Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 EEV-17 EEVV-17 RIGAVW-18 HeVW-18 LTVV-19 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 EE VMVA LT VMVA HeVW-21 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 HeV-18 BY GR MVA LT VMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tytärten Myrrin (CIE FI JVA BY MVA EE MVA EE LT MVA JMVA LV JMVA LT JMVA BALT JMVA RIGAJW-18 JV-18 LTJV-19 RTK1 RTK2 RTK3 Magicfox`s Amarone) ja Hertan (CIE FI JVA EE MVA LT MVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Queen of Hearts) ja Myrrin tyttärien Charmin (CIB CIE FI KVA-VAHI FI JVA FI MVA EE MVA LT MVA FI JMVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Barbera) sekä Soman (Magicfox`s Carminoir) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2012-07-19

Eilen tuli päivä jota jokainen kasvattaja pelkää, tieto kasvatin vakavasta sairastumisesta. Kun tollereista puhutaan niin tietenkin kyse on epäillystä autoimmuunitaudista. Kyllä pysäytti tuo uutinen, veti maton jalkojen alta ja pelko ja huoli tulevasta on ymmärrettävästi suuri. Kasvattipoijan 5 kk sairauden oireet olivat a/m viittavat. Kuumetta 39.7, jäykkyyttä ja kipua niskassa ja nivelissä. Poikaa tutkittiin Viikissä ja toisella eläinlääkäriasemalla neurologin toimesta. Diagnoosista ei saatu varmuutta mutta epäily a/m on vahva. Muita erotusdiagnostisia sairauksia oli lääkäri kirjannut polyartriitin, discospondyliitin tai muun immuunnivälitteisen tulehdussairauden. Hoito aloitettiin kortisonilla heti ja vaste tulikin nopeasti. Ruokahalu ei pojalta onneksi kadonnut missään vaiheessa eli hoito päästiin alkamaan riittävän nopeasti ja tehokkaasti. Muutaman tunnin päästä ensimmäisestä lääkkeestä kivut olivat jo poissa ja poika melkein normaali. Viikko mennään nyt kuulemma kortisoonilla ja jos oireet eivät palaa on autoimmuunitauti se diagnoosi mikä on todennäköisin. Jokainen kasvattava voi varmasti ymmärtää minun tuskani kasvattajana. Loputtomat ajatukset siitä mitä olisi voinut tehdä toisin, teinkö jotain väärin pentuaikana, mikä kaikki tähän vaikuttaa... Uneton yö ja kyyneltentäyteinen päivä on takana, ja monta varmasti edessä. Nämä ovat niin pirullisia sairauksia että vaikka tekee jalostusvalinnat parhaan kykynsä mukaan, hoitaa pennut niin hyvin kuin ikinä pystyy, tarjoaa niille kosketuksia ulkomaailmaan, monenlaista ruokaa ja asioita että imnuniteetti vahvistuisi jne jne niin näinpä vaan kävi. Tuo mietintäni siitä mitä olisi voinut tehdä toisin on turhaa, ainoa asia mitä olisin voinut tehdä olisi ollut jättää pentue teettämättä. Monta iloakin olisi silloin jäänyt kokematta ja monta perhettä ilman sitä omaa ihanaa punaturkkia, itseni mukaanlukien. Nyt toivotaan että poika paranee, tai siis saa elää mahdollisimman kivuttoman ja pitkän elämän, tauti pysyy aisoissa hoidoilla ja kortisonia ei tarvittaisi kun yksi kuuri. Toiveajattelua, mutta muutakaan ei tässä vaiheessa voi. Mikä on tulevaisuuteni kasvattajana, sitähän tässä tietenkin miettii myös.  Iloitsen näistä pennuista mitkä minun päätökselläni maailmaan syntyivät ja luonteidensa puolesta vaikuttavat mitä mainioimmilta otuksilta. Toinen asia tavoitteistani kasvattajana edes toteutui- hyvät luonteet. Valitettavasti se toinen ei toteutunut :-( Pahoitteluni siitä että blogger laittaa tekstit yhteen pötköön, lukeminen on raskasta. Täytyisi päivittää selain, mutta siihen minun kykyni eivät riitä.

2012-07-12

Taas on edellisestä päivityksestä päässyt vierähtämään tovi jos toinenkin, mutta se olkoon ymmärrettävää pentuperheen kiireisessä elämässä :-) Lumo kasvaa kovaa vauhtia ja muuttuu päivä päivältä enemmän aikuisen koiran näköiseksi. Monasti lenkillä sitä katsoo pikaisesti kun koirat ovat metsässä vapaana että kappas, Taika on tuolla, mutta sitten huomaa että eipäs, sehän onkin Lumo. Onneksi Lumon valkoinen nenäpiirto erottaa tytöt kyllä paremmassa tarkastelussa varsin erehtymättömästi toisistaan, samoin iso valkoinen hännänpää. Muutenkin ulkonäössä on eriäviä piirteitä. Lumon kuono on kapeampi ja terävämpi kun äidillään, ilme on sellainen alituisen tarkkaavainen, joskus jopa hieman tuima. Se on hassua kun iloisempaa ja lempeämpää pentua on vaikea kuvitella. Lumo on niin kiltti, että en tiedä mistä on tuon ominaisuuden perinyt, Taika kun oli pienenä varsinainen riiviö. Eli varmaan tulee isän puolelta tuo :-) Mitään tuhotöitä ei olla kotona tehty, ei- sanaa kuunnellaan ja totellaan poikkeuksetta, tullaan kutsusta luokse ja muutenkin miellytetään meitä ihmisiä kaikin tavoin. Meidän tyttöjen lempipuuhaa nykyisin on raakojen luiden syöminen ja kätkeminen tontille. Muutaman päivän luut saavat aina maassa muhia, sitten ne kaivetaan ihanan mädäntyneinä ylös ja tullaan olkkarin sohvalle syömään. Tänäkin aamuna meinasi aamiainen mennä väärään kurkkuun kun Lumo ilmestyi sohvalle viereen "ihana" haisuluu suussa. Koirien nenään varmaan sulotuoksuja, ihmisen ei niinkään! Myös kongit ovat kova juttu. Taikalla on isompi, Lumolla pienempi. Molemmat tytöt nauttivat siitä kun saavat ruokansa kongeista, siinä riittää tekemistä hetkeksi aikaa ja miellyttävää puuhaa :-) Uiminen sujuu Lumolta jo mallikkaasti ja veteen mennään juuri epäröimättä. Monta kertaa viikossa suuntaamme pitkän lenkin (n 10 km) Näsijärven rantaan metsäpolkuja pitkin. Ohjelmaan kuuluu rantojen tutkiminen, vesilintujen perässä uiskentelu, keppien noutaminen kilpaa (yleensä Taika hakee kepin ja Lumo ryöstää sen sitten Taikalta) ja eväiden syöminen. Kivoja retkiä ja toteutetaan useasti koko perheen voimin. Koirahoitotoiminta on käynnistynyt ihan mukavasti. Muutama hoidokki on meillä jo ollut ja kyselyjä tulee todella paljon jatkuvasti. Meillähän on hoitokoirille aika paljon "vaatimuksia" tai no mielestäni ei vaatimuksia kun omille koirille ne ovat itsestään selvyyksiä. Eli hoidokin tulee olla sosiaalinen, ei paikkoja tuhoava eikä sisälle merkkaileva. Ei liikaa vaadittu mielestämme. Ihan kivoja koiria meillä on ollutkin ja tytöt ovat kaikki hoidokit ottaneet hyvin vastaan. Tyttöjen, varsinkin Lumon ehdoton lemppari oli 9- vuotias kultainen noutajaherra Arttu. Lumo kulki yksin askelin Artun perässä ja ilmeestä paistoi ihailu :-) Hyvää sosiaalistamista tämä hoitolatoiminta kyllä on Lumolle. Esim hoidossa ollut mopsi alkuun vähän hämmensi Lumoa kun ääntely oli melkoista röhkinää ja pärskimistä, äkkiä Lumo kuitenkin tottui eikä pian vierastanut enää yhtään. Tällä hetkellä meillä on Lumon kanssa menossa vähän ikävä projekti. Nimittäin neidin kulmahampaat tuottavat päänvaivaa. Kaksi maitokulmahammasta eivät irronneet itsestään kun pysyvät hampaat alkoivat pilkistää esiin ja vähän huonoista paikoista. Varasin sitten heti ajan Hakametsään maitokulmureiden poistoon ja tiistaina siellä käytiinkin. Pikku-Lumppari 12 kg sai nukutuspiikin ja siihenhän pieni sitten torkahti ja kannettiin toimenpidehuoneeseen. Minä sydän syrjällä odottelin ja hyvin operaatio sujui. Lopun iltaa neiti oli vähän "känninen" mutta toipui tosi äkkiä, varsinkin kun sai syödä kulhokaupalla ihanaa kermaista vaniljajäätelöä ;-) Nyt on sitten projektina jumpata noita nousevia alakulmureita pallon kanssa ja sormin vääntämällä monta kertaa päivässä että ne löytäisivät oikein paikan suussa. Vaarana on että eivät löydä vaan kasvavat ikeniin, jolloin on tiedossa paljon ongelmia ja kurjia toimenpiteitä. Toivotaan siis parasta, eipä tuo hammas"jumppa" mukavaa ole, mutta nopeasti Lumo siihen on tottunut eikä paljoa enää vastustelakaan. Oppii ainakin olemaan kauniisti käsiteltävänä, jos tästä jotain positiivista pitää hakea. Mutta summa summarum, pentuperheen arki sujuu mukavasti ja molemmat tytöt nauttivat kesästä ja omasta isosta pihasta todella paljon! Muutto uuteen osoitteeseen on ollut todella onnistunut juttu, meidän koko perheen kannalta :-)