Supistuksia tuli alkuun harvakseltaan, sitten pikkuhiljaa ne alkoivat voimistua. Hieroin läpi koko synnytyksen Minkua niskasta hännän juureen, tämän sanotaan voimistavan supistuksia. Kun supistelua oli kestänyt puolisen tuntia, tulivat lämpöiset vedet laatikkoon ja Minku alkoi ponnistaa kunnolla. Eikä aikaakaan, kun näin pennun kuonon pilkistävän maailmaan ja Minkua kovasti kannustaen Piemonte- pentueen ensimmäinen jäsen oli saapunut! Minku tiesi heti miten toimia pennun kanssa. Se repi sikiökalvot pennun yltä ja söi istukan sekä katkaisi napanuoran. Napanuoran katkaisu oli jokaisen pennun kohdalla sen verran rajun näköistä puuhaa, että pidin nuorasta kiinni pennut päästä muutaman sentin päästä ja Minku sai hoitaa katkaisun. Mikään nuorista ei vuotanut, eli tämä oli ilmeisen hyvä taktiikka.
Ensimmäinen pentu syntyi ajalla 8.50 ja oli hyvän kokoinen, itse asiassa pentueen suurimmalta näyttävä, uros. Pennulla oli kauniit merkit tassuissa, päässä ja hännässä. Pontevasti pentu alkoi heti hakeutua nisille ja Minku nuoli poikansa kuivaksi. Ihana oli katsella tätä uuden elämän alkua ja emon onnea :)
Seuraavaa pentua odoteltiin puolisen tuntia. Kun supistukset alkoivat taas voimistua, nostin ensimmäisenä syntyneen pojan laatikkoon tieltä "turvaan", lämpösen viltin ja kauratyynyn päälle. Jälleen Minku työnteli voimistuen ja kohta esiin ilmestyikin pentueen toinen jäsen, hyvän kokoinen uros. Tällä uroksella on aivan pieni valkea merkki lavan kohdalla, uskon merkin häviävän pennun kasvaessa ja turkin vaihtuessa. Muuten merkit olivat kauniit kuten ykköspojallakin.
Sitten tulikin kiire, juuri kun oltiin saatu poika kalvoista ulos niin Minku ponnisti uudelleen, vain minuutti veljensä jälkeen maailmaan putkahti pentueen ensimmäinen tyttö! Tulivat siis aivan peräkanaa nämä kaksi ja kätilöä (minua) tarvittiin molempien kuorimisessa kalvoista ja apuna kuivaamaan pentuja- Minku kun ei ehtinyt nuolla kumpaakin samaan aikaan. Pentujen syntymäajat siis 9.30 ja 9.31 :)
Narttu oli veljiään pienempi, mutta hyvin terhakka ja hakeutui heti nisälle. Harmittavasti tytöllä on selvä valkoinen niska"tähti", eli näyttelykoiraa tästä prinsessasta ei tule, mutta toivottavasti muuten hyvä harrastuskaveri! Näin ainakin hänen tuleva kotinsa on luvannut :)
Seuraavaa pentua ei tarvinnut myöskään odotella kauaa, pian maailmaan saapui (klo 9.45) vauhdilla ja ilman kalvoja pentueen neljäs jäsen, ponteva uros. Pennun synnytys tuotti Minkulle selvästi enemmän kipua kuin kolme aiempaa, johtuen kalvottomuudesta- eihän se kulje kanavassa niin hyvin kuin liukkaat sikiöpussit. Onneksi pentu kuitenkin tuli ulos ihan hyvin ja minä sitä kuivailin, Minkun käydessä tässä välissä laatikon ulkopuolella ja mennen sitten sohvalle, minne vuosikin aika paljon verta. Vähän jo pelästyin, että onko verentulo vakavaa, mutta onneksi sitä ei sitten jatkunut kauaa. Ilmeisesti sisään jäänyt istukka vuosi tuon veren ja kohta Minku palasikin laatikkoon hoitamaan pentujaan, eli kaikki näytti olevan hyvin.
Viides pentu, poika tämäkin, syntyi takajalat edellä klo 10.15. Koska pentu tuli jalat edellä, kiirehdin Minkun apuna rikkomaan kalvot kuonon edestä kun pää saatiin ulos. Eipä näyttänyt olevan ongelmaa tuon syntymäasennon kanssa, hyvin luisti pihalle noinkin päin :)
Viiden pennun synnyttyä Minku pitikin 1 h 20 min tauon, hoitaen ja imettäen lapsiaan. Ilmeisesti toisessa kohdunsarvessa oli ollut nämä 5 ja sen tyhjennyttyä huilattiin hetki ennen toisen kohdunsarven tyhjennystä. Hieroskelin Minkua ja ihailin vauvoja siinä odotellessa. Mieleen hiipi myös ajatus, mitäs jos tyttöjä ei saadakaan enempää, ei saadakaan Myrttiä.... Tuo pieni soma tyttö joka oli tähän mennessä ainoa syntynyt tyttö, oli aivan ihana- mutta kun me näyttelyitä harrastamme niin värivian vuoksi emme sitä ajatelleet kotiin kuitenkaan jättää. No, kohta se nähtäisiin tuleeko tyttöjä vielä vai oliko tilauksessa 7 veljestä ja 1 prinsessa....
Kohta supistuksia alkoi taas tulla ja klo 11.35 syntyi maailmaan toinen tyttö, mukavan kokoinen soma neiti pienin valkein merkein. Tämä tyttö oli ensimmäinen pentu jolla ei ollut kuonossa valkoista, isoäitinsä Taikan näköä siis :) Tyttö oli terhakka kuten muutkin pennut ja liittyi Minkun nuoltua hänet kuivaksi nisille sisarustensa joukkoon.
Silittelin imettävää Minkua ja tunsin että kaksi pentua mahassa vielä on. Molemmat olivat oikealla puolella ja melko ylhäällä. Aloin toisella kädellä hieroskella pentuja alaspäin ja toisella Minkua selästä että supistuksia tulisi. Niitä alkoikin tulla ja lähempänä kohdunsuuta oleva pentu alkoi supistusten voimasta liikkua eteenpäin. Klo 12.10 saapuikin maailmaan pentueen kolmas ja viimeinen tyttö, reippaan kokoinen ja kauniilla valkeilla merkeillä varustettu :) Myrttikandidaatteja meillä on nyt siis kaksi, saapa nähdä kumpi noista neidoista meille tulee jäämään....
Kun seitsemäs pentu oli syntynyt, Minku laittoi lepäämään ja kyljellään maaten imetteli pentuja. Tässä kohtaa alkoi kätilöä hieman hirvittää, että mitäs jos se röntgenissä nähty ja mahassa melko kaukana kanavasta tuntuva pentu ei synnykään normaalisti.... Olisi aika kamalaa joutua lähtemään lääkäriin syntyneiden pentujen ja emon kanssa... Kauhuskenaariot vilisi mielessä mutta kehuin ja silittelin Minkua, koittaen saada pentua liikkeelle. Puolisen tuntia siinä meni, kun supistukset alkoivat ja voimistuivat. Siirsin 7 syntynyttä laatikkoon ja valmistauduin ottamaan pentueen viimeisen jäsenen vastaan. Muutaman kovan supistuksen jälkeen ulos pilkistivät takajalat, eli tämä pentu oli toinen takatarjonnassa tuleva. Melkoisen iso uroksen jötkäle sieltä ulos supistusten tahdissa saatiin, minä auttelin taas kalvojen kanssa kun pää sieltä viimeisenä syntyi. Tällä pojalla oli todella iso valkea kaulus, eli pentueeseen saatiin kaksi reippaasti liikaa valkoista omaavaa. No, pääasia että ovat terveitä ja kauneusvirheet on pieni murhe :) Kun enemmän kasvattaa niin varsin todennäköisiä nämä tässä rodussa ovat. Meidän kahdessa aiemmassa pentueessa ei ole ollut, mutta nyt geenit suosivat valkoista. Ja ovathan ne kieltämättä kauniita, ei voi kiistää :)
Kun viimeinen poika oli putsattu ja päässyt nisille, Minku otti unet. Pennut siinä tuhisivat ja imivät ja me Jarnon kanssa katseltiin ja ihmeteltiin uuden elämän alkua. Oli se vaan liikuttava hetki ja jotain suurempaa.. :)
Kun Minku heräili vein hänet hihnassa ulos (muuten ei olisi laatikosta poistunut) ja Jarno vaihtoi aluset laatikkoon. Tämän jälkeen Minku ei olekaan laatikosta poistunut kuin muutaman kerran hihnassa viemällä tarpeilleen, josta palaa juoksujalkaa takaisin pentujen luo. Pennut imevät ja nukkuvat, välillä joku tuolta kiljaisee ja kaikenmoisia tuhinoita ja vikinöitä väliin kuuluu. Paras ääni on tyytyväinen mussutus kaikkien ollessa tissillä :) Minkulle ruoka tarjoillaan laatikkoon ja saa syödä siinä imettäessään. Hyvin on maistunut juoma ja ruoka. Istukat Minku söi kaikki joten vatsa on mennyt löysälle odotetusti. Ei kuitenkaan pahasti, kun ei itse pyydä ulos vaan tekee tarpeensa kun se sinne viedään.
Illalla oli tarkoitus myös punnita pennut, mutta Minkun ilme laittaessamme ekan pojan puntariin oli sellainen, ettei haluttu tuoretta äitiä stressata. Punnitukset tehdään siis tänään, kun Minku on toisen kanssa pihalla. Kovin pulleilta ja jänteviltä pikkuiset näyttävät, eiköhän siellä ole painot oikeaan suuntaan menossa.
Tälläista pentuarkea täällä nyt sitten eletään, aika ihanaa uutta ja ihmeellistä- sekä onnentäyteistä :)
