Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 EEV-17 EEVV-17 RIGAVW-18 HeVW-18 LTVV-19 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 EE VMVA LT VMVA HeVW-21 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 HeV-18 BY GR MVA LT VMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tytärten Myrrin (CIE FI JVA BY MVA EE MVA EE LT MVA JMVA LV JMVA LT JMVA BALT JMVA RIGAJW-18 JV-18 LTJV-19 RTK1 RTK2 RTK3 Magicfox`s Amarone) ja Hertan (CIE FI JVA EE MVA LT MVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Queen of Hearts) ja Myrrin tyttärien Charmin (CIB CIE FI KVA-VAHI FI JVA FI MVA EE MVA LT MVA FI JMVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Barbera) sekä Soman (Magicfox`s Carminoir) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2009-11-24

Sirkus

Kuvaa tilannetta kun on kaksi riehuvaa karvaista nelijalkaista innokasta otusta samassa huushollissa. Matot rullalla, leluja kämppä puolillaan, voi hyvää päivää! Milli on siis saapunut hoitoon. Jotta selvittäisiin näistä kahdesta viikosta jotakuinkin täysissä tai edes puolissa sielun ja ruumiin voimissa, on käyttöön otettu rajat. Siis mitä koirat eivät saa tehdä. Makkariin ei ole asiaa, ei myöskään sohvalle silloin kun ihmiset ovat siellä. Kuonoa ei tungeta lautaselle eikä tiskikoneeseen (Milli, Milli..). Ovista ei rynnitä ennen lupaa, ruokakipoille ei hyökätä ennen lupaa... Jos kaikki menee hyvin niin kahden viikon päästä voi kotona oleskella kaksi rauhallisempaa ja stressittömänpää koiraa. Kyllä tässä vaan saa tiukkana olla. Eilenkin sain lenkin jälkeen painella suoraan suihkuun, sillä olin kuin uitettu koira itsekkin. Neliveto hihnassa ilman jarruominaisuutta.. No onhan noi ihan kivojakin välillä. Kun itse löhöää sohvan itsevaltiaana ja katselee koirien painimista siinä takan edustalla niin voi huokaista helpotuksesta- koirat pitävät seuraa toisilleen ja mä saan olla rauhassa!

2009-11-18

Sataa sataa ropisee...

Ja niin ropisee myös hiekka lattioilla kun tuon karvakuonon kiikuttaa sisälle "ihanassa kelissä" ulkoilun jälkeen :( Kunpa voisikin loikata/nukkua yli tästä vuodenajasta, ei kyllä jäisi mistään paitsi.

Noh keleistä huolimatta ei olla jääty sinne vällyihin makaileen vaan touhuttu kuten ennekin, vaikka virta tuntuu emännällä olevan miinuksen puolella. Maanantaina oltiin rallytokon viimeisellä kerralla, ja hyvin sujui :) Tällä kertaa tehtiin ihan oikea rata, jossa oli viralliset kyltit ja kaikki. Rata koostui erilaisista käännöksistä, askelnopeuksista, peruutuksesta, spiraalista, liikkeestä maahanmenosta ja erilaisista seuraamispätkistä. Koira meni hyvin mutta emäntä oli toivottoman hidas lukemaan kylttejä. Kun oltiin kohdalla niin olisi jo pitänyt suorittaa, eikä tankata että mitä siinä lapussa oikein lukee.. Ehkä valoinen ilmakin olisi auttanut asiaa, pimeässä katulampun valossa tihrustaminen oli hieman haastavaa. Kun kurssi nyt loppui mietittiin M&M:n kanssa että alettaisiin pitää omia treenejä, tulostettaisiin kyltit ja tehtäisiin radat vaikka kerta viikkoon, maanantaisin. Superikävälle maanantaille kun tämmöinen kiva harrastus toisi edes hieman positiivista fiilinkiä :)

Kun palattiin rallista päästin Taikan ilman hihnaa autosta pihalle, kun ei se ole ennekään mihinkään lähtenyt. Eikä olisi lähtenyt nytkään, ellei suoraan nenän edestä, omenapuun alta olisi loikannut ketun kokoinen rusakko vauhtiin. Siis noin 50 cm päästä Taikan kuonosta. Karjaisin niin kovaa että kuului varmaan koko asuinalueelle mutta turhaapa oli huuteluni. Sinne meni rusakko ja Taika tassut sauhuten yli autotien ja katosivat jonnekkin pimeyteen. Minä sitten juoksemaan perään koiraa huudellen, pelko perseessä että milloin tulee auto ja koira juoksee sen alle.. Onneksi ei autoja ollut liikkeellä ja kohta koirakin suvaitsi noudattaa "kaunista" huhuiluani ja tulla sieltä metsän kätköistä luokseni. No kehuin tietenkin kovasti ja sitten seurattiin (ei ollu hihna mukana) kotio. Että kyllä tältä saalisviettiä löytyy!

Tiistaina M&M hakivat Taikulin kotoa kun meikä oli töissä. Koirat saivat hieman autossa odottelu harjoitusta ja sitten pääsivät temuamaan iiihanan kuraiseen koirapuistoon. Minä sinne sitten kurvasin kun töistä pääsin ja siitä Taikulin kanssa Tainaa tapaamaan, aiheena käsittelykoulutus. Tainahan on Taikalle jo tuttu, ja Taika oikein veti Tainan luo kun näki hänen saapuvan. Siitä huolimatta ekalla näyttelyasennossa tehdyllä lähestymisellä Taika väisti hieman. No reenattiin sitten lähestymistä ja käsittelyä suunnasta jos toisestakin ja väistely loppui. Tuohon ongelmaan ei auta kuin reeni, reeni ja reeni.

Illalla mentiin agilityyn, omaitoimiseen reeniin kun Mappe oli sikataudin kourissa. Paikalla oli vain 2 bordercollieta ja me. Taika oli ihan pihalla taas. Pällisteli vain ympärilleen ja toimi kuin olisi hiekkapaperia tassunpohjissa. Ei kuitenkaan luovutettu vaan sitkeästi otettiin esteitä. Tällä kertaa isoin ongelma olivat aidat, joiden yli ei olisi mennyt millään. Täytyisi varmaan pitää Taikaa muutama päivä ennen agia ihan levossa että saisi siihen edes hieman virtaa. Tai sitten toi ei vaan ole meidän laji. Kotimatkalla oli v- käyrä noussut uhkaavasti ja sitä mietti että kannattikohan taas lähteä. Onneksi v-tutus ei kauaa kestänyt vaan alkoi sisällä jo hymyilyttää kun Taika antoi kyytiä sorsalle häntä iloisesti heiluen ja silmät loistaen ;)

Eilen oli harrastusvapaa päivä, ja töitten jälkeen suunnattiin lenkille "mahtavassa" kelissä M&M:n kanssa. Oli pimeää, vettä satoi kuin esterin pyllystä ja olipa kaiken kruunuksi vielä hyvin liukastakin paikoittain. Onneksi oli hyvää seuraa ja juttu luisti, lenkki tuli kierrettyä siinä sivussa melko kivuttomasti. Kiitos M&M kun olette olemassa!

Illalla lähdettiin jäähallille tapaamaan Annia, joka vastasi ilmoitukseeni kun etsin handleriapua jänskättävälle koiralle. Annin ja Taikan kemiat kävivät hyvin yksiin, ehkä osansa oli Annilla mukava olevilla broileripullilla:) No eniveis, Taika esiintyi mahtavasti ja Anni lupautui että voisi Taikan Jyväskylässä ja ehkäpä siitä eteenpäinkin esitellä! Hienoa ja suurkiitokset Anni jo etukäteen!!! Ylihuomenna sitten mennään kokeilemaan tositilanteeseen, ja toivotaan että menisi yhtä hyvin kuin reeneissä :)

2009-11-15

Loppuviikon tapahtumia

Jaahas, mitäs sitä on tapahtunut sitten edellis kirjoittelun.. Aika paljonkin. Ollaan useana päivänä vierailtu kaupungissa totuttelemassa uusiin paikkoihin ja ihmisvilinään. Parhaita kokemuksia ovat olleet huonekaluliike Askon miesmyyjä, johon Taika suorastaan rakastui :) Rautatieasemalla Taika kiipesi erään nuoren naisen syliin pusuttelemaan- paljastuikin että tämä nainen oli koiraihmisiä yllätys yllätys :) Eläinkaupan miesmyyjiin Taika suhtautui toisella näkemällä jo paremmin, vanhenpi mies sai tutkia hampaat ihan rauhassa eikä jänskättänyt yhtään, nuorempaa miestä edelleen vähän karsastettiin, Taika nojasi mun jalkaan mutta antoi itseänsä taputella kuitenkin. Eläinkauppa Teemeristä tarttui mukaan kassillinen tavaraa, joista uusi Nina Otssonin (?) peli dog brick on ollut hauska ja haastava! Eipä siinä Taikalla kauaa mennyt kun keksi kuinka namipalat saadaan pelin sisältä esiin. Ja tämä peli oli kuulemma toiseksi haastavin ko peleistä... Voikohan koirat liittyä Mensaan?

Torstaina oli hieman dramatiikkaa kun normaalilla lenkillämme Milli katosi yks kaks yllättäen metsän pimeyteen. Läksimme etsimään karkulaista eri suuntiin Marikan kanssa taivaltaen ja lurppaa huudellen. Taika juoksenteli mun mukana ja pälyili että missä se kaveri nyt luuraa.. Reilu tunti etsiskeltiin ja alkoi jo olla pelkoa ilmassa että mitähän on sattunut.. Onneksi ja helpotukseksi Jari löysi Millin metsäautotien päästä aivan uupuneena ja nosti lamaantuneen koiran autoon. Ruumiillisia vammoja ei näkynyt mutta henkisesti varmasti oli järkyttävä kokemus pienelle laumaeläimelle.

Torstai-iltana käytiin koirakoulu Cannuksen aktivointikurssilla, jossa tutustuttiin ulkosalla ihmisjälkeen. Eli tallattiin pellolle jälki jonne aina joihinkin askeliin laitettiin nameja ja loppuun isompi namikasa. Sitten koirat hihnaan ja jäljestämään. Käytin tässä vihjesanaa "polku" ettei Taika sekottaisi hommaa verijälkeen. Hyvin nuuskutti Taikuli ja jäljen kulki innokkaasti. Tuota voi nyt lumien aikaa tehdä enempikin, kun verijälki ei oikein lumelle tehtäväksi sovi. Lisäksi tasapainoiltiin pihalla kivien ja pitkän lankun päällä. Kyllä on Taiksulla hyvä tasapaino, hämmästytti muita koirailijoita painelemalla suvereenisati lankulla ilman epäröintiä :)

Lauantaina oli Riikan tokokurssi, jossa olimme ainoita osallistujia nuoren mopsin lisäksi. Teemana oli seuraaminen lelupalkalla ja koiran leikittäminen. Leluna meillä oli motivointipatukka johon Taika kävi ihan kuumana. Hyvin toimi koulutus ilman namin namia! Koulun jälkeen käytiin siellä Askossa ostamassa kauan himoitsemani lampaantalja (saapi nähdä kuinka pitkään pysyy kuosissan, voipi Taika sitä muotoilla hieman uuteen uskoon...) ja Taika ihastutti myyjiä joista toisella oli kuulemma omakin tolleri. Nautiskeltiin kaupassa myös glögi- ja piparkakkutarjoilusta:) Kotimatkalla poikettiin vielä Hakametsän koirapuistoon, jossa Taika intoutui leikkimään 7,5 vuotiaan kultsunartun kanssa. Kultsun omistaja ihmetteli että kuinka se nyt noin leikkii, kun yleensä ei kiinnostu ollenkaan muiden koirien leikkiinkutsuista. Noutajilla yhteinen sävel löytyi heti ja hauskaa oli :) Vaan kyllä se kultsu näytti isolta Taiksun rinnalla! Kultsun omistajalla oli myös 2 v dalmisnarttu jolle oli pentuja suunnitteilla vuoden sisällä. Siinä jutellessamme selvisi että ollaan molemmat menossa maaliskuussa Ellivuoreen kasvattajakurssille!

Sunnuntaina osallistuttiin Tamskin näyttelykoulutukseen agilityhallilla. Olin informoinut etukäteen koulutuksen vetäjää Marjoa että mulla on hieman tutkimista arasteleva koira.. No taas Taika näytti ei- ennustettavuuttansa: ei merkkiäkään arastelusta vaikka muut koirat haukkuivat. Taika oli kuin vanha konkari ja esiintyi mitä hienoiten, antoi tutkia itsensä ja kerjäsi "tuomarilta" namia.. Palkkana ja innostajana käytin namin ohella pupunnahkaa, jolla Taika esiintyi aivan mahtavasti! Eka riehutin Taikaa härnäämällä nahalla, ja sitten nahka selän taakse piiloon ja "seiso "! Kyllä oli terhakkaa esiintymistä ja palkaksi sitten heitin nahkan haettavaksi. Tätä voisi kokeilla myös kehässä, katsotaan katsotaan..

Koulutuksen jälkeen meillä kokoontui taipparireeniporukka, Rooa- tolleri 3 v ja Alpo- tolleri 7 kk. Mentiin lintukalliontielle metsään ottamaan hieman porukkaharjoitusta. Mulla oli mukana siipidamit, varis ja pieni pupu. Alpolle touhu oli ihan uutta ja alun epäröinnin jälkeen alkoi damit ja riistakin poikaa kiinnostaa! Rooa pääsi hakuruutuun dameja hakemaan ja hienosti ja innokkaasti neiti homman hoiti. Taika kanssa otettiin alkuun ihan vain noutoja siipidameilla häiriön alaisena ja sitten Marin kanssa palloteltiin eka varsita ja sitten pupua. Ideana siis se että Taika näki kun heiteltiin riistaa sulle, mulle, sulle, mulle.. ja Taika ei saanut napattua sitä välistä. Sitten ups vaan riista tipahti ja Taika sai sen napata. Ja hienosti otti molempia elukoita ja toi mulle kutsusta, ja vieläpä hyvällä otteella;) Hitsin hyvä harjoitus, tätä lisää! Reenien jälkeen tehtiin porukalla pieni lenkki ja koirat saivat riekkua keskenään. Kiitos reeniseuralaisille mukavasta iltapäivästä, otetaan pian uusiksi!

Illalla lötköteltiin vaan sohvan nurkassa, Taika ihan väsyneenä kerällä mun jaloissa. Niin kuin aktoivontikurssin vetäjämme Emmi sanoo: väsynyt koira, onnellinen koira :)

2009-11-10

Eilen alkoi meidän näyttelytehotreeni :) Otettiin mukaan Taika, näyttelyhihna ja lihapullaa ja suunnattiin Tampereen sydämeen Koskikeskukseen. Kun mentiin ovesta sisälle niin nuorisojoukko kommentoi "kato poliisikoira"! hih:) Taika on toooosi pelottavan näköinen ja emäntä kanssa, olinhan pukeutunut tummaan ehkä vähän poliisin pukua muistuttavaan asuun.
Sisällä Koskikeskuksessa treenattiin eri paikoissa käytävällä ja viihdytettiin ohikulkijoita. Taika oli aivan reipas, ei jänskättänyt yhtään vaikka ihmisiä käveli hyvinkin läheltä ohi. Mitään kauheaa ruuhkaa ei tuolloin arki-iltana kyllä ollut, täytyy seuraavaksi suunnata sinne viikonloppuna joilloin on varmaan enemmän kansaa liikenteessä. Seisominen oli reipasta ja häntä ylhäällä, aivan toiselta planeetalta kuin sunnuntain näyttelyssä. Ehkä se on sitten ne toiset koirat ja niiden haukku jota Taika jänskättää, kun pelkät ihmiset ei riittäneet provosoimaan pelkoa esiin. Poikettiin vielä linja-autoasemallakin jossa myös oli varsin hiljaista. Muutama kierros ja seisotus kahvilaemännän iloksi (?) tehtiin ja sitten suunnattiin kohti Lempäälää ja agia. Hieman pelkäsin miten Taika suhtautuu halliin jossa viimekerralla rämähti keinulta alas oikein kunnolla ja pelästyi kuollakseen. Mitään isoa traumaa ei ollut jäänyt, tuli ihan reippaasti sisälle. Tosin heti kun muut koirat aloittivat haukkumisen (ja sitä riitti kun innokkaat bordercolliet oli kyseessä) laittoi Taika korvat luimuun ja alkoi tarkkailla ympäristöä epäluuloisesti. Tunnin aiheena oli eteenohjaus kolmen aidan yli ja sieltä takaisin aitojen yli mun luokse. Jari toimi taas avustajana. Välillä Taika meni ihan hyvin, välillä alkoi taas luimuilla ja siirtyä hallin ovea kohti, josta sen sitten innostamalla aina hain takaisin. Tehtiin välillä kaikkia seuraamis- ja kääntymisjuttua, jotka oli Taikasta kivoja ja unohti jänskättää. Kokeiltiin myös ohjausta aita, aita ja putki. Se sujui koiralta ihan kohtuullisesti, emäntä vaan sähläsi välissä. Lisäksi otettiin puomia. Alkuun oli pientä epäröintiä puomille nousemisessa mutta hihnalla mentiin ja sujuihan se sitten. Reenatiin myös keppejä verkkokujilla. Alkuun tahti oli hyvin hidas, mutta alkoi sitten vauhdittua kun emäntäkin lisäsi vauhtia. Loppussa Taika oli jo innnostunut ihan selvästi, siihen oli hyvä lopettaa;)

Tunnin lopuilla halliin tuli seuraavan agiryhmän vetäjä, vanhempi kookas mieshenkilö. Taika oli siinä vapaana ja katsottiin Jarin kanssa että mitä tekee. No mitäpä se meidän "arka" koira teki: meni suoraan miehen tykö joka laitteli kassista kenkiä jalkaansa ja nousi syliin ihan onnessaan! Otettin vähän seisomistakin siinä miehen vieressä ja Taika oli ihan rento. Kerrassaan onnistunut päivä siis näyttelyreenin puolesta:)

2009-11-09

Rally nro 3

Eilen päästiin vihdoin tekemään oikein ratoja rallytokossa. Taina oli laatinut kolme erilaista rataa paperille kaaviona, ja niitä sitten koirien kanssa suoritettiin. Esimerkkinä eräs rata jossa eka pujoteltiin tötteröt, sitten kävelyä, käännös, istu-maahan-istu, käännös 270 astetta vasempaan, kävely- juoksu- kävely, käännös, koira sivulta eteen istumaan, kävelyä, käännös 360 astetta vasempaan, kävelyä 1, 2 ja 3 askelta seuraten, sitten seuraamista ja käännös loppuun. En nyt muista menikö ihan noin mutta tuohon malliin. Taika oli innolla mukana eikä jännittänyt eikä jumittanut. Tunnin verran reenattiin. Peruutuskin alkaa jo sujua, samoin liikkeestä maahan, seiso ja istu kun minä kierrän koiran ympäri. On tosi kuuliainen ja innokas. Kiva harrastus, täytyy toivoa että Suomeenkin saadaan ihan virallinen status ja päästään kisaamaan joskus. Tai jos ei, niin aikankin möllikisoihin. Niitä Suomessa kaiketi jo järkätäänkin.

Rallyn jälkeen käytiin puistossa jossa Taika leikki 3 v malinois- uroksen kanssa eikä pelännyt sitä juuri lainkaan. Taitaa alkaa tytöllä itseluottamus kasvaa ja toivotaan että näin on. Ja että se kasvava itseluottamus siirtyy myös näyttelykehiin...
Tarto KV

Nyt jaksaa jo heräillä ja kirjoitella ylös viikonlopun kuulumisia. Palattiin meinaan Tartosta tuossa viime yönä kahden jälkeen, joten lievää matkaväsymystä on ilmassa. Reissumme alkoi perjantaina ihanassa räntäsateessa autolla Helsinkiin ja sieltä sitten Superstariin. Taikalle eka laivamatka isommassa paatissa, veneilykokemustahan kyllä löytyy runsain mitoin. Olin varannut A- luokan lemmikkihytin joten Taikan ei tarvinnut kököttää autossa merimatkaa, vaan se sai elellä "herroiksi" tilavassa hytissä ikkunasta meren liikkeitä seuraillen. Matka kesti reilun 2 tuntia ja sitten taas autoon ja ajamaan lumisessa kelissä kohti Tartoa. Onneksi oli Jari ratissa ja perille päästiin surkeasta kelistä huolimatta iltasella viiden aikoihin. Hotellimme Dorpat sijaitsi hyvällä paikalla, joen äärellä. Molemmin puolin jokea oli mukavat puistot ja kävelytiet eli koiran kanssa pärjäili ihan kivasti. Perjantai-iltaan kuuluikin reilun tunnin kävelyretki ja sitten aikaisin nukkumaan (tosin meikäläisen unet jäivät vähiin kauhean jännityksen ja hotellissa olevien muiden koirien metelöinnin vuoksi).

Lauantaina menimme näyttelypaikalle jonkinsortin messukeskukseen, jossa koiria oli paljon ja tilaa vähän. Sinne änkesimme häkkimme kanssa kehän laidalle odottelemaan ja katselemaan tuomarimme, norjalaisen Bjarne Sörensenin arvostelua. Tiukalta vaikutti linja, sinistä napsahti pienistäkin syistä ja etenkin koiran arastelusta hyvinkin herkästi. Taika oli jännittynyt, mutta suostui kuitenkin ottamaan namia ja tekemään temppuja siinä kehän laidalla. Pari tuntia odottelimme ja sitten tuli meidän vuoro mennä kehään. Hieman sain vetää koiraa perässä ja seisomaan asettelu ei ottanut luonnistuakseen. Paikka- käskyllä sitten kyllä seisoi joten kuten ja antoi tuomarin katsoa hampaat ja käsitellä. Juokseminen meni ihan kohtalaisesti ja sitten takas seisomaan. Taika yritti laittaa maate ja jumpitella mutta pysyin tiukkana ja siinä sitten seisottiin, tosin luimussa nameista ja innostuksesta huolimatta. Olin varautunut että ei tässä kovin hyvin käy tällä käytöksellä, mutta kävipä kuitenkin :) Tuomari otti serti, cacib ja rop- ruusukkeet käteensä ja ojensi minulle, sanoen että on todella kaunis koira. Voi vitsi kun olin iloinen! Saimme sen mitä unelmissa toivottiin ja vieläpä tiukalta tuomarilta. Tuota osaa kyllä arvostaa.

Jäimme toki ryhmäkehäänkin kun sellaiseen päästiin. Odottelua oli useampi tunti ja tuomarina meidän sunnuntain portugalilainen miestuomari. Kokoomakehässä Taika oli ihan lukossa, ja pakitti heti kun tuomari tuli katsomaan. No senhän sitten tiesi että ryhmässä ei sijoitusta herunut. Yksi kierros valokeilassa ja kiitos näkemiin. Tulipa koettua sekin, tosin nautinto oli koiran esiintymisestä kaukana ja tietenkin myös emännän, kun suretti koiran panikointi. Sunnuntain esiintyminen tuolla portugalin tuomarilla menikin sitten tosi huonosti. Taika oli aivan lukossa ja alkuun kieltäytyi tulemasta edes kehään. Esiintymisestä ei voi puhuakaan, ihme että tuomari yleensäkään pystyi arvostelemaan kyyryssä seisovan ja juostessa vetävän koiran. No eh sieltä sitten tuli, vaikka minä olisin kyllä tuomarin sijassa antanut hylsyn. Kiitos vaan mukava portugalin setä kun et heittänyt meitä kehästä ulos. Kyllä harmittaa hartaasti että taas ollaan samassa pisteessa kuin kesällä, koira ihan paniikissa ja jumissa eikä halua tehdä mitään kehässä. Kaunis koira mutta ei sitä kehässä näytä. Kertokaahan kaikki viisaat koiraihmiset jos tätä plokia lueskelette että mitä tuolle voisi tehdä? Alkaa omat neuvot olla vähissä.

Sunnuntai-iltana suuntasimme sitten kohti kotia. Taas pitkä matka autolla, laivaan A- hyttiin nukkumaan (Taika tosin teki pehmolelusta selvää joten ei koko aikaa nukkunut), sitten ajamaan Hesasta kotiin päin. Matkaseurana meillä olivat Rea Tara- bulmastiffin kanssa ja Rean matkakumppani Terhi vehniksensä Sepin kanssa. Kiitos heille seurasta! Oli mukava käydä yhdessä syömässä ja ostoksilla sekä tietenkin jakaa näyttely- ja koirakuulumisia:) Kyllähän noista karvakavereista juttua riittää vaikka ummet ja lammet, hiljaisia hetkiä ei paljoa ollut.

Kotona Taika oli aivan onnessaan. Herra hirveä huudatetiin varmaan kolmeen saakka ja meitä vaan nauratti vaikka yritettiin nukkua:) Sama meno jatkui aamulla joten kyllähän se oli yhentoista aikaan vääntäydyttävä ylös neidille ruokaa antamaan ja sitten Millin kanssa pihalle. Kyllä oli taas riemukas jälleen näkeminen, kolmen piiiiitkän päivän tauon jälkeen:)

2009-11-03

Alkuviikon touhuja

Maanantaina oltiin tokaa kertaa rallytokossa ja nyt sujui liikkeet jo paljon mallikkaammin kuin edelliskerralla:) Vasemmalle kääntyminen no problem, peruutus no problem ja muutenkin Taika oli oikein innokas ja aktiivinen oppilas! Uutena tehtävänä otettiin pujottelua ja spiraalia oranssien tötteröiden välistä ja ympäri. Taika seurasi niin tiiviissä kontaktissa ettei edes varmaan havainnut noita tötteröitä. Mukavaa oli :)

Eilinen agi alkoi myös hyvissä merkeissä (huom alkoi...). Taika vähän tutisi ennen halliin menoa mutta sisällä oli jo reipas ja innokas esteitä suorittamaan. Alkuun otettiin aitaa sylikäännöksellä ja se sujui molemmilta puolilta hyvin. Sitten tehtiin ohjausta kahden aidan yli putkeen. Taika irtosi tosi vauhdilla, meni aidat ihan huomaamatta ja sujahti putkeen jonka toisessa päässä Jari odotti namin kanssa. Muutamaan kertaan otettiin ennenkuin kävi huonosti. Nimittäin meitä ennen treenannut ryhmä oli ottanut keinua ja este oli jätetty siihen putken viereen. Ja niinhän siinä sitten kävi että Taika havaitsi putkesta tullessaan keinun ja ryntäsi sille, luullen varmaan puomiksi. Ja senhän sitten arvaa kuinka käy kun keinulle painelee sata lasissa. Alashan se tietty rämähtää ja koira sen mukana. Sekunnin murto-osassa vahinko siis tapahtui ja Taika pelästyi ihan tosissaan. Lähti korvat luimussa äkkiä pois keinun läheltä eikä tullut maanittelulla takaisin siihen päähän hallia jossa keinu oli. Päätin että tässä nyt ei luovuteta vaan osoitetaan Taikalle että keinu ei ole vaarallinen kunhan se suoritetaan rauhallisesti. Otin Taikan hihnaan ja Maten ohjeella otettiin vauhtia kohti keinua. Taikahan löi jarrut kiinni mutta tuli perässä ja nousi keinulle. Sitten varovaisesti tuettiin koiraa ja laskettiin keinu maahan. Toisella kertaa Taika tuli jo paremmin. Matte sanoi ettei Taika ainakaan pehmeä koira ole, sillä oikein pehmeä koira ei keinulle olisi suostunut tulemaan.

Lopputunti olikin sitten melkoista haahuilua. Taikan keskittymiskyky oli tiessään ja korvat hukassa. Hihnan kanssa sitten mentiin esteille. Kepit sujui toooosi hitaasti, pussiin mentiin vauhdilla ja oli kiva, putkeenkin mentiin alun epäröinnin jälkeen (muisti varmaan että se kauhea keinu tuli heti putken jälkeen) ja myös puomia otettiin alastulokontaktia harjoitellen. Mielenkiinnolla sitä taas odottaa ensi kertaa, onko pelko lisääntynyt vaiko ei. Harmi kun pitikin sattua tämmöistä juuri kun Taika alkoi olla hallissa rennompi. Harmitus :(

2009-11-02

Matolääkitys

Eräs toinenkin juttu on jäänyt kirjaamatta plokiin. Reilu viikko takaperin käytiin Hakametsän eläinlääkärillä hakemassa eläinpassi ja Virosta Suomeen paluuseen vaadittava heisimatolääkitys. Mentiin koko perhe paikalle kun ilta-aika saatiin. Ensiksi Taika joutui puntariin ja eläinaseman vaaka näytti elopainoksi huimat 20 kg! (Kotona punnattiin seuraavana aamuna 18,7 joten ihan dramaattista lihoamista ei sittenkään ole tapahtunut, helpotuksen huokaus:) Aikamme odoteltuamme isoja akvaariokaloja ihaillen ja Taika meidän välissä penkillä istuskellen eläinlääkäri pyysi meidät tutkimushuoneeseen. Matolääke Drontal oli mahdollista ottaa joko tabletteina tai pistoksena. Siinä sitten pohdittiin että kumpaakoshan laitettais.. Mukana ei tietenkään ollut herkullista lihapullaa tai makkaraa johon tabut olisi voinut kätkeä. Taika siinä istua napotti ja katseli hieman epäillen että mitäs ne nyt mun pään menoks suunnittelee... Päätetiin sitten kokeilla kuitenkin tabletteja joita Taikan kokoiselle piti antaa kaksi. Laitoin tabun kahden frolicin murusen väliin ja tarjosin Taikalle. Hieman hitaasti otti suuhun ja kohta suupielistä tipahtivat frolicit lattialle. Mutta se matolääketabu pureskeltiin huolella ja toinen perään. Vasta sitten syötiin frolicit lattialta. Eläinlääkäri naureskeli että tuollaisia potilaita saisi olla useamminkin!
Enpä muistanutkaan eiliseen viestiin kertoa mitä meillä perjantaina tapahtui:) Milli oli tuttuun tapaan perjantaihoidossa ja koska Jari luisti sovitusta aikataulusta jouduin jättämään koirat n. puoleksi tunniksi meille kaksistaan. Milli on tunnetusti melkoinen ruokarosvo joten laitoin kaikki syötävät korkeille paikoille ja ovet kiinni. No osaapa tuo houdini avata ovetkin kuten selvisi.. Vierashuoneessa (jonka ovi siis oli kiinni) oli Taikan Hello Kitty- iso musta näyttelyreppu. Sinne tietenkin oli joku nappulapussin jämä jäänyt ja Milli haukkana kimppuun ryöväämään. Vaan tuli rosmolle varkaalle sopiva loppu- reppu jäi kantolenkistä Millin kaulaan ja olikin tiukasti paikallaan. Mikä tässä sitten oli hauskaa niin se että kun Jari tuli kotiin niin koirat olivat ovella vastassa. Onneksi olin laittanut turvalukon päälle.. Milli oli siis avannut myös eteisen oven. Millillä oli reppu kaulassa ja Taikalla DAP- pullo suussa. Varmaan yritti rauhoitella kaveria :) Jari saikin paljon hyviä kuvia sekä kameralle että videolle ennekuin päästi Millin pälkähästä. Minähän olin tuolla aikaa kuuntelemassa luentoa koiran aktivoinnista ja vireikkeistämisestä. Todettakoon että meillä siis koirat keksivät virikkeitä ihan itse :)!!!

2009-11-01

Hienoa tottista ja hui- kamalaa mätsäilyä

Lauantaina meillä alkoi Riikka Eskurin vetämä tottiskurssi Sarankulmassa. Mehän oltiin Taikan kanssa Riikan kurssilla silloin pikkuisena, viime talvena. Ja kyllä Taika Riikan muisti, meni innoissaan kiehäämään:) Ryhmässä oli vain 4 koiraa, Milli, Taika, 1-v kultsu ja mopsi. Eka kerta keskityttiin seuraamiseen ja kontaktiin. Taika loisti upealla seuraamisella ja sain olla ylpeä! Tunnin lopuksi otettiin Millin kanssa paikallamakuu ja hyvin meni sekin. Taika ei noussut kertaakaan ylös. Paluumatkalla piipahdettiin Pirkkahallin koirapuistossa jossa kivoja leikkikavereita olivat russelipoika ja ihana 6 kk ikäinen shelttipentu, joka mielisteli Taikaa. Lipoi suupieliä ja Taika oikein nosti huulia että lisää, lisää, palvo vaan mua:)

Tänään sunnuntaina käytiin Teivon raviradalla mätsärissä. Paikkana oli sisähalli, joka oli ihan törkeän ahdas. Koiria ja ihmisiä oli niin tiheässä ettei liikkumaan meinannut mahtua. Siispä ilmoittauduimme ja poistuimme M&M:n kanssa ulkoilemaan lähiharjulle. Taika oli tosi innoissaan ravirataa kiertävistä ravureista, olisi varmaan juossut mukaan kisaamaan jos olisin päästänyt. No en päästänyt kuitenkaan, olisi voinut siinä vauhdissa käydä koiralle huonosti. Kolmisen varttia ulkoiltiin ja sitten ahtauduttiin sisälle halliin. Ja viime hetkellä mentiinkin, sillä Taika oli seuraavan vuorossa. Arvostelu oli siis edennyt todella nopeasti. Eipä siinä sitten mitään, näyttelyhihna kaulaan ja kehään. Kehään Taika tuli ihan iloisesti ja juoksi nätisti pari kierrosta. Kaikki meni hyvin kunnes tuomarityttö tuli kumartumaan Taikan luokse. Eikun pakki päälle ja luimuun. Voi kakka ellen muuta sano. No antoihan Taika sitten maanittelulla itsensä tutkia mutta varsin luimussa oli. Ravasi kuitenkin ihan kivasti vielä tutkimisen jälkeen eli ei panikoinut. Ja tuloksena.....Sininen nauha! Yllätys no ei. Ryhmäkehässä ei sijoitusta reilun 20 koiran joukosta joten palattiin tuttuun vanhaan mätsärimoodiin. Millillä meni paremmin, punainen nauha muttei sijoitusta hänellekään. Ennen kun lähettiin pois pyysin paria paikalla olevaa miestä vähän kopeloimaan Taikaa. Eka mies oli pitkä, rennosti farkkuihin pukeutunut kaveri. Taika oli ihan rento ja luonteva hänen käsittelyssään, tosin Milli ja me oltiin vieressä. Toinen mies oli tummiin pukeutunut, lyhyempi kaveri ja hänen luo mennessä Taika laittoi jarrut päälle. Namilla houkutellen meni kuitenkin miehen luo ja antoi koskea itseensä. Tässä kohtaa Milli ei ollut vieressä Taikalle turvaa antamassa. Tiedä sitten olisiko ollut vaikutusta. "Mielenkiinnolla" odotan kuinka Tarton tuomarismiehet Taikan silmissä näyttäytyvät. Viikon päästä blogia kirjoitellessani olen sitten saanut sen selville. Mätsäristä poistuessa poikettiin hakametsän koirapuistoon, jossa oli isompia koiria paikalla. Nuori shäferi uros ja iso berninpaimenkoirapoika. Alkuun Taika jänskätti aika paljon mutta rentoutui sitten ja alkoi leikkiä. Ihan hyvää harjoitusta että isoja poikia ei tartte pelätä. Kotona Taika pääsi shampoopesulle pitkästä aikaa ja nyt on turkki kuosissa torstain trimmausta ja viikonlopun näyttäymisiä varten. Tuossa se nyt nukkuu sohvan mutkassa ja hymyilee unissaan. Toivottavasti hymyillään viikon päästä molemmat :)