Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 EEV-17 EEVV-17 RIGAVW-18 HeVW-18 LTVV-19 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 EE VMVA LT VMVA HeVW-21 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 HeV-18 BY GR MVA LT VMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tytärten Myrrin (CIE FI JVA BY MVA EE MVA EE LT MVA JMVA LV JMVA LT JMVA BALT JMVA RIGAJW-18 JV-18 LTJV-19 RTK1 RTK2 RTK3 Magicfox`s Amarone) ja Hertan (CIE FI JVA EE MVA LT MVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Queen of Hearts) ja Myrrin tyttärien Charmin (CIB CIE FI KVA-VAHI FI JVA FI MVA EE MVA LT MVA FI JMVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Barbera) sekä Soman (Magicfox`s Carminoir) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2016-12-29

Vuosi 2016, mitä kaikkea se koirain kanssa piti sisällään

Vuotta 2016 on jäljellä enää pari päivää, joten lienee aika tehdä pieni yhteenveto siitä, mitä kaikkea koirien kanssa tehtiin ja saavutettiin kuluneena vuonna. Paljonhan noita asioita vuoteen mahtui ja paljon jäi vielä tavoitteita ja saavutettavaa alkavalle vuodelle, mutta niistä lisää sitten seuraavassa päivityksessä :)

Kaikkien tyttösten kanssa aloitettiin loppukesästä uusi harrastus, VEPE. Löysimme lajin vasta kesän lopulla, joten päästiin vasta alkuun harrastuksessa. Kaikki tytöt olivat lajista innoissaan, kukin suoritti omalla temperamentillaan, Lumon ollessa se vauhdikkain kuten aina :) Veneestä hyppy, veneen haku (myös kahden veneen liikkeenä) sujuivat kaikilta hyvin ja esineen vientiäkin vähän treenailtiin. Siinä harjoitukset jatkuvat nyt talvikaudella maalla, koska vientikäsky on noutajalle selvästi vaikeampi kuin tuontikäsky. Mutta huippulaji jonka parissa ensi kesänä jatketaan!

Kennelin tapahtumia olivat Kennelpäivä elokuussa, joka herätti paljon kiinnostusta, kiitoksia ja tiedon siitä, että kyseisenlaiselle tapahtumalle oli tilausta. Joten ensi vuonna uudelleen. Kennelin tapahtumiin voidaan lukea myös lukuisat suunnitellusta pentueesta ja rodusta ylipäänsä kiinnostuneet vierailijat, jotka ovat kotonamme ja harrastusten parissa käyneet tyttöihimme tutustumassa. Lisäksi erityisen hienona kenneliä koskevana asiana on koko Grappolo- pentueen PEVISA- tutkimukset ja hienot tulokset niistä. Kiitoksia kaikille Grappolojen omistajille tästä!

Minku saavutti vuonna 2016 paljon. Näyttelypuolella Suomessa 6 kertaa ROP- sijoitus ja näistä kolme kansainvälisissä näyttelyissä. Lisäksi 4 VSP- sijoitusta. Hienoimpana Suomen näyttelymuistona vuodelle oli Minkun ensimmäinen ROP- ja RYP3- sija Akaassa! Siinä kyllä silmäkulma kostui, meidän ensimmäinen Suomessa RYP- sijoittunut tyttönen :)

Ulkomailta Minku saavutti paljon, useita ROP- sijoja joista hienoimmat olivat Baltian Voittajan ROP ja titteli marraskuussa. ROP- sijat tulivat myös Narvan huhtikuisista kahdesta KR- näyttelystä, Druskininkain elokuisesta KV- näyttelystä ja Valmieran lokakuisesta KR-näyttelystä, jossa neiti edusti melkolailla nakuna. Mutta hieno koira ei karvoja kaipaa! Useita valiotitteleitä saavutettiin myöskin, eli Viron, Liettuan ja Baltian MVA sekä suurimpana kansainvälisen näyttelyvalion arvo C.I.E, jonka vahvistusta odottelemme FCI:ltä ja mennee alkavalle keväälle. Näyttelyiden saralla voidaan sanoa Minkun vuoden olleen huikea!



Minkun upea RYP-3 sijoitus Akaassa

Mejässä päästiin starttaamaan voittajaluokassa ja kaikkiaan kisattiin viisi kertaa kuluneena kesänä. Ensimmäiset kaksi koetta olivat olosuhteiltaan ihan kammottavat, kaatosadetta, kovaa tuulta ja kokeneillekin koirille heikkoja tuloksia. Näistä meidän saldo jäi odotetusti laihaksi. Sitävastoin kesän kolme viimeistä koetta olivatkin keleiltään paremmat ja tuloksiakin tuli: yksi voi 2- tulos jossa hukka tuli viime metreillä (ja edelleen harmittaa!) sekä kaksi voi1- tulosta. Valioituminen jäi siis yhdestä ykkösestä kiinni. Tärkentä kuitenkin, että Minku on osoittanut loistavan kykynsä nenän käyttöön ja tämä onkin Minkulle se mieluisin laji, kun valjaat puetaan, neiti ihan tärisee innosta :-)




Minku ja ensimmäisen voi1- tuloksen Tollerimejässä palkintopysti

Muiden harrastusten osalta Minkulla olivat tavoittena taipparit, joissa käytiin kerran yrittämässä syyskuussa. Yritykseksi jäi hyvin sujuneista treeneistä huolimatta ja harjoitukset jatkuvat, leppoisalla asenteella. Noutaminen on Minkulle mieluisaa ja treenailua jatketaan nyt talvikaudella, kun päästään tekemään hakuruutua ja suunniteltuja treenejä metsäjärven ympäristöön.

Tokossa ei minun asettama kisatavoite täyttynyt, ihan omasta laiskuudestani johtuen. Treeneissä käytiin kerran viikkoon sekä kevät- että syyskausi. Kouluttaja vaihtui syksyllä ja harjoitteisiin tuli vähän uutta twistiä, toisaalta ihan jees. Minku on innokas tekemään hommia minun kanssa yhdessä eikä varsinaista syytä sille, miksei kokeisiin asti päädytty, löydy mistään muualta kuin itsestäni. Jos vain energiaa olisi ollut kotitreeneille enemmän, oltaisiin saatu kaikki alokasluokan liikkeet koevalmiiksi.

Lumo täytti heti tammikuussa toivotun agilitytavoitteen, eli sain LUVA:n hyppyradalta. Tämän jälkeen Jarno ja Lumo starttasivat muutamissa kisoissa, agilityradalla parhaan tuloksen ollessa -15 vp. Lumo kiihtyy edelleen liikaa kisatilanteissa, joten toistaiseksi harrastus on pääasiassa vain harrastus, treeneissä on kaikilla kivaa :)

Näyttelyissä Lumo kiersi samat kisat kuin Minku, lukuunottamatta Baltian Voittajaa . Hienoin tulos Lumolla oli Tallinna Winner- titteli huhtikuussa. Useissa näyttelyissä kävi niin, että pikkusisko Minku vei sen pn1- sijan Lumon ollessa pn2. Suomessa Lumo oli kerran ROP ja kerran VSP, Ihan mukiinmenevä näyttelyvuosi Lumollakin siis, joka olisi ollut huomattavati kirkkaampi ilman pikkusiskoa ;)




Lumoava Lumo :)

Mejässä Lumo starttasi neljä kertaa, joista kolme Jarnon ollessa ohjaaja. Harmittavasti pari kisaa meni Lumonkin osalta säiden piikkiin ja parissa kisassa sitten sattui muita, tuomari Karlan sanoin "työtapaturmia". Tuloksena kaksi voi 3:sta ja kaksi voi 2:sta. Lumokin on kuitenkin osoittanut yltävänsä myös voi 1- tulokseen, sillä plakkarissa on yksi voi 1 vuodelta 2015. Kyllä Lumokin siis osaa, kun vain palikat osuu kohdilleen :)

Taika vietti näyttelyiden osalta alkuvuoden oloneuvoksena, mukana reissuilla mutta vain lihapullia syömässä, ei kehissä. Kun veteraani-ikä täyttyi 8 v- syntymäpäivänä 14.7, starttasi Taika näyttelyissä veteraaniluokan. Menestys siellä on ollut aivan huikeaa: ulkomailla useita ROP- veteraani sijoituksia ja veteraanimuotovalion arvoja (Viro, Latvia, Liettua, Baltia VMVA) sekä Baltian Veteraanivoittaja 2016- titteli. Suomessa viidesti ROP- veteraani ja kaksi vertaa VSP- veteraani, hienoinpana Helsingin messukeskuksen Veteraani Voittaja 2016! Muutamia pn- sijojakin Taika on napsinut, välillä jopa mennyt tyttäriensä edelle. Lähes kaikissa arvosteluissa on kehuttu kepeitä liikkeitä ja erinomaista kuntoa! Taika onkin loistavassa kunnossa ikäisekseen ja toivottavasti näin jatkuukin vielä pitkään :)




Naurava ROP- veteraani Porissa kesällä 2016 :)

Muissa harrasteissa Taika ei kuluneena vuonna kisannut, mutta Nose Workissa suoritettiin hajutesti keväällä ja kun kisat Suomeen virallisina rantautuvat, on aivan mahdollista että Rouvan kanssa niihin osallistutaan. Mejää ollaan tehty virikemielessä omaksi iloksi, samoin pieniä tokoharjoitteita silloin tällöin. Ja tottakai kaikissa noutotreeneissä Rouva on myös mukana ja varmana suorittajana hakee nekin noudettavat, jotka joskus nuorisolta hukkaan jäävät :)

Yhteenvetona voisi todeta, että varsin passeli harrastus- ja kisavuosi tämä kohta historiaan siirtyvä 2016. Tuloksia tärkeämpää on kuitenkin ollut se, että kaikki tytöt ovat olleet terveitä, silmin nähden onnellisia ja elämäänsä tyytyväisiä. Tämä on suurin tavoite myös vuodelle 2017, ja niistä muista tavoitteista lisää myöhemmin :)



Onnelliset ja elämäänsä tyytyväiset tytöt toivottavat kaikille loistavaa alkavaa vuotta 2017!

2016-12-19

Noutotreenejä monenmoisia

Eilen uskaltauduimme ensimmäistä kertaa tänä talvena metsäjärvelle lenkille. Talvi on ollut sen verran vaihteleva säiltään, että kunnollisen jääpeitteen olemassaoloon ei ole voinut luottaa. Nyt luotimme ja kyllähän se järvi jäässä oli, pilkkijätkin olivat jo käyneet reikiä porailemassa.

Alkuun teimme kaikille tytöille hakuruudun dameilla. Minku pääsi ensiksi hakemaan, kaikkiaan 6 damia/siipidamia oli ruudussa ja jokainen löytyi ja palautettiin hyvällä otteella. Hakuinto oli hyvä koko harjoitteen ajan, tästä on mukava alkaa taas taippariin tähtäävät treenit :-)


Minku palauttaa siipidamia hyvällä otteella ja asenteella :)

Seuraavaksi hakemaan pääsi Taika. Rouvalle vietiin neljä damia ja todella vauhdikkaasti ne ruudusta löytyivät ja palautuivat. Lopuksi palkkana vielä heittodami  (ja toki vähän nakkia, kun Rouvasta on kyse).



Taika palauttaa vauhdilla damia, nakkipalkka odottaa :)

Lopuksi myös Lumo pääsi hommiin. Lumolla innostus damien hakuun on joskus hieman vaihtelevaa. Nyt kun hommassa on ollut jonkin verran taukoa, intoa riitti ja hienosti ne damit ruudusta löytyivät Lumonkin toimesta!



Lumon innokasta damityöskentelyä

Kun hakuruudut oli tehty, heiteltiin tyttösille frisbeetä järven jäällä. Se on kaikkien mielestä ihan superkivaa ja vauhtia oli! En tiedä kauanko tytöt jaksaisivat hommaa jatkaa, nuorison suhteen ei väsymistä ollut havaittavissa, Rouvan hakuinto alkoi reilun 20 heiton jälkeen jo vähän hiipua :)



Frisbeetä haetaan porukalla

Kiersimme järven, josta tulee mukava n. 3 km lenkki. Toisessa päässä järveä kaivettiin frisbee jälleen esiin ja taas heiteltiin. Kun heittoja oli takana riittävästi (tai no nuorison mielestä ei varmaan...) päätin tehdä vielä ohjattua damihakua koko laumalle. Jätin tytöt istumaan/maahan ja heittelin damit jäälle n. 20 m  päähän tytöistä. Kaikki pysyivät aloillaan rivissä damien heittelyn ajan. Mikä maininnan arvoista myöskin, mitään vinkumista/hötkyilyä ei ollut. Meidän tytöillä on todella hyvä hermorakenne, näissä harjoitteissa sen kyllä huomaa, kuten myös monissa arjen tilanteissa.



Tytöt istuvat paikallaan, kun damit viedään/heitetään

Kun damit oli viety, palasin tyttöjen luo ja jokainen vuorollaan pääsi hakuun, kahden muun jäädessä paikalleen istumaan/maahan. Koko harjoitteen ajan koirat olivat vapaana ja hienosti homma toimi. Teimme kaksi hakukierrosta jolloin jokainen pääsi hakemaan 2 damia/kierros. Kyllä oli tyytyväistä sakkia tämän jälkeen, niin koirat kun ohjaajakin :)



Taika hakee, Minku ja Lumo odottaa

Tällä viikolla onkin aika valmistautua jouluun. Mitä se meidän laumassa tarkoittaa, no eipä juuri muuta erityistä kuin leivinuunissa paistettu kinkku, mistä tyttösetkin saavat osansa :) Ai niin ja pääseväthän tytöt keskiviikkoiltana pitkälle tunnin uintivuorolle Tampereen Koirauimalaan. Siinä onkin mieluisa joululahja koko laumalle!

2016-12-12

Veteraani Voittaja 2016!! Paska reissu, mutta tulipa tehtyä ;-)




Viikonloppuna koettiin näyttelyvuoden päättävät Voittajanäyttelyt Helsingin messarissa. Pitkään pohdimme, lähteäkö vaiko ei, sillä jo pelkät ilmomaksut tältä laumalta olivat melkos suolaiset (58 € / koira/ päivä). Päätimme sitten kuitenkin lähteä ja kummallekin päivälle, sillä tuomarit olivat molemmat tehneet Minkusta ROP:n kertaalleen ja muutkin tytöt saaneet ok arvostelut.

Lauantaina strattasi Tollerivolvo kohti Pasilaa ja Sokos hotellia, jossa majoituimme la-su yön. Veimme auton hotellille ja siitä kävellen n. 1 km matka mukavassa pakkassäässä messariin. Koirien sisäänkäynnin löytäminen oli hieman haastavaa, kun opaskylttejä ei ollut (tästä annoimmekin palautetta). Mutta lopulta se oikea ovi löytyi ja päästiin kasaamaan häkki kehän laidalle. Harmittavasti siinä häkkiä pystyttäessä huomasimme, että häkin palvelusvuodet olivat täynnä- vetoketju millä koko komistus kasataan oli hajonnut :( Onneksi häkki kuitenkin pelitti vielä sen verran että rauhalliset tyttösemme uskalsi sinne laittaa. Ja mikä kummallista- koko messarista ei löytynyt samanlaista uutta häkkiä! No, nyt se on tilattu netistä.

Tollerikehän alkua odotellessa oli hyvää aikaa rupatella kaverien kanssa. Minkun ja Taikan veljien omistaja Susanna oli tuttuun tapaan talkoilemassa ja tuli myös kannustamaan meitä kehän laidalle. Minkun pennunostaja Jasmin oli paikalla molemmat päivät ja ottikin hyviä kuvia (mm. tuo Minku- sammakkokuva on Jasminin ottama), kiitos niistä! Myös muita pennunostajakandidaatteja tapasimme ja juttua riitti.

Tollereilla oli lauantain Helsinki Winnerissä tuomarina Tiina Illukka, jolla Minku oli ROP Tallinna Winnerissä 2015. Nyt ei Tiina joko Minkua muistanut tai sitten oli mieli muuttunut. Neiti esiintyi todella hyvin, kuten myös Lumo. Molemmat saivat sileät erit ja olivat kuudesta valionartusta ne jotka käteltiin ulos. Kylläpäis hieman harmitti! Arvostelut olivat myös melkoinen vikalista, Minkun suuret korvat nyt eivät yllättäneet mutta Lumon turhan suuret silmät... No, kuvasta voi päätellä :-)



Ei auttanut jäädä tappiota suremaan, kun Taikan vuoro tuli edustaa yhteensä kuuden veteraaninartun kisassa. Hienosti Rouva edustikin, luokka 2. sa:lla oli tulos ja arvostelu todella mairitteleva (poislukien "litteät käpälät"). Rouva siis oli ainoa meidän koirista joka Illukan mielestä ansaitsi sa:n. Viimeksi valioluokassa Taikan tuomio oli ollut sileä eri, joten jotkut ne vaan paranee vanhetessaan :D

Katseltiin kehä loppuun ja onnittelut menestyjille! Paavo ja Tiuku olivat kaunis voittajapari ja tittelinsä ansainneet, ja muutenkin tuomari löysi menestyneet koirat sijoituksille. Käytiin Jarnon ja koirien kanssa juomassa vielä kuoharit ennen lähtöä hotellille, ei voiton vaan tappion malja tällä kertaa. No, oikeastaan ei edes juuri harmittanut, odotuksia oli enempään mutta tällaista tämä on. Ja olihan meidän valiot luokan pienimmät tytöt, joten sen puolesta erottuivat joukosta (ja tästäkin arvosteluissa mainittiin).

Illalla käytiin syömässä hyvät ruoat hotellin ravintolassa ja tyttöset saivat leikkiä uusilla messarileluilla mitä ostettiin. Hotellin läheisyydessä oli myös kivat ulkoilumaastot joten kyllä kelpasi koirien kanssa asustella.

Aamulla jätettiin auto taas hotelliin ja käveltiin messariin. Odotuksia ei tälle päivää enää ollut, kun tiedossa oli kisaa olevan vielä 10 narttua enemmän kuin lauantaina. Tuomari Jaana Hartus oli vetänyt porukkaa paikalle tähän Voittaja 2016- näyttelyyn.Valionarttuja oli huikeat 10 kpl ja veteraaninarttuja myös pitkä liuta, peräti 8. Aika kehän alkua odotellessa kului jälleen mukavia rupatellen Taikan kasvattajan Rikun, pennunostajaehdokkaiden ja näyttelytuttujen kanssa.

Lumo ja Minku esiintyivät taas todella kauniisti, kumpaakaan ei tarvinnut yhtään asetella/korjata. Tänään me olimme kuitenkin jälleen pieniä tuomarin makuun (ja oltiinkin luokan pienimmät) ja ei sijoitusta. sileät erit olivat siis molempien tyttöjen saldot voittajaviikonlopusta. Ja Minkulla oli taas isot korvat :D Kehässä oli harjoittelijatuomari joka naureskeli ja ihmetteli Minkun sammakkomakoilua siinä vuoroa odotellessa. Siitä kyllä aina riittää iloa ja hyvä niin! Onhan se hassu :)



Hieman pieni ja isokorvainen Minku edustaa :)


Veteraanikisa oli kova ja odotuksia ei juuri ollut, kun viime päivän voittaja oli myös paikalla. Tuomari halusi nähdä hampaat oikein kunnolla ja ekaa kertaa katsottiin myös hammastodistus, Taikalla kun sellainen on poistetun poskihampaan vuoksi. Sitten juostiin ja pönötettiin, eri tuli. 6/8 veteraania saivat erit. Kilpailuluokassa juostiin pari kierrosta ja sitten tuomari osoitti meille sijaa 1. En kyllä vielä uskonut että tämä on lopullinen järjestys, eilisen voittaja osoitettiin meidän taakse sijalle 2 ja sitten juostiin taas. Mutta kyllä se järjestys oli siinä, Taikasta tuli Veteraani Voittaja 2016!

Siitä sitten jatkettiin pn- kehään, missä oli 1 juniori, 2 käyttönarttua, 4 valiota ja 4 veteraania. Ja tässä kohtaa tapahtui se "paska reissu". Muutama juoksukierros ja me oltiin yhä jatkossa. Sitten Taika alkoi yhtäkkiä kiskoa eri suuntaan hihnassa, mitä Rouva ei todellakaan koskaan näyttelykehässä tee. Ajattelin asian johtuvan siitä, kun kehää peittävät matot olivat täynnä länttejä (kahden päivän pissa- ja kakkavahingot...), Rouva kun inhoaa kulkea toisten jätösten päältä. No, ei ollut tästä kyse. Kuin salamana kirkkaalta taivaalta Rouva ripuloi vauhdista kehään. Yli 8 näyttelyvuotta takana eikä koskaan edes pissaa ole kehään tehnyt. Aamulla lenkillä kakka oli täysin normaali ja nyt melkoinen ripuli. Mitäs siinä sitten voi tehdä. Koko kehä seisahtui ja minä odotin että Rouva sai kakkansa loppuun. Sitten Jarno apuun paperin kanssa siivoamaan. Eihän siitä mitään tullut, kun ripuli levisi ja imeytyi mattoihin.. Onneksi siivouspartio on lähellä ja nopeasti matot vaihdettiin uusiin. Kiitos hienosta toiminnasta messarin talkoolaiset!

Kun matot oli vaihdettu ja kehä saattoi jatkua, kysyin tuomarilta että ollaankos me vielä mukana..... Tuomari vain hymyili ja totesi jotain että tottakai ja tänne vaan mukaan. Lopulta meidät osoitettiin sijalle 2, Veteraani Voittajan lisäksi sijoitus pn- kehässä tuossa joukossa, aivan käsittämätöntä! Ei sitä meinannut todeksi uskoa, on se Rouva vaan omaa luokkaansa.

Kisa jatkui vielä ROP- veteraanin valinnalla, missä Taika pääsi juoksemaan pari kierrosta Ramonin kanssa. Hieman liikutti ajatella vuotta 2010 ja samaista Voittajanäyttelyä.  missä tämä parivaljakko oli ROP ja VSP. Nyt sama pari, mutta vanhuksina - ehkäpä vielä upeampaa...... :)


Taika VSP ja Ramon ROP Veteraanivoittaja 2016 (kuva Sanna Pilvinen)

Tuomari jutteli kanssamme siinä hetken aikaa ja kehui veteraanien tason erinomaiseksi. Etenkin Taikan ja Ramonin päät saivat kiitosta, enää kuulemma ei tahdo näin hyviä päitä löytää. Ja se asenne mikä näillä konkareilla hommassa on, se vaan on jotain ihan omaa luokkaansa!

Hienot koirat löytyi myös ROP-  ja VSP- sijoille. Onnea Dora ja Kaapo omistajineen! Hauska oli huomata myös se, mikä oli koirien kokonaistaso tänä viikonloppuna. Kaikki tittelit menivat eri koirille, mikä kertoo siitä että tuomareilla on hieman eroa mieltymyksissä, mutta upeita koiria oli paikalla monta.

Taika sai Veteraani Voittaja- tittelistä palkinnoksi hienon lasiesineen ja pokaalin. Asiaankuuluva Veteraanivoittaja- ruusuke ostettiin itse. On se upea, kuten on ruusukkeen saajakin! Noita veteraanititteleitä (4 x valio ja 2 x Voittaja) on Taikalle tässä vajaan 5 kk veteraani-i än aikana kertynyt jo kuusi ja monta monta muuta palkintoa lisäksi. Tässäpä vielä kuva ylpeästä Rouvasta vetereenipalkintojensa kera :-)



2016-12-07

Rouva jälleen ROP- veteraani!



Perinteinen Itsenäisyyspäivän ryhmänäyttely pidettiin tällä kertaa Tampereen messukeskuksessa. Täytyy sanoa, että kyllä tämä näyttelypaikkana entisen maneesin voitti (vaikka hieman viileää oli täälläkin, kiitos reippaan ilmastoinnin).

Tolleita oli ilmotettu 29 kpl ja kaikki olivat paikalla. Tuomaroimassa oli uusi tollerituomari Sanna Kaven. Pennut (5 kpl) aloittivat ja Nooran reipas ja hienosti esiintyvä Kerttu oli ansaitusti ROP- pentu. Siinä on monella aikuisellakin koiralla opittavaa, miten esiinnytään! Onnea Noora!

Uroksissa (9 kpl)  jaettiin eh:ta ja eriä, sa:lla ja ilman. Voitto meni valio Carolle. Onnittelut!
Nartuissa (15 kpl) otettiin käyttöön myös h, joita jaettiin kaksi. Muuten linja oli samaa kuin uroksilla. Valioissa kisasi kolme narttua, me ja Peppi. Kaikki saivat erinomaisen. Kilpailuluokassa Peppi voitti (mikä aiheutti kehänlaidalla raikuvat ilonkiljaisut erään "ammattihandlerin"  toimesta. Ei se, että kaverin koira voittaa vaan se, että vihamiesten koirat ei voita, heh) ja Lumo oli kakkonen, Minkun jäädessä kolmoseksi. Kaikille sa. Arvostelusta selvisi, miksi Minku oli meidän tytöistä "huonompi". Nimittäin pitkästä aikaa sieltä tuli ne "hieman isot korvat" ;-) Lisäksi mainintana hännästä "riittävän hapsuttunut". Minku harmittavasti ei ole ehtinyt häntäkarvojaan kasvattaa takaisin sitä vauhtia kun oltaisiin toivottu, kesän reippaan karvanvaihdon jälkeen. Edelleen häntä ja pöksyt ovat varsin klisut. Harmi, tälle tuomarille turkki merkitsi paljon.

Veteraaneissa oli neljä narttua. Taika aloitti ja sai erin. Myös kaksi muuta palkittiin erinomaisella, yksi erittäin hyvällä. Kilpailuluokassa Taika laitettiin kärkeen ja sai myös sa:n. Todella hienoa! ROP- veteraaniruusuke meille ojennettin siinä samoin tein, kun urosveteraania ei ollut. Tuomari kehui sanallisestikin (myös toki arvostelussa) miten upeassa kunnossa oleva veteraani Taika on! Täytyy laittaa arvostelu tähänkin ihailtavaksi:

"Miellyttävä tyyppi, ikäisekseen hienossa kunnossa. Hyvä pää ja ilme. vahva hyvä kaula. Tasapainoiset kulmaukset. Erinomainen rintakehä ja eturinta. Kokoon sopiva luusto. vahva lanne. Liikkuu ikäisekseen erinomaisesti. Hyvä väri ja väritys. Ikäisekseen erinomainen karvanlaatu. Raipaskäytöksinen veteraani, joka on hienossa kunnossa".


ROP- veteraani Taika ja tuomari Sanna Kaven

Parasnarttukehässä oli muistaakseni 7 kisaajaa. Minä vein Taikan, Jarno ensimmäistä kertaa Minkun (ja hienosti sujui), Noora vei Lumon josta isot kiitokset vielä tätäkin kautta! Jatkoon valittiin Peppi, Lumo, nuorenluokan narttu ja Taika. Parin juoksukierroksen jälkeen järjestys oli selvä, Peppi voitti (onnittelut!), Taika oli kakkonen ja Lumo kolmas. On tuo Rouva vaan melkoinen kun edelleen, kahden suuren pentueen jälkeen ja veteraani-iässä napsii pn- sijoituksia! Voi vaan kuvitella, mikä olisi tilanne ilman pentueita, kisattaisiin varmasti edelleen jopa Showtollerista, joka Rouvalle suotiinkin vuonna 2010. No, eipä kaduta nämä pentueet, kun saatiin kaksi mitä ihaninta tyttöä kotiin elämää sulostuttamaan :-)

Näyttelyssä oli kiva nähdä tuttuja, Minkun isän omistajat Kati ja Ville-Pekka, Minkun pennuista kiinnostunut Maarit, Noora, Johanna ja monta muuta. Kiitoksia mukavasta näyttelyseurasta! Parin päivän päästä sitä sitten kisataankin messarissa ja sitten koitaa pitkä ja kaivattu näyttelytauko- Minkun osalta ehkä vielä vähän pidempi kuin muiden tyttösten ;-)

Näyttelystä kiiruhdettiin kotiin kun vielä päivännäöllä ehdittiin lähipelloille auringonlaskua ihailemaan ja lenkittämään tyttöset frisbeenheittelyn merkeissä. Laatuaikaa!



Tytöt ja hämärtyvä Itsenäisyyspäivän ilta

2016-12-05

Pentusuunnitelmat etenevät

Kuluneet pari kuukautta on meillä eletty aktiivista Koiranet- aikaa, tavoitteena löytää Minkulle sellainen sulhanen, joka täyttää meidän kriteerit. Voin sanoa, että jokainen uros joka Koiranetistä löytyy, on tullut tarkasteltua ja pohdittua. Ja valitettavasti täytyy myös sanoa, että vähissä ovat ne urokset joita itse voisin kuvitella jalostukseen käyttäväni. Tai onhan niitä muutamia, hienojakin uroksia, mutta aina löytyy jotain joka sitten suunnitelman torppaa. Lähtien ihan jo sukusiitosprosenteista yhdistelmälle, käyttötuloksen (taipparit) puuttumisesta, ongelmista luonteen kanssa, aiemmista pentueista (jos näissä jotain ongelmia), uroksen sisaruksista you name it.

Koiranetin kautta ja kasvattajaan yhteydessä ollen löytyi kuitenkin yksi sellainen kandidaatti, jossa useimmat kriteerit kohtasivat. Eilen sitten tämän nuoren ja komean pojan tapasimmekin, kiitoksia omistajalle kun saatiin tulla jouluvalmisteluja häiriköimään :-)



Kyseinen uros on Peikkolinnan Reissumies "Joppe". Jopen tulokset vakuuttivat, taipparit olivat menneet läpi heti toisella yrittämällä ja Suomen muotovalioksi Joppe tuli vain seitsemällä näyttelykäynnillä (sertit suomalaisilta tuomareilta). Eli taipumukset ja ulkomuoto ovat kohdallaan!

Joppe asuu samassa taloudessa isänsä Lakun kanssa, jonka myös eilen tapasimme. Molemmat pojat olivat erittäin hurmaavia luonteeltaan! Kumpikin haki rapsutuksia ja pusujakin meille vierailijoille annettiin :-) Itselleni on tärkeää koiran luonne ja siinä se piirre, että myös vieraat ihmiset otetaan hyvin vastaan. Tollerit kun monasti ovat pidättyväisiä ja välinpitämättömiä niin tämä ei aina ole itsestään selvää. Jopessa tuntui olevan paljon samoja piirteitä kuin Minkussa, leikkisyys (Jarnoa nappastiin Minku- tyyliin nenästä pusujen ohessa) ja kyky myös rauhoittua kun tekeminen loppuu. Joppe pitää lapsista (perheessä on kaksi poikaa) ja tulee toimeen myös kissojen kanssa (näitäkin perheestä löytyy). Riistavietti on hyvä ja työskennellessään Joppe on hiljainen (iso plussa).

Kun oltiin eilen ensin tutusteltu ja jutusteltu Jopen omistajan kanssa niin haettiin Minku tapaamaan sulhasehdokastaan. Kovin neito Joppea kiinnosti ja tuttavuutta oltaisiin tehty vaikka tositoimien merkeissä samoin tein. Tästä Minku nyt kuitenkin oli eri mieltä ja sen myös kertoi. Joppe uskoi hyvin sanomista ja sitten nuuskuteltiin ja haisteltiin ja oltiin kavereita :-) Innolla odotamme mitä tästä yhdistelmästä syntyy, toiveet ja odotukset ovat korkealla. Innokkaita, hyväluonteisia, kauniita ja komeita, sosiaalisia ja terveitä pentuja on lupa odottaa!

2016-11-18

Baltian Voittaja ja Baltian Veteraanivoittaja 2016!



Viime viikonloppuna teimme reissun Baltian Voittajanäyttelyyn Latvian Rigaan. Matkasuunnitelmat muuttuivat loppusuorilla, kaverireissusta oman perheen reissuksi. Tästä syystä meillä oli ilmoitettuna näyttelyyn vain Minku ja Taika, Lumon kun piti jäädä kotiin Jarnon kanssa viettämään "poikien viikonloppua" :-) Reissusta tulikin oman lauman laatureissu, etenkin kun vielä varattiin hieno hotelli aivan Rigan keskustan tuntumasta, suuren puiston kupeesta. Siinä kelpasi tyttöjä lenkitellä joen äärellä.

Matkamme alkoi tuttuun tapaan perjantaina Tallink Siljalla lahden yli pyyhkäisten, buffet aamiainen nautittiin ja sitten köllöteltiin tyttösten kera hytissä. Tytöt saivat, kuten aina laivareissuilla, tax freestä pari uutta lelua ja buffetista muutaman lihapullan + nakin tuliaiseksi, kyllä kelpasi!



Ajo Rigaan sujui ongelmitta ja hotellikin löytyi pienen hakemisen jälkeen. Huoneemme oli todella tilava sviitti, missä kultaiset tekstiilit lisäsivät juhlavuuden tuntua. Tyttöset olivat aivan riemuissaan, kuten aina uuteen paikkaan tullessa. Hetken leikkien jälkeen rauhoituttiin lepäilemään ja ilta kului pitkän puistolenkin, ihmisten ravintolaherkuttelun ja iltalenkin merkeissä.


Aamulla pakkasimme tytöt ja näyttelytavarat kyytiin ja suuntasimme taksilla ryhmänäyttelyyn, joka pidettiin n. 10 km päässä hotellilta. Paikalle oli hieman hankala löytää, joten onneksi meillä oli taksikuski eikä itse tuolla sompailtu. Ryhmänäyttely pidettiin avarassa ja tarkoitukseen hyvin sopivassa hallissa. Tuomarina tollereilla toimi suomalainen Jukka Kuusisto, kellä emme ennen olleet arvosteltavina käyneet. Päätimme, että minä esitän sekä Minkun että Taikan. Molemmat esiintyivätkin oikein hienosti! Minkusta tuomari kysyi, että taitaa karvanvaihto olla menossa. Niinhän se vielä on, housut olivat jääneet kotiin. Taikan turkkia kehuttiin kovin ja eipä se yllätys ollut, että parhaan nartun tittelin vei Taika! Siitä onkin aikaa, kun Rouva on ollut "oikea" ROP! Tuomari oli erittäin miellyttävä ja naureskeli sitä, kun ei meille mikään kelpaa. Kumpikaan kun ei nimittäin ottanut sertiä vastaan :-)


Taika ROP, Minku pn2, tuomarina Jukka Kuusisto

Illalla löydettiin hyvä kreikkalainen ravintola ihan hotellin läheltä, jossa syötiin pitkän kaavan mukaan ja nautittiin, mitäpä muuta, kuin pullollinen Nebbioloa. Hyvää oli!

Sunnuntaina koitti reissun varsinainen päänäyttely, Baltian Voittaja 2016. Näyttely pidettiin jo aiemmilta reissuilta tutuksi tulleessa Rigan messukeskuksessa, minne  kuljimme taksilla. Hyvä niin, sillä ruuhkat näyttelypaikan lähellä olivat melkoiset. Taksikuski ei ruuhkiin jäänyt vaan toimitti meidät ohi jonojen suoraan sisäänkäynnille.

 Tollereita edustivat eilisen malliin vain Minku ja Taika. Tuomarina tässäkin näyttelyssä oli asiantuntemusta Suomesta, tiukka mutta erittäin miellyttävä Elena Ruskovaara. Elena teki aikanaan Taikasta C.I.E:n Jyväskylän KV:ssa. Minkusta Elena sitä vastoin ei junnuna oikein perustanut, hieno arvostelu muuten mutta arvosanan roima tiputus ylipainon vuoksi. Nyt ei ylipainoa ollut, joten ihan hyvillä mielin mentiin kehään.

Minä esitin jälleen molemmat tytöt. Ensin Minku, joka piti Elenasta ja myös toisin päin, melkein antoi pusun tuomarille mutta ei sitten ihan kuitenkaan. Tätä Elena nauroi, että no senhän olisi voinut tulkita tuomarin nuoleskeluksi (paha juttu) jos olisi pusun antanut ;) Esiintymisessä kaikki sujui hienosti ja kattavan sanallisen arvostelun + tunnustelun jälkeen meille ojennettiin cacib ja Baltian Voittaja 2016- tittelilappu ja pokaali. Jes! Sitten esitysvuoroon Taika, jonka Jarno oli jo kehään tuonut odottamaan. Rouvalla oli taas virtaa ja liikkeet lennokkaat. Ilmeen arvostelu oli hieman haastavaa, kun Taika vain tuijotti kättäni missä lihapullan pala, eikä katsonut tuomaria. Elena tämän hyvin ymmärsi ja nauroi vain, että osaa keskittyä oleelliseen ;) Arvostelu oli hieno ja reissun kruunuksi, myös Taikalle ojennettiin voittajalipuke! Rouvasta tuli siis Baltian Veteraanivoittaja! Se olikin Taikan viides veteraanititteli tälle vuotta. Melkoinen veteraaniluokan korkkaus, ellen sanoisi!

Roppikehässä Elena oli jo antamassa Minkulle ruusukkeen, mutta sanoikin että tämä on teille mutta juoskaa nyt vielä kierros, kun on niin hienot liikkeet! Ja mehän juostiin ja sitten se ROP- rusetti Minkulle ojennettiin. Siinä hetkinen vielä juteltiin ja kerroin Elenalle, että teit tästä veteraanista muuten CIE:n 6 vuotta sitten Jyväskylässä. Elena oli kovin ilahtunut ja kehui että hienosti on veteraani kunnossa pysynyt. Minkua hän kehui erityisesti, että ovat todella saman kaltaiset Taikan kanssa rakenteeltaan mutta pitää Minkun rakenteesta vielä hieman enemmän. Eli jalostus on tässä kohtaa toiminut, kuten pitää :)


Baltian veteraani voittaja 2016 ROP-vet ja Baltian voittaja 2016 ROP, tuomarina Elena Ruskovaara

Illalla oli siis jälleen aihetta juhlaan! Tällä kertaa käytiin toisessa hotellin läheisessä ravintolassa, joka oli varsin spesiaali paikka sisustukseltaan ja ruoka oli erinomaista. Päivän kruunasi toki, mikäs muu, kuin Nebbiolo ;)

Reissu oli kaiken kaikkiaan loistava ja täytti odotukset monin verroin! Kotimatkalla oli auto täynnä iloista porukkaa, turistikoira Lumon ilme takapenkiltä kertoo hyvin koko reissun fiilikset :)


2016-11-01

Koetoimitsija 1- kurssi suoritettu, erinomaisia tyttöjä Lahdessa :)

Lauantaina kävimme Jarnon kanssa Pohjois-Hämeen kennelpiirin järjestämän koetoimitsija 1- kurssin. Kurssilla oli paljon mielenkiintoista asiaa ja keskustelua. Nyt sitten odotamme kevättä ja koetoimitsija 2- kurssia mejän osalta, jotta voimme jatkossa toimia vastaavina koetoimitsijoina mejä- kokeissa. Ikaalisten seudun kennelkerho ry:llä on koevalmistelut jo toimestamme käynnissä, joten eiköhän ensi kesänä päästä olemaan ensimmäistä kertaa kokeen vetäjinä :)

Sunnuntaina kävimme pyörähtämässä Lahti KV:ssa, missä jälleen narttuja riitti pitkä liuta. Tuomarina toimi kanadalainen vanhempi rouva, jonka punaista lankaa ei oikein löydetty. Esim. koiralle joka ei ravannut yhtäkään askelta, arvosanaksi eh. Sitten taas hyvin esiintyvälle valiourokselle myös eh. Nartuissa jako oli myös eriä ja eh:ta, yhtään sen huonompaa arvosanaa ei jaettu.

Valioluokassa kisasi kuusi ja kaksi luokassa peräkkäin olevaa ottivat kehässä yhteen. Mitä tekee tuomari, siirtää toisen näistä meidän taakse ja antaa molemmille erit, toisen lopulta voittaessa koko kisan. Meidän tyttöjen esiintymiset sujuivat totuttuun tapaan hyvin, molempien liikkeitä kehuttiin arvosteluissa mutta sijoitukset jäivät laihoiksi. Lumo sijoittui valioiden neljänneksi saaden sa:n, Minkua ei sijoitettu ja sa jäi saamatta. Jos tuomarilta jotain linjaa yritti hakea, niin piti kookkaammista, muttei sekään sitten taas kaikkea ratkaissut. Mystistä, mutta näitä ollaan nähty.

Veteraaneissa Taika sai kommentin lihavuudesta jälleen, muuten arvostelu oli hyvä. Tuloksena luokka 2. sija kera sa:n. Tästä näyttelystä jäi kaiken kaikkiaan täysin mitään sanomaton fiilis, niin arvostelun, tulosten kuin yleisen tunnelmankin osalta. Lahti on p..ska paikka, meidän tunnuslause piti siis jälleen kutinsa ja ehkä ensi vuonna jo uskotaan ja Lahden kinkerit jää väliin ;-)

Kotisivuille asian jo olenkin päivittänyt, mutta kirjoitetaan se nyt tänne blogiinkin kun lukijoita täälläkin riittää. Minkun suunniteltu pentue Pyryn kanssa on peruttu. Sain soiton Pyryn omistajalta ja tiedon siitä, että Pyryn veljellä epäillään autoimmuunitautia ja kortisonihoito on aloitettu, kun oireet eivät pelkkään kipulääkitykseen vastanneet. Missään nimessä emme halua ottaa riskiä terveyden suhteen, joten päätös siitä että Pyry ei tule olemaan Piemonte- pentueen isä, syntyi nopeasti.
Nyt kartoitamme tilannetta, eli Minkun arvoisen uroksen etsintä on käynnissä. Toistaiseksi Piemonte- pentue on edelleen suunnitteilla keväälle, uskomme että loistava uros tulee löytymään :) Kiitämme tsempeistä, tuesta, ja hyvästä palautteesta avoimuuden suhteen, joita olemme meiltä pentua odottavilta saaneet.

Lisäys 7.11. Pyryn veljen diagnoosi oli kuulemma kasvain selkäydinkanavassa, kuten tänään kuulimme. Osanotto omistajalle.

2016-10-24

Minkun Seinäjoen valloitus ja mahtava näyttelyreissu koko kolmikon osalta!




Jopas oli viikonloppu! Viikko takaperin Latviassa Minku meni ja nappasi ROP:n norjalaistuomarilta. Meidän makuun Minku on todella karvaton tällä hetkellä ja siksi jätettiin viemättä kehään pari viikkoa sitten SNJ:n erikoisnäyttelyssä. Latviassa tosiaan tuli turkista huolimatta (arvostelussa luki turkki ok) ROP ja seuraavana päivänä Virossa pn2-sija, Lumon ollessa ROP.
Seinäjoen KV- näyttelyä pohdittiin Minkun osalta ristiriitaisin tunnelmin. kun omaan silmään näyttää niin karvattomalta (etenkin kun vertaa hyvin turkikkaisiin Lumoon ja Taikaan), mutta sitten taas nuo baltian tulokset..... Ajomatkalla näyttelypaikalle palloteltiin Jarnon kanssa edes takas ajatusta "kehään... ei kehään... kehään.... ei kehään....". Lopulta päädyttiin siihen, että kyllä me kehään mennään ja jos tulee h/eh niin sitten tulee. Tulta päin vaan!

Seinäjoelta olimme varanneet hotellimajoituksen näyttelypaikka Areenan läheisestä (n. 1 km päässä) Sokos hotelli Vaakunasta. Veimme auton parkkiin hotellille, sitten tavarat kantoon ja kävelemään kera koirain näyttelypaikalle. Mukava pieni kävely joenvartta pitkin ja kohta oltiinkin perillä. Sisällä Areenassa oli mukavan väljää ja kehään, hallin juuri vastakkaiseen takalaitaan, päästiin kulkemaan koirien ja tavaroiden kanssa ongelmitta. Mikä myös positiivista, ihan kehämme sisäänmenon läheisyydestä saatiin hyvä paikka häkille. Naapurihäkissä oli meille tuore tuttavuus nuortenluokan uros ja siinä tollerikehän alkua odotellessa käytiinkin mukavia keskusteluja uroksen omistajien kanssa. Kiitos vaan mukavasta näyttelyseurasta tätäkin kautta! Odotellessa saimme paikalle myös tollerin hankkimisesta kiinnostuneen pariskunnan Vaasasta ja ilo olikin esitellä häkissä tyytyväisenä nukkuvat tytöt heille :)

Tollereita oli ilmoitettu kisaan 36 kpl ja yhtä lukuunottamatta kaikki olivat paikalla. Tuomarina toimi ruotsalainen vanhempi herrasmies Lars Widen. Kisa alkoi pentuluokasta ja kaikki kolme pentua saivat ansaitusti KP:t.

Uroksista vain 3 sai sa;n, valiouros Paavon viedessä voiton. Jo urosten kehää katsellessa kävi selville, että liikkeet ovat tärkeässä roolissa tällä tuomarilla, samoin turkin kuntoa katsasteltiin, lähinnä sitä onko pohjavillaa vai ei. Minkulla onneksi on runkokarva jo kasvussa ja normaalisti hyvä pohjavilla, joten sen puolesta päätöksemme mennä kehään piti.

Nartut alkoivat kuudella juniorilla ja kenellekään ei sa:ta. Sitten nuortenluokassa kisannut Maire, jolle sa. Avoluokassa kuudesta nartusta yhdelle annettiin sa, käyttöluokasta kahdesta nartusta toiselle sa. Valioluokassa kisasi kolme narttua, meidän lisäksemme tyttöjämme korkeampi Peppi, joka oli erinomaisessa turkissa. Siinä kehään mennessä katsoinkin, että eipä taida paljon jakoa olla tässä kisassa meillä...

Peppi aloitti saaden erin. Sitten Jarno ja Lumo. Esiintyminen sujui mallikkaasti ja Lumppari teki iiiisot venytykset tuomarin tullessa tutkimaan, liekö Minkulta kopioinut tämän tavan :) Tuomari näemmä tykkäsi ja hymyili ja erihän sieltä saatiin. Minkulla oli hyvä draivi päällä ja esiintyminen etenkin liikkeiden osalta meni mainiosti. Kun tuomari alkoi sanella arvostelua (ruotsiksi), kuulin sen alkavan sanoin "mycket tilltalande" ja se lupasi hyvää. Jos koira on "puhutteleva", voi odottaa että tuomari jollain tapaa tykkää. Turkkia tuomari kävi vähän pöyhäisemässä ja kuuliin sanovan "ok päls". Huh, turkki siis ok joten vielä mahkut jopa eriin... Ja erihän sieltä tuli meillekin, jes!
Sitten kilpailuluokkaan juoksemaan. Juostiin kierros kolmistaan ja sitten tuomari näytti minulle että seis, ja juoksutti vielä Peppiä ja Lumoa keskenään. Jarno siinä ohi mennessään minulle että mene mene, mutta minähän seisoin sillä sijalla mihin tuomari meidät osoitti. Ja se sija oli muuten ykkössija ;) Ja siihen me jäätiin, Lumon tullessa kilpaluokan kakkoseksi. Minku siis voitti valioluokan, uskomaton veto pikkuneidolta! Kaikki kolme valiota saivat vielä sa:t ja sitten minä vauhdilla hakemaan Rouvaa häkistä kun veteraaniluokka alkoi heti perään.

Veteraaneja oli kolme ja Taika kisasi luokan ensimmäisenä, Kyllä taas liikkeet osoittivat sen, että Rouvassa ei paljon ikä paina! Upealla askelella ja draivilla (näistä oli maininta myös arvostelussa) kehä kierrettiin ja sitten arvosteluun. Tuomari löllytti Taikan kylkiä ja sanoi että on viihtynyt jääkaapin läheisyydessä... Ja itse asiassa se kirjoitettiin myös arvosteluun, loppulause "bor något för närä kylskåpet" osoitti tuomarin olevan huumorismiehiä :D Taika sai erin ja niin saivat myös kaksi muuta veteraaninarttua. Kilpailuokassa juostiin monta kierrosta, kun tuomari halusi että toinen veteraaneista nostaisi häntänsä liikkeessä. Yrityksestä huolimatta häntä ei noussut ja tämän tuomari perusteli heidän luokka 2. sijansa syyksi. Meille Taikan kanssa osoitettiin ykkössija, paksuudesta huolimatta! Siinä seistiin ja kehäsihteeri kirjasi sijoituksia. Tuomari oli jo kääntänyt selkänsä ja jotain siinä touhusi pöydän ääressä. Kehäsihteeri kysyi että eikö sa:ta niin tuomari sanoi että tietenkin sa! Eli Taikalle myös sa, ainoana veteraanina ja ROP- vet ruusuke. On se melkoinen Rouva!

Sitten tulikin taas sumpliminen parasnarttukehän kuvioista, kun meidän kaikki kolme tyttöämme sinne pääsivät. Onneksi uusi tuttavuutemme (tämä nuortenluokan uroksen omistaja) tarjoutui apuun ja vei Lumon (kiitos vielä tätäkin kautta!). Kierros juostiin ja sitten tuomari teki valinnat. Taika, Lumo ja Peppi ulos ja näin oli kehässä neljä sijoitettavaa narttua. Taas juostiin ja nuorten- ja avoluokan nartut sijoitettiin sijoille 3. ja 4. Minä ja Minku jatkettiin juoksemista käyttöluokan hienossa kunnossa olevan nartun kanssa yhdessä ympäri ja edes takaisin. Ja miten sitten kävi: Minku osoitettiin ykköseksi! Kansainvälisen näyttelyn narttujen kisan voitto "silakkaturkissa", aiiiiiivan uskomatonta! Tuomari siinä cacibia jakessaan vielä ihasteli, kuinka upea narttu Minku on ja ne liikkeet!

Vielä oli yksi kisa jäljellä eli ROP- kehä. Sinne saimme seuraksemme Paavon, jonka kanssa Minku on jo muutaman kerran roppikehässä juossut. Taas juostiin jokunen kierros ja sitten seis. Tuomari hymyillen tuli siihen luoksemme ja pallotteli ruusukkeita kädestä käteen, kummalle kumpi.... Ja sitten tapahtui yleisöä kohahduttanut päätös: Minkusta tuli ROP! Kyllä meinaan meinasi usko loppua ja melkein piti itseään nipistää että onkos tämän nyt totta vai unta, mutta totta se oli. Minku oli tämän näyttelyn kaunein :) Tuomari vielä pyysi minua laittamaan hänelle ROP- kuvan fb:ssa. kun Minku oli tehnyt häneen niin suuren vaikutuksen :) Melko upeaa, sanoisin!


Näyttelyn komein ja kaunein: Paavo VSP, Minku ROP




















Kiitoksia kaikille onnitteluista joita saimme runsain mitoin! Palkintojakin tuli, hienot pokaalit ja ruusukkeet ja sekä ROP:sta että ROP-vet:stä yhteensä 12 € lahjakortit näyttelyn myyntipisteeseen. Sinne suuntasin ostoksille, koirat saivat ansaitsemansa lelut ja herkut ja ostosten jälkeen me nautittiin lasilliset kuohuvaa upeiden tulosten kunniaksi! Kävimme vielä ryhmäkisatkin juoksemassa läpi, minä Minkun kanssa kasiryhmän ja Jarno Taikan kanssa veteraanikehän. Hienosti sujui molemmilta mutta sijoituttu ei, mutta eipä haitannut mitään, päivä oli niin upea ja voittoja tuli aivan riittävästi että hymy korvissa oli vielä illallisellakin hotellin ravintolassa, jossa nostettiin maljat loistavalle reissulle :)

Sunnuntaina ajelimme kotiin Seinäjoelta ja illalla saimme vieraita Turusta, pennuista kiinnostunut pariskunta kävi tutustumassa. Olipas hienoa näyttää näyttelypalkinnot siinä keittiön pöydällä ja kertoa tulokset! Kiva oli Iida ja Emil kun kävitte!

2016-10-16

Kolme valiotitteliä ja tuplaropit- melkoisen onnistunut Baltian turnee :)

Perjantaina starttasi reissumme Baltiaan, ainoana tavoitteena saada Taikalle veteraanisertit ja tätä myötä vet mva- tittelit. Rouva on turhan paksussa kunnossa, joten lomamatkamielellä  matkaan lähdettiin. Nuoriso, Lumo ok kondiksessa ja Minku täysin nakuna, periaatteella tulee mitä tulee, otetaan vastaan .....

Helsingistä ajoimme Tallinnan lauttaan, tyttöset hyttiin ja sitten nauttimaan hyvät buffet- aamiaiset, tuliaiset toki matkaan hytissä odottaville :) Lautasta ulosajo oli todella tukkoinen ja hidas, ei paljon Gold Cardista ollut hyötyä kun pelkkä ulostulo laivan rantautumisen jälkeen kesti jo reilut 20 min. No, onneksi ei ollut kireä aikataulu ja reilun 3 tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme kohteeseemme Latvian Valmieraan. Jarno oli varannut meille ihana huoneistohotellin, missä tilaa todellakin riitti! Huoneita oli useita ja sohvia tyttösten nukkua missä tykkäsivät.

 
 

Huoneiston Prinsessat kultaisilla valtaistuimillaan :)

Myös hotellimme ympäristö oli erittäin miellyttävä. Hieno joki kulki ihan vieressä ja sen rantaa pitkin mainiot ulkoilureitit. Kyllä kelpasi lenkkeillä! Illalla kävimme syömässä viereisessä hyvät arvostelut saaneessa fine dining- ravintolassa. Erinomainen ruoka ja illallisen kruunasi listalta löytynyt Amarone- punaviini. Viini olikin kalliimpi kuin koko muu ruokailumme, mutta todellakin sen arvoinen :-)

Aamusella heräiltiin kaikessa rauhassa, tehtiin pitkä lenkki, pakkailtiin ja sitten saapuikin huoneeseemme toimitettu aamiainen. Aivan loistava aamiainen olikin! Tyttösetkin saivat toki osansa leikkeleistä, nakeista, kananmunista ja muista. Jokainen meistä oli hyvin kylläinen ja tyytyväinen tuon aamiaisen jälkeen!

Kun ruoat oli nautittu läksimme ajelemaan n 3 km päähän, missä järjestettiin KR- näyttely urheiluhallissa. Paikka löytyi helposti ja ei kun auto parkkiin, tyttösten pissatukset ja sitten ilmoittautumaan ja etsimään häkille paikkaa kehän reunalta. Kun Jarno kokosi häkkiä, minä olin tyttösten kanssa häkin läheisellä ruokamerkin ständillä odottelemassa. Siellä edustajalla oli nuori iloinen saksanpaimenkoira, jota Minku haki leikkiin tehden kaikki kutsueleet ja äänet :D Olipas hauskat leikit nuorisolla :) Tähän täytyy mainita, että unohdin Lumon siihen ständille, kun luulin kaikkien hihnojen olevan kädessäni ja siirryin käytävän yli häkillemme. Eipä ollut ja peräämme tuli venäjää puhuva nainen tuoden Lumon mukanaan ja huonolla englannilla kysyen, tämä taitaa olla teidän...Heh, juu meidänhän se Lumppari oli ja pikkasen kyllä nolotti, eipä ole ennen koira mihinkään unohtunut... Onneksi ei traumoja tullut kellekään ja hymyssä suin Lumo meille takas luovutettiin :)

Oltiin hyvissä ajoin kehän laidalla ja tollereiden alkuun oli yli 2 tuntia aikaa. Ehdittiin siis hyvin seurailemaan tuomarimme, norjalaisen Per Kristian Andersenin, tuomarointia. Hyvin rohea vanhempi herrasmies oli kyseessä, ei paljon koiria pelännyt vaan laumanvartijoidenkin purennat mentiin vaan itse katsomaan. Eikä mikään eri- automaatti tosiaan ja SA oli vielä tiukemmassa. Siinä me naureskeltiin Jarnon kanssa odotellessa, että saakohan täysin nakupelle Minku h:n vai evan- kun turkki kerran puuttuu niin voi niinkin käydä.

Pitkän odottelun jälkeen tollerit sitten vihdoin alkoivat. Ensiksi avo- uros joka mitattiin. Mittakeppi oli ollut tuomarilla aiemmillakin roduilla ahkerassa käytössä. Uros sai sertin ja sitten alkoivat nartut. Ensin juniori, jolle eh. Sitten kaksi avoa, toiselle sileä eri ja toiselle eh. Sitten kehään valiot eli Lumo ja Minku. Lumppari esiintyi tuttuun tapaan mainiosti Jarnon kanssa ja eri tuli. Sitten minä ja Minku. Hieman nolona vein nakupellen tuomarille, mutta eipä paljon turkin puuttuminen häirinnyt, suureksi hämmästyksemme eri tuli Minkullekin! Ja sitten putosi pommi: kilpailuluokassa Minku osoitettiin ykköseksi ja molemmille sa! Epätodellista......Norjalaiset ovat ennekin Minkusta pitäneet, mutta että tuolla "turkilla" valioluokan voitto, ohhoh! No, eipä siinä mitään ja äkkiä hakemaan Rouva kehiin. Taika oli ainoa veteraani ja voi vitsit kun virtaa oli.... Ihan kuin olisi ollut kuriton juniori hihnan päässä...Tuomaria temperamentti ihastutti mutta paksuus sitten taas ei. Arvostelussa mainittiin "heavy" useaan kertaan ja kun tuli aika antaa arvosana, tuomari tuli siihen minun ja kehiksen viereen, sanoi excellent ja kehiksen kysyessä sa;sta pudisti päätään. Siinä kohtaa ilmeeni taisi olla aika surullinen, kun kehis kysyi minulta "need CAC?" ja minä tietenkin vastasin että "jees..." .. Tuomari sitten katsoi Taikaa uudelleen ja alkaen hymyillä, katsoi minua ja sanoi että jos lupaan laittaa Rouvan tiukalle dieetille niin serti tulee :D No tottamaar lupasin, tosin sanoin myös että dieetti on meillä ikuisuus projekti.. Tuomari hymyillen leveästi antoi meille sertin ja tätä myötä Taikasta tuli siis Latvian veteraanivalio! Pn- kehään ei oltu ollenkaan varauduttu menemään kolmen koiran kanssa, mutta onneksi Sonja tuli apuihin ja esitti Lumon. Kiitos vielä tätäkin kautta! Lopullinen järjestys oli Minku, Lumo ja Taika eli kolmoisvoitto!

ROP- kehässä naku pikkukoiramme jatkoi jättiylläreiden sarjaa vieden Rotunsa Parhaan tittelin. Eipä olisi kyllä uskonut! Mutta, mahtava rakenne ja liikkeet, ne ratkaisivat. Minku on kyllä niin hieno, jopa ilman karvoja :)





















Tyttöset sijoituksillaan, Taikan ROP- vet pokaali puuttuu kun kehäsihteeri kovasti pahoitellen toi sen meille vasta tämän jälkeen. Taisi jäädä siihen ajatukseen, ettei sitä sa:ta tullut.. ;)

Täysin typertyneinä laitoimme leirin kasaan, kaljun ja paksun kanssa emme RYP- kehiin jääneet vaan suuntasimme kohti seuraavaa majoituskohdettamme, Viron Nelijärven hirsimökkiä. Seutu oli todella hienoa, ulkoilureittejä kulki ristiin ja rastiin. Harmi vaan kun oli jo pimeä kun perille päästiin, onneksi oli otsalamput matkassa joten kunnon lenkillekin päästiin. Iltasella syötiin hyvin paikallisessa pubissa, ruoka ei (onneksi) ollut mitään pubiruokaa vaan alkuruokien kautta mentiin pääruokiin ja hyvä punaviinikin löytyi. Ei valittamista!

Aamulla kierrettiin kunnon lenkki pienessä pakkasessa ja sitten hyvä aamiainen ja menoksi. Reilun puolen tunnin ajelu kohti seuraavaa näyttelyä, Rakveren KR:ä. Tämäkin näyttely pidettiin urheiluhallissa jossa tilaa oli mukavasti. Oltiin reilu tunti ennen omaa vuoroamme paikalla ja päästiin taas katselemaan tuomarimme, Valko- Venäläinen Anatoli Zhukin tuomarointia. Ei ollut eriautomaatti tämäkään setä. Paljon juoksutti ja liikkeet tuntuivat olevan tärkeässä osassa arvostelussa. SA:ta jaettiin edeltävissä roduissa vain luokkavoittajille ja muutenkin lähinnä vain yhdelle/kahdelle koiralle rodussa.

Tollereita oli ilmoittautunut 6 kpl ja kisan aloitti junioriluokan uros saaden junnusertin. Sitten vuoroon Liettuan Druskininkaista tutut kilpakumppanimme Ruotsista, junnunarttu ja avonarttu. Kumpikaan ei saanut sa:ta ja tuomari kovin elehti koirien liikkeitä että niissä oli hänen mielestään ilmeisesti moittimista. No, meillä tytöt kyllä liikkuvat upeasti joten hyvillä mielin kehään. Lumo veti taas upeasti Jarnon kanssa ja eri tuli. Myös Minku sai erin ja kilpailuluokassa Lumo edelle, kuten kyllä tällä hetkellä kuuluisikin. Molemmille SA joka oli kyllä Minkun osalta iso ylläri! Sitten äkkiä hakemaan Taika ja kyllä taas virtaa piisasi.... Tuomari sanoi heti kättelyssä vähän naureskellen, että " hän taitaa pitää hyvästä ruosta" ;-) No juu, kyllä vain ja paksu on. Taikan liikkeitä arvostellessaan tuomari sanoi, että liikkuu ihmeen kevyesti noin raskaaksi koiraksi. Totta, Taikalla on lennokas askel ja se siivitti meille sa:n ja sitä myötä Viron ja Baltian veteraanivalion arvon! Pn- kehään saatiin avustamaan kehänlaitatuttavuutemme toisen rodun piiristä, kiitos vielä tätäkin kautta! Lopullinen järjestys oli Lumo, Minku ja Taika eli kolmoisvoitto taas! Ihan mieletöntä ja ylitti kyllä kaikki reissulle asetetut odotukset monin kerroin!


Siinä se ROP- ruusuke ojennetaan, Lumppari tietää olevansa kaunein :)

Kehien jälkeen vietiin koirat lenkille läheiseen kauniiseen puistoon ja sitten saatiinkin jo hakea näyttelypaikkamme vieressä, n 400 m päässä sijaitsevan huoneistohotellimme avaimet. Ja wau mikä huoneisto tämän onkaan! Seinät sisältä vanhaa hienoa hirttä, iso olotila, keittiö, takkahuone, sauna, makkari.. Tilaa on ja paljon! Täällä tyttöset nyt nukkuvat pitkin sohvia ja sänkyjä ja kohta kun heräilevät, on lenkin aika. Sitten me Jarnon kanssa lähdetään läheiseen kivan näköiseen ravintolaan ja illan ohjelmaan kuuluu hyvä ruoka ja parin maljan nosto loistavan reissumme, 3 tittelin ja tuplaroppien kunniaksi :-)


2016-10-10

ERInomaisten luokka-kolmosten SNJ

Lauantaina päättyi reilun kuukauden kestänyt näyttelytaukomme Lumon ja Taikan osalta. Minkun osalta tauko jatkui, sillä neitonen on tällä hetkellä niin turkiton, että missikisat saavat odotella talvipalttoon kasvua.

Suuntasimme siis SNJ:n päänäyttelyyn Pirkkahalliin. Tollereita oli ilmoitettu reilut 50 aikuisten kehiin. Ja tuttuun tapaan, narttujen valioluokka (8 kisaajaa) ja veteraaniluokka (10 kisaajaa) olivat taas näyttelyn suurimpia luokkia. Ei mitään uutta taivaan alla siis!

Tollereiden tuomarina toimi norjalainen Per Iversen, josta en etukäteen oikeastaan muuta tietoa löytänyt, kuin että painosta on tarkka. Nooooh, meillähän Taika on ikuisuuspaksu ja Lumpparikin nyt täydessä turkissa näyttää hieman paksulta (vaikkei olekaan). Minku olisi ollut laiha luikero, mutta ihan pelkällä kaposella ulkomuodolla tuskin nakuna olisi kovin hyviin arvosanoihin päätynyt :D

Urosten kehää seuratessa havoinnot olivat, että kookkaat ja turkikkaat pärjäsivät. Linjassa oli myös muutamia poikkeuksia, joten ihan selvää punaista lankaa ei arvioista löytynyt. Päivän suurin ylläri oli Minkun sulhasen Pyryn saama H, kun tuomari katsoi purennan olevan epäkorrekti (alakulmahammas kuulemma osui yläikeneen). Purennasta ei ole ennen moisia mainintoja tullut, mutta tuomarin sana kun on laki niin tälläin nyt sitten. Hieman harmittava oli myös Minkun veljen Viksun eh, hienosti poika seisoi mutta liikkeet olivat niin vallattomat että arvosana oli sen puoleen ihan oikein. Treeniä treeniä vaan kovasti lisää!

Valionartuissa Lumppari esiintyi kanssani ihanasti ja eri saatiin. Eri tuli kaikille, paitsi yhdelle valiolle, joka oli melko kevyt kauttaaltaan ja sai eh:n. Kilpailuluokassa meidät sijoitettiin kolmosiksi mikä hieman harmitti, kun oltiin ensin kakkosina ja sitten vikalla juoksukierroksella paikka vaihtui kolmoseen ja SA jäi sitä myötä saamatta (antoi kahdelle ensimmäiselle vain). Lumo poikkesi kyllä muista valionartuista selvästi, ollen luokan matalin ja lyhytrunkoisin, joten ehkä sitä saa olla ihan tyytyväinen että yleensä luokkasijoitus tuli. Myös arvostelu oli ihan jees: "4.5 years old. Very confident. Bitcf of good size. Pleasing in head and eye. Good reach of neck and a bit heavy in body. Good bone and feet. Balanced angulation. Goog coat". Etenkin tuo "very confident" oli mukava lause, Lumo kun tuttuun tapaansa seisoi täysin vapaasti ja tuomarin tutkiessa vain leppoisin ilmein katseli ja nuuskutteli tuomarin naamaa, saaden tuomarin hymyilemään :)



Lumo vak 3 eri, very confident :)

Taikalla oli virtaa ihan mahdottomasti ja siinä sainkin tehdä ihan töitä, että esiintyminen meni kuten kuuluu! Juostessa lattia oli todella liukas ja käännöksessä Taika luisti ikävän näköisesti. Eipä se Rouvan menoa haitannut, matka jatkui ihan yhtä reippaalla ja kepeällä askelella. Tuomari tykkäsi Taikasta kovin, mutta valitteli sijoittaessaan luokka kolmoseksi, että harmittavasti turhan raskaassa kunnossa. Se on täysin totta ja kevyempänä olisi sijoitus varmasti ollut parempi. Nyt jäi SA saamatta ja syy oli juurikin raskas kunto. Taikan kanssa on kyllä aina niin hauskaa olla kehässä, kun Rouva nauttii niin paljon siitä touhusta! Hienolla arvostelulla ja hymy naamalla kehästä poistuttiin :)
"8 years old. Lovely temperament. Rather heavy in body today and this spoils her outline. She moves with a good drive. Pleasing head, forechest and bone. Well handled".


Taika vek 3 eri, lovely temperement and well handled :)

Näyttelyssä oli jälleen kiva tavata tuttuja ja hienoa oli myös saada Mari (Minkun pennuista kiinnostunut) paikan päälle tapaamaan myös Pyry ja Susanne! Harmittavasti itse pariskunnan osalta ei nyt näytetty sitä tasoa missä yleensä ollaan (H ja ei kehässä lainkaan), mutta kehän ulkopuolella kyllä tutusteltiin ja rapsuteltiin ja esitettiin kaunista käytöstä :) Minku esiintyy tn Suomessa seuraavan kerran Kangasalla ryhmiksessä ja Messareissa. Ulkomailla ensi viikonloppuna Minku pääsee kehään vetämään bikinikierrokset- siellä kun sijoituksella ei ole mitään väliä, neidon ollessa jo sekä Latvian että Viron valio :)

2016-10-07

Eläintenviikon koiranäytös, kesän vikat vepeilyt ja muita mukavia touhuja :)

Aloitetaas päivitykset käänteisessä järjestyksessä, kun viikkoon on taas mahtunut monenmoista tapahtumaa. Helpompi muistella näin päin :)

Mennyt (ja vielä menossa oleva) viikko on Kansainvälinen Eläintenviikko. Saimme viime viikolla sähköpostia kylämme Jumesniemen kerho-ohjaajilta, olisko mahdollista järjestää pieni koiranäytös kerhon lapsille (n. 20 lasta iältään 2-8 v). Tottahan toki se oli mahdollista ja hieno idea! Joten tuumasta toimeen ja eilen tämä näytös sitten pidettiin meillä kotosalla.

Olimme Jarnon kanssa suunnitelleet tiiviin ohjelman, jossa ensin esiteltiin harrastuslajeja ja sitten saivat lapset tutustua koiriimme valvotusti. Alkuun esittelimme itsemme, tytöt ja vähän kerrottiin kennelimme toiminnasta, sitten aloitettiin lajiesittelyt. Kaksi tyttöstä odotteli vuoroaan kevythäkissä tapahtumapaikalla, yhden tehdessä kentällä suoritustaan. Tässäkin oli ilo näyttää ja nähdä, miten rauhassa siellä suoritusvuoroa odoteltiin, aina yhden päästessä tekemään innostavia juttuja. Maltti kohdillaan jokaisella!

Jarno veti ensin agilityä Lumon kanssa muutaman kierroksen. Kyllä vauhtia riitti ja lasten mielestäkin oli ilmeisen hienoa, kun aplodeja kerran sateli! Seuraavaksi Taika pääsi esittämään tokotaitojaan ja vähän damin noutoa. Kaikista tempuista ehdottomasti hienoin lasten makuun oli keskisormelle haukkuminen (sorry vanhemmat.... :D). Lopuksi Minku esitti, miten Dobopallolla temppuillaan ja hienostihan siinä kieputtiin. Sitten kun lajiesittelyt olivat ohi, jaettiin isommat ja koiriin tottuneet lapset agikentälle tutustumaan Lumoon ja Minkuun, pienemmät lapset saivat tutustua meidän isossa aitauksessa Taikaan. Jaoimme lapsille ja ohjaajille myös ohjeet siitä, kuinka koiraa tulee lähestyä ja kuinka ei (kuvallinen ja näin ollen lapsille havainnoillinen ohje) ja pienen rotuinfotulosteen tollerista. Lapset olivat innoissaan tyttösistä ja tytöt lapsista, joten päivä oli kaikin puolin onnistunut! Ja mikä hienoa myös, kun meille seuraava pentue tulee, lupautuivat lapset kuorossa tulemaan totuttamaan pentuja lapsiin :) Meillä kun omia lapsia ei ole, niin hoituu tämä totutuspuolikin näin kivasti. Uskon eilisen perusteella, että jonoa pentulaan tulee riittämään ja ehkä muutama tuleva koiraharrastajakin tästä porukasta tulee kasvamaan!


Taika noutaa damia, lapset ihastelee
Lumppari liidossa

Tiistaina pidettiin tämän kauden viimeiset vepetreenit. Ilma oli kylmä, +6 C näytti auton mittari ja puuskainen koillistuuli kylmensi ilmaa vielä lisää. Toivolansaaren rannassa kävikin melkoinen aallokko ja aika haastavaa oli saada soutuveneet ohjattua kulloisellekin suorituspaikalle. Päätettiin keliolosuhteista ja nopeasti tulevasta hämärästä johtuen pitää treenit tiiviinä, eli koira kerrallaan teki kaiken mitä treeneissä halusi tehdä, sitten kuivaus ja autoon lämmittelemään.

Minku aloitti ja neitonen kun on ihan karvaton, reppana vaan tärisi tuulessa ja kylmässä. Kuitenkin veteen mentiin innolla, ensin rannasta noutamaan dami ja sitten pari veneen noutoa rannalta käsin. Kahden veneen liikettäkin yritettiin (mikä edellisissä treeneissä,huomattavasti lämpöisemmässä kelissä, sujui hyvin), tällä kertaa Minku ei veneestä halunnut hypätä ja treeni sai olla siinä. Lumppari teki upeat veneen noudot ensin rannalta ja sitten kahdella veneellä, hypäten toisesta  ja tuoden toisen veneen rantaan. Lopuksi Taika, joka ei kelistä ollut yhtään innoisssaan. Rouvaa ei viitsitty veteen pakottaa, joten tehtiin pari lyhyttä veneen hakua niin ettei Rouvan tarvinnut edes uida, kahlaamaan suostui sen verran ettei selkä kastunut.

Siihen siis loppui vepekautemme, joka oli harmittavan lyhyt, kun laji löydettiin vasta loppukesästä. Ensi kesänä sitten vepeillään heti, kun treenit vaan käyntiin pyörähtävät.

Viime viikonloppuna Jarno järjesti mulle ja koko laumalle kivan ylläriohjelman. Ensin pääsin hemmotteluhierontaan Edenin kylpylään pariksi tunniksi ja sitten pakattiin lauma autoon ja ajettiin Jämille, majoituttiin ihanaan hirsimökkiin. Jämillä on mahtavat kangasmaastot ja kun saatiin kamat sisälle, lähdettiin pitkälle lenkille tyttösten kanssa. Ihan mökin läheisyydestä löytyi myös kirkasvetinen hiekkakuoppa"lampi", jossa tyttöset pääsivät noutamaan damia. Sitten kun uiminen riitti niin jatkettiin noutoja frisbeen kanssa. Pitkä lenkkimme johti ihan Jämin harjalle saakka, hieman oli kipuamista mutta kun aamusta oli saanut kunnon hieronnan, niin kyllä jaksoi :)

Vauhtia hiekkakuopan reunalla

Frisbeen kanssa ilottetua :)















Posaaraamista Jämin rinteellä

















Mökkivahdit epäuskoisina, mihin te tähän aikaan ootte lähdössä?!?

Illalla yllätykset jatkuivat. Itse ole melkoinen Kotiteollisuus- fani ja kuinkas ollakkaan, matkamme johti ko. bändin keikalle Kankaanpään Stagelle! Koirien ilmeet olivat epäuskoiset, kun iltakympin maissa aloimme tehdä lähtöä- normaalisti siihen aikan kun ollaan oltu jo tunnin verran nukkumassa.

Ilta venyi myöhään yöhön ja tyttöset olivat hieman ihmeissään, kun kolmen maissa palasimme ja sitten vielä iltapissatuksille otsalampun ja tähtitaivaan loisteessa :) Loistava viikonloppu kaikin tavoin ja vähän erilaista välillä!

2016-09-27

Syksy on saapunut

Mennyt viikonloppu oli pitkästä aikaa täysin vapaa, olipahan omituista...! Koko kesä tehtiin ja mentiin sellaista vauhtia, että tällainen pysähtyminen tuntuu oudolta mutta tuli kyllä tarpeeseen. Itse huomasin nukkuneeni molempina viikonlopun öinä kellon ympäri, jonkinmoista väsymystä on siis ollut ilmassa... Aikakin vähän pysähtyä ja nauttia vaan olemisesta. Toki syksyn pimeyskin vaikuttaa, aamulenkit arkisin tehdään pilkkopimeässä metsässä otsalampun valossa ja iltaisinkin pimeä saapuu jo kahdeksan maissa. Onneksi tämä syyskuu on ollut melko aurinkoinen kuitenkin ja hienoista illoista on saatu nauttia, järvellä käyden ja syksyn etenemistä seuraillen. Alla muutama kuva taannoiselta järvilenkiltä, missä päästiin ihailemaan metsäjärven joutsenparia poikasineen :-)





Vähän noutojuttujakin on tehty, epäonnistuneiden taipparien jälkeen hieman höntsäillen, kokeiltiinpa miten erikoisempi "riista" koirille kelpaa. Eipä se oikein kelvannut, mutta orava sentään sopi Minkulle suuhun kannettavaksi :)


Ensi viikonloppukin tulee olemaan ihanan vapaa, tosin sunnuntaina Minkun kanssa mennään tokon tuplatunneille ja taidampa ottaa Taikan ja Lumonkin mukaan, tekemään välissä jotain. Kaksi tuntia kun on pikkuisen turhan pitkä aika tokoilla putkeen.

Näyttelytauko päättyy sitten seuraavana viikonloppuna, kun Tampereella pidetään SNJ:n päänäyttely. Minkuneiti on täysin turkiton, koko kesä oltiin hyvässä karvassa ja nyt kun kelit kylmenee, pantiin bikinit päälle... No, juoksujen mukaan nuo karvanvaihdot meillä menee ja täytyy toivoa että alkaisi pian kasvattaa turkkia takaisin, kun lokakuussa on muutama muukin näyttely tiedossa. Etenkin marraskuussa odottavaan Baltian voittaja- reissuun mennessä toivon mukaan olisi jo palttoota päällä!
Eilen nappaistu kuva hyvin näytttää sen, kellä on karvaa ja kellä ei.... Minku näyttää ihan käyttöluokan tollerilta tässä, harmi kun niistä taippareista ei läpi menty, olisi kyllä siihen luokkaan nyt niin sopiva :-D


Vepe- kausi alkaa olla lopuillaan ja mejäkausi meidän osalta myöskin loppui, kun viimeisiin kokeisiin ei päästy. Harmi kyllä, jäi Minkun vikan ykkösen tavoittelu sitten ensi vuodelle. Lumon osalta tavoiteltavaa jäi kaksi ykköstä ja ensi kaudella varmaan käydään kokeissa enemmän Lumon kanssa, mikäli Minkun pentusuunnitelmat toteutuvat. Harmi kun mejäkausi on Suomessa niin lyhyt! Josko se haaveiltu muutto Piemonteen joskus toteutuisi, voisi tuota mejääkin harrastella sitten läpi vuoden :-)

2016-09-19

Nollaa pukkaa, harmittavasti vaan väärässä lajissa... ;-)

Harmi kun tämän päivityksen aihe ei ole agility, silloin nollatulos olisi juhlan paikka! Minkun taipparikäynti lauantaina oli teemalla "lyhyestä virsi kaunis". Sosiaalinen ja ystävällinen niin ihmisille kuin koirille, mutta tänään ei nouda lokkia vedestä ja koe keskeytetään. Koska Jarno vei Minkua taippareissa niin tarkempi kertomus löytyy Jarnon blogista rapsuttamo.fi

Mutta mitäpä siinä, tästä voidaan vaan parantaa! Treenit jatkuivat heti seuraavana päivänä omalla metsäjärvellä ja suorannastakin noustiin ihan sujuvasti. Taippariranta oli hyllyvää suota jyrkällä pudotuksella ja Minkulle se siinä tilanteessa oli liian jännä. Varmaan parikymmenpäinen yleisökin osaltaan vaikutti asiaan, kun meidän omissa treeneissä ei yleisöä ole paikalla ollut. Minkulla kuitenkin heilui häntä läpi koko "suorituksen" ja ihan hyvällä fiiliksellä jäädään taipparikoetauolle, talven ja kevään aikana tiedetään mitä asioita etenkin tulee treenata ja sitten vaan uutta yritystä!

Isot onnittelut Suskille ja Tintille, jotka kokeessa pitivät tollereiden häntää pystyssä saaden hienon Nou1- tuloksen! Olihan tuo kokeen tulostaso aika laiha muutoin, 16. koirasta vain neljä läpäissyttä ja rannan haastavuudesta kertoo sekin, että neljästä kokeen tollerista kolme hylkääntyi vesityöhön. Treeniä vaan paljon lisää, erilaisia rantoja ja yhteisharkkoja, eiköhän se siitä vielä jonakin päivänä (vuonna) taivu se meidän Minkukin :-)


 Minku ja Jarno ennen suoritusta, taustalla pahamaineinen suolampi..... :-)

2016-09-16

Kisoja, koulutuksia, treenejä... :-)


Aloitetaan syksyinen päivitys sävy sävyyn syksyn väreihin sointuvilla Minkulla ja Baltian MVA- ruusukkeella :-) Postia Liettuasta tuli pari päivää sitten ja nyt on Minkun 11. titteli jo virallisena Koiranetissä. On se melkoinen kaunotar tuo meidän Minku!

Maanantaina Jarno kävi pitkästä aikaa aksakisoissa Lumon kanssa. Eikä ollutkaan turha reissu, ensimmäinen tulos agiradalta napsahti! 15 virhepistettä, joista kisavideota katsoessa kaksi johtui ohjaajan hitaudesta ja yksi oli Lumon virhe, puomin alastulokontakti oli ihan hilkulla osua mutta tuomari katsoi ettei osunut. Tästä on kuitenkin kiva jatkaa! Kisoissa oli katsomassa myös kennelpäiväämme osallistunut perhe, mukava oli näyttää Lumon osaamista näin virallisestikin :-)

Tiistaina vepeiltiin kauniissa syyssäässä. Ensin kaikki tytöt hakivat veneen, tämä sujui ongelmitta jokaisella. Toisena harjoitteena halusimme kokeilla jotain uutta ja ylemmissä luokissa kisaavien koirien suorituksia katsellessa päätimme koittaa miten tytöiltä sujuisi kahden veneen liike. Siinä ensimmäinen vene koiran kera suodettiin n 30 m päähän rannasta ja toinen vene missä minä ja köysi, tämän veneen suuntaisesti n 10 m lähemmäs rantaa. Ensin suoritti Lumo. Käskystäni Lumo hyppäsi veneestä ja lähti uimaan venettä, jossa minä olin, kohti. Kun Lumo oli n. 3 m metrin päässä veneestä, heitin köyden veteen ja yhtään epäröimättä Lumo hieman korjasi suuntaa ja nappasi köyden suuhun ja hinasi meidät rantaan. Loistava suoritus! Sama tehtiin Taikan ja Minkun kanssa ja jokainen hoksasi homman heti. On ne vaan fiksuja koiria, ei voi muuta sanoa!

Eilen pidimme Jarnon kanssa mejäkoulutusta Ikaalisten seudun kennelkerholle. Liityimme kerhoon kesällä (vepe- treenit ovat heidän järjestämiään) ja huomasimme, että kerhoon haetaan mejävastaavaa. No, kun tätä mejäkokemusta on jo jonkin verran kertynyt, otimme "pestin" vastaan. Eilinen koulutus oli ensimmäinen pitämämme ja oli hieno huomata, miten innostunutta porukkaa oli paikalla! Ilta venähti myöhään ja keskustelu oli antoisaa. Kerroimme teoriaa mejästä, näytimme käytännössä miten jälki tehdään, parin tehtävät, koiran ohjaajan ja oppaan tehtävät, Jarno opetti suunnistusta ja lopuksi pääsi kaksi koiraa edellispäivänä tekemillemme pienille harjoitusjäljille. Kerraassan onnistunut ilta ja keväällä onkin tarkoitus pitää jatkokurssi, hieman pidemmän kaavan mukaan :-)

2016-09-06

Taippariin valmistautumista

Saimme tiedon, että Minkulle on paikka Pirkan nuuskujen taippareihin 17.9. Täytyihän se sitten tehdä pieni valmisteleva treeni, jotta kaikkien mejänuuskuttelujen jälkeen olisi selvillä mitä metsässä tällä kertaa tehdään :-)

Eilen otimme muutaman variksen matkaan iltalenkille ja tehtiin hakuruutu. Kyllähän niitä lintuja sieltä nousi, otteissa oli toivomisen varaa mutta pääasia että suuhun kelpasivat ja niitä innolla haettiin. Ihan hyvillä mielin siis lähdetään katsomaan reilun viikon päästä, mitä tuo taipparikoe pitää sisällään. Vesinoutojen uskomme sujuvan, kun niissä ei koskaan ole ollut ongelmia. Varisten haku on sitten sen hetkisestä moodista ja tähtien asennosta kiinni. Jos kanijäljelle päästään, niin se onnistunee kyllä. Ja toki ensimmäinen osuus, sosiaalinen käyttäytyminen, läpäistään varmasti. Niin ystävällinen, rauhallinen ja äänetön koira kun Minkumme on :-)

Muutama kuva eilisestä hausta, myös Taika ja Lumo pääsivät variksia hakemaan ja palauttamaan- kaikilla sujui mukavasti!

 Minku palauttaa varista ruudusta


Rouvan taidonnäyte :)
Lumokin osaa hienosti!

2016-09-04

Se olisi sitten yhtä vaille.... :-)

Johan oli viikonloppu ja hieno sellainen! Perjantaina Jarno haki minut töistä tyttöjen kera ja ajeltiin majoittumaan Lehdesmäen lomakotiin Kuhmoisiin. Paikka oli todella sympaattinen, keskellä luonnon rauhaa ja veden äärellä. Tytöt ottivatkin koko viikonlopun ajan ilon irti viereisestä hiekkarannasta, siellä uitiin ja haettiin keppejä sydänten kyllyydestä :-)


Lauantaina Jarno lähti tekemään jälkiä Pirkan nuuskujen mejäkokeeseen n. 10 km päähän Oriveden Päijälään ja minä jäin lomakotiin tyttösten kera rentoutumaan, tekemään pitkiä lenkkejä ympäröivään maastoon ja nauttimaan kauniista alkusyksyn päivästä. Jarno sai jäljet tehtyä neljän aikoihin ja sitten ajelimme Kuhmoisten keskustaan käymään vähän ruokaostoksilla. Loppuilta vietettiin uittaen tyttöjä, käyden ihanassa tunnelmallisessa saunassa ja nautiskellen hyvää ruokaa ja juomaa omassa pikku "yksiössä" :-) Illalla alkoi se luvattu vesisade ja sitä sitten riittikin kovalla tempolla läpi yön. Näemmä se on aina Päijälän kokeessa näin, kevään kokeessa sama homma, rankkaa sadetta läpi viikonlopun.

Sunnuntaina aamun lenkityksen jälkeen jäivät Taika ja Lumo pötköttelemään majapaikkaan ja me suuntasimme Minkun kanssa kokeen keskuspaikalle. Siellä tutut kuviot, ylituomarin alkupuhuttelu ja jälkien arvonta sekä laukauksen sieto (läpi meni jälleen suvereenisti). Tällä kertaa laitoin Jarnon arpomaan meidän jäljen, sillä minulla on tunnetusti surkea arpaonni. Tämä taktiikka kannattikin, Minku sai päivän ensimmäisen jäljen!

Vesisade jatkui ja tasaisen harmaa taivas lupasi sadetta vielä pitkälle iltapäivään, kun ajelimme jäljen lähtöpisteeseen odottelemaan tuomaria ja opasta. Kohta he sieltä saapuivatkin ja sitten suuntasimme innoissaan olevan Minkun kanssa metsään, kohti päivän työtehtävää.

Alkumakuu kiinnosti Minkua ja sen haisteltuaan lähdettiin etenemään mukavaa vauhtia jäljelle. Maasto oli jäljen alussa ihan mukavaa kangasmaastoa, toki varsin märkää kovan sateen ansiosta. Minkulla oli tehtävä hyvin hallussa ja ensimmäinen makuu tarkistettiin pysähtyen. Kohta saavuttiin kulmalle ja pienellä tarkistuksella uusi suunta löytyi. Toisella osuudella maasto muuttui melkoiseksi ryteiköksi. Kaatuneita puita riitti ja risukkoa. Sai ihan kieli keskellä suuta siellä kulkea ja Minkullakin oli välillä selvästi vaikeuksia miettiä, mistä kohdasta rungot ja risut ylitetään. Tehtävä oli kuitenkin selkeästi mielessä ja vaikeudet ylitettiin. Myös osuuden lopussa ollut katko selvisi ilman ongelmia. Kolmannella osuudella kävi pieni äksidentti, kun Minku jäi risukossa valjaistaan kiinni kantoon. Eipä se paljoa Minkua haitannut, kun kävin neidon kiipelistä pelastamassa matka jatkui määrätietoisesti. Viimeiselle osuudelle kun tultiin, oli siellä (lopuksi oppaan kertoman mukaan) ollut paljon lintuja ja luullakseni muutamat isommat pyörimiset tehtiin lintujen jäljillä. Verijälki kuitenkin vei voiton ja tästäkin osuudesta selvittiin hienosti ja kohta saavuttiinkin sorkalle. Pieni pelko oli viime viikonlopun jäljiltä kuinka se sorkka löytyy, mutta hienosti löytyi! Minku jäi sorkkaa nuuhkimaan ja kohta sain tuomarilta luvan kiittää Minkua. Ja kyllä kiitinkin, aivan loistava työ todella märässä ja hankalassa maastossa. On se vaan melkoinen Minkuli :-)

Jäljeltä palattuamme ajelimme lomakotiin ja vaihdoimme kuivat vaatteet ylle. Sitten hetki rentoutumista ja kohta kaikkien tyttöjen kanssa odottelemaan sorkkaa ja tuomaria Jarnon opastamaa jälkeä edeltävän jäljen loppuun. Sitten tuomarin saavuttua ajelimme Jarnon opastaman jäljen alkuun ja oli Jarnon vuoro lähteä kastumaan metsään. Opastus oli sujunut jälleen hyvin ja sen jälkeen kävimme purkamassa jäljen, tytöt pääsivät sen tuttuun tapaan nuuhkimaan ja kaikki olivat tämän jälkeen varsin tyytyväisiä koiria :-)

Jäljen purun jälkeen ajeltiin taas majapaikkaan ja käytiin suihkussa ja vaihdettiin kolmas kuiva vaatekerta päälle. Lepäiltiin ja rentouduttiin ja sitten lähdettiin kokeen keskuspaikalle odottelemaan tulosten lukua, tyttöjen jäädessä vielä majapaikkaan lepäilemään. Pari tuntia siinä odoteltiin, mukavaa porukkaa oli paikalla ja odotteluaika kuluikin siinä rupatellessa vauhdilla. Lopulta koitti hetkin kun kokoonnuttiin sisälle istumaan ja kuulemaan kokeen tulokset.

Avoluokassa oli kisannut kuusi koiraa ja ihan kivoja tuloksia olivat saaneet. Voittajaluokan luku kun alkoi, odotimme Jarnon kanssa koska luetaan Minkun kertomus. Kaikkiaan kuusi koiraa kisasi voi- luokassa ja kohta olikin viiden kertomus luettu. Minku oli siis voittajaluokan paras koira! Ja ainoa joka sai 1- tuloksen. Oli kyllä liikuttavaa kuunnella tuomari- Tommin lukevan selostus jäljeltä. Etenkin kohta "ohjaajan luottamus koiraan 100 %" lämmitti mieltä. Näinhän se on, minä luotan Minkuun täysin, Minku tietää missä jälki on ja selvittää sen, jos se vain kulloisissakin olosuhteissa on mahdollista. Tänään olosuhteet olivat haastavat, mutta luottamus kantoi hienoon tulokseen :-) Samaan aikaan Päijässä käytiin myös piirinmestaruuskisa, ja jos senkin tulokset otettaisiin vertailuun, olisi Minku silti ollut jaetulla 2. sijalla. Tämä kertoo kyllä neidin kyvyistä kaiken!

Tässä tuomari Tommi Sianojan koeselostus: "Minku nuuhkii alkumakuun ja aloittaa pääosin ilmavainuisen jälkiuralla aaltoillen etenevän työn. Vauhti on sopivaa. Joka osuudella tehdään myös muutama hieman laajempi kaarros sivulla. Viimeisen osuuden alussa ja lopussa pyöritään myös hetki jäljen molemmin puolin. Työ on itsenäistä ja ohjaajan luottamus koiraan 100 %. Kolmannen osuuden lopulla koiran itseluottamusta koetellaan, kun se juuttuu valjaistaan kantoon. Ohjaajan irrotettua koira kiipelistä se jatkaa kuitenkin hienosti työtään. Ensimmäinen kulma takaa ja ulkokautta lenkittäen. Toinen, jolla katko, tekijöiden jälkiin tukeutuen jatkoon. Kolmas pyöritään ennen ja jälkeen, mutta kulma mennään jäljen mukaan. Makuista merkkaa pysähtyen 1., 2. ja 4, kolmannella ei pysähdy. Kaadolle hieman sivusta jääden sitä nuuhkimaan".

Kyllä oli tyytyväistä ihmis- ja koiraväkeä iltamyöhään kotia kohden suuntaavassa tollerimobiilissa :-) Se olisi sitten yhtä ykköstä vaille, Minkun FI JVA- titteli.... Harmi kyllä koekausi alkaa olla lopuillaan, joten todennäköisesti tittelin tavoittelu jää ensi kauteen. Mutta mikäs tässä odotellessa, hyvää kun tunnetusti kannattaa odottaa!


Minku nauttimassa herkkuja palkinnoksi saamastaan Muumimukista :-)