Metsien Kuningatar Lumo

MEJÄ- mestaruuskisan tyttömme Lumo, Myrri ja Charmi

Takana on kaksi pitkää päivää Keuruulla tollerimejässä, tarkemmin tollereiden MEJÄ- mestaruuskokeessa.

Jonkinmoista historiaa tehtiin, kun saimme kolme omaa koiraamme mittelemään tollereiden mestaruudesta, jonne yhteensä otettiin seitsemän tolleria. Tuskin on kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta aiemmin, ja jos on, niin saapi ottaa yhteyttä vaikka fb välityksellä, olisi kiva kuulla! Paikan mestaruuskisaan saivat Lumo, Charmi ja Myrri. Kolmella koiralla osallistuminen ei olisi onnistunut, jos emme olisi saaneet yhdelle valmisjälkeä. Kiitokset tästä toimikunnalle, jotka tähän mahdollisuuden tarjosivat.

Lauantai vietettiin tehden jälkiä vaihtelevassa kelissä. Tuulista ja märkää oli, kovemmat sateet onneksi tulivat vasta jälkien teon jälkeen. Kaksi voittajaluokan jälkeä Jarnon kanssa urakoitiin ja hyvät jäljet tehtiinkin, kuten aina. Tulipa toiselta näistä mestaruuskokeen voittajan jälki, ja meidät palkittiin parhaina jäljentekijöinä. Aika mones vastaava palkinto jo meidän uralla 😊 

Sunnuntaina herättiin neljältä, lenkitettiin tytöt ja siten kohti koepäivää Keuruulle. Minun vanhemmat hoitelivat kotijoukkoja kumpanakin päivänä, isot kiitokset siitä jälleen! 
Jälkien arvonnassa saatiin tuttuun tapaan se päivän viimeinen, lisäksi päivän toinen ja viides jälki. Keli oli tuulinen, mutta poutainen. Olimme päättäneet, että minä ohjaan Lumon ja Myrrin, Jarno Charmin. Jarno opasti molemmat meidän tekemät jäljet.

Lumo sai päivän jäljen nro 2. ja ammunnan jälkeen suunnattiin maastoon. Lumon jälki oli hyvin vaihtelevaa, sisältäen ojia, suota pursuineen, tiheikköä ja pätkiä ihan mukavaakin metsää. Siitä olikin aikaa kun olen Lumoa ohjannut, ja ai että kun se oli mukavaa tallustella konkarin perässä! Lumo meni jälkeä niin varmoin ottein, että eipä minun tarvinnut kuin ihailla perässä. Kaikki makuut merkattiin, pari nopeammin ja pari Lumolle hyvin. Katko rengastuksella jatkoon, yksi kulma kuin veitsellä piirtäen ja toinen pienellä takalenkillä. Omasta mielestäni aika täydellistä työtä. Lumo on kyllä taitava ja ihana, vielä näin 10.5 vuotiaanakin innostuu jäljestämisestä ja jaksaa työskennellä voittajaluokan jäljen 💗

Minä ja Lumo lähdössä päivän työhön 😊

Lumon jälkeen oli Jarnon opastus, tältä jäljeltä tuli ykkönen 44 pisteellä. Sitten oli yksi jälki välissä ja sen perään Charmin suoritusvuoro. Minä jäin autolle odottelemaan, kun Jarno suuntasi Charmin kanssa metsään. Vajaan puolen tunnin päästä näin heidän oppaansa, joka viittilöi minua saapumaan autolla lähemmäs. Tästä arvasin, että kaikki ei ollut mennyt toivotusti. Eikä ollutkaan, Jarno oli keskeyttänyt suorituksen. Charmi on tähän saakka tehnyt hyvin varmaan ja tarkkaa jäljestystä, onhan takana kuusi koetta ja kuusi ykköstä hyvin pistein. Tällä kertaa jäljellä oli ollut hyvin erilainen koira. Jäljestys oli ollut aaltoilua, makuuta ei merkattu ja katkokulma jäi selvittämättä. Tästä hukka, jonka jälkeen aaltoilu oli jatkunut ja jälleen makaus merkkaamatta. Tässä kohtaa Jarno päätti keskeyttää, joka oli mielestäni oikea ratkaisu. Charmilla ei syystä tai toisesta ollut selvillä mitä oltiin tekemässä. Miksi siis antaa "huonoa oppia" koiralle ja tuhlata jälkiryhmän aikaa. Todella harmillista, kun odotukset olivat korkealla. Mutta tämä on tätä, kaikkea sattuu. 

Charmi joka tällä kertaa ei ollut työtehtävän tasalla

Heti seuraavaksi Jarno opasti toisen meidän tekemistä jäljistä, jolla siis oli päivän mestaruuskisan voittaja Gini. Hienosti oli kuulemma jäljestys sujunut, jo ennen tulosten lukua Jarno oli melko varma kenelle voitto tulisi menemään. 

Päivän viimeinen jälki oli Myrrin ja minä ohjasin. Myrri eteni jälkeä mielestäni hyvin, mutta ensimmäinen makuu mentiin ohi. En sitä edes havainnut, missä kohtaa se oli. Katkokulmalle tultiin niin, että katko oli rinteessä. Myrri lähti tekemään iso rengastusta ja kun oltiin jatkettu jonkin matkaa, kuulin tuomarin huudon että tulkaa takaisin, olette liian kaukana. Huusin takaisin, että tehdään rengastusta, mutta tuomarin kanta oli edelleen se, että liian kaukana oltiin. Selvä homma, eli hukka siitä sitten ja takaisin. Myrri kyllä lähti ihan oikein takaisin päin, kun oltiin juuri rengastuksen siinä pisteessä mistä alkoi paluu. Annoin Myrrin tehdä työtä ja tultiin tuomarin ja oppaan luo, jotka osoittivat jäljen suuntaan. Eipä sitä olisi tarvinnut osoittaa, kun Myrri sinne itse jatkoi. Hieman kyllä v-tutti kieltämättä. Kierroksella ei varmasti mennyt edes kolmea minuuttia, ja Myrri työskenteli koko ajan. Mutta minkäs teet. Siitä sitten jatkettiin ja hienosti mentiin koko loppujälki, loput makuut löytyi ja merkattiin. Yhdellä hukalla siis kakkostulos, lopulta 37 pistettä. 

Tulosten luvussa kesti pitkään, kello oli jo ilta seitsemän kun sitä päästiin aloittamaan. Meillä oli mestaruuskisan huonoimmat tulokset, Charmin keskeytys ja Myrrin kakkonen. Muut olivat ykkösiä pistein 44, 48 ja sitten alettiin lukea kolmea viimeistä tulosta. Lumon tulos luettiin toiseksi viimeisenä. Upea 49 pistettä ja tasapisteet mestariksi valitun Ginin kanssa. Eipä tuo hopea edes harmittanut, kun tiesi että se on eniten mitä voidaan saada- Jarno kun oli Ginin suorituksen nähnyt. Onnittelut voittajalle 😊 

Meillä jäi mejämestaruudesta muistoiksi upea kolmen koiran osallistumisoikeus ja Lumon huikea sija 2. Parhaana mestaruuskisan narttuna Lumo on todellakin metsien Kuningatar! Toivottavasti vielä ensi kesä ollaan siinä kunnossa, että päästään nauttimaan mejästä. Siinä on laji, jossa Lumo todellakin loistaa 💗

Kalajoen näyttelyturnee

Tytöt kera Kalajoen palkintosaaliin

Viikonloppu tuli vietettyä Kalajoen hiekkasärkillä näyttelyissä. Perjantai-iltana vietiin Taika minun vanhemmille hoitoon, kiitokset jälleen! Lauantaina aikaisin aamusta suunnattiin kohti Kalajokea. Matka meni hyvin, vaikka vettä tulikin suurimman osan matkaa melko tavalla. Onneksi Kalajoella oli parempi keli. Meillä oli varattuna majoitus läheltä näyttelypaikkaa. Jätimme häkit näyttelyalueelle, veimme auton majoitukseen ja sitten käveltiin paikan päälle- saivat tyttöset mukavan lenkin pitkän ajomatkan jälkeen. 

Lauantaisessa nord- näyttelyssä oli ilmoitettuna 12 tolleria (11 oli paikalla) ja tuomaroimassa ruotsalainen vanhempi mies Hans Almgren. Uroksia oli vain yksi saaden eri sa:n, ja sitten narttujen vuoro. Charpalla oli kilpakumppanina Virosta kotoisin oleva narttu. Tämä aloitti, saaden eh:n. Charmista tuomari piti paljon, ja saatiin eri kera sa:n, Charmi oli myös ROP- juniori 😊 Avoluokassa kisasi Hertan sisko Buma, joka esiintyikin hyvin pienissä bikineissä- turkki oli todellakin kesäkarva. Tästä johtuen sa sai saamatta, mutta hienolla arvostelulla Buma oli erinomainen. Valiossa oli jälleen Kerttu ja me. Kaikki saivat sa:t ja Kerttu ykköseksi, Myrri 2. ja Hertta 3. Veteraaneissa meiltä olivat sekä Minku että Lumo ja Venlalta Lumon sisko Coco. Kaikki olivat erinomaisia ja sa:n arvoisia. Järjestys luokassa oli Minku 1. ollen ROP-veteraani, Coco 2. saaden vet-sertin ja Lumo 3. Parasnarttukehässä Kerttu vei voiton, Charppa oli hienosti pn2 saaden vielä nord vara-sertin, Minku oli pn3 ja Myrri pn4, Cocolle vara-sert ja Hertalle ei mitään ruusukkeita. Kasvattajaluokkakin esitettiin, sieltä jälleen KP ja ROP- kasvattaja. Kiva päivä, vaikkei sitä ROP:a tullutkaan. Tuli kuitenkin kolme neljästä ROP:sta eli ROP-juniori, ROP-veteraani ja ROP- kasvattaja 💖 Saimme jättää häkit yön ajaksi säilöön esitysapujoukkojemme (Pinja ja Oona) telttaan, isot kiitokset vielä tätäkin kautta kaikesta avusta näyttelyiden aikana! 

Illalla kävimme syömässä majoituksen lähellä olevassa hyvässä pihviravintolassa. Olipas maistuvaa! Sitten lenkiteltiin tyttöset, hyvät ulkoilumaastot aukenivat ihan majoituksen vierestä. Yöksi unille ja valmistautumaan kohti sunnuntain KV-näyttelyä. 

Sunnuntaina herättiin aurinkoiseen aamuun. Tyttöjen lenkitykset, pienet harjailut ja majoituksen laitto luovutuskuntoon, sitten suunnattiin kohti näyttelyaluetta. Haimme häkit teltalta ja kävimme pystyttämässä ne kehän viereen. Sitten hetkeksi vielä odottelemaan ilmastoituun autoon tyttöjen kanssa, sähköisestä luettelosta oli hyvä seurata kehän etenemistä. Sopivassa kohdin siirryimme kehille, ja pian alkoikin tollereiden arvostelu. 

Arvostelemassa oli australialainen vanhempi rouva. Tollereita oli ilmoitettu 16, paikalla oli 15. Jälleen vain yksi uros, ei sa:ta tällä kertaa. Junnunartuissa kisasi Charmi ja Mäkiharjun kennelin kasvatti. Molemmille eri, kilpailuluokassa Chappa voittoon ollen ROP- juniori jälleen- se olikin ja Charpan 8. ROP- junnusijoitus! Kilpakumppani sai junnusertin ja valioitui, onnea vielä täältäkin!
Avoluokassa kisasi viisi narttua. Buma erottui joukosta turkkinsa vuoksi, ja tuomari laittoikin tälle melkoisen painoarvon, arvosanaksi tuli t. On se melkoista miten paljon voi karvan puutteesta rangaista! Erinomainen koira saa tyydyttävän arvion, koska oli niukassa karvassa. Muuten avoluokkaan tuli kaksi eh:ta ja kaksi eri sa:ta. 

Valioissa oli jälleen Kerttu ja me ja kaikki saivat erinomaiset. Kilpailuluokassa Myrri kärkeen, Hertta oli 3. Taas saatiin kokea päällejuoksuyritys, kun kierrettiin vielä kierros tuomarin laitettua järjestyksen kohdalleen. Täytynee alkaa ensi kerralla videoida kehiä, kun sanallinen asiasta maininta ei auta. Mutta kuten ei Orivedellä, ei yritys toiminut nytkään. Myrri voitti luokan ja kaikille sa.

Veteraaneissa kisasivat Minku, Lumo, Coco ja Ilo. Kaikki muut saivat eh:n, paitsi Lumo, joka sai erin ja vielä sa:nkin, ollen ROP-veteraani 😍 Parasnarttukisassa Myrri nostettiin heti kärkeen. Muita sijoituksia mietittiin, Lumo laitettiin sijalle 2. ja Charppa sijalle 3. Olisipa tuomari ollut nostamassa sieltä Herttaakin sijoituksille, mutta koska Kerttu oli luokassa ollut 2., niin ei voinut näin tehdä. Niinpä juniorinarttu tuli pn4- sijalle ja sai vielä sertinkin, onnittelut! Myrrille voiton myötä cacib, se olikin jo kolmas Suomessa tänä vuonna 😊 Kasvattajaryhmämme oli jälleen ROP- kasvattaja kera KP:n. Tämä oli siis neljän ROP:n päivä- ROP, ROP-juniori, ROP-veteraani ja ROP-kasvis! 
Olipas mukava fiilis ajella kotiin tällaisen näyttelyn jälkeen! Illalla haettiin vielä Mummeli hoidosta, syötiin hyvin ja fiilisteltiin mukavaa viikonloppua 😊

Harrastusrintamalla Myrri kävi viime viikolla Pirkan nuuskujen arkimejäkokeessa, tehden VOI1, 43 pistettä. Edellisviikonloppuna Charpan Morris-veli teki ensimmäisen VOI1- tuloksensa Taipalsaaren mejässä, ja saapi laittaa valiokelloa käyntiin... Luca vepeili eilen pitkästä aikaa hienosti ALO 1 99 pistettä, ja siirtyy kisailemaan AVO- luokkaan. Onnea tuloksista Marika ja Heidi! On se mukava kun kasvatit ovat aktiivisia 😊 

Ensi viikonloppuna onkin taas tiedossa sekä näyttelyitä että mejää, ja seuraavana viikonloppuna yksi mejäkesän kohokohdista, Tollerimejä! Paljon mukavaa odotettavaa siis jälleen 😍

Taika 14-vuotta!

Taika- mummeli 14 vuotta!

Tänään vietämme suurta juhlapäivää, Taikan 14-vuotissyntymäpäivää 💗 Vuoden ovat vierineet kuten niillä tapana on, nopeasti. Näihin vuosiin mahtuu kokemuksia runsas määrä, paljon elettyä elämää iloinen ja suruineen. Taikan myötä itselle avautui ihan kokonaan uusi maailma, tavoitteellisen koiraharrastamisen maailma. Ja pian myös koiran kasvattamisen maailma, johon Jarnokin pääsi mukaan heti alusta alkaen. Neljässätoista vuodessa on lauma kasvanut niin Taikan lapsilla, lapsen lapsilla kuin lapsen lapsen lapsillakin. On harrastettu, nautittu elämästä, reissattu, kasvatettu pentuja ja koettu hienoja fiiliksiä näyttelykehissä, mejämetsissä kuin muidenkin harrasteiden parissa. Saatu ystäviä, tuttavia ja vihollisia. Eletty elämää isolla E:llä. Ja tarina jatkuu. Taikan osalta se tarina alkaa vääjäämättä lähetä loppuaan, mutta eletään päivä kerrallaan nauttien näistä jäljellä olevista yhteisistä hetkistä.

Kaksi viikkoa sitten Taikan paras nuoruuden aikainen koiraystävä Milli päätti maallisen taipaleensa hienossa, reilun 15- vuoden iässä. Onni oli, kun ehdimme huhtikuussa Taikan kanssa vielä käydä Milliä tervehtimässä 15- vuotissynttäreillä 💗 Millin poismeno konkretisoi sen, miten lyhyt koiran elämä on. Onneksi koirat eivät itse päiviensä määrää tiedä ja ajan kulkua murehdi, ne elävät hetkessä ja iloitsevat kaikista päivistä ja pienistä kivoista asioista, kuten Taika tänään synttärikakustaan 😊

Hertalle ROP ja Charmista virallisesti FI JVA

Tytöt kera viikonlopun palkintojensa 💗

Viikonloppuna oli pari näyttelyä. Näistä Asikkalan ryhmänäyttelyyn ilmoitin tytöt jo keväällä. Jos tuolloin olisi tiennyt sen, että näyttelytavoitteet on aika lailla saavutettu, oltaisiin ryhmänäyttely jätetty väliin. Mukaan oli kuitenkin tulossa Charpan sisaruksia, joten kivahan heitä oli lähteä tapaamaan ja samalla sitten omat kehässä pyöräyttää.

Keli oli todella kuuma, onneksi saatiin häkit mukavasti kehän laidalla puun varjoon. Toinen onni oli se, että tollerit olivat päivän ensimmäinen rotu, keli kun kuumeni koko ajan, mitä pidemmälle päivä ehti. 
Tuomarina toimi Hilkka Salohalla. Uroksissa esiintyivät Viski ja Morris junnuissa sekä Ruskaloimun kasvatti. Kaikki junnu-urokset saivat ERI:t, mutta SA:ta ei kellekään. Viski oli luokan 2. ja Morris 3. Junnunarttujakin oli kolme. Charmi ja kehädebyyttinsä tekevä Helmi-sisko sekä yksi Siipiveikon kasvatti. Charppa sai ainoana ERI:n ja vielä SA:n päälle. Helmille ja Siipiveikolle EH:t. Näin Charppa oli samalla myös ROP-juniori (kuudetta kertaa jo) 😊

Käyttöluokassa esiintyi Cayoraksen kasvatti "Lila" saaden SA:n. SA:t saivat myös valioissa olleet Myrri ja Hertta, Myrrin voittaessa luokan. Lumppari oli veteraanien ykkönen kera SA:n ja samalla myös ROP-veteraani, Minkulle sileä ERI. PN- kehässä Lila voittoon, Myrri oli PN2, Charmi PN3, Hertta PN4 ja Lumo "PN5". Kasvis esitettiin samalla kokoonpanolla ja sieltä KP ja ROP- kasvattaja. Näyttelyn parasta antia oli kasvattien tapaaminen ja Jarnon ottamat kuvat. Niitä tulikin urakalla niin kehästä kun kehän ulkopuolelta! Kiitos Jarnolle kuvaamisesta ja kasvatinomistajille mukavasta näyttelypäivästä! Muutamia kuvia löytyy blogin lopusta.

ROP-juniori Charmi

Sunnuntaiseen Oriveden KR- näyttelyyn lähdettiin tavoitteena saada Charmille vähintään "mettämiehen serti" eli H, se kun riittäisi jälkivalion tittelin vahvistamiseen. Charppa kun täytti sopivasti 15 kk juuri näyttelypäivänä, se olisi mahdollista ja Charppa olisi näin ollen nuorimpana mahdollisena jälkivalioitunut 😃 Tollerit tuomaroi virolainen Inga Siil, joka junnuna ei Minkusta tykännyt (tuli juurikin se H), Lumosta ja Taikasta oli aikanaan pitänyt (vuosia vuosia sitten). Ennen narttuja oli yksi pentu, jolle ei KP:a. Junnu-urokselle EH ja avouroksista toiselle EH ja toiselle SA- onnea Karin! Nartuissa kisasivat Charmi ja saman ikäinen Armi. Charmille ERI ja Armille H. Charppa sai kivan arvostelun, SA jäi puuttumaan kun pää saa vielä leventyä ja runko vahvistua. Ihan ok, lapsihan tuo vielä on. Tuuletukset tuli Jarnolta ja minulta tuosta sileästä ERI:stä, se kun vahvisti Charpan jälkivalioksi! 

Valoissa kisasivat meidän tytöt ja Kerttu. Minä vein Myrrin ja Jarno Hertan. Kivasti esiintyivät molemmat. Kehän laidalla tutustuimme pariin naiseen, jotka olivat tulleet tutustumaan rotuun. Saivatkin tutustua ihan kunnolla, kun pitelivät Charppaa kehän ajan (ja veivät kasvattajaryhmäänkin) ja ihastelivat Charpan rauhallista ja avointa käytöstä 😍 Keskustelimme siinä omia vuoroja odotellessa mm. tollereiden luonteesta. Kertun ollessa kehässä ja haukkuessa/vinkuessa esiintyessään, naiset päivittelivät, että ei kai tuo ole rodulle tyypillistä käytöstä? Onneksi sain kertoa, että kyllä noitakin on, mutta on sitten näitä muitakin. Omat tytöt toki näyttivät parasta esimerkkiä 💗 Kaikki valiot saivat ERI:t ja kilpailuluokassa  Hertta kärkeen, olipas hienoa! Kerttu oli 2. ja Myrri 3. kaikille SA. 

Veteraaneissa olivat Nita ja Lumo. Minkukin oli ilmottu, mutta ei halunnut aamulla lähteä reissuun, joten sai jäädä kotiin huilimaan Taikan kaveriksi. Meillä kun ei koiria pakoteta, jos eivät jotain halua (jotain ei-välttämätöntä), niin ei tarvitse. Luokassa Nita voittoon ja Lumo oli 2. SA:n kera. 

Parasnarttukehässä Jarno vei Hertan, minä Myrrin ja Lumolle saatiin esitysapua kehän laidalta labbisleiristä, kiitokset tätäkin kautta avusta! Siinä kun juostiin, niin kuinkas ollakaan, Noora yritti vielä Kertun kanssa ajaa Hertan päälle. Jarno joutui kesken juoksun sanomaan asiasta. Eipä voi ymmärtää, miten alhaisiin temppuihin sitä menestyksen nälässään voi ihminen vajota. Hertta juoksee kovaa, mutta niin vaan piti yrittää pinkoa kantapäille ja yrittää saada Hertan esiintyminen pilattua. Ehkä ajatuksena oli, että josko voisi vielä luokka kakkosesta noustakin Hertan ohi, tai sitten jos ei, niin vaikkapa veteraani Nita laitettaisiin ykköseksi. No, likaiset temput eivät toimineet, vaan Hertta voitti ansaitusti. Kerttu oli pn2 ja Myrri pn3, Lumo oli jälleen "pn5". 

ROP- kehässä Hertta jatkoi hienoa esiintymistään, ollen rodun kaunein. Kasasimme kasvattajaryhmän heti ROP- kehän jälkeen, esittäjät olivat jo valmiina. Kuinkas ollakaan, siellähän oli veteraaninartun kuvaussessio menossa kehässä Nooran toimesta. Melkoista touhua sekin, aletaan kuvailla kesken kehää. Meitä on arvostellut siitä, että kasvattajaryhmän esittämällä hidastetaan kehän etenemistä jne. Mitähän oma toimintansa oli, sopii vain kysyä... Eipä yleensä ole tapana yksittäisiä koiria kuvailla tuomarin kanssa kesken kehän. ROP- kuvan ymmärtää, ei muuta. No, vihdoin kun pääsimme kasviksen esittämään, olimme hienolla arvostelulla ROP- kasvattaja kera KP:n.  

Nyt pidetään vähän taukoa kehistä, ja keskitytään MEJÄ:än. Sitä onkin tiedossa ihan urakalla! Seuraavaksi tn. näytellään Kalajoella ja odotetaan, mitä temppuja siellä kenties nähdään 😝 Helsingin kesänäyttelyyn on tytöt myös ilmottu ennen Kalajokea, mutta enpä vielä tiedä osallistunko. Jarno kun mejäilee Taipalsaaressa tuolloin Myrrin kanssa, niin viitsinkö yksin lähteä. Toisaalta taas, nyt kun Herttakin näytti kyntensä, niin voisihan sitä mennäkin. Norjalainen tuomari, ne ovat usein meidän tyypistä tykänneet. Mietitään, mietitään.. 😉

Hertta 

Hertta liikkuu

Myrri

Myrri liikkuu

Charmi liikkuu

Lumo

Minku

Kasvattajaryhmä: Lumo, Hertta, Myrri ja Charmi 

Morris 

Helmi

Viski