Edellisestä päivityksestä on kulunut luvattoman paljon aikaa ja paljon on ehtinyt tapahtua sillä välin.Ensimmäisenä isona asiana muuttomme uuteen kotiin, Ruutana vaihtui Siivikkalaksi eli lähdimme juuri toiselle puolelle Tamperetta, omakotitaloon jossa on koirille ihana oma aidattu piha :-) Tämä onkin suurin syy päivitysten viipymiseen eli kiirettä on riittänyt todella paljon ja muutto on yhä hieman kesken, joskin jo loppusuoralla. Mutta jospa yritän tähän muistella mitä kaikkea on tapahtunut koirarintamalla sitten viime päivityksen. Viimeksi taisin kirjoitella siitä kun pennut muuttivat uusiin koteihin n 2 kk sitten. Kaikilla pennuilla on sujunut varsin mukavasti elämä uusien ihmistensä kanssa. Ilahduttavasti olemme päässeet käymään vierailuilla monien pentujen luona ja meidänkin luona on vierailtu. Yhteydenpito on ollut aktiivista kaikkien kanssa, niin fb:n, sähköpostin, tapaamisten kuin puhelimenkin välityksellä. Hieno tapahtuma oli viime viikonloppuna uudella kodillamme järjestetyt pentutreffit jonne kaikki pennut perheineen saapuivat! Omistajat pääsivät tutustumaan toisiinsa pentujen touhujen seurailun ja grillailun merkeissä, lisäksi meillä oli ihan ohjelmaakin koirakoulu Cannuksen Emmin pitämän johtajuusluennon muodossa. Lisäksi pidettiin vähän näyttelykoulutusta vanhan kehäketun Taikan toimiessa esimerkkinä ja mejänkin alkeet käytin teoriassa läpi. Päivä ja tapahtuma oli oikein onnistunut, siitä suuret kiitokset kaikille osallistujille!! Seuraavat Magicfox- treffit pidetäänkin sitten syyskuussa meidän mökillä Keuruulla, siellä mejään tutustutaan ihan oman tekemisen kautta ja pennuilla on vielä "hieman" enemmän lääniä leikkiä, kaivaa, juosta ja ottaa mittaa toisistaan. Pennut ovat nyt 4 kk:n ikäisiä ja hampaat ovat alkaneet vaihtua. Meidän Lumo, porukan edelleen pienin neiti on vaihtanut jo 4 etuhammasta. Painoa tytöllä oli eilisessä punnituksessa "huimat" 9.4kg, suuremmat tytöt kuten Nipsu lähenevät jo 11 kilon rajaa. Rokotuksilla on käyty nyt kahdesti ja Lumo hanskasi homman todella lungisti! Eläinlääkärillä odotteli omaa vuoroa tosi nätisti, makaili ja katseli muita koiria ja ihmisiä. Ei mitään paniikkia tai ääntelyä pöydällä, pistoksia ei edes huomannut. Eläinlääkäri kehui Lumon hyvin avoimeksi, sosiaaliseksi, reippaaksi ja lumoavaksi tytöksi :-) Kehuja ovat kuulemma saaneet monet muutkin pennut kun ovat lääkärillä käyneet, joten luonteiden puolesta tuntuu että yhdistelmä on erittäin onnistunut! Ai niin lääkäriasioista mainittakoon että Wilkku- pojalla pentutarkastuksen yhteydessä kadoksissa ollut toinen palli on laskeutunut joten kaikilla pentueen uroksilla on nyt normaalit kivekset! Olemme aloittaneet pentukoulun Riikka Eskurin ryhmässä, samassa jossa aikanaan Taikankin kanssa aloitettiin. Yksi kerta on vasta takana ja siellä keskittyminen oli vähän vaikeaa kun oli niin paljon kaikkea muutakin kiinnostavaa katseltavaa. No, ajoittain meni oikein kivasti ja uskon että kun neiti vähän kasvaa alkaa hommakin sujua paremmin. Nyt Lumo osaa jo muutaman käskynkin eli istuu,seisoo, menee maahan, pyörii, antaa tassun, istuu kuin jänis ja kiipeää. Sekä tietenkin tulee luokse kutsusta, joka onkin se kaikista tärkein käsky! Mitään näyttelyjuttuja ei olla vielä alettu harjoitella, tollershowhun lähti ilmoittautuminen eilen joten kai se kohta täytyisi alkaa sitäkin hommaa treenata! Monet meidän pennuista osaavat jo enemmän, esim Wallupoika osoitti ihailtavaa keskittymiskykyä pentutreffeillä odottaessaan lupaa ottaa herkku lukuisten häiriötekijöiden antamatta itseensä vaikuttaa! Todella hienoa työtä ja hatunnosto omistajille :-) Lumon kanssa ollaan kerran harjoiteltu verijäljen alkeita. Mökillä ollessamme tehtiin ensin Taikalle pitkä jälki jonka rouva tapansa mukaan jäljesti sujuvasti, vaikka edellisestä kerrasta olikin jo paljon aikaa. Sitten tehtiin Lumolle ja vieraisilla olevalle Riffi- veljelle omat n 20 m jäljet. Alkumakauksen Lumo nuuski erittäin keskittyneesti ja oli niin uppoutunut hajuun että varmaan muutama minuutti siinä vierähti ennen kuin alkoi määrätietoisesti edetä jälkeä eteenpäin. Minun tehtäväni oli kannustaa vierellä ja seurata pientä jälkikoiraa joka lähes suorasti eteni jälkeä pitkin kohti maalia. Loppumakaukselta löytyi ihana raaka kaslerpihvin pala jonka neiti nautiskeli onnellisena löydöstään:-) Tämän ensikokemuksen perusteella uskon Lumolla olevan rahkeita lajiin ja ehkäpä jo ensi kesänä kokeisiin saakka. Lumo on käynyt uimassa jo muutaman kerran eli vesi on mieluisa elementti. Uimaharjoitukset pikkupentuaikana olohuoneen "uima-altaassa" siis toimivat! Ensiuinti oli sellainen että Taika lähti heitetyn kepin perään loivasti syvenevältä hiekkarannalta, Lumo vain käveli perään ja lähti uimaan. Sinne se neiti uiskenteli ja sujuvasti kääntyi ympäri ja ui takaisin rantaan, ei mitään pärskimistä eikä panikointia- aivan kuin olisi uinut aina. Sen jälkeen ei olla yhtä hyvällä rannalla oltu mutta muutama lyhyempi uimareissu on tehty ja toki paljon kahlailua ja läträilyä kaikissa mahdollisissa vesipaikoissa. Lumo on tavannut paljon vieraita koiriakin jo, tietenkin kilttejä sellaisia. Lumo on hyvin sosiaalinen ja rohkea. Alkuun vähän vieraiden koirien haukku pelotti mutta ei enää vähiin aikoihin. Kaikkien kanssa tykkää kaveerata ja haastaa leikkimään Taikan kanssa Lumo on ihan paras kaveri, tytöt leikkivät harvase päivä ja nujuavat loputtomasti. Taika antaa Lumon pomottaa ihan mielin määrin, neiti vie äidiltään luutkin ja lelut suusta ilman vastalauseita. Tosin jos on kyseessä jokin asia minkä Taika "oikeasti haluaa" pitää riittää sen kertomiseen yksi painava sana ja Lumo uskoo. Koskaan ei ole tarvinnut fyysisesti neitiä ojentaa ei Taikan eikä meidän ihmisten. Tuntuu että Lumo on todella helppo pentu, ehkä asiaa vaikuttaa se että on saanut kasvaa Taikan kanssa ja ohjauksessa. Mitään tuhoja ei ole kotona tehty paria järsittyä johtoa lukuun ottamatta ja yleensä uskoo kieltoa jo ilmettä katsomalla. Lenkkejä Lumo jaksaa tehdä jo vaikka kuinka, vapaana metsässä kuljetaan enimmät ajat ja Lumo painelee meidän ja Taikan perässä hyvinkin tunnin pari. Lihaskuntoa siis neidiltä löytyy ja kroppa on tasapainoinen, vaikkakin pikkuinen. Mitkään esteet eivät pidättele menoa vaan joko mennään yli taikka ali :-) Kotosalla Lumo osaa olla tosi nätisti työpäivien ajan, enemmillään sellaisen 9 tuntia. Sisäsiisti Lumo ei vielä ole, johtuen varmasti tuosta kun yksinoloajat ovat pitkiä. Hädät onneksi hoituvat aina samalle paikkaa joten sen verran on siisteystajua että tietää missä on vessapaikka ja kun on mahdollisuus tehdä asiat pihalle, menee yleensä pihalle ne tekemään.