Viikko on taas vierähtänyt edellisestä kirjoittelusta. Koirarintamalta ei ole kertynyt mitään suurempaa raportoitavaa, mutta pannaampa nyt ylös ne pienet mieleen tulevat jutut.
Loppuviikosta Taika lähti hoitoon mummulaan. Iskä tuli torstaina töitten jälkeen hauvelia hakemaan. Hieman Taika kummasteli että miksikös nyt hänet Boran takapenkille laitetaan ja kotoväki jää ulos katsomaan. Taika toljotti auton ikkunasta kun auto loittoni pihasta. Ikävä painoi ainakin emännän rintaa ja kyllä tuntui talo tyhjältä ilman punaturkkia. Miksi Taika hoitoon meni johtui siitä että nostimme veneen lauantaina. Siinä sitä hommaa piisasi sen verran paljon ettei koiran kanssa touhuiluun olisi kertakaikkiaan ollut mahdollisuutta. Painoimme hommia perjantain ja koko lauantaipäivän ja saimme kuin saimmekin paatin talviteloille. Tietenkin täytyi hakea Taika kotiin heti lauantai-iltana. Siellä se oli iloissaan vastassa kun illalla ysin aikoihin saavuin hakureissulle. Oli kuulemma ollut vauhtia ja virtaa, taisivat olla vanhemmat iloisia kun pikkuriiviö pomppasi mobiiliin ja auto lähti kohti Ruutanaa:)
Sunnuntaina tehtiin pitkä mettälenkki Millin ja Marikan kanssa, suppiksia keräillen. Kolmisen tuntia oltiin reissussa ja kyllä Taika olikin väsynyt kun kotiin tultiin. Pari tuntia meni sohvalla torkkuessa ja sitten taas jaksoi. Tehtiin vähän siipidamien noutoja omalla pihalla ja hyvin meni. Taika kyllä tykkää noista dameista tosi paljon, kunpa taipparitkin muuttuisi dameilla tehtäväksi. Olen tuota tainnut ennenkin haaveilla.
Maanantaina mentiin taas kunnon lenkki M&M:n kanssa, tällä kertaa Norojärven laavulle kera eväiden. Marika oli leiponut ihanaa pullaa, siis aivan lämmintä ja tuoretta vielä kun sitä laavulla kaakaon kera nautiskelimme, nam! Vajaan parin tunnin reissu ja sitten Bob & Piaffeen mantteliostoksille. Taika oli reipas ja iloinen kun kauppaan mentiin, samoin Milli. Siirryimme manttelihyllylle ja myyjätyttö otti mittanauhan esiin tarkoituksena mitata Taikan selän pituus. Siihen se reippaus sitten loppuikin ja Taika suorastaan lyhistyi kauhistuttavan mittalaitteen edessä :) No mitta saatiin ja hieno hieman burberry- kuosinen mantteli ostettiin. Myös Milli sai talvipalttoon, joten kyllä nyt kelpaa käydä koulutuksissa talvipakkasillakin kun ei tartte palella.
Tiistaina manttelille sitten tuli käyttöä kun TamSkin agility alkoi. Sääkjärvelle oli valmistunut uusi kylmä halli, jossa agireenit pidettiin. Vuorokaudenaika oli aika myöhäinen, kasilta aloitettiin. Paikalla oli kolme bordercollieta, yksi shipperke ja me. Siis mukavan pieni porukka. Ohjaaja Matleenalla oli oma Raita- borderinsa esimerkin näyttäjänä ja myös harjoittelemassa. Kaikki koirat olivat nuoria joten sen puolesta sovimme hyvin joukkoon. Hallin lattia oli peitetty kumirouhematolla, joten tassut pitivät siinä hyvin. Kaikki agiesteet löytyivät tilasta, tosin ohjelmassa tällä reenikerralla olivat vain aidat ja nimenomaan ohjukset sekä kepit. Tunsin kyllä itseni ihan pökkelöksi kun noi kaikki ohjaushommat on ihan uutta. Että mikä valssi, hä? Taika oli alkuun hyvinkin innostunut ja aidat menivät kivasti kun hiffasin miten päin niitä omia käsiä ja kroppaa pitää pidellä. Myös keppejä kokeiltiin semmoisilla verkkokujilla. Taika oli hieman epäluuloinen mutta suostui kuitenkin menemään muutaman kerran. Väliajoilla mentiin putkea ja puomia joka on Taikalle ihan ykkönen:)
Reenin loppupuolella Taika ehkä säikähti jotain, mahdollisesti viereistestä hallista kuuluvaa kovaa koirien haukkua tai junaa joka paineli ohi ihan hallin viereltä- ääni oli melkoinen. No jokatapauksessa koira muuttui samanlaiseksi kun näyttelyissä kun alkaa jännittää. Mikään ei enää huvittanut ja siihenhän se sitten jäi. Aitaa ei enää suostunut ottamaan. Olin hieman neuvoton että kuinkas tämä tilanne ratkaistaan. Ei auttanut namit ei lelut. Päätin sitten että lopetetaan ja otettiin puomia vielä pari kertaa kun se ei luimistelureaktiota aiheuttanut. Hieman kyllä pelottaa että näinkö tässä nyt käy että agiura tyssää alkuunsa jos koira alkaa pelätä (?) eikä suostu esteitä menemään. Viikon päästä nähdään mikä on fiilinki, jatketaanko vai luovutetaanko paikka jollekkin reippaammalle luonteelle. Sitä tuntee itsensä vain niin neuvottomaksi kun koira yhtäkkiä päättää että ei ole kivaa enkä tee enää mitään. Huoh.
