Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 EEV-17 EEVV-17 RIGAVW-18 HeVW-18 LTVV-19 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 EE VMVA LT VMVA HeVW-21 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 HeV-18 BY GR MVA LT VMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tytärten Myrrin (CIE FI JVA BY MVA EE MVA EE LT MVA JMVA LV JMVA LT JMVA BALT JMVA RIGAJW-18 JV-18 LTJV-19 RTK1 RTK2 RTK3 Magicfox`s Amarone) ja Hertan (CIE FI JVA EE MVA LT MVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Queen of Hearts) ja Myrrin tyttärien Charmin (CIB CIE FI KVA-VAHI FI JVA FI MVA EE MVA LT MVA FI JMVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Barbera) sekä Soman (Magicfox`s Carminoir) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2018-06-28

Lumon MEJÄ- kausi jatkui Orivedellä


Lumo kera palkintojensa: "Nämä kaikki - todellako Minun???" ;)

Lumo jatkoi Ilmajoen sateisen Juhannusmejän jälkeen MEJÄ- kauttaan jälleen tutussa aurinkoisessa kelissä Oriveden iltamejäkokeessa eilen. Käytiin tiistaina tekemässä Jarnon kanssa kokeeseen yksi korvaava jälki Juupajoen maastoihin. Jäljen teossa ei ollut muuta ihmeempää, homma sujui tutulla rutiinilla. Paitsi: kun suunnistettiin 1- osuutta ja oltiin päätetty minne makuu tulee, jatkattiin siitä vähän matkaa eteenpäin, niin metsässä alkoi näkyä liikettä. Otettiin seis ja katseltiin mitä siellä on. Metson morsmaikku koppelo se siellä paimensi höyhenet pörheinä tipulaumaansa ja me otettiin hissun kissun suunta takaisinpäin. Olipas suloinen näky, ei olla ennen törmätty! Purettiin siis jälkeä jonkin verran ja tehtiin suuntaan muutos, jotta seuraavana päivänä suorittava koira ei menisi pesuetta häiritsemään. MEJÄ:ssä näkee kyllä sellaista metsän elämää, mitä harvoin normilenkeillä tulee vastaan :)

Keskiviikkona Jarno lähti Lumon kanssa kokeeseen, kun minulla oli Myrrin tokon jatkokurssin ensimmäinen kurssikerta. Myrri on kyllä ikäänsä nähden taitava pikkuinen! Ei häiritse keskittymistä muut koirat, ihmiset, häiriölelut, namit... Vaan katse on minuun ja häntä vipattaa- mitä tehtäisiin :)
Pätevä pikkuinen jo tässä huimassa 5 kk iässä!

Tokon jälkeen odottelin viestiä Jarnolta, ja ilta alkoi olla jo pitkällä. Ei maltti riittänyt vaan laittelin tekstaria, että ovatko metsään hukkuneet kun mitään ei kuulu?!? No kohta puhelin piippasi, VOI 1 44 pistettä. Oli niitä viestejä kuulemma aiemminkin laitettu minun suuntaan, koskaan vaan eivät perille päätyneet. Hienoa tämä nykytekniikka...

Mutta siis Lumolta taas "iskän" kanssa hieno paluu 1- tuloskantaan! Kokeessa Lumolla oli tuomarina Sanna Rantanen, joka tuomaroi meidät myös Ilmajoella. Nyt tuli sitten murrettua Lumon "kirous", kun Sannan tuomaroimana saatiin 1- tulos :D Ei vaan, Lumo on kehittynyt tässä viimeisen parin vuoden aikana jäljestäjänä ihan huimasti. Jos mitään ihmeellistä ei satu, niin ykköstä voi yleensä odotella.

Seuraavaan MEJÄ- kokeeseen viikon päästä SNJ:n leirillä pääsee Minku. Tämä on aina sellaista vuorottelua lauman kesken, kuka kulloinkin kokeeseen pääsee. Etenkin nyt, kun meillä on peräti kolme koiraa kisaamassa voittajaluokassa.  Ja jos luoja suo, ensi vuonna kisaajia on neljä ;)

2018-06-25

Kaksi koiraa samalla jäljellä- Ilmajoen Juhannusmejä


Juhannusmejäkoira Lumo kera palkintojensa

Kulunut Juhannus jatkoi tämän vuoden teemaa: MEJÄ. Saimme paikan Ilmajoen Juhannusmejään, jonka järjesti Lakeuden Noutajakoirayhdistys ja Lakeuden spanielit. Matkaan lähdettiin koko lauman kera torstaina töiden jälkeen. Majoituttiin Seinäjoella hotelli Lakeudessa, joka olikin meille jo tuttu paikka. Yhtenä kriteerinä saunallinen huone jossa kuivatella mejämaastossa kastuneita kamoja ja läheinen iso puisto koirien ulkoiluttamiseen.

Jälkientekopäivänä satoi reippaasti lähes koko päivän ja seuraavan yön. Jarno kävi tekemässä jäljet minun lepäillessä koirien kanssa hotellilla. Kyllä siinäkin kastumaan pääsi, kun useampi ulkoilutus koko laumalla piti päivän aikana tehdä, aina kaksi koiraa kerrallaan. Meidän maaseutukoirien hihnakäytös kun ei ole priimaa, ei neljää koiraa kovin mielellään kaupunkioloissa kerralla lenkille vie...

Sunnuntaina lähdettiin aamusella kohti kokeen keskuspaikkaa. Siellä järjestelyt toimivat mukavasti ja koepäivä saatiin käyntiin vauhdikkaasti. Meiltä suorittamaan pääsi Lumo. Ammunta tehtiin startterilla ja Lumo päästi myös sirun tarkistukseen. Meille arpoutui päivän viimeinen jälki, joten pitkä päivä odottelun merkeissä oli edessä. Onneksi koirat osaavat huilia ja viihtyvät autossa, joten tässä ei ongelmaa.

Jarnon opastus oli päivän kolmantena ja sillä välin lenkittelin tytöt taas pari kerrallaan. Siinähän se aika mukavasti kului omaa vuoroa odotellessa. Sadekin oli vihdoin tauonnut, tuuli kylläkin paikoin reippaissa puuskissa.

Vihdoin oli meidän aika lähdetä suorittamaan. Tuomariksi saatiin Rantasen Sanna, joka on Lumoa tuomaroinut pari kertaa aiemminkin, itse asiassa ekan kerran Lumon ihka ekassa kokeessa. Metsään siirryttiin oppaan johdolla ja osoitin alkumakuun Lumolle. Makaus tutkittiin ja siitä ohjausmatka edeten. Vähän sen jälkeen kun ohjaus loppui, katosi Lumolta "punainen lanka". En tiedä oliko sade huuhtonut jälkeä ja oudoksesta teki kuivan kesän jälkeen temput Lumon nenälle, vai oliko metsässä jotain muuta mikä kiinnosti enemmän. Hyvin Sanna antoi Lumon hakea, tehtiin laajaa kierrosta vasemmalle, mennen pari kertaa jäljen yli noteeraamatta sitä mitenkään. Kun oltiin aikamme pyöritty, kysyi Sanna onko tämä normaalia käytöstä, ettei ole mitään terveydellistä vikaa mikä estää haistamasta tms. Sanoin ettei ole normaalia eikä tietääkseni fyysisiä vikoja pitäisi olla. Päätettiin vielä kokeilla ja otettiin uusi alku ekalta makaukselta. Siitä lähtien minulla olikin tuttu Lumo liinan päässä. Hienosti edeten jälki loppuun, makauksia jäi pari merkkaamatta, yksi merkattiin hyvin ja kaato kiinnosti. Mystinen juttu, Sannan sanoin "jäljellä oli kaksi eri koiraa".

Keskuspaikalla nautittin maittava lounas ja sitten tulosten lukuun. Tulostaso oli ehkä normaalia heikompi, varmasti säällä oli osansa asiaan. Lumon suoritus oli päivän keskitasoa. Tässä koekertomus, jolla saatiin VOI 2, 34 pistettä:

"Ohjattu lähtö alkumakauksen tutkimisen jälkeen. Lumo jäljestää mukavaa kävelyvauhtia, tilanteen mukaan sekä maa- että ilmavainua käyttäen. Jäljen alku on runsasta pyöritystä, jäljestyksen punainen lanka ei ole löytyä eikä matka etene. Todetaan hukka ja otetaan uusi alku ensimmäiseltä makaukselta. Sitten työ asettuu uomiinsa ja jäljestys alkaa sujua. Osuuksilla vain muutamia narun, puolentoista mittaisia tarkistuspyörähdyksiä. Ensimmäisen kulman katko ratkeaa osin rengastaen, osin tekijöiden jälkiin tukeutuen. Toinen ja kolmas pienillä suunnantarkistuksilla. Makauksista ensimmäistä ei arvostella puhtaan jäljen osoittamisen vuoksi, toinen ja kolmas ohittuu, neljäs merkataan. Kaadolle suoraan, jää tutkimaan sorkkaa. Harmittava alku muuten hyvässä työssä!"

Kokeessa palkittiin molempien tuomariryhmien "päivän positiiviset". Olipas mukava yllätys kun Sanna valitsi tähän Lumon :) Saatesanoin, jäljellä oli kaksi täysin eri koiraa, hienosti koottu loppusuoritus alun hukan jälkeen. Palkinnoksi tästä Lumo sai narulelun (josta tulikin Myrrin suosikki) ja ruokakupin. Hieno ajatus tämä "päivän positiivinen", otetaan ehdottomasti omaakin kokeeseen jatkossa :)

Sunnuntaina vietettiin lepopäivää kotosalla järvilenkin merkeissä. Matkaan lähti Myrrille varis ja kassillinen dameja. Alkuun, pienen uimapulahduksen jälkeen, tehtiin varisnoutoja. Ensin leikitin Myrriä variksella innostaen, sitten heitto- Myrri säntäsi perään ja hyvällä otteella yhtään epäröimättä varis suuhun ja palauttamaan. Ekat parit palautukset vietiin "aarre" minusta ohi, mutta innostuksella tuotiin takaisin ja sain palkata. Välissä otettiin vähän hakuruutua isoille, Myrrille tuotti pikkaisen ongelmaa odottaa omaa vuoroaan kun olisi halunnut sännätä hakemaan aina kun isot lähti suorittamaan... Hyvin silti malttoi eikä vinkunut/haukkunut. Lopuksi tehtiin Myrrille vielä oma "ruutu". Vein, Jarnon pitäessä Myrriä, maastoon pari siipidamia ja variksen. Ensin palautui lähimpänä oleva dami, tosi kivasti käteen. Sitten lähetys ruutuun takaisin (tämä oli ihan uutta juttua, ennen on tehty vaan motivoitua hakua) ja sinnehän se Myrri lähti, ja hetkeäkään empimättä varis suuhun ja palautus! Kyllä on riistainto melkoinen, taipparit tähtäimessä sitten ensi vuonna ja tällä hetkellä tuntuu, että ne voitaisiin jopa läpäistä :)



Myrrin hienoja varisnoutoja

Hakujen jälkeen lenkkeiltiin järvi ympäri ja sitten vielä muutamia vesinoutoja porukalle. Olikin taas tyytyväistä koiraa sen jälkeen!

Paljon tuli Juhannuksen aikana taas lauman kanssa tehtyä ja touhuttua, vaikka henkinen jaksaminen oli lujilla. Saimme suru- uutisen Juhannusta edeltävä torstaina, Minkun Maisa- tyttöjen oli nukutettu ikiuneen :( Asia on todella kipeä ja itkulle ei tahdo loppua tulla edelleenkään. Lyhyesti, Maisa alkoi saada hermostollisia oireita ja kohtauksia n kuukausi sitten. Tapahtumien alkua edelsi 4 kk iässä annettu Bravecto ja samaan aikaan antibioottikuuri pissatulehdukseen. Monenlaista tutkimusta tehtiin ja lääkityksiä kokeiltiin, mikään ei kuitenkaan vienyt oireita pois. Juhannusviikon keskiviikkona kunto romahti, eikä muita vaihtoehtoja jäänyt kuin päästää pieni pois :( Valtavan surullista ja kaikki ajatukset on Maisan omistajien Vilman ja Jarnon luona. Paljon pidettiin yhteyttä Maisan oireilun aikana ja viimeisetkin hetket yhteydessä oltiin. Ja ollaan myös jatkossa. Kiitoksia teille Vilma ja Jarno Maisan parhaasta hoidosta! Kuolenmansyyn tutkintaan otettiin Viikissä näytteitä, joista saadaan sitten tietoa aikanaan. Ehkä silloin on aika Maisan muistopäivitykselle, nyt vielä sattuu liikaa....


Pieni, mutta niin Rakas alusta loppuun saakka - Maisa 16.01.2018-21.06.2018

2018-06-19

Erinomainen jälkityöryhmä- Rouva 50 pistettä!


Taika kera löytämänsä sorkan ja palkintonsa sekä kokeemme maskotti Myrri :)

Viikonloppuna oli tämän vuoden toisen, yhdessä Jarnon kanssa järjestämämme, MEJÄ- kokeen aika. Perjantaina vietettiin "vapaapäivää", Jarno viimeisten maastotiedustelujen ja tavaroiden keskuspaikalle Ikaalisten Särkipirtille roudaamisen merkeissä, minä kauppareissun ja kokeen ruokien kokkailun. Oli siinä taas hommaa koko pitkäksi päiväksi.

Lauantaina aamulla pakattiin auto täyteen tavaraa ja mukaan tulevat koirat Taika ja Myrri. Kotiin jäivät Lumo ja Minku, joita vanhempani tulivat hoitamaan viikonlopuksi. Isot kiitokset jälleen! Koepaikalle päästyämme minä aloin kokkailla aamiaista ja Jarno laittaa jälkien tekoon tarvittavaa välineistöä esiin. Yhdeksän jälkeen alkoi porukkaa saapua paikalle, ja päivä päästiin polkaisemaan käyntiin mukavasti ennen kymmentä.

Kokeessa oli neljä AVO- ja kaksi VOI- jälkeä. Me teimme Jarnon kanssa kaksin yhden AVO- jäljen, samoin toinen jälkipari kellä oli "oma sieni" mukana. Nimitys herätti hilpeyttä, tarkoittaa siis jälkiparista sitä, joka vetää sientä perässä- ei siis suunnista, merkkaa tai opasta. Me saimme oman jälkemme tehtyä hyvissä ajoin ja sitten koepaikalle lämmittämään saunaa ja laittelemaan lounasta esiin. Ilta siinä kuluikin jäljentekijöiden saapuessa, syödessä ja saunoessa ja mukavia rupatellessa. Viimeiset porukat lähtivät majalta vähän ennen ilta yhdeksää, jolloin meillä alkoi seuraavan päivän ruoan valmistelut ja jälleen päiväksi koetarvikkeiden laitto esille.

Sunnuntaiaamuna kelloni soi 04.00. Kokeen ylituomarin Jarmo Nummijärven toiveesta aloitettiin koe klo 05.00, sillä päivästä oli odotettavissa lämmin ja koirien parasta ajatellen yritettiin koe vetää läpi ennen lämpötilojen nousua turhan korkeiksi. Mitäpä sitä mejäkansa ei olisi valmis tekemään, koirien eteen! Joten minä aloitin aamupalan kokkailut ennen kukon kiekaisua ja siinä 04.30 aikaan alkoi porukkaa saapua paikalle. Kun tuomari tuli ja kaikki olivat koolla, piti Jarno ensin vastaavan koetoimitsijan roolissa puhuttelun ja sitten tuomari oman alkupuhuttelunsa. Tämän jälkeen siirryttiin ulos, missä ammunta suoritettiin. Kellään koirista ei ollut ongelmia paukun siedossa, joten jälkisuoritukset päästiin aloittamaan n. klo 05.30.

Taikalle tuli suoritettavaksi päivän ensimmäinen AVO- jälki. Ilma oli mukavan vilpoinen, auton lämpömittari näytti +5 astetta kun siirryttiin odottelemaan jäljen alkupäähän oppaan saapumista sorkan viennistä. Kohta opas saapuikin ja siirryttiin metsään yhdessä tuomarin kanssa. Taika oli hyvin kiinnostunut alkumakuusta ja sitä hetki tongittiin, ja sitten määrätietoisesti jälkeä edeten matkaan. Ensimmäisellä osuudella ei jäljeltä poikettu metriä enempää, jos sitäkään. Ensimmäisellä kulmalla tutkittiin makaus tarkasti, sitten hetken katselu minuun päin (tuleeko palkkaa?!?), kun ei tullut, lähdettiin täydellisesti uudelle osuudelle. Tassuttelevauhtikin alkoi vähän kiihtyä, mummo oikein innostui tehtävästään :) Toinenkin osuus mentiin jälkitarkasti, muutamia ojan ylityksiä matkalle mahtui. Ojissa ei ollut vettä, mutta riistan jälkiä sitäkin enemmän. Ne eivät Rouvaa häirinneet, vaan määrätietoisesti matkaa jatkettiin ja kohta oltiinkin toisella makauksella. Sitä oikein syötiin pidemmän aikaa, viivyttiin oikein kunnon tovi. Nyt ei edes katsottu minua ennen jatkamista uuteen suuntaan, vaan suoraviivaisesti Taika otti uuden kurssin ja kohti viimeistä osuutta. Täysin jälkitarkasti edettiin, ja lopulta loivassa ylärinteessä siinsi sorkka. Sille Taika tassutteli tyynen rauhallisesti ja jäi sorkkaa tutkimaan. Sain luvan kiittää ja kyllä kiitinkin! Rouvalle kanafilee palkaksi tehdystä loistavasta työstä ja iloisin mielin siirryttiin ulos metsästä :)

Kuskattiin tuomari seuraavan jäljen alkupaikkaan, jonka Jarno opasti. Hetken odottelun jälkeen seuraava jäljestysryhmä pääsi matkaan ja minä ajelin jäljen loppupäähän odottelemaan. Odotteluaikana lenkittelin Taikaa ja Myrriä. Molemmilla nenät kävi ja metsään oltaisiin lähdetty mieluusti tutkimaan jälkiä, Rouva ei siis työstään väsynyt ja Myrri olisi kanssa halunnut mennä suorittamaan. Kun Jarnon opastus oli ohi, vietiin tuomari kolmannen jäljen alkuun ja tässä vaiheessa Jarno heitti minut ja koirat keskuspaikalle. Siinä autossa katsoin tuomarin antamat maastokortit läpi ja näin Taikan pisteet. En ollut uskoa silmiäni- täydet 50 pistettä!!! Olihan se upea suoritus sieltä liinan päästäkin katsottuna, mutta 50 pistettä! Epäuskoisena kerroin Jarnolle, "et ikinä arvaa....." Sitten itkettiin/naurettiin liikutuksen vallassa Mummon katsellessa takapenkiltä sen näköisenä, että mitäs siinä vetistelette, kyllähän te tiesitte että minä osaan :) Aivan uskomaton fiilis, ei sanat riitä kuvaamaan.

Keskuspaikalla minä aloitin sihteerin hommat ja kirjoittelin koekertomuksia puhtaaksi sitä mukaan kun niitä maastosta saapui. Ohessa lämmittelin lounasta tarjolle (eilistä makaronilaatikkoa sekä edellis kokeen suosikkia, thai currya) ja huolehdin siitä että Jarnon sytyttämä sauna pysyi päällä. Tähän sain onneksi apua kokeen osallistujan mieheltä, kiitosta vaan "saunamajurille " :) Pikkuhiljaa jäljestäjiä alkoi maastosta saapua saunomaan ja syömään. Koska oltiin aloitettu niin aikaisin, saatiin viimeiset suorittajat majalle jo klo 13. Uskomattoman hienoa, että koe vedettiin niin reippaasti läpi, eikä koirillekaan ehtinyt tulla liian kuuma ilma! Kun olin saanut viimeiset koekertomukset sekä kokeen pöytäkirjan kirjotettua ja tuomari oli saunonut ja syönyt, aloitettiin tulosten luku.
Kuten tapana on, ensin luettiin nollan saaneet avoluokasta. Minä sihteerinä luin koiran nimen, jäljen numeron ja ohjaajan ja tuomari luki koekertomuksen. Kaksi nollasuoritusta avoluokkaan ja kaksi tulosta. Toinen tuloksista tuli pitkäkarvaiselle mäyräkoiralle, hienot 48 pistettä, onnitellut! Ja sitten toinen meidän Mummolle. Ennen kuin tuomari luki Taikan kertomuksen, hän piti paikalla olijoille pienen puhuttelun siitä, milloin koira saa täydet pisteet. Ei ole kyse siitä että "järjestäjän koira tietenkin aina palkitaan hyvin jne.." vaan että hän ei voi kuin palkita koira ansaitsemillaan pisteillä, kun koiran suorituksessa ei ole mitään moitittavaa. Aplodit olivat melkoiset, kun 50 pistettä julkistettiin!  Tässä Taika koekertomus: "Alkumakaus kiinnosti. Harmoninen, tasaisen varma, jälkiuralla maavainuisesti tapahtuva jäljestyssuoritus. Makaukset merkattiin. Kulmat tarkasti. Kaadolle pysähdyttiin. Erinomainen jälkityöryhmä".

Voittajaluokassa toinen koirakko sai 0 ja toinen hienon VOI 1 46 pistettä, onnittelut! Kokeen tulostaso oli siis melkoisen hyvä tuloken tehneiden osalta, kolme ykköstä hienoin pistein. Nollan saaneet koirakotkaan eivät vaikuttaneet kovin pettyneiltä tuloksiinsa, kaikkien mielestä tärkeintä oli se että koirilla oli ollut kivaa! Myös ihmiset olivat viihtyneet, kokeen järjestelyjä ja tunnelmaa sekä ruokaa kehuttiin useammankin toimesta, olipa järjestäjänä hienoa kuulla että hyvin onnistuttiin! Raskas rupeama, mutta sen arvoinen :)


Myrri ei koepaikalla paljoa stressannut, tässä kuunnellaan tulosten julkistamista :)

Kokeen päätyttyä alkoi meillä keskuspaikan siivous, siinä vierehtikin hikiset pari tuntia. Sitten ajeltiin viemään printteri ja sirunlukija ISKK:n keskuspaikalle Koiralaan, ja sitten kotia kohti. Kyllä olikin illalla väsynyttä koirakanssa kotisohvilla, Myrri "maskotti" (voi sitä rapsutusten määrää mitä pikkuinen keräsi viikonlopun aikana!), Taika nenätyökuningatar ja äidin ja isän hyvässä hoidossa olleet Lumo  ja Minku...Tyytyväisiä koiria kerrakseen!

Viikonlopun aikana saatiin myös erittäin hieno uutinen. Lumon sisko Olga oli saanut viimeisen valionarvoon vaadittavan evl- tuloksen TOKO:sta ja näin ollen saa liittää nimenstä eteen tittelin FI TVA eli Suomen tottelevaisuusvalio! Siinä on kyllä titteli, jota ei kovin monelta tollerilta löydy. Valtava määrä työtä ja panostusta siihen on ladattu, aivan mahtava juttu ja valtaisat onnittelut Titta vielä tätäkin kautta!!! Ja toinenkin hieno uutinen saatiin Minkun veljeltä Sulolta, joka mejäili samaan aikaan Keuruulla VOI 1 45 pisteen edestä. On se vaan upeaa, että kasvatit harrastaa ja tekevät vielä mahtavia tuloksiakin! Onnittelut myös Johannalle :)

Tuleva Juhannus vietetään Ilmajoen mejäkokeessa, jonne lähdetään torstaina töiden jälkeen. Hotelli Seinäjoella on siis meidän "juhannusmökki", aaton Jarno tekee jälkiä ja Juhannuspäivänä Lumo pääsee töihin. Kyllä tämä laji vaan koukuttaa, ei voi muuta todeta! Ennen Juhannusta tuskin enää blogia päivitän, joten oikein ihanaa keskikesän juhlaa kaikille lukijoille kera nelijalkaisten perheenjäsenten!

2018-06-13

Lumo Jarnon kanssa MEJÄ:ssä, VOI 1 47 pistettä!

Niinpä se vaan taitaa olla, että meidän Lumo on iskän tyttö :) Viime vuodelta Lumon paras tulos tehtiin Jarnon kanssa, 46 pistettä ja valioituminen. Eilen sitten napsahti Lumon mejähistorian parhaat pisteet Ylöjärven iltamejästä!

Jarno huhki tiistai- illan Ylöjärven Parkkuussa koejälkiä tekemässä. Eilen oli sitten itse suorituspäivän vuoro. Minä en matkaan lähtenyt, sillä Myrrin pentutoko osui samalle illalle ja mitäpäs siellä mejäkokeessa minulla oltaisiin tehty. On se hienoa, kun voidaan näin pariskuntana jakautua harrastamaan koiriemme kanssa!

Kokeen järjestäjänä oli Parkkuun metsästysseura ry ja vastaavana koetoimitsijana toimi Lukkalan Pete. Kokeessa oli neljä voittajaluokan koiraa, kaikki noutajia (Peten chessie, kaksi labbista ja Lumo). Jarno pääsi opastamaan tekemänsä jäljen chessie Tarmolle, ja Tarmosta tulikin tällä reissulla JVA! Isot onnittelut Petelle!

Lumon suoritusvuoro oli päivän toiseksi viimeisenä. Pentutokosta palailtuani odottelin kuumeisesti, koska puhelin piippaa viestin merkiksi. Ja tulihan se viesti sieltä, hienoa työtä oli Lumo tehnyt :) Ainostaan kaatokäytöksessä oli hieman parantamista- liekö sorkassa kuhisseet muurahaiset syy miksi Lumo ei siitä niin kiinnostunut ollut kuin yleensä. Sitten odoteltiin ilta tulosten julkistamista ja 22.30 aikaan tuli viesti, 47 :) Eli huimat 47 pistettä, Lumon tähän saakka paras MEJÄ- suoritus! Saa Jarno ohjata jatkossakin, jos tähän malliin pisteet paranee!

Koekertomuskin oli mukavaa luettavaa: "Lumo nuuhkii alkumakuun. Hyvin ohjattuna maa- ja ilmavainuiseen jälkiuran päällä etenevään työhön. 1. osuuden puolivälissä pikku lenkki sivulla. 2. osuuden alussa ja 3. osuuden lopulla pikku kaarros sivussa. 4. osuus jäljen mukaisesti. Kulmista ensimmäinen on katko. Se rengastaen jatkoon. 2. meinaa ensin hieman oikaista, mutta palaa juuri ennen seuraavaa osuutta tarkistamaan kulman kohdan. Viimeinen jäljen mukaisesti. Makuut merkkaa kaikki pysähtyen ja nuuhkien, tosin kolmannen osoitus olisi saanut olla selkeämpi. Ilmavainulla kaadolle jota nuuhkaisee ja jää, mutta saisi olla siitä kiinnostuneenpi". VOI 1 47 pistettä, tuomarina Tommi Sianoja.


Taitava Lumo!

2018-06-11

Piemonte- pentueen pentutreffit

Viikonloppuna vietettiin odotettua tapahtumaa, Piemonte- pentueen pentutreffejä. Treffit järjestettiin Hämeenlinnassa luonnonkauniilla Könnölän matkailutilalla. Sieltä olimme vuokranneet mökin, samoin Heidin porukka ja pikku-Maisatytön perhe. Muut osallistujat ajelivat päiväseltään paikalle.

Viikonloppu alkoi perjantaina, kun töiden jälkeen ajelimme paikan päälle valmistelemaan seuraavan päivän tapahtumia. Kaikille osallistuville kuudelle pennulle vedimme maanomistajan luvalla pienet MEJÄ- jäljet ympäröivään kangasmaastoon. Sitten laiteltiin tavaroita lajikoulutuksia varten esille ja illalla treffattiin Lucaa, joka oli saapunut paikalle samoihin aikoihin meidän kanssa. Olikin hyvät leikit sisaruksilla :)

Aamulla jatkettiin tapahtumavalmisteluja ja sitten alkoi porukkaa saapua paikalle. Päivä oltiin päätetty aloittaa klo 9.30. Ensin Jarno piti tervetuliaispuheen ja käytiin läpi päivälle suunniteltu ohjelma. Varsinaiset koulutukset aloitettiin kymmenen aikoihin, MEJÄ:n ollessa ensimmäinen laji.

Pennut (Myrri, Vanni, Maisa, Luca, Nipsu ja Brio) kokoontuivat lähelle jälkien alkua kuuntelemaan laukaukset. Jarno ampui kahdesti startterilla, ensimmäisen laukauksen kauempaa pennuista ja toisen n 20 m päästä. Olipas mukava huomata että kukaan ei laukauksia pelännyt!

Myrri, jonka kanssa ollaan jo muutamia pieniä mejäjälkiä tehty, toimi esimerkkisuorittajana ja muut saivat seurata läheiseltä tieltä jäljestystä. Reilun 100 m jälki mentiin kivalla vauhdilla ja tyylillä, häntä heiluen iloisesti sorkalle :) Sitten pääsivät muut pennut omille jäljilleen. Minä vein aina sorkan jäljen loppuun ja toimin oppaana, Jarnon ottaessa kuvia suorituksista. Kaikki pennut olivat hyvin kiinnostuneita verestä, ja kukin omaa vauhtiaan jäljet eteni. Kovin maavainuista porukkaa ainakin tässä vaiheessa, katsotaan sitten mitä ikä ja kokemus tuo tulleessaan. Varsin lupaavia nenän käyttäjiä olivat jokainen!



Myrri saappuu sorkalle


Luca jäljellä


Kun kaikki olivat jälkensä suorittaneet, palailtiin meidän mökille missä pidettiin pieni näyttelykoulutus. Minä näytin Taikan kanssa kehässä esiintymisen mallisuorituksen ja kerroin mitä näyttelyissä tapahtuu ja mitä koiran tulee osata - eli treenattavat asiat ennen ensimmäisiä pentukehiä. Tämän jälkeen jokainen pentu tuli yksitelleen kehään, tehtiin vähän seisomis- ja käsittelyharjoitteita ja juoksukierrokset. Pikkuisen oli virtaa kavereilla, ja toki melkoinen häiriökin kun muut pennut hihnoissa seurasivat kehän laidalla. Mutta hyvin kaikki suoriutuivat, etenkin Luca oli jo varsinainen pro, olihan hän edellisviikolla jo käynyt näyttelytouhun aloittamassa mätsärissä, missä sijoitus reilun sadan koiran joukosta huima BIS4!

Näyttelytreenin jälkeen olikin lounastauon vuoro. Jarno laittoi grillin lämpiämään ja porukalla laiteltiin tarjoilut esiin. Lounas aloitettiin tarjoamillamme kuohuviinilasillisilla ja toteutettiin muuten nyyttäriperiaatteella. Olikin maittava ja riittoisa lounas! Salaatit, leivät, pihvit, makkarat, bataatit, kahvit ihanine torttuineen ... Kiitos kaikille! Kun vatsat olivat täynnä, piti Emmi pienen luennon pennun rauhoittumisharjoituksista, Brion toimiessa esimerkin näyttäjänä. Kiitos Emmi, varmasti kaikki saimme ideoita asian toteuttamiseen kotioloissa!


Porukkaa lounastamassa

Tämän jälkeen oli TOKO- opetuksen vuoro. Minä, Heidin ja Emmin (jotka ovat tokoilleet enemmän) avustuksella kerroin mitä alokasluokassa tapahtuu. Tämän jälkeen Minku näytti esimerkkikoirana TOKO:n alokasluokan liikkeet. Hyvin oli mammalla muistissa, vaikka edelliset treenit oli ennen pentuja :) Sitten Caro pääsi näyttämään vähän ylemmän luokan menoa, eli tunnistusnoutoa, jonka jälkeen kaikki pennut pääsivät opettelemaan tunnistusnoudon alkeita.


Caron tunnistusnouto

Seuraavana ohjelmassa oli taipumuskokeen esittely. Jarno kertoi ensin kokeen kulun, ja sitten näytettiin esimerkkiä, tällä kertaa Lumon kanssa. Ensin lokin nouto rannalta ja sitten veneestä heitetyn lokin kanssa, hienosti menivät molemmat. Sitten hakuruutua siipidamein. Pennut pääsivät tutustumaan riistaan, kaikki noutamaan varista (Myrri näytti esimerkin) ja halukkaat myös lokkia. Hienosti kiinnosti riista kaikkia! Varsinkin Nipsu oli jo melkoinen vesinoudon mestari, lokki palautui vedestä kuin vanhalta tekijältä konsanaan :)


Maisa innoissaan variksesta :)


Nipsu noutaa lokkia

Viimeisenä osiona esiteltiin VEPE. Kumivenettä ei ollut käytössä, mutta onnistui se soutuveneelläkin. Ensin Lumo näytti veneestä hypyn ja tämän jälkeen Caro teki esineen vientiä ja veneen hakua. Sitten halukkaat pennut pääsivät soutelemaan ja kokeilemaan veneestä hyppyä. Soutuvene ei siihen ole paras valinta, koska on liukas ja kovat reunat. Muut eivät kokeilleetkaan loikkaamista, mutta vesipeto Nipsu tuli veneestä hienolla hypyllä :)


Caro vepeilee

Siihen loppui pentujen koulutuksellinen osio ja alkoi vapaa-aika. Päivän aikana pennut eivät olleet kontaktissa vaan keskityttiin tekemiseen. Nyt pääsi porukka irti ja voi sitä menoa! Painia, uimista, leikkiä :) Sopuisaa sakkia kyllä olivat, yhtään isompaa kähinää ei tullut vaan leikit sopivat hyvin yksiin ja kaikki olivat menossa mukana. Kun väsymyksen merkkejä alkoi ilmaantua, pennut pääsivät hihnaan ja lepäämään, kuka mökkiin ja kuka autoon. Olikin unista ja tyytyväistä porukkaa!

Kiitos kaikille osallistuneille aktiivisuudesta ja hyvistä keskusteluista sekä palautteesta! Tyytyväisin mielin eilen kotiin ajeltiin ja lauma väsyneitä koiria oli varmasti vähintään yhtä tyytyväisiä :)


Tunnelmia kotosalta pentutreffien jälkeen :)

2018-06-04

Näyttelyitä ja treenejä


ROP Lumo ja ROP-vet Taika Keurusselän rannalla kera palkintojensa

Kuluneelle viikonlopulle oltiin suunniteltu näyttelyt molemmille päiville. Ensin Äänekoskella ja sitten yöksi hotelli Keurusselkään ja seuraavana päivänä näyttelyt Mänttä-Vilppulassa. Matkaan lähdettiin lauantaina jo aamuaikaisella, sillä kehät alkoivat klo 10.

Tuomarina tollereilla oli meille uusi tuttavuus, Pirjo Aaltonen. Meidän tyttöjen lisäksi ilmoitettuja tolloja oli vain yksi, tuttu kisakumppanimme Kerttu. Kerttu aloitti kehät saaden erin. Sitten olivat vuorossa valiot eli me. Lumon esiintyminen meni todella hienosti ja eri tuli. Minkukin esiintyi ihan kivasti, mutta paras terä puuttui. Eri saatiin kuitenkin. Kilpailuluokassa Lumo voittoon sa:lla, Minkun saldoksi jäi sileä eri. Siihen olin tämän hetken turkkitilanteessa ihan tyytyväinen.

Rouva veti tuttuun tapaansa veteraanikehän ilolla. Arvostelussa lause "iloisesti kannettu häntä" kertoo mitä mieltä Taika näistä touhuista on :) Hieman löysä kunto tiputti sa:n pois, mutta eri tuli ja sitä myötä se 38. ROP- veteraanisija!

Pn-kehää ei sitten varsinaisesti pidetty, vaan Jarno kävi Lumon kanssa hakemassa ROP- ruusukkeen. Sitten otettiin kuva missä olivat meidän tupla- ROP:t äiti ja tytär :)


Päivän ROP:t, tuomarina Pirjo Aaltonen

Illalla hotellissa lenkiteltiin tyttöjä (ja vitsit oli hyttysiä!), ja käytiin syömässä erinomainen illallinen. Erityismaininta siitä, että listalta löytyi Amaronea!

Yön aikana alkoi taas minun vanha tuttu migreeni ilmoitella olemassa olostaan, ja yö menikin sen myötä aika surkeasti. Jarnokaan ei nukkunut kunnolla, kun hotellin sänky ei selälleen sopinut. Aamiaisen aikana tehtiinkin yhdessä tuumin päätös, että päivän näyttely jätetään väliin. Niitähän on meillä jäänyt tänä vuonna välistä jo melkoisen monta, mutta oman jaksamisen (ja haluamisen) puitteissa mennään. Joten, tavarat kasaan ja ajelemaan kohti kotia.

Kotona lepäiltiin ensin muutama tunti ja olotilat parani molemmilla. Kun päivän pahin paahde vähän helpotti, pakattiin damit, siipidamit ja varikset kassiin ja suunnattiin järvelle. Siellä ensin Myrrille varisnoutoa maalla. Kyllä pieni hakee hienosti! Muutama nouto tehtiin ja sitten vuoroon  muut koirat. Myrrin hakuinnosta kertoo se, että kiskaisi itsensä irti puusta missä kaikkien hihnat olivat kiinni, ja Taikan hakuvuorolla sinkosi mukaan ja toi ruudusta variksen! Loisto homma :)


Myr hakee vaakkua


Minku palauttaa siipidamia. Näyttää ihan pennulta tässä kuvassa :)

Maanoutojen jälkeen siirryttiin rannalle ja siellä haettiin dameja sydänten kyllyydestä. Myrri osallistui isojen hakuihin hyvin, ja teki omankin daminoudon. Ranta on melko haastava, mutta hienosti Myrri siitä selviytyi. Kotona iltasella oli väsynyttä mutta tyytyväistä porukkaa :)


Lumo palauttaa, Myrri odottaa :)