Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 EEV-17 EEVV-17 RIGAVW-18 HeVW-18 LTVV-19 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 EE VMVA LT VMVA HeVW-21 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 HeV-18 BY GR MVA LT VMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tytärten Myrrin (CIE FI JVA BY MVA EE MVA EE LT MVA JMVA LV JMVA LT JMVA BALT JMVA RIGAJW-18 JV-18 LTJV-19 RTK1 RTK2 RTK3 Magicfox`s Amarone) ja Hertan (CIE FI JVA EE MVA LT MVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Queen of Hearts) ja Myrrin tyttärien Charmin (CIB CIE FI KVA-VAHI FI JVA FI MVA EE MVA LT MVA FI JMVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Barbera) sekä Soman (Magicfox`s Carminoir) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2016-12-29

Vuosi 2016, mitä kaikkea se koirain kanssa piti sisällään

Vuotta 2016 on jäljellä enää pari päivää, joten lienee aika tehdä pieni yhteenveto siitä, mitä kaikkea koirien kanssa tehtiin ja saavutettiin kuluneena vuonna. Paljonhan noita asioita vuoteen mahtui ja paljon jäi vielä tavoitteita ja saavutettavaa alkavalle vuodelle, mutta niistä lisää sitten seuraavassa päivityksessä :)

Kaikkien tyttösten kanssa aloitettiin loppukesästä uusi harrastus, VEPE. Löysimme lajin vasta kesän lopulla, joten päästiin vasta alkuun harrastuksessa. Kaikki tytöt olivat lajista innoissaan, kukin suoritti omalla temperamentillaan, Lumon ollessa se vauhdikkain kuten aina :) Veneestä hyppy, veneen haku (myös kahden veneen liikkeenä) sujuivat kaikilta hyvin ja esineen vientiäkin vähän treenailtiin. Siinä harjoitukset jatkuvat nyt talvikaudella maalla, koska vientikäsky on noutajalle selvästi vaikeampi kuin tuontikäsky. Mutta huippulaji jonka parissa ensi kesänä jatketaan!

Kennelin tapahtumia olivat Kennelpäivä elokuussa, joka herätti paljon kiinnostusta, kiitoksia ja tiedon siitä, että kyseisenlaiselle tapahtumalle oli tilausta. Joten ensi vuonna uudelleen. Kennelin tapahtumiin voidaan lukea myös lukuisat suunnitellusta pentueesta ja rodusta ylipäänsä kiinnostuneet vierailijat, jotka ovat kotonamme ja harrastusten parissa käyneet tyttöihimme tutustumassa. Lisäksi erityisen hienona kenneliä koskevana asiana on koko Grappolo- pentueen PEVISA- tutkimukset ja hienot tulokset niistä. Kiitoksia kaikille Grappolojen omistajille tästä!

Minku saavutti vuonna 2016 paljon. Näyttelypuolella Suomessa 6 kertaa ROP- sijoitus ja näistä kolme kansainvälisissä näyttelyissä. Lisäksi 4 VSP- sijoitusta. Hienoimpana Suomen näyttelymuistona vuodelle oli Minkun ensimmäinen ROP- ja RYP3- sija Akaassa! Siinä kyllä silmäkulma kostui, meidän ensimmäinen Suomessa RYP- sijoittunut tyttönen :)

Ulkomailta Minku saavutti paljon, useita ROP- sijoja joista hienoimmat olivat Baltian Voittajan ROP ja titteli marraskuussa. ROP- sijat tulivat myös Narvan huhtikuisista kahdesta KR- näyttelystä, Druskininkain elokuisesta KV- näyttelystä ja Valmieran lokakuisesta KR-näyttelystä, jossa neiti edusti melkolailla nakuna. Mutta hieno koira ei karvoja kaipaa! Useita valiotitteleitä saavutettiin myöskin, eli Viron, Liettuan ja Baltian MVA sekä suurimpana kansainvälisen näyttelyvalion arvo C.I.E, jonka vahvistusta odottelemme FCI:ltä ja mennee alkavalle keväälle. Näyttelyiden saralla voidaan sanoa Minkun vuoden olleen huikea!



Minkun upea RYP-3 sijoitus Akaassa

Mejässä päästiin starttaamaan voittajaluokassa ja kaikkiaan kisattiin viisi kertaa kuluneena kesänä. Ensimmäiset kaksi koetta olivat olosuhteiltaan ihan kammottavat, kaatosadetta, kovaa tuulta ja kokeneillekin koirille heikkoja tuloksia. Näistä meidän saldo jäi odotetusti laihaksi. Sitävastoin kesän kolme viimeistä koetta olivatkin keleiltään paremmat ja tuloksiakin tuli: yksi voi 2- tulos jossa hukka tuli viime metreillä (ja edelleen harmittaa!) sekä kaksi voi1- tulosta. Valioituminen jäi siis yhdestä ykkösestä kiinni. Tärkentä kuitenkin, että Minku on osoittanut loistavan kykynsä nenän käyttöön ja tämä onkin Minkulle se mieluisin laji, kun valjaat puetaan, neiti ihan tärisee innosta :-)




Minku ja ensimmäisen voi1- tuloksen Tollerimejässä palkintopysti

Muiden harrastusten osalta Minkulla olivat tavoittena taipparit, joissa käytiin kerran yrittämässä syyskuussa. Yritykseksi jäi hyvin sujuneista treeneistä huolimatta ja harjoitukset jatkuvat, leppoisalla asenteella. Noutaminen on Minkulle mieluisaa ja treenailua jatketaan nyt talvikaudella, kun päästään tekemään hakuruutua ja suunniteltuja treenejä metsäjärven ympäristöön.

Tokossa ei minun asettama kisatavoite täyttynyt, ihan omasta laiskuudestani johtuen. Treeneissä käytiin kerran viikkoon sekä kevät- että syyskausi. Kouluttaja vaihtui syksyllä ja harjoitteisiin tuli vähän uutta twistiä, toisaalta ihan jees. Minku on innokas tekemään hommia minun kanssa yhdessä eikä varsinaista syytä sille, miksei kokeisiin asti päädytty, löydy mistään muualta kuin itsestäni. Jos vain energiaa olisi ollut kotitreeneille enemmän, oltaisiin saatu kaikki alokasluokan liikkeet koevalmiiksi.

Lumo täytti heti tammikuussa toivotun agilitytavoitteen, eli sain LUVA:n hyppyradalta. Tämän jälkeen Jarno ja Lumo starttasivat muutamissa kisoissa, agilityradalla parhaan tuloksen ollessa -15 vp. Lumo kiihtyy edelleen liikaa kisatilanteissa, joten toistaiseksi harrastus on pääasiassa vain harrastus, treeneissä on kaikilla kivaa :)

Näyttelyissä Lumo kiersi samat kisat kuin Minku, lukuunottamatta Baltian Voittajaa . Hienoin tulos Lumolla oli Tallinna Winner- titteli huhtikuussa. Useissa näyttelyissä kävi niin, että pikkusisko Minku vei sen pn1- sijan Lumon ollessa pn2. Suomessa Lumo oli kerran ROP ja kerran VSP, Ihan mukiinmenevä näyttelyvuosi Lumollakin siis, joka olisi ollut huomattavati kirkkaampi ilman pikkusiskoa ;)




Lumoava Lumo :)

Mejässä Lumo starttasi neljä kertaa, joista kolme Jarnon ollessa ohjaaja. Harmittavasti pari kisaa meni Lumonkin osalta säiden piikkiin ja parissa kisassa sitten sattui muita, tuomari Karlan sanoin "työtapaturmia". Tuloksena kaksi voi 3:sta ja kaksi voi 2:sta. Lumokin on kuitenkin osoittanut yltävänsä myös voi 1- tulokseen, sillä plakkarissa on yksi voi 1 vuodelta 2015. Kyllä Lumokin siis osaa, kun vain palikat osuu kohdilleen :)

Taika vietti näyttelyiden osalta alkuvuoden oloneuvoksena, mukana reissuilla mutta vain lihapullia syömässä, ei kehissä. Kun veteraani-ikä täyttyi 8 v- syntymäpäivänä 14.7, starttasi Taika näyttelyissä veteraaniluokan. Menestys siellä on ollut aivan huikeaa: ulkomailla useita ROP- veteraani sijoituksia ja veteraanimuotovalion arvoja (Viro, Latvia, Liettua, Baltia VMVA) sekä Baltian Veteraanivoittaja 2016- titteli. Suomessa viidesti ROP- veteraani ja kaksi vertaa VSP- veteraani, hienoinpana Helsingin messukeskuksen Veteraani Voittaja 2016! Muutamia pn- sijojakin Taika on napsinut, välillä jopa mennyt tyttäriensä edelle. Lähes kaikissa arvosteluissa on kehuttu kepeitä liikkeitä ja erinomaista kuntoa! Taika onkin loistavassa kunnossa ikäisekseen ja toivottavasti näin jatkuukin vielä pitkään :)




Naurava ROP- veteraani Porissa kesällä 2016 :)

Muissa harrasteissa Taika ei kuluneena vuonna kisannut, mutta Nose Workissa suoritettiin hajutesti keväällä ja kun kisat Suomeen virallisina rantautuvat, on aivan mahdollista että Rouvan kanssa niihin osallistutaan. Mejää ollaan tehty virikemielessä omaksi iloksi, samoin pieniä tokoharjoitteita silloin tällöin. Ja tottakai kaikissa noutotreeneissä Rouva on myös mukana ja varmana suorittajana hakee nekin noudettavat, jotka joskus nuorisolta hukkaan jäävät :)

Yhteenvetona voisi todeta, että varsin passeli harrastus- ja kisavuosi tämä kohta historiaan siirtyvä 2016. Tuloksia tärkeämpää on kuitenkin ollut se, että kaikki tytöt ovat olleet terveitä, silmin nähden onnellisia ja elämäänsä tyytyväisiä. Tämä on suurin tavoite myös vuodelle 2017, ja niistä muista tavoitteista lisää myöhemmin :)



Onnelliset ja elämäänsä tyytyväiset tytöt toivottavat kaikille loistavaa alkavaa vuotta 2017!

2016-12-19

Noutotreenejä monenmoisia

Eilen uskaltauduimme ensimmäistä kertaa tänä talvena metsäjärvelle lenkille. Talvi on ollut sen verran vaihteleva säiltään, että kunnollisen jääpeitteen olemassaoloon ei ole voinut luottaa. Nyt luotimme ja kyllähän se järvi jäässä oli, pilkkijätkin olivat jo käyneet reikiä porailemassa.

Alkuun teimme kaikille tytöille hakuruudun dameilla. Minku pääsi ensiksi hakemaan, kaikkiaan 6 damia/siipidamia oli ruudussa ja jokainen löytyi ja palautettiin hyvällä otteella. Hakuinto oli hyvä koko harjoitteen ajan, tästä on mukava alkaa taas taippariin tähtäävät treenit :-)


Minku palauttaa siipidamia hyvällä otteella ja asenteella :)

Seuraavaksi hakemaan pääsi Taika. Rouvalle vietiin neljä damia ja todella vauhdikkaasti ne ruudusta löytyivät ja palautuivat. Lopuksi palkkana vielä heittodami  (ja toki vähän nakkia, kun Rouvasta on kyse).



Taika palauttaa vauhdilla damia, nakkipalkka odottaa :)

Lopuksi myös Lumo pääsi hommiin. Lumolla innostus damien hakuun on joskus hieman vaihtelevaa. Nyt kun hommassa on ollut jonkin verran taukoa, intoa riitti ja hienosti ne damit ruudusta löytyivät Lumonkin toimesta!



Lumon innokasta damityöskentelyä

Kun hakuruudut oli tehty, heiteltiin tyttösille frisbeetä järven jäällä. Se on kaikkien mielestä ihan superkivaa ja vauhtia oli! En tiedä kauanko tytöt jaksaisivat hommaa jatkaa, nuorison suhteen ei väsymistä ollut havaittavissa, Rouvan hakuinto alkoi reilun 20 heiton jälkeen jo vähän hiipua :)



Frisbeetä haetaan porukalla

Kiersimme järven, josta tulee mukava n. 3 km lenkki. Toisessa päässä järveä kaivettiin frisbee jälleen esiin ja taas heiteltiin. Kun heittoja oli takana riittävästi (tai no nuorison mielestä ei varmaan...) päätin tehdä vielä ohjattua damihakua koko laumalle. Jätin tytöt istumaan/maahan ja heittelin damit jäälle n. 20 m  päähän tytöistä. Kaikki pysyivät aloillaan rivissä damien heittelyn ajan. Mikä maininnan arvoista myöskin, mitään vinkumista/hötkyilyä ei ollut. Meidän tytöillä on todella hyvä hermorakenne, näissä harjoitteissa sen kyllä huomaa, kuten myös monissa arjen tilanteissa.



Tytöt istuvat paikallaan, kun damit viedään/heitetään

Kun damit oli viety, palasin tyttöjen luo ja jokainen vuorollaan pääsi hakuun, kahden muun jäädessä paikalleen istumaan/maahan. Koko harjoitteen ajan koirat olivat vapaana ja hienosti homma toimi. Teimme kaksi hakukierrosta jolloin jokainen pääsi hakemaan 2 damia/kierros. Kyllä oli tyytyväistä sakkia tämän jälkeen, niin koirat kun ohjaajakin :)



Taika hakee, Minku ja Lumo odottaa

Tällä viikolla onkin aika valmistautua jouluun. Mitä se meidän laumassa tarkoittaa, no eipä juuri muuta erityistä kuin leivinuunissa paistettu kinkku, mistä tyttösetkin saavat osansa :) Ai niin ja pääseväthän tytöt keskiviikkoiltana pitkälle tunnin uintivuorolle Tampereen Koirauimalaan. Siinä onkin mieluisa joululahja koko laumalle!

2016-12-12

Veteraani Voittaja 2016!! Paska reissu, mutta tulipa tehtyä ;-)




Viikonloppuna koettiin näyttelyvuoden päättävät Voittajanäyttelyt Helsingin messarissa. Pitkään pohdimme, lähteäkö vaiko ei, sillä jo pelkät ilmomaksut tältä laumalta olivat melkos suolaiset (58 € / koira/ päivä). Päätimme sitten kuitenkin lähteä ja kummallekin päivälle, sillä tuomarit olivat molemmat tehneet Minkusta ROP:n kertaalleen ja muutkin tytöt saaneet ok arvostelut.

Lauantaina strattasi Tollerivolvo kohti Pasilaa ja Sokos hotellia, jossa majoituimme la-su yön. Veimme auton hotellille ja siitä kävellen n. 1 km matka mukavassa pakkassäässä messariin. Koirien sisäänkäynnin löytäminen oli hieman haastavaa, kun opaskylttejä ei ollut (tästä annoimmekin palautetta). Mutta lopulta se oikea ovi löytyi ja päästiin kasaamaan häkki kehän laidalle. Harmittavasti siinä häkkiä pystyttäessä huomasimme, että häkin palvelusvuodet olivat täynnä- vetoketju millä koko komistus kasataan oli hajonnut :( Onneksi häkki kuitenkin pelitti vielä sen verran että rauhalliset tyttösemme uskalsi sinne laittaa. Ja mikä kummallista- koko messarista ei löytynyt samanlaista uutta häkkiä! No, nyt se on tilattu netistä.

Tollerikehän alkua odotellessa oli hyvää aikaa rupatella kaverien kanssa. Minkun ja Taikan veljien omistaja Susanna oli tuttuun tapaan talkoilemassa ja tuli myös kannustamaan meitä kehän laidalle. Minkun pennunostaja Jasmin oli paikalla molemmat päivät ja ottikin hyviä kuvia (mm. tuo Minku- sammakkokuva on Jasminin ottama), kiitos niistä! Myös muita pennunostajakandidaatteja tapasimme ja juttua riitti.

Tollereilla oli lauantain Helsinki Winnerissä tuomarina Tiina Illukka, jolla Minku oli ROP Tallinna Winnerissä 2015. Nyt ei Tiina joko Minkua muistanut tai sitten oli mieli muuttunut. Neiti esiintyi todella hyvin, kuten myös Lumo. Molemmat saivat sileät erit ja olivat kuudesta valionartusta ne jotka käteltiin ulos. Kylläpäis hieman harmitti! Arvostelut olivat myös melkoinen vikalista, Minkun suuret korvat nyt eivät yllättäneet mutta Lumon turhan suuret silmät... No, kuvasta voi päätellä :-)



Ei auttanut jäädä tappiota suremaan, kun Taikan vuoro tuli edustaa yhteensä kuuden veteraaninartun kisassa. Hienosti Rouva edustikin, luokka 2. sa:lla oli tulos ja arvostelu todella mairitteleva (poislukien "litteät käpälät"). Rouva siis oli ainoa meidän koirista joka Illukan mielestä ansaitsi sa:n. Viimeksi valioluokassa Taikan tuomio oli ollut sileä eri, joten jotkut ne vaan paranee vanhetessaan :D

Katseltiin kehä loppuun ja onnittelut menestyjille! Paavo ja Tiuku olivat kaunis voittajapari ja tittelinsä ansainneet, ja muutenkin tuomari löysi menestyneet koirat sijoituksille. Käytiin Jarnon ja koirien kanssa juomassa vielä kuoharit ennen lähtöä hotellille, ei voiton vaan tappion malja tällä kertaa. No, oikeastaan ei edes juuri harmittanut, odotuksia oli enempään mutta tällaista tämä on. Ja olihan meidän valiot luokan pienimmät tytöt, joten sen puolesta erottuivat joukosta (ja tästäkin arvosteluissa mainittiin).

Illalla käytiin syömässä hyvät ruoat hotellin ravintolassa ja tyttöset saivat leikkiä uusilla messarileluilla mitä ostettiin. Hotellin läheisyydessä oli myös kivat ulkoilumaastot joten kyllä kelpasi koirien kanssa asustella.

Aamulla jätettiin auto taas hotelliin ja käveltiin messariin. Odotuksia ei tälle päivää enää ollut, kun tiedossa oli kisaa olevan vielä 10 narttua enemmän kuin lauantaina. Tuomari Jaana Hartus oli vetänyt porukkaa paikalle tähän Voittaja 2016- näyttelyyn.Valionarttuja oli huikeat 10 kpl ja veteraaninarttuja myös pitkä liuta, peräti 8. Aika kehän alkua odotellessa kului jälleen mukavia rupatellen Taikan kasvattajan Rikun, pennunostajaehdokkaiden ja näyttelytuttujen kanssa.

Lumo ja Minku esiintyivät taas todella kauniisti, kumpaakaan ei tarvinnut yhtään asetella/korjata. Tänään me olimme kuitenkin jälleen pieniä tuomarin makuun (ja oltiinkin luokan pienimmät) ja ei sijoitusta. sileät erit olivat siis molempien tyttöjen saldot voittajaviikonlopusta. Ja Minkulla oli taas isot korvat :D Kehässä oli harjoittelijatuomari joka naureskeli ja ihmetteli Minkun sammakkomakoilua siinä vuoroa odotellessa. Siitä kyllä aina riittää iloa ja hyvä niin! Onhan se hassu :)



Hieman pieni ja isokorvainen Minku edustaa :)


Veteraanikisa oli kova ja odotuksia ei juuri ollut, kun viime päivän voittaja oli myös paikalla. Tuomari halusi nähdä hampaat oikein kunnolla ja ekaa kertaa katsottiin myös hammastodistus, Taikalla kun sellainen on poistetun poskihampaan vuoksi. Sitten juostiin ja pönötettiin, eri tuli. 6/8 veteraania saivat erit. Kilpailuluokassa juostiin pari kierrosta ja sitten tuomari osoitti meille sijaa 1. En kyllä vielä uskonut että tämä on lopullinen järjestys, eilisen voittaja osoitettiin meidän taakse sijalle 2 ja sitten juostiin taas. Mutta kyllä se järjestys oli siinä, Taikasta tuli Veteraani Voittaja 2016!

Siitä sitten jatkettiin pn- kehään, missä oli 1 juniori, 2 käyttönarttua, 4 valiota ja 4 veteraania. Ja tässä kohtaa tapahtui se "paska reissu". Muutama juoksukierros ja me oltiin yhä jatkossa. Sitten Taika alkoi yhtäkkiä kiskoa eri suuntaan hihnassa, mitä Rouva ei todellakaan koskaan näyttelykehässä tee. Ajattelin asian johtuvan siitä, kun kehää peittävät matot olivat täynnä länttejä (kahden päivän pissa- ja kakkavahingot...), Rouva kun inhoaa kulkea toisten jätösten päältä. No, ei ollut tästä kyse. Kuin salamana kirkkaalta taivaalta Rouva ripuloi vauhdista kehään. Yli 8 näyttelyvuotta takana eikä koskaan edes pissaa ole kehään tehnyt. Aamulla lenkillä kakka oli täysin normaali ja nyt melkoinen ripuli. Mitäs siinä sitten voi tehdä. Koko kehä seisahtui ja minä odotin että Rouva sai kakkansa loppuun. Sitten Jarno apuun paperin kanssa siivoamaan. Eihän siitä mitään tullut, kun ripuli levisi ja imeytyi mattoihin.. Onneksi siivouspartio on lähellä ja nopeasti matot vaihdettiin uusiin. Kiitos hienosta toiminnasta messarin talkoolaiset!

Kun matot oli vaihdettu ja kehä saattoi jatkua, kysyin tuomarilta että ollaankos me vielä mukana..... Tuomari vain hymyili ja totesi jotain että tottakai ja tänne vaan mukaan. Lopulta meidät osoitettiin sijalle 2, Veteraani Voittajan lisäksi sijoitus pn- kehässä tuossa joukossa, aivan käsittämätöntä! Ei sitä meinannut todeksi uskoa, on se Rouva vaan omaa luokkaansa.

Kisa jatkui vielä ROP- veteraanin valinnalla, missä Taika pääsi juoksemaan pari kierrosta Ramonin kanssa. Hieman liikutti ajatella vuotta 2010 ja samaista Voittajanäyttelyä.  missä tämä parivaljakko oli ROP ja VSP. Nyt sama pari, mutta vanhuksina - ehkäpä vielä upeampaa...... :)


Taika VSP ja Ramon ROP Veteraanivoittaja 2016 (kuva Sanna Pilvinen)

Tuomari jutteli kanssamme siinä hetken aikaa ja kehui veteraanien tason erinomaiseksi. Etenkin Taikan ja Ramonin päät saivat kiitosta, enää kuulemma ei tahdo näin hyviä päitä löytää. Ja se asenne mikä näillä konkareilla hommassa on, se vaan on jotain ihan omaa luokkaansa!

Hienot koirat löytyi myös ROP-  ja VSP- sijoille. Onnea Dora ja Kaapo omistajineen! Hauska oli huomata myös se, mikä oli koirien kokonaistaso tänä viikonloppuna. Kaikki tittelit menivat eri koirille, mikä kertoo siitä että tuomareilla on hieman eroa mieltymyksissä, mutta upeita koiria oli paikalla monta.

Taika sai Veteraani Voittaja- tittelistä palkinnoksi hienon lasiesineen ja pokaalin. Asiaankuuluva Veteraanivoittaja- ruusuke ostettiin itse. On se upea, kuten on ruusukkeen saajakin! Noita veteraanititteleitä (4 x valio ja 2 x Voittaja) on Taikalle tässä vajaan 5 kk veteraani-i än aikana kertynyt jo kuusi ja monta monta muuta palkintoa lisäksi. Tässäpä vielä kuva ylpeästä Rouvasta vetereenipalkintojensa kera :-)



2016-12-07

Rouva jälleen ROP- veteraani!



Perinteinen Itsenäisyyspäivän ryhmänäyttely pidettiin tällä kertaa Tampereen messukeskuksessa. Täytyy sanoa, että kyllä tämä näyttelypaikkana entisen maneesin voitti (vaikka hieman viileää oli täälläkin, kiitos reippaan ilmastoinnin).

Tolleita oli ilmotettu 29 kpl ja kaikki olivat paikalla. Tuomaroimassa oli uusi tollerituomari Sanna Kaven. Pennut (5 kpl) aloittivat ja Nooran reipas ja hienosti esiintyvä Kerttu oli ansaitusti ROP- pentu. Siinä on monella aikuisellakin koiralla opittavaa, miten esiinnytään! Onnea Noora!

Uroksissa (9 kpl)  jaettiin eh:ta ja eriä, sa:lla ja ilman. Voitto meni valio Carolle. Onnittelut!
Nartuissa (15 kpl) otettiin käyttöön myös h, joita jaettiin kaksi. Muuten linja oli samaa kuin uroksilla. Valioissa kisasi kolme narttua, me ja Peppi. Kaikki saivat erinomaisen. Kilpailuluokassa Peppi voitti (mikä aiheutti kehänlaidalla raikuvat ilonkiljaisut erään "ammattihandlerin"  toimesta. Ei se, että kaverin koira voittaa vaan se, että vihamiesten koirat ei voita, heh) ja Lumo oli kakkonen, Minkun jäädessä kolmoseksi. Kaikille sa. Arvostelusta selvisi, miksi Minku oli meidän tytöistä "huonompi". Nimittäin pitkästä aikaa sieltä tuli ne "hieman isot korvat" ;-) Lisäksi mainintana hännästä "riittävän hapsuttunut". Minku harmittavasti ei ole ehtinyt häntäkarvojaan kasvattaa takaisin sitä vauhtia kun oltaisiin toivottu, kesän reippaan karvanvaihdon jälkeen. Edelleen häntä ja pöksyt ovat varsin klisut. Harmi, tälle tuomarille turkki merkitsi paljon.

Veteraaneissa oli neljä narttua. Taika aloitti ja sai erin. Myös kaksi muuta palkittiin erinomaisella, yksi erittäin hyvällä. Kilpailuluokassa Taika laitettiin kärkeen ja sai myös sa:n. Todella hienoa! ROP- veteraaniruusuke meille ojennettin siinä samoin tein, kun urosveteraania ei ollut. Tuomari kehui sanallisestikin (myös toki arvostelussa) miten upeassa kunnossa oleva veteraani Taika on! Täytyy laittaa arvostelu tähänkin ihailtavaksi:

"Miellyttävä tyyppi, ikäisekseen hienossa kunnossa. Hyvä pää ja ilme. vahva hyvä kaula. Tasapainoiset kulmaukset. Erinomainen rintakehä ja eturinta. Kokoon sopiva luusto. vahva lanne. Liikkuu ikäisekseen erinomaisesti. Hyvä väri ja väritys. Ikäisekseen erinomainen karvanlaatu. Raipaskäytöksinen veteraani, joka on hienossa kunnossa".


ROP- veteraani Taika ja tuomari Sanna Kaven

Parasnarttukehässä oli muistaakseni 7 kisaajaa. Minä vein Taikan, Jarno ensimmäistä kertaa Minkun (ja hienosti sujui), Noora vei Lumon josta isot kiitokset vielä tätäkin kautta! Jatkoon valittiin Peppi, Lumo, nuorenluokan narttu ja Taika. Parin juoksukierroksen jälkeen järjestys oli selvä, Peppi voitti (onnittelut!), Taika oli kakkonen ja Lumo kolmas. On tuo Rouva vaan melkoinen kun edelleen, kahden suuren pentueen jälkeen ja veteraani-iässä napsii pn- sijoituksia! Voi vaan kuvitella, mikä olisi tilanne ilman pentueita, kisattaisiin varmasti edelleen jopa Showtollerista, joka Rouvalle suotiinkin vuonna 2010. No, eipä kaduta nämä pentueet, kun saatiin kaksi mitä ihaninta tyttöä kotiin elämää sulostuttamaan :-)

Näyttelyssä oli kiva nähdä tuttuja, Minkun isän omistajat Kati ja Ville-Pekka, Minkun pennuista kiinnostunut Maarit, Noora, Johanna ja monta muuta. Kiitoksia mukavasta näyttelyseurasta! Parin päivän päästä sitä sitten kisataankin messarissa ja sitten koitaa pitkä ja kaivattu näyttelytauko- Minkun osalta ehkä vielä vähän pidempi kuin muiden tyttösten ;-)

Näyttelystä kiiruhdettiin kotiin kun vielä päivännäöllä ehdittiin lähipelloille auringonlaskua ihailemaan ja lenkittämään tyttöset frisbeenheittelyn merkeissä. Laatuaikaa!



Tytöt ja hämärtyvä Itsenäisyyspäivän ilta

2016-12-05

Pentusuunnitelmat etenevät

Kuluneet pari kuukautta on meillä eletty aktiivista Koiranet- aikaa, tavoitteena löytää Minkulle sellainen sulhanen, joka täyttää meidän kriteerit. Voin sanoa, että jokainen uros joka Koiranetistä löytyy, on tullut tarkasteltua ja pohdittua. Ja valitettavasti täytyy myös sanoa, että vähissä ovat ne urokset joita itse voisin kuvitella jalostukseen käyttäväni. Tai onhan niitä muutamia, hienojakin uroksia, mutta aina löytyy jotain joka sitten suunnitelman torppaa. Lähtien ihan jo sukusiitosprosenteista yhdistelmälle, käyttötuloksen (taipparit) puuttumisesta, ongelmista luonteen kanssa, aiemmista pentueista (jos näissä jotain ongelmia), uroksen sisaruksista you name it.

Koiranetin kautta ja kasvattajaan yhteydessä ollen löytyi kuitenkin yksi sellainen kandidaatti, jossa useimmat kriteerit kohtasivat. Eilen sitten tämän nuoren ja komean pojan tapasimmekin, kiitoksia omistajalle kun saatiin tulla jouluvalmisteluja häiriköimään :-)



Kyseinen uros on Peikkolinnan Reissumies "Joppe". Jopen tulokset vakuuttivat, taipparit olivat menneet läpi heti toisella yrittämällä ja Suomen muotovalioksi Joppe tuli vain seitsemällä näyttelykäynnillä (sertit suomalaisilta tuomareilta). Eli taipumukset ja ulkomuoto ovat kohdallaan!

Joppe asuu samassa taloudessa isänsä Lakun kanssa, jonka myös eilen tapasimme. Molemmat pojat olivat erittäin hurmaavia luonteeltaan! Kumpikin haki rapsutuksia ja pusujakin meille vierailijoille annettiin :-) Itselleni on tärkeää koiran luonne ja siinä se piirre, että myös vieraat ihmiset otetaan hyvin vastaan. Tollerit kun monasti ovat pidättyväisiä ja välinpitämättömiä niin tämä ei aina ole itsestään selvää. Jopessa tuntui olevan paljon samoja piirteitä kuin Minkussa, leikkisyys (Jarnoa nappastiin Minku- tyyliin nenästä pusujen ohessa) ja kyky myös rauhoittua kun tekeminen loppuu. Joppe pitää lapsista (perheessä on kaksi poikaa) ja tulee toimeen myös kissojen kanssa (näitäkin perheestä löytyy). Riistavietti on hyvä ja työskennellessään Joppe on hiljainen (iso plussa).

Kun oltiin eilen ensin tutusteltu ja jutusteltu Jopen omistajan kanssa niin haettiin Minku tapaamaan sulhasehdokastaan. Kovin neito Joppea kiinnosti ja tuttavuutta oltaisiin tehty vaikka tositoimien merkeissä samoin tein. Tästä Minku nyt kuitenkin oli eri mieltä ja sen myös kertoi. Joppe uskoi hyvin sanomista ja sitten nuuskuteltiin ja haisteltiin ja oltiin kavereita :-) Innolla odotamme mitä tästä yhdistelmästä syntyy, toiveet ja odotukset ovat korkealla. Innokkaita, hyväluonteisia, kauniita ja komeita, sosiaalisia ja terveitä pentuja on lupa odottaa!