Tanakka Taika Seinäjoella
Lauantaiaamuna klo 6.00 lähdimme matkaan Venlan kanssa kohti Seinäjokea, jossa KV-näyttely meitä odotti. Alkumatkasta ajokeli oli kuiva ja nollan yläpuolella, jossain ennen Parkanoa alkoi sataa lunta ja siitä eteenpäin lumisade ja lumen määrä teillä vain lisääntyi. Lumiaurat huhkivat ees taas ja meidän matka eteni sellaista 70 km/h vauhtia. Onneksi oltiin sen verran varattu aikaa että kerettiin. Kehämme alkoi ysiltä ja tuomarina oli Paula Heikkinen-Lehkonen. Me oltiin matkassa ilman suurempia odotuksia sillä ko tuomari ei ole tykännyt Taika sukulaisista, arvosanoja on jaettu välillä T-Eh.
Kun arvostelu alkoi neljällä pennulla joista kukaan ei saanut KP:a, arvasin että linja tulee olemaan tiukka. Ja niin oli. Uroksissa ei jaettu ainuttakaan eriä, muutama Eh ja enemmistö H:ta kaikille 10 urokselle. Nartuissa linja jatkui, junnuille pari H:ta ja yksi Eh, avoimessa sitten jaettiin Eri Lapintähti Varinalle, joka oli hyvin erityyppinen väriltään kuin muut arvosteltavat koirat. Erittäin tumman punainen, hoikka ja sporttinen, kaunis mielestäni ja erottuva. Loput avot saivat sitten H ja Ehx2. Valioissa ei ollut muita kuin Taika jonka siis itse esitin. Kauniisti Taika esiintyi, liikkui postimerkin kokoisessa kehässä tosi hyvin, paremmin kuin mun kanssa koskaan! Seisoi myös nätisti, koko pitkähkön arvostelun ajan. Ekat sanat jotka kuulin tuomarin sanelevan oli "suuret korvat". Tässä kohti arvasin että sama on linja kuin muille Taikan sukulaisille aikanaan ja aloin valmistuatua saamaan sinisen nauhan kouraani. No eipä sitten kuitenkaan niin käynyt vaan pinkkiä tuli. Pn kehässä meitä oli vain kaksi narttua joista Lapintähti Varina voitti ja sai cacibin. Meille sitten vara-cacib, ensimmäisemme joka ei cacibiksi muutu. Iloinen olin erinomaisesta ja siitä kuinka Taika käyttäytyi kanssani. Tuomarin maku oli niin erityyppinen mikä Taika on että oli kyllä iso ihme että eri saatiin.
Kotimatkalla poikkesimme Venlan vanhemmille jotka asuivat Parkanossa. Siellä oli pyötä odottamassa ja kaikenmoiset herkut! Niistä sitten Taikallekin annettiin maistiasia:) Vaikka tuomari sanoi neitiä hieman liian tukevaksi ja tanakaksi niin kyllä muutama herkkupala oli silti hienolla esiintymisellä ansaittu! Kiitokset Venla parhaasta seurasta reissulla ja Venlan vanhemmat meidänkin kestitsemisestä! Taikahan olisi jäänyt mielihyvin sinne herkkupöytien ääreen mutta ei jätetty, sillä seuraava näyttely odottaa kulman takana Rigassa ja sinne mennessä ei ainakaan hankita lisää massaa:)
Tietoa päähenkilöistä
Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 EEV-17 EEVV-17 RIGAVW-18 HeVW-18 LTVV-19 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 EE VMVA LT VMVA HeVW-21 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 HeV-18 BY GR MVA LT VMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tytärten Myrrin (CIE FI JVA BY MVA EE MVA EE LT MVA JMVA LV JMVA LT JMVA BALT JMVA RIGAJW-18 JV-18 LTJV-19 RTK1 RTK2 RTK3 RTK4 Magicfox`s Amarone) ja Hertan (CIE FI JVA EE MVA LT MVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Queen of Hearts) ja Myrrin tyttärien Charmin (CIB CIE FI KVA-VAHI FI JVA FI MVA SE JVA EE MVA LT MVA FI JMVA EE JMVA RTK1 RTK2 RTK3 RTK4 BH Magicfox`s Barbera) sekä Soman (FI JVA FI JMVA RTK1 Magicfox`s Carminoir) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)
2010-10-19
Tärkeimpiä tuloksia menneeltä viikolta on Taikan polvitutkimuksen tulokset: terveet on molemmat, 00! Näitähän ei oo tollereilta pevisan mukaan pakko tutkia, mutta halusin kuitenkin tietää ennen pentusuunnitelmien täytäntöönpanoa.
Toinen tärkeä uutinen on eilen postiluukusta kolahtanut Kennelnimitodistus. Eli nyt sekin on totta, kennel Magicfox`s on virallinen:)
Ollaan tehty uusi aluevaltaus harrastuslajeissa, nimittäin haku. Tai no vielä valtauksesta voi puhua mutta lupaavalta vaikuttaa. Miran kanssa ollaan hakutreeneiltu tuossa lähimetsässä, Tinkan kanssa joka on jo kisannutkin ja osaa homman hienosti ja sitten opeteltu Taikan kanssa miten juttu toimii. Kyllä on neidillä intoa "ukon" (Miran) etsimiseen! Lähtee mettään kun tykin suusta ja käyttää nenää, ilmavainua, ei hae silmillä. Ja tykkää touhusta: viimeksi kun Taika jäi autoon ja lähdettiin Tinkan kanssa metsään, alkoi autosta kuulua sydäntäraastava ulvonta! Oli kyllä alkukantainen ääni, en tiennyt että Taika osaa noi ulvoa kuin susi, voi että.
Mahtava harrastuskaveri Taika kyllä on, osaavammalla ohjaajalla voisi olla jo vaikka minkä lajin kisaaja:) No nyt on saanut tälläsen emännän eikä tuo kyllä valittanu oo:)
Juoksut alkaa olla nyt kolmannella viikolla ja kohta voi taas alkaa suunnitella yhteislenkkejä poikien kanssa. Kyllä se kummasti lenkkeilymotivaatiota kasvattaa kun on seuraa. Millin kanssa ollaan nyt päästy muutaman kerran, vaunuilla ja ilman ja se on mukavaa. Myös koiraton lenkkikaveri Venla on tosi kivasti lähtenyt meidän kanssa pisemmille ja lyhemmille lenkeille, otsalampun valossa on lampee kierretty:) Se on muuten hauska miten Taikalla on lamput omasta takaa, kun otsalampun valo osuu pimeessä mettässä silmiin niin ne loistaa kuin hehkulamput 100 metrinkin päästä!
Toinen tärkeä uutinen on eilen postiluukusta kolahtanut Kennelnimitodistus. Eli nyt sekin on totta, kennel Magicfox`s on virallinen:)
Ollaan tehty uusi aluevaltaus harrastuslajeissa, nimittäin haku. Tai no vielä valtauksesta voi puhua mutta lupaavalta vaikuttaa. Miran kanssa ollaan hakutreeneiltu tuossa lähimetsässä, Tinkan kanssa joka on jo kisannutkin ja osaa homman hienosti ja sitten opeteltu Taikan kanssa miten juttu toimii. Kyllä on neidillä intoa "ukon" (Miran) etsimiseen! Lähtee mettään kun tykin suusta ja käyttää nenää, ilmavainua, ei hae silmillä. Ja tykkää touhusta: viimeksi kun Taika jäi autoon ja lähdettiin Tinkan kanssa metsään, alkoi autosta kuulua sydäntäraastava ulvonta! Oli kyllä alkukantainen ääni, en tiennyt että Taika osaa noi ulvoa kuin susi, voi että.
Mahtava harrastuskaveri Taika kyllä on, osaavammalla ohjaajalla voisi olla jo vaikka minkä lajin kisaaja:) No nyt on saanut tälläsen emännän eikä tuo kyllä valittanu oo:)
Juoksut alkaa olla nyt kolmannella viikolla ja kohta voi taas alkaa suunnitella yhteislenkkejä poikien kanssa. Kyllä se kummasti lenkkeilymotivaatiota kasvattaa kun on seuraa. Millin kanssa ollaan nyt päästy muutaman kerran, vaunuilla ja ilman ja se on mukavaa. Myös koiraton lenkkikaveri Venla on tosi kivasti lähtenyt meidän kanssa pisemmille ja lyhemmille lenkeille, otsalampun valossa on lampee kierretty:) Se on muuten hauska miten Taikalla on lamput omasta takaa, kun otsalampun valo osuu pimeessä mettässä silmiin niin ne loistaa kuin hehkulamput 100 metrinkin päästä!
2010-10-10
SNJ 2010 VSP ja BIS 4 VSP!!!
Noutajien Päänäyttely Hyvinkäällä meni meillä vielä hippusen paremmin kuin viime vuonna. Vuosi takaperin Taika voitti junnuluokan ja sijoittui paras narttu kolmoseksi sertillä. Tänä vuonna Anni esitti Taikan ja menestys oli sen mukaista: Rosemarie Wild (sveitsi) piti Taikasta niin paljon että antoi likalle, ekaa kertaa valioluokassa, ensin luokkavoiton kovassa seurassa. Ja sitten sen pääpotin, Taikasta tuli narttujen kaunein ja koko kisan VSP komean Hederas Aurora Australiksen parina! Aivan uskomaton saavutus reilun 60 koiran joukosta!
SNJ:ssä myös VSP:t kisaavat BIS-kehässä ja menestys jatkui myös siellä. Taika ja Anni kuulutettiin neljännelle sijalle kuuden noutaja VSP:n joukosta:) Taika jaksoi koko pitkän päivän hienosti, vielä BIS- kehässä liikkeet olivat reippaat ja lennokkaat, niin sitä ominta Taikaa:)
Pelkoni siitä miten juoksut vaikuttaisivat lavakarismaan olivat siis turhia, samoin pelko siitä miten toissapäivänä nautittu kotipitsa siihen vaikuttaisi:) Että kiitos Tuijalle pitsa"tarjoilusta" (Taika varkaissa Tuijan autossa ja veteli reilussa minuutissa kokonaisen valkosipulisen tuoreen kotipitsan naamaansa), ehkä se pitsan herkullisen rasvainen olemus sai turkin kiiltämään vielä astetta paremmin!
Noutajien Päänäyttely Hyvinkäällä meni meillä vielä hippusen paremmin kuin viime vuonna. Vuosi takaperin Taika voitti junnuluokan ja sijoittui paras narttu kolmoseksi sertillä. Tänä vuonna Anni esitti Taikan ja menestys oli sen mukaista: Rosemarie Wild (sveitsi) piti Taikasta niin paljon että antoi likalle, ekaa kertaa valioluokassa, ensin luokkavoiton kovassa seurassa. Ja sitten sen pääpotin, Taikasta tuli narttujen kaunein ja koko kisan VSP komean Hederas Aurora Australiksen parina! Aivan uskomaton saavutus reilun 60 koiran joukosta!
SNJ:ssä myös VSP:t kisaavat BIS-kehässä ja menestys jatkui myös siellä. Taika ja Anni kuulutettiin neljännelle sijalle kuuden noutaja VSP:n joukosta:) Taika jaksoi koko pitkän päivän hienosti, vielä BIS- kehässä liikkeet olivat reippaat ja lennokkaat, niin sitä ominta Taikaa:)
Pelkoni siitä miten juoksut vaikuttaisivat lavakarismaan olivat siis turhia, samoin pelko siitä miten toissapäivänä nautittu kotipitsa siihen vaikuttaisi:) Että kiitos Tuijalle pitsa"tarjoilusta" (Taika varkaissa Tuijan autossa ja veteli reilussa minuutissa kokonaisen valkosipulisen tuoreen kotipitsan naamaansa), ehkä se pitsan herkullisen rasvainen olemus sai turkin kiiltämään vielä astetta paremmin!
2010-10-01
Kavereita, treenailua, rentoilua:)
Kulunut kuukausi on meillä ollut melkoisen rento: lukuunottamatta hienoa mejäkoetta ei olla koiramaisiin kokeisiin eikä näyttelyihin osallistuttu. Olihan se hieman outoa alkuun kun viikonloppuaamuina saikin nukkua pitkään, nyt menee jo rutiinilla:) Vielä yksi vapaa viikendi ennenkuin talven näyttelykausi starttaa Hyvinkäällä SNJ:n päänäyttelyssä ja Taiksu ekaa kertaa valioluokassa, hui!
Ei me silti olla täysin saamattomia oltu. Jälkeä ollaan treenattu kaksin ja kaverikoirien kanssa. Suloflätti ja Ilpowalesi tutustutettiin verijäljen maailmaan, samoin Annin jenkit Donna ja Wiivi. Kivaa oli kaikilla ja uusiksi otetaan pikapuoliin. PK- jälkeä ollaan treenattu ohjatusti Riikan kanssa ja kaveriaussin Nortin kera tuolla omissa metsissä. Taika rakastaa tätäkin jäljestyksen muotoa, kun valjaat laitetaan päälle kytkeytyy neliveto jälkeä kohti, onneksi jäljestäessä vauhti on kuitenkin sopivan reipas:) Keppien ilmaisu on alkanut jo sujua paremmin, kiitos keppien alle laitettujen namipurkkien. Tosin välillä mulle tuodaan sekä keppi että purkki:) Ja välillä tarjotaan jäljen merkkipyykkipoikaakin namin toivossa...
Tokossa ollaan käyty myös, Tainan kilpailevien ryhmässä. Reenattu avon hyppyä, kaukokäskyjä (alkaa sujua jo paremmin!) ja sitten tietenkin vanhoja tuttuja liikkeitä. Piakkoin olisi tarkoitus alkaa opetella jo voitajankin juttuja, ruutua ja metallinoutoa muunmuassa. Lisäksi kuluneella viikolla alkoi PK- tottis, Riikan ohjaamana palveluskoirakentällä. Vaikeaa niin vaikeaa... Meinaan ne hypyt ja A- esteet, tottisosuus sujuu kyllä. No en vielä ripusta hanskoja naulaan, vastahan ollaan kerta kokeiltu. Ja mentiin se jyrkkä A- estekin, Riikka heilutteli namia esteen harajalla minä työnsin pyllystä Taikan ylös:)
Lenkkeilty ollaan ihan kiitettävästi ja mukavasti ollaan saatu lenkkiseuraakin:) On Taikalla ollut koiravieraitakin, Terhin vehnät Sepi ja Maisa kävivät viikko sitten kylässä. Alkuun Taika oli vähän murmur mutta kyllähän se nuori Maisa- neiti sulatti Taiksun sydämen ja lopulta sai luvan tulla jo Taikan viereen nukkumaan:) Nuori aussipoika Nortti oli sunnuntain päivähoidossa, hauska tapaus ja Taiksun kanssa pelasivat hyvin yhteen. Taikan ei tarvinnut kun sanoa pieni murrrr... niin Nortti muutti heti suuntaa poispäin Taikan häntäpäästä:) Ja kyllä sitten leikittiin ja etsittiin nameja, revittiin pehmoja ja köllöteltiin sulassa sovussa:) Millinkin kanssa on päästy jo pari kertaa lenkille Marikan kanssa ja ilman, eiköhän se vanha lenkkirytmi sieltä pikkuhiljaa palaudu kun heidän vauveli vähän kasvaa ja alkaa kulkea kantorepussa mukana. Nyt on vaunuiltu hiekkatiellä ja kivasti on mennyt, koirat osaavat jo siirtyä pois vaunujen tieltä.
Että tämmöinen laiskottelukuukausi meillä:) Ei valittamista, Taikalla eikä emännällä!
Kulunut kuukausi on meillä ollut melkoisen rento: lukuunottamatta hienoa mejäkoetta ei olla koiramaisiin kokeisiin eikä näyttelyihin osallistuttu. Olihan se hieman outoa alkuun kun viikonloppuaamuina saikin nukkua pitkään, nyt menee jo rutiinilla:) Vielä yksi vapaa viikendi ennenkuin talven näyttelykausi starttaa Hyvinkäällä SNJ:n päänäyttelyssä ja Taiksu ekaa kertaa valioluokassa, hui!
Ei me silti olla täysin saamattomia oltu. Jälkeä ollaan treenattu kaksin ja kaverikoirien kanssa. Suloflätti ja Ilpowalesi tutustutettiin verijäljen maailmaan, samoin Annin jenkit Donna ja Wiivi. Kivaa oli kaikilla ja uusiksi otetaan pikapuoliin. PK- jälkeä ollaan treenattu ohjatusti Riikan kanssa ja kaveriaussin Nortin kera tuolla omissa metsissä. Taika rakastaa tätäkin jäljestyksen muotoa, kun valjaat laitetaan päälle kytkeytyy neliveto jälkeä kohti, onneksi jäljestäessä vauhti on kuitenkin sopivan reipas:) Keppien ilmaisu on alkanut jo sujua paremmin, kiitos keppien alle laitettujen namipurkkien. Tosin välillä mulle tuodaan sekä keppi että purkki:) Ja välillä tarjotaan jäljen merkkipyykkipoikaakin namin toivossa...
Tokossa ollaan käyty myös, Tainan kilpailevien ryhmässä. Reenattu avon hyppyä, kaukokäskyjä (alkaa sujua jo paremmin!) ja sitten tietenkin vanhoja tuttuja liikkeitä. Piakkoin olisi tarkoitus alkaa opetella jo voitajankin juttuja, ruutua ja metallinoutoa muunmuassa. Lisäksi kuluneella viikolla alkoi PK- tottis, Riikan ohjaamana palveluskoirakentällä. Vaikeaa niin vaikeaa... Meinaan ne hypyt ja A- esteet, tottisosuus sujuu kyllä. No en vielä ripusta hanskoja naulaan, vastahan ollaan kerta kokeiltu. Ja mentiin se jyrkkä A- estekin, Riikka heilutteli namia esteen harajalla minä työnsin pyllystä Taikan ylös:)
Lenkkeilty ollaan ihan kiitettävästi ja mukavasti ollaan saatu lenkkiseuraakin:) On Taikalla ollut koiravieraitakin, Terhin vehnät Sepi ja Maisa kävivät viikko sitten kylässä. Alkuun Taika oli vähän murmur mutta kyllähän se nuori Maisa- neiti sulatti Taiksun sydämen ja lopulta sai luvan tulla jo Taikan viereen nukkumaan:) Nuori aussipoika Nortti oli sunnuntain päivähoidossa, hauska tapaus ja Taiksun kanssa pelasivat hyvin yhteen. Taikan ei tarvinnut kun sanoa pieni murrrr... niin Nortti muutti heti suuntaa poispäin Taikan häntäpäästä:) Ja kyllä sitten leikittiin ja etsittiin nameja, revittiin pehmoja ja köllöteltiin sulassa sovussa:) Millinkin kanssa on päästy jo pari kertaa lenkille Marikan kanssa ja ilman, eiköhän se vanha lenkkirytmi sieltä pikkuhiljaa palaudu kun heidän vauveli vähän kasvaa ja alkaa kulkea kantorepussa mukana. Nyt on vaunuiltu hiekkatiellä ja kivasti on mennyt, koirat osaavat jo siirtyä pois vaunujen tieltä.
Että tämmöinen laiskottelukuukausi meillä:) Ei valittamista, Taikalla eikä emännällä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)