Taika, viralliselta nimeltään Carina, syntyi 14.07.2008 Aurassa Riku Rantalan perheeseen. Ylpeä äiti Viivi kasvatti rajoilla ja rakkaudella Taikan ja kuusi sisarusta ihanaan 7 viikon luovutusikään. Ja sitten tulimme me; Hanna ja mieheni Jari. Ja menetimme sydämemme palleroiselle koiranpoikaselle. Kävimme toki Viivi-äitiin tutustumassa jo ennen synnytystä, sekä useasti pentujen syntymän jälkeen. Saimme siis seurata Taikan kasvua jo neljäviikkoisesta alkaen. Taikalla oli ikää mittarissa tasan 7 viikkoa kun hänet haimme kotiin Kangasalle. Ja siitä alkoi elämämme perheenä! Pieni koira toi tullessaan rajattomasti rakkautta, neulanteräviä hampaita, huiskivaa häntää, kissamaisia kiskotuksia ja paljon pissaa:) Meinasi siinä usko loppua alkumetreillä kun kotiin tullut vauva ei tuntenut nimeään, käytti parkettia lahjakkaasti vessapaikkana ja lattialistoja puruluina. Nuo ekat viikot olivat toki ihania mutta näin jälkeen päin ajateltuna hyvin raskaita:) Monasti tulikin todettua, että jos pentu ei olisi niiin ihana pallero ulkonäöltään, niin eihän sitä jaksaisi kukaan! Suloisuudelle antoi paljon anteeksi.. Taitaapa olla luonnon strategia tuo pennun söpöys, viisas luontoäiti :)Nyt Taikalla on ikää seitsemän kuukautta. Mitä on mahtunut tähän aikaan 7 vko - 7 kk? Paljon oppimista ja kasvamista, luonnollisesti. Taika on hyvin äläkäs ja oppivainen. Peruskäskyt istu, maahan, seiso ja seuraa sujuvat pääsääntöisesti hyvin. Samoin tunnetaan luokse- ja sivulle- tulo, pyöriminen, jäniksenä istuminen, bravuurina pusun antaminen ja nenän näyttäminen. Sekä Jarin opettamana temppu haukkuminen keskarille! Täytyyhän sitä komentaa kun rumia sormimerkkejä näytetään! Noutamisesta Taika kunnon Tollerin tapaan tykkää ihan täpöillä. Kun dami kaivetaan esiin menevät korvat lukkoon ja silmiin syttyy kiihkeä loiste. On se kumma tuo kangaspötkylän voima. Pehmoleluja Taikalla on kymmiä ja kymmeniä (ja kaikki järjestään muotoiltu uuteen uskoon; nenättömiksi ja silmättömiksi ja hoikemmiksi), mutta mikään lelu ei saa aikaan damin kaltaista touhuintoa. Sisällä reenatessa dami palautuu emännän käteen (tai ainaskin lähelle) hienosti, ulkona Taika lahjakkaasti "unohtaa" että minnekkäs se dami pitikään toimittaa. Nyt ollaan aloiteltu pillin käyttöä damin noudossa ja toivon mukaan alkasi tuo palautusvarmuus lisääntyä. Pienimuotoinen taipparitreeniryhmä on itse asissa tänään aloittelemma toimintaansa, ja sinne olemme ilmoittautuneet mukaan. Saapas nähdä kuinka alkaa tytöltä tollerin työt sujua!Uskaltaisin muuten väittää, että Taika on aika onnellinen koira. Sen lisäksi, että dameillaan niin järjestään meidän päiviin kuuluu parin tunnin metsälenkit vapaana parhaan koirakaverin, Milli- walesin, kanssa. Milli ja Taika on tunteneet toisensa ihan Taikan nöösiajoista saakka. Vanhemman neidin (vajaat 2 v) viisaudella Milli on opettanut Taikalle koiran tapoja. Kuinka metsä on tarkoitettu juoksemiseen ja pomppimiseen, sammalet tonkimiseen, koirakaverin korvat nujuuttamiseen ja tassut painimatseihin :) Vaikka minä Taikaa paijaan ja sen kanssa leikin, niin enpä voi ikinä korvata tuota koiraseuraa. Eikä onneksi tarvikkaan kun ollaan noin ihanat kaverit saatu. Kiitos teille Milli ja Marika!Täytyypä ylpeänä kirjoittaa meidän kuluneen viikonlopun tapahtumista. Siis mitä tapahtui? No Taikan näyttelyura sai komean alun! Kyseessä oli Kaapelitehtaan kaikkien rotujen pentunäyttely, jonne suuntasimme sunnuntaina 8.2. Taikan sisaruksista oli mukana kahta lukuunottamatta kaikki, joten kilpakumppanit olivat kovia. Lisäksi muutama muiden kennelien koira. Jännitin kovasti kuinka Taika suostuisi esiintymään, Taika(temppu) kun on melko "pirtsakka" tapaus, virtaa piisaa vaikka muille jakaa. Sen valossa mitä omasta koirastani tiesin, en siis kovin isoa menestystä odottanut. Kaunishan Taika on kuin mikä, oman mamman silmiin tietty maailman kaunein koira, tottakai! Muta olisiko tuomari samaa mieltä, vai napsahtaisiko hylky saman tien kun koira ei suostuisi seisomaan paikallaan tai ravaamaan pomppimatta...No Taika todellakin yllätti! Kasvattaja oli saanut näyttelyyn mukaan pentuja jo pienenä hoitaneen Sara- tytön, joka lupautui esittämään Taikan kehässä. Ja voi miten hienosti Taika Saran kanssa esiintyi! Häntä pörheästi pystyssä heiluen niin kuin mallikelpotollerilla kuuluukin olla, ilme kirkkaana, korvat innokkaasti hörössä. Oli ihana katsella omistajan ylpeydellä kuinka tyttö kehässä käyttäytyi! Ainoa pieni moite tuli Taikan painosta, jota kuulemma oli hieman liikaa. Jos linjat olisi olleet vähän kaposemmat, et Taikkiksessa olisi ollut mitään moitittavaa! HIENO koira! Näyttelyn saldona siis ylistävä lausunto, kunniapalkinto ja ryhmän toiseksi paras sijoitus! Vain Capri- sisko katsottiin tällä kertaa paremmaksi. Jos sitä pientä ylipainoa ei olisi ollut.... No, seuraavalla kertaa sitten kisataan Tampereella 15.3, ja siihen asti meillä ollaan dieetillä!