Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 EEV-17 EEVV-17 RIGAVW-18 HeVW-18 LTVV-19 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 EE VMVA LT VMVA HeVW-21 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 HeV-18 BY GR MVA LT VMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tytärten Myrrin (CIE FI JVA BY MVA EE MVA EE LT MVA JMVA LV JMVA LT JMVA BALT JMVA RIGAJW-18 JV-18 LTJV-19 RTK1 RTK2 RTK3 Magicfox`s Amarone) ja Hertan (CIE FI JVA EE MVA LT MVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Queen of Hearts) ja Myrrin tyttärien Charmin (CIB CIE FI KVA-VAHI FI JVA FI MVA EE MVA LT MVA FI JMVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Barbera) sekä Soman (Magicfox`s Carminoir) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2009-07-30

Kesäleskeilyä ja lajinkehitystä

Iso Koira alias Jari päätti jättää laumansa oman onnensa nojaan ja lähteä katsastamaan Jyväskylän ajoja, nyt kun vene on sopivasti siellä vesissä. No eipä siinä mittää. Pieni ikävä on jäytänyt meidän tyttöjen rinnassa ja jotain ajankulua on pitänyt keksiä yksinäisten iltojen iloksi. Ryhdyimme siis kehittelemään uutta lajia. Idea lähti siitä että kuinka tehdään taipumuksia omaamattomasta tollerineidistä taipuisa mallitolleri. Pari päivää sitten löysin pihalta kupsahtaneen räksän ja innoissani tarjosin sitä tietenkin Taikalle että katsos kuinka hieno tirppa, kanniskellaanpas vähän! Juu ei. Taika vaan katsoi alta kulmain ilmeellä hyi, en koske. Ei auttanut tirpan heittely eikä mikään. Ei vaan sytyttänyt. Tiesin tämän pohjalta siis jo mitä tuleman pitää kun kaivoin pakastimen perukoilta jämäkän variksen raadon esiin. Ei kelvannut kuin pienen hajuraon päästä nuuskaistavaksi. Yritin ensin saada Taikaa innostumaan vaakusta riehutuksella ja heittelyllä, ei tulosta. Välillä otin siipidamin ja se kelpasi kyllä. Masentuneena laitoin linnun takas pakkaseen ja päätin tarjota sitä aamulla uudestaan. Kiero ideani oli laittaa vaakku ruokakupissa odottavan ruoan päälle jolloin Taikan olisi pakko siirtää sitä saadakseen apetta. Tulos = Taika seisoi onnettomani ruokakipon ääressä, vingahteli ja meni masentuneena pöydän alle. Koska olen lempeä luonne en raaskinnut Taikkista kiusata enempää vaan siirsin vaakun ruokakipon viereen että tyttö pääsi syömään. Kun ruoat oli mahassa niin vaakku takas pakkaseen ja emäntä töihin. Kotio tullessani olin keksinyt kuningasidean. Kaivoin vaakun jälleen esiin pakkasesta ja kiedoin sen pupunnahan sisään. Sitten vaan kumilenksulla kiinni ja naruun. Koko uusi lajiluomus kassiin ja metsää kohden. Metsän siimeksessä sitten kaivoin pupuvaakun (huom. uusi laji, kehitetty taipumattomien tollukoiden taivuttamiseen) esiin ja lähdin juoksemaan otusta narusta roikottaen. Taikahan pinkaisi perään innoissaan ja tarttui hämy-vaakkuun. Jee! Kovat kehut ja sitten heittelin otusta muutamaan kertaan Taikalle noudettavaksi ja ihan kivasti sujui :) Ilmeisesti pupunnahasta on kivampi pitää kiinni kuin sulkaisesta variksesta. Saisinkohan jonkun palkinnon tästä uudesta lajikeksinnöstäni jolla saadaan taipumaton tollerojoukko pelastettua oikeiden noutajien kirjoihin? Jaa-a. Toivossa on hyvä elää ja sillä välin tarjoan idean kaikkien samojen ongelmien kanssa painivien tolleristien käyttöön. Pupuvaakku- lajinkehityksen helmi.

2009-07-26

Lauantaina kävimme Helsingissä hakemassa jo tutuksi tulleen punaisen nauhan. Pelkäsin jo ennalta Taikan tulevaa kehäkäyttäytymistä, mielessä tietenkin kolmen viikon takainen Hyvinkään limbo. No, ei pelkoni ihan turha ollut. Kehään Taika tuli ihan ok, mutta heti kun tuomari (Eeva Rautala) tuli kohti hampaita katsomaan meni koiran korvat luimuun ja jos en olisi kiinni pitänyt olisi varmaan kammennut taas pois kehästä. No, nappasin tukevan otteen vattan alta ja siinähän sitten oltiin, hampaat tuli katsottua (hassua että tuomari kysyi ennen hampaiden katsomista koiran ikää ja sitten että antaako katsoa hampaat. Sanoin että antaa ja pidin kiinni ettei ollut vaihtoehtoja. Mukava tuomari kun otti koiran nuoruuden huomioon). Ravaaminen meni alkuun jumpitteluksi kun Taika ei olisi lähtenyt juoksemaan. Napakka kiskaisu ja sitten mentiin. Alkoihan se sitten sujuakin jotenkin. Kokonaisuudessaan en ole esiintymiseen tyytyväinen, vaikka seisominen hyvin menikin. Kehässä oli 4 junnunarttua, joista yksi sai ERIn, kaksi EH:n ja yksi H:n. Kilpailuluokassa olimme JUKEH 2 joten ihan ok. Tuomari kehui että on kaunis koira, joka tarvitsee vielä aikaa kehittyä (pentumainen ilme ja pää) ja kehäkokemusta, hyvin rohkaiseva arviointi oli, mitään ei moitittu paitsi sitä pentumaista päätä. Näyttelyssä oli myös Taikan veli Ekku, joka teki ensidebyyttinsä virallisessa kehässä, esiintyen oikein mallikkaasti. Kyllä oli hauska verrata sisaruksia kuinka erinäköisiä olivat! Ekku oli tietenkin kookkaampi kaikin puolin, varsinkin pää oli suunnilleen kaksi kertaa Taikan pään kokoinen, pigmentti oli tummaa ja silmät ruskeat. Luonne ihana kuten Taikallakin ja istumisasento sama pyllyllä röhnöttäminen, tässä siis sukulaisuus oli hyvinkin selvä! Taika oli hieman ujo Ekkuun tutustuessaan ja pienen nuuskimisen jälkeen tytteli hipsi takaisin omaan häkkiin. Häkistä on tullut Taikalle oikein lempipaikka, se viihtyy siellä niin hyvin ettei halua tulla ollenkaan pois:)

Näyttelyn jälkeen ajelimme Haminaan jonne Pekka-veljeni muutti perheineen kuukausi takaperin. Aada tyttö piti Taikalle ohjelmaa ja Taika antoi Aadan leluille nujuutusta, ihania uusia pehmoleluja vaikka millä mitalla! Oma näyttelystä ostettu pehmotukaani ei ollut ollenkaan niin kiinnostava kuin Aadan pehmoeläimet. Tosi ihana nähdä kuinka hyvin Taika osaa olla lasten kanssa. Rauhallisesti ja varovasti, ei tarvi yhtään pelätä että jotain kävisi. Aadan halailutkin otettiin ihan kiltisti vastaan, samoin sulkeutuminen kaksistaan Aadan huoneeseen jossa ainakin vähän harjattiin ja möngittiin sängyssä.

Eilen (26.7) laitoin Taikalle uutta punkin torjunta-ainetta, nimeltä prac-tic. Se on eläinlääkärin mukaan olltu oikein hyvä aine ilman suurempia haittavaikutuksia. Toivotaan että saisimme olla punkeilta rauhassa nyt sitten taas ainakin aineen lupaamat 4 viikkoa.

2009-07-23

Taikasta on tullut juoksujen jälkeen ujompi kuin ennen. Enää ei rynnätä tervehtimään jokaista koiraa vaan mennään jopa mieluummin ohi. Olen myös havainnut että Taikaa pelottaa koirat joiden silmiä ei näy. Mm. snautseri ja vesikoira ovat saaneet Taikan alistumaan jo pelkällä lähestymisellä, samoin tuttu suuri musta nöffi. Ihan ok mulle että kaikkia koiria ei tartte nuuskia ja rynnätä jokaista tervehtiin. Kunhan arkuus ei ala ulottua ihmisiin niin ei hätää. Mörköiän merkkejä on havaittavissa mm. lenkkipolun varteen hylätty mikroaaltouuni sai aikaan vuhhi- haukahduksen ja karvojen pörhistyksen, samoin toisella kohtaa metsän siimeksessä lepäillyt pesukone. Mitähän niittenkin ihmisten päässä liikkuu jotka kodinkoneitaan metsään kiikuttavat, aika vähän varmaankin.

Taika on vaikuttanut ihan tyytyväiseltä siihen että isäntäväki on palannut töihin. Venyttelevä ja haukotteleva koira on ollut mua vastassa eteisessä ja isäntääkin tervehdittiin eilen oikein villillä hännänheilutuksella! Lenkki-intoa ei ole vielä löytynyt, etenkin liikkeelle lähtö on sanalla sanoen nihkeää. Että se siitä kesäkilojen karistuksesta.. Ei taida hyvin mennä tulevana lauantaina Hesan näyttely, saman kokoinen on koira kuin Hyvinkäälläkin jossa paksuksi moitittiin. Tosin kaikki eivät pidä Taikaa liian lihavana. Kävimme maanantaina eläinlääkärillä 1- vuotis rokotuksilla ja siellä Taika punnittiin. Vaakan lukema vaihteli 18.2 ja 18.4 välillä ja eläinlääkäri sanoi että oikein on sopivan kokoinen. No tuomarien mielipiteet on sitten erikseen. Niinhän se on ihmistenkin kauneuskisoissa: maallikon silmään oikein hyvän ja sopivan kokoinen nainen on missimittelöissä ihan mursu. Se on tätä nykypäivää, valitetavasti myös koiramaailmassa......

Toissapäivänä kaivoin pitkästä aikaa siipidamin esiin ja omalla pihalla tehtiin muutama nouto. Sujuivat oikein hyvin! Pupudamilla sitten ei enää sujunutkaan- Taika kyllä ryntäsi damille mutta palauttamisen sijaan alkoi tappaa sitä villisti ravistelemalla. Kyllä olisi oikea jänis ollut muussina sen kohtelun jälkeen. No saatiinhan se Taika sitten palauttamaan riepotettu pupu kun oikein juostiin karkuun ja houkuteltiin. Eilen metsässä tehtiin muutama nouto siipidamilla jotka paukusta sujuivat hyvin. Muistitehtävä jossa vein damin metsään Taikan odottaessa puuhun sidottuna meni ihan puihin. Taika kyllä lähti damille ja löysi sen muttei palauttanut, haahuili vaan ympäriinsä ihan kuin olisi etsinyt jotain lisää. Kun aikani odoteltuani ja hae- käskyä hoettuani läksin koiran suuntaan niin kyllähän se sitten damin otti ja mulle toi kun olin tarpeeksi lähellä. Voi tätä meidän noutajaa, taipumukset hukassa tai ainakin jossakin muualla kuin siellä missä pitäisi. Tai sitten vain muisti mennyt kun muistitehtävä ei sujunut. Olisiko nuoruusiän dementiaa?

Eilen käytiin myös taas hoitamassa kauneus kuntoon eli trimmauksessa. Paljon saksittavaa ei edelleenkään ollut, sen verran niukassa karvassa tytteli on. Ostin maanantaina eläinlääkäriltä megadermiä jota olen nyt ruokaan lisännyt. Tehnee hyvää linjoille (niin varmaan!) mutta ainakin turkin pitäisi alkaa kiiltää ja kasvaa. Toivossa on hyvä elää sano lapamato.

2009-07-19

Näin se on sitten loma edennyt viimeiseen iltaan, nyyh. Kerrankin olivat Suomen kesän ilmat niin hyvät että lomaa olisi mieluusti vielä jatkanut. Etenkin kun Taika viihtyi niin hyvin veneellä, oli siellä kuin kotonaan. Päijänteellä on paljon koiria veneilijöillä. Eilen kun oltiin Kuhmoisissa niin laiturin lähes jokaisessa paatissa oli koira. Oli haukkuva vesikoira, pieni valkoinen pölyhuisku- koira, mäyräkoira, vanha vinttikoira sekä yhdessä pienehkössä purkkarissa vasikankokoinen tanskandoggi ja vielä lisäksi isohko vinttikoira. Sen veneen ihmisväki ei taatusti lämmitintä kaipaa.. Ylpeänä saimme olla oman laivakoiramme kanssa, ei vikinää, ei haukkumista, ei ramppaamista.. Taika se vain pötkötteli yläohjaamon penkillä ja katseli maailman menoa.

Nyt sitten alkaa arki ja huomenna töihin. Taika saa taas sopeutua (tai pikemminkin se taitaa jo odottaa) rauhallisiin päiviin kun saa nukkua pötköttää eikä kukaan ole hösäämässä tai lääppimässä. Lenkitkin saanevat taas vähän enemmän mittaa kun päästään tuttuihin maastoihin samoilemaan, ehkäpä ne kesäkilot siitä alkavat sulaa..

2009-07-13

Niin se on sitten loman viimeinen viikko käynnistynyt. Ja hyvin sateisissa merkeissä ainakin täällä Päijänteellä. Taika tykkää että sadesäällä ei tarvitse ulkoilla ja emäntä yhtyy mielipiteeseen. Kuhmoisissa kohtasimme elämämme kovimman sadekuuron kun läksimme paatista aamupissalle. Kun Taika pääsi laiturille niin se laittoi silmänsä ihan puoliumpeen ja meni kyyryyn koko koira. Suorastaan halvaantui. No kyllä se siitä sitten kannustuksilla tokeni ja pääsimme asiat tekemään. Ja äkkiä takaisin veneeseen!

Myös Taikan elämän eka kunnon ukkonen jyrähteli Padasjoella, ja kovaa jyrisikin oikein salamoiden kera. Hieman Taiká laittoi korvia luimuun kovimpien pamausten aikana mutta muuten ei panikointia tai hermoilua ollut havaíttavissa. Hyvä.

Yhden päivän ja yön vietimme Kelventeen kansallispuisto- saaressa, jossa tein Taikalle taas pitkästä aikaa verijäljen sateesta kosteaan metsään. Ihan mukavasti jäljestys sujui ja palkinto jäljen päästä löytyi. Muuta koulutusta emme ole nyt lomalla juuri puuhailleet, mitä nyt vähän seisomis-ja seuraamisharjoituksia jätskitötterön voimalla (täytyy ottaa seuraavaan näyttelyyn jädetötterö mukaan :). Ihanaa on ollut se että Taika on muutamana viime aamuna pompannut sängynlaidalle herättämään kuten ennen juoksuaikoja usein oli ihanana tapana. Pientä piristymistä siis havaittavissa, kyllä sitä on odotettukin!

Huomenna on SUURI päivä kun Taikuli täytää 1-vuotta! Suuret juhlat herkkuruokien merkeissä tietenkin on ohjelmassa, paljon rapsutuksia ja lällytyksiä. Onnea Taika ja kaikki siskokset sekä tietenkin myös Viivi- mamma jolle kiitos ihanasta haukustamme!

2009-07-06

Nyt se sitten löytyy Taikkiksenkin palkintohyllyltä se peljätty sininen nauha, siitä sinivalkoisen sertin viekusta. Ko. kauhistuksen kävimme hakemassa sunnuntaina Hyvinkäältä, jossa Leni Finne oli tuomaroimassa. Aurinkolasit silmillä, kahiseva viitta päällä ja ihme vinkulelu kädessä tuomari-rouva oli Taikan mielestä niin pelottava että tyttö halusi vain pois kehästä ja kauas. Heli parka joutui luimistelevaa koirua kehässä pitelemään ja vastaanottamaan sinisen nauhan saatesanoin että "käytös laski palkintosijaa". No eipä siinä sitten mitään, täytyy alkaa totuttaa Taikaa myös erikoisesti pukeutuneisiin ja muuten tavallisesta poikkeaviin ihmisiin. Luulempa että osansa Taikan venkoilussa oli juuri loppuneilla juoksuilla, neiti ei ole ollut oma itsensä laisinkaan. Ihan veto pois ja ihme aivoituksia. Tule takaisin ihana energinen ja iloinen tollerivempula, tule pian!!!

Toinen viikonlopun näyttelyistä oli lauantaina Tuusulassa, jossa Kirsi Nieminen katsoi Taikan EH:n arvoiseksi. Tulos JUK EH2. Ihan ok, moitittiin hieman tuhdiksi ja laiskasti liikkuvaksi. Ja taas katsoo emäntä peiliin, kukahan on syöttänyt makkaraa ja mokkoo ja jättänyt lenkit mini-mini- mittaisiksi, kukahan??? No joo. Nyt pidetään näyttelytaukoa kolme viikkoa ja sitten käydään näyttäytymässä Helsingissä. Tai katsotaan nyt reipastuuko tyttis yhtään, että kannattako sinne mennä itseään mokaamaan. Elokuu on täynnä näyttelyitä, nyt hieman alkaa kaduttaa ilmoittautumisinto joka toukokuisen sertin ansiosta puhkesi... No, ei kun tulta päin ja katsotaan mitä elämä tuo tullessaan. Nyt viettelemme Taikan kanssa rauhallista eloa kodin ja veneen välillä. Ei mitään ekstra-aktiviteetteja vaan kunnon lepoa ja aikaa toipua hormonimyrskyistä. Taikaaaaaa, tule takaisin, tule pian!!!

2009-07-02

Voihan punkki sentään!

Kesäkuun vaihtuessa heinäkuuksi vaihtui meidän veneilyvesistö Näsijärvestä Päijänteelle. Taika oli innokkaana mukana katsomassa kuinka vene siirrettiin trailerille, sitten köröteltiin paatin perässä reilut 50 km Jämsään ja siellä sitten pudotettiin paatti Päijänteeseen. Kaikki sujui ihan mallikkaasti ja täällä sitä nyt ollaan Suomen toiseksi suurimmalla vesistöllä.

Päijänne vaikuttaa hienolta paikalta, vesi on melko puhdasta ja vierailupaikkoja riittää. Eilen vietimme illan ja yön eräässä tukikohdassa, jossa mukava polku kiersi koko saaren. Me läksimme eväsretkelle ja nautimme hienoista kallioista, jyrkistä kivikkorinteistä, kuivista metsäkankaista ja ihanasta auringonpaisteesta. Taika oli elementissään juoksennellessaan välillä vedessä ja sitten taas rannassa. Tutkimista riitti n. 1,5 tunnin saarikierroksella. Mutta sitten ne jälkimainingit! Huh ja yök, koira oli kirjaimellisesti täynnä punkkeja! Noita pieniä punaisen mustia ötököitä jotka porautuvat ihoon kiinni kuin takiaiset. Jari lähti saunaan ja minä kampasin ja syynäsin Taikun turkkia koko sen ajan. ja kyllä niitä elukoita löytyi, ainakin 30 ja muutama jo oli ehtinyt kiinnittyäkkin. Kaikki nypin pois ja sitten koiraa ei enää rantaheinikkoon päästettykään. Kyllä oli koko illan ja yön sellainen olo että omakin nahka on punkkeja täys. Tänään sitten ajelimme Korpilahdelle, josta löytyi apteekki. Eikun sinne ja frontlinea ostamaan. Yhden pipetillisen valeluliuosta laitoimme Taikan niskaan ja toivotaan että se edes hieman hillitsisi noiden ikävien verenimijöiden invaasiohaluja.

Huomenna ajelemme paatilla Jämsän tienoille jossa tollerimobiili odottaa. Kamat kasaan ja kotia kohti sillä näyttelyviikonloppu kutsuu. Taika on varmaan iloinen kun sa nukkua edes yhden yön omalla sohvalla. Vaikka kyllä se uni täällä veneelläkin maistuu. Tänä aamuna me immeiset herättiin joskus 10 jälkeen kun aurinko porotti ja kuuma oli. Sängyn viereltä kuului vain syvä kuorsaus, joka ei tauonnut lintujen ääniin, ihmisten jutteluun laiturilla, muiden veneiden aaltoihin eikä mihinkään. Vasta kun yhentoista aikaan kampesimme sängystä ylös niin Taiku nousi venyttelemään ja katsoi että joko nyt täytyy nousta....