainen) nauha ja sitten voittajien loppukisassa kirittiin, upeasti esiintyvien reilun 10 koiran joukosta, sijalle 1! Tuomari tuli vielä siinä juttelemaan, että aivan mahtava Mummo ja ne liikkeet... Todella ansaittu voitto ja osallistuminen BIS- kehään :) Siellä meitä kisajia oli kaikkiaan 8, ja lopulta Mummon sijaksi saatiin BIS- 3. Siihen nähden, mitä me ollaan koskaan niissä harvoissa mätsäreissä saavutettu missä ollaan mukana oltu, olihan tämä aivan huikeaa! Mummo oli niin elementissään koko kisan ajan, että ihan liikutti... No, Hän tietää olevansa se Kaunein, ja meille hän on sitä aina. Ihana Ihana Taika!


Taika pun 1 BIS-3- niin elementissään!

2018-07-02

Myrrin aktiiviviikonloppu

Viikonloppuna aktivoitiin Myrriä (ja muutakin laumaa). Lauantaina käytiin rantalenkki, jonne matkaan pakattiin varis, kani, sekä damit. Ennen lammen kiertoa tehtiin Myrrille varistreenit.
Muutama motivoitu heitto ja sitten varis + siipidamit vietiin maastoon, ja Myrri hakemaan. Hienosti sujui kaikki, damit ei kiinnostaneet kun varis oli ruudussa ja varishan se sieltä palautui- muuta ei sitten pyydettykään. Ja nyt palautukset tulivat lähestulkoon suoraan minulle, eli huimaa kehitystä tapahtunut jo ihan viikossa!



Kuten kuvista näkee, Myrrin ote varikseen on hyvä ja syvä

Kun varistreenit oltiin tehty, pääsivät isot tytöt tekemään hakuruudut damein ja siipidamein. Hienosti sujui jokaiselta! Myrrille tämä oli hyvää malttitreeniä, päästä katselemaan vierestä kun muut tekevät hommia.

Sitten lähdettiin kiertämään järvi, ottaen soisella kohtaa vähän kepin noutoja vedestä. Hienoa oli huomata, että Myrri meni suorannasta veteen empimättä ja sieltä nousikin pienellä avustuksella- pettävä reuna ei ole se helpoin ranta. Tulevia taippareita ajatellen erilaisia rantoja on hyvä treenata, ja Myrrillä onkin nyt jo kokemusta kivikkoisesta jyrkästä rannasta, pettävästä suorannasta ja kivasta hiekkarannasta.

Kun päästiin järven toiseen päätyyn, tehtiin Myrrille treeni kanilla. Aiemmin aitoa kania olivat pennut päässeet laatikossa nuuskimaan pariin kertaan. Nyt matkassa oli ihan jäniksen kokoinen puolijäinen pupu. Minä pidin Myrriä kun Jarno veti kanilla n 50 m jäljen, jättäen kanin mättään taakse etsittäväksi. Sitten Jarno takaisin ja minä lähetin Myrrn jäljelle. Todella hienosti jälkeä seuraten maavainuisesti kanille päästiin, mutta ihan ei rohkeus riittänyt ottaa kania suuhun. Pienellä hetsauksella ei mennyt kauaakaan, kun kani suuhun kelpasi ja sitä kannettiin useammankin kerran! Loistavaa!


Niin se vaan iso kani nousi pienelle koiralle kantoon!

Järvilenkin loppupuolella tehtiin taas tuttuun tapaan dami-ilottelua kaikille vesinoutojen merkeissä. Hauskaa oli!

Sunnuntaina korkattiin Myrrin "näyttelyura", kun lähdetiin ensimmäistä kertaa harjoittelemaan kehäkäytöstä Tampereella pidetty mätsäriin. Myrrin olin ilmoittanut isoihin pentuihin ja paikalla oli toinenkin samanikäinen tolleri, Hannan Myy. Näistä kaveruksista tuleekin varmasti toisilleen tutut, kun samoja kehiä tullaan kiertämään kuten aikanaan Hannan Pepin ja meidän Lumon kanssa :) Kiva oli nähdä ja mukavasti pennut tulivat juttuun keskenään!

Kehässä Myrri sai parikseen huskyn- pennun, joka esiintyi varsin rauhallisesti. Myrrillä oli energiaa, liikkeet sujuivat tosi kivasti ja seistäkin maltettiin namilla melko tiheään palkaten. Vähempikin olisi ehkä riittänyt, mutta halusin ottaa tämän ekan kokemuksen varman päälle. Tutkimista me ei olla oikein vieraiden kanssa treenattu (paitsi toki Helmiinan hoidoissa useammankin kerran käyty) ja siinä on vielä vähän treenittävää... Kyllähän ne hampaat saatiin katsottua mutta melkoista venkoilua meinasi olla. Ihan hyvä kokemus siitäkin kuitenkin jäi, kun tuomari vähän namitteli Myrriä siinä tutkimisen lomassa. Tästä venkoilusta johtuen meille sininen nauha, mitenkäs muuten- kaikissa meidän lauman harvoissa mätsärikäynneissä on sininen ollut meidän väri :D



Nätisti Myrri seisoo, kun malttaa :)


Eikä liikkeessäkään moittimista- huomaa kauniisti kannettu häntä :)

Lopuksi kaikki sinisen saaneet pennut menivät yhdessä kehään. Juostiin pari kierrosta ja seisotettiin, sitten tuomari poimi ensin ei- sijoittuvat pois ja lopulta olikin enää sijat 1. ja 2. jaossa ja jäljellä tollerit ;) Myrri osoitettiin ykköspaikalle eli sinisten pentujen voittoon, olipas mukava "näyttelyuran" alku! Palkinnoksi saatiin lelu, panta, lahjakortti, herkku ja nivelravinnetta. BIS- kehää ei jääty odottelemaan, sillä kehät jatkuivat pitkälle iltapäivään ja me saimme sen mitä tulimme hakemaankin- kehäkokemusta :)

Mätsäriin saimme seuraksemme Vilman, joka otti reissusta mukaan Lumpparin tollerin aukkoa täyttämään viikoksi maalle. Pienen Maisan- tytön täti tuo toivottavasti vähän lohtua ja näyttää mitä kaikkea tuollaisen vähän vanhemman tollerin kanssa voi touhuta. Siellä ollaan jo uitu, lenkkeilty, heitelty frisbeetä, verijälkeä on suunnitelmissa jne jne :) Kivasti on kuulemma mennyt ja Lumppari kotiutunut hienosti. On se sellainen murunen, ja  ihanaa että voidaan jakaa näiden omien tyttöjen myötä iloa ja lohdutusta kun sitä tarvitaan.



Näin tyytyväinen frisbeen noutaja tänään saamassani kuvassa Vilman luota :)

2018-06-28

Lumon MEJÄ- kausi jatkui Orivedellä


Lumo kera palkintojensa: "Nämä kaikki - todellako Minun???" ;)

Lumo jatkoi Ilmajoen sateisen Juhannusmejän jälkeen MEJÄ- kauttaan jälleen tutussa aurinkoisessa kelissä Oriveden iltamejäkokeessa eilen. Käytiin tiistaina tekemässä Jarnon kanssa kokeeseen yksi korvaava jälki Juupajoen maastoihin. Jäljen teossa ei ollut muuta ihmeempää, homma sujui tutulla rutiinilla. Paitsi: kun suunnistettiin 1- osuutta ja oltiin päätetty minne makuu tulee, jatkattiin siitä vähän matkaa eteenpäin, niin metsässä alkoi näkyä liikettä. Otettiin seis ja katseltiin mitä siellä on. Metson morsmaikku koppelo se siellä paimensi höyhenet pörheinä tipulaumaansa ja me otettiin hissun kissun suunta takaisinpäin. Olipas suloinen näky, ei olla ennen törmätty! Purettiin siis jälkeä jonkin verran ja tehtiin suuntaan muutos, jotta seuraavana päivänä suorittava koira ei menisi pesuetta häiritsemään. MEJÄ:ssä näkee kyllä sellaista metsän elämää, mitä harvoin normilenkeillä tulee vastaan :)

Keskiviikkona Jarno lähti Lumon kanssa kokeeseen, kun minulla oli Myrrin tokon jatkokurssin ensimmäinen kurssikerta. Myrri on kyllä ikäänsä nähden taitava pikkuinen! Ei häiritse keskittymistä muut koirat, ihmiset, häiriölelut, namit... Vaan katse on minuun ja häntä vipattaa- mitä tehtäisiin :)
Pätevä pikkuinen jo tässä huimassa 5 kk iässä!

Tokon jälkeen odottelin viestiä Jarnolta, ja ilta alkoi olla jo pitkällä. Ei maltti riittänyt vaan laittelin tekstaria, että ovatko metsään hukkuneet kun mitään ei kuulu?!? No kohta puhelin piippasi, VOI 1 44 pistettä. Oli niitä viestejä kuulemma aiemminkin laitettu minun suuntaan, koskaan vaan eivät perille päätyneet. Hienoa tämä nykytekniikka...

Mutta siis Lumolta taas "iskän" kanssa hieno paluu 1- tuloskantaan! Kokeessa Lumolla oli tuomarina Sanna Rantanen, joka tuomaroi meidät myös Ilmajoella. Nyt tuli sitten murrettua Lumon "kirous", kun Sannan tuomaroimana saatiin 1- tulos :D Ei vaan, Lumo on kehittynyt tässä viimeisen parin vuoden aikana jäljestäjänä ihan huimasti. Jos mitään ihmeellistä ei satu, niin ykköstä voi yleensä odotella.

Seuraavaan MEJÄ- kokeeseen viikon päästä SNJ:n leirillä pääsee Minku. Tämä on aina sellaista vuorottelua lauman kesken, kuka kulloinkin kokeeseen pääsee. Etenkin nyt, kun meillä on peräti kolme koiraa kisaamassa voittajaluokassa.  Ja jos luoja suo, ensi vuonna kisaajia on neljä ;)