Lauantaina järjestetiin Jämsän raviradalla näyttely, jonne oli ilmoitettu 9 tolleria. Tuomaroimassa oli belgialainen vanhahko mies,Theo Leenen. Ennen oman rotumme alkua katselimme edeltävän rodun (coccerspanielit) arvostelun. Siellä oli 6 narttua valioluokassa joista 5 sai erin. Pn- kehässä tuomari ei sijoittanut näistä yhtäkään, vaan kaikki sijoitukset menijät junnuille, nuorille ja olikohan yksi avo. Lupasi siis tosi hyvää meidän valionarttujen suhteen....
Saimme näyttelyseuraksi Minkun pennun mahdollisen ostajan Marin, kiitoksia vielä tätäkin kautta seurasta ja kuvista! Alla kuva meidän valioistamme kehässä, Jarno Lumon ja minä Minkun kanssa.
Jokainen tolleri ennen meitä sai eri sa:n, tyyppejä oli monia ja taisipa siellä olla joku meidän tyttöjämme matalempikin koira. Mikä oli mielenkiintoisinta tässä kehävisiitissä oli se, että ainoana koirana rodussa Minku mitattiin! Tuomarin mittakeppi oli vielä asetettu edellisen rodun asennolle 38 cm, taisi mitta täyttyä ;-) Mutta hei kamoon- sokeakin näkee sen kuten kuvakin kertoo, kumpi on korkeampi. No, sijoitukset sitten menivät niin että Lumo kaljuna voitti valiot ja "pieni" Minku oli kakkonen, kokonaiskisan voiton vei juniori, Lumo pn2 ja Minku pn3. Näyttelen parasta antia oli kehää katselleen coccerinomistajan kehut meille kehän jälkeen. Hän tuli ihan varta vasten kertomaan, miten kauniisti me esitämme koiria ja miten tätä iloista ja vapaata esiintymistä on ilo katsella. Kiitos sinulle palautteen antaja, kuka olitkin, pelastit meidän päivän!
Näyttelyn jälkeen palailtiin mökille edelleen sijoitusta (meidän keskinäinen järjestys) hämmästellen ja tyttöset pääsivät uimaan autiolle hiekkarannelle. Turkit kuntoon siis seuraavan päivän kehiä varten!
Tollerituomarina toimi puolalainen Malgorzata Wieremiejczyk-Wierzchowsa. Nella kisasi avoimessa luokassa ja sai eh:n, sijoittuen luokan neljänneksi. Onnittelut! Todella nätisti neiti esiintyi, vaikkei näyttelykokemusta vielä liiemmälti ole.
Meillä ei mitään uutta auringon alla. Tuomari juoksutti Lumoa ja Minkua todella monta kertaa yhdessä ja erikseen. Lopulta edellispäivän sijoitus toistui, Lumo meni jälleen ykköseksi. Arvostelu oli Lumolla hyvin ylistävä, elegantti sitä ja tätä, Minkulla taaseen toivottiin mm. kehittyvää eturintaa ja lisää takakulmauksia. Arvosteluista näki kyllä täysin, kumpi koira oli tuomarin makuun, silti hän juoksutti ja juoksutti, sanoen että ei osaa päättää, kun ovat niin erilaiset. No joo, onhan nuo varsinkin nyt aika erilaiset, kun toinen kalju ja toinen ei ;-) Pn- kehässä todella hienossa kunnossa ollut veteraani vei voiton, Lumon sijoittuessa pn2 ja Minkun pn3. Eli molempina päivinä saatiin hopeaa ja pronssia, sekä yllätyssijoitukset "jäsentenvälisissä", eipä olisi uskonut että omien tyttöjen sijat kääntyvät näin päin, muutama edellinen näyttely kun oli juurikin toisin päin, Minkun viedessä voitot Lumosta. Mutta onhan se hienoa, että kaksi omaa kasvattia eri pentueista kisaavat tasavahvasti keskenään, siihen ei voi kun olla tyytyväinen!
Autiolle Himokselle sanottiin heipat maanantaina, pienen rinnelenkin jälkeen. Taika näyttää, mitä hän oli reissusta mieltä ja vähän tuollainen fiilis jäi kyllä itsellekkin.
