Keskiviikon ja torstain välisenä yönä jouduimme tekemään sen raskaimman, päästämään rakkaan Taikan ikiuneen 💔
Taikan vointi oli viimeisen viikon aikana mennyt pikku hiljaa heikompaan suuntaan. Yskähtelyä esiintyi varsinkin makuulta noustessa ja vauhti hidastui entisestään. Kuitenkin ruoka vielä maistui ja sitä kerjättiin, pienille lenkeille lähdettiin ja tarpeet tehtiin normaalisti. Riittävät merkit suunnasta huonompaan olivat kuitenkin olemassa, joten raskain mielin soitin Taikalle ajan viimeiselle matkalle perjantaiksi.
Keskiviikon vietin kotona ja seurailin Taikaa koko päivän. Edelleen ruoka syötiin ja olikin herkkuruoka, keitettyä maksaa- Taikan lempparia ja kerjättiin meidän ruokailun ajan, tässäkin oli herkut tarjolla- niitä parhaita lihapullia (Taikan tuntevat tietää!). Sitten käytiin lepäilemään ja Taika nukkui sohvalla levollisesti n. klo 23 saakka. Tästä unilta herättyä oli vointi selvästi huonompi. Taika halusi ulos, missä lumimyrsky raivosi kera kovan tuulen ja pyryn. Häntä sinne päästelimme ja tarkkailimme mitä tapahtuu. Ei tapahtunut mitään, Taika vain seisoskeli ja kuljeskeli ulkona. Haimme hänet sieltä sisälle ja huomasin, että takapää vähän horjahteli. Myös hengitys vaikutti muuttuneen pinnallisemmaksi, eikä Taika halunnut mennä makuulle. Tarjosin lihapullaa ja se ei kelvannut. Tämä oli merkki, aika oli koittanut. Soitin Evidenciaan joka päivystää ympäri vuorokauden ja kerroin, että lähdemme tuomaan Taikaa viimeiselle matkalle.
Lauma viimeistä kertaa yhdessä hetkeä ennen klinikalle lähtöä 💗
Jarno haki auton ylös ja otettiin vielä viimeinen kuva missä Taika oli laumansa ympäröimänä. Sitten liikkeelle myrskyiseen yöhön. Eipä ollut paljon liikennettä lumiauroja lukuun ottamatta, kun ajoimme yössä kohti klinikkaa. Perille saavuimme n. klo 01.30. Olimme ainoat asiakkaat ja meidät ohjattiin heti omaan huoneeseen. Palvelu oli hyvin ystävällistä ja empaattista, siitä kiitos meidät kohdanneelle hoitajalle ja lääkärille, kiitimme kyllä paikan päälläkin. Taikalle annettiin rauhoittava piikki lihakseen, minun silitellessä häntä. Pian Taika laittoikin makuulle ja oli kohta syvässä unessa. Tämän jälkeen hoitaja tuli kanyloimaan etujalan ja pian lääkäri laittamaan kanyylistä ensin syvemmän rauhoitusaineen. Kun kornearefleksiä ei silmäkulmaa koskettaessa tullut, oli aika antaa se viimeisin, Taikan ikiuneen nukuttava lääke. Pian sen antamisen jälkeen hengitys loppui, Rakkain Taika oli poissa 💔
Hetken vielä vietimme huoneessa yhdessä surren ja valiten Taikalle uurnan. Sen saamme hakea viikon-kahden päästä kotiin. Yhdessä hoitajan kanssa nostin Taikan kuljetuspöydälle ja silitin viimeisen kerran. Eihän Taika enää siinä ollut, mutta se oli itselleni tärkeä viimeinen ele.
Kotona muu lauma otti Taikan menetyksen omilla tavoillaan. Hyvin rauhallista on nyt ollut. Minku pitkästä aikaa meditoi pehmolelun kanssa, Soma on hakenut läheisyyttä tavallistakin enemmän, Myrri on vähän masentuneen oloinen jne. Kyllä he tietävät, että äiti, mummu, isomummu ja isoisomummu on poissa 💗
Taikan kanssa meillä oli reilun 16 vuoden 2 kk yhteinen taival, joka alkoi kun hain hänet kotiin 7 vko iässä Heliltä ja Rikulta. Siitä saakka olimme aina yhdessä, läpi avioeron, uuden suhteen Jarnon kanssa (Jarnosta tule Taikalle hyvin tärkeä ihminen), muutaman muuton, kahden Taikan oman pentueen syntymän ja viiden Taikan lasten ja lasten lasten pentuiden syntymän. Taika suhtautui kaikkeen omalla tasaisella tavallaan. Siinä oli tolleri, joka oli henkisesi usein fiksumpi kun monet ihmiset. Monta upeaa kokemusta ja elämystä saimme yhdessä viettää, ja niissä riittää muisteltavaa loppuiäksi. Olkavarttani on jo muutaman vuoden koristanut Taikasta tehty tatuointi (näköiskuva), missä Taika kulkee aina mukanani. Taika kulkee aina mukanani myös sydämessäni, jossa Taikalla on aina erityinen paikka. Kiitos Taika, kun olit olemassa, toivon ja uskon, että me kohtaamme vielä 💗
