Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 EEV-17 EEVV-17 RIGAVW-18 HeVW-18 LTVV-19 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 EE VMVA LT VMVA HeVW-21 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 HeV-18 BY GR MVA LT VMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tytärten Myrrin (CIE FI JVA BY MVA EE MVA EE LT MVA JMVA LV JMVA LT JMVA BALT JMVA RIGAJW-18 JV-18 LTJV-19 RTK1 RTK2 RTK3 Magicfox`s Amarone) ja Hertan (CIE FI JVA EE MVA LT MVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Queen of Hearts) ja Myrrin tyttärien Charmin (CIB CIE FI KVA-VAHI FI JVA FI MVA EE MVA LT MVA FI JMVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Barbera) sekä Soman (Magicfox`s Carminoir) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2012-12-24

Jouluaaton agilitytreenit

Olipas meillä mahtavat agitreenit tänään! Agilityvuoromme Lempäälän agihallissa on maanantaisin, ja tokihan se oli myös tänään- ei meitä innokkaita treenaajia pienet Jouluaatot estä ;-) Tosin meinasi kyllä estää, kun hallille Anniinan kanssa saavuttuamme havaitsimme ovien olevan visusti lukossa. Onneksi pieni soittokierros selvitti asian ja pääsimme sisään treenaamaan.

Lumo on käynyt agissa nyt vasta muutaman kerran, ja lyhyen uransa aikana osoittanut "alalla" ilmiömäisiä kykyjä. Anniina, joka on Tempun kanssa lajissa jo paljon syvemmällä ja pidemmällä, toimii meidän ohjaajana ja treenien suunnittelijana. Tänään teimme oikein kunnon ratoja. Pisimmillään taisi peräkkäin olla aita, aita, rengas, putki, aita, aita, pussi, aita ja A- este. Niistä  sitten mentiin vauhdissa yli ja läpi- ei intoa puuttunut! Lumo on oppinut esteet todella nopeasti ja rakastaa suorittamista. Vauhti on niin hurja että minä onneton en meinaa perässä pysyä. Tästä neidistä olisi (ja on!) kisakentille todellakin, ohjaajan vain pitäisi olla paremmassa kunnossa! Aivan upea laji, jossa koira ja ohjaaja todella pääsevät irrottelemaan ja tekemään yhteistyötä :-) Lumo on niin rohkea että mitkään "vaikeudet" ei intoa latista. Puomiltakin on tultu alas pariin otteeseen-kissamaisesti aina jaloilleen- mutta ei kun takaisin samalla innolla ja uudelleen! Ei pelota keinun rämähdykset eikä mustan putken sokkelot. Nauravainen pieni koira juoksee täysillä ja nauttii sydämestään agilityn hurmasta :-)

Kun Lumo Lepardin kohtasi

Joulunalla kävimme kylässä Milli- koiran luona viemässä pienen joulutervehdyksen. Millin tykönä oli kylässä Lumpparille aivan uusi otus- Lepa alias"Lepardi". Tuo musta- valkoinen laiskanpulskea olento oli Lumosta aivan äärettömän kiinnostava. Lepardi istuskeli portaiden keskivaiheilla kylmän rauhallisesti Lumpparin kiivetessä hyyyyyvin varovaisesti siihen tutustumaan. Viiksikarvakaan ei värähtänyt Lumon tehdässä tuttavuutta tähän uuteen, outoon ja ihmeelliseen olentoon. Mikä tuo otus oli- se ei tainnut meidän vajaan tunnin mittaisen vieailun aikana selvitä Lumppikselle. Ei sitä oikeen päässyt haistamaankaan hännän alta, kun silloin kuului pieni "shhs" ja etukäpälä nousi aavistukseen irti maasta. Eli kannatti pysyä pienen hajuraon päässä. Lumo istuskeli koko vierailun ajan rappusten alapäässä ja katseli tuota ihmeellistä olentoa, välillä varovasti kiiveten sen luokse, ja taas perääntyen takaisin alas :-) Arvaatte varmaan- Lumo kohtasi kissan elämänsä ensimmäistä kertaa :-)

2012-12-09

Wilkku Helsinki Juniorvoittaja ja Suomen Juniorvoittaja 2012!

Olipas meillä viikonloppu Helsingissä Voittajanäyttelyissä! Wilkku repäisi ja keräsi koko potin. Lauantaina Harri Lehkosen kehässä junioriluokan voitto ja Helsini junior Winner- titteli sekä vara-serti, sunnuntaina Suomen Juniorivoittaja sekä pu3, sertin kera :-) Oli kyllä kasvattajalla itku herkässä- parempaa tunnustusta omalle kasvatustyölle ei uskaltanut edes toivoa!

2012-12-06

Lumon ensimmäinen serti!

Itsenäisyyspäivää vietimme Valkeakoskella ryhmänäyttelyssä. Sinne oli suunnannut "muutama" muukin tolleri, huikeat 45 tolloa esiintyi Pia Itkosen kehässä. Kehät olivat hevosmaneesissa joka oli yllätys yllätys hyvin kylmä paikka, kun mitään lämmitystä ei ollut ja ulkona kuitenkin pakkanen oli siellä lähempänä -10 astetta. Onneksi meillä autossa on webasto ja tytöt saivatkin odotella omia esiintymisvuorojaan mukavasti lämpimässä autossa nukkuen :-)

Meiltä kisaan osallistuivat Taika, Lumo, Nipsu ja Wilkku. Junioriuroksia oli kaksi. Wilkku esiintyi upeasti, voittaen luokan erillä ja sa:lla! Mikä aloitus Magicfoxien virallisille näyttelyurille, aivan upeaa! Uroksia oli kaikkiaan 15 ja 5 sai erinomaisen ja sa:n joten tuomari oli varsin tiukka. Parasuroskisassa Wilkku oli vielä aika "vauva" muihin verrattuna ja jäikin sitten viidenneksi. Mutta upeaa esiintymistä ja tuomarin sanoin, tästä pojasta kuullaan vielä :-)

Juniorinarttuja oli ilmoittautunut 5 ja me olimme Lumon kanssa ensimmäisenä arvosteluvuorossa. Lumppis esiintyi tosi kivasti, seisoi kuin patsas ja liikkui hyvällä draivilla. Pia arvosteli koiria kauan, ainakin 5 min/koira ja kirjoitti arvostelulaput täyteen. Hän kävi myös useaan kertaan tutkimassa ja tunnustelemassa runkoa ja katsomassa ilmettä. Todella tarkkaa tuomarityötä ja arvosteluissa koira käytiin läpi kohta kohdalta. Tässäpä Lumon saama arvostelu jolla neiti sai junioriluokassa ainoa erin+sa:n: "Erinomainen juniorinarttu jolla feminiininen pää ja kaunis ilme. Kaunis kaula, ylälinja ja häntä. Erinomaisesti kulmautunut edestä ja takaa. Ylimääräisen löllön alta löytyy lupaava rintakehä. Kaunis leveä reisi. Kokoon sopiva raajaluusto. Kauniit merkit. Käyttää häntää edukseen liikkeessä. Esiintyy ja esitetään erinomaisesti." Fiilis oli aivan mieletön, eka näyttely ja tuollainen tulos ja arvostelu! Pikkuneiti todellakin yllätti, en olisi osannut kuvitellakaan että meidän "ruoka-aikaan kotona ollut"- tyttö voittaa ekassa näyttelyssään kovatasoisen luokan! Nipsu esiintyi myös upeasti saaden eh:n ja sijoittuen luokan kolmanneksi. Nipsulle tuomari kaipasi lisää täytettä runkoon ja etenkin eturintaan. Eli aikaa. Hyvin lupaava arvostelu oli myös Nipsulla joten tästä on hyvä jatkaa :-)

Taika kisasi valioluokassa Kitimat Nicolan kanssa luokkavoitosta. Pia juoksutti meitä moneen kertaan yhdessä ja pohti pitkään kumman valitsee ykköseksi. Cola vei voiton tiukassa kisassa, tuomarin sanojen mukaan Taikan etuosa oli sen verran raskas että tämä ratkaisi vaikean valinnan. Taika esiintyi upeasti ja draivi oli valtava- meinasi minulla kunto loppua kun Taikan kanssa juoksin :-) Tässä Taikan arvostelu: "Erinomaista tyyppiä oleva valionarttu jolla kaunis pää, pyöreähköt silmät. Hyvä kaula ja selkälinja. Kauniisti kannettu häntä. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Erinomainen rintakehä, eturinta voisi olla aavistuksen selvempi. Hyvä raajaluusto. Hyvät käpälät. Vetävät sivuliikkeet. Esiintyy ja esitetään kauniisti".

Parasnarttukehässä oli 9 koiraa. Minä esitin Lumppiksen ja Jarno ekaa kertaa Taikan. Hienosti menivät molemmat tytöt jälleen. Tuomari valitsi valiot ja vetaraanit sijoille 1-4. Cola vei ansaitui voiton ja Taika tuli 4:ksi. Sitten tuomari otti meidät loput arvosteluun. Eli kisaamaan sertistä. Lumon kilpakumppanit olivat todella kauniita koiria, toinen nuortenluokan ja toinen avoimenluokan koira. Niin siinä vain sitten kävi että pikkainen Lumppis 9 kk vei voiton ja sai ensimmäisessä virallisessa näyttelyssä sertin!




2012-11-11

Näyttelyitä ja agilityä

Viimeisestä päivityksestä onkin taas päässyt aikaa vierähtämään, olen saanut lukijoiltani hieman palautetta :-) No, korjataas asia ja muistellaan mitä tässä on viime päivityksen jälkeen tapahtunut!

Lahdessa käytiin pyörähtämässä pentunäyttelyssä 28.10. Paikalla oli meiltä hieno osanotto, kaikki tytöt sekä Temppu. Tuomaroimassa oli Eeva Resko. Temppu esiintyi upeasti ja sai KP:n. Paras urospentu- kisassa voiton vei Koda, onnea Virpi! Tytöistä kaikki muut esiintyivät upeasti paitsi Lumppis, joka ei halunnut seisoa. Muutamia hetkiä seisoi ja sitten taas istui... Ja yleensä seisoi juuri silloin kun tuomari ei kotsonut, tietenkin. Arvostelu oli todella hyvä, mutta KP:tä ei tullut. Kaikki muut tytöt sen sijaan KP:n saivat ja sijoittuivat järjestykseen Nipsu, Olga ja Coco. Onnea!! Kasvattajaryhmä oli myös ilmoitettu. Päätin että siihen osallistuvat Temppu ja KP:n saaneet tytöt, me jäimme Lumon kanssa pois. Hyvä päätös, sillä tuomari kehui ryhmän yhtenäisyyttä ja antoi KP:n. Isoissa kehissä Nipsu ja ryhmä eivät enää sijoittuneet, mutta hienosti meni esiintyminen kuulemma sielläkin. Kiitoksia etenkin Mirjamille joka ryhmän luotsasi loppuun saakka! Lumon kanssa alkoivat kunnon seisomistreenit tuon näyttelyn jälkeen. Tulostakin tuli nopeasti, viikon päästä mätsärissä homma hoitui hienosti, istumista ei tarjottu kertaakaan! Tuloksena oli punaiseten pentujen 5. sija, Nipsu taas oli sinisten pentujen 5 :-) Mätsäripäivän iltana saimme vieraaksemme Wilkun ja Remun perheineen Sastamalasta. Hauskaa oli sekä ihmisillä että koirilla! Hyvin syötiin ja karaokeakin lauleltiin ilta myöhään saakka ;-) Koirat tulivat hyvin juttuun keskenään, Taika ja Remu "vanhuksina" hieman katsoivat nuorison päälle. Lumppis laittoi veljensä ojennukseen, etenkin seuraavan aamun metsälenkillä! Lumo ja Wilkku menivät vielä uimaankin, Lumo ensin vahingossa ja sitten molemmat useaan kertaan ihan tarkoituksella. Ei paljon tolleria hyisessä vedesssä uiminen palella!

Lumon kanssa ollaan nyt käyty tutustumassa agilityn saloihin, Taikakin pääsi viimeksi mukaan. Magicfoxeilla on oma hallivuoro Lempäälässä Dog sport parkissa sunnuntai-iltaisin. Anniina toimii ohjaajana, asiantuntevasti- he ovat Tempun kanssa opeissa jo pitkällä! Lumo on aivan fiiliksissä agilitystä, ei pelkää mitään "vaaroja", mennä painattaa häntä heiluen kaikki esteet :-) Ollaan kokeiltu jo puomi, A- este, keltainen ja musta putki, pussi, rengas, keinu, hyppy, kepit- missään ei ongelmia! Taika sitä vastoin on edelleen agilityn suhteen hauska. Rouva suorittaa kyllä kaikki esteet, tasaista tassutteluvauhtia kun tietää saavansa namia :-D Mitään paloa hällä ei hommaan ole, toisin kuin lapsillansa. Heh!

Tänä viikonloppuna käytiin taas näyttelyissä. Ensin la Jyväskylä KV:ssa ja sunnuntaina sitten Helsingin messarissa Best in Puppy showssa. Jyväskylään oli ilmoittautunut vain muutama tolleri, tuomaroimassa oli alankomaalainen vanhahko mies Dick Rutten. Pentuluokassa kisasi Olga ja Lumppis. Olga sai hyvän arvostelun ja oli KP:llä ROP- pentu. Lumo sitä vastoin ei tuomaria miellyttänyt ollenkaan. Oli "lyhyttä runkoa, puutteellista eturintaa" ja taisipa liikkeissäkin jotain valittamista olla. En kyllä allekirjoita tuota arvostelua millään tavalla, mutta tuomarilla toki on oikeus mielipiteisiinsä. Iloinen olin Lumon upeasta esiintymisestä, ei pakittanut yhtään ja seisoi kuin tatti :-) Tuloksena tyly PEK2. Eikä mennyt Taikalla sen paremmin. Ainoana valioluokassa ja tuomarin toteamus "ei tarpeeksi jalkoja". No joo, onhan Taikan maavara roikkuvan mahanahan vuoksi ehkä hieman kutistunut mutta muuten arvostelu oli pelkkää kehua. Tulos val eri eikä sa:ta. Siitäpä sitten kotia kohti, elämämme lyhyimmän näyttelyreissun jälkeen... Voin kertoa että kotimatkalla ei fiiliset kovin korkealla olleet! Olgan menestys toki vähän lämmitti mieltä, edes joku "meidän" koirista oli tuomarin mieleen :-)

Sunnuntaina ajelimme sitten Helsingin pentunäyttelyyn. Vuorossa oli ensin junior handler- kisa, jonne Camilla osallistui Taikan kanssa. Hienostihan se parin yhteistyö toimi jälleen, Taika seisoi ja ravasi kuin unelma ja tuijotteli Camillaa. Tosin tuo tuijottelu oli tuomarin mielestä huono asia, koiran kuulemma pitäisi katsoa vaan eteenpäin... No joo, kuitenkin hienosti meni ja 5. sijoittuivat, saaden palkinnoksi puruherkkuja, hienon ruusukkeen ja pokaalin! Lumon vuoro oli sitten parin tunnin odottelun jälkeen. Tuomaroissa oli Kati Heiskanen, todella mukava nainen. Kun menin Lumon kanssa kehään ja tuomarin luo, Lumo oli ihan innoissaan ja häntäkin heilahteli. Tuomarin ensitoteamus oli että "onpas hän hurmaava!" No siitä oli hyvä jatkaa esiintymistä :-) Kaikki meni upeasti, tuomari kehui paljon ja kirjoitti koko lapun täyteen. Oli muuten paras arvostelu mitä meidän tytöt on varmaan koskaan saaneet! Mitään ei moitittu ja niin Lumppis oli sitten viimeisessä pentunäyttelyssään KP:n arvoinen ja ROP- pentu :-) Siihen oli hyvä pentuluokat lopettaa! Itsenäisyyspäivänä ollaankin sitten jo uusien haasteiden edessä kun Lumolla on ensimmäiset junioriluokan kisat. Hui kun jo jännittää!

2012-10-23

SNJ ja Turku KV

Taika palasi kehiin Suomen noutajakoirien päänäyttelyssä Hyvinkäällä 1 v 3 kk tauon jälkeen. Koiria oli ilmoitettu 78 ja valioluokassa kisasivat vanhat kilpakumppanit Dina ja Taika. Taikalta ollaan saatu 4 kg painoa pois pahimmista ajoista mutta edelleen massaa ja ylimääräistä nahkaa on 2-3 kg liikaa. Tuomari, norjalainen vanhempi nainen Torunn Sorbye, piti Taikasta paljon, mutta valitteli tuota ylimääräistä massaa sanoin "a little too heavy today". Eli kauniisti ilmaistu, vähän liikaa painoa tänään :-) Taika esiintyi upeasti ja sai erin ja sa:n sijoittuen valioluokan toiseksi. Paras narttu- kehässä ei enää sijoituttu, mutta se ei ollut mikään ihme. Lumo ja Nipsu edustivat Magicfoxeja pentuluokassa jossa oli yhteensä 6 narttupentua. Nipsu esiintyi todella upeasti ja sai hyvän arvostelun, sijoittuen 4:ksi. Lumon esiintyminen ei sitä vastoin mennyt ollenkaan putkeen, neiti halusi vain istua kun piti seistä ja sitten minä mokasin kunnolla kun tuomari tuli tutkimaan, Lumo vähän pakitti ja otin turhan tiukan otteen Lumon mahan alta. Lumo pelästyi ja vinkaisi ihan kunnolla :-( Varmaankin sattui ja hetken aikaa Lumo pälyili minua ja tuomaria epäluuloisesti. Neidille täytyy kyllä antaa isot pisteet siitä miten hyvin hän tuosta palautui. Meni hetki ja Lumo oli kuin mitään ei olisi tapahtunut ja antoi tuomarin suorittaa tunnustelun loppuun. Ravaaminen sujui pääosin hyvin, kehä tosin oli hankala- liukasta lattiaa ja osin mattoa- ja kurvissa piti aina kiihdyttää laukalle. Lumo sai hyvän arvostelun, kiitosta hyvästä luonteesta mutta moitteena oli hieman lyhyt runko. Lumohan on pentujemme kompaktein paketti ja tytöistä se lyhkäisin, tämä ei siis ollut tuomarin mieleen. No, sijoituimme kolmansiksi ilman KP:a. Copperfoxin kasvatti Vappu oli ykkönen ja vielä ROP-pentu, Zarajan kasvatti Koda oli VSP- pentu, onnea Vappu ja Koda omistajineen! Copperfoxilla oli myös kasvattajaryhmä ja jälkeläisryhmä missä esiintyivät Capri (näyttelyn VSP, onnea!), Taika, Figo ja Ekku (joka sai ekan sertinsä, onnea!) ja kasvattajaryhmä sai KP:n ja oli rodun paras ryhmä. Isossa kehässä ryhmä sijoittui BIS 3 :ksi, ja Taikan äidin Viivin jälkeläisryhmä BIS 4:ksi! Aivan mahtava päivä Taikan kasvattajille, onnea Heli ja Riku! Vietimme  SNJ:ssä aikaa kaikkiaan klo 7.30 - 21.30 että piiiiiiiiiiiiitkä päivä oli.

Turussa pentuluokassa kisasi Wilkku ainoana uroksena ja sai KP:n tuomarilta, saksalaiselta Peter Beyersdorfilta. Onnea Wilkku! Loppukisassa Wilkku kisasi Sienna-Redin kasvattia vastaan ja oli VSP. Narttupentuja oli 4 ja tällä kertaa Lumo esiintyi tosi nätisti :-) Tuomari sai tutkia ihan rauhassa, ei merkkiäkään pakittelusta, Ravaaminenkin meni upeasti ja seisominen, istumista ei tarjottu kertaakaan. Luokka oli tasainen ja Lumo sijoittui 2;ksi saaden KP:n. Arvostelu oli tosi hyvä, ainoa moite oli vielä kesken kehityksen oleva pää (aivan totta). Tuomari oli aika tiukka, uroksista vain 4 sai sa:n. Valioluokan uros ei saanut, ilmeisesti tuomari piti kevyemmistä koirista. Taika oli ainoana valioluokassa ja hieman pelkäsin tuleeko sieltä kenties H tai EH urosten linja  mukaisesti. No, onneksi ei tullut van tuli eri ja sa! Tuomari tykkäsi Taikasta paljon, etenkin ilmeestä. Parasnattu- kisassa ei sitten enää sijoituttu, vaikka Taika esiintyi upeasti. Arvostelussa ainoa moite oli "too much hair" eli liikaa turkkia! No, luulenpa että tämä herrasmies vain ilmaisi ajatuksensa "liikaa läskiä" näin kauniisti :-) Mutta hieno päivä Turussa kaikkiaan. Turussa muuten bongasin myyjän joka myy koirien kuvilla painettuja eri kokoisia kasseja. Siellähän oli myynnissä meidän Taissu :-) Lähetin joskus tälle valmistajalle Taikan kuvan joka on tämän blogin kansikuvana ja siitä on laukut painettu. Ja kuulemma todella suosittuja ja pidettyjä ovat! Taika on siis kuuluisuus, tälläkin tapaa- ihana Taissu!

2012-09-30

Näyttelyitä ja juoksuja

Lumo- tyttö päätti lopettaa lapsuuden aikaisin ja aloitti viime viikolla juoksunsa, 7 kk ja 1 vkon iässä. Varhaiskypsä neiti totta tosiaan, äitinsä aloitti omansa vasta 11 kk ikäisenä. Hieman on ollut ilmassa "masennusta" ja kovasti tuntuu neiti rauhoittuneen. Hämmentää varmaankin pientä tämä hormoonimyllerrys, ja vähän mörköilyttääkin samalla. Mutta yllättävän hyvin on juoksu tähän saaakka sujunut, toivottavasti jatkuukin "helppona"

Viikonloppuna oli Tampereen pentunäyttelyt Kaupin vinttikoiraradalla. Kelit olivat varsin vaihtelevat ja nurmikenttä etenkin sunnuntaina muistutti enemmän kuralampea kuin nurmikkoa. Mukavan liukasta ja koirat muuttivat kivasti väriä siellä juostessaan (samoin esittäjien vaatteet). Lauantaina Magicfoxeilla oli runsas osanotto, kaikkiaan 6 meidän pentua oli paikalla. Tuomarina toimi Tarja Hovila. Urosten baby- luokassa Koda- pentu (Zaraja- kennelistä) nappasi ainoana uroksena KP:n ja oli päivän päätteeksi ROP ja vielä ryhmä 2, onnea Virpi ja esittäjä Anni! Meidän pojat eivät tuomaria miellyttäneet KP:n vertaa vaikka hyvät arvostelut kaikki saivatkin. Luokkavoiton vei Wilkku, Temppu tuli toiseksi ja Rommi kolmanneksi..

Nartuissa kisasivat Lumo, Nipsu, Coco ja Peppi (ja babyluokan nartuissa Copperfoxin kasvatti Vappu, joka nätisti esiintyi mutta KP:tä ei tullut). Lumo esiintyi todella huonosti, ja mikä eniten yllätti oli se että neiti pakitti tuomaria. Ei Lumon käytöstä ollenkaan, varmaankin nämä alkaneet juoksut ja mörköikä vaikuttivat asiaan. Tuomari piti Lumoa etumatalana, toivon kuonoon lisää täytettä ja rohkeampaa luonnetta. Tällä arvostelulla sijoituimme luokka 3:ksi ja jäimme ilman KP:a. Nipsu oli luokan 4, hyvällä arvostelulla mutta myös ilman KP:a. Luokkavoiton vei varmasti ja kauniisti esiintynyt Coco, kakkoseksi tuli Peppi, molemmat KP:lla. Onnea!

Meillä oli lauantaina myös kasvattajaryhmä, jonne osallistuivat Lumo, Nipsu, Coco ja Temppu. Tässä esiintyminen sujui Lumolta huomattavasti paremmin ja jopa tuomarille heilautettiin häntää. Tuomari piti ryhmästä ja kirjoitti seuraavanlaisen arvostelun: " Tyypiltään yhtenäinen ryhmä, hyvät päät joissa oikea sukupuolileima. Hyvät rungot ja luustot sekä turkit. Etuosissa vielä työstämisen varaa. Ryhdikkäät olemukset. Riittävän yhtenäinen ja saa kunniapalkinnon. Onneksi olkoon!". Tämä lämmitti kyllä kasvattajan mieltä kovasti :-) Kiitos kaikille ryhmään osallistuneille!

Sunnuntaina tollereita oli vain kaksi, ja molemmat meidän kasvatteja. Esitin sekä Tempun että Lumon, Anniina joutui lähtemään töihin ja jättämään pojan meidän haltuun :-) Tuomarina toimi Marit Kärdi, joka käsitteli koiria todella nätisti. Ensin esiintyi Temppu, ihan hyvin poika kanssani meni, ja tuomari katsoi Tempun KP:n arvoiseksi. Sitten Lumppari kehään ja meno oli aivan muuta kuin edellisenä päivänä. Tuomarin tykö mentiin häntä heiluen ja hampaat näytettiin nätisti, ei mitään pakitteluja tai ujosteluja. Seisominenkin sujui kivasti, tosin Lumppiksella oli virtaa vähän liikaakin ja välillä piti hyppiä minua vasten :-) Tuomari piti Lumon temparamentista ja muutenkin tytöstä kovasti, vähän pulleaksi kylläkin mainitsi. KP tuli ja sitten mentiinkin ROP- kehään. Jarno tuli Tempun kanssa ja minä vein Lumon. Tuomari valitisi Lumon ROP:ksi ja Temppu oli VSP. Tuomari tykkäsi pennuista kovin ja toivon itselleen laitettavan kuvia kaksikosta :-)

Iloisena menestyksestä päätin ilmoittaa Lumon ja Tempun pariluokkaan. Siellä kisasi 13 paria, joista useimmat olivat todella samannäköisiä keskenään. Lumo ja Temppu eivät sitä ole laisinkaan, mutta päätin ottaa kokemuksen kannalta. Harjoittelu meni aika huonosti, ei meinanneet penskat tajuta että tässä pitäisi ravata kauniisti rinnakkain ja sitten seistä rinnakkain. Kehässä sitten menikin paljon paremmin. Ravaaminen jopa yllättävän hyvin! Ja niin siinä sitten kävi että tuomari sijoitti meidät kovassa kisassa 3:ksi! Olin kyllä aivan yllättynyt! Tuomari sanoi että vaikka nämä eivät toisiaan muistuta juurikaan niin oli "pakko" sijoittaa kun liikkuivat ja esiintyivät niin hienosti :-) Se oli kyllä mahtava kehu ja kerrassaan hieno fiilis! Päivän päätteeksi osallistuttiin Lumon kanssa vielä ryhmäkehään, mutta siellä ei hienosta esiintymisestä huolimatta enää pärjätty. Mutta kaikkiaan mahtava päivä, jossa jälleen riittää muisteltavaa pitkäksi aikaa!

2012-09-24

Huikea päivä Oriveden pentunäyttelyssä!

Saimmepa viettää upean päivän Oriveden pentunäyttelyssä 22.9.2012! Aamu alkoi vesisateella ja ajatukset ulkona pidettävästä näyttelystä eivät kauhean ylevät olleet. Onneksi meillä on nyt teltta joten eikun matkaan ja teltta pystyyn :-) Paikalla oli kaikkiaan 4 Magicfoxia: Lumo, Coco, Wilkku sekä Riffi ja lisäksi narttupentujen sijoituksista kisasi Peppi- tyttö. Tuomarina tollereilla toimi Jaana Hartus. Pari tuntia odoteltuamme ja näyttelypaikan vilinään totuteltuamme oli aika poikien mennä kehään. Kaikki pennut kisasivat isoissa pennuissa, olihan Magicfoxeilla edellisenä päivänä tullut 7 kk täyteen :-)

Wilkku esiintyi ensimmäisenä jo melkoisen kokenein ottein ja tuomari piti pojasta erittäin paljon, tuloksena luokkavoitto ja KP. Riffi sai myös oikein mukavan arvostelun sijoittuen urosten 2:ski. Sitten vuoroon nartut ja taivas repisi kunnon sateeseen. No, onneksi koirat (eikä omistajat) ole sokerista ja kehään mentiin järjestyksessä Coco, Peppi ja Lumo. Kehä oli melkoista kuravelliä ja juokseminen siellä vähän haastavaa (sai pelätä koko aika liukastuvansa). Ihan kivasti Lumo kuitenkin ravasi ja seisoikin. Coco arvosteltiin ensimmäisenä ja ihan mukavan arvostelun neiti sai. Sitten oli Pepin vuoro joka hieman jo vanhempana pentuna esiintyikin todella kokeneesti ja kauniisti. Ja viimeisänä kehään sitten pieni Lumppari. Lumo meni tuomarin luokse tyypilliseen tapaansa iloisena ja oli heti valmiina antamaan pusuja :-) Tuomari hymyili ja totesi Lumon olleen ruoka-aikana kotona! No siinä kohtia ajattelin että eipä sitä menestystä sitten paljon kannata odottaa. Ja seuraavaksi tuomari otti mittakepin ja alkoi säätää sitä alamittaan 42 cm. Lumo siis mitattiin ainoana pennuista ja ensimmäistä kertaa elämässään. Hienosti neiti seisoi ja antoi mitata, alamitta täyttyi juuri, 43 cm oli tulos. Tuomari selitti kehäsihteereille mittaamista ja sitä kuinka suuri variaatio on tällä rodulla sallitussa koossa, nartuilla 42-51 cm. Ja kertoi että Lumo alamitan täyttää mutta varmasti meitä tullaan mittaamaan useasti jos ei jotain ihme kasvupyrähdystä vielä tule (tuskin tulee). Sitten seistiin ja juostiin ja sitten tulikin kilpailuluokka. Me siellä porukan hännillä ja minä 100 % varmana tappiosta kiitos pulleuden ja pienuuden. Mutta ihmeiden ihme, tuomari Jaana viittasikin meidät porukan kärkeen! Kakkoseksi tuli Peppi ja kolmanneksi Coco, kaikki pennut saivat KP:n joka oli hieno saavutus!

ROP- kehässä sitten kisasimme velipoikaa Wilkkua vastaan. Wilkkuhan sen ROP:in sitten nappasi, Onnea Pirkko ja Risto vielä tätäkin kautta! Lumo sai VSP- ruusukkeen ja kyllä oltiin onnellisia :-) ROP- kehän jälkeen oli vuorossa historian ensimmäinen Magicfox:n kasvattajaryhmä. Menimme kehään järjestyksessä Lumo, Coco, Wilkku ja Riffi (kokojärjestys) ja siellä sitten ravattiin ja seistiin. Tuomari piti ryhmästä ja antoi Kunniapalkinnon, upeaa! Tuomari kyseli että ovatko nämä samaa pentuetta, kun Riffi on malliltaan kookkaampi ja isänsä kopio, muut kolme matalampia ja Taikan mallisia. No, onneksi olivat sen verran kuitenkin lupaavia eroistaan huolimatta että tuomari ryhmän KP:n arvoiseksi katsoi:-)

Päivä jatkui vielä parikilpailulla missä Pirkko vei Wilkun ja Cocon kehään. Haastavaa oli mutta kumman hyvin kaksikon esiintyminen sujui! Menestystä ei valitettavasti tullut mutta olipa tuokin kokemus :-) Päivän lopuksi kisattiin sitten vielä kasvattajaryhmänä ja saavutettiin BIS IV- kasvattajan sija! Aika upeaa, olihan se hieno hetki kun kehään kuulutettiin ryhmä Novascotiannoutajia kennelistä Magicfox`s, kasvattajana Hanna Helin :-) Hieno pokaali saatiin ja kaikille koirille pehmolelut. Viimeisenä Wilkku vielä kisasi 8- ryhmän koirien kanssa sijoituksista mutta siinä kehässä ei enää hienosta esiintymisestä huolimatta menestystä tullut. Mutta kaiken kaikkiaan aivan mielettömän upea päivä, jossa riittää muisteltavaa pitkäksi aikaa!

2012-08-26

Tollershow 26.08.2012

Olipas meillä päivä Tollerierkkarissa :-) Paikalla oli 9 meidän pennuista, ihan huikea osanotto-kasvattajat kiittävät!!! Mukana pinkki teltta (eipä ollut muilla, erotuttiin joukosta :-) ja valtavasti iloa ja hyvää henkeä! Päivä alkoi Junior handler- kisalla minne Wallu- pojan perheen tyttö Camilla vei meidän Taissun kisaamaan, molemmat ekaa kertaa. Ja voi vitsit millainen oli esiintyminen! Taika nautti täysin rinnoin ja Camilla ohjasi Taissua kun olisi aina rouvaa esittänyt.

Pennut alkoivat pienten urospentujen (5-7) kk kisalla. Mukana olivat kaikki meidän pojat Riffiä ja Wallua (kortisonin vuoksi ei saanut osallistua) lukuunottamatta. Tuomarina toimi Satu Ylä- Mononen. Jarno vei Totoa ja muut (Rommi, Temppu ja Wilkku) olivat omien omistajiensa ohjauksessa. Hienosti pojat esiintyivät ja kaikki saivat kivat arvostelut. Temppu veti potin kotiin ja voitti kaikki, saaden ainoana urosten luokassa kunniapalkinnon. Sitten olivatkin vuorossa tytöt. Luokassa kisasi 6 pentua, 4 meidän kasvattia, yksi Helin ja Rikun kasvatti (Vappu) ja yksi muu (Trindys kasvatti). Lumo esiintyi todella nätisti, seisominen välillä meni istumiseksi mutta liikkeet olivat upeat. Ja niin siinä kävi että tuomari valitsi pienen Lumpparin ykköseksi!

Kun kisattiin ROP- ja VSP- pennuista me jäätiin Tempun ja Lumon kanssa kakkosiksi. Tuomarin sanoin Lumolle, ihana pentu mutta edelleen se kilo liikaa. Eli dieetille siirtyy Taikan lisäksi myös Lumo, Oriveden pentunäyttely on seuraavana vuorassa n kk päästä ja sinne otetaan linjat haltuun :-) Mutta kokonaisuudessaan aivan MIELETTÖMÄN hieno päivä, ja valtaisat kiitokset kaikille magicfoxilaisille kun olitte mukana, yhdessä tehtiin päivästä erinomainen ja ikimuistoinen!

2012-08-22

Lumon ekat mätsärit olivat eilen Hakametsän Jäähallilla. Paikalla oli melko runsaasti koiria ja etenkin tollereiden suuri määrä yllätti. Meidän pennuista paikalla olivat myös Coco ja Toto, Coco toista ja Toto ensimmäistä kertaa. Alkuun mätsäripaikalla Lumoa vähän jännitti, eihän neiti ole koskaan tuollaisissa yleisötapahtumissa ollut. Paljon ihmisiä ja monennäköisiä, haukkuvia koiria. No ei jänskätys kauaa kestänyt, hyvät hermot ja palautumiskyky on neidillä joten pian oltiin kun oltaisiin aina oltukin tälläisissä mestoissa :-) Toto oli meidän pennuista ekana vuorossa Jarnon kanssa. Ravaaminen sujui mallikkaasti mutta seisomista täytyy vielä paljon treenata. Tuloksena oli sininen nauha. Sitten olikin pian meidän vuoro Lumpparin kanssa. Saatiin pariksi 11 kk ikäinen mustakorvainen tolleri. Tuomari kun tuli tutkimaan Lumoa niin neidin häntä heilui ja oli menossa antamaan pusua tuomarille :-) Siitä tulikin kovasti kehuja reippaasta ja sosiaalisesta käytöksestä. Ravaaminen meni tosi hyvin mutta seisominen pitkiä aikoja (tuomari seisotti siis todella kauan koiria) ei ihan loppuun saakka sujunut joten saimme mekin sen sinisen nauhan, tuomarin saatesanoin "todella vaikea valinta". Mutta ymmärrän hyvin jos pentu on 6 kk ja ei ihan jaksa sitä 3-4 minuuttia seistä paikallaan (kun treeneissä se 20 s on jo hyvä suoritus). Todella tyytyväinen olin Lumon esiintymiseen! Venlalta lainaan saadut kananpalat auttoivat kummasti, omat mukana olleet lihapullat eivät kiinnostaneet ollenkaan joten jatkossa sitten kanaa mukaan kun kehiin mennään. Coco esiintyi myös tosi kauniisti, mutta hälläkin parina kokenut vanhempi koira ja sinisellä sieltäkin tultiin pihalle. Eli olimme team sininen mutta hyvin tyytyväinen sellainen!
Lähdettiin käymään sitten Venlan ja Cocon kanssa pienellä kävelyllä ja melkein myöhästyttiin jatkokehistä! Onneksi meitä odotettiin ja juostiin paikalle. Ehdin vielä vaihtaa Lumon hihnankin näyttelyremmiin ja sitten kehään, saatiin ainakin huomiota :-D Eli kisatiin sinisten isojen pentujen parhaasta. Nyt Lumo jaksoi seistä vähän paremmin ja ravasi kauniisti. Tuomari kätteli ulos ensin meidän porukasta Toton, Cocon sitten viidentenä ja kun kehässä oli enää kolme pentua niin osasin odottaa että nyt sijoitutaan paremmin kun Taika- äiti on koskaan mätsäreissä sijoittunut! Ja niin siinä sitten kävi että me voitettiin! Lumo sai ihanan ison vinkulelun ja ruusukkeen palkinnoksi ja oli ihan onnessaan lelusta :-) Best in show- kehää jouduttiin sitten odottelemaan melko kauan ja neiti oli jo ihan tööt, eikä siellä kehässä enää jaksanut esiintyminen tai makupalat paljoa kiinnostaa. Eli siellä ei enää sijoituttu mutta todella tyytyväinen ja iloinen olen tähän meidän ensimmäiseen "näyttely" kokemukseen! Tästä on hyvä jatkaa ja sunnuntain tollershowhun mennään jo kokemusta viisaampina ja osaavampina :-)

2012-08-17

Niin se on aika vierähtänyt vauhdilla. Tiistaina tulee 6 kk täyteen pentujen syntymästä, voiko ne olla jo niin vanhoja..? Kyllä ne vaan voi. Monet pojista nostavat jo koipea, suuri osa alkaa olla jo aikuisten mitoissa korkeuden puolesta. Oppivaisia tyyppejä kuuluvat olevan kaikki ja omistajilleen niin rakkaita :-) Wallu- pojan sairaus on vastannut hyvin kortisonihoitoon ja annostakin on tiputettu. Pienellä mennään ja oireet ovat pysyneet poissa. Toivotaan että tämä oli kertalaatuinen tapaus joka ei koskaan enää uusi.
Meillä Lumo on saavuttanut jo "huikean" 14.5 kg painon, Taika sitä vastoin ei meinaa saada omaa painoaan laskemaan. Rouva syö naudan paistijauhelihaa n 200 g päivässä kera rasvattoman raejuuston, lorauksen piimää ja vitamiinit purkista. Läski vaan on tiukassa! Pitkiä lenkkejä (vähintään 10 km päivässä) tehdään lähes päivittäin mutta kilot vaan istuvat tiukassa. On se vähän hoikistunut onneksi ja massiiviseen ulkomuotoon vaikuttaa myös valtaisa turkki jonka rouva on kasvattanut. Muistuttaa ulkomuodoltaan enempi karhua kun koiraa :-)Ja vaikutusta lisää rinnalla kulkeva pikkuinen Lumo jonka säkäkorkeus on naftin 40 cm.
Lumon hampaat ovat jo paremmalla mallilla. Kulmurit ovat asettuneet sinne minne kuuluukin, aavistuksen ahtaat ovat vielä mutta samaan tyyliin ne näyttävät Taikallakin olevan kun taannoin rouvan suuta "ensi kertaa" tarkasti katselin. Ehkäpä huolin ihan turhasta ja jumppasin hampaita liiankin tosissani, kaikki olisi voinut mennä itsekseenkin hyvin mutta kun ei uskaltanut olla tekemättä mitään niin sitten jumpattiin. Plussaa tästä tietenkin se että Lumo tottui käsittelyyn, puoli tuntia sylissä selällään ja suu auki meni lopulta ihan leikiten. Tuskin tulee tällä tytöllä olemaan koskaan ongelmia näyttää hampaita esim näyttelyssä :-)
Tollershow on viikon päästä sunnuntaina Jämsässä. Sinne olemme lähdössä "sankoin joukoin" Magicfoxien kanssa. Pienissä narttupennuissa on kaikki meidän tytöt ja uroksissa esiintyy 4 pojista. Wallukin oli ilmoitettu mutta valitettavasti nyt doping- sääntöjen vuoksi ei pääse mukaan kisaamaan :-( Taika sitä vastoin pääsee Wallun perheen Camilla- tytön kanssa ensimmäistä kertaa elämässään tutustumaan Junior handlerin maailmaan! Jänskää kyllä miten rouva suostuu esiintymään ja muistaako vielä miten kehässä ollaan :-)Hankin myös pitkän harkinnan jälkeen jälleen näyttelytouhuista innostuneena oikean näyttelyteltan joka koestetaan toller showssa. Pinkki tietenkin, mutta lupasivat pojatkin sinne "kehdata" tulla :-D
Pari viikkoa sitten meillä oli todella touhua ja tohinaa kun Heli ja Riku poikkesivat Vesilahden näyttelyreissun päätteeksi vieraiksemme kera neljän tolleritytön! Mukana olivat Taikan äiti Viivi (näyttelyn ROP vet ja Bis 3 vet!), Taikan sisko Capri (ROP), puolisisko Tiida ja "melkein sukua" Vilkku- rouva. Hienosti tulivat kaikki 6 punaturkkia keskenään juttuun, Lumppari ihastui varsinkin porukan toiseksi nuorinpaan Tiidaan ja kulki tämän perässä minne Tiida vain menikin :-) Kun sitä touhua illan ja seuraavan aamun katseli niin tuli ajatelleeksi että kyllähän meillekin vielä se kolmas punaturkki joskus sopisi (ja neljäs ja ja.... :-)Hauskaa oli ja vielä tätäkin kautta kiitokset Heli ja Riku!
Eilen tehtiin Lumon kanssa ensimmäistä kertaa vesinoutoja damilla. Lumo on innokas ja taitava uimari, menee veteen rannasta kun rannasta ja ylöskin ihan "mahdottomista" paikoista. Dami oli IHANA ja Lumo intoa täynnä. Palautusta neiti ei valitettavasti vielä osaa ihan sinne käteen tai edes jalkoihin saakka mutta lähelle kuitenkin. Saman lenkin päätteeksi pääsi Taika tekemään 4 damin hakuruudun metsässä ja upeasti toimi rouva! Lumolla meinasi olla kierrokset hieman korkealla kun Taika pääsi töihin ja hän ei... No sitten otettiin Lumon kanssa lopuksi kahden damin haku hihnassa metsästä ja molemmat löytyivät hienosti. Ja vielä tämän jälkeen piti juosta koko Taikan hakuruutu läpi ja omienkin damien paikat tarkastaa :-) Lumossa on kyllä ainesta noutohommiin ja moottoria joka ei ihan heti hyydy! Varistakin pääsi Lumo metsässä ihmettelemään kun käytiin Marin ja Rooa- tollerin kanssa treenaamassa toissailtana. Kova oli into mennä mukaan kun Rooa työskenteli hakuruudussa, jouduin "hieman" neitiä rauhoittelemaan. Lopuksi vein Lumolle yhden Rooan variksista metsään ja hihnassa se sitten haettiin. Vähän oli oudoksuntaa "vierasta" lintua kohtaan mutta kyllähän se sitten suuhunkin kelpasi ja kannettiinkin jonkin matkaa :-)

2012-07-19

Eilen tuli päivä jota jokainen kasvattaja pelkää, tieto kasvatin vakavasta sairastumisesta. Kun tollereista puhutaan niin tietenkin kyse on epäillystä autoimmuunitaudista. Kyllä pysäytti tuo uutinen, veti maton jalkojen alta ja pelko ja huoli tulevasta on ymmärrettävästi suuri. Kasvattipoijan 5 kk sairauden oireet olivat a/m viittavat. Kuumetta 39.7, jäykkyyttä ja kipua niskassa ja nivelissä. Poikaa tutkittiin Viikissä ja toisella eläinlääkäriasemalla neurologin toimesta. Diagnoosista ei saatu varmuutta mutta epäily a/m on vahva. Muita erotusdiagnostisia sairauksia oli lääkäri kirjannut polyartriitin, discospondyliitin tai muun immuunnivälitteisen tulehdussairauden. Hoito aloitettiin kortisonilla heti ja vaste tulikin nopeasti. Ruokahalu ei pojalta onneksi kadonnut missään vaiheessa eli hoito päästiin alkamaan riittävän nopeasti ja tehokkaasti. Muutaman tunnin päästä ensimmäisestä lääkkeestä kivut olivat jo poissa ja poika melkein normaali. Viikko mennään nyt kuulemma kortisoonilla ja jos oireet eivät palaa on autoimmuunitauti se diagnoosi mikä on todennäköisin. Jokainen kasvattava voi varmasti ymmärtää minun tuskani kasvattajana. Loputtomat ajatukset siitä mitä olisi voinut tehdä toisin, teinkö jotain väärin pentuaikana, mikä kaikki tähän vaikuttaa... Uneton yö ja kyyneltentäyteinen päivä on takana, ja monta varmasti edessä. Nämä ovat niin pirullisia sairauksia että vaikka tekee jalostusvalinnat parhaan kykynsä mukaan, hoitaa pennut niin hyvin kuin ikinä pystyy, tarjoaa niille kosketuksia ulkomaailmaan, monenlaista ruokaa ja asioita että imnuniteetti vahvistuisi jne jne niin näinpä vaan kävi. Tuo mietintäni siitä mitä olisi voinut tehdä toisin on turhaa, ainoa asia mitä olisin voinut tehdä olisi ollut jättää pentue teettämättä. Monta iloakin olisi silloin jäänyt kokematta ja monta perhettä ilman sitä omaa ihanaa punaturkkia, itseni mukaanlukien. Nyt toivotaan että poika paranee, tai siis saa elää mahdollisimman kivuttoman ja pitkän elämän, tauti pysyy aisoissa hoidoilla ja kortisonia ei tarvittaisi kun yksi kuuri. Toiveajattelua, mutta muutakaan ei tässä vaiheessa voi. Mikä on tulevaisuuteni kasvattajana, sitähän tässä tietenkin miettii myös.  Iloitsen näistä pennuista mitkä minun päätökselläni maailmaan syntyivät ja luonteidensa puolesta vaikuttavat mitä mainioimmilta otuksilta. Toinen asia tavoitteistani kasvattajana edes toteutui- hyvät luonteet. Valitettavasti se toinen ei toteutunut :-( Pahoitteluni siitä että blogger laittaa tekstit yhteen pötköön, lukeminen on raskasta. Täytyisi päivittää selain, mutta siihen minun kykyni eivät riitä.

2012-07-12

Taas on edellisestä päivityksestä päässyt vierähtämään tovi jos toinenkin, mutta se olkoon ymmärrettävää pentuperheen kiireisessä elämässä :-) Lumo kasvaa kovaa vauhtia ja muuttuu päivä päivältä enemmän aikuisen koiran näköiseksi. Monasti lenkillä sitä katsoo pikaisesti kun koirat ovat metsässä vapaana että kappas, Taika on tuolla, mutta sitten huomaa että eipäs, sehän onkin Lumo. Onneksi Lumon valkoinen nenäpiirto erottaa tytöt kyllä paremmassa tarkastelussa varsin erehtymättömästi toisistaan, samoin iso valkoinen hännänpää. Muutenkin ulkonäössä on eriäviä piirteitä. Lumon kuono on kapeampi ja terävämpi kun äidillään, ilme on sellainen alituisen tarkkaavainen, joskus jopa hieman tuima. Se on hassua kun iloisempaa ja lempeämpää pentua on vaikea kuvitella. Lumo on niin kiltti, että en tiedä mistä on tuon ominaisuuden perinyt, Taika kun oli pienenä varsinainen riiviö. Eli varmaan tulee isän puolelta tuo :-) Mitään tuhotöitä ei olla kotona tehty, ei- sanaa kuunnellaan ja totellaan poikkeuksetta, tullaan kutsusta luokse ja muutenkin miellytetään meitä ihmisiä kaikin tavoin. Meidän tyttöjen lempipuuhaa nykyisin on raakojen luiden syöminen ja kätkeminen tontille. Muutaman päivän luut saavat aina maassa muhia, sitten ne kaivetaan ihanan mädäntyneinä ylös ja tullaan olkkarin sohvalle syömään. Tänäkin aamuna meinasi aamiainen mennä väärään kurkkuun kun Lumo ilmestyi sohvalle viereen "ihana" haisuluu suussa. Koirien nenään varmaan sulotuoksuja, ihmisen ei niinkään! Myös kongit ovat kova juttu. Taikalla on isompi, Lumolla pienempi. Molemmat tytöt nauttivat siitä kun saavat ruokansa kongeista, siinä riittää tekemistä hetkeksi aikaa ja miellyttävää puuhaa :-) Uiminen sujuu Lumolta jo mallikkaasti ja veteen mennään juuri epäröimättä. Monta kertaa viikossa suuntaamme pitkän lenkin (n 10 km) Näsijärven rantaan metsäpolkuja pitkin. Ohjelmaan kuuluu rantojen tutkiminen, vesilintujen perässä uiskentelu, keppien noutaminen kilpaa (yleensä Taika hakee kepin ja Lumo ryöstää sen sitten Taikalta) ja eväiden syöminen. Kivoja retkiä ja toteutetaan useasti koko perheen voimin. Koirahoitotoiminta on käynnistynyt ihan mukavasti. Muutama hoidokki on meillä jo ollut ja kyselyjä tulee todella paljon jatkuvasti. Meillähän on hoitokoirille aika paljon "vaatimuksia" tai no mielestäni ei vaatimuksia kun omille koirille ne ovat itsestään selvyyksiä. Eli hoidokin tulee olla sosiaalinen, ei paikkoja tuhoava eikä sisälle merkkaileva. Ei liikaa vaadittu mielestämme. Ihan kivoja koiria meillä on ollutkin ja tytöt ovat kaikki hoidokit ottaneet hyvin vastaan. Tyttöjen, varsinkin Lumon ehdoton lemppari oli 9- vuotias kultainen noutajaherra Arttu. Lumo kulki yksin askelin Artun perässä ja ilmeestä paistoi ihailu :-) Hyvää sosiaalistamista tämä hoitolatoiminta kyllä on Lumolle. Esim hoidossa ollut mopsi alkuun vähän hämmensi Lumoa kun ääntely oli melkoista röhkinää ja pärskimistä, äkkiä Lumo kuitenkin tottui eikä pian vierastanut enää yhtään. Tällä hetkellä meillä on Lumon kanssa menossa vähän ikävä projekti. Nimittäin neidin kulmahampaat tuottavat päänvaivaa. Kaksi maitokulmahammasta eivät irronneet itsestään kun pysyvät hampaat alkoivat pilkistää esiin ja vähän huonoista paikoista. Varasin sitten heti ajan Hakametsään maitokulmureiden poistoon ja tiistaina siellä käytiinkin. Pikku-Lumppari 12 kg sai nukutuspiikin ja siihenhän pieni sitten torkahti ja kannettiin toimenpidehuoneeseen. Minä sydän syrjällä odottelin ja hyvin operaatio sujui. Lopun iltaa neiti oli vähän "känninen" mutta toipui tosi äkkiä, varsinkin kun sai syödä kulhokaupalla ihanaa kermaista vaniljajäätelöä ;-) Nyt on sitten projektina jumpata noita nousevia alakulmureita pallon kanssa ja sormin vääntämällä monta kertaa päivässä että ne löytäisivät oikein paikan suussa. Vaarana on että eivät löydä vaan kasvavat ikeniin, jolloin on tiedossa paljon ongelmia ja kurjia toimenpiteitä. Toivotaan siis parasta, eipä tuo hammas"jumppa" mukavaa ole, mutta nopeasti Lumo siihen on tottunut eikä paljoa enää vastustelakaan. Oppii ainakin olemaan kauniisti käsiteltävänä, jos tästä jotain positiivista pitää hakea. Mutta summa summarum, pentuperheen arki sujuu mukavasti ja molemmat tytöt nauttivat kesästä ja omasta isosta pihasta todella paljon! Muutto uuteen osoitteeseen on ollut todella onnistunut juttu, meidän koko perheen kannalta :-)

2012-06-12

Edellisestä päivityksestä on kulunut luvattoman paljon aikaa ja paljon on ehtinyt tapahtua sillä välin.Ensimmäisenä isona asiana muuttomme uuteen kotiin, Ruutana vaihtui Siivikkalaksi eli lähdimme juuri toiselle puolelle Tamperetta, omakotitaloon jossa on koirille ihana oma aidattu piha :-) Tämä onkin suurin syy päivitysten viipymiseen eli kiirettä on riittänyt todella paljon ja muutto on yhä hieman kesken, joskin jo loppusuoralla. Mutta jospa yritän tähän muistella mitä kaikkea on tapahtunut koirarintamalla sitten viime päivityksen. Viimeksi taisin kirjoitella siitä kun pennut muuttivat uusiin koteihin n 2 kk sitten. Kaikilla pennuilla on sujunut varsin mukavasti elämä uusien ihmistensä kanssa. Ilahduttavasti olemme päässeet käymään vierailuilla monien pentujen luona ja meidänkin luona on vierailtu. Yhteydenpito on ollut aktiivista kaikkien kanssa, niin fb:n, sähköpostin, tapaamisten kuin puhelimenkin välityksellä. Hieno tapahtuma oli viime viikonloppuna uudella kodillamme järjestetyt pentutreffit jonne kaikki pennut perheineen saapuivat! Omistajat pääsivät tutustumaan toisiinsa pentujen touhujen seurailun ja grillailun merkeissä, lisäksi meillä oli ihan ohjelmaakin koirakoulu Cannuksen Emmin pitämän johtajuusluennon muodossa. Lisäksi pidettiin vähän näyttelykoulutusta vanhan kehäketun Taikan toimiessa esimerkkinä ja mejänkin alkeet käytin teoriassa läpi. Päivä ja tapahtuma oli oikein onnistunut, siitä suuret kiitokset kaikille osallistujille!! Seuraavat Magicfox- treffit pidetäänkin sitten syyskuussa meidän mökillä Keuruulla, siellä mejään tutustutaan ihan oman tekemisen kautta ja pennuilla on vielä "hieman" enemmän lääniä leikkiä, kaivaa, juosta ja ottaa mittaa toisistaan. Pennut ovat nyt 4 kk:n ikäisiä ja hampaat ovat alkaneet vaihtua. Meidän Lumo, porukan edelleen pienin neiti on vaihtanut jo 4 etuhammasta. Painoa tytöllä oli eilisessä punnituksessa "huimat" 9.4kg, suuremmat tytöt kuten Nipsu lähenevät jo 11 kilon rajaa. Rokotuksilla on käyty nyt kahdesti ja Lumo hanskasi homman todella lungisti! Eläinlääkärillä odotteli omaa vuoroa tosi nätisti, makaili ja katseli muita koiria ja ihmisiä. Ei mitään paniikkia tai ääntelyä pöydällä, pistoksia ei edes huomannut. Eläinlääkäri kehui Lumon hyvin avoimeksi, sosiaaliseksi, reippaaksi ja lumoavaksi tytöksi :-) Kehuja ovat kuulemma saaneet monet muutkin pennut kun ovat lääkärillä käyneet, joten luonteiden puolesta tuntuu että yhdistelmä on erittäin onnistunut! Ai niin lääkäriasioista mainittakoon että Wilkku- pojalla pentutarkastuksen yhteydessä kadoksissa ollut toinen palli on laskeutunut joten kaikilla pentueen uroksilla on nyt normaalit kivekset! Olemme aloittaneet pentukoulun Riikka Eskurin ryhmässä, samassa jossa aikanaan Taikankin kanssa aloitettiin. Yksi kerta on vasta takana ja siellä keskittyminen oli vähän vaikeaa kun oli niin paljon kaikkea muutakin kiinnostavaa katseltavaa. No, ajoittain meni oikein kivasti ja uskon että kun neiti vähän kasvaa alkaa hommakin sujua paremmin. Nyt Lumo osaa jo muutaman käskynkin eli istuu,seisoo, menee maahan, pyörii, antaa tassun, istuu kuin jänis ja kiipeää. Sekä tietenkin tulee luokse kutsusta, joka onkin se kaikista tärkein käsky! Mitään näyttelyjuttuja ei olla vielä alettu harjoitella, tollershowhun lähti ilmoittautuminen eilen joten kai se kohta täytyisi alkaa sitäkin hommaa treenata! Monet meidän pennuista osaavat jo enemmän, esim Wallupoika osoitti ihailtavaa keskittymiskykyä pentutreffeillä odottaessaan lupaa ottaa herkku lukuisten häiriötekijöiden antamatta itseensä vaikuttaa! Todella hienoa työtä ja hatunnosto omistajille :-) Lumon kanssa ollaan kerran harjoiteltu verijäljen alkeita. Mökillä ollessamme tehtiin ensin Taikalle pitkä jälki jonka rouva tapansa mukaan jäljesti sujuvasti, vaikka edellisestä kerrasta olikin jo paljon aikaa. Sitten tehtiin Lumolle ja vieraisilla olevalle Riffi- veljelle omat n 20 m jäljet. Alkumakauksen Lumo nuuski erittäin keskittyneesti ja oli niin uppoutunut hajuun että varmaan muutama minuutti siinä vierähti ennen kuin alkoi määrätietoisesti edetä jälkeä eteenpäin. Minun tehtäväni oli kannustaa vierellä ja seurata pientä jälkikoiraa joka lähes suorasti eteni jälkeä pitkin kohti maalia. Loppumakaukselta löytyi ihana raaka kaslerpihvin pala jonka neiti nautiskeli onnellisena löydöstään:-) Tämän ensikokemuksen perusteella uskon Lumolla olevan rahkeita lajiin ja ehkäpä jo ensi kesänä kokeisiin saakka. Lumo on käynyt uimassa jo muutaman kerran eli vesi on mieluisa elementti. Uimaharjoitukset pikkupentuaikana olohuoneen "uima-altaassa" siis toimivat! Ensiuinti oli sellainen että Taika lähti heitetyn kepin perään loivasti syvenevältä hiekkarannalta, Lumo vain käveli perään ja lähti uimaan. Sinne se neiti uiskenteli ja sujuvasti kääntyi ympäri ja ui takaisin rantaan, ei mitään pärskimistä eikä panikointia- aivan kuin olisi uinut aina. Sen jälkeen ei olla yhtä hyvällä rannalla oltu mutta muutama lyhyempi uimareissu on tehty ja toki paljon kahlailua ja läträilyä kaikissa mahdollisissa vesipaikoissa. Lumo on tavannut paljon vieraita koiriakin jo, tietenkin kilttejä sellaisia. Lumo on hyvin sosiaalinen ja rohkea. Alkuun vähän vieraiden koirien haukku pelotti mutta ei enää vähiin aikoihin. Kaikkien kanssa tykkää kaveerata ja haastaa leikkimään Taikan kanssa Lumo on ihan paras kaveri, tytöt leikkivät harvase päivä ja nujuavat loputtomasti. Taika antaa Lumon pomottaa ihan mielin määrin, neiti vie äidiltään luutkin ja lelut suusta ilman vastalauseita. Tosin jos on kyseessä jokin asia minkä Taika "oikeasti haluaa" pitää riittää sen kertomiseen yksi painava sana ja Lumo uskoo. Koskaan ei ole tarvinnut fyysisesti neitiä ojentaa ei Taikan eikä meidän ihmisten. Tuntuu että Lumo on todella helppo pentu, ehkä asiaa vaikuttaa se että on saanut kasvaa Taikan kanssa ja ohjauksessa. Mitään tuhoja ei ole kotona tehty paria järsittyä johtoa lukuun ottamatta ja yleensä uskoo kieltoa jo ilmettä katsomalla. Lenkkejä Lumo jaksaa tehdä jo vaikka kuinka, vapaana metsässä kuljetaan enimmät ajat ja Lumo painelee meidän ja Taikan perässä hyvinkin tunnin pari. Lihaskuntoa siis neidiltä löytyy ja kroppa on tasapainoinen, vaikkakin pikkuinen. Mitkään esteet eivät pidättele menoa vaan joko mennään yli taikka ali :-) Kotosalla Lumo osaa olla tosi nätisti työpäivien ajan, enemmillään sellaisen 9 tuntia. Sisäsiisti Lumo ei vielä ole, johtuen varmasti tuosta kun yksinoloajat ovat pitkiä. Hädät onneksi hoituvat aina samalle paikkaa joten sen verran on siisteystajua että tietää missä on vessapaikka ja kun on mahdollisuus tehdä asiat pihalle, menee yleensä pihalle ne tekemään.

2012-05-06

Elämää yhden pennun kanssa

Niin se aika on rientänyt ja kaikki Lumon sisarukset ovat asuneet jo uusissa kodeissaan  yli kahden viikon ajan. Hienosti on elämä lähtenyt käyntiin jokaisella, ei voi kun olla iloinen ja kiitollinen uusille omistajille, kuinka hienosti ovat pienet punaturkit ottaneet koteihinsa ja sydämiinsä!

Meillä Lumon kanssa on elämä myöskin käynnistynyt varsin kivasti. Paljon ollaan reissattu, vierailut molempiin "mummoloihin", yksi viikonloppu pe-su Tampereen kylpylän sviitissä, mökkeilyä Vapun yli... Jokaisen reissun Lumppari on hanskannut kuin vanha tekijä, kotonaan joka paikassa :-) Toki Taikan osuutta Lumon rentouteen ja hienoon käytökseen ei voi aliarvioida. Taika pitää Lumoa bestiksenään, leikkii, opettaa, näyttää esimerkkiä todella upeasti! Ei voisi parempaa emoa kuvitella ja pennut saavat olla kiitollisia tuollaisesta äipästä!

Kolmea  sisarusta ollaan päästy jo tapaamaan heidän uusin koteihinsa. Riffiä Keuruulle, siellä hän asustelee upealla rantapaikalla Keurusselän rannalla, oikea tollerin paratiisi! Sisarusten jälleennäkeminen oli alkuun vähän jännittynyt, mutta pian muistettiin että täähän oli tää mun leikkikamu ja siitä lähti riehunta käyntiin :-) Kerran tunteet kuumuivat sen verran yli että Taika meni erotuomariksi ja pennut äkkiä rauhoittuivatkin ja taas leikittiin nätisti. Riffi oli jo iso poika. Lumpparia selvästi kookkaampi kaikin puolin, ihana pusukone!

Cocoa käytiin tapaamassa Kangasalla ja hauskaa oli tämäkin tapaaminen! Cocolla on iso oma piha ja siellä siskokset juoksivat, kaivoivat kuraojia ja pensaiden alusia, hyppivät ja pomppivat ja olivat aivan virtaa täys :-) Coco ja Lumo olivat hyvin samaa kokoluokkaa ja energiatasoa, leikit menivät hienosti yksiin eikä Taikan eikä meidän ihmisten väliintuloa tarvittu kertaakaan. Tämän tapaamisen jälkeen Lumo pääsi ensimmäiseen kunnon suihkuunsa kotona ja hyvin neiti otti pesemisen ja kuivaamisen.

Meillä eletään taas muutoksen aikoja, kun ostimme omakotitalon toiselta puolelta Tamperetta, Ylöjärven Siivikkalasta. Siellä on omaa pihaan hieman enemmän ja koirille kivasti tilaa olla ja nautiskella :-) Muutto tapahtuu heti kun saadaan nykyinen asunto myytyä, mahdollisimman pian toivottavasti! Ihana paikka tämäkin on ollut elellä täällä luonnon helmassa ja Tampereen kupeessa, mutta omakotitalo on ollut meidän haaveissa ja haussa jo pidemmän aikaa ja nyt kun täydellinen löytyi niin pitihän tilaisuuteen tarttua :-) Muita muutoksia tulee myöskin, kun Lucky muuttaa uuteen kotiin. Valitettavasti hän ei sopeutunut elämään kasvaneessa laumassa vaan on onnellisempi uudessa kodissaan ainoana koirana, näin toivomme. Haikeaahan tämä on mutta joskus sitä joutuu tekemään ratkaisuja jotka ovat koirien parhaaksi ja tämän uskomme olevan.

Pentutapaaminenkin koittaa jo kuukauden kuluttua, todella jänskää ja kivaa nähdä toivottavasti kaikki pikkuiset! Vauhtia ja "vaarallisia tilanteita" ei varmasti tule tapaamisesta puuttumaan! Mutta niistä lisää tuonnenpana :) Siihen saakka elellään näitä muutoksen tuulia ja yritetääm pikku hiljaa opettaa Lumoa tollerin tavoille. Hienosti hän on kyllä oppinut, on todella rauhallinen ja kontaktinhaluinen pentu. Aivan upea luonne!

2012-04-17

Tapahtumarikas viikko takana!

Edellisestä päivityksestä on kulunut viikko jonka aikana moni asia on muuttunut. Ensinnäkin eläinlääkärintarkastus tehtiin ja melkoisen mukavasti se sujui. Kahden näyttelyhäkin taktiikalla mentiin Hakametsän eläinlääkäriasemalle päivän viimeisenä asiakkaana. Eli pennut autossa häkissä takapenkillä, perillä toinen häkki aseman odotushuoneeseen, yksi kerrallaan pentujen kantaminen sinne ja sitten tutkittavaksi. Huomiota saatiin kyllä runsain mitoin kaikilta paikallaolijoilta, tottakai näitä pieniä punaturkkeja haluttiin katsella ja ihailla :-) Kolme tuntia meni reissussa ja kotona oli sitten väsynyt lauma pikkukettuja sekä erittäin väsyneet kasvattajat... :-)

Kaikilla pennuilla olivat "suuret linjat" kunnossa, eli sydämet, keuhkot, silmät yms elämän jatkumisen kannalta tärkeät asiat. Suurin murhe oli Wilkku- poijan toinen kives, jota lääkäri ei pystynyt löytämään. Kuulemma se sieltä voi vielä ilmestyä ja toivoa on edelleen. Taikan molemmilla veljillä ja Äijän siskon pentueessakin oli kiveksiä ilmestynyt siinä n 4 kk:n paikkeilla, joten voihan tälläinen "myöhäinen tuleminen" olla ehkä suvuissakin kulkevaa. No, kulki missä kulki niin toivomme sen pallin sieltä ilmaantuvan! Wilkun omistajille Pirkolle ja Ristolle olemme todella kiitollisia siitä, miten he asiaan suhtautuivat. Tokihan on riski ja mahdollinen pettymys kun on näyttelyuraakin suunnitellut- ja pojasta ulkomuodollisesti totisesti siihen olisi!- mutta tärkeintä on se että pentu on muuten terve ja etenkin päästänsä. Riston kommentti kun asiasta soitettiin heti tarkin jälkeen oli "Poika kotiin"! ja se kertoi kaiken, miten Wilkkua rakastetaan oli sitten palleja yksi tai kaksi <3

Rommi- pojalla oli alakulmahammas hieman ahtaasti, eli osui pikkaisen yläikeneeseen. Lääkärin mukaan tämä tulee korjaantumaan mitä todennäköisimmin kun hampaat vaihtuvat. Asialle ei kuulemma tarvinnut tehdä mitään, joten jäämme odottamaan rautahampaiden puhkeamista ja toivomme että siinä on kulmuri vähän väljemmin asettunut.

Muilla pojilla ja tytöillä Lumoa lukuunottamatta oli kaikki tarkastetut asiat ok. Lumolta löydettiin pieni napatyrä, jonka me toki tiesimmekin olevan, mutta sille ei lääkärin mukaan tarvitse tehdä mitään. On niin pieni, eikä haittaa koiraa millään tavalla.

Kaikki pennut saivat mikrosirut niskaansa ja ihan hienosti sirutus meni. Tokihan vähän kiljuttiin kun neula upposi nahkaan, mutta nopeasti kipu unohtui. Lääkäri kehui kaikkia pentuja reippaiksi ja tasaisiki, oikein hienoiksi pieniksi tollereiksi :-) Sirutiedot laitettiin asemalla omakoiran kautta Kennelliitolle ja täytyy kyllä kehua liiton toimintaa. Nimittäin heti seuraavana päivänä sain omakoirassa laskun jonka maksoin ja torstaina olivat rekisteripaperit postilaatikossa!

Lääkärintarkastusta seuraavana päivänä lähti sitten ensimmäinen poika, Temppu, uuteen kotiinsa Anniinalle ja Jannelle Kangasalle. Olihan se outoa kun meidän "karhunpentu" lähti ja lauma kutistui kymmenestä yhdeksään. Vähän tuli kyyneleitäkin vuodatettua, tietenkin kun tälläinen herkkis olen. Onneksi Tempun kotoa saatiin pian kuulla hyviä uutisia, Temppu oli kotiutunut hienosti ja leikki jo kovasti perheen toisen koiran cottonipojan Elmerin kanssa :-)

Perjantaina läksi seuraava poika Toto Mäkisen perheeseen Nokialle. Reippaasti alkoi sielläkin pienen miehen uusi elämä ilman suurempia itkuja, ekana yönä toki oltiin vähän kaipailtu sisaruksia mutta rauhoituttu sitten nukkumaan uuden äipän kanssa :-) Unohdettiin antaa Toton ruokasäkki mukaan ja lauantaina ajeltiin Taikan ja Lumon kanssa se viemään. Totoa emme tavanneet ettei alkaisi heti ikävöidä meitä. Tuliaisiksi viedyista paistetuista hievenluista poika oli kuulemma pitänyt kovasti!

Lauantaina talo tyhjeni kahden pojan verran: ensin läksi Wallu kohti Espoota Finnen perheen luokse ja sitten Riffi kohti Keuruuta Mäkisen perheen mukana. Molemmista pojista on kuulunut hyvää, Wallulla on kuulemma kovasti omaa tahtoa ja Rifillä ilmeisesti myöskin, mikäli kuvasta ja rivien välistä oikein tulkitsin :-D No, senhän pentutesti kertoi että helppoja nämä pikkukettuset eivät ole! Hienosti ovat uudet omistajat asian sisäistäneet ja osaavat varmasti asettaa rajat ja rakkauden riittävissä mittasuhteissa :-)

Sunnuntaina oli sitten Wilkkupojan vuoro lähteä Syrjien mukana kohti Vammalaa ja siellä odottavaa isoveljeä, kultaistanoutajaa Remua. Reippaasti läksi Wilkku matkaan ja korvaukseksi kaikkien pentujen tekemistä tuhoista saimme Pirkolta ja Ristolta kolme paria uusia crocseja ja lahjakortit vielä crocsin liikkeeseen! Aivan liikaa ja ihanasti ajateltu lahja oli tämä, kiitos vielä tätäkin kautta! Tarpeeseen tulivat :-) Wilkulla ja Remulla on mennyt todella hienosti yhteiselämän alku, iso kohtelee pientä varovasti ja hellästi, pieni sitten repii isoa hännästä ja juoksee sohvan taakse turvaan, reilu meininki :-D Remulle toivomme piiiiiitkiä hermoja :-)

Tänään tiistaina on meidän viimeisen pojan Rommin vuoro lähteä kohti uusia seikkailuja Väärälän perheen luo Kangasalle. Rommi on joutunut kestämään 4 siskon laumaa nyt pari päivää itsekseen, joten varmasti huokaisee syvään helpotuksesta kun tänään pääsee uuden laumansa huomaan :-)

Perjantaina Nipsu muuttaa uuteen kotiinsa Tampereen Hervantaan Mirjamin ja Kallen luokse.  Lauantainan lähtevät tyttöset Coco Kangasalle Roosin perheeseen ja Olga Titan ja Larin luokse Kuopioon opettelemaan oikean metsästyskoiran elämää :-) Sitten talo tyhjeneekin ja Lumolle koittaa myös uuden ajat, opetella elämää ilman sisaruksia meidän laumassa! On neiti jo sänkyyn päässyt tutustumaankin ja köllöttelemään, joten jatkossa meillä pyhistä suunnitelmistamme huolimatta on entistä vähemmän nukkumatilaa, kahden punaturkkisen neidon vallattua vuoteemme :-D

2012-04-10

Pentujen kutsumanimet

Pentujen viralliset nimet olenkin jo julkaissut täällä blogissa, mutta kutsumanimiä en kaikille vielä. Tässäpä he tulevat, saanko esitellä:

Tytöt: Lumo, Nipsu, Coco ja Olga
Pojat: Riffi, Rommi, Temppu, Toto, Wallu ja Wilperi eli Wilkku

Tänään pennuilla (ja etenkin meillä!) on jännä päivä, nimittäin menemme Hakametsän eläinlääkäriasemalle pentutarkastukseen ja sirutukseen. Toimintasuunnitelma on tehtynä, kahden näyttelyhäkin taktiikka, mutta veikkaan että melkoinen show tulee olemaan 10 villin pennelin roudaaminen sinne ja takaisin! Eipä käy lääkäriäkään kateeksi, kun saa nämä lukuisat piraijat tarkistaa ja siruttaa... Paljonkohan laittaa meille lisähintaa, täytyypä maksaa lasku jo ennekuin tarkistus ja sirutus tehdään :-D

Huomenna sitten, jos tämän päivän tarkistus menee ok, lähteekin jo ensimmäinen poika Temppu uutteen kotiinsa. Seuraavaksi sitten Toto perjantaina, lauantaina Wallu ja Riffi, sunnuntaina Wilkku, tiistaina Rommi, perjantaina Nipsu ja lauantaina viimeiset tytöt Olga ja Coco. Sitten onkin talo melkoisen tyhjä ja Lumollakin alkaa opettelu elämään ilman sisaruksia. Hieman (tai hieman enemmänkin) on mieli haikea, niin upea ja kasvattava tämä ajanjakso pikkuisten kanssa on ollut <3

2012-04-09

Sukupolvien tapaaminen

Tänään Pääsiäismaanantaina Taikan kasvattajat Riku ja Heli tulivat meille pentuja katsomaan. Heidän ekat Viivi- mamman lapsenlapset :-) Viivikin oli mukana ja pihalla otettiin yhteispotretti kolmesta sukupolvesta: Viivi, Taika, Lumo ja Nipsu :-) Rikulle suuret kiitokset pentujen valokuvaamisesta! Se on ollut haastava tehtävä meille, koska meillä itsellä ei ole järjestelmäkameraa. Rikun ja Helin järkkärillä seisotuskuvien ottaminen onnistui tosi kivasti ja nyt on kotisivuilla kaikille pennuille oma kuvakansio, jonne toivomme myös uusilta omistajilta aktiivisesti täyttöä!

Riku ja Heli toivat pennuille tuliaisiksi pienen kanin ja siihen pennut tutustuivat erittäin suurella mielenkiinnolla. Niinpä siinä kanille sitten illan kuluessa kävi, että se päätyi parempiin suihin... Pennut ovat melkoisia petoeläimiä ja raaka pupunen maistui karvoinen, luineen ja päivineen... Huh huh :-)
Pentutesti 5.4.12

Koiranomi Emmi Kollani koirakoulu Cannuksesta kävi 5.4 testaamassa meidän pennut. Testi tehtiin täällä meillä, vierashuoneessa jonne pennut eivät ole ennen päässeet. Emmi otti yhden pennun kerrallaan ja meni vierashuoneeseen suljettujen ovien taakse. Siellä sitten testailtiin n 20 min / pentu ja lopuksi me saimme kirjallisen raportin jokaisesta pennusta.

Testissä oli eri osa-alueita: Käyttäytyminen sylissä, rohkeus, kontakti ihmiseen, taistelutahto, noutaminen, koulutettavuus, dominoivuus/alistuminen, palautuminen, ääniherkkyys, käyttäytyminen pöydällä, toimintakyky, peilitesti sekä laumavietti. Pisteitä/osio oli mahdollista saada yhdestä viiteen. Testistä laskettiin keskiarvo ja sen mukaan kategoria, jonne pentu meni. Meidän kaikki pennut menivät pisteiltään kategoriaan 3.4-4.4 pistettä eli selitettynä: "Pentu on melko dominoiva ja itsevarma, mutta tasapainoinen. Ei suositella ensimmäiseksi koiraksi, eikä pieniä lapsia omaavaan perheeseen. Tarvitsee johdonmukaista koulutusta ja johtajuusharjoituksia. Eriomainen harrastus/kisakoira".

Upea tulos siis oli tämä testi kaikille pennuille, ja auttoi meitä tekemään ne lopulliset kotien valinnat. Suuria yllätyksiä testi ei tuonut, mutta vahvisti meidän omat havainnot ja tuki päätöksien teossa. Testi vahvisti myös sen, että Lumo on meidän pentu- näinhän olimme kyllä koko ajan melko varmaksi tienneet ja Nipsu on meidän sijoitustyttö. Molemmat neidit ovat aika rämäpäitä, rohkeita ja hieman haastavia koulutettavuudeltaan, mutta täytyyhän sitä elämässä olla haasteita :-D

2012-04-01

Reviiri laajenee

Perjantaina oli mukavan aurinkoinen kevätpäivä ja niinpä päätimme että nyt oli aika pentujen päästä tutustumaan ulkoilmaan. Siispä toimeen! Toinen oli Taikan kanssa pihalla ja toinen kantoi pennut yksi kerrallaan sinne. Hauska oli huomata että pentujen reaktio maiseman vaihdokseen oli yhtä lunki kuin kaikkeen muuhunkin uuteen- innolla tutkimaan paikkoja! Ja että ne ovat vikkeliä, huh huh! Muutama keksi heti että polkupyörien taakse kun änkeää sieltä voi päästä aidan raosta naapurin halkopinoon. No onneksi huomattiin ajoissa, muuten olisikin ollut aika homma saada pikku vipeltäjät takaisin omaa pihaan! Sitten viriteltiin esteitä joita pennut kilvan yrittivät kiertää. Ränneistä tippuva vesi oli tosi kivaa lutrattavaa ja lumessa paineltiin ilman hämmästyksen häivää :-) Ja pissoja ja kakkojakin ulos väännettiin ihan suvereenisti. On ne vaan ihme pentuja! Puolisen tuntia ulkoiltiin ja sitten sama kantamisoperaatio takaisin sisälle. Pennut protestoivat tätä kyllä, olisivat halunneet jäädä vielä pidemmäksi aikaa mielenkiintoiseen ulkomaailmaan. Ulkoilu toistettiin lauantaina ja tällä kertaa vauhtia oli vielä asteen enemmän- meinasin olla jo hätää kärsimässä kun hoidin tämän ulkoilutuksen ilman Jarnoa! Seuraavalla kertaa ollaan kyllä molemmat vahtimassa, meinaan niitä silmiä tarttisi olla selässäkin.... :-)

Reviiri laajeni hetkellisisti myös sisätiloissa, kun päästettiin pennut tutustumaan eteiseen ja keittiöön. Siellä riittikin uusia juttuja tutkittavaksi ja hammasteltavaksi, tunnin verran saivat siellä pyöriä ja sitten simahtivat :-) Tämä reviirin laajennus oli kyllä huono ajatus sikäli, että seuraavan yön pennut vain kukin vuorollaan kiljuivat olkkarin aidan takana kun halusivat takaisin isommalle reviirille... Ja keksipä osa miten murtaudutaan portista uloskin ja yöllä havaittiin että hei makkarissa on pentuja.... Sieltä niitä sitten pyydystettiin sängyn alta ja palautetiin takaisin olkkariin, nyt vahvistetun portin taakse. Loppuyökin meni kiljuntaa kuunnellassa ja enää pennut eivät vapaasti pääse joka paikassa kulkemaan. Yksi/kaksi kerrallaan kannettuna siten että eivät jatka siinä portilla roikkumista ja protestoimista. Näillä on kyllä uskomaton määrä energiaa ja omaa tahtoa!!

Pennut saivat myös uusia virikkeitä jälleen, erilaisia puun oksia järsittäväksi. Todella mieluisia! Niitä sitten nakerreltiin yhdessä mammakoirasen kanssa :-) Myös aitoja rustoluita ovat saaneet ja kovasti pitävät- Taika tosin on sitä mieltä että hei ne on hänen luita... Ja aina saa vahtia kun on viemässä luita pois pentutiloista. Paistettu iso lumpiokin on pennuille annettu ja sekin on todella kiva nakerreltava. Taika ei ole ikinä paistetuista luista piitannut mutta pennut eivät näköjään tässä suhteessa ole äiteensä tulleet.

Pennuille tuli lauantaina uutta ihmeteltävää ja askel lähemmäs isoa koiraa siirtyminen kun ne saivat ensimmäistä kertaa pannat kaulaansa. Siniset pojille ja vaaleanpunaiset tytöille. Ihmeen hyvin pennut pantoihin suhtautuivat, vähän rapsuteltiin välillä mutta äkkiä ne unohtuivat :-) Nyt pantoja on pidetty ja pidetään muutama tunti päivässä, joten luovutusiässä pennut ovat niihin jo täysin tottuneet.

Kynnetkin leikkasin eilen jälleen, ja tällä kertaa olin hieman fiksumpi kuin aiemmin. Meinaan odotin hetken kun pennut nukkuivat oikein kunnolla, otin leikkurit käteen ja läksin kiertelemään nukkuvien pentujen luona, sitten vain nips naps yksi jalka kerrallaan pikku hiljaa leikkailin kynnet. Aikaahan siinä meni mutta protestoinnilta vältyttiin, osa kyllä havahtui touhuun, silloin vaihdoin pentua ja palasin sitten takaisin saman luo kun oli jälleen nukahtanut :-) Näin helpoilla kikoilla sitä pääsee itse paljon helpommalla, ja pennut toki myös kun ei tarvitse laittaa vastaan.

Viikonloppuna Jarno oli Ellivuoressa Pohjois-Hämeen ja Satakunnan kennelpiirien järjestämällä Kasvattajan peruskurssilla. Hienosti meni tentti läpi ja nyt meillä on sitten talossa kaksi virallista kasvattajaa :-) Onnea Jarno!

Tällä viikolla pennuilla on jälleen uusia juttuja edessä, kun pentutestaaja tulee torstaina katsastamaan heidän luonteet ulkopuolisen silmin. Todella mielenkiintoista! Ja vierailut toki jatkuvat, nytkin loppuviikolla- viikonloppuna joka päivä kävi yksi tai useampi uusista perheistä pentuja viihdyttämässä, torstaina Pirkko ja Risto jopa tarjoituivat ystävällisesti hoitamaan pentuja muutaman tunnin että pääsimme Jarnon kanssa käymään ulkona syömässä! Todella ihanaa ja suuri kiitos heille :-)

2012-03-29

Pennut laajentavat tollerin taitojen opiskelua :-)

Pupuun pennut tutustuivat niin innolla, että parin päivän päästä oli aika pistää paikoin karvattomaksi nypitty pupuparka takaisin pakkaseen ja ottaa sieltä herra vaakku tilalle. Innolla pennut tähänkin tutustuivat ja sulkia ja höyheniä löytyi milloin kenenkäkin suupielestä. Vielä ei osattu termiä "pehmeä ote" joka tollerilla kuuluisi noutohommissa olla ;-) No, pehmeä ote näillä piraijoilla ei tunnu kyllä olevan lähestulkoon koskaan, kaikkeen käydään hampaat edellä, valitettavasti myös meidän ihmisten herkkään nahkaan... Heh! Pennut ovat tänään saaneet vielä kolmannenkin taipparieläimen tutustumista varten, lokki on myös osoittautunut hyvin kiinnostavaksi ja saa vierailla tällä erää pari päivää maisteltavana. Onneksi on tuo 100 l riistapakkanen täynnä juurikin tätä ajatellen joten elukoita piisaa millä pentuja herätellä riistaan!

Tollerille on tärkeää myös innokas suhtautuminen uimiseen. Jarno keksi hienon idean laittaa pennuille oma "uima-allas" olkkariin, eli laakea muoviallas jossa pohjalla tiiliä ettei tassut luista ja sinne pääsee "luiskaa" pitkin patjan päältä. Hauska juttu pentujen mielestä, vähän jännä kylläkin eikä siellä vielä uida, mutta tassutellaan kyllä mielialan vaihdellessa pienestä jännityksestä suureen riemastukseen!

Huomasin etten ole vielä julkaissut pentujen virallisia nimiä täällä blogissa, joten tässä ne tulevat, meidän Punaviinipentue :-)

Nartut: Magicfox`s Malvira, Magicfox`s Tribute Grenache, Magicfox`s Serenata Merlot ja Magixfox`s Vernaiolo Chianti

Urokset: Magicfox`s Cameleon Malbec, Magicfox`s Cuatro Pasos, Magicfox`s Graffigna Malbec, Magicfox`s Masi Campofiorin, Magicfox`s Roodeberg Red ja Magicfox`s Tiempo Briego

Eikös vain olekin hienot nimet ja toivotaan että pennutkin kasvaessaan ja vanhetessaan vain paranevat (vaikka ovatkin nyt jo <3 <3 <3) nimiensä tavoin!

2012-03-25

Riistaan tutustutusta

Eilen pennut pääsivät ensimmäistä kertaa tutustumaan riistaan, kanin muodossa. Vähän jäinen kani (työkaverini koirien uhri, testamenttasi ruumiin hyvää tarkoitukseen :-) laitettiin olkkarin lattialle ja pennut saivat löytää sen ja mennä tutustumaan omaan tahtiinsa. Kylläpä oli kiinnostava otus pentujen mielestä! Sitä nypittiin, korvista kiskottiin, yritettiin raahata (pupu suurempi kun pennut), pari pennuista yritti oikein omia pupua itselleen menemällä makaamaan sen päälle. Yksi pojista (Hulkki) nukkui pitkiä aikoja kanin kyljessä vahtien ettei kukaan sisarus tule ja vie hänen aarrettaan :-) Eli tämän ensikosketuksen aitoon riistaan perusteella voidaan todeta että kaikkia pentuja riista kiinnosti, joitakin jopa erittäin suuresti. Pupu saa majailla olkkarissa vielä päivän ja sitten menee takaisin pakkaseeen, ilmaantuakseen jälleen muutaman päivän päästä pentuja ilostuttamaan :-) Pennuilla on ihan pariviikkoisesta asti ollut kaksi damia, toisessa variksen siivet ja toisessa aito pupunnahka. Ne ovat olleen myös hyvin kiinnostavia, mutta kyllä oikea pupu vei voiton näistä :-) Tällä viikolla pennut pääsevät myös tutustumaan aitoon varikseen, mielenkiinnolla odotan suhtautumista herra vaakkuun!

Pennut täyttävät huomenna jo 5 viikkoa. Näin nopeasti se aika on rientänyt.! Pennut tulevat päivä päivältä sosiaalisemmiksi, heiluttavat häntää jo meille, riehuvat keskenään aivan älyttömästi, pusuttelevat meitä rajattomasti, maitobaarivierailut ovat lyhyitä mutta intensiivisiä ja tapahtuvat jo pystyasennossa, kiinteä ruoka maistuu erinomaisesti, vauhtia piisaa ja pienten kanssa ei aika todellakaan tule pitkäksi! Kaikki pentujen kodit ovat käyneet kertaalleen pieniä katsomassa ja loppuviikolla alkaa toinen vierailukierros :-) Ihastuneilta ovat pentujen tulevat omistajat kovin vaikuttaneet, ja aina kun vierailut ovat olleet lopuillaan ollaan laskettu pennut tarkasti, ettei kukaan vaan ole dognapattu uuteen kotiinsa etuajassa ;-)

Huomenna pennut saavat toisen madotuksensa, ja tällä viikolla on edessä myös kynsienleikkuu-urakka jälleen. Ulkoilemaan pennut pääsevät myöskin, kun tulee riittävän aurinkoinen päivä niin terassille johtaa pienten tie ensi kertaa lunta ja kirkasta ulkomaailmaan ihmettelemään :-)

2012-03-24

Kaikilla pennuilla on nyt oma kodit :-)

Näin nopeasti tilanteet taas muuttuvat, ja tällä kertaa hyvään suuntaan :-) Saimme yhden päivän aikana 4 yhteydenottoa pennusta ja nyt on uusi, hyvä koti löytynyt pikkupoitsulle Espoosta <3 Mieli on todella hyvä ja positiivinen, nyt kaikkien suhteen!

2012-03-23

Yksi urospentu etsii omaa hyvää kotia :-)

Näin ne tilanteet muuttuu. Luulet valinneesi pennuille useista kyselyistä juuri ne parhaat kodit, tapaat ihmiset jo ennen pentujen syntymää, pidät aktiivisesti heitä tietoisena pentujen tapahtumista, myyt "ei oota" useille kysyjille pentujen kotien valinnan jälkeen... Ja sitten koittaa päivä kun nämä ihmiset tulevat pentuja katsomaan ensi kertaa. Miten voikaan niin erehtyä... Ei siitä sen enempää, kun että nyt yksi uros etsii sitä OIKEASTI hyvää kotia, jossa pentua ei oteta kurittomien lasten leikkikaluksi. Meidän ostajissa on lapsiperheitä joiden kanssa on sujunut kaikki todella hienosti, lapset ovat jopa nuoresta iästään huolimatta käyttäytyneet pentujen kanssa hienosti, aikuiset ovat asiallisia ja valveutuneita, ei mitään pelkoa etteikö pentua voisi turvallisin ja hyvin mielin näihin perheisiin uskoa. Ja sitten tulee perhe jossa lapset tekee mitä vain aikuisten asioihin puuttumatta. Pentujen turvallisuuden vuoksi peruimme kaupan ilman kahta ajatusta, ja tästä toki saimme kuulla ettemme mistään mitään tiedä kun meillä ei ole omia lapsia ja että olemme ylisuojelevaisia pentuja kohtaan! TODELLAKIN olemme sitä, sillä pennut ovat meille tärkeintä maailmassa ja jos niiden päälle mm astutaan ilman että asiaa huomioidaan millään tavalla niin johan se nyt on p-kele. Ja siihen ei ilmeisesti pitäisi puuttua....

Urospennulle on siis HYVÄ koti haussa. Mahdollisesti myös sijoituskoti, sillä pojista usea vaikuttaa niin lupaavalta että tälläinenkin vaihtoehto on mahdollinen. Ja voi olla lapsiperhe tämä uusi koti aivan hyvin, kunhan lapsilla on rajat ja aikuiset valvovat niiden noudattamista :-)

2012-03-16

Pennut 24 vrk

Näin se aika rientää ja pennut sen kun kasvaa vaan. Suurin poika, "Possu" ylitti eilisessä punnituksessa jo 2 kg rajan, ja toiseksi suurin poika "Hulkki" jäi pikkasta vaille. Muutkin pennut ovat yli 1700 g jo kaikki, reippaita pullukoita :-) Leikit pentujen kesken lisääntyvät päivä päivältä ja leikkien äänet myös. Aivan selvää haukkumista, murinaa, rääkymistä ja kähinää kuuluu yleensä aina hetken ennen syömistä. Sitten imetään nopeat maidot, maistellaan vähän jauhelihaa + pentunappulaa ja sammahdetaan :-) Pennut eivät asu enää pentulaatikossa vaan majailevat olkkarissa, jonka lattia on suojattu lukuisin kroonikkovaipoin ja pyyhkein. Pissaa ja kakkaa piisaa ja alusia saa vaihtaa ahkerasti. Taika ei enää siivoile pentujen jälkiä kovinkaan paljoa vaan on siirtänyt vastuun meille...

Eilen leikkasin pentujen kynnet toista kertaa ja voinpa sanoa että huh sitä vastustusta! Nyt on kädet naarmuilla ja hiki virtasi, tunti siinä meni kun kaikki sain leikattua. Mitähän se onkaan taas viikon päästä... Huh. Luonnetta tuntuu näillä olevan vaikka muille jakaa, minne lienevät tulleet kun Taika ja Äikky ovat molemmat niin säyseitä ja lepposia luonteita :-)

Huomisesta alkaen pentujen tulevat kodit pääsevät katsomaan pieniä. Pentujen maailma alkaa avartua kun ihmiskontakteja tulee runsaasti. Ihan hyvä vain, sillä nämä alkavat olla jo aika seurallisia tapauksia ja varmasti tykkäävät tutustua uusiin ihmisiin omaan tahtiinsa. Tosin suurin osa vuorokaudesta on edelleen nukkumista, joten katsotaan kuinka pennut näillä ekoilla vierailuilla jaksavat "edustaa" :-)

2012-03-11

Pennut 2.5 vkoa

Näin se aika rientää ja pennut sen kun kasvaa :-) Pentulaatikkoon on ilmestynyt kasa leluja: on damia variksen siivillä ja kaninnahkalla, pehmoisia karvamatoja joiden päällä on hyvä lepuuttaa leukaa, röhköpossu, mustekala, pupunen.... Pennuilla on siis aktivointia runsaasti ja kyllähän ne alkavat jo leluilla leikkiä! Ja toki leikitään myös toisten pentusten kanssa, äänet; murivat, huudot, vinkaisut, niitä riittää :-)

Kaikki pennut ovat saaneet painoa reippaasti, suurin on jo yli 1400 g (!!) ja pieninkin lähes 1300 g. Pentujen maailman on avartunut, ne viettävät jo paljon aikaa pentulaatikon ulkopuolella olohuoneessa. Taika imettää pentuja matolla laatikon ulkopuolella, ja kun maidot on hörpitty niin ahneimmat suuntaavat suoraan mamman ruokakipolle! Taika on ollut kummissaan tästä jälkikasvun törkeästä käytöksestä. Pieni hurrrr on mamman kurkusta kuulunut pariin kertaan, mutta mukulat ovat saaneet mamman herkkuja hyödyntää. Ja äippä pesee muksujen naamat syönnin jälkeen, joten no hard feelings :-)

Pennut osaavat pissata ja kakata jo itse ja niinpä on meillä vara iskällä ja äiskällä paljon tehtävää. Alustoja saa laatikkoon vaihtaa ahkerasti ja olkkarin lattiaa kuurata useasti. Taika kyllä edelleen syö suurimman osan jätöksistä ja näin vielä helpottaa meidän ihmisten hommaa :-)

Silmät on auki jo kunnolla kaikilla ja kävelytaito on parantunut huimasti viime päivinä. Pennut ovat alkaneet myös kuulla jotakin, nimittäin selvästi huomaa kun tulee outoja ääniä että niihin raeagoivat. Niinpä telkkari onkin päällä ja keittiössä kolistellaan ahkerasti, samoin pennuille tarjotaan monenmoista rapinaa yms totuteltavaksi.

Suurin osa vuorokaudesta kuluu vielä nukkuen, ja mikäs sen kivempaa kun kaivautua mammakoian suureen pehmolelukasaan nukkumaan ;-) Useasti saakin laskea että ovathan kaikki vielä tallessa! Toistaiseksi ovat olleet, vaikka yritys mönkiä kaappien ja sohvan alle onkin ahkeraa :-) Melko ehtiväisiä pikkuisia ovat todellakin ja onpa noita huonekalun jalkojakin yritetty jo maistella, hampaattomalla suulla :-D

2012-03-04

Pennut kohta 2 viikkoa!

Pennut kasvaa kohisten, kehitystä tapahtuu päivä päivältä. Toissapäivänä huomattiin että ensimmäiset alkoivat raotella silmäluomiaan. Ja nyt on kaikilla jo silmät enemmän ja vähemmän auki. Melkoisia viirusilmiä ovat vielä, mutta voi kun suloisia! Kävelyharjoituksia tehdään kovasti ja kaikki pääsevät jo omalla tyylillään muutamia askeleita eteenpäin :-) Hieman horjuvaa on meno mutta mitäs siitä! Pääasia että yritystä riittää ja sitähän riittää :-) Painot nousevat kohisten edelleen, suurin penneli alkaa jo lähennellä kilon painoa :-0 Pieninkin on 800 grammainen, joten enää ei panikoida painojen nousujen kanssa. Tarkkailuluokasta on luovuttu ja kaikki penskat mellestävät samassa laatikossa yhdessä äipän kanssa. Taika viettää paljon aikaansa lootan ulkopuolella ja käy laatikossa lähinnä imettämässä ja pesemässä penskat. Levon tarve on suuri ja kyllähän sen ymmärtää, kun on 10 nälkäistä pentusta hoivattavana 24/7.

Eilen oli melkoinen urakka kun ensimmäistä kertaa leikattiin pikkuisten kynnet. Huikeat 160 kynttä oli leikattavana, onneksi syötön jälkeen uniset pennut ei pahasti laittaneet vastaan ja koko urakka oli ohi n 20 minuutissa :-)

Meillä on pentujen joukossa yksi todellinen kehityksen edelläkävijä. Toissapäivänä ruokin Taikaa laatikossa ihanalla mössöllä jossa oli muussattua liotettua pentunappulaa, kermaa ja jauhelihaa. Kuppi oli kenollaan siinä vieressä kun Taikaa kädestä syöttelin (ei meinannut maistua joten sit syötiin avustettuna). Pian alkoi vierestä kuulua vienoa tuhinaa ja nuolemisääntä. Siellähän yksi pentu oli kiivennyt kupin reunalle ja nuoli antaumuksella kipon pohjaa! Oli liponut jo pienen alueen puhtaaksi :-D Ja sama homma seuraavana päivänä. Kun Taikan ruokakippo ilmestyi pentulaatikkoon oli samainen pentu kohta taas maistelemassa! Eli tuskin on ongelmia kun viikon päästä aletaan oikeasti antaa kiinteää ruokaa pennuille :-)

2012-02-29

Pennut ovat nyt saavuttaneet ja ylittäneet ensimmäisen ison rajapyykin- yhden viikon iän :-)
Tarkoitus oli pitää pienet "yksiviikkois bileet", ihan kuohuvan kanssa mutta kuinkas ollakaan, me varaäippä ja -iskä oltiin niin väsyneitä että bileet jäi vaan ajatukseksi. Oltiin vaan hiljaa tyytyväisiä siinä pentulaatikon äärellä että kaiki ovat selvinneet tänne saakka rankasta alusta huolimatta. Ja etenkin Taika on selvinnyt niin hienosti! On se vaan ihmeellinen eläin, herää nukutuksesta ja tärisee horkassa, näkee vierelle tuodut pennut ja alkaa imettää ja pestä niitä. Suuri n 30 cm leikkaushaava ei ole häirinnyt kertaakaan, ja haava on parantunut niin hienosti ettei sitä juuri edes mahasta erota. Ei vuoda eikä punoita. Antibioottiakaan ei tarvinnut aloittaa, joka on tottakai erityisen hyvä asia pentujen vatsojen kannalta.

Nyt elämä pentulaatikossa alkaa olla helppoa. Pennut imevät, nukahtavat, imevät, nukahtavat ja tämä sykli jatkuu ympäri kellon. Taika hoitaa pentuja hienosti, nukkuu sikeästi kun pennut imevät rauhassa ja sitten heräilee pesemään peput. Taika on malttanut alkaa jo ottaa "omia hetkiä" pentulaatikon ulkopuolellakin, väliin sen löytää sikeästä unesta viileästä eteisestä. Pentuhuoneessa on lämmintä + 26 joten arvatenkin äippä kaipaa välillä vähän viilennystä :-)

Kaikkien pentujen painot ovat nousseet ihan mukavasti. Isoilla "rohmuilla" paljon, kolmella pienemmällä sitten vähemmän. Pieniä pidetään erityis"luokalla" eli niille huolehditaan tiheämmät syötöt, ne saavat arvokasta ravintolisää päivittäin ja niiden painonkehitystä seurataan tiheämmin kuin muiden. Muita punnitaan vain kerran / vrk. Pienet ovat kooltaan n 100 g isoimmista pienempiä, ei kuulosta paljolta mutta pienissä eläimissä se toki huomattava ero on. Virkeitä ja pontevia ne ovat kuitenkin kuten isotkin, joten eiköhän ne siitä kasva isojen vanavedessä. Taikakin oli aikanaan itse pentuna se "pikkuinen" ja nyt on pentueensa varmaan rotevin narttu :-)

2012-02-25

Pennut ovat nyt 4 vrk ikäisiä ja aikaa tiistain tapahtumista tuntuu olevan jo ikuisuus. Päivät ja yöt ovat täyttyneet Taikan ja pentujen hoidosta ja huolehtimisesta. Kaikki on mennyt kuitenkin suhteellisen hyvin, Taika on kuin ei isoa leikkaushaavaa olisikaan. Imettää ja hoitaa pentuja todella antaumuksella. Kun pienikin ääni pentujen laatikoista kuuluu on Taika samantien paikalla. Ulos ei malteta lähteä ilman hihnaa ja pentulaatikosta ei poistua ollenkaan vaikka mitä mielenkiintoista tapahtuisi.

Koska pentuja on todella paljon niin olemme jakaneet pennut 3 ryhmään. Eli syöttäminen ja hoito tapahtuu kahdessa kolmen ja yhdessä neljän ryhmässä. Noin tunti per porukka ja sitten vaihto. Näin kaiki pennut saavat varmasti riittävästi maitoa ja huolenpitoa. Taika imettää katrasta ympäri vuorakauden ja nukkuu istaalleen ja kyljelleen ja missä vaan asennossa pennut nisillä :-) Ruoka tarjoillaan pentulaatikkoon ja syötetään kädestä. Eli palvelu tuoretta äitiä kohtaa pelaa todella hyvin!

Pentue on todella tasaisen oloinen. Väriltään hyvin Taikan ja Äikyn sävyinen. Viidellä pennulla on kaunis otsapiirto, kaikilla tassuissa valkoiset varpaat. Hännänpäät monella myös valkoiset. Painot olivat syntymäpäivänä 330 - 450 g eli suuria pentuja kaikki. Ei ihme ettei synnytys sujunut normaalisti. Onhan tuollainen 450 grammanen suuri jo kultaisen noutajankin pennuksi! Nyt kun päiviä on takana 4 on pentujen painot nousseet ja tasaantuneet kovasti, eroa on enää n 60 grammaa isoimman ja pienimmän välillä.

On ne vaan ihania ja maidointuoksuisia nahkamassuja ja vadelmatassuja <3 Ja Taika erinomainen äiti <3

2012-02-21

Tänään 21.02.2012 syntyi Taikalle 10 pentua. Synnytys alkoi normaalisti mutta koska pentuja oli niin paljon, kohtu oli ilmeisesti liian venynyt supistamaan riittävästi pentuja maailmaan. Kiitos taitaville lääkäreille ja hoitajille Hakametsässä että koko perhe saatiin hengissä vatsasta ulos ja Taika ihmeen hyvässä kunnossa kursittua kokoon. Seuraavat päivät näyttävät miten alkaa perhe-elo sujua, nyt vielä hieman ihmetellään ja varmasti kipujakin on paljon. Hienosti Taika imettää ja nuolee pennut, eli vaistot ovat kyllä kohdallaan :-)

Pentueessa on 6 poikaa ja 4 tyttöä. Punnituksia ei olla vielä tehty, mutta tässä illan mittaan tehdään. Kaikki ollaan aika poikki nyt... Eli lisää tuonnenpana.

2012-02-19

Täällä eletään synnytyksen alun alkumetrejä. Eilen tiineyden 58 vrklla Taikan lämpö laski 37 asteeseen, josta sitten nousi takaisin "normaaliin" n 37.5 asteeseen. Tänään vuorokaudella 59 lämpö teki selvän ja melko nopean notkahduksen alaspäin, 36.5 oli piikki jonka sain mitattua kiinni. Joten.... Tässä seuraavan vuorokauden sisään pitäisi alkaa synnytyksen. Taika on ollut todella rauhallainen, ruoka ei ole enää maistunut pariin päivään. Katsotaan onko meillä huomenna jo vauvoja :-)

2012-02-14

Eilen oli jännittävä päivä kun kävimme tiineysröntgenissä Taikan kanssa vuorokaudella 53. Vaakan kautta kuvaushuoneeseen, oli rouvalle tullut n 7.5 kg painoa tässä parin kuukauden tiineyden aikana, vaaka näytti huikeat 29.8 jg! Eli mitä todennäköisemmin 30 menee rikki tässä viimeisten päivien aikana.

Röntgenkuva otettiin siten että nostettiin Taika pöydälle ja laitettiin kyljelleen. Sitten vähän venytettiin tassuista että saatiin vatsa mahdollisimman pitkäksi. Ja mitä siellä kuvassa sitten näkyi: pieniä rankoja ja kalloja suloisessa sekamelskassa :-) Yritettiin niitä sitten laskea ja päädyttiin siihen että kyllä siellä 9 pitäisi olla, ehkä jopa 10 mutta varmuudella ei voinut kuvasta sanoa. Monta pentua kuitenkin ja tässä alkaa kasvattajaa jo oikeesti hirvittää!

Lääkäri arvioi että synnytys tn tulee olemaan lähempänä vrk 58 vatsan suuren koon ja ison pentumäärän vuoksi. No, se sopisi meille (ja Taikalle!) oikein hyvin, ei tarvitsisi odotella enää montaakaan päivää.

Taikalla alkaa olla selvästi jo tukalat oltavat mahansa kanssa. Ruoka ei meinaa oikein upota, nappulat jäävät kuppiin poikkeuksetta. Onneksi sentää vielä herkkuja menee että jotain energiaa saa. Ei voi kun toivoa että nämä viimeiset tiineyspäivät ja synnytys menisivät yhtä hienosti kun koko tiineys tähänkin saakka :-)

2012-02-10

Taikalla on odotusta takana nyt 50 vrk ja toissapäivänä koettiin ihana hetki- pentujen ensimmäiset potkut tuntuivat <3 Taikahan niitä on varmaan tuntenut jo pitkän aikaa, mutta nyt sitten tunsimme mekin :-) Jännän tuntuista, pikkuiset siellä mylläävät ja valmistautuvat syntymään kohtapuoliin tänne maailmaan <3

2012-02-07

Meillä on ollut melkoista hulinaa muutama päivä kun pentujen kotikandidaatit ovat käyneet esittäytymässä ja katsomassa mistä mahdollisesti heille pentu on tulossa :-) Taika on suuresta mahastaan huolimatta jaksanut oikein hyvin nämä tapaamiset, vaikka pientä pahoinvointia on nyt alkanut esiintyä. Toisaalta se ei ole mikään ihme, kun miettii paljonko tilaa masussa kasvavat pennut ovat Taissun kehosta ottaneet. Vasta valokuvista sitä itsekkin tajuaa miten ISO Taika jo on! Vuorokausia nyt 47 takana ja vatsa alkaa jo tavoitella maata... Aiemmin vatsa oli iso lähinnä selän läheltä, siis leveä. Nyt ihan parin päivän aikana vatsan muoto on muuttunut, se on laskeutunut alas. Ilmeisesti tämä on Taikalle suotuisa muodon muutos, sillä hengittäminen tuntuu olevan nyt helpompaa, kuorsausta ei kuulu enää 24/7 :-)

2012-01-31

Pentulaatikko on valmis! Ja hieno siitä tulikin, kiitos Jarnolle :-) Nyt Taissu opettelee olemaan lootassa, ruokailee siellä ja petikin sinne siirtyi, että eiköhän tuosta muodostu jo ihan mieluinen paikka ennen pentujen syntymää :-) Vielä 3 viikkoa odotusta... Ja maha kasvaa. Tänään käytiin ostamassa suurempi mantteli kun huomattiin että eihän ne vanhat päälle mahdu, lähimainkaan. Pakkanen kun paukkuu yli -20 Cssa on mamman masu suojattava, ettei pikkuset palele :-)

2012-01-25

Taikan masunkasvatusprojekti on pyörähtänyt käyntiin oikein urakalla :-)

Sen jälkeen kun käytiin ultrassa viikko takaperin on Taikan mahan kasvatus käynnistynyt hurjaa vauhtia! Enää ei ole epäilystä siitä onko pentuja tulossa :-) Kauhulla odotan kuinka iso Taikasta oikeen tuleekaan! Vielä kuukauden verran pitäisi mahaa kasvatella, taitaa tulla mammalle tukalat viikot...

Käytös on Taikalla selvästi piristynyt, taisi kuintekin alkutiineydessä pientä väsymystä ja ehkä hankalaa oloakin olla. Nyt lenkeillä otetaan spurtteja entiseen malliin, haetaan luckyä leikkiin, häntä heiluu iloisesti ja naamalla on usein se vekkulimainen Taiksun oma ilme :-) Vaan mamma ei oikein tajua muuttuneita mittasuhteitaan. Kummallisesti se sänkyyn ja sohvalle hyppääminen ei enää käy niin ketterästi ja kun sinne sitten pääsee, niin kyllä jyrätään päälle niin että tässä on kohta emäntä ja isäntä ihan mustelmilla :-)

Pennuista kiinnostuneita perheitä on ollut ihanan paljon, mutta valitettavasti kaikille ei tule pentua tästä pentueesta riittämään. Seuraavat viikonloput vietämmekin tutustuen perhe- ehdokkaisiin ja miettien keille heistä pikku punanenät sitten aikanaan muuttavat. Ja ne kenelle ei nyt pentua riitä niin toivomme että se oma pentunen löytyy jostain muualta tai tulevaisuudessa mahdollisesti Taikan seuraavasta pentueesta :-)

2012-01-20

Taika odottaa pentuja!

Alunperin meidän piti mennä ultraan tiineyspäivällä 35, kun pelkäsin että jos ultrataan turhan aikaisin voi ultra näyttää tyhjää. No.. eihän sitä malttamattomasti odottava emäntä ja isäntä voineet niin kauaa odottaa, joten ultra siirretiin tiineyspäivälle 28/29.

Hakametsän eläinlääkäriasemalla meille tuttu eläinlääkäri totesi kun vastaanottohuoneeseen sisään astuttiin, että kyllähän Taika tiineeltä näyttää :-) Sitten vain koiruus syliin ja selälleen pöydälle tutkimuskouruun. Vähän geeliä vatsalle ja ultralaite katsomaan Taikan sisuksiin. Jo ensimmäisessä näytössä ruudulle ilmestyi pentu, jonka sydän sykki kiihkeästi :-) Ultralla käytiin läpi vain karvattomampi alavatsan alue ja helposti sieltä n 5 pentua näkyi... Montako sitten oli viellä siellä ylempänä!

Näin ollen odotamme Taikalle mukavan kokoista pentuetta syntyväksi n 23.2.2012! Odottava äiti on koko tiineyden ajan ollut erittäin hyvinvoiva ja onnellinen :-) Toivotaan että loppuodotuskin sujuisi samoissa merkeissä!

2012-01-13

Odotuksen varmistuksen odottelua....

Nyt on kolme viikkoa siitä kun toivottu odotus ehkä alkoi. Joka päivä tarkkailen Taikaa, onko mitä muutoksia havaittavissa. Täytyy sanoa että jos Taika on tiine, niin tiineys kyllä sopii hälle hyvin :-) Taika on muuttunut hyvin hellyydenkipeäksi, tulee yöllä sänkyyn ihan kylkeen kiinni, hakee rapsutuksia ja huomiota paljon enemmän kuin ennen. Lenkillä kiinnostaisi lumessa piehtarointi paljon enemmän kuin käveleminen. Luckyn kanssa leikkiminen ei kiinnosta, jos toinen haluaa riehua Taika mieluummin näyttää rauhoittavia signaaleja. Ruokahalu on vallan mahdoton ja tämä minua vähän epäilyttää, kun monessa paikkaa sanotaan että pitäisi tulla pahoinvointia ja ruokahaluttomuutta. No Taikalla ei kyllä sellaisesta ole merkkiäkään. Päin vastoin, tuntuu että jos neiti osaisi avata ruokakaappien ovet (nyt osaa vain sulkea) niin kaikki syötäisiin melkein seiniä myöten :-) Vatsa ei mielestäni ole pyöristynyt, mutta selkä on levinnyt ja vyötärö alkanut kadota. Johtuneeko sitten tuosta hillittömästä ruokahalusta (toki tarkkailen ja pidän jöötä ettei liho liikaa) vaiko olisiko mahassa jotain kasvamassa.. Nisät ovat tässä parin päivän sisään muuttuneet mielestäni punertavimmiksi, sellaisiksi ruusunpunaisiksi. Hmmmm... Kuinkahan on, tuleeko meille pentuja...? No siihen kysymykseen saadaan vastaus viimeistään 26.1 kun mennään ultraan. Kaksi viikkoa siis vielä jännättävää ja tarkkailu sen kun jatkuu siis :-)