Takana on kaksi pitkää päivää Keuruulla tollerimejässä, tarkemmin tollereiden MEJÄ- mestaruuskokeessa.
Jonkinmoista historiaa tehtiin, kun saimme kolme omaa koiraamme mittelemään tollereiden mestaruudesta, jonne yhteensä otettiin seitsemän tolleria. Tuskin on kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta aiemmin, ja jos on, niin saapi ottaa yhteyttä vaikka fb välityksellä, olisi kiva kuulla! Paikan mestaruuskisaan saivat Lumo, Charmi ja Myrri. Kolmella koiralla osallistuminen ei olisi onnistunut, jos emme olisi saaneet yhdelle valmisjälkeä. Kiitokset tästä toimikunnalle, jotka tähän mahdollisuuden tarjosivat.
Lauantai vietettiin tehden jälkiä vaihtelevassa kelissä. Tuulista ja märkää oli, kovemmat sateet onneksi tulivat vasta jälkien teon jälkeen. Kaksi voittajaluokan jälkeä Jarnon kanssa urakoitiin ja hyvät jäljet tehtiinkin, kuten aina. Tulipa toiselta näistä mestaruuskokeen voittajan jälki, ja meidät palkittiin parhaina jäljentekijöinä. Aika mones vastaava palkinto jo meidän uralla 😊
Sunnuntaina herättiin neljältä, lenkitettiin tytöt ja siten kohti koepäivää Keuruulle. Minun vanhemmat hoitelivat kotijoukkoja kumpanakin päivänä, isot kiitokset siitä jälleen!
Jälkien arvonnassa saatiin tuttuun tapaan se päivän viimeinen, lisäksi päivän toinen ja viides jälki. Keli oli tuulinen, mutta poutainen. Olimme päättäneet, että minä ohjaan Lumon ja Myrrin, Jarno Charmin. Jarno opasti molemmat meidän tekemät jäljet.
Lumo sai päivän jäljen nro 2. ja ammunnan jälkeen suunnattiin maastoon. Lumon jälki oli hyvin vaihtelevaa, sisältäen ojia, suota pursuineen, tiheikköä ja pätkiä ihan mukavaakin metsää. Siitä olikin aikaa kun olen Lumoa ohjannut, ja ai että kun se oli mukavaa tallustella konkarin perässä! Lumo meni jälkeä niin varmoin ottein, että eipä minun tarvinnut kuin ihailla perässä. Kaikki makuut merkattiin, pari nopeammin ja pari Lumolle hyvin. Katko rengastuksella jatkoon, yksi kulma kuin veitsellä piirtäen ja toinen pienellä takalenkillä. Omasta mielestäni aika täydellistä työtä. Lumo on kyllä taitava ja ihana, vielä näin 10.5 vuotiaanakin innostuu jäljestämisestä ja jaksaa työskennellä voittajaluokan jäljen 💗
Lumon jälkeen oli Jarnon opastus, tältä jäljeltä tuli ykkönen 44 pisteellä. Sitten oli yksi jälki välissä ja sen perään Charmin suoritusvuoro. Minä jäin autolle odottelemaan, kun Jarno suuntasi Charmin kanssa metsään. Vajaan puolen tunnin päästä näin heidän oppaansa, joka viittilöi minua saapumaan autolla lähemmäs. Tästä arvasin, että kaikki ei ollut mennyt toivotusti. Eikä ollutkaan, Jarno oli keskeyttänyt suorituksen. Charmi on tähän saakka tehnyt hyvin varmaan ja tarkkaa jäljestystä, onhan takana kuusi koetta ja kuusi ykköstä hyvin pistein. Tällä kertaa jäljellä oli ollut hyvin erilainen koira. Jäljestys oli ollut aaltoilua, makuuta ei merkattu ja katkokulma jäi selvittämättä. Tästä hukka, jonka jälkeen aaltoilu oli jatkunut ja jälleen makaus merkkaamatta. Tässä kohtaa Jarno päätti keskeyttää, joka oli mielestäni oikea ratkaisu. Charmilla ei syystä tai toisesta ollut selvillä mitä oltiin tekemässä. Miksi siis antaa "huonoa oppia" koiralle ja tuhlata jälkiryhmän aikaa. Todella harmillista, kun odotukset olivat korkealla. Mutta tämä on tätä, kaikkea sattuu.
Heti seuraavaksi Jarno opasti toisen meidän tekemistä jäljistä, jolla siis oli päivän mestaruuskisan voittaja Gini. Hienosti oli kuulemma jäljestys sujunut, jo ennen tulosten lukua Jarno oli melko varma kenelle voitto tulisi menemään.
Päivän viimeinen jälki oli Myrrin ja minä ohjasin. Myrri eteni jälkeä mielestäni hyvin, mutta ensimmäinen makuu mentiin ohi. En sitä edes havainnut, missä kohtaa se oli. Katkokulmalle tultiin niin, että katko oli rinteessä. Myrri lähti tekemään iso rengastusta ja kun oltiin jatkettu jonkin matkaa, kuulin tuomarin huudon että tulkaa takaisin, olette liian kaukana. Huusin takaisin, että tehdään rengastusta, mutta tuomarin kanta oli edelleen se, että liian kaukana oltiin. Selvä homma, eli hukka siitä sitten ja takaisin. Myrri kyllä lähti ihan oikein takaisin päin, kun oltiin juuri rengastuksen siinä pisteessä mistä alkoi paluu. Annoin Myrrin tehdä työtä ja tultiin tuomarin ja oppaan luo, jotka osoittivat jäljen suuntaan. Eipä sitä olisi tarvinnut osoittaa, kun Myrri sinne itse jatkoi. Hieman kyllä v-tutti kieltämättä. Kierroksella ei varmasti mennyt edes kolmea minuuttia, ja Myrri työskenteli koko ajan. Mutta minkäs teet. Siitä sitten jatkettiin ja hienosti mentiin koko loppujälki, loput makuut löytyi ja merkattiin. Yhdellä hukalla siis kakkostulos, lopulta 37 pistettä.
Tulosten luvussa kesti pitkään, kello oli jo ilta seitsemän kun sitä päästiin aloittamaan. Meillä oli mestaruuskisan huonoimmat tulokset, Charmin keskeytys ja Myrrin kakkonen. Muut olivat ykkösiä pistein 44, 48 ja sitten alettiin lukea kolmea viimeistä tulosta. Lumon tulos luettiin toiseksi viimeisenä. Upea 49 pistettä ja tasapisteet mestariksi valitun Ginin kanssa. Eipä tuo hopea edes harmittanut, kun tiesi että se on eniten mitä voidaan saada- Jarno kun oli Ginin suorituksen nähnyt. Onnittelut voittajalle 😊
Meillä jäi mejämestaruudesta muistoiksi upea kolmen koiran osallistumisoikeus ja Lumon huikea sija 2. Parhaana mestaruuskisan narttuna Lumo on todellakin metsien Kuningatar! Toivottavasti vielä ensi kesä ollaan siinä kunnossa, että päästään nauttimaan mejästä. Siinä on laji, jossa Lumo todellakin loistaa 💗
