Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 EEV-17 EEVV-17 RIGAVW-18 HeVW-18 LTVV-19 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 EE VMVA LT VMVA HeVW-21 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 HeV-18 BY GR MVA LT VMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tytärten Myrrin (CIE FI JVA BY MVA EE MVA EE LT MVA JMVA LV JMVA LT JMVA BALT JMVA RIGAJW-18 JV-18 LTJV-19 RTK1 RTK2 RTK3 Magicfox`s Amarone) ja Hertan (CIE FI JVA EE MVA LT MVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Queen of Hearts) ja Myrrin tyttärien Charmin (CIB CIE FI KVA-VAHI FI JVA FI MVA EE MVA LT MVA FI JMVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Barbera) sekä Soman (Magicfox`s Carminoir) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2009-04-29

Tolleri on jalostettu noutamaan Novascotian hyisistä vesistä..

Joo, totta. Hyinen oli Kangasalan Matkajärvenkin vesi kun Taika päätti sinne pulahtaa ihan extempore. Olimme nautiskelemassa huhtikuun lopun aurinkoisesta iltapäivästä, lämpömittari hipoi kahtakymmentä ja aurinkoisilla paikoilla enemmänkin. Lähilampemme Matkajärvi oli vihdoin vapautunut jääpeitteestään ja kimmelteli kutsuvana auringon paisteessa. Lenkkimme eteni leppoisaan tahtiin, välillä keppiä heitellen ja puunrankoja järsien (majavan sukua?). Pysähdyin rannan aurinkoiseen kohtaan ja katselin Taikan touhuja. Neiti puuhasteli rantaheinikossa ja yks kaks yllättäen teki komea loikan n. 2 metrin päähän järveen! Polskaus vain kuuluin ja vesi räiskyi hämmästyneen tollerin alla. Taisi Taika luulla että lammen pinta vielä kantaa niin kuin edellisellä kerralla. No eipä kantanut. Ilokseni totesin että tyttö osaa uida! Tyyli tosin oli hieman omaperäinen, etutassuilla kauhottiin komeassa kaaressa. Pienen kierroksen Taika pulikoi ennen kuin pelastautui rannalle litimärkänä. Ja voi sitä hepulia mikä ekaa uimareissua seurasi! Häntä suorana painettiin rantaa ees taas ilme innosta soikeana. Houkuttelin Taikaa uudelleen veden ääreen keppien kanssa ja kyllähän se tulikin, joten mitään isompaa kammoa ei yllätyspulahduksesta aiheutunut. Uimaan asti ei kuitenkaan enää uskaltauduttu, vain mahaa myöten kahlailtiin kepukoiden perässä ja noukittiin kaiken maailman mujua lammen pohjasta. Kivaa oli!

Eilisellä lenkillä käppäiltiin metsäautotietä, jonka viereiset ojat olivat täynnä sulamisvesiä. Mukavan matalia kahlauslammikoita, joissa sai vatsakarvatkin kivasti kasteltua. Kaikki lutakot ja ojanpohjat lutattiin, erityisen kivoja olivat pienet purot joissa vesi lorisi ja sitä sai haukkoa ja haukkua! Uusi tuttavuus oli myös sammakonkutu, jota sulamislammikoista löytyi. Ihmeellistä limaista venyvää massaa. Sitä sitten varovasti poimittiin suuhun ja tultiin rantaan tutkimaan. Ei tainnut maistua kovin hyvälle, sillä muutaman tökkäyksen jälkeen kutu jäi koskematta. Pelastin tietenkin tulevat sammakonalut ja siirsin kudun takaisin ojaan. Siellä saa kypsyä ja kohta päästään ihmettelemään nuijapäitä. Kyllä keväinen luonto on ihana, niin paljon uutta tutkittavaa pienelle koiranpoikaselle :)

Löysin vihdoin eläinkaupasta Nina Olssonin koirapyramidi- lelun, jonka olin ajatellut Taikalle hankkia kun vain sellainen vastaan tulisi. No nyt sitten tosiaan löytyi. Malliltaan lelu on kuin iso, pyramidin muotoinen kongi, tehty kovasta muovista. Pyramidin yläpäässä on yksi reikä, josta nameja voidaan ladata sisään ja josta koiran pitäisi ne saada ulos. Lelu on sillain kivasti suunniteltu, että se ei kaadu vaikka sitä kuinka tökkisi ja heittelisi, aina se nousee pystyyn. Aika haastava pähkinä purtavaksi. Taika otti reippaan taktiikan lelun tyhjäykseen. Kuonolla tökkien, tassuilla potkien ja suuhun ottaen ja ympäriinsä heitellen pyramidia tyhjennettiin nappuloista. Tosi rankkaa puuhaa, tyttö oikein läähätti kymmenen minuutin temuamisen jälkeen ja alkoi kantaa pyramidia mun jalkoihin kuin apua pyytäen- auta mamma kun mä en enää jaksa! No autoinhan toki lataamalla leluun lisää nameja ja taas jaksettiin töniä ja viskellä. Aktivointia parhaimmillaan:)

2009-04-26

Yritänpä tähän "suomentaa" Taikan tähän astiset näyttelytulokset. Onkohan noi näyttelytuomarit muuten toiselta ammatiltaan lääkäreitä, kun tuo käsiala muistuttaa huomattavasti resepti- kirjoitusta..

Kaapelitehtaan pentunäyttely 8.2.09, tuomari Unto Timonen:
" Esiintyy tänään hieman tukevassa kunnossa. Hyväpiirteinen pää. Hyvin kulmautunut etuosa. Hyvät raajat. Erinomainen runko. Hyvä ylälinja seistessä. Hyvä polvikulma. Liikkuu reippasti ja iloisesti." Sijoitus 2 kunniapalkinnolla.

Tampereen KV 14.03.09, tuomari Peter Beyersdorf. Sijoitus 2 (kolme osallistujaa), ei KP:a.

Puppy expo, 04.04.09, tuomari Hannele Jokisilta. Sijoitus 3 (11 osallistujaa), ei KP:a.

Kokemäen pentunäyttely 11.04.09, tuomari Arvi Ellmen:
"Oikealinjainen pää. Hyvä selkä, samoin häntä. Luusto saisi olla vankempaa. Kulmaukset riittävät. Hyvä turkki. Luonne miellyttävä. Punaisen ruskea". Sijoitus 1 (ROP) KP.

Ruovesi 13.04.09, tuomari Kirsi Nieminen:
"Erinomaista tyyppiä oleva tasapainoinen pentu. Hyvä pää, erinomaiset korvat. Hyvä kaula, syvä rintakehä. Hieman pitkä lanne. Hyvät takakulmaukset. Erinomainen häntä. Hyvä raajaluusto. Oikea väritys. Runsas karvapeite. Liikku hyvällä askelpituudella. Tasapainoinen pentu".
Sijoitus 1 (ROP) KP.

Lahti KV 15.04.09, tuomari Rune Fagerström:
"9 kk, erinomainen koko. Feminiininen pää, silmien tulee vielä tummua. Riittävä kaula. Pysty olkavarsi, hyvä rintakehä. Hieman pitkä lanneosa, lyhyt lantio. Hyvät kulmaukset takana. Sopiva luusto. Selän tulee vielä valmistua. Hyvä karva. Miellyttävä luonne". Sijoitus EH 4.
Nyt on sitten junnuluokan eka näyttely käytynä, Lahden KV 25.4. 09. Lähdimme matkaan aamusta kymmenen aikoihin, kehä oli arvioitu alkamaan 13.30. Sää oli kesäisen lämmin, +20 astetta ja aurinko paistoi. Mikä ihana ilma autossa istumiseen.. Näyttelypaikalla olimme puolilta päivin ja niin olivat monet muutkin ihmiset koirineen. Tapahtumapaikkana oli messuhalli ja väkeä oli paljon. Taika otti väenpaljouden hyvin rauhallisesti. Ei hötkyillyt eikä kammennut muiden koirien luo. Jotain hyötyä on siis ollut näyttelyiden ja mätsäreiden kiertämisestä (viimeksi kuluneen viikon torstaina jäähallin parkkiksella jossa oli parisensataa koiraa). Sisällä hallissa etsimme handleri- pisteen jossa Taika pääsi tutustumaan esittäjäänsä. Hyvin sujui yhteistyö kun vähän harjoiteltiin, Taika malttoi ravata nätisti ja seisoa hienosti paikoillaan (kiitos lihapullien). Kun kenraaliharjoitus oli ohi, lähdimme vähän kiertelemään näyttelyaluetta. Myyntikojuja oli paljon, ja löysimmekin etsimämme; retkituolit ja a Taikalle pelastusliivit tulevaa veneilykautta varten. Oli hyvä hinta liiveille, 8 €! Eläinkaupoissa ko. liivit ovat olleet hinnaltaan 25 € luokkaa, joten näyttelyreissu kannatti. Koska kehän alkuun oli vielä aikaa, kokosimme näyttelyhäkin ja laitoimme Taikan sinne "rauhoittumaan". Ei olisi tyttö oikein malttanut häkissä lepäillä, kovasti yritettiin kuopia ja pureskella verkko-ovea. Sitten vähän helpotti kun avattiin kattoluukku ja sieltä sai katsella mitä ympärillä tapahtui.

Kehään pääsimme puoli kolmen aikoihin. Junnunarttuja oli 5 ja Taika esiintyi ensimmäisenä. Hienosti esiintyi, kuin oppikirjasta. Tuomari katsoi Taikan EH:n arvoiseksi, hieman olin kyllä pettynyt kun ei tullu vaaleanpunaista nauhaa.. Esiintymisestä ei ainakaan jäänyt kiinni, ei vain tainnut olla malliltaan tuomarin mieleinen (muut nartut olivat tyypiltään kevyempiä). Muista nartuista kaksi sai myös EH:n, yksi H:n ja yksi ERIn. Voittanut narttu oli ryhmän vanhin, viisi kuukautta Taikaa iäkkäämpi. Muutkin olivat Taikaa vanhempia, toukokuussa syntyneitä. Ryhmässä tuomari sijoitti Taikan neljänneksi, eli ekan junnunäyttelyn tulos EH 4.

Näyttelypäivä oli raskas ja Taika oli ihan poikki kun lähdimme kotia kohti. Ei edes mäkkäristä hakemamme ja autossa syömämme hampurilaiset saaneet Taikaa virkoamaan kerjäämään. Annoin toki muutaman maistiaisen omasta purilaisestani ja kyllähän ne jaksettiin syödä. Seuraava näyttely onkin sitten kuukauden päästä Tampereella 23.5, seuraavana päivänä menemme Raumalla kanadalaisen tuomarin arvioitaviksi ja vielä kuun lopussa Mänttään. Eli ERIn metsästys jatkuu..

2009-04-21

Olipas outo viikonloppu kun ei ollut yhtään näyttelyä :) Pääsiäisviikonlopun hienon näyttelyrupeaman jälkeen meillä on elelty "hiljaiseloa"- ei siis mitenkään erityisen hiljaista mutta tapahtumiltaan köyhää. Päivät ovat täyttyneet peruspuuhastelusta, pitkistä metsälenkeistä jo varsin lumettomassa metsässä, namien etsinnästä, pallon pyörityksestä ja pienistä damireeneistä. Jottei näyttelykäytös ihan ole päässyt unohtumaan, pidimme torstai-iltana oman näyttelyreenin jäähallin parkkiksella Millin ja Tara- bulmastiffin kanssa. Ihan mallikkaasti Taika seisoi lihapullan hypnotisoimana, silmäluomi ei värähtänytkään kun katse oli kiinnitetty pullaan. Myös ravaaminen meni ihan kivasti. Sillain ihan hyvä reeni, että kasvatti hieman mun omaa itseluottamusta Taikan esittämisen suhteen. Ehkäpä jo ensi kuussa..

Ennen näyttelyreeniä menimme lähes ekaa kertaa koirapuistoon (Taika oli piipahtanut talvella mätsärireissulla Millin ja Marikan kanssa pikaisesti) Hakametsään. Kyllähän tuo tyttö kaupunkikoirastakin kävisi, ei ollut minkäänlaisia sopeutumisvaikeuksia puistoilussa. Paikalla oli kookas, nuori labbisnarttu jonka kanssa leikittiin aika raisusti ja kovaäänisesti. Aivan ihana leikkikamu Taikan mielestä oli 5 kk ikäinen villakoiratyttö, joka aina menon käydessä liian hurjaksi juoksi omistajansa jalkoihin piiloon. Ihan nätisti Taika pentua kohteli, on se sen verran pentu vielä itsekkin:) Puistossa viivyimme vajaan tunnin ja kyllä oli koirat poikki! Mainittakoon että Taikan nenä sai hienon mustan pigmentin koirapuiston kuralätäköstä latkimisen johdosta. Nenä oli musta koko loppuillan, vaihteluna ihan okei mutta kyllä mun mielestä tollerin nenän kuuluu olla punainen (näin se mieli muuttuu..).

Maanantaina kävimme Marikan kanssa kuuntelemassa koirahieroja Jaana Talan luentoa koiran venyttelystä ja lihashuollosta. Oli kyllä hyvä tietopaketti. Havaintomateriaalina Jaanalla oli oma kultsutyttönsä, joka tosin suhtautui venytyksiin hieman kärsimättömästi. Luennolla käytiin läpi koiran ravitsemusta suhteutettuna liikunnan määrään ja intensiteettiin, lihasten lämmittelyä ennen liikuntaa ja venyttelyä koiran jäähdyttyä liikunnan jälkeen. Kerroin Jaanalle Taikan kissamaisesta tavasta venyttää selkää ylöspäin köyristäen ja se on kuulemma ihan hyvä juttu, on notkea ja liikkuva selkä. Ei Taikalla isompia jumeja kyllä varmaan ole, liikeet on sen verran ketteriä ja venytykset pontevia suuntaan ja toiseen, hyvä niin. Luento oli taktisesti järjestetty uuden eläinkaupan tiloissa ja arvata saattaa ettei sieltä tyhjin käsin lähdetty :) Mukaan tarttui iso pussillinen erilaisia puruherkkuja mm. naudan kuivattua henkitorvea, kongitahnaa (uutena makuna maapähkinävoi!) sekä uusi kongi. Malliltaan kongi on ufon mallinen läpyskä, jossa on kolme tähden mallista reikää mihin saa tunkea täytettä. Kotona tietysti annoin kongin heti ammattilaisen testattavaksi. Lihapullan palat menivät reikiin tosi tiukkaan ja Taikalla riitti tekemistä niiden irroittelussa. Haastava aktivointilelu, jota Taika malttoi kaluta lopun illan!

2009-04-13

Meillä asuu nyt sitten virallisesti junnu. Tänä päivänä 14.4 Taika nimittäin täyttää huimat 9 kuukautta ja siirtyy pentuluokasta junnuihin. Pääsiäisen aika oli meillä koiranäyttelytäyteinen. Näyttelyrupeama alkoi keskiviikkona trimmauskäynnillä tuttuun paikkaa LuckyStariin. Tuttuun tapaan siistittiin tassut ja korvat. Nyt alkoi olla jo hieman leikattavaa myös rinnassa ja pöksyissä. Ja teimme myös havainnon että ensimmäinen karvanlähtöaika on aluillaan. Ehdinkin jo toivoa että tästä koirulista ei karvaa irtoaisikaan mutta se toive osoitti mahdottomuutensa (no eipä se maailma tähän romahtanut). Trimmaus sujui mallikkaastii, vaikka kainalossa oleva takku tekikin harjattaessa kipeää ja Taika vähän ulahti. Namia suuhun ja rapsutukset niin kipu unohtui pian. Kolmisen varttia taas pöydällä oltiin hoidettavana, tuloksena siisti, kiiltävä ja hieno koira. Ostin trimmaamosta turkinhoitoainetta, tavoitteena saada Taikan itsepintaiset selkäpyörteet taltutettua. Kyselin myös neuvoja pesun jälkeiseen kuivaamiseen, kuinka turkista saataisiin sileä. Ohje oli vetää koira märkänä sukkahousun puntin sisään tai kietoa painava, kostea froteepyyhe koiran ympärille. Ajatus Taikasta sukkahousun puntissa oli aika metka, ehkäpä joskus kokeilemme:)

Milli lähti Pääsiäisen viettoon jo keskiviikkona, joten se jäi minun tehtäväksi tarjota Taikalle riittävästi kivaa liikuntaa. Pelkäsin jo kuinka tulisin tuosta tehtävästä selviämään (siis kestäisikö oma kuntoni) mutta onneksi tapasimme torstaina uuden koirakaverin, 10 kuukauden ikäisen appenzellinpaimenkoiran Benin, joka oli hiljattain muuttanut parin kadun päähän meistä. Koirat tuntuivat tulevan hyvin juttuun keskenään ja sovimme että tehdään pitkäperjantaina kunnon lenkki. Ja niin sitten teimmekin, laavulle asti. Metsä raikasi kun Taika ja Beni nujusivat toistensa kimpussa. Beni nuuorena ja innokkaana uroksena yritti tietenkin sitkeästi sitä mitä ne urokset nyt yleensä yrittää ja Taika laittoi poikaa ruotuun. Osaa se tyttö äkseerata :) Lenkin jälkeen Taika oli paitsi väsynyt myös erittäin kuolainen, joten suuntasimme suoraan suihkuun. Käsittelin koko turkin uudella hoitoaineella ja tuloksesta tuli hyvä. Kiiltävä ja selkeästi sileämpi. En laittanut Taikaa sukkahousuun vaan Jarin kanssa paineltiin ja harjailtiin turkkia vedellä ja hoitoainevedellä muutamaan otteeseen. Lauantai aamuna meillä oli sitten sileäturkkinen koira valmiina valloittamaan Kokemäen pentunäyttelyn. Lähdimme reissuun kymmenen aikoihin, kehä oli ilmoitettu alkavaksi puoliltapäivin. Perillä olivat jo Riku ja Heli Caprin kanssa kun saavuimme paikalle puoli kaheltatoista. Saimme kuulla että kehä oli myöhässä jo toista tuntia, kiitos tuomarin joka ei pitänyt arvostelussaan kiireen kierää. Kun koirat kirsivät kehässä tuomari kävi kertoilemassa yleisölle näkemyksiään esitettävistä koirista. Totesimme että tässä tulee kestämään KAUAN ja Riku sanoi että laitetaan Taika häkkiin. Taikahan ei siis ole häkissä ollut vielä ikinä, vaikka hienon vaaleanpunaisen häkin ostimmekin Tampereen näyttelystä. Olin ajatellut totuttamisen olevan vaikeahkoa ja lykännyt hommaa.. No nyt tototus hoitui lennossa. Ei kun häkki auki ja Taika sisään Caprin kaveriksi. Siellähän ne siskokset sitten istuivat ja toljottivat. Ei mitään probleemaa, häkki ei hajonnut atomeiksi eikä mitään muutakaan katastrofia. Siellä haukut odottelivat kiltisti esiintymisvuoroaan. Näyttely alkoi edetä hieman nopeammin kun tuomari kehässämme vaihtui. Riku oli ystävällisesti lupautunut esittämään Taikan kehässä ja se sujui tosi hienosti. Niin hienosti että tuloksena oli kunniapalkinto ja ROP. Saimme hienot ruusukkeet ja pokaalin, kyllä olimme ylpeitä ja iloisia! Ryhmäkehässä emme sijoittuneet, mutta oli kiva kokemus päästä sinnekkin kokeilemaan. Arvostelussa Taikasta ei sanottu mitään negatiivista, kaikki oli kohdallaan. Kehäkäytös oli erinomaista, Taika jaksaa tuijottaa intensiivisesti silmiin vaikka maailman tappiin. Kiitos Riku kun esitit kasvattisi niin upeasti!

Sunnuntai vietettiin välipäivää ja Taika sai kerätä voimia maanantain näyttelyä varten. Aamulla läksimme kahdeksan aikoihin kohti Ruovettä, jossa ryhmänäyttely pidettiin. Taikan emon siskon omistaja Ninni oli lupautunut esittämään Taikan. Näyttely oli ulkonäyttely ja keli varsin kolea. Pystytimme hienon pinkin häkkimme kehän laidalle ja laitoimme Taikan sinne odottelemaan. Häkkiin tototus tapahtui sunnuntai-iltana laittamalla häkki eteisen lattialle ovi auki ja lihapulla häkin perälle. Aikansa arkailtuaan lihapullan houkutus voitti Taikan epäluulot ja tyttö kävi nappaamassa herkun suuhunsa. Häkki oli siis ihan kiva paikka ja Taika oli siellä ihan nätisti (mitä nyt pitkästyessään alkoi ruopia ovea ja muuta mukavaa..)

Kehämme alkoi yhdeksältä labbiksilla. Kaksi labbispentua esiintyi ekaksi eikä kumpikaan saanut kunniapalkintoa. Tuomari Kirsi Niemelä vaikutti siis varsin kriittiseltä. Labbiksia oli poissa aika monta 28sta ilmoittautuneesta ja aloin jo pelätä että joudun itse kehään Taikaa esittämään kun Ninniä ei alkanut näkyä. Onneksi ja helpotuksekseni Ninni ilmaantui paikalle ajoissa ja sai Taikan kokeiltavakseen. Hienosti sujui kenraaliharjoitus ja kehään kaksikko siirtyi luottavaisin mielin puoli yhdentoista aikoihin. Taika oli ainoa pentu joten kehä oli nopeasti ohi. Esiintymistä oli ilo katsella. Kontakti oli 150%, seisominen kuin oppikirjasta. Tuomari ei keksinyt mitään moitittavaa, arvostelu oli täynnä erinomainen- sanoja. Oli mm. erinomainen turkki, kulmaukset, korvat ja pää. Tasapainoinen, erinomainen pentu. Tuloksena kunniapalkinto ja ROP, kaksi ruusuketta ja hienot pokaalit. Oli meillä siis mallikas lopetus pentuluokalle! Kiitos Ninnille esittämisestä.

Illalla meillä oli hyvin väsynyt roppi-koira. Kävimme vielä Jarin äidillä Pääsiäiskahvilla, missä Jarin siskonpoika leikitti Taikaa joka ei oikein jaksanut riehaantua. Kotona sitten kun istuksimme sohvalla iltapalaa nauttimassa Taika tuli esittelemään hienoa, Milliltä lahjaksi saamaansa pehmoheppaa. Sillä olisi pitänyt leikkiä kiskomisleikkiä. No hetken Jari lelua kiskoi ja sitten nappasi Taikan syliin selälleen. Takapää Jarin sylissä, etupää mun sylissä pää rintaa vasten, kerällä selällään pehmoheppa suussa Taika nukahti umpiuneen. Siinä se tuhisi silmät kiinni ihan rentona ja näki unia. Sellainen onnenhetki mikä oli pehmoinen, lämpöinen ja luottavainen koira sylissä untenmailla tulen räiskyessä takassa on sanoin kuvailun ulottumattomissa. Ihana, ihana Taika :)

2009-04-07

Ihana jälleennäkeminen koitti vihdoin eilen, kun saavuimme Thaimaan reissulta kotio ja lähdettiin hakemaan Taikaa mummulasta. Voi sitä hetkeä kun näki Taikkiksen ekaa kertaa 17 vuorokauteen: tyttö oli aikuistunut silmissä! Kokoa ei ollut peloistani huolimatta, :) , tullut lisää, mutta piirteet olivat selvästi aikuistuneet. Taika sai pienen hepulin kun huomasi meidän tulevan ovesta sisään. Riemua riitti ja kiihdytyksiä otettiin parkettia ruopien. Thaimaan tuliainen, pieni muovinen vinkuapina, oli mieleinen, kiitos Jarin idean pitää apinaa päivä samassa pussissa lihapullien kanssa. Pullat maistuivat ja apinaa vingutettiin ahkerasti.

Iso Kiitos äitille ja iskälle kuluneista viikoista! Laittelimme toki tekstiviestejä lähes päivittäin ja vaihdoimme kuulumisia. Uutiset kotimaasta olivat yleensä tyyliin "ulkoiltu ollaan, myyriä kaivetaan raivokkaasti, ruoka maistuu ja lähes joka viestissä kommentti VIRTAA ON. Itse vollotin ikävääni varmaan rasittavuuteen asti sekä viesteissä kotiin ja sijaiskärsijä matkakumppani Jarille. Kiitos Jari kun jaksoit ikävä-ruikutustani kuunnella ja lohduttaa ja piristää mua koko reissun ajan! Tästä voisi nyt saada kuvan, että matka oli mulle pelkkää koiran ikävöintiä ja kärsimystä. Totta ehkä toinen puoli :) No ei vais. Kyllä ikävä oli kova, mutta tieto siitä että Taikalla oli hyvä olla ja paljon ohjelmaa ja huolenpitoa kotosuomessa helpotti. Ja reissu oli kyllä ihana. Aurinkoa ja lepoa saatiin, jalkanikin kerkesi parantua joten nyt jaksaa taas lähteä metsään reippailemaan Taikan kanssa!

Mummulassa Taikalla oli paljon ohjelmaa. Joka päivä pitkiä lenkkejä hankikannoilla ja lumikentillä. Myyrien kaivamista, peuran jälkien tutkimista, leikkejä koko mukana olleella vinkulelurepertuaarilla ja uusilla leluilla, omat ruokakuviot kongimaksalaatikolla ja aktivointipallolla, rapsutuksia, juttelua ja silityksiä.. Eikä yksin tarvinnut olla laisinkaan. Toisin on nyt sitten. Saapa nähdä kuinka Taika taas solahtaa kotirutiineihin mukaan. Illalla kun kotio saavuttiin alettiin ensitöikseen ettiä nappuloita olkkarista ja keittiöstä. Koiranomistajan prioriteetit: tultiin aamuyöstä neljän aikaan kotiin. Matkatavaroiden purun ja järjestelyn lisäksi ennen töihin lähtöä seitsemältä (huom. nukkumaan ei kerenny ollenkaan joten pari vuorokautta samoilla silmillä...) piilotin nappuloita Taikalle valmiiksi jotta olisi kiva kotiinpaluu etsimishomman merkeissä! Ja kyllä Taika etsikin. Nuuskutusta piisasi ja kaikki nappulat löysivät oikean osoitteen. Sitten syötiin maksalaatikkoa kongista ja paineltiin aktivointipallon perässä nappuloita imuroiden ympäri kämppää. Kaikki siis jatkui ennallaan siitä mihin ennen lomaa jäätiin, ihanaa! Aamulla Taika jäi kongia lipomaan kun läksin töihin. Toivottavasti päivän aikana ei ole keksitty omaa ohjelmaa... No, pian nähdään!