Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 EEV-17 EEVV-17 RIGAVW-18 HeVW-18 LTVV-19 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 EE VMVA LT VMVA HeVW-21 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 HeV-18 BY GR MVA LT VMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tytärten Myrrin (CIE FI JVA BY MVA EE MVA EE LT MVA JMVA LV JMVA LT JMVA BALT JMVA RIGAJW-18 JV-18 LTJV-19 RTK1 RTK2 RTK3 Magicfox`s Amarone) ja Hertan (CIE FI JVA EE MVA LT MVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Queen of Hearts) ja Myrrin tyttärien Charmin (CIB CIE FI KVA-VAHI FI JVA FI MVA EE MVA LT MVA FI JMVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Barbera) sekä Soman (Magicfox`s Carminoir) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2015-10-20

Treenejä ja terveystuloksia

Vihdoinkin saimme Minkun JADD- ja CP1- geenitestien tulokset Amerikasta OFA:lta. Posti oli hukannut näytteet ja ne seilasivat ties missä, sen vuoksi sana vihdoinkin. Mutta hyvää kannatti odottaa, kuten sanotaan: Minku on terve kummankin suhteen :) Kelle lyhenteet eivät mitään sano, niin JADD tulee sanoista Juvenile Addisons disease. Autoimmuunisairaus ilmenee nuorilla koirilla, aiheuttaen oksentelua, ripulointia, ruokahaluttomuutta, väsymystä jne. Tauti aikaansaa lisämunuaisten kuorikerroksen vajaatoiminnan mikä voi johtaa nk. Addisonin kriisiin, tehohoitoa vaativaan tilaan joka usein johtaa kuolemaan. Minkulla molemmat geenialleelit (sekä isältä että äidiltä perityt) ovat terveet, Tämä tarkoittaa sitä, että Minku itse ei tähän Addisonin taudin muotoon sairastu eikä se myöskään tule saamaan ko. geenin suhteen sairaita jälkeläisiä.

CP1 puolestaan on Cleft Palate eli kitalakihalkio. Tässä geenitestissä tutkittiin yleisimmän kitalakihalkiota aiheuttavan geenin muoto. Minkulla molemmat geenialleelit ovat terveet, joten Minkun pennuilla kitalakihalkio on erittäin epätodennäköinen.

Kun Minkusta on lisäksi tutkittu DE eli degenaratiivinen enkefalopatia (mistä kirjoittelin jo aiemmin) tuloksin terve, voidaan olla varsin tyytyväisiä siihen, miten Grappolo- pentueessamme geenit ovat kohdillaan :)

Lisää hienoja terveystuloksia saimme Minkun sisaruksista Sulosta ja Ruudusta. Kummankin lonkat kuvattiin AA:ksi, kyynärät 00:ksi ja lisäksi Sulolta kuvattiin vielä selka virallisesti tuloksin VA0 LTV0 eli terve. Kaiken kaikkiaan tällä hetkellä kun pennut ovat 19 kk ikäisiä, on lonkiltaan ja kyynäriltään kuvattu 6/9 tuloksin AA 00, selät 4/9 tuloksin terve, polvet 7/9 00 (terve) ja kaikilta on tutkittu silmät tuloksin ei perinnöllisiä silmäsairauksia. Erittäin hienot tulokset siis koko pentueella ja näiden(kin) puolesta voimme hyvillä mielin suunnitella Minkun tulevaa pentuetta :)



Sitten sitä treeniosuutta :) Kuten kuvista näkyy, taipparitreenit ovat mukavalla mallilla. Eilen otimme kameran matkaan treeneihin. Kaikki tytöt pääsivät tekemään ensin hakuruutua siipidameilla (sujui hienosti kaikilta) ja sitten vähän noutoharjoittelua pupulla ja variksella. Erityisesti pupu oli Minkulle mieluinen ja yllättävästi Taika oli se, joka oli variksesta eniten innossaan :D Kuten olemme Jarnon kanssa huomanneet, muutto Jumesniemelle on ollut Taikalle erittäin mieluisa juttu. Tiedä sitten johtuuko siitä, että me Jarnon kanssa nautitaan muutoksesta ja Taika heijastaa käytöstään meistä, mutta rouva on nuortunut silmissä :) On paljon leikkisämpi ja seurallisempi kuin ennen, eli erittäin hyvä muutos, johtui sitten mistä tahansa!

Eilen meillä alkoi Minkun kanssa toko- kurssi Pro Caniksella. Ryhmässämme on vain kaksi koirakkoa, joten saimme erittäin intensiivistä ohjausta. Tunnin aiheena oli sivulletulo ja seuraaminen. Molemmat Minku osaa, mutta se tällä kertaa ohjattava olinkin lähinnä minä ;) Vartaloapujen karsinta, koiran innostaminen, hulluttelu... Paljon on minulla opittavaa! Tunnin lopuksi tutustuimme naksutinkoulutukseen, mitä en ole kenenkään koiramme kanssa harrastanut. Minku kun on fiksu tyttö, tajusi hyvinkin pian mistä sen naksun ja namin saa. Itsellenikin oli kiva päästä opettelemaan ihan uutta juttua ja tätä aion treenailla kaikkien tyttöjen kanssa aktivointimielessä kotosalla :)


2015-10-12

Erinomaista, erinomaista vain ja polskis :)


Viikonlopun mukavin koiramaisuus oli uimakauden korkkaus Tampereen Koirauinnissa Nokialla :) Lumo oli aivan kierroksilla jo uimalan pihassa eikä meno hyytynyt koko tunnin uintivuoron aikana. Matkassa oli kassillinen dameja ja niitä tytöille veteen heiteltiin, molskis altaaseen ja palautus ja uutta noutoa tekemään. Mukavan viihdyttävää ja rankkaa hommaa koirille, kyllä kotona uni maistui jokaiselle :) Varmasti mieluisampi vaihtoehto tytöille kuin Kouvolan näyttely, minne meidän piti sunnuntaina mennä. Sinne tuli kuitenkin tuomarinmuutos ja päätimme jättää ne kekkerit väliin, kyseinen tuomari kun oli Minkun "arvostanut" h:n arvoiseksi junnuluokasta ja Taikan ja Lumon eh:n arvoisiksi valioluokasta. Minkun veli Roni kävi kyseiseltä tädiltä Kouvolasta h;n hakemassa, joten näemmä linja piti...


Lauantaina kävimme SNJ:n päänäyttelyssä Hyvinkäällä. Tollereita oli paikalla 58 kipaletta joten mitään kummempia tulosodotuksia meillä ei ollut. Tuomarina toimi Eeva Rautala, jolla Taika voitti 2010 Suomen Voittajatittelin. Toki tämä oli aikana ennen pentuja, Taikan parhaina vuosina.

                                  Ai minäkö en enää ole huippukunnossa?!? kyseleepi Taika ;)

Uroksissa kisasi Viksu nuortenluokassa, saaden erin ja luokkavoiton. Säde kisaili myös nuortenluokassa, kovin turkittomana. Eri sieltä tuli kuitenkin ja luokan 3. sija.

Valionarttuja oli 6 ja Minku luokan nuorin. Tuomari kovin ihmetteli Minkun ikää ja päivitteli että eihän Suomessa vielä tuossa iässä (18 kk) voi valioitua? No joo, on niitä muitakin maita kuin Suomi missä voi .... Siihen nähden saamamme eri oli ihan ok, toki Minku esiintyikin upeasti. Jenna vei Taikan (kiitos!) ja Jarno Lumon, kumpikin esiintyi tosi hienosti. Kaikki 6 valiota saivat erin ja kilpailuluokassa Taika ja Lumo käteltiin ekana pois, sitten odotettu järjestys: Cola, Tiuku ja mukavana yllärina Minku 3. sijalle vielä sa:n kera :)

Minku pääsi kisaamaan myös sertistä mutta se meni korkeammalle mallille, kuten vara-sertikin. Minkun liikkeet olivat yllättäen muuttuneet arvostelussa lukevista hyvistä sertikehässä laiskoiksi, tällä tuomari perusteli sijoitusta. Yhtä hienosti Minku liikkui läpi koko kisan, mutta mitäpä siihen sitten sanomaan.

Hyvistä liikkeistä todisteeksi  Minkun saama arvostelu: "Erittäin hyvän tyyppinen ja kokoinen narttu. Miellyttävä pää ja ilme. Hyvin kehittynyt runko Vankka luusto. Sopusuhtaisesti kulmautunut. Hyvä karva ja väri. Liikkuu hyvin. Erinomainen luonne ja esiintyminen".

Ihan hienoa, että kaikki koiramme ja kasvattimme olivat erinomaisen arvoisia. Hieman kyllä tätä himmentää se, että vain 6 koiraa ei eriä saanut, tuosta koiramäärästä.. Ja mikä eniten harmittaa ko tuomarin toiminnassa oli se, että aggressiivisesti käyttäytyviä koiria laitettiin sijoituksille. Jos kehässä urokset huutavat toisilleen niin ettei niitä saada hiljenemään, ei luokkasijoituksia ja erejä tulisi mielestäni antaa, sama nartuilla- jos koira kehässä ollessaan räyhähtää toista kohden ilman mitään provosointia, ei sitä tulisi sijoittaa.

Esitimme vielä kasvattajaluokankin, kun 4 Magicfoxia oli paikalla. Sen kyllä tiesinkin että mitään sijoitusta oli turha odottaa, sillä luokkamme oli erittäin epätasainen (alla kuvaa todisteeksi). Mutta kiitoksia kuitenkin Susanna ja Jenna osallistumisesta! Ja Viksun isännälle Antille kiitoksia kuvasta :)



                        Magicfox`s kasvattajaryhmä: Minku, Lumo, Säde, Viksu

Nyt pidämmekin mukavasti näyttelytaukoa aina marraskuun lopulle saakka, jolloin käväistään Jyväskylän KV- näyttelyissä ja Kangasalan ryhmänäyttelyssä. Seuraavat näytelmät ovatkin sitten ensi vuoden puolella, koska ja missä, saapa nähdä. Nyt keskitytään muuhun kuin näytelmiin: harrastetaan agia, tokoa ja nose workkia ja varmasti piipahdellaan myös uimalassa koiria viihdyttämässä :)

2015-10-05

Minkun MH- luonnekuvaus, suoritettu hyväksytysti :)


Nyt se on virallisesti todistettu: Minku on tervepäinen nuori koira :)

Sunnuntaina lähdimme isän kanssa ajelemaan Mäntsälään, minne saimme Minkun kanssa paikan Pumit ry:n järjestämään MH- luonnekuvaukseen. Jarno ei harmittavasti päässyt mukaan ilmavoimien sotaharjoituksen vuoksi, mutta toivottavasti näkee edes osia kuvauksesta isän kuvaamalta videolta.

Kuka ei tiedä, MH tulee sanoista Mentalbeskrivning Hund. Kuvaus on alunperin Ruotsista kotoisin ja sillä mitataan koiran reaktioita erilaisiin yllättäviin ja arkielämästä poikkeaviin asioihin. Testi on erityisesti räätälöity nuorille koirille, alaikäraja on 18 kk. Ideana se, että koiralla olisi mahdollisimman vähän opittua käyttäytymistä ja sen reaktiot testissä kohdattaviin asioihin olisivat "autenttiset", ilman ihmisen vaikutusta. Testissä koiralle ei puhuta osoiden aikana, sitä ei edes katsota, vaan koira selvittää testin osiot itsenäisesti ilman ohjaajan apua. Osioiden välissä saa koiraa kehua ja rapsutella, makupaloja ei saa kuitenkaan antaa. Koiran toiminta osioissa kuvataan numeroin 1-5 ja testin selitteessä kirjoitetaan auki mitä mikäkin numero tarkoittaa. Kuvaajat valitsevat koiran reaktioita katsomalla mielestään koiraa kussakin osiossa parhaiten kuvaavan numeron.

Paikan päälle saavuttuamme käytimme Minkun pienellä lenkillä ja sitten odottelimme autossa kunnes edeltävä koira palasi testipaikalta. Kun kuvausvuoromme koitti, vaihdoin Minkulle kaulaan järjestäjien soljellisen nahkapannan ja kuvauksessa käytettävän liinamaisen hihnan.

Ensimmäinen osio testissä oli kontakti. Siinä testiohjaaja (to) otti Minkun matkaansa, käveli sen kanssa pienen lenkin, jututti Minkua ja rapsutteli, kopeloi vähän kroppaa ja tsekkasi hampaat. Tässä siis katsottiin sitä, miten kiinnostunut Minku on vieraasta ihmisestä, lähteekö vieraan mukaan ja antaako vieraan käsitellä itseään. Minkun arvio osiosta:

Kontakti, tervehtiminen: 3 Hyväksyy kontaktin vastaamatta siihen, ei väistä
Kontakti, yhteistyö: 3 Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta
Kontakti, käsittely: 3 Hyväksyy käsittelyn

Minku toimi tässä ihan kuten oletinkin. Ei ollut järin kiinnostunut vieraasta ihmisestä, ei hyppinyt eikä mennyt "pähkinöiksi", ei väistänyt vaan tyynesti lähti matkaan ja antoi kopeloida itseään.

Seuraava osio oli leikki. Siinä testiohjaaja otti esiin kankaisen purupatukan ja heitti sen minulle. Minä pidin Minkua pannasta kiinni, heilutin patukkaa pari kertaa maata pitkin, sitten viskasin patukan to:lle ja heittelimme sitä pari kertaa ilmassa toisillemme, sitten to viskasi patukan parin metrin päähän. Tässä katsottin lähteekö Minku patukan perään ja innostuuko leikkimään patukalla. Arviot:

Leikki, leikkihalu: 3 Leikkii, aktiivisuus lisääntyy / vähenee
Leikki, tarttuminen: 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
Leikki, puruote ja taisteluhalu: 1 Ei tartu esineeseen

Tässäkin osiossa Minku toimi kuten oletin. Patukalla leikkiminen ei juurikaan kiinnostanut, esine kiinnosti alkuun hieman ja sitä vähän närpittiin etuhampailla, sitten kiinnostus lopahti. Esimerkiksi agilityssä Minku ei palkkaudu lelulla. Kun lelun heittää, saattaa mennä perään muttei yleensä ota suuhunsa eikä leiki vetoleikkejä. Joskus kotona Minku vetoleikkiin innostuu, etenkin Lumon ja Taikan kanssa, mutta ihmisen kanssa todella harvoin.

Seuraavana vuorossa oli takaa-ajo. Siinä maahan oli merkitty viiva, minne siirryin Minkun kanssa seisomaan. Edessä n 10 m päässä oli maassa karvainen "rätti", joka oli sidottu naruun. Piilossa oleva apuhenkilö laittoi to:n merkistä rätin liikkeeseen, vetäen sitä vauhdilla maata pitkin. Minä pidin Minkua pantaan kiinnitetystä lyhyestä liinasta ja to:n käskystä astuin askelen eespäin ja vapautin Minkun. Tässä katsottiin stä, lähteekö Minku "pakenevan saaliin "perään ja jos lähtee, ottaako sen kiinni. Takaa-ajo toistettiin kahdesti. Minkun arviot:

Takaa-ajo 1. kerta: 2 Aloittaa, mutta keskeyttää
Takaa-ajo 1. kerta, tarttuminen: 1 Ei kiinnostu saaliista
Takaa-ajo 2. kerta: 2 Aloittaa, mutta keskeyttää
Takaa-ajo 2. kerta, tarttuminen: 1 Ei kiinnostu saaliista

Molemmilla kerroilla Minku singahti vauhdilla saaliin perään, mutta muutama metri ennen saalista pysähtyi häntä ylhäällä, puhahteli pari kertaa eikä mennyt katsomaan saalista. Minun kanssani kun otin Minkun hihnaan, tsekkasi saaliin eikä se kiinnostanut.

Tämän jälkeen tehtiin aktiivisuustasoa mittaava osio. Minä siirryin Minku hihnassa metsän reunaan osoitetulle paikalle. To aloitti ajan ottamisen (3 min), minä seisoin liikkumatta paikallani ja katselin puiden latvoja. Tässä tarkkailtiin sitä, mitä Minku tekee kun mitään ei tapahdu. Arvio:

Aktiviteettitaso: 2 Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata

Taaskaan ei ylläreitä tullut. Minkuhan on kotona, reissussa, näyttelyissä, missä vain, erittäin lunki tyyppi. Kun mitään ei tapahdu, pannaan pötkölleen. Ei vinguta, hyöritä eikä pyöritä vaan sillon levätään kun ohjaajakin on passiivinen. Eli ihan Minkun näköinen arvio tämäkin :)

Seuraavaksi tuli etäleikin vuoro. Siinä minä siirryin Minkun kanssa merkitylle paikalle ja pidin Minkua pantaan kiinnitetystä lyhyestä liinasta. Edessäpäin n 20 m päässä oli piilo, jonka takana oli kaapuun pukeutunut ihminen. Ihminen alkoi hiippailla esiin piilosta, lauleskella, hyppelehtiä kumarassa ja heitellä patukka- lelua ilmaan. Yritti näin houkutella koiraa luokseen ja leikkimään. Minkun arvio:

Etäleikki, kiinnostus: 3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
Etäleikki, uhka/aggressio: 1 Ei osoita uhkauseleitä
Etäleikki. uteliaisuus: 1 Ei saavu avustajan luo
Etäleikki, leikkihalu: 1 Ei osoita kiinnostusta
Etäleikki, yhteistyö: 1 Ei osoita kiinnostusta

Minku katseli hiipparoivaa etäleikkijää tarkkana vierelläni. Kun sain luvan päästää Minkun irti, neiti ei lähtenyt leikkijän luo vaan istui ja katsoi vaan, vähän puhahteli. Sanoinkin to:lle ennen osiota että Minku ei leikkimään lähde ja niin kävi. Kyllä minä koirani tunnen ;) Hetken aikaa siinä leikkijää seurasimme ja sitten sain luvan ottaa Minkun hihnaan ja käytiin tsekkaamassa leikkijä. Minku meni ystävällisesti tädin luo, nuuhkaisi ja siinäpä se mielenkiinto oli, eli ei mielenkiintoa.  Kunpa neiti metsässäkin suhtautuisi yhtä välinpitämättömästi kaikkiin marjastajiin ja muihin, ne pitää kyllä mennä tsekkaamaan ja hyppimään vasten...

Sitten oli leikit leikitty ja aloitettiin pelko-osio. Siinä minä kuljin reipasta vauhtia Minku hihnassa eteenpäin, osoitettua paikkaa kohti. Paikalla oli teline mihin oli ripustettu tumma miesten kokoa oleva haalari, haalari lepäsi mytyssä maassa. Kun pääsimme noin metrin päähän telineestä, kiskaistiin haalari ylös meidän eteemme. Samalla hetkellä pysähdyin, päästin hihnasta irti ja jäin passiivisena seisomaan haalarista n metrin päähän. To:n käskystä siirryin lähemmäs haalaria ja vielä toisen kerran, ihan haalarin eteen. Tässä katsottiin sitä pelästyykö Minku, lähteekö kenties paakoon ja tuleeko katsomaan haalaria. Tämän jälkeen otin Minkun hihnaan ja tehtiin ohitukset, eli kierrettiin haalarin vieritse kaksi lenkkiä ympäri Minku löysällä hihnalla, katsottiin väistääkö Minku haalaria ohituksissa ja onko yleensäkään kiinnostunut haalarista. Arvio:

Yllätys, pelko: 1 Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti
Yllätys, puolustus/aggressio: 1 Ei osoita uhkauseleitä
Yllätys, jäljelle jäävä uteliaisuus: 2 Menee haalarin luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
Yllätys, jäljelle jäävä pelko: 1 Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden muutosta tai väistämistä
Yllätys, jäljelle jäävä kiinnostus: 1 Ei osoita kiinnostusta haalariin

Minkua ei siis haalari kiinnostanut lainkaan. Kun haalari kiskaistiin ylös ja minä pysähdyin, pysähtyi myös Minku niille sijoilleen, ei pelästynyt, pakittanut eikä muutenkaan reagoinut. Kun siirryin lähemmäs haalaria, ei Minkua kiinnostanut. Lopulta minun käskettiin mennä haalarin eteen ja kutsua Minkua, silloin neiti tuli viereeni ja nuuhkaisi haalaria asenteella evvk. Ohituksissa Minku meni löysällä hihnalla haalarin ohi mennen tullen, eikä noteerannut haalaria lainkaan. Tätä koiraa ei siis ihan pienellä pelotella ;)

Seuraavassa osoissa testattiin ääniherkkyys. Kävelin Minku hihnassa eespäin kohti räminälaitetta. Kun pääsimme laitteen kohdalle, vedettiin laitteen rullia pitkin metallisia ketjuja ja kattilankansia. Kyllä siitä masiinasta lähtikin melkoinen meteli! Samalla hetkellä kun meteli alkoi, pysähdyin, päästin hihnasta irti ja käännyin laitetta kohti. Sitten to:n käskystä menin lähemmäs laitetta ja taas lähemmäs, lopulta sain kutsua Minkua, katsoen edelleen vain laitetta päin. Tämän jälkeen otin Minkun hihnaan ja tehtiin ohitukset laitteesta löysällä hihnalla kahdesti (samaan tyyliin kuin haalarilla). Arvio:

Ääniherkkyys, pelko: 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan
Ääniherkkyys, uteliaisuus: 2 Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
Ääniherkkyys, jäljelle jäävä pelko: 1 Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden muutosta tai väistämistä
Ääniherkkyys, jäljelle jäävä kiinnostus: 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

Kun räminä alkoi, Minku hypähti noin puoli metriä sivuun tuijottaen laitetta ja jäi siihen katsomaan. Päästin hihnasta irti ja Minku jäi siihen. Kun siirryin lähemmäs laitetta Minku oli edelleen aloillaan. Kun kutsuin Minkua edelleen laitetta katsoen, tuli Minku viereeni ja nuuhkaisi laitetta tyyliin mikäs se tämä on. Ohituksilla Minku ei edes katsellut laitetta vaan reipasta tahtia löysällä hihnalla mentiin ohi mennen tullen. Eli ole ääniherkkä meidän Minku, eipä ole kyllä ikinä ennenkään mihinkään ääniin pelolla reagoinut :)

Sitten pääsimmekin hauskaan osioon, aaveisiin. Olimme Jarnon kanssa miettineet, mitenköhän Minku näihin reagoi, ainakin puhina oli varma :) Tässä osiossa menin Minku hihnassa seisomaan merkitylle paikalle. Edessämme oikealla ja vasemmalla noin 5 m päässä oli kaksi piiloa. Pian piilojen takaa ilmestyi esiin hiljaa lipuen kaksi valkoisiin kaapuihin pukeutunutta, huppupäistä aavetta. Aaveet liikkuivat pikkuhiljaa lähemmäs ja lähemmäs. Lopuksi katsottiin miten Minku uskaltaa tulla aaveiden luo. Arvio:

Aaveet, puolustus/aggressio: 1 Ei osoita uhkauseleitä
Aaveet, tarkkaavaisuus: 3 Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista
Aaveet, pelko: 5 Peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta
Aaveet, uteliaisuus: 1 Menee katsomaan kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois
Aaveet. kontaktinotto aaveeseen: 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan

Tässä osoissa Minku yllätti minut hieman olemalla nössömpi kuin luulin :) Kun aaveet ilmestyivät piiloistaan, oli Minku edessäni häntä ylhäällä ja alkoi vahtipuhista ja puhinan välissä murista. Kun aaveet lähestyivät, laski häntä alas ja kun aaveet tulivat vielä lähemmäs, otti neiti ritolat hihnan mitan yli taakseni ja jäi sinne haukkumaan ja murisemaan. Kun sain luvan lähestyä aaveita Minku jatkoi haukahtelua ja murahtelua, ei tullut lähemmäs. Lopulta seisoin ihan toisen aaveen edessä ja kutsuin Minkua. Ei tullut vieläkään, sitten tuli kun otin aaveelta hupun pois ja Minku näki että sehän on ihminen! Sitten tultiin häntä vispaten tervehtimään. Sama toisen aaveen kanssa, senkin luo tultiin moikkaamaan kun olin ottanut hupun pois. Kotosalla Minku on aina se laumasta, joka ensimmäisenä menee häntä ylhäällä puhisemaan jos jotain epäilyttävää näkyy. Eli hälyttää laumalle. Kun lauman tuki (Lumo ja Taika) puuttui, eipä neidin rohkeus riittänytkään. Ihan hyvä sinänsä että ei ole hullunrohkea vaan omaa tervettä järkeä epäilyttävien asioiden kanssa. Ja kun asiat paljastuivat normaaleiksi (ihmisiksi), tuli moikkaamaan ja oli kuin että eipä tässä mittään.

Toiseksi viimeinen osio oli jälleen leikki, samaan tyyliin kuin kuvauksen alussa. Eli to:n kanssa heiteltiin patukkaa ja sitten patukan viskaus Minkulle. Arviot:

Leikki, leikkihalu: 2 Ei leiki, ei osoita kiinnostusta
Leikki, tarttuminen: 1 Ei tartu esineeseen

Minkuahan ei patukka enää kiinnostanut yhtään kun se oli jo nähty. Meni kyllä katsomaan kun patukka heitettiin, muttei koskenut vaan alkoi katsella muualle ja tuli sitten luokseni.

Viimeiseksi testattiin ampuminen, joka tehtiin 9 mm starttipistoolilla. Ampuja oli piilossa n 20 m päässä. Ensin yritin leikittää Minkua patukalla ja ammuttiin 2 laukausta. Sitten otin Minkun hihnaan ja ammuttiin toiset 2 laukausta. Arvio:

Ampuminen: 2 Häiritsevyys lisääntyy leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön

Minku lähinnä hämääntyi siitä, kun yritin to:n neuvon mukaan saada sen kiinnostumaan patukasta, heiluttelemalla sitä Minkun edessä ja ympärillä. Kun laukaukset tulivat, jäi Minku vain katsomaan laukausten suuntaan. Lelu ei (tietenkään, edelleenkään) kiinnostanut. Sama toisen laukauksen aikana. Kun testattiin laukaukset passiivisuuden aikana, katseli Minku vain rauhassa sinne missä ammuttiin. Sitten käveltiin Minkun kanssa kohti ampujaa (ampuja piilossa). Minku kulki rennosti häntä ylhäällä ja sitten meille kerrottiin että kiitos, testi ohi.

Lopuksi kuvaaja kävi kanssamme testin osioittain läpi, kertoi miten he olivat Minkun reaktiot nähneet ja vähän arvioitaan Minkusta. Lopputulema oli se, että minulla on oikein  mukava ja  rauhallinen koira, joka ei osoita aggressiota, on pehmeäsuinen, ei ääniherkkä ja palautuu kokemastaan nopeasti. Sellainenhan se meidän Minku on, kuvaus tutusta kaverista!

Kotimatkalla oli auton takapenkillä väsynyt koira, varmasti oli paljon prosessoitavaa hauskasta päivästä "huvipuistossa" :)



2015-10-03

Minku korkkasi valioluokan: VSP!


Tänään lauantaina kävimme Tuuloksen ryhmänäyttelyssä. Minku oli ilmoitettu ensimmäistä kertaa valioluokkaan, kisaamaan yhdessä Lumon kanssa. Taika lähti mukaan turistina, syömään osansa lihapullista :)

Tuomarina toimi springerspanieleita kasvattava ja melko tiukaksi tiedetty Tarja Hovila. Tollereita oli ilmoitettu 10 kpl, uroksia 3 ja narttuja 7. Näyttely järjestettiin kauppakeskus Tuulosen parkkihallissa, joka oli tiloiltaan yllättävän avara (kehät olivat kivan kokoiset), mutta toki hämärä, kaikuva ja tunkkainen. Koirat kun räksyttivät ja joissain autoissa varashälyttimet huusivat, oli äänimaailma melko mielenkiintoinen... Aremmalle koiralle siis kamala paikka, meidän tytöt laittoivat tottuneesti nukkumaan kun häkkiin pääsivät.

Parin tunnin odottelun jälkeen kehä alkoi. Urokset voitti Zaraja Remington (Koda), joka on ennenkin ko. tuomarilla pärjännyt. Nartuissa oli kisaamassa 1 avoluokassa (eh), 1 käyttöluokassa (eri) ja sitten meidän tytöt valioissa. Jarno vei ensimmäistä kertaa Lumon kehään, ja täytyypä sanoa että se meni todella hienosti! Lumo esiintyi kuin olisi aina Jarnon kanssa kehässä ollut, ei mitään moitteen sijaa. Eri tuli ja sitten Minkun vuoro. Minkunkin esiintyminen meni ihan putkeen, seisoi kuin patsas ja liikkui tuttuun tyyliinsä hienosti. Erin saimme mekin ja kilpailuluokassa Minku voitti Lumpparin, molemmat saivat sa:n. Veteraaneja oli 2 ja toiselle eri sa, toiselle eri.

Pn- kehässä kisasi siis 3 narttua. Veteraani siirrettiin Minkun taakse ja niinpä järjestys oli: Minku pn1, veteraani pn2 ja Lumo pn3. Mahtava valioluokan korkkaus Minkulta, tiukalta tuomarilta VSP ja 10. serti! Roppikehässä Koda vei voiton ja Minku sai jo kolmannen Suomen VSP- ruusukkeensa. Melkoisen hieno päivä!

Tässä vielä tyttöjemme hienot arvostelut:

Minku VSP: "Feminiininen narttu, erinomaista tyyppiä. Feminiininen hyvänmallinen pää, kaunis kaula ja ylälinja, eturinta saa vielä kehittyä. Oikean mallinen runko, hyvä luusto, hieman lyhyt ja pysty olkavarsi, sopivat takakulmaukset. Erinomainen turkki, hyvä häntä, vapaat liikkeet. Esiintyy kauniisti"

Lumo pn3: "Feminiininen narttu, erinomaista tyyppiä. Kaunismuotoinen nartun pää, purenta voisi olla tiiviimpi. Riittävä kaula, hyvä ylälinja , oikeanmallinen runko. Hyvä eturinta, sopiva luusto, hieman lyhyt ja pysty olkavarsi. Sopivat takakulmaukset. Hyvä häntä, erinomainen turkki, vapaat, ryhdikkäät liikkeet"