Meitä kohtasi reilu puolitoista viikkoa sitten suuri suru. Hertan toinen tyttöpentu menehtyi äkillisesti ja odottamatta. Vielä illalla ja yöllä kaikki vaikutti olevan ok, aamulla pentu oli voimaton ja vaisu. Läksimme lääkäriin, missä kolme tuntia yritettiin saada elämää palaamaan pieneen, tuloksetta. Pentu alkoi saada kouristuksia ja tehtiin päätös pienen nukuttamisesta ikiuneen. Pikkuinen sai nukahtaa käsiini ja jäljelle jäi vain pohjaton suru ja miksi-kysymykset 💔 Lähetin pennun ruumiinavaukseen, josta ehkä aikaan saadaan vastauksia, niin ainakin toivon. Kyseinen tyttö syntyi pennuista viimeisenä ja sitä jouduttiin elvyttämään lääkärissä aikansa, kun syntyessään oli ollut sininen. Kaikki kuitenkin vaikutti hyvältä ja kuolema tapahtuessaan, kun pentu oli kuitenkin elänyt jo kaksi viikkoa, oli todella odottamaton järkytys 😪
Pennun menehtymispäivän iltana Jarno ja Charmi suuntasivat Ruotsiin, missä he osallistuivat Pohjoismaiden MEJÄ-mestaruuskokeeseen sekä seuraavana päivänä tavalliseen Ruotsin MEJÄ-kokeeseen. Matka olisi voinut olla erilainen, ilman näitä traagisia tapahtumia. Jarno oli perumassa koko reissua, mutta minä sain hänet "ylipuhuttua" matkaan, kun kaikki valmistelut ja maksut yms. oli jo tehty. Ja toisaalta, mitäpä kotona olisi voinut tilanteelle, pentu oli kuollut ja minä selviäisin kyllä muun lauman kanssa.
Vähänpä tiesin... Pennun menehtymisen jälkeen Hertta suri tapahtunutta, etsi pentua ja masentui. Sen maidontulo alkoi ehtyä ja vaikka sitä yritettiin lääkkeellisesti käynnistää ja kaikki vanhankansankin konstit käytettiin, maidontulo loppui tyystin. Pennut alkoivat kuivua ja pelkäsin, että nekin menetetään. Käytin pentuja kolmesti nesteytyksessä lääkärillä ja täytyy sanoa, että tilanne ei näyttänyt lainkaan hyvältä. Pennut myös ripuloivat, eikä niille meinannut kelvata vastike lainkaan. Syötin pieniä ruiskulla 2 tunnin välein yötä päivää, että saisin edes jonkin verran maitoa menemään sisään. Pentuhuoneen lämpö nostettiin korkeaksi, kun eivät pienet tietenkään osanneet säädellä ruumiinlämpöäänkään. Siellä "saunassa" istuin, itkin ja syötin- siinä meinasi kyllä järki lähteä ja itku ei ollut kaukana- muuta en hetkeen tehnytkään.
Kun taistelua oli jatkunut kolme päivää ja yötä, tapahtui käänne. Myrri, meidän kahden edellisen pentueen ihana emo, osoitti halunsa tulla hoitamaan pentuja. Se oli koko ajan ollut hyvin kiinnostunut pentulan tapahtumista ja koska oli valeraskaana, myös halukas hoitamaan pentuja. Kyselin lääkäristä, onko ihan ok jos yritetään tämäkin kortti. Sain vahvaa vihreää valoa ja päästiin Myrrin pentulaan. Hetken se ihmetteli pieniä, pyöri varovasti laatikossa, asetteli tassujaan niin ettei vahingossakaan osu pikkuisiin ja lopulta käpertyi pentujen ympärille, ohjaten ne imemään. Pennut hyväksyivät varaäidin varauksetta ja alkoivat syödä. Tuosta hetkestä alkaen pentujen painot lähtivät jälleen nousuun ja valo palasi tunnelin päähän.
Nyt Myrri on huolehtinut pennuista kuin omistaan. Se syöttää, pesee ja hoivaa niitä kunnon emon tavoin. Hertta on hyväksynyt tilanteen ihmeen hyvin, uskon että se tietää tämän olleen pentujen selviytymisen kannalta ainoa vaihtoehto. Ihana Myrri, luottoystävä ja hengenpelastaja- olemme hänelle ikuisesti kiitollisia pienten pelastamisesta 💗Koiraeläimille tämä on luonnollista käyttäytymistä, kaikessa traagisuudessaan tämä luonnon tapa suojella lauman pentuja kaikin tavoin, se on ollut ihmeellistä seurattavaa.
Pikkuiset varaäidin huomassa 💕
Jarno ja Charmi kotiutuivat Ruotsista viikko takaperin ja reissun tuloksena Charmi saa liittää nimensä eteen myös Ruotsin jälkivalion tittelin. Hieno saavutus, kaksi kolmesta Suomikoirasta jotka reissulla olivat, kyseisen arvon saivat.
Itselleni toipuminen näistä tapahtumista pentujen kanssa on ollut raskasta. Pikkuhiljaa elämä kuitenkin voittaa ja eilen jaksoin lähteä kisaamaan Charmin ja Soman kanssa rallyyn, kun Koirakoutsilla järjestettiin kisat. Charmin kanssa haettiin viimeistä MES-luokan tulosta koulutustunnukseen. Pia Kivimäki oli laatinut helpon näköisen, mutta käytännössä hyvin haastavaksi osoittautuneen radan. 18:sta MES-luokassa kisanneesta koirasta vain 8 sai tuloksen ja onneksemme olimme yksi niistä. Charmi saavutti 86 pistettä ja koulutustunnuksen RTK4, sijoittuen kisassa sijalle 4. Se oli kyllä todellinen työvoitto ottaen huomioon oman mielentilani ja radan haasteet. Charmi on 💖 Soman kanssa haettiin toista hyväksyttyä AVO-luokan tulosta ja se saavutettiin. Radan ulkopuolella oli paljon häiriöitä jotka Soman keskittymiseen vaikuttivat. Siitä huolimatta taaplattiin rata läpi ja saatiin AVO HYV 91 pistettä. Todellinen työvoitto. Se olisi sitten yhtä vaille koulari Somalla, sitä lähdetään tavoittelemaan viikon kuluttua ja jos ei natsaa, niin uutta yritystä kahden viikon päästä.
Rallytyttöset ja Charmin hieno maajoukkuepanta 💖
