Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 EEV-17 EEVV-17 RIGAVW-18 HeVW-18 LTVV-19 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 EE VMVA LT VMVA HeVW-21 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 HeV-18 BY GR MVA LT VMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tytärten Myrrin (CIE FI JVA BY MVA EE MVA EE LT MVA JMVA LV JMVA LT JMVA BALT JMVA RIGAJW-18 JV-18 LTJV-19 RTK1 RTK2 RTK3 Magicfox`s Amarone) ja Hertan (CIE FI JVA EE MVA LT MVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Queen of Hearts) ja Myrrin tyttärien Charmin (CIB CIE FI KVA-VAHI FI JVA FI MVA EE MVA LT MVA FI JMVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Barbera) sekä Soman (Magicfox`s Carminoir) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2015-06-28

Lumon viikonloppu: virallinen CIE, Latvia Winner-15, LV MVA

Perjantaina tuli postia FCI:ltä: Lumo on nyt virallisesti kansainvälinen näyttelyvalio eli CIE. Hieno tunne, ensimmäinen oma Magicfox`s kasvatti joka on tämän arvon saavuttanut!

Lauantaina läksimme reissuun kohti Latvian Voittaja- näyttelyä Riigassa. Laivamatka sujui tuttuun tapaan, tytöt hytissä ja me ensin buffetissa aamiaista nauttien, sitten hytissä tyttöjen seurana pötkötellen. Jarno ajoi koko matkan, ja hyvä niin. Latviaan kun päästiin, alkoivat melkoiset tietyöt ja sitä tuskaa sitten kestikin hetken aikaa... No, onneksi me oltiin lomalla ja fiilis hyvä, joten hieman suunnitellusta aikataulusta myöhässä saavuimme hotelliimme Rigassa (Best- hotel). Koska hotelliin ei olisi saanut tuoda kuin kaksi tämän kokoluokan koiraa, otimme junior sviitin minne kolme tollerin kokoista suvaittiin majoittumaan. Tilava huone ja ihana kylpyamme- kyllä kelpasi!

Illallinen hotellissa olikin sitten lauantaina omien sanojeni mukaan elämäni paskin ravintolakokemus. Ensin tilaustamme tultiin tarkistamaan kolme kertaa. Jo alkujuoman saanti kesti n 30 min. Sitten noin tunnin odoteltuamme, saimme pöytään pääruoat. Arvata saattaa, että tilaamiamme alkuruokia ei näkynyt ei kuulunut. Tässä kohtaa annoimme jo "hieman" palautetta. Ruoat luvattiin toimittaa n 20 s sisään. Nämä 20 s venyivät kaikkineen noin 2 tuntiin. Lopulta kun saimme alkuruokamme "kermaisen lohikeiton", oli se vihreää suolatonta vettä kahdella ylikypsällä lohenpalalla varastettuna. Noin puolella suolapurkillisella lisättynä siitä pystyi syömään muutaman lusikallisen. Jarnon sisäfilee oli täysin läpikypsä ja minun pasta, no se kaipasi ketsuppia- kertonee kaiken. Mutta eipä siitä enempää, muuta kun jos menette Best hotelliin Rigaan, ei syömään kannata mennä nälkäisenä ;)

Sunnuntaina olikin sitten odotettu näyttelypäivä. Tollereita oli ilmoitettu vain 4 ja tuomaroimassa uppo-outo puolalainen "mies" Grzegorz Weron. Minku esiintyi todella hienosti, mutta siinä kohtaa jo tiesin että jotain on "vialla" kun meitä juoksutettiin ylimääräinen kierros. No, tietenkin eh tuli. Minkun eka muuten tuota arvosanaa ;) Todella hyvä arvostelu, mutta "the top line in moves goes up". Sen verran olen näyttelyitä kiertänyt, että luulisi tietävän mitä tämä tarkoittaa. Mutta tyhmänä täytyy todeta, en tiedä. Ylälinja nousee liikkeessä, täysin uusi termi. Jos joku osaa tämän selittää, tervetuloa kertomaan vaikka fb puolella mitä ihmettä tämä tarkoittaa. Minkun liikkeitä kun on lähes aina kehuttu, joten oli kyllä mielenkiintoinen tämä tuomio.

Lumon veinkin sitten Minkun eh:n jälkeen kehään asenteella evvk. Lumo liikkui paljon Minkua huonommin eikä se esiintyminen todellakaan ollut parasta mahdollista. No, valio kun oli, niin eri tuli. Jee... Siinä kohtaa Minkun eh harmittii yhä niin paljon etten osannut tästä edes iloita. ROP- kehässä Jedi (Trindys Yes I´m Red) vei voiton, onnea! Lumolle VSP, sert ja cacib. Hieman myöhemmin vasta tajusimme että hei, mehän saimme tuplatittelit Lumolle- hänestä tuli sertin myötä Latvia muotovalio ja tittelinäyttely kun oli, myös Latvian Voittaja-15! No, kyllähän tässä siis ihan juhlan aihetta oli ;)

Taikakin oli ilmoitettu, mutta päätti aloittaa juoksut noin viikkoa ennen reissua. Latvia näyttelysääntöjen mukaan juoksunartut eivät saa osallistua, eli Taikan matka oli sitten vain turistireissu.

Minkun eh:ta ja hotellin katastrofaalista illalliskokemusta lukuun ottamatta matkamme on ollut ihan loistava :) Huomenna maanantaina palailemme sitten kotia kohden, jatkamaan muuttolaatikoiden purkua.... Ja perjantaina EHKÄ uudelleen kohti baltiaa, tai sitten vain pystytämme aitaa kotosalla ja nautitaan uudesta kodista :)

2015-06-23

Magicfox`s kennelin uusi kotipaikka ja sitoumuskasvattajuus

Elämme muutoksen aikoja. Eilen tulivat Niemen pojjaat kahdella isolla muuttoautolla hakemaan tavaramme Siivikkalasta ja suuntasivat uuteen kotiimme Jumesniemelle. Jumesniemi sijaitsee Hämeenkyrön kunnassa, n 35 km Tampereelta. Kotimme on IHANA, uudehko suuri  kaksikerroksinen omakotitalo omassa luonnon rauhassaan, n 3000 m2 tontilla.

Tyttöset eivät ole vielä kotiamme nähneet, vaan olivat muuttopäivän ajan vanhemmillani hoidossa 19 km päässä. Tänään sitten neidit kotiutetaan, joten saapas nähdä millaisen vastaanoton uusi koti heiltä saa. Kodin nimi nyt on ainakin kohdillaan, Koiramäki :) Ensimmäinen työ tulee olemaan pihan aitaaminen, jotta tytöt saavat vapaasti siellä temmeltää ja pitää vahtia- muuten ei varmasti paljoa liikennettä ole, mutta naapuritilan hevoset voivat kiinnostaa :)

Toinen muutos kennel Magicfox`sin suhteen tapahtui myös eilen. Koska Minkulle tekemämme pentusuunnitelmat täyttävät tolleriyhdistyksen sitoumuskasvattajakriteerit, on kennel Magicfox`s eilisestä eteenpäin yhdistyksen sitoumuskasvattaja :)

Hienoja muutoksia!

2015-06-15

Ei aivan loistava viikonloppu tulosten puolesta, mutta VSP sentään :)

Kun edellinen blogipäivitykseni oli hehkutusta omista ja kasvattien tuloksista, niin tämä on sitten vähän vähemmän hehkutusta kun tulokset eivät kovin loistavia viime viikonlopun näyttelyissä ja kisoissa olleet.

Aloittaen Lapinlahden ryhmänäyttelystä. Tollereita oli ilmoitettu 10 kpl ja arvostelemaan vaihtui venäläinen nainen mistä en mitään ennakkotietoa löytänyt. Keli oli sateinen ja laitoimmekin teltan pystyyn kehän laidalle, missä oli hyvä odotella kuivana pysyen kehien alkua. Junnuluokkaan oli Minkun lisäksi ilmoitettu toinenkin narttu, joka oli Minkua nuorempi ja aiemmissa näyttelyissä hyvin menestynyt.

Kehässä Minku arvosteltiin ensin ja meni jälleen tuttuun tapaansa erinomaisesti, niin liikkeet kuin käsittelykin. Koska satoi, tuomarilla oli sadeviitta päällään. Minku sai erin ja sitten siirryimme kehän laidalle odottelemaan toisen junnun arvostelua. Kun tuomari lähestyi tätä junnua, kuului kova kiljahdus ja koira pakeni niin kauas kuin hihna antoi myöten. Koira ei meinannut edes uskaltaa lähestyä tuomaria, joka meni kyykkyyn ja houkutteli koiraa luokseen. Mitä teki tuomari sitten, otti sadeviittaansa pois. Hän oli arvostellut kaikki edeltävät koirat viitta päällä ja tämä junnu sai "erityiskohtelun". Koiran esiintyminen ei ollut erinomaista, liikkeet poispäin tuomarista vauhdilla ja tuomaria päin vastahankaisesti. Myöskään seisominen ei ollut levollista vaan hyvinkin levotonta. Tästä huolimatta koira sai erin, jota kyllä suuresti ihmettelimme. Ja kun vielä kilpailuluokassa tämä koira laitettiin Minkun edelle ja palkittiin sa:lla (Minkulle ei sa:ta), oli kyllä ihmetys todella suuri. Kilpailuluokassa kehätoimitsija puhui pitkään tuomarin kanssa, ja jos en ihan väärin ymmärtänyt puhe oli siitä voidaanko selvästi arka koira palkita luokkavoitolla ja sa:lla. Tuomari piti päänsä ja näin teki. Saipa ko. koira vielä sertinkin, sijoittuen lopulta pn2:ksi.

Harvoin on ollut näin vaikea ymmärtää tuomarin valintaa. Selvästi arka koira, joka väistää voimakkaasti tuomaria palkitaan korkeimmalla arvosanalla ja laitetaan luokkavoittajaksi. Olkoonkin kaunis koira ja hyvässä turkissa, tämän ei pitäisi olla mahdollista. Vähintään arvosteluluokan lasku olisi ollut oikeudenmukainen tuomio. Koska tuomarin "ammattitaito" oli tätä luokkaa, me poistuimme paikalta.

Seuraavana päivänä näyteltiin sitten Tuurissa, missä kaikkien rotujen näyttelyä tuomaroi Satu Ylä-Mononen. Käsitykseni Sadusta oli aiemmin kehäkäyntien perusteella, että hän pitää hieman korkearaajaisemmista tollereista ja odotukset tätä myötä  eivät olleet korkealla- meillä kun ei korkearaajaisia tollereita ole.


Juniorinarttuja oli ilmoitettu huimat 6 kpl ja kaksi näistä olivat erittäin turkikkaita. Minku on tällä hetkellä ihan hyvässä kesäkarvassa, mutta toki kontrasti näihin erittäin karvaisiin oli suuri. Minku esiintyi hyvin ja sai erin. Niin saivat myös 3 muuta junnua, yhdelle eh ja yhdelle h. Kilpailuluokassa hävisimme toiselle näistä erittäin karvaisista junnuista. Vain luokkavoittajalle sa, Minkulle tuomari sanoi että jos olisi ollut enemmän turkkia, olisi sa tullut. No, tällehän ei mitään voi ja karva tulee ja menee, ja kun päivän linja oli jo urostenkin kohdalla se että turkkia piti olla paljon, niin ihan ymmärrettävä tuomio.

Valiossa sekä Taika että Lumo saivat sa:t ja lopulta pn- kehässä Lumo sijoitettiin neljänneksi (koska turkki ei parhaimmillaan) ja Taika suureksi iloksemme voitti nartut :) Ei huonosti pian 7- vuotiaalta kahden pentueen äidiltä! Roppikehässä valiouros Nemo vei voiton ja Taikasta tuli siis VSP. Tämä hieman lievitti harmitusta edellisen päivän näyttelyfiaskosta.

Illan vietimmekin sitten hotelli Onnentähdessä majoittuen. Olihan siellä suuren maailman tyyliä, kultaisista hanoista ja lakanoista lähtien ;) Eli ihan kiva pieni lomareissu meillä, vaikka Lapinlahden näyttelyfarssi "hieman" söikin uskoa koiranäyttelyiden mielekkyyteen.

Lauantaina Roni kävi näyttelyssä Iitissä Paula Rekirannalla saaden eh:n. Kuulemma lisää eturintaa vielä kaivattiin mutta sitä tuo ikä tullessaan. Sunnuntaina Sulo mejäili Keuruulla avo 0- tuloksen. Keli oli haastava ja kuten koeselostus kertoi, Sulo osoitti osaavansa jäljestää, mutta tällä kertaa muut metsän tuoksut veivät voiton verijäljestä. No, ei kun kohti seuraavia kokeita ja toisen avo-1 tuloksen metsästystä.

Nyt me pidämme pienen tauon Suomen näytelmistä ja keskitymme ensin muuttoon, joka on ensi viikolla. Kotimme siis vaihtuu Hämeenkyrön Jumesniemelle, tilalle nimeltä Koiramäki :) Sitten onkin vuorossa reissu Latvian voittajanäyttelyyn ja heti pian tämän jälkeen pidemmälle näyttely- ja lomareissulle Liettuaan ja Latviaan. Suomen kehiin palataan sitten elokuussa ja toivotaan että joku/jokunen mejäkoepaikka saataisiin lunastettua kesä-heinäkuussa :)

2015-06-07

Aivan LOISTAVA viikonloppu! Minku mejä avo 1 50 pistettä, kolmoisvoitto näyttelystä ja kasvattien tuloksia

Takana on aivan loistava koiraharrastusviikonloppu :)

Lauantaina lähdin Minkun kanssa ensimmäistä kertaa viralliseen mejä- kokeeseen Karvialle. Olimme tätä ennen tehneet kaksi melko lyhyttä harjoitusjälkeä, joilla Minku oli osoittanut kiinnostuksensa verijäljen seuraamiseen.

Karvian koe oli valmiin jäljen koe, eli verijäljet oli vedetty metsään edellisenä päivänä. Osallistumassa oli kuusi koirakkoa, joista 4 avoimessa luokassa ja 2 voittajaluokassa. Kokeen ylituomarina toimi Aila Hauskamaa. Me saimme arvonnassa avo- jäljen nro 3, joten tämä tiesi parin tunnin odottelua ennen omaa vuoroamme.

Koe alkoi laukauksensietotestillä, jossa koirat sidottiin jälkiliinoista puihin, ohjaajat poistuivat n 10 m päähän ja sitten haulikolla ammuttiin yksi laukaus. Kaikki koirat selvisivät testistä puhtain paperein, Minku ei ollut paukusta moksiskaan. Kun laukaus oli kuunneltu, päätti ilmojen haltija juhlistaa alkavaa koetta kunnon vesisateella. Tuulikin oli melkoinen, joten jäljestyssää oli hieman haastava.

Kun ensimmäinen avoluokan koira palasi jäljeltä, lähdimme oppaan ja kahden meitä seuraavan suorittajan kanssa matkaan. Ajelimme kokeen keskupaikalta (Tervatupa, todella hieno metsästysmaja) n 6 km hiekkateitä odottelemaan tien poskeen toisen avoluokan koiran paluuta. Vesisade vaan jatkui jatkumistaan ja minä istuskelin Minkun kanssa jännitys vatsassa nipistellen autossa kuunnellen sateen ropinaa, tuulen huminaa ja odotellen koska opas ja tuomari saapuvat, jotta jäljestys voi alkaa. Sieltähän he sitten saapuivatkin ja yhdessä lähdimme kävelemään kohti jäljen aloituspistettä.

Osoitin Minkulle oppaan näyttämän alkumakuun ja Minku nuuhki sen tarkasti. Ilman sen kummempia kehoituksia alkoi eteneminen jäljellä oikeaan suuntaan. Jälki oli hyvin merkattu avomerkein, joten näin itse koko ajan missä kuljemme. Maasto oli varvikkoista ja hyvin märkää. Jäljelle osui lähemmäs 10 melko suuren ojan ylitystä. Minku ei epäröinyt kertaakaan, vaan vauhdilla loikkasi yli ja matka jatkui. Itselläni oli sitten enemmän ongelmia pysyä perässä, sillä vauhti oli reipas ja maasto melko haastava. Minkun työskentely oli ilmiömäistä. Jäljeltä ei poikettu kertaakaan, tahti oli määrätietoinen ja mukana kulkeva tuomari ja opas ei häirinnyt nuorta neitiä laisinkaan. Ensimmäiselle makuulle saavuttiin hieman sivusta ja ajattelin jo, että meneekö ohi. Minku eteni jälkeä n 2 metriä uuteen suuntaan, mutta sitten nosti nenän ilmaan, otti ilmavainun makuusta ja palasi sille :) Makuu tutkittiin hyvin ja sitten matka jatkui toiselle osuudelle. Myös seuraava makuu tutkittiin tarkkaan ja sitten koittikin jo viimeinen osuus. Itse olin tässä kohtaa jo aivan poikki, fyysinen suorituskyky ei ollut parhaimmillaan ja jännitys teki osansa. Suurin pelkoni viimeisllä osuudella olikin, selviänkö itse jäljen loppuun saakka... Minku jatkoi reipasta kulkuaan ja kohta onnekseni näinkin kaadon lähestymismerkit. Minku eteni suoraan sorkalle, jota jäi kiinnostuneena nuuhkimaan. Hetken kuluttua tuomari Aila totesi, että saan kiittää koiraa. Siinä kohtaa melkein itku pääsi, mieletön suoritus pieneltä Minkulta. Onneksi olin ottanut palkkioksi kanafileen taskuuni ja sen Minkulle annoin palkaksi, runsaiden kehujen kera :) Tuomari ja opas kehuivat ja kiittelivät Minkun myöskin. Sitten palailtiin pois metsästä autolle, kuivattelemaan ja odotelemaan päivän 3 viimeistä suoritusta metsästysmajalla kisatovereiden kanssa turisten ja makkaraa popsien.

Ilta olikin jo pitkällä kun päästiin tulosten julkistamiseen saakka. Kaikkien koeselostukset luettiin ääneen, aloittaen avoluokan koirista. Kaksi ensimmäistä saivat 44 p, kolmas 45 p. Viimeisenä luettiin avoluokan parhaan, eli Minkun, selostus. Selostus oli lyhyt, sillä poikkeavia tapahtumia ei jäljellä ollut. Päätöslause "Hienoa jälkityötä niin ohjaajalta kuin koiraltakin" lämmitti mieltä :) Sitten tuli aika julkistaa pisteet. Aila totesi, että hänen 5 vuoden ylituomarin uransa aikana on periaatteensa ollut, että täysiä pisteitä ei anneta kenellekään sillä aina on parannettavaa. Tällä kertaa ei ollut, joten Minku oli ensimmäinen koira joka sai häneltä täydet 50 pistettä! Saimme runsaasti onnitteluja kanssamejäilijöiltä, tuomarilta ja oppaalta. Fiilis oli mahtava!

Seuraavana päivänä olikin sitten Riihimäen kaikkien rotujen näyttelyn vuoro. Olimme palanneet Minkun kanssa Karvialta illalla vasta n klo 23, koira ja itse täysin savunhajuisina ja rättipoikkiväsyneinä. Mitään näyttelyvalmistautumisia en jaksanut tehdä, eli suoraan metsästä kehiin :)

Tollereita oli ilmoittautunut 14 ja tuomarina toimi Helin Tenson. Urosten junioriluokassa kisasi 2. Ronin esiintyminen ei liikkeiden osalta ollut ihan parasta, kun hajut kiinnostivat nuorta miestä. Eh tuli ja luokan 2. sijoitus. Urokset voitti lopulta Paavo valioluokasta, ja sitten olikin narttujen vuoro päästä kehiin.

Junnuluokassa oli 3 narttua, joista Minku esiintyi keskimmäisenä. Ensimmäinen sai t:n ja sitten mentiin. Minkun liikkeet ja muukin esitys olivat jälleen aivan loistavat. Erin saimme ja melkein jo sa:nkin siinä kohtia ;) Kolmas junnu sai eh:n, joten luokkavoitto tuli ja kilpailuokassa sitten sa myös.

Nuortenluokan narttu sai h:n, avossa Coco voitti luokan eh:lla ja toiselle nartulle h. Valioissa Lumo vei voiton ja kumpikin sai sa:n. Joten, parasnarttukehässä oli vain meidän tytöt! Tiukassa kisassa Taika sai paikan 3, Lumoa ja Minkua tuomari mietti pitkään. Kokemus sitten voitti ja Lumo kruunattiin voittajaksi, Minku kakkoseksi kera sertin (jo kuudennen). Venla esitti Lumon pn kehässä ja myös roppikehässä. Siellä Paavo voitti, Lumolle VSP. Esitimme myös kasvattajaryhmän, kun kerrankin meillä oli 4 kasvattia paikalla. Koirat esiintyivät ryhmässä tosi nätisti (Minku, Lumo, Coco, Roni) ja mukavalla arvostelulla Magicfox`s palkittiin KP:lla ja oli myös ROP- kasvattaja. Aivan huippua!

Tällä välin kun me misseiltiin, oli Lumon sisko Olga tokoillut Tampereella tokon sm:ssa avo 1- tuloksen ja saavutti hienosti koulutustunnuksen TK2. Onnea! Minkun veli Sulo teki jälkityötä Kauhavalla ekassa mejäkokeessaan ja sieltäkin kuulimme loistavia uutisia: avo 1 42 p! Eli nyt jo kolme Grappolo- pentueesta on saavuttanut mejässä avo 1- tuloksen, vaikka ikää on vasta vajaat 15 kk. Ei voi kuin riemuita kasvattajana taitavista kasvateista ja aktiivisista kasvatinomistajista. Kiitos kaikille!

2015-06-01

Joskus voitetaan, joskus hävitään



Petrin ja Tonin biisi kuvaa mainiosti meidän Tallinnan näyttelyreissun tunnelmia. Lauantaina noutajien erikoisnäyttelyssä Minku oli ROP- juniori ja sijoittui lopulta vielä BIS 4- junioriksi. Aivan loistava menestys kun kilpailuakin oli. Hienot ruusukkeet ja pokaalit sekä ruokaa saimme palkinnoksi. Taika oli valioiden ykkönen ja pn2, Lumo pn3 ja Minku pn4. Tuomaroimassa miellyttävä vanhempi lady Rosemarie Wild.

Sunnuntaina toki odotukset olivat korkealla Viron voittajanäyttelyssä. Sieltä kuitenkin tultiin alas ja kovaa. Ensin todella kaunis ja hienosti menestynyt junnu-uros William sai eh:n. Tässä kohtaa jo tiedettiin että eipä ehkä kannata paljoa odottaa. Nimittäin turkista tuomari oli kirjoittanut arvosteluun "not in condition" ja paljon enemmän turkkia Williamilla oli kuin Minkulla. Ja niinhän siinä sitten kävi, että sileällä erillä saatiin luokkavoitto ilman sa:ta ja niin ollen ilman titteliä. Täytyy sanoa, että koskaan ei ole ottanut näin paljon päähän näyttelykehässä kuin siinä kohtaa. Mikä huvittavinta, arvostelu oli muuten pelkkää excellenttiä mutta tuomari toivoi "hieman lisää otsapengertä" :D Kysyinen blondi täti kun oli kultsukasvattaja, niin taisi luulla arvostelevansa kultsuja. Tollerilla kun ei mitään kultsun päätä kuulu olla. Ja huvittaa tästä maininnasta teki se, että Taikalla ja Lumolla päitä kehuttiin, molemmilla vaan sattuu olemaan vähemmän otsapengertä kuin Minkulla. Joten, todella asiantuntevaa. Isot meinattiin jättää kehästä pois kokonaan ja olisi kannattanutkin, Lumo pn2 va-cacib ja Taika pn3. Eli täysin turha reissu meille. Lisää huvittavuutta teki se, että kyseinen blondi teki Minkusta la bis 4- juniorin ja sitten su ei ollut edes sa:n arvoinen. Esiintyminen meni ihan täydellisesti joten siitäkään ei mitään selittävää voinut hakea. Ei vaan enää sattunut miellyttämään, joten jätetäänpäs titteli antamatta.

Muuten reissumme oli oikein loistava, viihtyisä pieni hotelli aika lähellä näyttelypaikkaa joten sinne pääsi kävellen, mahtava edullinen ja herkullista ruokaa tarjoava ravintola ihan vieressä ja kelitkin suosi paitsi sunnuntaina, kun vettä tuli enempi vähempi kehän laidalla odotellassa ja taisi olla "yläpuolelta" määrätty sen päivän kulku muutenkin.

Mutta, ei me näin vähästä lannistuta! Päätimme sisuuntuneina lähteä elokuussa takaisin Tallinnaan, Baltian voittajanäyttelyyn. Siellä on tanskalainen tuomari, joka toivottavasti ymmärtää rodun päälle vähän enemmän kuin tuo irkkublondi ;) Tai jos ei ymmärrä niin so what. Meillä on erinomaiset koirat ja kyllä niitä kehtaa esitellä niin kehäkäytöksen kuin ulkomuodonkin puolesta!