Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 EEV-17 EEVV-17 RIGAVW-18 HeVW-18 LTVV-19 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 EE VMVA LT VMVA HeVW-21 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 HeV-18 BY GR MVA LT VMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tytärten Myrrin (CIE FI JVA BY MVA EE MVA EE LT MVA JMVA LV JMVA LT JMVA BALT JMVA RIGAJW-18 JV-18 LTJV-19 RTK1 RTK2 RTK3 Magicfox`s Amarone) ja Hertan (CIE FI JVA EE MVA LT MVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Queen of Hearts) ja Myrrin tyttärien Charmin (CIB CIE FI KVA-VAHI FI JVA FI MVA EE MVA LT MVA FI JMVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Barbera) sekä Soman (Magicfox`s Carminoir) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2017-04-25

FI JVA Magicfox`s Nebbiolo



Mejäkautemme alkoi viikonloppuna Mynämäeltä, jonne saimme upeat kaksi koepaikkaa, sekä Lumolle että Minkulle. Alun perin saimme tiedon, että emme kokeeseen mahdu. Siksi ilmoitin koko lauman samana viikonloppuna olevaan Seinäjoen ryhmänäyttelyyn. No, noin paria viikkoa ennen koetta tilanne muuttui, Mynämäeltä otettiin yhteyttä ja kerrottiin että he ovat saaneet lisätuomarin kokeeseen ja meille löytyy koepaikat. Eipä tarvinnut miettiä, valitaanko näyttely vai mejä :)

Lauantaina läksimme aamusta aikaisin ajelemaan koko lauman kera kohti Mynämäkeä. Mitä lähemmäs pääsimme, sitä huonommalta alkoi keli näyttää. Maastossa oli paikoin lunta ja lisääkin sateli. Jäljethän tulee sääntöjen mukaan tehdä lumettomalle maalle, joten "pikkuinen" jännitysmomentti hiipi mieliin, pidetäänkö koko koetta. Katsoin varuiksi navigaattorista kauanko Seinäjoelle ajaa, jos tulee tieto siitä että koetta ei ole, suuntaa tollerimobiili renkaat ulvoen kohti Seinäjoen näyttelyä ;)

Onneksi koepaikalle päästyämme havaitsimme, että eipä siellä lunta juurikaan maastossa näkynyt ja koe järjestettiin. Alkulitanioiden jälkeen läksimme jälkien tekoon. Saimme tehdä jäljet parina Jarnon kanssa ja hienosti se sujui, kun yhteistyöstä on meillä jo paljon kokemusta. Maastot olivat äärettömän riistarikkaat, missään emme ole nähneet niin paljon sorkkaeläinten jälkiä ja jätöksiä kuin näissä metsissä. Haastavaa oli myös keli, joka vaihteli muutaman minuutin välein. Hetken paistoi aurinko, sitten tulivat mustat pilvet ja alkoi voimakas raesade, joka kohta muuttui rännäksi ja sitten vedeksi, kohta sykli meni uudelleen läpi. Lämpöä oli +/- 0-2 C ja tuultakin jonkin verran. Jäljet saatiin tehtyä muutamassa tunnissa ja melkoisen märissä vaatteissa suunnattiin kohti majoitustamme, n. 20 km päässä koepaikasta sijaitsevaa Laitilan Kievaria. Siellä majoituimme ei niin hohdokkaaseen hostelliin, mutta tilat (etenkin suihku) olivat riittävät ja toimivat ja eipä tällä reissulla paljon ehditty aikaa majoituksessa viettää. Joten ihan jees.

Sunnuntaina koe alkoi aamulla kahdeksalta. Jäljet oli arvottu etukäteen ja saimme oman tuomariryhmämme kaksi viimeistä jälkeä. Jarnon opastettavaksi tuli kaksi ensimmäistä jälkeä. Sinänsä hauska juttu, että koko ryhmämme koostui tollereista :D Tuttujen ihmisten kanssa oli mukava metsässä aikaa viettää ja odotella omia suoritusvuoroja.

Jarnon opastusten jälkeen tuli Lumon vuoro lähteä omalle koejäljelleen. Jarno vei viime vuonna Lumoa kolmesti, ja minä kerran (vuoden eka koe). Nyt halusin mennä Lumon kanssa ja katsoa onko suorittamisessa kenties jotain eroa siitä riippuen, kuka liinan päässä on. Lumo kun on Jarnon agilitykoira, voi moodi olla hieman turhan riehakas kun pääsee iskän kanssa hommiin.

Lumon suoritus oli todella hienoa, reipasvauhtista ja keskittynyttä läpi koko jäljen. Maastossa oli muutamia ojien ylityksiä, yksi pitkä hyvin tuulinen ja avoin osuus jolla katko. Onneksi tuuli oli vastainen ja Lumo selvitti monesti ongelmanaan olleen katkon suvereenisti. Pari lenkitystä tehtiin, toinen niistä ylös korkeaa jyrkännettä ja alas toiselta puolelta, minä menin suoraan persus alas ja laskettelin Lumparin perässä. Sitä en nähnyt miten tuomari perässä tuli mutta kaikki hengissä selvittiin ja matka jatkui jälkeä pitkin. Viimeinen osuus tuli melko lähelle tietä ja ihan loppusuorilla Lumo kulki tarkistuslenkillään tielle. Ajattelinkin että tähänkö homma päättyy, kun Lumo näki tien päässä odottavat autot. Onneksi Jarno ja muu porukka oli sisällä autoissa, muuten olisi voinut häiriö olla turhan suuri. Tässä kohtaa kehotin Lumoa pari kertaa palaamaan jäljelle "Jälki, jälki" ja luojan kiitos Lumo kaarsi takaisin tieltä metsään josta hetken matkaan suoraviivaisesti kuljettuamme suoraan sorkalle. Sitä jäi nuuskimaan ja nuolemaan. Aivan loistava suoritus erittäin riistarikkaassa maastossa, ja melko reipastahtinen, jälki mentiin läpi 25 minuutissa.

Lumon suorituksen jälkeen siirryttiin Minkun jäljen lähtöpaikalle. Hetken odottelu kun tuomari kirjoitti arvostelua Lumosta ja sitten maastoon. Minku nuuski alkumakuun tarkasti ja sitten jäljelle. Minkun jäljellä melko pitkä osuus kulki todella tiheässä suopursurämeessä, missä kulkeminen oli haastavaa. Muutamia tarkistuslenkkejä tehtiin matkan varrella, mutta aina matka jatkui oikeaan suuntaan. Yhdelle osuudelle osui isompi vesioja, jonka Minku ylitti ja oli jatkamassa matkaa oikeaan suuntaan, sitten palasikin takaisin ojalle nopeasti uimaan ja juomaan ja sitten ylös ja takas jäljelle. Fiksu koira! Makauksia näin osoitettavan kolme ja yksi niistä oikein maata syöden ja nuollen. Viimeinen osuus oli todella pitkä ja yhdessä kohtaa ryteikössä Minku jäi nuuskimaan maata pitkäksi aikaa. Tuomari kuiskasi minulle että ollaanko kaadolla? Ei oltu, siinä vain oli jokin todella kiinnostava haju. Kohta matka jatkui ja kuljettuamme vielä reippaan pituisen pätkän, Minku laittoi kakalle :D Kaato lähes näkyi jo kakkapaikalta, mutta kun hätä iskee niin hätä iskee. Rauhassa tortut väännettiin ja sitten suoraviivaisesti ja varmoin ottein kaadolle :) Kohta sain luvan kiittää Minkua ja kylläpä kiitinkin! Tuomarin kanssa juteltiin jäljeltä poistuessa ja mainitsin, että jos tästä ykkönen tulisi niin Minkusta tulisi valio. Tuomari siinä hymyili että kohta se sitten selviää ;)

Jäljet purettiin hyvissä fiiliksissä, Taika pääsi liinassa mukaan purkamaan ensimmäisen joten hänkin pääsi suorittamaan. Varmoin ottein Rouva metsässä tallusteli ja hienosti teki jälkityötä. Ehkäpä joku kerta ilmoitetaan Rouvakin kokeeseen, mikäs sen mukavampaa puuhaa noin eläkepäiville.

Kun jäljet saatiin purettua siirryttiin keskuspaikalle tulosten lukuun. Melko loppupäähän päästiin ennen meidän tuloksia. Lumo luettiin ensin, hienolla arvostelulla voi 1 44 pistettä! Se oli Lumon paras voi- luokan suoritus ja nyt olisi Lumppari yhtä ykköstä vaille valio.... Sitten Minkun vuoro. Pikkusisko laittoi pistettä paremmaksi ja arvostelun loppuun tuomari oli kirjoittanut "Onnea!!!" Tämähän tiesi sitä, että Minkusta tuli Suomen Jälkivalio! Kiva yllätys oli se, että jälkivalioruusuke saatiin järjestäjän toimesta, useinhan niitä ei kokeissa jaeta. Täytyy sanoa, että lukuisista upeista näyttelyruusukkeista tämä maastoväreissä oleva Jälkivalioruusuke vei voiton 100-0. Sen arvo vaan on jotain mittaamatonta. On meillä vaan upeat tytöt!!

2017-04-18

Hyvin iloinen veteraani ja pari pikkulikkaa Imatralla :)




Pääsiäissunnuntaina läksimme aikaisin aamusta ajelemaan kohti Imatraa, missä pidettiin perinteinen Pääsiäisen KV- näyttely. Reilun 4 h ajettuamme pääsimme perille Imatran kylpylään, josta olimme varanneet mökin la-su ajaksi. Mökki oli todella hieno ja tilava, kyllä kelpasi tyttösten kanssa siellä iltaa viettää :) Mökiltä oli vain parin kilometrin kävely näyttelypaikkana toimivalle kuplahallille, joten koska aikaa oli hyvin, otimme tyttöset hihnaan, häkin kärryihin ja menoksi.

Näyttelypaikalla oli todella ahdasta, mutta löytyihän se tila isolle häkillemme kehän laidalta. Tollerit kun olivat päivän viimeinen rotu kehässämme, alko kehänlaita pikkuhiljaa tyhjentyä. Imatralla näimme kasvattiamme Ronia ja omistajaansa Mirkaa, olipas mukava rupatella siinä omaa vuoroa odotellessa!

Tollereita oli ilmoittaunut vain 12 kpl ja kun tarkastelin tuomarina toimineen ruotsalaisen vanhemman miehen, Paul Stantonin, linjaa, selvisi syykin vähäisiin ilmoihin. Tiukka setä joka ei ollut yhtään tykännyt esim. Taikan äidistä (valioluokassa eh), sukulaiskoirasta (h) jne. Matalat, kapeat alaleaut, isot korvat, pitkä runko.... No meillähän noita riitti :D

Uroksissa voiton vei kookas veteraani Jedi, onnea! Avo- luokkaan sert ja cacib ja valiolle pu3- sija. Roni esiintyi todella kivasti ja oli erinomaisella arvosanalla luokan 2. Hienoa!

Narttuja oli vain yksi juniori, jolle sileä eri. Sitten valiot, kaksi kookasta ja me. Korkein narttu aloitti saaden erin. Sitten Lumo joka esiintyi taas todella kivasti, eri tuli. Samoin Minkulle, joka taas taisi luulla olevansa tokokehässä kun pylly meinasi mennä alas muutaman kerran... mutta muuten esiintyi hyvin ja veti tuomarille isot venytyksetkin :) Erinomaisia oltiin ja tässä kohtaa täyttyi reissun tavoite, oikeasti odotin eri- putken katkeavan ja sinisen lapun nousevan. Ei onneksi! Neljäs valio oli myös melko kookas ja aika eri typpiä meidän koirien kanssa. Kilpailuluokassa tämä nelosvalio sitten laitettiinkin ykköseksi, Minkun ollessa kakkonen ja Lumon jäädessä nelossijalle. Muista roduista, mitä ehdimme ennen omaa vuoroamme katsoa, poiketen tuomari antoi valionartuille kaksi sa:ta. Muuten olivat sa:t menneet vain luokkavoittajille. Joten hienoa Minku!

Veteraaneissa Taikalla oli virtaa ja intoa, arvosteluun tuli maininta hyvin iloisesta veteraanista :) Erinomaista lihaskuntoa kehuttiin myös. Harmittavasti kuitenkin jäätiin luokka kakkoseksi, kookkaamman viedessä voiton. No, tämä ei yllättänyt sillä ko tuomari oli pitänyt kyseisestä nartusta kovasti jo vuosia sitten, kun Taikan sukulaiset saivat huonot arviot. Vähän yllätti siis se, että Taikakin sai sa:n.

Pn- kehässä tuomari laittoi veteraanit ykköseksi ja kakkoseksi, eli Taika pn2 ja jälleen tyttöjään parempi :D Minku oli sijalla pn4 saaden vara-cacibin. Eihän se siis ihan surkea reissu ollut etenkään ennakko-odotuksiin nähden.

Iltasella herkuteltiin mainiossa hotellin ravintolassa ja vietiin rentoa mökki-iltaa. Hienot lenkkimaastot kiersivät aluetta ja siellä tehtiin hyvät pitkät ulkoilut. Mukava reissu siis vaikkei tulokset ihan kirkkaimpia sijoja olleetkaan.

2017-04-09

3- ja 5- vuotiaat veteraanit Vaasassa. Ei menestystä :(

Vaasa KV oli odotettu näyttely meillä, kun ilmoittautuneitakin vain 18 kpl. Tuomarina toiminut vanhahko miekkonen Raimo Louhio, oli aikanaan (n. 6 v sitten) pitänyt Taikan hyvin saman tyyppisestä siskosta Caprista, joten ihan hyvin mielin lähdetiin näyttelyyn. Paikan päällä luetteloa lukiessa huomasimme, että nuorisomme olivat ainoa valiot ja Taika ainoa veteraaninarttu. Hienot olivat siis odotukset!

Tuomari oli todella hidas ja edeltävää rotua, kultaisten noutajien, arvostelua seuratessamme havaitsimme tuomarilla olevan tietyt prioriteetit. ROP:ksi valittiin käyttöluokan narttu, jonka lähes 20 näyttelystä tämä oli ensimmäinen pn1- sijoitus. Ja yleisön sekä esittäjän reaktioista päätellen melkoinen yllätys. Valiot jäivät kisassa taakse, niin uroksissa kuin nartuissa.

Kun tollerit vihdoin, noin 3 h odottelun jälkeen, alkoivat (myöhässä ja reilusti), muuttui tuomarin työskentely vielä hitaammaksi. Ensimmäisenä esiintynyttä junioriurosta arvosteltiin 10 min ajan. Ensin ei onnistunut hampaiden katsominen, sitten ei mittaaminen. No, kun näistä ei mitään tullut, tuomari tosiaan pohti sen 10 min ja antoi h:n. Seuraavana käyttöuros, korkea ja takaliikkeet ahtaat, sai eri sa. Sitten veteraanit, joissa viime vuoden Show- tolleri Paavo eri sa (jotain sentään oikein!) ja toinen h. Lopulta käyttöuros vei pu1- sijan saaden ensimmäisen cacibinsa, Paavon ollessa pu2. Tästä päättelimme, että ei ehkä sittenkään meidän päivä.....

Nartuissa neljästä juniorista korkein Nooran Kerttu vei hienolla esiintymisellä eri sa:n luokkavoitolla. Kolmelle muulle eh ja kaksi h:ta. Nuorten luokkaan eh, avoluokkaan 6 v nartulle eri sa. Sitten kehiin käyttöluokka. Maire, jota veikkasimme luokan menestyjäksi, sai sileän erin ollen käk 2. Voiton vei melko tavalla meidän tytöistä poikkeava korkea narttu, kahdelle muulle sileä eri ja eh. Sitten olikin kiva viedä meidän valiot kehään.... Ja hienosti se kehä alkoikin! Aseteltuamme Lumon ja Minkun seisomaan, tuomari katseli tovin pöytänsä takaa. Sitten käveli luoksemme, kumartui vähän alaspäin Lumon kohdilla ja totesi, ai että tämmöiset veteraanit tänään! SIIS VETERAANIT! Katsottiin Jarnon kanssa toisimme ja Jarno totesi lakonisesti tuomarille, että ei kun valioluokka.... Tuomari siinä hetken hiljaisuuden jälkeen että ai ajaa, no juoskaapa kierros. "Hieman" kyllä meni maku. Hienoissa turkeissa olevat 5 - ja 3- vuotiaat valiomme olivat tuomarin silmissä veteraaneja! Heh heh.... Olisi siinä kohtaa pitänyt kyllä lähteä kehästä. No valitettavasti ei lähdetty. Tuomari oli käyttänyt todella paljon aikaa edeltäviin luokkiin ja koiriin ja ennen käyttöluokan narttuja myös mitannut kaikki. Lumo sai juosta vain kierroksen ympäri, ei edes edes- takaisin kuin muut. Eri kuitenkin tuli. Minkun tullessa kehään asettelin Minkun seisomaan tuomarin lähelle. Tämäpä meni kankeasti kyykkyyn ja sitten tympeästi tokaisi, " Tuo se koira tänne". Minkua ei moinen kyllä huvittanut yhtään eikä hän ollut sellaiseen tottunut. Minä hilasin neitoa hihnasta että tuomari sai neidin luoksensa. Kyllä koira "nautti" tilanteesta. Sitten lyhyt kopelointi, kierros ympäri ja eri. Kilpailuluokassa Lumo ykköseksi sa:lla ja Minkulle tuomari selitti, että nyt on kyllä sellainen juttu että koira on TAKAKORKEA (Minkulla on n. 50 arvostelua eri tuomareilta, löytyy kotisivuilta ja ei kertaakaan tällaista mainintaan) ja lisäksi liikkui HUONOSTI (mielestäni liikkui erittäin hyvin ja liikkeitä on yleensä aina kehuttu). Tulos, sileä eri ( ja huom. arvostelussa "Hyvät liikkeet"). Siinä kohtaa teki mieli todeta tuomarille että hanki kuule pappa silmälasit. Jos et 3 v upeasti liikkuvaa valiota erota veteraanista ja vielä tekaiset sille vikoja niin..... Mutta hymyilin toki kauniisti ja sitten hakemaan Taikaa.

Rouva oli ainoa OIKEA veteraaninarttu ja hienolla esiintymisellä eri sa. Pn- kehässä käyttönarttu vei voiton, sitten avo, sitten Taika ja sitten juniori- Kerttu. Lumo oli ensimmäinen ulos kätelty. Tuomari vielä oikein korostetusti sanoi Jarnolle että voi kun tässä vaan 4 sijoitetaan... Siis vittuuntui selvästi siitä että luuli nuoria koiriamme veteraaneiksi ja asia korjattiin. Morjensta sanon vaan... Ehkä tuomareillekin pitäisi joka seula olla, mitkä kriteerit pitäisi läpäistä että saa oikeudet jatkaa rodun tuomarina.... Mutta eipä tässä voinut kuin nauraa.

Taika, se OIKEA, veteraani vei sentään lopulta ROP- veteraanin Paavon ollessa VSP- vet. Kaiken huippuna, kun pakkasimme leirin ja suuntasimme palkintopisteelle, saimme kuulla pokaalien olevan loppu! Mikä päätös tälle FARSSILLE!!!! Melkoinen inttinäyttely, antaa palkintojen loppua. No, saimme sitten huiman 5 € lahjakortin jonka lahjoitimme eteenpäin. Kylläpä lämmitti mieltä, kiitos Vaasa! Emme kovin äkkiä tule uudelleen ;)  ROP- veteraaniruusukekin oli pienin koskaan saamamme, joten kovin oli näyttelyjärjestäjille ollut näemmä tavoite kerätä voitot omaan taskuun, pokaalit loppuvat kesken ja ruusukkeet ovat onnettomia. Ilmo-, parkki- ja luettelohinnat sentään kohdillaan, korkeimmasta päästä.

Kotimatka Fonectan mukaan 3 h, sujui pikkasen yli 2 h:ssa, pitihän sitä päästä huimaa menestystä juhlistamaan :D Tytöt onneksi eivät ymmärtäneet mitä ne Mamma ja Iskä nauroivat, heille kun tuli totta kai asiaan kuuluvat näyttelyherkut- ja lelut muistoiksi "huipusta" reissusta. Ja hei, pisteenä vielä i:n päälle, kehien jälkeen lenkitettiin tytsyt ennen kotimatkaa ja Minku taiten ripuloi pöksynsä. Siinä toki putsattiin mitä repussa olleilla papereilla voitiin, mutta lievä paskan tuoksu leijui autossa koko kotimatkan. Se kuvasi tätä reissua paremmin kuin hyvin :D


Huikea Vaasa KV: Valioluokan voitto ilman pn- sijaa, ROP- vet pn3 ja se surkein, 3 v veteraani takakorkea ja surkeat liikkeet ;)

2017-04-03

Kolmoisvoitto Jämillä! Rouvan paluu paalupaikalle :)


VSP ja ROP- Rouvasta on moneksi!

Sunnuntaina heräiltiin kaikessa rauhassa, lenkitettiin tyttöset ja sitten lähdettiin ajelemaan vajaan tunnin matka kohti Jämijärveä. missä järjestettiin ryhmänäyttely. Perille päästyämme pieni tyttöjen pissatuskierros ja sitten odottelemaan oman kehävuoron alkua. Saimme häkille loistavan paikan tuomarinpöydän takaa, joten kehien seuraaminen oli erittäin antoisaa.

Tuomarina tollereilla toimi pitkan linjan kokenut konkari, Esko Nummijärvi. Olen aiemmin esittänyt Eskolle Taikan (pn3 ja ROP) ja Lumon (eh junioriluokasta), Minkulle debyytti oli ensimmäinen. Mistä erityisesti pidän Eskon tuomaroinnissa on se, että hän kertoo arvostelunsa koirista ääneen eli myös yleisö kuulee mitä hän arvosteltavasta koirista tuumaa ja miksi antaa sen arvosanan kuin antaa.

Tollereita edeltävä rotu kultaiset noutajat loppui etuajassa ja siinä tauolla juttelimme Eskon kanssa. Hän kertoili kuinka on arvostellut tollereita siitä asti kun ne Suomeen tulivat. Rodussa on hänen mukaansa todella paljon vaihtelua ja useilta tuomareilla puuttuu linja. Voimme kyllä allekirjoittaa. Kun kello oli vähän vaille 12, tuumasi Esko että odotellaan vielä tasaan saakka jolloin rotumme oli merkitty alkavaksi. Jarno siinä tokaisi että tai sitten voit tehdä kuten eräs tuomari kesällä, joka sanoi että kello on viittä vaille mutta hän on tuomari ja päättää koska aloitetaan ja aloitetaan nyt! Esko siinä naurahtaen kysyi että oliko tuomari Tapio Eerola, ja olihan se! Kyllä vain tuomarit toisensa hyvin tuntevat :)

Tollereita oli luettelon mukaan ilmoitettu 15. Lumo oli laitettu valiourokseksi ja olipa siellä toinenkin sekaannus, nuorten luokan urosta ei ollut luettelossa lainkaan. No, kaikesta huolimatta kehä lähti pyörimään ja Esko aloitti kerrontansa esiintyvistä koirista. Junnu- ja nuortenluokkien urokset olivat erinomaisia mutta päiden piti vielä kehittyä jotta sukupuolileima vankistuu, siksi ei sa:ta. Avoluokassa kisasi Foxi ja sai hienon arvostelun. Rungoltaan Foxi oli Eskon makuun turhan pitkä, pää oli maskuliinen ja turkki erinomainen. Pituuden vuoksi sileä eri. Käyttöluokassa oli kaksi sa:n arvoista ja yksi eh:n arvoinen. Nämäkin Esko perusteli hyvin, voittajalla oli hänen mukaansa parhaat rungon mittasuhteet, eli ei turhan pitkä runko. Valioluokassa kisasi Toto ja sai eri sa:n. Veteraaneissa yksi uros sileällä erillä. Tästä Esko tuumasi, että haluaa palkita veteraaneja ja arvostelee ne usein hieman löysemmin ihan siksi, että ovat veteraaneja ja jos ovat kehässä vielä timmissä ja reippaassa kunnossa, ansaitsevat saada tästä tunnustuksen. Olen niin samaa mieltä! Pu- kehässä käyttöuros voitti, Toto oli kakkonen ja toinen käyttöuros kolmas. Perusteluna olivat rungon mittasuhteet, eli lyhempi runko voitti, pituudesta tänään "sakotettiin".

Nartuissa kaksi junioria saivat eh:t, sillä olivat melko kevyessä turkissa ja päät + runko kaipasivat vielä kehittymistä. Nuortenluokan nartulle sileä eri. Sitten meidän "valioruos" Lumo ja valionarttu Minku. Lumo esiintyi Jarnon kanssa hienosti ja sai erin. Arvostelu oli melko nopea kuten oli todella reippaasti ja kivasti esiintyneen Minkunkin. No, jos ei moitittavaa ole niin mitäpä siinä sitten aikaa tuhraamaan ;) Järjestys oli pitkästä aikaa Lumon voitto! Tätä vähän uumoilinkin, sillä Lumolla on kompaktimpi runko kuin pidemmällä Minkulla. Arvostelut olivat molemmilla oikein hienot, mutta Lumolle maininta oikeista rungon mittasuhteista eli tässä syy ykkössijaan. Molemmille sa. Sitten Rouva kehiin. Hän olikin ainoa veteraaninarttu ja tullessamme kehään Esko totesi, jos oikein kuulin, että tässä on todella upea narttu! Juoksimme pari kierrosta, lyhyt seisominen ja tulokseksi eri sa. Parasnarttukehässä olivatkin sitten vain meidän tytöt! Minä Taikan, Jarno Lumon ja Noora vei Minkun (kiitos!). Juostiin kerran ympäri ja Rouva osoitettiin ykköseksi! Pitkästä aikaa siis Taikan paluu paalupaikalle! Esko siinä palkintoja jakaessaan vielä perusteli sijoitusta sillä, että Taika on upeassa kunnossa ja hänellä on aivan mielettömän kaunis pää. Jatkojalostuksessa tulisi Eskin sanojen mukaan kiinnittää huomiota nimenomaan päihin, että kun urosta valitaan niin uroksen pään tulee olla vahva. Niin se onkin, joten tässä mennään Eskon linjalla :)

ROP- kehässä kiersimme käyttöuroksen kanssa kerran ympäri ja sijoitus oli selvä, "kevytturkkinen" Taika oli VSP ja muhkeaturkkisen uroksen Esko laittoi ryhmäkehiin. Ihan oikea valinta!


VSP Taika, ROP Siipiveikon Tahtoo Toimia. Tuomarina Esko Nummijärvi.

Taika pääsi vielä kiertämään toisenkin ROP- kehän, eli ROP- veteraanikisan. Kyllä oli Rouvalla intoa kun kehät vaan jatkuivat ja lihapullaa tuli! Mennessämme tähän kehään Esko totesi että sijoitushan on jo selvä, mutta juoskaa nyt kierros. Kierroksen juoksun jälkeen Taikalle ojennettiin ROP- veteraaniruusuke :) Eli Rouvasta tuli samassa näyttelyssä sekä VSP- että ROP :D Aivan mielettömän hieno reissu!



ROP-vet Taika, VSP-vet Sienna-Red Kakadu