Taikasta on tullut juoksujen jälkeen ujompi kuin ennen. Enää ei rynnätä tervehtimään jokaista koiraa vaan mennään jopa mieluummin ohi. Olen myös havainnut että Taikaa pelottaa koirat joiden silmiä ei näy. Mm. snautseri ja vesikoira ovat saaneet Taikan alistumaan jo pelkällä lähestymisellä, samoin tuttu suuri musta nöffi. Ihan ok mulle että kaikkia koiria ei tartte nuuskia ja rynnätä jokaista tervehtiin. Kunhan arkuus ei ala ulottua ihmisiin niin ei hätää. Mörköiän merkkejä on havaittavissa mm. lenkkipolun varteen hylätty mikroaaltouuni sai aikaan vuhhi- haukahduksen ja karvojen pörhistyksen, samoin toisella kohtaa metsän siimeksessä lepäillyt pesukone. Mitähän niittenkin ihmisten päässä liikkuu jotka kodinkoneitaan metsään kiikuttavat, aika vähän varmaankin.
Taika on vaikuttanut ihan tyytyväiseltä siihen että isäntäväki on palannut töihin. Venyttelevä ja haukotteleva koira on ollut mua vastassa eteisessä ja isäntääkin tervehdittiin eilen oikein villillä hännänheilutuksella! Lenkki-intoa ei ole vielä löytynyt, etenkin liikkeelle lähtö on sanalla sanoen nihkeää. Että se siitä kesäkilojen karistuksesta.. Ei taida hyvin mennä tulevana lauantaina Hesan näyttely, saman kokoinen on koira kuin Hyvinkäälläkin jossa paksuksi moitittiin. Tosin kaikki eivät pidä Taikaa liian lihavana. Kävimme maanantaina eläinlääkärillä 1- vuotis rokotuksilla ja siellä Taika punnittiin. Vaakan lukema vaihteli 18.2 ja 18.4 välillä ja eläinlääkäri sanoi että oikein on sopivan kokoinen. No tuomarien mielipiteet on sitten erikseen. Niinhän se on ihmistenkin kauneuskisoissa: maallikon silmään oikein hyvän ja sopivan kokoinen nainen on missimittelöissä ihan mursu. Se on tätä nykypäivää, valitetavasti myös koiramaailmassa......
Toissapäivänä kaivoin pitkästä aikaa siipidamin esiin ja omalla pihalla tehtiin muutama nouto. Sujuivat oikein hyvin! Pupudamilla sitten ei enää sujunutkaan- Taika kyllä ryntäsi damille mutta palauttamisen sijaan alkoi tappaa sitä villisti ravistelemalla. Kyllä olisi oikea jänis ollut muussina sen kohtelun jälkeen. No saatiinhan se Taika sitten palauttamaan riepotettu pupu kun oikein juostiin karkuun ja houkuteltiin. Eilen metsässä tehtiin muutama nouto siipidamilla jotka paukusta sujuivat hyvin. Muistitehtävä jossa vein damin metsään Taikan odottaessa puuhun sidottuna meni ihan puihin. Taika kyllä lähti damille ja löysi sen muttei palauttanut, haahuili vaan ympäriinsä ihan kuin olisi etsinyt jotain lisää. Kun aikani odoteltuani ja hae- käskyä hoettuani läksin koiran suuntaan niin kyllähän se sitten damin otti ja mulle toi kun olin tarpeeksi lähellä. Voi tätä meidän noutajaa, taipumukset hukassa tai ainakin jossakin muualla kuin siellä missä pitäisi. Tai sitten vain muisti mennyt kun muistitehtävä ei sujunut. Olisiko nuoruusiän dementiaa?
Eilen käytiin myös taas hoitamassa kauneus kuntoon eli trimmauksessa. Paljon saksittavaa ei edelleenkään ollut, sen verran niukassa karvassa tytteli on. Ostin maanantaina eläinlääkäriltä megadermiä jota olen nyt ruokaan lisännyt. Tehnee hyvää linjoille (niin varmaan!) mutta ainakin turkin pitäisi alkaa kiiltää ja kasvaa. Toivossa on hyvä elää sano lapamato.
